Browsing Tag

Saksa

Ensifiilikset ja kokemuksia Hampurista

Hampuri on ollut kaupunki, joka on minua Saksassa aina vähän kutkutellut. Tavallaan minulla ei ollut kaupungista juurikaan käsitystä, mutta samalla sitten tiesin siitä enemmän kuin monesta muusta kaupungista. Fiilis on ollut aina kuitenkin positiivinen, vaikkei omakohtaisia kokemuksia Hampurista ollutkaan.

Pääsin ensi kertaa Hampuriin marraskuun lopulla, kun ajelimme sinne serkkuani tervehtimään. Reissun kesto oli perjantaista sunnuntaihin, ja tällä kertaa tarkoitus oli viettää laatuaikaa yhdessä – ei mitenkään nähtävyydeltä toiselle juosten. Näimme toki Hampurin perinteisiäkin kolkkia, mutta aika kului pääasiassa ihan kotosalla ja lasten kanssa leikkipuistoissa.

Nyt näin oli oikein hyvä, ja tuli itsellekin tarpeeseen lähteä viikonlopuksi muihin maisemiin. Viikonloppureissu piristää mieltä kummasti, eikä se ole liian pitkä aika olla poissa kotoa.

Ensikertalaisen kokemuksia Hampurista

Tällä lyhyellä kokemuksella ei mitään perusteellista Hampurin matkaopasta kirjoiteta, eikä tosin muutenkaan sellaista muutaman päivän visiitin perusteella oikein voisi kirjoittaakaan.

Keskitytään siis fiiliksiin ja paikkoihin, jotka tekivät eniten vaikutuksen.

Olin omassa päässäni lokeroinut Hampurin satamakaupungiksi, jossa on välillä villikin meno. En osaa sanoa tämän paikkaansa pitävyyttä, sillä liikuimme alueilla, jotka olivat hyvin rauhallisia. Vaikka satama-alue ja Elben / meren läheisyys tuli kaupungissa esiin, jäi mieleen myös arkkitehtuuri.

Erityisesti HafenCity ja Speicherstadt olivat ne paikat, joissa olisi viettänyt pidemmänkin tovin. En ehtinyt St.Paulille tai Reeperbahnille, joten seuraavallekin reissulle riittää sen muodossa koettavaa. Pidän arkkitehtuurista ja uudenlaisesta, kokeilevasta rakentamisesta ja arkkitehtuurista, ja sitä HafenCityssä riitti.

Plussaa toki sai Hafen City myös erittäin viihtyisästä leikkipuistosta, jossa lapset viihtyivät vaikka tuuli kävikin luihin ja ytimiin. Itse otin samalla aikaa FaceTime-yhteyttä Suomeen läheisessä kahvilassa, ja olin siten ”paikalla” ristiäisissä, joten muutenkin tuo reissu jäi mieleen.

UNESCO-kohde Speicherstadt kanaaleineen on seutua, aluetta jonka tiesin itseasiassa jo etukäteen. Onhan se aika omaleimainen alue täällä Saksassa, ja sainpa Instagramissa kommenttia, että yhden kuvan perusteella hänelle tuli paikasta mieleen Tampere (kuva siis tässäkin postauksessa tuo ylin, jossa olen itse kuvassa sillalla). Speicherstadtin rakennuksissa on monenlaisia museoita ja ravintoloitakin tuli bongattua, joten alue on muutakin kuin kaunis ympäristö.

Philharmonie tuli nähtyä siluettina horisontissa, ja sekin oli jo kuvista tutunnäköinen rakennelma, joten se oli helppo tunnistaa.

Unelmatrippi-blogin Jennin blogista löytyy mielenkiintoinen juttu Hampurista ja arkkitehtuurista – suosittelen, lue juttu täältä! Jenni on tehnyt paljon hyvää pohjatyötä alueen historian tiimoilta.

Suomalaisia oli tuona lauantaina ulkoilemassa sankoin joukoin, ainakin enemmän kuin yleensä Düsseldorfin kaduilla, mitä nyt lauantain osalta osaan sanoa. Tähän väliin voin myös todeta, että Hampuri sai kommenttiboksini Instagramissa vilkkaaksi suomalaisten osalta – todella monella oli mukavia muistoja kaupungista ja etenkin joulumarkkinoilta. Osa oli Hampurissa asunutkin, ja kaiken kaikkiaan pystyimme toteamaan, että mukava kaupunki. Hampuri tuntui herättävän tunteita ja olevan monelle (suomalaiselle) tutumpi kuin esimerkiksi Düsseldorf, joka ei yleensä saa aikaan kommenttivyöryä.

Kävelymatka HafenCitystä Rathausin nurkille kesti noin parikymmentä minuuttia meidän karavaanilla, ja sillä reitillä löytyi tosiaan jo paljon ihmeteltävää tällaiselle ensikertalaiselle. Ihmisiä ei ollut kuitenkaan liikkeellä suuria määriä, paitsi ihan ytimen ostosalueella – olisiko sää tehnyt tehtävänsä. Oli nimittäin erittäin freesi tuuli Hampurissa tuona lauantaina.

