Browsing Tag

Taipei

Kulunut vuosi alkoi Taipeista, vuotta 2016 juhlittiin Toscanassa

Ensimmäinen huomio: mihin tämä vuosi oikein meni? Miten nopeasti yksi vuosi voi kulua?

Vastahan me istuimme puistossa Taipei 101-tornin juurilla juhlimassa vuoden vaihtumista vuodeksi 2015 ja katsomassa, kun upea valo- ja rakettishow valaisi taivaan. Ja nyt sitä ollaan vuotta myöhemmin Italian Toscanassa vastaanottamassa jo seuraavaa vuotta. Tänä vuonna uudenvuoden juhlat järjestettiin Italian perheen parissa pienellä porukalla ja menin nukkumaan jo kello yksi. Ei sitä aina jaksa. Söimme hyvin, katsoimme tv:stä Italian uudenvuoden ohjelmaa, pelasimme monopolia perheen pienimmän kanssa. Sitten alkoi pää pilkkimään ja menin tyytyväisenä sängyn pohjalle ja olin valmiina vastaanottamaan seuraavan päivän virkeänä. Nukuin tyytyväisenä rakettien äänten läpi, enemmän minuun vaikuttava naapurissa soivat kirkon kellot. Niiltä ei voi välttyä.

IMG_0359

Kulunut vuosi

En aio tehdä maratonin mittaista vuosikatsausta, mutta sanotaan nyt kuitenkin muutama sana menneestä vuodesta. Vuosi oli pääpiirteissään erittäin hyvä. Mitään en olisi tehnyt toisin, vaikka jotkut ratkaisut vähän mietityttävätkin. Palasin alkuvuodesta Taiwanista Eurooppaan. Jos minulla ei olisi ollut Matteota Euroopassa odottamassa, olisin hyvin mielin jäänyt tuohon kauniiseen ystävällisten ihmisten maahan. Matteokin olisi mielellään asettunut Taiwaniin mutta koska joskus pitää ajatella järjellä ja myös taloudelliset eli työhön liittyvät asiat huomioon ottaen, se on hyvin hankalaa. Kävin Taiwanin jälkeen pikaisesti Suomessa ja lensin sitten takaisin Aasiaan. Thaimaan rauhallinen paratiisisaari Koh Mak teki vaikutuksen, ja se tuskin tulee koskaan unohtumaan – menimme siellä kihloihin. Vuoden alkupuoli oli huikeaa aikaa. Palasin Thaimaasta Lontooseen ja Suomeen. Vietin Suomessa paljon aikaa tänä vuonna, ja kävin jonkin verran reissussa myös Euroopassa. Keväällä Toscanassa, Pariisissa ja Düsseldorfissa. Sieltä matkasin melkein suoraan Irlannin Dubliniin, ja sen jälkeen otimme suunnaksi kesäisen Suomen. Elokuussa starttasi viimeinen kuukausi Lontoossa, ja pian parin kuukauden reissumme Bilbaoon alkoi. Sitten muutimme Düsseldorfiin. Tämä on ainoa asia, joka minua hieman mietityttää tämän vuoden tapahtumista. Toistaiseksi Düsseldorfissa elo on ollut hieman pakkopullaa, mutta josko se vielä iloksi muuttuisi – en ole koskaan suurempia muuttoshokkeja kokenut, ja on hassua että se tapahtuu nyt Saksassa. Vuosi 2015 sisälsi myös erittäin iloisia uutisia ja sen lisäksi koin positiivista urakehitystä. Minusta tuli yrittäjä ja olen työskennellyt viime kuukaudet uuden aluevaltauksen kanssa. Saatte kuulla siitä ihan pian.

