Browsing Tag

Ruoka

Kannattaako Kuopiossa satsata illalliseen 250 euroa?

Kuopio tarjoaa silmänruokaa, mutta miten on ravintolaruoan laita?

Kuopio on kaupunki, jonka ravintolatarjonta on kokenut positiivista kehitystä viime vuosien aikana. Koska tämä asia on tehnyt tähän sudettisavolaiseen isommankin vaikutuksen, kirjoitin aiheesta ihan oman artikkelin ”Foodie, unohda Lontoo ja New York, ja Kuopio on nyt in”.

Me kävimme kolmen viikon Kuopion lomamme aikana testaamassa Kuopion ravintolatarjontaa useampaankin otteeseen: kaupungin lounas ja brunssitarjonta tuli hyvin tutuksi. Kävimme myös muutaman kerran testaamassa Kuopion illallisen näkökulmasta.

Mikä on sopiva ravintolabudjetti Kuopioon?

Kuopiossa 250€:n illallisbudjetti on kahdelle verrattain suuri, sillä kaupungissa ei ole kovinkaan montaa kalliimpaa fine dining -ravintolaa. Paneudun lounaspaikkojen tarjontaan vielä erikseen, mutta tänään pohdin sitä, onko Kuopiossa järkevää illastaa satojen eurojen edestä. Useissa ravintoloissa loppulasku on kokemukseni mukaan kahdelta himpun yli 50€:n tietämillä, mikä toki riippuu monesta asiasta kuten esimerkiksi ruoan kanssa nautitusta viinistä ja sen määrästä. Tuolla summalla olemme selvinneet yhdestä Kuopion suosikeistamme, Trattoria Sorrentosta kahden pizzan, pienen alkupalan ja juomien (joita tosin ei ollut montaa) kanssa useaan otteeseen.

Me valitsimme illalliskohteeksemme Mustan Lampaan, mielessämme netistä heidän verkkosivuiltaan bongaamani kuuden ruokalajin maistelumenu. Musta Lammas ei ole Kuopion edullisimpia paikkoja – taitaa olla Puijon Tornin ohella jopa kallein – ja odotukset olivat korkealla. Maistelumenu ja viinipaketti vielä siihen päälle – odottelin iltaa innostuneena ja olinpa lukenut joitain mielenkiintoisia blogijuttujakin aiheesta ystävien kokemusten lisäksi.

Olen pitänyt suomalaisia ravintoloita noin yleisesti ottaen hieman ylihinnoiteltuina, ja esimerkiksi kotona Saksassa saan rahalle enemmän vastinetta. Suomessa tulee usein myös tunne, että viinien hinnoissa on jonkin verran ilmaa, vaikka toki sitä ymmärtää mistä suomalainen kulurakenne koostuu. Mieli oli Mustan Lampaan osalta utelias.

(kuvitus Mustasta Lampaasta ja samaan syssyyn pahoittelut hieman tummista kännykkäotoksista – jätin kameran tarkoituksella kotiin)

Kiireetön ruokailu kaksin

Vauva jäi vanhempieni hoitoon, vaikka Musta Lammas onkin ilmeisesti tunnettu lasten hyvästä huomioinnista. Bloginaapurini Mungolifen Anna oli piipahtanut vauvan kanssa Mustassa Lampaassa, ja kehui paikkaa kovasti blogissaan vauvamyönteisyydellään. Meillä oli kuitenkin harvinainen mahdollisuus lähteä ravintolaan ilman vauvaa kiitos vanhempieni, ja lähdimme  kaksin nauttimaan kiireettömästä illallisesta.

Muuten meidän pikkuinen kulkee mukanamme ravintoloissa, ja tähän lapsi ravintolassa –aiheeseen tulen paneudutumaan myös ihan erikseen.

Musta Lammas, maistelumenu ja viinipaketti

Päätimme lopulta illallistaa ihan pidemmän kaavan mukaan ja kuuden ruokalajin maistelumenu kesti noin kolme tuntia. Viinipaketti kruunasi illan, tosin puolitimme paketin sillä olisin ollut tuhannen tuiterissa kuuden viinilasin jälkeen – vaikka eivät ne kuulemma suuren suuria olisivat olleetkaan.

Kuuden lajin maistelumenun hinta oli 69€, eli kahdelta se teki yhteensä 138€. Viinipaketit ja muut juomat tekivät yhteensä loput laskusta, sillä otimme juomat erikseen vielä alkuun ja loppuun jälkkäriksi.