Ei Saksaa ilman glühweinia

Pitihän sitä glühweiniä nauttia tällä reissulla. Olen oppinut pitämään glühweinistä oikeastaan vasta tänä jouluna – kuten myös joulumarkkinoista. Olen käynyt joulumarkkinoilla tänä vuonna enemmän kuin viime vuosina yhteensä.

Hampurin Rathausin edessä olevaa suurta joulumarkkina-aluetta rakennettiin visiittimme aikana vielä, joten siellä emme ehtineet sen aukioloaikana piipahtaa. Markkinat avautuivat ilmeisesti juuri lähtöpäivämme jälkeen, mutta onnistuimme löytämään kaupungista kuitenkin ”Wintermarktin”, jossa pääsi markkinatunnelmaan, saimme glühweinit ja lapset pääsivät karuselliin. Ei ollut liian tungos, joten tykkäsin.

Usein kaupunkien keskustoissa olevilla joulumarkkinoilla on aikamoinen meno ja maininki, ja itse pidän markkinoista jotka sijaitsevat hieman rauhallisimmilla alueilla (Düsseldorfin kävijät, tsekatkaa Benrathin markkinat – toki sielläkin ihmisiä on, muttei samalla tavalla kuin vanhassakaupungissa).

 

Lyhyestä virsi kaunis – Hampuri oli lyhyellä kokemuksella oikein positiivinen tuttavuus. Seuraavalle kerralle tekisi mieli piipahtaa siellä vaikkapa ruoka- ja cocktailteeman turvin, ja tutustua lähistön pikkukaupunkeihin ja vaikka ajella kohti Tanskaa. Syltin saari noilla nurkilla on bucket-listallani.

Lapsi kuitenkin yllätti meidät, ja ajoimme yhtä pötköä Hampuriin ja takaisin (noin 4,5 tuntia). Ehkä tässä uskaltaa alkaa suunnittelemaan muitakin autoreissuja.

Oletko käynyt Hampurissa? Mitä pidät?

6+1 matkakohdetta Euroopassa, joissa ei ole turistiryntäystä

Matkailussa on meneillään suuntaus, joka korostaa halua matkustaa kohteisiin, joissa pääsee ihmettelemään aitoa elämää ja viettää lomaa suurten turistimassojen ulottumattomissa.

Ymmärrän tämän. Pidän itse kohteista, joissa ei yleensäkään ole suurta ihmispaljoutta (yllättäen en tästä syystä viihdy täällä Saksassa esimerkiksi Düsseldorfin muuten mukavassa Japanipäivässä, joka toi viime vuonna 700000 ihmistä kaupungin keskustaan). Ravintoloiden ystävänä arvostan myös ravintoloita, joita ei ole tehty täysin matkailijat silmällä pitäen. Nämä tekijät vaikuttavat paljon matkakohteen valintaan, ja moni suosittu Euroopan kohde juuri heinä-elokuussa on pois laskuista. Muita turisteja vastaan minulla ei kuitenkaan mitään ole, olenhan sellainen itsekin.

En ymmärrä suuntausta, jossa muut matkailijat valittavat suureen ääneen liiallisesta turismista lomakohteessaan, koska se nyt on vähän kaksinaismoralismia ja monessa tilanteessa asia olisi ollut selvitettävissä helposti etukäteen. Mutta ymmärrän sen, että lomalla halutaan matkustaa paikkaan, jossa on rauhallisempaa ja ehkä autenttisempaakin kuin monessa erittäin suositussa kohteessa.

Tässä olisi yhteensä seitsemän kohdetta, joissa kaltaiseni matkailija viihtynee hyvin. Olisi mukava kuulla omia kokemuksianne kommenttiboksissa!

1 Itä-Hollanti

Hollannin itäosat lähellä Saksan rajaa edustavat minulle paikkaa, jonne voi tehdä aina pienen ulkomaanpaon niin halutessaan. Meiltä kotoa on Hollantiin noin 50 kilometriä, ja tunnelma muuttuu rajalla. Hollantilaiset rakennukset eroavat saksalaisista melko roimastikin, ja jopa Saksaa tasaisempi maasto kanaaleineen ja järvineen tuo pientä uutuudenviehätystä arkeen.

Roermond

Meidän suosikeiksemme ovat vakiintuneet Nijmegen, Roermond ja valkoisesta vanhasta kaupungistaan tunnettu Thorn. Ajomatkalla Roermondista Thorniin pääsee ihailemaan hollantilaista maaseutua ja sen rauhallisuutta. Näissä paikoissa ei juurikaan muita turisteja tapaa (paitsi ostosmatkailijoita Roermondissa sijaitsevassa outlet-kylässä), ja viehättävä ympäristö yhdistää näitä kaikkia. Nuo suunnat eivät ole varsinaista aktiiviteettien ja suurkaupunkielämän ilotulitusta, mutta rakastan sitä rauhallisuutta etenkin maaseudulla Roermondin ja Thornin kulmilla. En ole itse noilla nurkilla pyöräillyt, mutta ainakin Roermondin laitamilla oli mukavasti opasteita pyörillä liikkuville.

