Taiwan

Taipei on maailmalla tunnettu erittäin vaikuttavista uudenvuoden bileistään. Agoda-matkasivuston tekemän tutkimuksen mukaan Taipein uusi vuosi on vaikuttavampi kuin esimerkiksi New Yorkin tai Pariisin, joten odotukseni uudesta vuodesta Taipeissa olivat korkealla.

Meidän uudenvuoden juhlintamme alkoi tällä kertaa poikkeuksellisesti hotellissa. Isäni on tällä hetkellä Taipeissa ja koska hänen huoneensa oli huomattavasti viihtyisämpi ja tilavampi kuin meidän asuntomme, ei uudenvuoden juhlinnan aloitukselle tarvinnut paikkaa kauaa miettiä. Hotellilta lähdimme kohti pääpaikkaa, Taipei 101-tornia, kahdeksan maissa. Tämä siksi, että joukkoa oli todella paljon liikenteessä ja halusimme varmistaa hyvän paikan. Taiwanilainen kaverini oli vinkannut minulle alueella sijaitsevasta puistosta, josta on hyvä näköala tornille mutta se ei ole yleensä liian täynnä. Kaiken kukkuraksi paikka on paikallisten suosiossa, mikä on aina plussaa. Ilotulitus oli hyvin vaikuttava:

Ja koska Taipeissa ollaan, oli juhlinnassa luonnollisesti mukana myös ruokaa. Taipei 101:n lähettyille oli saapunut monta eri ravintolayrittäjää ruokakojuineen ja sieltä haettiin vuorotellen ruokaa asemapaikallemme. Ihmisiä oli liikkeellä paljon, mutta jonot vetivät ruokakojuilla hyvin. Aasialaiset osaavat jonottamisen. Tarjolla oli kaikkea pikkupurtavasta kuten makkarasta (taiwanilaiseen tyyliin makeasta) ja ranskalaisista eksoottisempaan ruokaan kuten intialaiseen ja vietnamilaiseen. Haimme läheisestä kaupasta muutaman oluen mukaan ja illan menu oli siinä: uudenvuodenaattona on Taipeissa turha yrittää lähteä etsimään pöytää ravintolasta, ellei varausta ole.

Paikalla oli myös satuhahmoja kuten nallea ja krokotiilia juhlistamassa vuoden vaihdetta. Herra Krokotiili oli kuitenkin nauttinut sen verran alkoholia että häntä jouduttiin aikaajoin hieman virvoittelemaan… Minua ilahdutti eritoten se, että paikalla ei ollut silminnähden humalaisia henkilöitä (ei krokotiilikaan vaivaksi ollut). Täällä juodaan toki alkoholia, mutta aivan eri tavalla kuin Suomessa. Julkijuopottelua en ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt.

Minulla oli GoPro mukanani ja luonnollisesti halusin videoida mahdollisesti maailman hienoimman ilotulituksen – ja höpöttelinkin videolla hieman. Video löytyy Vlogian videoblogiprofiilistani, mutta liitin sen myös tähän. En ole viettänyt uutta vuotta New Yorkissa tai Pariisissa, mutta aika huikean esityksen nämä kaupungit saavat tarjota mikäli aikovat Taipein voittaa. Hieno show, eikö?

Mitenkäs teidän uudenvuoden viettonne sujui? Ja missäpäin maailmaa?

Vietän toista kertaa elämässäni joulua ulkomailla. Tänä vuonna olen Taipeissa, edellisen kerran vietin joulua Floridan auringon alla melkein kymmenen vuotta sitten ja jenkkijoulu olikin hyvin mielenkiintoinen kokemus. Taiwaninkin joulu on mielenkiintoinen, tosin eri tavalla – joulun vietto kun ei kuulu enemmistön tapoihin. En oikein osannut ajatella etukäteen millaista olisi viettää joulu Taipeissa, jossa jouluaatto- ja päivä ovat molemmat aivan normaaleita arkipäiviä. Pientä joulufiilistä olemme saaneet aikaan ja paketteja on hankittu. Pidän joulusta, sen ajatuksesta ja tunnelmasta, mutta kaikki siihen kuuluva stressi vain ahdistaa. Ainakaan sitä ei tänä vuonna ole juurikaan päässyt syntymään.

