Saksa

Päädyimme iltapäivän viettoon Kölniin syksyisenä sunnuntaina. Oli syksyn ensimmäisiä päiviä, ja vaikka lämpö huiteli 15 asteen tienoilla, oli ilma silti kolea. Johtuisiko se siitä, että olin tosiaan tottunut lämpimiin lämpötiloihin, ja nyt niiden laskiessa alkoi paleltaa, en tiedä, mutta vähän viileää oli ja kiskoin takkia niskaani lähtiessäni kotoa.

En tosin ollut suunnitellut meneväni Kölniin, mutta ohjelmaan suunniteltu sunnuntai-kävely muuttuikin spontaanisti Kölnin reissuksi. Sama kai se on kävellä siellä Kölnissä. Olin tosin varustautunut hieman urheilullisemmin varustein, ajattelinhan tekeväni powerwalkin luonnon helmassa, mutta mitäpä tuosta. En ollut ainoa. Kölnissä oli paljon sunnuntaikävelijöitä ja perheitä nauttimassa vapaasta sunnuntaista.

Meiltä ajaa autobaanaa pitkin Kölniin puoli tuntia, joten tällaisen reissun heittää helposti muutamassa tunnissa – ja jos aikaa on puoli päivää, niin näkee jo paljon.

Koska sunnuntai, tämä pikkuinen, sisäpihalla sijaitseva markkinahalli ei ollut auki yleisölle. En ole siellä käynyt, mutta seuraavalla kerralla!

Schee, yksi lempikaupoistani Kölnissä.

Kölnissä tarkoituksenamme oli tutustua Belgisches Vierteliin, eli belgialaiseen osaan kaupunkia, ja sen me teimme. Tämä kaupunginosa on yksi suosikkejani tuossa naapurikaupungissamme, ja tämän löytämisestä kuuluu kiitos Heidille ja Jonnalle, joiden kanssa noin puolitoista vuotta sitten tapasimme alueella lounaan merkeissä. Sen jälkeen olen palannut ja vienyt vieraani sinne myös – siellä on hip meininki, paljon pikkukauppoja sekä ihania ravintoloita.

Se on vain muutaman kilometrin päässä Kölnin tuomiokirkolta, mutta turistilaumoista ei ole tietoakaan. On kuin olisi aivan eri kaupungissa. Siellä on kiva viipyillä kahviloissa, ja nauttia rennosta tunnelmasta.

Esimerkiksi Belgique-niminen ravintola oli mukava kokemus, ja senkin löytämisestä kuuluu kiitos Heidille ja Jonnalle. Salaatissa oli kokoa, ja ravintolan sisustus oli idyllisen romanttinen.

Belgiquen vieressä sijaitseva Miss Pöpki oli myös oikein houkuttelevan oloinen paikka, jossa olisi jopa ulkosalla voinut vaikka viltin alla juoda kupin kahvia (kuten itseasiassa Belgiquessakin). Tällä kertaa kävelimme molempien ravintoloiden  ohitse, ja nautimme vaan alueen tunnemasta ja syksyisestä maisemasta. Tämä ei varmasti ole rauhallisinta seutua Kölnissä esimerkiksi lauantai-iltana, etenkään kesäisin, mutta jos vilinää kaipaa niin osoite taitaa olla oikea. Nyt sunnuntaina paikalla ei ollut juuri ketään hieman puolenpäivän jälkeen. Vain rauhaa.

Sunnuntaisin on täällä suunnilla on sitten kaupat kiinni, joten pikkuputiikeista ei pääse nauttimaan, mutta kahviloista ja ravintoloista kyllä. Jos ostokset kiinnostavat, kannattaa suunnata kaupunkiin arkisin tai lauantaina.

Brüsseler Strassen varrella sijaitsevasta Siebter Himmelistä saa muuten Marimekon vaatteita (ja paljon muuta ihanaa tavaraa kotiin). Siellä on tullut usein vierailtua, vaikken Marimekkoa juurikaan ostele. Muuta sisustusesinettä senkin edestä.

Tätä kakkua pysähdyimme nauttimaan matkalla Kölnin tuomiokirkolle eli Domille – en voi sanoa, että tuomiokirkkoa kannattaa Kölnissä käydessä täysin unohtaa, mutta Belgisches Viertel on kyllä Kölniä parhaimmillaan. Tai siis mieluisempaa seutua minulle.

Domilla oli tapansa mukaan tungosta, mutta se oli juuri sopivan, parin kilometrin kävelymatkan päässä autoparkistamme, joten se toimi sunnuntaikävelyn kääntymiskohtana.