IMG_5436

Näillä eväillä oli hyvä ottaa vastaan vuosi 2016. Kävimme vuoden ensimmäisenä päivänä pitkällä kävelylenkillä toscanalaisesa Praton kaupungissa, joka sijaitsee noin 20 minuutin junamatkan päässä Firenzestä. Totesin Matteolle varmaan kyllästymiseen asti, että tämä teidän paikallisten asuinympäristö on kuin jostain parhaimmasta ulkoilmamuseosta. En ole keskivertotallaajaa kiinnostuneempi historiasta, mutta kun näitä katuja niin Pratossa kuin Firenzessäkin kulkee, ei voi olla miettimättä että jumankekka täällä on pitkät perinteet. Vaikka nämä kauniit ja historialliset kadut ovat paikallisille arkipäivää, osaavat italiaanot tätä myös arvostaa. Koulussa opetetaan laajasti mm. taidehistoriaa ja uusia arkeologisia löytöjä suojellaan viimeiseen asti. Rakennusprojektitkin saattavat viivästyä tai kariutua näiden löytöjen vuoksi.

IMG_5428

IMG_5403

IMG_5410

Nämä kukkulat ovat mahdollisesti paras tietämäni vaellusmaasto, valtaa voi lähes niin pitkään kuin jalat vain kantavat. Ja missä maisemissa.

Ensi vuoden suunnitelmista on vielä vaikea sanoa mitään, mutta luultavasti olemme Düsseldorfissa ainakin vuoden. Olemme miettineet paljon jo seuraavaa liikettä, ja katsotaan minne tie meidät vie. Saatamme lähteä pois Euroopasta, tai saatamme jäädä. Euroopan ulkopuolella kiinnostavat Australia, Brasilia ja Kanada. Euroopassa taas Bilbao ja Italia, jopa Skotlanti. Saa nähdä, aina ei voi kaikkeen itse vaikuttaa mutta näitä jokseenkin realistisia vaihtoehtoja olemme vakavasti pohtineet. Tosin Italia ei luonnollisesti ole taloustilanteensa vuoksi kovin realistinen vaihtoehto, mutta muutama päivä sitten alkoi näkyä hieman valoa tunnelin päässä. Katsotaan.

Tämän tekstin myötä haluan toivottaa teille oikein mahtavaa vuotta 2016! Toteuttakaa unelmianne, uskokaa itseenne, ja tehdää asioita joita haluatte tehdä.

Miltä tuntuu kokea maanjäristys?

Kuopio ei ole sellainen paikka kasvaa, jossa heti lapsesta saakka ihminen tottuu villeihin maanjäristyksiin. Kun tieni vei pois tuosta itäisen Suomen kehdosta kahdenksan vuotta sitten, en joutunut niinsanotuille maanjäristysalueille silloinkaan: Glasgow ja Lontoo sijaitsevat sellaisella maaperällä, että maan järinä ei ole huolista se ensimmäinen. Maanjäristykset ovat olleet minulle utopiaa, ne tapahtuvat ”jossain kaukana”, poissa omasta elinpiiristä. Toista se oli kuitenkin Taiwanissa, jossa mandariinikiinaa opiskellessani sain tottua yhteen jos toiseen uuteen asiaan niin kielen kuin yhteiskunnankin osalta –  myös niihin maanjäristyksiin.

IMG_8867

Taiwan sijaitsee seismisella alueella, ja paikalliset ovat hyvin tottuneita maanjäristyksiin. Earthquaketrack.comin mukaan Taiwanin lähistöllä on sattunut tässä kuussa 5 maanjäristystä, tänä vuonna yhteensä luku kipuaa 74:ään (linkki). Yleensä lähialueiden maanjäristykset ovat olleet 4-5 richterin luokkaa, ja tämä vuonna lähiseutujen vahvin, 6.4 richterin vahvuinen järistys on sijainnut Japanin Okinawan saariston alueella. Tietysti kaikki riippuu kaikesta, järistyksen sijainnista ja syvyydestä, mutta muistan tunteneeni kolme maanjäristystä Taiwanissa viettämieni kuuden kuukauden aikana.