Meitä on tänä vuonna täällä Taipeissa joulun vietossa neljä henkilöä, ja suunnitelmiin kuuluu illallinen jonka jälkeen tulemme kotiin jakamaan ne pari pakettia ja nauttimaan pienestä purtavasta. Mihinkään suureen juhlaan ei tosin ole aikaa, sillä joulupäivänä koulu jatkuu entiseen malliin. Koekin on aikataulutettu joulupäivään, joten aamulla on oltava taas aikaisin liikenteessä. Tänään yliopistolla oli pienet joulubileet ja aulatiloja oli koristeltu asiaankuuluvin tavoin. Tarjolla oli pieniä paketteja (keksejä), kilpailuja ja hyvää fiilistä:

Tulipa kotimatkalta bongattua yksinäinen, skootteria ajava joulupukkikin.

Kyselin taiwanilaisten joulunvietosta paikalliselta kaverini ja hän kertoi että joulunvietto on tosiaan melko vähäistä. Vaikka joulu muuttuukin koko ajan kauppallisempaan suuntaan täälläkin päin maailmaa. Joulunaika Taiwanissa on tärkeää saaren kristityille, joita on noin 5% väestöstä. Silloin käydään jumalanpalveluksissa ja vietetään aikaa muiden kristittyjen kanssa hartaissa tunnelmissa. Täällä joulu ei ei-kristityille ole kuitenkaan ns. perinteinen perhejuhla siinä merkityksessä mihin olemme länsimaissa tottuneet. Joulukoristeet ovat kaukana hartaista, eikä värejä ja härpäkkeitä ole säästelty. Suuri pumpattava joulupukki tuntuu olevan tämän joulun hitti ja niitä näkee joka toisessa kadun kulmassa (kuten myös koulunkin juhlassa, yllä) Pariskunnat viettävät joulun usein yhdessä ja kaverukset kokoontuvat viettämään aikaa toistensa kanssa. On jopa sanottu, että joulu onkin eräänlainen Valentines Dayn korvike Taiwanissa.

Näihin tunnelmiin toivotan kaikille ihanaa joulua sinne Suomeen, nauttikaa lumesta ja joulun tunnelmasta! Ihanaa joulua myös kaikille ulkosuomalaisille, missä ikinä olettekaan!

Muuttoni Taiwaniin mandariinikiinaa opiskelemaan sai pääosin erittäin hyvän vastaanoton tutuiltani, mutta muutaman kerran sain kuulla sen minkä monet kieltä opiskelevat kuulevat. Ei sitä kieltä noin lyhyessä ajassa opi. Kun lähden helmikuussa Taiwanista, olen opiskellut mandariinikiinaa kuusi kuukautta. Nyt minulla on takana hieman yli kolme kuukautta tämän yhden maailman vaikeimmaksi laskettavan kielen opintoja, mikä on hyvä rajapyykki kertoa hieman edistyksestäni ja tehdä havaintoja siitä, missä ajassa kieltä voi odottaa oppivansa. Onko se mahdollista lyhyessäkin ajassa?

Kerron nyt teille oman tarinani.

Kuten tiedätte, aloitin opiskelun aivan vasta-alkajan tasolta. Osasin sanoa Ni Hao, mutten juuri sen enempää. Eli aivan nollasta lähdin liikkeelle, kuten monet muutkin kurssikavereistani. Vaihdoin kurssia ensimmäisen viikon jälkeen, siitä syystä että aiempi ryhmäni koostui pääosin aasialaistaustaisista yhdysvaltalaisista, joilla oli jo opiskelemastamme kielestä jonkunlainen käsitys jo valmiina. Eli he olivat minua hurjasti edellä esimerkiksi ääntämisessa, äänteiden tunnistamisessa sekä perussanastossa. Päätös ryhmän vaihdosta rentoutti opiskeluani kovasti – olenkin jälkikäteen kiitellyt itseäni tästä. On mukava edetä yhdessä oman tasoisten kanssa ja vaihtaa keskustelunaiheita sitä mukaa, mitä opimme lisää uutta.