Autolla liikkuessa auto kannattaa jättää Maastrichter Strassen parkkitaloon – se on helppo löytää ja ajaa sisään, enkä ole kertaakaan joutunut toteamaan että se olisi täynnä.  Sieltä käsin on sitten kivä kävellä ympäri korttelia, ja jos jaksaa, niin tarpoa vaikka tuomiokirkolle asti. Muutaman euron tuntihinta on ihan ok. Sieltä ei myöskään ole järin pitkä matka Hiroshima-Nagasaki-puistoon, jonka viheralue on mitä mainioin paikka piknikille.

Summa summarum: Kun menet Kölniin, unohda tuomiokirkon seutu, ja ota suunta Belgisches Vierteliin!

Moselin alue on tunnettu kauniista kukkuloistaan ja viineistään. Alue nauttii myös vaeltajien suosiota, ja sieltä löytyy lukuisia reittejä päivän retkille. Pyöräilijät viihtyvät myös alueen tasaisemmilla seuduilla.

Meidän on pitänyt monet kerrat ajaa pienen perheeni kanssa Moselille, mutta olen kokenut että majoituksen hinta-laatusuhde ei ole aina haluaminani viikonloppuina kohdannut, ja siksi reissu on jäänyt ja jäänyt. Kun on liikkeellä viime tipassa, niin aina ei voi valita – ja koska Moselin seutu sijaitsee alle kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa, en ole saanut tehdä aikaiseksi tehdä varauksia etukäteen. Spontaani reissu on ollut suunnitelmissa.

Päädyin lopulta Moselille kuitenkin päivän reissulle, ja onneksi päädyin. Coloradossa asuva Jenni oli Luxemburgissa työmatkalla, ja koska hänellä oli vapaapäivä, päätimme tehdä treffit Düsseldorfin ja Luxemburgin puolimatkaan – eli juuri tuonne Moselin seudulle, sinne missä pystyimme yhtenä päivänä näkemään molemmat joet, Moselin ja Reinin. Jennin tili kannattaa tsekata, mikäli vaellus kiinnostaa, etenkin Yhdysvaltoihin Jennillä on paljon vinkkejä.

Yksi lähimmistä kaupungeista noilla nurkilla on Koblenz, joka jäi nyt ajanpuutteen vuoksi tutkimatta, mutta enemmän minä siitä maaseudusta pidän. Teimme päiväpatikoinnin, jonka jälkeen pysähdyimme ansaitulle lounaalle ja kävimme tutustumassa upeaan linnaan, Burg Eltziin.

Alue on upeaa, ja todiste siitä, että Saksa on todella monipuolinen matkailukohde.

Treffit Kobern-Gondorfissa, josta autolla Spayhyn

Tapasimme Kobern-Gondorfin asemalla, jonne Jennin oli helppo tulla junalla – ja minun autolla. Eksyin hieman matkalla asemalle, ja tuo pieni kylä ristikkotaloineen ja viinitupineen oli hyvää ensimakua tulevasta päivästä: Moselin rantojen kylä oli hieman unelias, kaunis, vehreäkin, ja vastaan tuli muutamia pyöräretkeilijöitä. Odottelin Jenniä junalta, ja siitä lähdimme autolla kohti Spayn kylää, jossa ystäväni suosittelema patikointireitti löytyisi. Kobern-Gondorfissakin olisi viihtynyt.

Saksalainen ystäväni on ahkera päiväpatikoija, ja hän käy paljon patikoimassa Reinin ja Moselin varsiin sijoittuvilla reiteillä täältä Düsseldorfista. Hänen suosittelemansa sivusto, Traumpfade.info, kannattaa laittaa korvan taa – siellä on muutamia vinkkejä patikointireiteistä Eifelin, Moselin ja Reinin alueella. Sivuston käyttö vaatii jonkinlaista saksan kielen taitoa, mutta kääntäjä auttaa tarvittaessa.

Spayer Blickinstal

Meidän patikointireittimme oli Spayer Blickinstal, jonne pääsy vaati hieman navigaatiotaitoja. Jennilta nämä taidot lopulta löytyivät, ja auton parkkeerattuamme lähdimme nousemaan kohti kukkulaa. Koska Saksa ja datakatot, oma nettini oli kuun lopulla hidastunut sen verran, että Jennin nettipaketti Yhdysvalloista oli parempi valinta, ja saimme tarvittavat koordinaatit löytääksemme parkkipaikalle.

Huomasin, että olin hieman hengastynyt matkan aikana, Jenni tosin kokeneena patikoijana ei ollut moksiskaan, ja lopulta pääsimme kukkulan laelle. Oma kuntoilu on rajoittunut viime aikoina pikaisiin 15 minuutin tehospurtteihin – niistä tulee tunne siitä, että jotain tulee tehtyä ja ehtii vähän hikoillakin. Tämä äkkinousu oli aivan uutta, ja se kyllä tuntui kropassa.

Tätä ei toki kannata kaltaisteni säikähtää, ylös päästiin ja mukavaa oli.