Ensimmäinen oli se oudoin, kun ei tiennyt mitä odottaa. Se oli vahvuudeltaan muistaakseni hieman vajaa kuusi richteriä, ja kielikoulun yhdeksännessä kerroksessa se tuntui. Tuoli, jolla istuin, sheikkasi edestakaisin hetken aikaa, kuten myös edessä oleva pöytäkin. Tee pysyi mukissa mutta tavarat liikkuivat hieman pöydällä ja se muutama kymmenen sekuntia tuntui ehkä noin tunnilta. Silloin se tuntui lähes hengenvaaralta, näin jälkikäteen ajateltuna reaktio oli melko liioiteltu. Mutta mistäpä sitä tietää millainen se järistys on, kerta ei sellaista ole kokenut. Japanilaiset luokkakaverini ja paikallinen opettajani eivät olleet moksiskaan tapahtuneesta, maanjäristykset ovat asia johon he ovat tottuneet jo pienestä pitäen (taiwanilaisille taifuunit menevät myös tähän kategoriaan: ne tarkoittavat yleensä vain rentoa vapaapäivää kotosalla). Itse olin totaalinen kalpeanaama muutaman tilanteeseen tottumattoman luokkakaverini kanssa, eikä ihan himpun verran liian vilkas mielikuvitukseni varsinaisesti auttanut asiaa. Olin aivan vakuuttunut siitä, että kohta tulee katosta jotain läpi. Paikallisten mukaan järistys oli kuulemma melko mieto ja se sijaitsi Tyynellä Valtamerellä lähellä Taiwanin itärannikkoa, mutta silloin minulle oli aivan sama missä järisi ja kuinka syvällä. Epämiellyttävää se silti oli. Muutaman minuutin jälkeen tilanne oli ohi, ja luento jatkui normaalisti.

IMG_8639

Maanjäristyksiin kuulemma tottuu nopeastikin, ja seuraavan järistyksen iskiessä olin jo paljon rauhallisemmin mielin. Istuin kirjastolla kuudennessa kerroksessa, ja tunsin taas tuolini heiluvan. Se ei kestänyt läheskään niin kauaa kuin ensimmäinen, mutta se oli selkeästi tunnistettavissa. Ketään se ei tosin hetkauttanut. Samassa paikassa tapahtui kolmas kokemani maanjäristys: taas maa järisi ja tuoli liikahteli hennosti, mutta vielä hennommin kuin edelliskerralla. Muutama ilmeisen voimakas maanjäristys osui Taiwanissa oloni aikana yöaikaan, mutta olin onnellisesti nukkunut niiden läpi – sain kuulla tapahtuneesta kun niitä puitiin seuraavana päivänä opiskelukavereiden kanssa läpi. Ehkä nukkuminen oli se parempi vaihtoehto vaikka ensimmäisen kokemuksen jälkeen sisäinen drama queenini oli jo hieman rauhoittunut.

Paras tapa reissulla maanjäristyksen sattuessa on ensialkuun tutkia paikallisten reaktioita, ja tehdä sitten päätelmät tilanteen vakavuudesta. Uskon, että niille jotka asuvat maanjäristysalttiilla alueilla, on kehittynyt aika hyvä aisti järistysten suhteen – esimerkiksi juuri Japanissa ja Taiwanissa, ja toki vastaavasti vaikkapa Yhdysvaltain Kaliforniassa.

Asutko alueella, jossa maa järisee usein? Entä onko maanjäristys sattunut koskaan kohdallesi maailmalla reissatessasi?

Ps. Mulla on ihan kamala ikävä Taiwaniin. Lähtisin heti huomenna, jos työtilanne olisi järjestetty kuntoon. Yömarkkinat, ruoka, ihmiset, kaikki. <3

Pps. Jatkan viikonlopun aikana ulkosuomalaisten bloggaajien listan päivittelyä, kiitos Fb-viesteistä ja blogiin tulleista kommenteista!

Ruokakauppahaaste, missä käyn kaupassa?

Salamatkustaja-blogin Satu kirjoitti taannoin ruokakauppakokemuksistaan Islannissa ja haastoi meidät muut ulkosuomalaiset mukaan haasteeseen. Haaste oli mielessäni jo Taipeissa ja kävinkin kuvat ottamassa tätä juttua varten, mutta toteutus siirtyi valitettavasti hieman myöhemmäksi. Viikko sitten olin vielä noissa maisemissa, joten menkööt tämä omasta ruokakauppakokemuksestani. Toimittihan tuo pieni katu ruokakauppani virkaa loppukesästä saakka.