Nijmegen on näistä mainitsemistani kohteista suurin, ja sieltä on autolla mukava liikkua kohti eteläistä Hollantia. Roermondista ei ole näin suomalaisittain katsottuna pitkä matka esimerkiski Maastrichtiin (tai Eindhoveniin), joten eikun auto alle ja tutkimaan Hollannin maaseutua ja suurempia kaupunkeja. Saksankin puolella kannattaa poiketa, kaukana ei ole esimerkiksi Aachen tai Düsseldorf (lue lisää kohdasta 3).

Lue lisää aiemmasta jutustani: Matkavinkit Hollantiin – 4 kohdetta lähellä Saksan rajaa

2 Glasgow

Glasgow jää usein sisarensa Edinburghin varjoon. Ymmärrän tämän, sillä Edinburgh on varmasti etenkin Skotlannissa ensi kertaa vierailevalle se must-kohde, jossa on tarjolla paljon Skotlannille ominaista tunnelmaa ja onhan se aivan uskomattoman kaunis kaupunki.

Mutta, näin entisenä Glasgown asukkina, on pakko puolustaa vähän tuota entistä kotikaupunkia. Glasgow on rujo, se ei ole kovinkaan kaunis, ja siellä näkyy kaupungin ei niin vauras historia. Mutta sitä suuremmalla syyllä siellä kannattaa käydä. Paikalliset ovat äärettömän ystävällisiä, kaupunki ei ole varsinainen matkailumagneetti (pl. suuret keikat), siellä on hyvät ostosmahdollisuudet ja paljon päiväretkimahdollisuuksia (Edinburgh).

Glasgowssa oma entinen kotiseutunu West End on ehdoton suosikkini. Yliopisto on itsessään jo nähtävyys, ja Ashton Lane suloisine baareineen ja ravintoloineen on ihana paikka viettää iltaa (kuva yllä). Kember & Jones -niminen kahvila skonsseineen saa kehut, ja pieniä kahviloita ja ravintoloita on alue pullollaan.

Tutustu Glasgow’n aksenttiin vähän etukäteen, esimerkkinä tämä Youtube-video.

3 Düsseldorf

Armas kotikaupunkini Düsseldorf on kohde, joka kannattaa pitää mielessä jos etsii kaupunkikohdetta, jossa on menoa ja meininkiä, muttei kuitenkaan suuria matkailijamassoja. Lyhyet välimatkat ja hyvä ravintola- ja baaritarjonta ovat Düsseldorfin etuja, ja ostoskaupunkina kaupunki on mitä parhain (meille avattiin esimerkiksi juuri suosikkini Uniqlo). Düsseldorfin japanilainen kortteli tuo oman mausteensa kaupunkiin, ja kaupungin suuri japanilaissiirtokunta varmistaa sen, että japanilaisten ravintoloiden ruoan taso on ja pysyy hyvänä.

Düsseldorf on lähellä Kölniä, junamatkaa näiden kahden välillä on hieman yli puoli tuntia, ja samalla reissulla on kätevä yhdistää nämä molemmat. Itse Düsseldorfissakin löytyy paljon nähtävää ja erilaisia kaupunginosia. Düsseldorfissa on useita mielenkiintoisia museoita (K20 & K21), ja alueina Medienhafen, Oberkassel sekä hieman kauempana sijaitseva Kaiserswerth ovat mukavia paikkoja viettää päivää. Hipsterit viihtyvät Flingernissä, ja jalkapallofanille F95:n pelit ovat herkkua.

Lue aiempi artikkelini Düsseldorfista: Düsseldorf, kesän kuumin matkakohde

4 Vitoria Gasteiz

Baskimaan hallinnollinen pääkaupunki Vitoria Gasteiz on paikka, joka jää monelta pohjoisen Espanjan reissaajalta unholaan. Vitoria sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä niin Bilbaosta kuin San Sebastianistakin, ja siellä viihtyy etenkin ruoan ystävä (kuten nyt Baskimaassa muutenkin). Vitoriasta löytyy katedraaleja ja museioita, mutta itse nautin eniten kaupungin leppoisasta tunnelmasta ja hyvistä ravintoloista. El Portalon ja Sagartoki saavat laaturavintoloina suositukset – muuten ruokapaikkoja on helppo etsiä Plaza de Espanalta.

Kaupunki ei ole järin iso, ja siksi siihen on helppo tutustua vähän lyhyemmässäkin ajassa. Se toimii oivana porttina La Riojan viinialueelle, ja jo mainitut Bilbao ja San Sebastiankin ovat lähistöllä. Näillä seuduilla näkee monta paikkaa kerralla. Tuskin Vitoriaan vaikkapa viikoksi lähtisin, mutta se toimii hyvin osana Baskimaan reissua. Vitoria on kohde, joka osuu harvan reitille ihan vahingossa, mutta se kannattaa kyllä kurkata.