Itse halusin kokea reitin, jossa olisi mahdollisesti myös hyvä näköala, ja sellainen löytyi valitsemaltamme reitiltä. Suurin osa oli metsää ja peltoa, mutta näköalapaikalla oli ihana pysähtyä nauttimaan maisemista. Reitiltä on näkymä Reinille, Moselia tyydyimme ihastelemaan enemmän autosta ja pienistä kylistä käsin (Löf on oikein suloinen, vinkki vinkki!).

Näköalapaikalle oli tuotu tuoli maisemien ihastelua varten, jossa oli mukava rentoutua hetki patikoinnin lomassa. Reinillä lipuivat laivat, ja tunnelma oli kovin rauhallinen.

Reitillä oli pituutta 6,1 kilometriä, ja meillä meni siellä leppoisasti pari tuntia. Tuona keskiviikkona paikalla ei ollut juuri ketään muita, muutama hassu kanssapatikoija.

Lounas ja Burg Eltz

Patikoinnin jälkeen tarkoituksemme oli lounastaa Spayssa, mutta emme löytäneet aukiolevaa ravintolaa myöhäiseen lounasaikaan (noin klo 15). Lähdimme matkaan kohti suloista Löfin kylää, joka sijaitsee laaksossa viiniköynnösten ympäröimänä, mutta sielläkin oli erään hotelli / ravintolan keittiö juuri sulkeutunut. Ei auttanut kuin lähteä jatkamaan matkaa, ja ajattelimme että linna eli Burg Elz on kuitenkin niin suosittu nähtävyys, että viimeistään sieltä löytyy ainakin jotain ruokaa.

Osuimme sattumalta Löffels Landhaus -nimiseen ravintolaan läheisessä Münstermainfeldin kylässä, joka sattui olemaan auki. Linnallekaan ei sieltä ollut enää pitkä matka. Tarjolla oleva menu oli iltapäivämenu, eli ei niin laaja kuin lounaalla tai illallisella, mutta se kelpasi meille paremmin kuin hyvin. Jenni nautti lasin paikallista rieslingiä, itse tyydyin kuskin roolissa kolaan.

Meillä oli todella mukava lounashetki, ja oli kiva rentoutua hyvä ruoan parissa. Olimme kokeneet erään vihaisen paikallisen naisen sormenheristelyt aiemmin autoa eräällä tyhjällä kadulla kääntäessämme, enkä jaksanut siitäkään enää välittää (tätä tapahtuu Saksassa silloin tällöin, kuten Jenniä valistin), vaan nautin hetkestä ja vaelluksen jälkeisestä olotilasta. Ravintolan iloinen palvelu pelasti myös paljon.

Iltapäivä Burg Eltzin tienoolla oli aamua ja keskipäivää väljempi, niin meille kerrottiin. Sikäli tämä oli juuri hyvä järjestys – ensin vaellus ja sitten linnareissu – vältimme näin pahimmat ruuhkat. Luxemburgissa oli tuolloin vapaapäivä, joten oli syytä olettaa, että sieltäkin oli potentiaalisesti väkeä liikkeellä, matkaahan ei ole kuin muutama tunti.

Pois lähtiessämme linnan edusta oli lähes tyhjä, tosin aivan tyhjää kuvaa en saanut, muilla oli samat ajatukset, mutta nautin siitä tyhjyydestä kovasti. Tämä vinkkinä kuvauksesta kiinnostuneilla, iltaisin (tai aamunkoitossa) kannattaa panostaa kuvaamiseen.

Kävimme linnassa opastetulla kierroksella, joita on tarjolla ainakin saksaksi ja englanniksi (ryhmä italialaisia ampaisi sisään ennen meitä, en ole ihan varma oliko heillä oma opas mukana vai tuliko ”talon puolesta”).

Osallistuimme englanninkieliselle kierrokselle, joka oli vielä illallakin yllättäen melko täysi (arvelisin noin parikymmentä henkeä). Kierros maksoi kymmenen euroa, ja sanoisin että sille kannattaa ehdottomasti osallistua. Asiantunteva opas veti kierroksen mielenkiintoisella tavalla, ja 45 minuuttia oli juuri sopiva aika.

Joskus haluaisin vielä piipahtaa Traben-Trabachin kaupungissa, Bernkastel-Kuesissa sekä Cochemissa. Etenkään Cochem ei kaukana ollut, mutta aikataulu oli liian tiukka sen kokemiseen.

Kerro vinkkisi Moselille kommenttiboksissa, en vielä tiedä kaikkia alueen helmiä, mutta haluan ehdottomasti kuulla lisää. Minusta taitaa olla kuoriutumassa patikoija.

Onko joku käynyt näillä seuduilla? Lämmin suositus Saksaan suuntautuvalle autoreissulle!