Opiskelutahti on rankkaa, vaikka kurssini hieman leppoisampaan vaihdoinkin. Minulla on joka päivä kaksi tuntia opiskelua, mihin sisältyy joko isompi koe tai sanakoe sekä kasa läksyjä. Nämä kaikki arvioidaan. Pakollisten luentojen lisäksi kurssiaikatauluun kuuluu myös pakollisia kirjasto- sekä kuuntelutunteja, joista pidetään kirjaa. Kokonaisarvosanan  keskiarvon tulee olla 80 / 100 mikäli stipendin aikoo kuukausittain saada, joten lepsuiluun ei ole varaa ei sitten yhtään. Aasialaiset eivät ole myöskään tunnettuja siitä, että arvosanat heruisivat kovin helposti joten töitä on oikeasti täytynyt tehdä. Monta iltaa ja yötä olen valvonut koulujuttujen kanssa ja aamuisin on kirjasto kutsunut aikaisin. Mutta arvatkaas mitä, kaikki tämä vaivannäkö ja tuskailu on ihan oikeasti tuottanut tulosta!

Tällä hetkellä kieleni on tasolla, jolla pystyn kommunikoimaan kaupassa sekä ravintoloissa, tekemään tilauksia sekä päivittämään puhelinliittymäni netin kuukausittain. Peruskeskustelukin onnistuu, jos siihen sisältyy esimerkiksi kuulumisten vaihtoa, paikkojen sijaintien tiedustelua, vapaa-ajan viettokeskustelua, Taiwaniin liittyviä juttuja, tulevaisuuden suunnitelmia tai ruokajuttuja. Ruokaan paneudutaan kurssilla yllättävän paljon, mikä on ehdottomasti plussaa. Suurin osa opiskelijoista kun kuitenkin ruokailee kodin sijaan ulkona markkinoilla tai ravintoloissa. Osaan myös pyytää vuokranantajaa vaihtamaan asuntomme lämminvesivaraajan tarvittaessa, eli laidasta laitaan on tullut asioita opittua! Viime viikolla olin japanilaisen luokkakaverini kanssa kahvilla parin tunnin ajan ja koska hän ei englantia osaa, niin meidän oli käytävä keskustelut kiinaksi. Ei se keskustelu mitään ydinfysiikkaa ollut, mutta kotiin tullessani minulle tuli olo että tässähän on tosissaan menty eteenpäin ja lujaa.

Käytämme paljon aikaa merkkien kirjoittamiseen sekä pinyiniin, mikä on tietysti aina hyvä asia. Kuitenkin Taiwaniin tullessani asetin itselleni tavoitteen oppia puhumaan kiinaa, en oppia kirjoittamaan merkkejä. Maassa maan tavalla ja koulussa koulun tavalla, tietenkin, mutta olisin mieluummin käyttänyt merkkeihin käytetyn ajan puheen harjoitteluun. Monet ulkomaalaiset kun kiinaa saattavat puhua, mutteivat osaa lukea pinyiniä enempää. Ja se olisi riittänyt minulle. Eihän tästä merkkien osaamisesta tietysti haittaa ole, joten pitää kääntää asia edukseni jos/kun kiinan kielitaitoa vaativaa työtä haen.

Vastaukseni otsikon esittämään kysymykseen Mandariinikiinan opiskelu kolmessa kuukaudessa, hitti vai huti? on hyvin selvä. Kyllä sitä kiinaa kannattaa opiskella, vaikka vain vähänkin aikaa. Kolme kuukautta mandariinikiinan opiskelua on ehdottomasti vaivan arvoista, siinä ajassa on mahdollista kehittyä huimasti ja edistyminen on vain sinusta itsestäsi kiinni. Jos opiskelet pari tuntia viikossa ilman sen kummempaa tavoitetta tai patistelevaa opettaajaa, eivt tulokset ole välttämättä kovin hyviä. Mutta jos käytät aikaasi vain ja ainoastaan opiskeluun ja käytät kieltä myös koulun ulkopuolella, on sinulla hyvät mahdollisuudet oppia perusasiat. En minä kolmen kuukauden opiskelun jälkeen väitä sujuvasti kieltä puhuvani, mutta pystyn jonkinasteiseen keskusteluun ja selviydyn arkipäivän tilaiteista (vaikka roska-auton kuljettajaa en ymmärrä ollenkaa eikä hän minua, herra ei ilmeisesti pidä lajitteluun käyttämistämme roskapusseista). Virheitä tulee, mutta kummallistahan se olisi jos niitä ei tulisi. Ahkeruus palkitaan ehdottomasti tässä asiassa.