5 Prato ja Pistoia

Toscanassa sijaitsevat kaupungit Pistoia ja Prato jäävät usein isoveljensä Firenzen varjoon. Niitä ei kuitenkaan kannata unohtaa, sillä niissä molemmissa on tarjolla paikallista fiilistä ja rentoa matkailua. Mikä parasta, ne sijaitsevat junamatkan päässä Firenzestä, eli autoa ei tarvitse vuokrata ja päiväretki on täysin mahdollinen.

Entistä useampi Firenzen matkaaja majoittuu Pratossa, sillä kaupungissa on edullisemmat majoitushinnat ja mainiot ravintolat jotka toimivat paikalliset asukkaat huomioon ottaen (italialaiset ovat usein tarkkoja ruoastaan, joten huonot katoavat äkkiä katukuvasta). Pratossa oman mausteensa katukuvaan tuo kaupungin kiinalaisiirtokunta, joka on Italian suurin. Arvatkaas mistä monet Made in Italy -tuotteet tulevat?

Huomaa, että useimmat kaupat ja ravintolat sulkeutuvat Pratossa ja Pistoiassa iltapäiviksi, ja avaavat ovensa taas iltaisin.

6 Luxemburg

Luxemburg, tuo tylsä finanssikaupunki ja EU-virastojen kehto? Ehei!

Luxemburg oli itselleni vuoden 2018 yksi miellyttävimpiä tuttavuuksia, ja oikeastaan just sitä mistä pidän. Ei superkiireinen, vaan ihmisiä oli juuri sen verran, että vipinää syntyi, muttei suurta ahdistusta kuitenkaan. Vierailimme Luxemburgissa eräänä keväisenä viikonloppuna ulkosuomalaisten naisten kanssa, ja kaupungin miellyttävät ravintolat (kiitos Ainolle hyvistä valinnoista ja suosituksista!) ja kompakti koko olivat hyvän seuran ohella koko reissun juju. Kulttuuria löytyy, ja kansainvälisessä Luxemburgissa englannilla pärjäsi mainiosti.

Ja onhan Luxemburgissa myös luontoa ja viinitiloja, joten eikun auto alle ja tutkimaan – Saksan Trier ja Saarbrücken ovat myös ihan vieressä. Esimerkiksi Helsingin hintoihin tottuneelle kalliinakin pidetty Luxembourg ei ravintoloiden hinnoiltaan suurempi järkytys ole.

Lue lisää Luxemburgin matkastani täältä.

+1 Matkajokeri

Jokerina pohjalla vielä yksi kohde, joka minua kiehtoo kovasti, mutten siellä ole vielä käynyt. Se on kaupunki Saksan idässä, ja sitä on kutsuttu jopa uudeksi Berliiniksi.

Tämä kaupunki on Leipzig, joka on seuraavan vuoden bucket listallani Euroopan kärjessä. Onko joku käynyt?

Mikä on sinun piilotettu helmesi Euroopassa?

Iltapäivä Kölnissa

Päädyimme iltapäivän viettoon Kölniin syksyisenä sunnuntaina. Oli syksyn ensimmäisiä päiviä, ja vaikka lämpö huiteli 15 asteen tienoilla, oli ilma silti kolea. Johtuisiko se siitä, että olin tosiaan tottunut lämpimiin lämpötiloihin, ja nyt niiden laskiessa alkoi paleltaa, en tiedä, mutta vähän viileää oli ja kiskoin takkia niskaani lähtiessäni kotoa.

En tosin ollut suunnitellut meneväni Kölniin, mutta ohjelmaan suunniteltu sunnuntai-kävely muuttuikin spontaanisti Kölnin reissuksi. Sama kai se on kävellä siellä Kölnissä. Olin tosin varustautunut hieman urheilullisemmin varustein, ajattelinhan tekeväni powerwalkin luonnon helmassa, mutta mitäpä tuosta. En ollut ainoa. Kölnissä oli paljon sunnuntaikävelijöitä ja perheitä nauttimassa vapaasta sunnuntaista.

Meiltä ajaa autobaanaa pitkin Kölniin puoli tuntia, joten tällaisen reissun heittää helposti muutamassa tunnissa – ja jos aikaa on puoli päivää, niin näkee jo paljon.

Koska sunnuntai, tämä pikkuinen, sisäpihalla sijaitseva markkinahalli ei ollut auki yleisölle. En ole siellä käynyt, mutta seuraavalla kerralla!

Schee, yksi lempikaupoistani Kölnissä.

Kölnissä tarkoituksenamme oli tutustua Belgisches Vierteliin, eli belgialaiseen osaan kaupunkia, ja sen me teimme. Tämä kaupunginosa on yksi suosikkejani tuossa naapurikaupungissamme, ja tämän löytämisestä kuuluu kiitos Heidille ja Jonnalle, joiden kanssa noin puolitoista vuotta sitten tapasimme alueella lounaan merkeissä. Sen jälkeen olen palannut ja vienyt vieraani sinne myös – siellä on hip meininki, paljon pikkukauppoja sekä ihania ravintoloita.