Kuten kuvista huomaatte, kysymys ei ole siitä kaikkean perinteisimmästä kaupasta. Taipein katukuvaa hallitsevat Family Mart / 7/11 – ketjut, joiden pienet myymälät toimivat parhaiten snacksien ostoon. Mitään sen kummempaa niistä ei saa, ainakaan mitä ruokapuoleen tulee. Suurempia ketjuja on myös olemassa, kuten ranskalainen Carrefour ja hongkongilainen Wellcome, mutta niissäkin tuli kieltämättä melko harvoin vierailtua. Ymmärtänette miksi, kun näitä kuvia katsotte. Kadulla on tunnelmaa, pienyrittäjää on aina fiksumpi tukea ja tuotteet saa aina tuoreena mukaan.

IMG_1141

Voit ostaa kalasi skootteristasi käsin. Tämä pätee myös muihin kauppoihin, skootterista ei tarvitse usein poistua ostoksia tehdessä. Joskus ruuhka saattaa kuitenkin yllättää ja joudut parkkeeraamaan kulkuvälineesi muutaman metrin päähän – näin pääset tutkimaan ostettavia tuotteita lähietäisyydeltä ja jutustelemaan kauppiaan kanssa.

IMG_1129

Kaupat ovat usein perheyrityksiä ja niiden tiloissa häärii koko perhe vauvasta vaariin.

IMG_1147

Tuoretta lihaa. En itse koskaan tehnyt tässä kojussa ostoksia, mutta kävelin usein ohi kun eläintä laitettiin lihaksi kadun varrella. En ole se kaikista herkin näissä jutuissa, mutta silti käänsin katseeni muualle.

IMG_1166

Pientä purtavaa hyvinkin edullisesti, 10 NTD on noin 25centtiä. Usein näihin leipomuksiin on lisätty sokeria, mikä tekee makukokemuksesta hieman erikoisen. Makea nakkisämpylä, mitäs tykkäät?

IMG_1170

IMG_1140

Ei sen kaupan erikoinen tarvitse olla, että sieltä saa hyvää ruokaa mukaansa. Tämän kojun kauppiaat olivat myös erityisen ystävällisiä meille ulkomaalaisille ja helloa kuului hymyjen kera kun ohi tuona päivänä kävelimme. Vaikka Taipeissa ollaankin yleisesti ottaen hyvin ystävällisiä, jotkut saattavat olla hieman ihmeissään ulkomaalaisen nähdessään. Varsinkin hieman syrjemmillä seuduilla, missä itse asuin.

IMG_1128

Viimeisenä mutten vähäisempänä kuva hedelmäkojuista. Hedelmäkojuja oli paljon, jopa niin paljon että valinnan vaikeushan siinä iski. Noin eurolla sait mukaasi pussin omenoita (wax apple, hieman meidän omenoistamme poikkeavia), joten niitä tuli ostettua melko usein.

Parin Suomessa vietetyn päivän jälkeen noita katumarkkinoita on kieltämättä ikävä. Suuret automarketit ja lähikaupat eivät tunnelmaltaan pääse lähellekään Taipein ostosmahdollisuuksia ja talvinen Suomi asettaa haasteensa myös esimerkiksi vihanneksille. Onneksi Kuopiossa on tarpeen tullen kuitenkin Kauppahalli, josta saa ostettua kalaa ja lihaa hyvinkin tuoreena, tunnelmallisesta ympäristöstä!

Kaksi suomalaista leidiä maistelemassa Taiwanin ruokia

Kirjoitin noin viikko sitten aiheesta Taiwanin hintataso mitä ruokaan tulee (linkki). Jatkan tänään tällä hyväksi havaitulla ruokateemalla ja kerron teille hieman perinteisestä taiwanilaisesta keittiöstä, tällä kertaa pienen ekstran eli videon kera. Kävin ystäväni Hannamiinan kanssa maistelemassa paikallisten herkkuja Shilinin yömarkkinoilla. Osa maistelemistamme herkuista on tullut osaksi lähes päivittäistä ruokavaliotani, kun taas yhtä herkkua ei varmaankaan ruokapöydässäni tule juuri näkymään.

