Surrey

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille täältä Englannista! Meidän päivämme alkoi mukavasti tuossa kymmenen tienoilla, kun suunnistimme lähimpään pubiin aamiaiselle. Perinteiselle englantilaiselle sellaiselle.

Aamiainen oli hyvä aloitus päivälle, sillä tänään ohjelmassa oli pitkä kävelylenkki englantilaiseen tapaan. (englantilaisuus taisi olla päivän teema, hah) Englantilaiset rakastavat kävelyä, etenkin sunnuntaikävelyt ovat suosittuja maaseudulla. Me suuntasimme Runnymeden puistoon, joka kulkee Thamesin vartta pitkin Eghamista lähes Windsoriin asti. Kilometrejä tuli kasaan yhteensä kymmenkunta ja aikaa meni noin kolme tuntia. Hitaasti menimme eteenpäin, luonnosta ja hyvästä säästä nauttien. Kameran jätin kotiin koska päätin testata uutta iPhoneani kuvausmielessä. Tulin siihen tulokseen että puhelin toimii mahdottoman hyvin esim instagram-tarkoituksessa mutta täällä blogin puolella kuvista tuli hieman epätarkkoja koon vuoksi. (mikä kännykkäkuville on hyvin tyypillistä) Siksi väsäsin pienet kollaasit tähän postaukseen, ensi kerralla lupaan ottaa kameran mukaan. Kuvattavaa olisi riittänyt vaikka millä mitalla.

Maisemat olivat kauniit, kuten kuvista saattaa päätellä. Reittimme varrella sijainnut Egham Hill tarjosi kauniita mäkisiä maisemia, kun taas Thamesin varrella oli mukava nauttia veden läheisyydestä ja katsella paikallisia viikonlopputouhuissaan: osa heistä nautti sunnuntaista piknikillä, osa oli lähtenyt koko perheen kanssa veneilemään. Ihmisillä oli rento fiilis, ja ohikulkijoita tervehdittiin tai pysähdyttiin juttelemaan heidän kanssaan. Tämä on asia, josta olen UK:ssa aina pitänyt. Lenkkeilijät tervehtivät toisiaan lenkkipoluilla ja kävelyreiteilläkin lentävät tervehdykset suuntaan ja toiseen, vaikka ei vastaantulijaa tuntisikaan. Ei se tervehtiminen pahaa tee kenellekään, päinvastoin.

Mikäli vesille tekee mieli, Runnymedestä on tarjolla risteilyjä niin Windsoriin kuin esimerkiksi Hampton Courtiinkin. Kajakkeja on myös mahdollisuus vuokrata, ja sellaisen aioin myös lähiviikkoina vuokrata kunhan säät antavat periksi ja aurinko näyttäytyy. Tänään oli aivan upea kesäinen päivä, mutta en ollut älynnyt ottaa selvää kajakointi-mahdollisuuksista ja olimme paikalla väärin varustein väärään aikaan. Toivottavasti kelit sallivat pienen melontaretkemme tulevina viikonloppuina, innolla odotan!

Tänään on ollut todella hyvä fiilis tämän kävelylenkin ansioista. Olo on ollut freesi ja energinen, tuntee että jotain on tullut tehtyä vaikka fyysistä rasitusta ei juurikaan päässyt matkalla syntymään. Tai ainakaan hikeä päässyt pukkaamaan, muotoillaan se vaikka niin.

Runnymedeen on matkaa Lontoosta noin 20 mailia, joten jos Lontoon vilinä alkaa käydä hermoille, kannattaa paikka laittaa korvan taakse. Se ei myöskään ole kovin kaukana esimerkiksi Windsorista, joka kannattaa myöskin laittaa to-do listalle jos täälläpäin pyörii. Autolla Runnymedeen on helppo tulla M25:tä pitkin, mutta junallakin pääsee (Egham). Vaikka Lontoo iso metropoli onkin, ei sieltä ole kovin pitkä matka maaseudun maisemiin.

Vappu on ollut minulle aina melko merkityksetön juhla. Se on edustanut minulle juhlaa, jota on pakko juhlia vaikkei aina huvittaisikaan. No, pakko on ehkä hieman liian vahva sana kuvaamaan tilannetta mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Nopean laskutoimituksen jälkeen muistan viettäneeni yhden kunnollisen vapun Suomessa kaksi vuotta sitten ystävieni seurassa – he viettivät opiskelija-vappua ja itse palloilin mukana. Tietenkin nuorempana vappua tuli vietettyä perheen kesken, tosin silloin se merkitys on luonnollisesti hyvin erilainen. Ja aika usein sitä tuli silloin nuorempanakin oltua muualla.

Saksalainen ystäväni Anna on suuri suomalaisen kulttuurin ystävä ja sainkin häneltä keskiviikko-aamuna muistutuksena vapun vietosta ja siitä että olisihan sitä kiva jotenkin juhlistaa. Itse en ollut muistanut vappua vietettävänkään, ja siinä hetken asiaa pohdiskeltuamme totesimme että vietetään vappua, mutta rauhallisesti piknikin merkeissä tällä kertaa. Matteo lähti myös mukaan viettämään elämänsä ensimmäistä ”vappua”.  Regents Parkissa olisi samanaikaisesti ollut suomalaisten vapputapahtuma mutta päätimme jättää sen välistä ja viettää rauhallista piknikiä rauhallisessa ympäristössä Thamesin rannalla Staines-upon-Thamesissa, Surreyssä.