Nyt sitten siihen tärkeimpään, eli annoksiin. Musta Lammas panostaa pohjois-savolaiseen lähiruokaan, ja koska asiakkaita ei tuona torstai-iltana ollut ruuhkaksi asti, ystävällisellä tarjoilijalla oli aikaa kertoa vähän enemmän ravintolan periaatteista. Oli kiva kuulla, että paikalliset raaka-aineet ovat tosiaan suosiossa ja niitä jopa kasvatetaan itse. Ruoista huomasi, että ne olivat todella tarkkaan mietitty, ja maut sopivat yhteen todella hyvin. Ihan oikeasti hyvin. Tarjolla oli jonkin verran Kallaveden kalaa ja paikallista kasvistuotantoa, sekä pääruokana todella herkullista karitsaa. Annoskoko oli melko pieni, mikä on tällaisissa ravintoloissa tavallista. Olen tosin itse pieniruokainen, ja jouduin antamaan muutamasta annoksesta lopun Matteolle, jotta jaksaisin maistaa kaikkea.

Viinit oli myös mietitty tarkkaan, ja Mustassa Lampaassa oli iso fokus saksankielisten maiden viineissä. Oli hauska huomata jo ensimmäisen viinin kohdalla, että se oli tuotettu muutaman tunnin matkan päässä meiltä kotoa, Reininlaakson Rüdesheimissä. Otin tuottajien tietoja ylös, sillä hyviä viinintuottajia on näillä nurkilla kiva löytää aina lisää.

Summa summarun: Musta Lammas on selkeästi loppuun saakka mietitty kokonaisuus, ja vähän yli sata euroa per henkilö ei mielestäni ole kuuden ruokalajin ja juomien kanssa paha summa ollenkaan. Yhdistettynä todella miellyttävään ja asiantuntevaan palveluun, kokemuspankkikin karttui mukavasti. Lähdimme molemmat hymyssä suin kotiin, ja myös Matteo piti syömästään. Aikoo kuulemma tuoda vanhempansa syömään Mustaan Lampaaseen, kun he joskus Italiasta Kuopioon saapuvat.

Pieni miinus kuitenkin asiakkaiden sijoittelusta ravintolassa: Musta Lammas oli tuona torstaina hyvin tyhjä (muutama seurue lisäksemme), ja meidät sijoitettiin kahden hengen pöytään aivan kiinni toiseen kahden hengen seurueeseen. Välissä oli tosin lasi eikä siinä mitään toisesta pöydästä kuulunut, mutta ajattelin että ehkä tilaa olisi ollut muuallakin.

250 euroa on paljon Kuopiossa, mutta se kannattaa satsata jos haluaa laatua ja kokemuksen

Oikeastaan sanoisin, että 250 euroa oli kohtuullinen hinta kahdelle kyseisestä illallisesta, vaikka Kuopiossa se onkin paljon. Ei se jokaviikkoinen luksus hintansa vuoksi ole, mutta silloin tällöin oikein kiva tapa viettää iltaa. Meillä oli Mustaan Lampaaseen lahjakortti, ja osan maksoimme itse.

Monessa Euroopan kaupungissa saa olla todella tarkkana, ettei ravintolan loppulasku lähde aivan lapasesta – juttelin tästä asiasta taannoin Pako Arjesta -blogin Jerryn kanssa, joka oli lähdössä reissuun Pariisiin. Pariisissa on toki ravintoloita jokaiselle kukkarolle, mutta vähän paremmasta setistä hyvässä ravintolassa saattaa joutua maksamaan useita satasia per henkilö. Toki hintataso Kuopiossa ja Pariisissa ei nyt ole aivan vertailukelpoinen, mutta saanette kiinni mitä ajan takaa. Kuopiossa Mustassa Lampaassa laadukkaan maistelumenun saa kuitenkin sillä 69€:llä, eikä se ole tästä kokonaisuudesta paha hinta. Veikkaan, että Helsingissäkin joutuu laittamaan rahaa rutkasti lisää vastaavaan settiin.

Puijon Tornin illallinen olisi mukava testata myös kesäiltana auringonlaskiessa – kokemusta on toistaiseksi vain lounaasta, mikä ylitti odotukset. Isä Camillon illallinen alkuruokien ja jälkiruoan kanssa viineineen voisi myös olla mukava kokemus, jos hinta ei haittaa, vaikka viinistä riippuen hinta jäisi luultavasti silti alle tämän jutun esimerkkihinnan.

Mitä sinä olet valmis maksamaan laadukkaasta illallisesta Suomessa?

Foodie, unohda New York ja Lontoo – Kuopio on nyt in!

Kuopio on kaupunki, jonka ruokatarjonta on kasvanut räjähdysmäisesti erittäin hyvään suuntaan kymmenessä vuodessa. Kun on tullut oltua poissa maisemista, on kehitys ollut helppo huomioida. Kuopio on tänä päivänä kaupunki, jossa ruoan ystävä ei jää nälkäiseksi. Laatua on myös tarjolla, joten ihan mihin tahansa ei tarvitse tyytyä.