Teen helmikuussa tähän postaukseen jatkopostauksen ja kerron millainen tilanne on kuuden kuukauden opiskelun jälkeen.

Millaisia kokemuksia teillä on vieraiden kielten opiskelusta?

Taipeilaiset eivät ole bilekansaa. He viettävät usein viikonloppuiltansa kuljeskellen yömarkkinoilla ja yleisesti ottaen heidän alkoholinkäyttönsä on hyvin vähäistä verrattuna esimerkiksi Euroopan maihin. Karaoke (useimmiten) selvinpäin on heidän lempipuuhaansa yömarkkinoilla kuljeskelun lisäksi ja nämä aktiviteetit riittävät viihdykkeiksi itsessään – alkoholia ei siihen viihtymiseen tarvita. Karaoken ja yömarkkinoiden lisäksi yksi paikallisten mielenkiintoisista, rauhallisista ajanviettotavoista on viettää aikaa yömyöhään kirjakaupassa, lukemassa kirjoja rauhallisessa ympäristössä. Mahdollisuuden tähän tarjoaa Taipeissa Eslite-niminen kirjakauppa. Eslitestä löytyy valikoimaa aivan varmasti jokaiselle ja mikä parasta, kirjoja on tarjolla myös englanniksi. Voit lukea kirjaa hyllystä, voit ostaa kirjan ja lukea sitä tai voit tuoda paikalle oman kirjasi, kaikki on sallittua. Eikä kukaan pakota sinua ostamaan mitään. Rakastan kirjakauppoja ja Eslite onkin ollut Taipeissa yksi suosikkipaikoistani.

Kävimme testaamassa kirjakaupan tunnelman yöllä muutama viikko sitten ja voi miten ihanan hiljaista siellä onkaan – paikka on kuin kirjasto konsanaan. Ihmiset lukevat kirjojaan nurkissa lattialla ja onpa joku saattanut tuolinkin löytää. Meillä oli omat kirjat mukana, mutta monet tutustuivat kirjakaupan valikoimiin joko ostaakseen tai ihan vaan lukiakseen osan kirjasta ja palauttaakseen sen takaisin hyllyy. Paikalla oli niin nuoria, keski-ikäisiä kuin vanhuksiakin – mutta myös perheitä lapsineen.

Brittilehti Guardian on myös huomioinut Esliten, artikkelin voi lukea tästä. Guardian väittää että kirjakauppa on auki 24 tuntia vuorokaudessa – kävimme itse Eslitessä Taipei 101:n lähistöllä ja se sulki ovensa kahdelta. Voi olla että ketjun toinen liike Taipein Xinyissä on auki läpi vuorokauden, mutten ole asiasta aivan varma. Alla tunnelmia paikan päältä:

Eslite menee ehdottomasti Taipeissa vierailevan must-kohteiden listalle. Suosittelen vierailua yö-aikaan, vaikka paikka on vaikuttava päiväsaikaankin. Ja mikä parasta, Eslite ei ole vain ja ainoastaan kirjakauppa sanan varsinaisessa merkityksessä. Sieltä löytyy myös kahvila, ravintola, design-kauppoja (Iittala!) sekä huhujen mukaan myös viinikellari. Jokaiselle jotakin, ehdottomasti!

Onko linjoilla muita kirjakauppa-faneja? Miltä vaikuttaa mahdollisuus viettää yö (tai ainakin osa siitä) kirjakaupassa?