Se on vain muutaman kilometrin päässä Kölnin tuomiokirkolta, mutta turistilaumoista ei ole tietoakaan. On kuin olisi aivan eri kaupungissa. Siellä on kiva viipyillä kahviloissa, ja nauttia rennosta tunnelmasta.

Esimerkiksi Belgique-niminen ravintola oli mukava kokemus, ja senkin löytämisestä kuuluu kiitos Heidille ja Jonnalle. Salaatissa oli kokoa, ja ravintolan sisustus oli idyllisen romanttinen.

Belgiquen vieressä sijaitseva Miss Pöpki oli myös oikein houkuttelevan oloinen paikka, jossa olisi jopa ulkosalla voinut vaikka viltin alla juoda kupin kahvia (kuten itseasiassa Belgiquessakin). Tällä kertaa kävelimme molempien ravintoloiden  ohitse, ja nautimme vaan alueen tunnemasta ja syksyisestä maisemasta. Tämä ei varmasti ole rauhallisinta seutua Kölnissä esimerkiksi lauantai-iltana, etenkään kesäisin, mutta jos vilinää kaipaa niin osoite taitaa olla oikea. Nyt sunnuntaina paikalla ei ollut juuri ketään hieman puolenpäivän jälkeen. Vain rauhaa.

Sunnuntaisin on täällä suunnilla on sitten kaupat kiinni, joten pikkuputiikeista ei pääse nauttimaan, mutta kahviloista ja ravintoloista kyllä. Jos ostokset kiinnostavat, kannattaa suunnata kaupunkiin arkisin tai lauantaina.

Brüsseler Strassen varrella sijaitsevasta Siebter Himmelistä saa muuten Marimekon vaatteita (ja paljon muuta ihanaa tavaraa kotiin). Siellä on tullut usein vierailtua, vaikken Marimekkoa juurikaan ostele. Muuta sisustusesinettä senkin edestä.

Tätä kakkua pysähdyimme nauttimaan matkalla Kölnin tuomiokirkolle eli Domille – en voi sanoa, että tuomiokirkkoa kannattaa Kölnissä käydessä täysin unohtaa, mutta Belgisches Viertel on kyllä Kölniä parhaimmillaan. Tai siis mieluisempaa seutua minulle.

Domilla oli tapansa mukaan tungosta, mutta se oli juuri sopivan, parin kilometrin kävelymatkan päässä autoparkistamme, joten se toimi sunnuntaikävelyn kääntymiskohtana.

Autolla liikkuessa auto kannattaa jättää Maastrichter Strassen parkkitaloon – se on helppo löytää ja ajaa sisään, enkä ole kertaakaan joutunut toteamaan että se olisi täynnä.  Sieltä käsin on sitten kivä kävellä ympäri korttelia, ja jos jaksaa, niin tarpoa vaikka tuomiokirkolle asti. Muutaman euron tuntihinta on ihan ok. Sieltä ei myöskään ole järin pitkä matka Hiroshima-Nagasaki-puistoon, jonka viheralue on mitä mainioin paikka piknikille.

Summa summarum: Kun menet Kölniin, unohda tuomiokirkon seutu, ja ota suunta Belgisches Vierteliin!

Patikoimassa siellä, missä Mosel ja Rein kohtaavat (+linnareissu)

 

Moselin alue on tunnettu kauniista kukkuloistaan ja viineistään. Alue nauttii myös vaeltajien suosiota, ja sieltä löytyy lukuisia reittejä päivän retkille. Pyöräilijät viihtyvät myös alueen tasaisemmilla seuduilla.

Meidän on pitänyt monet kerrat ajaa pienen perheeni kanssa Moselille, mutta olen kokenut että majoituksen hinta-laatusuhde ei ole aina haluaminani viikonloppuina kohdannut, ja siksi reissu on jäänyt ja jäänyt. Kun on liikkeellä viime tipassa, niin aina ei voi valita – ja koska Moselin seutu sijaitsee alle kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa, en ole saanut tehdä aikaiseksi tehdä varauksia etukäteen. Spontaani reissu on ollut suunnitelmissa.

Päädyin lopulta Moselille kuitenkin päivän reissulle, ja onneksi päädyin. Coloradossa asuva Jenni oli Luxemburgissa työmatkalla, ja koska hänellä oli vapaapäivä, päätimme tehdä treffit Düsseldorfin ja Luxemburgin puolimatkaan – eli juuri tuonne Moselin seudulle, sinne missä pystyimme yhtenä päivänä näkemään molemmat joet, Moselin ja Reinin. Jennin tili kannattaa tsekata, mikäli vaellus kiinnostaa, etenkin Yhdysvaltoihin Jennillä on paljon vinkkejä.

Yksi lähimmistä kaupungeista noilla nurkilla on Koblenz, joka jäi nyt ajanpuutteen vuoksi tutkimatta, mutta enemmän minä siitä maaseudusta pidän. Teimme päiväpatikoinnin, jonka jälkeen pysähdyimme ansaitulle lounaalle ja kävimme tutustumassa upeaan linnaan, Burg Eltziin.