Ruokaa perinteisesti yömarkkinoilta

Taiwanin yömarkkinat ovat paikallisille paikka, jonne tullaan viettämään vapaa-aikaa, shoppailemaan ja syömään hyvin. Ne ovatkin tällä saarella vierailevien ruoan ystävien must-kohde, joita ei vaan yksinkertaisesti voi jättää reissuohjelmasta pois. Me suuntasimme Taipein suurimmaksi kutsutulle Shilinin yömarkkina-alueelle hyvin nälkäisinä, suunnitelmanamme maistella kolmea kuuluisinta Taiwanin keittiöön kuuluvaa ruokalajia: rasvassa paistettua, pahalta haisevaa tofua, lihanuudelikeittoa sekä dumplingseja.  Shilin on siitä hyvä yömarkkina-alue, että sieltä löytyy lähestulkoon kaikki ne perinteisimmät herkut ja yömarkkinajutut. Alla kuva Shilinin ruokapuolelta, se on yksi iso hallimainen alue jossa on pieniä ravintoloita aivan vieri vieressä. Sen varjopuoli on se, että suosionsa vuoksi se on usein hyvin täynnä ja hintataso on hieman kalliimpi kuin paikallisten suosimilla markkinoilla. Se kuitenkin sopi tarkoitukseemme eli ruoan maisteluun paremmin kuin hyvin ja saimme vatsat täyteen. Meillä oli myös hyvin hauska ruoanmaistelutuokio, toivottavasti se myös välittyy videolta! Kun laitetaan kaksi Kuopion tyttöä ruokaparatiisiin, ei kai lopputulos voi muuta ollakaan.

 

Pari sanaa maisteltavista ruoista

Alla olevassa kuvassa on Stinky Tofu (臭豆腐), joka todellakin jakaa mielipiteitä. Yleensä se ei ole ulkomaalaisten suosikkiherkku, kun taas paikalliset vuorostaan rakastavat sitä. Se on näin yksinkertaisesti kuvailtuna rasvassa paistettua tofua, johon on lisätty erittäin tulista kastiketta (maun mukaan). Se myös haisee pahalle – ja kauas! Katso alla olevalta videolta, mitä mieltä me tästä herkusta olimme!

IMG_0581

Maistelimme myös höyrytettyjä dumplingseja ( 小笼包, kuvituskuva alla), jotka ovat poikkeuksetta saaneet erittäin hyvän vastaanoton vierailijoideni keskuudessa. Tämä on oma herkkuni numero yksi Taiwanissa ja tällä hetkellä ahdistaa jo ajatuskin siitä, etten niitä tule Euroopassa kovin usein syömään. Nyytin sisällä on maun mukaan valittavissa oleva täyte – oma suosikkini on joko ihan perinteinen possutäyte tai purjo. Halpaa ja hyvää ruokaa, monessa paikassa yksi dumpling maksaa maksimissaan 6 NTD eli noin 0,15€.

IMG_0557

Testissä oli myös kuuluisa taiwanilainen lihanuudelikeitto (牛肉麵). Se on dumplingsien lisäksi yksi suosikkiherkuistani – yksinkertainen, edullinen sekä hyvin maukas. Sen paras osa on keittoliemi, joka muistuttaa hieman Suomen lihaliemikuutiosta valmistettua lientä. Mutta se on kuitenkin samalla hyvin erilainen suomalaisesta versiostaan, hyvin paljon maustetumpi ja paikasta riippuen jopa hieman tulinen. Tästä linkistä löytyy englanniksi lisää informaatiota keitosta. Tuli niin nälkä tätä postausta kirjoittaessa että piti hakea naapurin uudesta ravintolasta annos keittoa illalliseksi. Pahoittelen kuvaa, paperirasiassa kotiin kannettu keitto ei ole se kaikkein kuvauksellisin ja esteettisin, mutta siitä saa kuitenkin käsityksen mistä on kysymys.

IMG_1055

Alla video kokemuksistamme yllämainittujen ruokien kanssa, ekstrana pätkä löytämästämme käärmeravintolasta.

Miltäs taiwanilainen keittiö vaikuttaa?