Mitään kovin kummoisia vappueväitä emme noin kiireellä aikataululla ehtineet väsäämään ja matka kohteeseen kävikin nopeasti Tescon kautta. Päätimme syödä kukin tahollamme kotona ja siirtyä pubiin illalliselle auringon laskettua. Leffeä ei ollut aluperin tarkoitus hankkia ollenkaan mutta sen ollessa sopivasti sijoitettuna kassojen viereen tein heräteostoksen – ihastuin siihen kovasti viimeisellä Lillen reissulla jossa belgialainen olut oli aika iso juttu.

Heathrown lähtevää liikennettä oli myös mukava seurata. Staines-upon-Thames sijaitsee lähellä Heathrown lentokenttää ja koneet kulkevat joskus (liiankin) läheltä kaupungin keskustaa.

Staines-upon-Thamesin lähihistoriasta löytyy eräs mielenkiintoinen yksityiskohta joka minulle muutama kuukausi sitten selvisi. Kaikkien tuntema ihanainen leffatähti Ali G on nimittäin elokuvassaan kotoisin Stainesista. Tästä imagosta Stainesin kaupungin päättäjät eivät ilmeisesti olleet kovinkaan mielissään ja päättivät muuttaa kaupungin nimen astetta hienomman kuuloiseksi, Staines-upon-Thamesiksi. Ali G imagoineen ei ilmeisesti sopinut kovinkaan hyvin tähän Thamesin varrella sijaitsevaan rauhalliseen pikkukaupunkiin.

Auringon laskettua ja ilman viilennettyä suuntasimme pubiin syömään. The Swan-niminen pubi on mitä mainioin valinta mikäli haluaa kokea oikeaa brittitunnelmaa mukavassa ympäristössä sekä maistella hyvää ruokaa. Se on myös hyvä valinta lentokenttähotelliksi mikäli Heathrowlla on yöpymistarvetta, taksimatka ei ole kentälle kovin kummoinen.

Vapusta selvisimme kunnialla ja Matteolle on yritetty perusteellisesti selittää mikä ihmeen juttu tämä vappu onkaan. Uskon että ensi vuonna täytyy hänet viedä vappuhulinoihin mukaan Suomeen että jutun juju avautuu – ei sitä kai ennen pysty sisäistämään kunnolla ennenkuin sen näkee.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, itse matkaan Air Maltan kyydissä huomenna kohti Maltaa ja Vallettaa. Siitä lisää pian blogissa, palaillaan tuosta välimeren saarivaltiosta pikimmiten!

En ole koskaan viettänyt ystävänpäivää Suomessa niinkuin sitä Englannissa vietetään, eli pariskuntien juhlapäivänä. Suomessahan ystävänpäivää vietetään ystävien välisenä päivänä, kun taas täällä ja suurimmassa osassa maailman kolkkia 14.2 on juurikin pariskuntien päivä – molemmissa on ehdottomasti puolensa.

Meillä oli Matteon kanssa suunnitelmana viettää ystävänpäivän iltaa eräässä ihanassa lontoolaisessa ravintolassa, syöden hyvin ja nauttien muutama lasi hyvää viiniä. Tämä kyseinen ravintola oli kuitenkin varattu täyteen jo viime viikolla, joten päätin yrittää muutamaa varavaihtoehtoa. Kuten arvata saattaa, ne olivat myös täynnä. Englannissa ystävänpäivä kun on erittäin suosittu ja kaupallistettu juhlapäivä, johon ihmiset käyttävät melko paljon sekä rahaa että aikaa. Me päädyimme lopunviimein viettämään ystävänpäivää pubissa Surreyssä. Ilta oli erittäin onnistunut ja mainio todiste siitä, että onnistuneeseen ystävänpäivän juhlintaan ei hienoja puitteita tarvita, seura se kuitenkin tärkeintä on. Maistelimme perinteistä pubiruokaa, tosin tilasin lisukkeeksi ”japanilaistyylistä katkarapua” kuten ruokalista antoi ymmärtää. Pullo proseccoa kruunasi pubiystävänpäivän.

Matteon kana-purjopiiras (chicken-leek pie) oli erittäin onnistunut valinta, ja erittäin tyypillinen englantilaisissa pubeissa. Erinäiset piet ovatkin juuri niitä joita Englantiin vierailevan kannattaa ehdottomasti maistaa pubeissa – toki fish and chipsejä unohtamatta. Se fish and chips ei tosin ole suosikkini ja suosittelenkin kokeilemaan eri korvaavia vaihtoehtoja, niitä nimittäin löytyy.

Toivottavasti teillä kaikilla oli oikein onnistunut ystävänpäivä, minkälainen ystävänpäivä oli ohjelmassa?