Alue on upeaa, ja todiste siitä, että Saksa on todella monipuolinen matkailukohde.

Treffit Kobern-Gondorfissa, josta autolla Spayhyn

Tapasimme Kobern-Gondorfin asemalla, jonne Jennin oli helppo tulla junalla – ja minun autolla. Eksyin hieman matkalla asemalle, ja tuo pieni kylä ristikkotaloineen ja viinitupineen oli hyvää ensimakua tulevasta päivästä: Moselin rantojen kylä oli hieman unelias, kaunis, vehreäkin, ja vastaan tuli muutamia pyöräretkeilijöitä. Odottelin Jenniä junalta, ja siitä lähdimme autolla kohti Spayn kylää, jossa ystäväni suosittelema patikointireitti löytyisi. Kobern-Gondorfissakin olisi viihtynyt.

Saksalainen ystäväni on ahkera päiväpatikoija, ja hän käy paljon patikoimassa Reinin ja Moselin varsiin sijoittuvilla reiteillä täältä Düsseldorfista. Hänen suosittelemansa sivusto, Traumpfade.info, kannattaa laittaa korvan taa – siellä on muutamia vinkkejä patikointireiteistä Eifelin, Moselin ja Reinin alueella. Sivuston käyttö vaatii jonkinlaista saksan kielen taitoa, mutta kääntäjä auttaa tarvittaessa.

Spayer Blickinstal

Meidän patikointireittimme oli Spayer Blickinstal, jonne pääsy vaati hieman navigaatiotaitoja. Jennilta nämä taidot lopulta löytyivät, ja auton parkkeerattuamme lähdimme nousemaan kohti kukkulaa. Koska Saksa ja datakatot, oma nettini oli kuun lopulla hidastunut sen verran, että Jennin nettipaketti Yhdysvalloista oli parempi valinta, ja saimme tarvittavat koordinaatit löytääksemme parkkipaikalle.

Huomasin, että olin hieman hengastynyt matkan aikana, Jenni tosin kokeneena patikoijana ei ollut moksiskaan, ja lopulta pääsimme kukkulan laelle. Oma kuntoilu on rajoittunut viime aikoina pikaisiin 15 minuutin tehospurtteihin – niistä tulee tunne siitä, että jotain tulee tehtyä ja ehtii vähän hikoillakin. Tämä äkkinousu oli aivan uutta, ja se kyllä tuntui kropassa.

Tätä ei toki kannata kaltaisteni säikähtää, ylös päästiin ja mukavaa oli.

Itse halusin kokea reitin, jossa olisi mahdollisesti myös hyvä näköala, ja sellainen löytyi valitsemaltamme reitiltä. Suurin osa oli metsää ja peltoa, mutta näköalapaikalla oli ihana pysähtyä nauttimaan maisemista. Reitiltä on näkymä Reinille, Moselia tyydyimme ihastelemaan enemmän autosta ja pienistä kylistä käsin (Löf on oikein suloinen, vinkki vinkki!).

Näköalapaikalle oli tuotu tuoli maisemien ihastelua varten, jossa oli mukava rentoutua hetki patikoinnin lomassa. Reinillä lipuivat laivat, ja tunnelma oli kovin rauhallinen.

Reitillä oli pituutta 6,1 kilometriä, ja meillä meni siellä leppoisasti pari tuntia. Tuona keskiviikkona paikalla ei ollut juuri ketään muita, muutama hassu kanssapatikoija.

Lounas ja Burg Eltz

Patikoinnin jälkeen tarkoituksemme oli lounastaa Spayssa, mutta emme löytäneet aukiolevaa ravintolaa myöhäiseen lounasaikaan (noin klo 15). Lähdimme matkaan kohti suloista Löfin kylää, joka sijaitsee laaksossa viiniköynnösten ympäröimänä, mutta sielläkin oli erään hotelli / ravintolan keittiö juuri sulkeutunut. Ei auttanut kuin lähteä jatkamaan matkaa, ja ajattelimme että linna eli Burg Elz on kuitenkin niin suosittu nähtävyys, että viimeistään sieltä löytyy ainakin jotain ruokaa.

Osuimme sattumalta Löffels Landhaus -nimiseen ravintolaan läheisessä Münstermainfeldin kylässä, joka sattui olemaan auki. Linnallekaan ei sieltä ollut enää pitkä matka. Tarjolla oleva menu oli iltapäivämenu, eli ei niin laaja kuin lounaalla tai illallisella, mutta se kelpasi meille paremmin kuin hyvin. Jenni nautti lasin paikallista rieslingiä, itse tyydyin kuskin roolissa kolaan.