Aasian ongelma: kiehtova nähtävyys, aivan liikaa ihmisiä

Aasiaa ristiin rastiin kolunnut reissaaja tietänee mitä tarkoitan, kun puhun väenpaljoudesta ja iänikuisesta jonottamisesta. Etenkin juhlapyhinä ja vapaapäivinä reissaaja joutuu monesti jonottamaan päästäkseen tutustumaan niihin kaikkein suurimpiin ja mielenkiintoisimpiin nähtävyyksiin. Jonottaminen ja väenpaljous saattavat kiristää hermoja oikein kunnolla, etenkin kun on tottunut Suomeen, jossa ihmispaljoudesta ei ole tietoakaan. Olen tottunut jonottamaan ja ihmismassoihin, mutta silti Suomen avaruus on asia, jota kaipaan. Kaikille on tilaa, mikäli sitä tahtoo.

Taiwan ei tee tässä asiassa poikkeusta. Vuodenvaihteen viikonloppu oli Taipeissa hyvin vilkas ja vapaapäivän kunniaksi tarkoituksemme oli matkata Taiwanin pohjoisrannikolla sijaitsevaan Jiufenin aavekaupunkiin. Suuntasimme hyvissä ajoin kohti Zhongxiao Fuxing-aseman lähistöllä sijaitsevaa bussipysäkkiä, josta bussit Jiufeniin kulkevat. Paikalle päästyämme meille selvisi, että reissu taitaa kuitenkin jäädä tekemättä; bussiin oli näin varovaisesti arvioiden 400 metrin jono ja tieto siitä, että bussiin ei välttämättä aina mahdu kyytiin tältä kyseiseltä pysäkiltä sai meidät muuttamaan suunnitelmaa. Tuumimme, että kansallisen vapaapäivän vuoksi muutkin nähtävyydet olisivat melkoisen täynnä ja päätimme matkustaa Taipein pohjoispuolelle, Tamsuihin katsomaan kuuluisaa auringonlaskua. Kyllä sinne rannalle ihmisiä mahtuu, ajattelimme. Ajatus auringonlaskusta oli kuitenkin ollut monen muunkin mielessä ja saimme taistella tiemme ensin metrosta rannalle ja sieltä mieluisille paikoille odottamaan auringon laskemista horisontin taa. Ne kaikkein mieluisimmat paikat olivat menneet jo tunteja sitten, mutta saimme kuin saimmekin ängättyä itsemme kohtuullisen hyville paikoille odottamaan illan kohokohtaa.

Sinne rannalle tosiaan mahtui ihmisiä, olimme aivan oikeassa. Emme vain koskaan ajatelleet rannan olevan niin tupaten täynnä kuin se tuona lauantaina oli. Alleolevista kuvista saanee jonkinlaista käsitystä asiasta, toinen kuva on otettu muutamaa tuntia ennen auringonlaskua. Silloinkin tuo usein niin avara rantakatu oli hyvin täynnä, vaikka siellä nurmikkoa siellä täällä näkyykin. Rantakadulla oli melko mahdotonta tehdä ostoksia, sillä ruokapaikkoihin oli kadulle yltävät jonot.

IMG_0443

IMG_0409

Töniminen, jonottaminen sekä hermojen kiristely kuitenkin palkittiin. Auringonlasku Tamsuissa on upein mitä olen koskaan päässyt todistamaan ja olen hyvin tyytyväinen että emme antaneet periksi. Kai sille sitten kuitenkin oli syynsä, miksi me kaikki Tamsuihin halusimme tuona kirkkaana iltana tulla.

IMG_0449

IMG_0453

IMG_0459

Balillekin olisi päässyt.

IMG_0454

Heti auringon laskettua ihmiset lähtivät tunkeilemaan kohti metroa, joka vei heidät kohti Taipeita. Me päätimme välttää ruuhkan ja istua hetkeksi alas rantakadun varrella sijaitsevaan ravintolaan. Tilasimme hyvää ruokaa ja nautimme illasta – aurinko painui vuoren taa maalaten maiseman upean väriseksi. Kyllä sitä kelpasi katsella, etenkin kun se suurin ihmismassa oli jo poistunut paikalta. Rantakatu oli upea näky pimenevässä illassa, kun maisemasta saattoi ihailla ravintolapöydästä käsin ilman esteitä.

IMG_0475

Mitenkäs teillä, onko kokemusta tungoksesta ja väenpaljoudesta maailmalla?