Meillä oli todella mukava lounashetki, ja oli kiva rentoutua hyvä ruoan parissa. Olimme kokeneet erään vihaisen paikallisen naisen sormenheristelyt aiemmin autoa eräällä tyhjällä kadulla kääntäessämme, enkä jaksanut siitäkään enää välittää (tätä tapahtuu Saksassa silloin tällöin, kuten Jenniä valistin), vaan nautin hetkestä ja vaelluksen jälkeisestä olotilasta. Ravintolan iloinen palvelu pelasti myös paljon.

Iltapäivä Burg Eltzin tienoolla oli aamua ja keskipäivää väljempi, niin meille kerrottiin. Sikäli tämä oli juuri hyvä järjestys – ensin vaellus ja sitten linnareissu – vältimme näin pahimmat ruuhkat. Luxemburgissa oli tuolloin vapaapäivä, joten oli syytä olettaa, että sieltäkin oli potentiaalisesti väkeä liikkeellä, matkaahan ei ole kuin muutama tunti.

Pois lähtiessämme linnan edusta oli lähes tyhjä, tosin aivan tyhjää kuvaa en saanut, muilla oli samat ajatukset, mutta nautin siitä tyhjyydestä kovasti. Tämä vinkkinä kuvauksesta kiinnostuneilla, iltaisin (tai aamunkoitossa) kannattaa panostaa kuvaamiseen.

Kävimme linnassa opastetulla kierroksella, joita on tarjolla ainakin saksaksi ja englanniksi (ryhmä italialaisia ampaisi sisään ennen meitä, en ole ihan varma oliko heillä oma opas mukana vai tuliko ”talon puolesta”).

Osallistuimme englanninkieliselle kierrokselle, joka oli vielä illallakin yllättäen melko täysi (arvelisin noin parikymmentä henkeä). Kierros maksoi kymmenen euroa, ja sanoisin että sille kannattaa ehdottomasti osallistua. Asiantunteva opas veti kierroksen mielenkiintoisella tavalla, ja 45 minuuttia oli juuri sopiva aika.

Joskus haluaisin vielä piipahtaa Traben-Trabachin kaupungissa, Bernkastel-Kuesissa sekä Cochemissa. Etenkään Cochem ei kaukana ollut, mutta aikataulu oli liian tiukka sen kokemiseen.

Kerro vinkkisi Moselille kommenttiboksissa, en vielä tiedä kaikkia alueen helmiä, mutta haluan ehdottomasti kuulla lisää. Minusta taitaa olla kuoriutumassa patikoija.

Onko joku käynyt näillä seuduilla? Lämmin suositus Saksaan suuntautuvalle autoreissulle!

Königswinter ja upeat maisemat Reinin varrella

Saksa on täynnä upeita pikkukyliä. Tämä olen oppinut vähän ”kantapään kautta”, sillä ennen Saksaan muuttoani kokemukseni maasta rajoittuivat vain Berliinin päiväreissuun. Siitä reissusta ei taida jäädä jälkipolville muutenkaan kerrottavaa.

Tiesin toki, että maisema on vaihtelevaa ja Saksa on paljon muutakin kuin Berliini – mutten koskaan ajatellut sitä puolta Saksasta varsinaisesti tutkivani. Tai no, etelän Alpit olivat aina kolkutelleet takaraivossani ja ne alppijärvet (terkkuja vaan Katille Allgäuhun!).

Nyt voisin oikeastaan sanoa, että minulle mieluisinta Saksaa on juuri maaseutu ja ne pienet, suloiset kylät. Düsseldorfkin on tietysti mukava paikka, mutta oma hyvä fiilis löytyy sieltä kaupunkien ulkopuolelta.

Scholss Drachenburg, Königswinter

Kävimme nyt kesällä erittäin spontaanilla päivän reissulla Königswinterissä, joka sijaitsee Bonnin lähellä, noin tunnin ajomatkan päässä Düsseldorfista. Olen matkustanut Königswinterin ohitse aiemmin muutaman kerran junalla, ja käynyt lähiseuduilla ihastelemassa pieniä kyliä kuten Linziä ja Onkelia. Nyt oli lauantai-aamun aamiaiskeskustelusta syntyneen Königswinterin vuoro, ja spontaanit reissut ovat toden totta niitä parhaimpia – kaikessa suunnittelemattomuudessaan.

Köniswinter sijaitsee Reinin rannalla, aivan Bonnin kupeessä – ja Bonnin ja Köningswinterin väliä pääsee kulkemaan ratikalla. Sieltä löytyy pieniä kujia, vanhoja taloja, kivoja kahviloita – ja niitä ihania ristikkotalojakin. Me ajoimme aurinkoisena lauantai-aamuna kylään autolla kotoa Düsseldorfista, ja saimme autolle parkkipaikan Reinin rannalta. Ihmiset olivat tulleet nauttimaan päivästä joen rannalle, osa oli kävelyllä ja osa nautti kahviaan (tai saksalaiseen tyyliin oluttaan) aamupäivn auringossa. Ehkä meillä oli tuuriakin parkkipaikan kanssa, sillä seutu oli muutaman tunnin päästä saapumisestamme täyteen ammuttu.

Kävelimme aamupäivän ympäriinsä, siirryimme rannalta kohti keskustaa ja pysähdyimme aamupalalle suloisella sisäpihalla sijaitsevaan kahvilaan kahville ja kakkupalalle.  Lapsi sai kaverin naapuripöydän lapsesta, ja siinähän kuulkaa ehti nauttia ravintolan antimista ilman suurta sirkusta.

Königswinterin alueella on enemmän asukkaita kuin oletin

Olin selkeästi aliarvioinut Königswinterin asukasluvun, sillä rakkaan Wikipedian mukaan siellä on vuoden 2016 lopussa ollut noin 40,000 asukasta. Ottamatta Wikipedian luotettavuuteen sen enempää kantaa, tuo luku vaikka se vähän heittäisikin on silti isompi kuin muutaman tuhannen asukkaan veikkaukseni. Paikka on suurempi kuin ajattelin, ja tähän on toki luonnollisesti laskettu mukaan sen turistien suosiman ytimen ulkopuolisetkin alueet.

Itse ydin on melko pieni ja helppo ottaa haltuun kävellen – ja sieltä on lyhyt kävelymatka paikan päänähtävyydelle, Drachenburgin linnalle.

Hetken vaeltelun ja kahvitauon jälkeen halusin käydä tsekkaamassa Königswinterin kenties kuuluisimman nähtävyyden – Scholss Drachenburgin linnan.

Upea Schloss Drachenburg

Olen nähnyt linnan aiemmin junasta hätäisesti, mutta nyt oli aika mennä katsomaan sitä lähempää. Arvelin jo noiden junamatkojen aikana, että näkymät saattaisivat olla aika ”ok” tuolta korkealta… ja no, olivathan ne ihan ”ok”. Katsokaa nyt vaikka. Kaipaan korkeuseroja ja niiden tuomaa vaihtelua, vaikka Düsseldorfin tasaisuudesta onkin hyötyä esimerkiksi pyöräilyä ajatellen.

Kauniina kesälauantaina paikalla oli tosin monta muutakin, joten pohdimme hetken mitä teemme auton kanssa. Jätämmekö sen rantaan, vai ajammekö lähemmäs juna-asemaa, josta juna ylös linnalle lähtee. Päätimme parkkeerata lähemmäs asemaa, ja moottoritien alla olevassa parkissa oli sittenkin kivasti tilaa.

Otimme höyryjunan ylös linnalle (olisimme voineet toki patikoidakin, mutta olimme kaikessa spontaanisuudessamme jättäneet myös rattaat kotiin ja lämpöä oli yli 30 astetta – junalla oli aikansa ja paikkansa). Olin hetken aikaa sanaton näistä maisemista. Edestakainen junamatka ja sisäänpääsy linnaan oli muistaakseni noin 15e per henkilö paikkeilla. Junalla pääsee aivan ylös näköalapaikalle, ja liikkumaan näköalapaikan ja linnan lyhyttä väliä (onnistuu myös kävellen).

Ostin myös lasin proseccoa valokuvaa varten, ja se neljä euroa oli täysin sijoituksen arvoinen. Toki se tarjoiltiin vesifirman lasista, mutta emme nyt välitä pikkuasioista, ja sain mieleisiä kuvia. Kamerakin oli luonnollisesti kotona, joten vanha iPhone 6 ja uudempi Huaweini toimittivat kameran virkaa.

Visiittimme linnalla ei kestänyt puoltatoista tuntia kauempaa, ja lähdimme kohti autoa kun tuntui siltä, että kuumuus käy voimille. Automatkalla kotiin, juuri ennen autonbaanan liittymää, huomasin kuitenkin kyltin, jossa mainostettiin läheistä viinitilaa. Tuo aika oli muutenkin melko hyvä, sillä vaikka paikka upea onkin, ei siellä ikuisuuksia jaksa kierrellä. Paitsi jos haluaa jäädä syömään ja nauttimaan maisemista hyvän ruoan äärellä.

Viinitila kotimatkalla

Hei hetkinen, viinitila tunnin ajomatkan päässä kotoa? Ok, tsekataan se nopeasti ennen ajomatkaa, ajateltiin. Eksyimme hieman reitiltä, mutta muutaman kyselyn jälkeen viinitila löytyikin aivan loogiselta paikalta.

Tämä viinitila aivan sijaitsi Drachenburgin linnan alla, ja viiniköynnökset toivat hetkeksi mieleen jopa ihanan Toscanan. Marssimme sisään, saimme opastusta viineistä, maistelimme muutamaa laatua (tietysti tämä maistelu jäi autoillessamme hyvin vähäiseksi) ja teimme päätöksen viineistä. Toimme kotiin kolme pulloa viiniä, jotka vielä odottavat avaamistaan. Kannatti poiketa.

Königswinteristä on itselleni tuttuun Linzin kylään 16 kilometriä – lue postaus suominaisten reissusta Linziin täältä: Linz (ei se Itävallan) hurmasi suominaiset

 

Oletko käynyt Reinin varren kylissä? Mikä on suosikkisi?