Kuopio on nyt ruokamatkaajan trendikäs osoite, ja tänne tullaan kauempaakin. The Travelers Buddy -blogin Juan, jonka olen tavannut Düsseldorfin matkabloggaajatapaamisissa, kävi viime vuonna Kuopiossa ja ihastui kaupungin ruokatarjontaan. Minulle jäi mieleeni keskustelumme aiheesta miksi tästä paikasta niin harva tietää maailmalla – tarkoittaen, miten hyvin varjeltu salaisuus Kuopion seutu on. Juanin tärppi Kuopioon oli etenkin SATOA goes WILD -ruokafestivaali, josta kerron myös tässä jutussa. Lue Juanin artikkeli Kuopiosta täältä.

Nyt on sitten minun vuoroni kertoa teille, miksi ruokafanin kannattaa tehdä pysähdys Kuopioon. Eikä ainakaan vähiten sen takia, että Kuopio on saanut juuri tuoreeltaan eurooppalaisen gastronomisen alueen tunnustuksen: European region of Gastronomy myönnettiin vuodelle 2020 (lähde: Savon Sanomat)

Kuopion tori ja kauppahalli – check

Maailmalla ja matkailijoiden keskuudessa on nykyään trendikästä olla foodie, ja street food on tällä hetkellä kaikista kuuminta hottia.

Myönnän myös sen, että itsekin olen viime vuosina tullut vaativammaksi ruoan suhteen ja nautin erilaisista mauista. Minua kiinnostaa myös oppia ruoasta lisää, vaikka kokkina nyt en välttämättä loistakaan. Olisi hölmöä olla hyödyntämättä Suomen kotikaupungin tarjonta!

(kommenteissa hyviä ruokasuosituksia Kuopioon lukijoilta, kannattaa lukaista nekin läpi mikäli ravintolatarjonta kiinnostaa!)

Trendikästä, suussasulavaa katuruokaa ei kuitenkaan tarvitse lähteä metsästämään Kuopion toria eli mualiman napaa kauempaa. Siellä on tarjolla lähiruokaa parhaimmillaan: torikojuista saa kaikkea kuuluisista Hanna Partasen lihiksistä thairuokaan, ja Kauppahallista saa mukaan mitä parhaita raaka-aineita (kuten myös ihan paikan päällä syötäviä herkkuja). Lähiruokaa ja oman alueen herkkuja – niitä on tori täynnä.

Oma suosikkini on ehdottomasti Hanna Partasen lihis, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Kuopiolaisia hemmotellaan ruokafestivaaleilla

Ajatus tähän tekstiin lähti Kuopion keskustassa järjestettävältä SATOA goes Wild -ruokafestivaalilta, jossa perheeni kanssa piipahdimme. Festivaali on upea tapahtuma, jossa ruoanystävä viihtyy: 35 euroa maksavalla passilla saa 10 annosta, kymmenessä eri ravintolassa. Ravintolat ja menu on mainittu passissa etukäteen, ja reitti on fiksusti suunniteltu: alkuun keittoja, reitin keskivaiheilla tuhdimpia pääruokia ja lopuksi jälkiruoat. Reitti vie myös Kuopion pienille kujille, ja sen varrella on myös kulttuurillisesti mielenkiintoisia kohteita ja tapahtumia.

Tänä vuonna SATOA goes Wild-festarin trendinä olivat pohjoissavolaiset villiruokaherkut, ja festarilla mukaan oleviin ravintoloihin kuuluivat Konttiravintola Morton, Intro, Kummisetä, Kings Crown, Isä Camillo, Musta Lammas, Thairavintola Samruai, VS-ravintolat, Lounashuone Voltti sekä Kahvila Houkutus.

Ruokafestari oli niin minun kuin Matteonkin mieleen: Matteo rakastui suomalaisiin luonnon makuihin, ja useat annokset saivat kehuja. Päivän eksoottisin tuote lienee kuusenkerkkää ja koskenkorvaa sisältävä drinkki, jonka ostimme ruokamme kyytipojaksi Kings Crownista.

Suosikkejamme olivat Kummisedän annos, Kings Crownin bruschetta, Isä Camillon hot dog ja Houkutuksen pullajäätelö.  Google kertoi myös, että samantyylinen Sato Kuopio Food Festival järjestetään elokuun lopulla.

Pieni miinus kuitenkin järjestäjille lipun ostosta, joka oli tehty melko hankalaksi. Lipun sai ostaa ennakkoon tai Kuopio Tanssii ja Soi -infopisteeltä ja hankalaksi oston teki infopisteen sijainti: sitä ei meinannut millään löytyä torin vilinästä. Tiedoksi kävijöille: se sijaitsee Salacavala-ravintolan edessä olevassa matkailuautossa.

Kuopion ravintolat nostavat profiiliaan

Kuopioon on tullut perinteisten ravintoloiden rinnalle uusia, tasokkaita paikkoja. Moni ketjupaikka on myös piristänyt ilmettään, mikä on otettu tervetulleena vastaan. En tiedä onko tämä vain oma fiilikseni, mutta kuopiolaiset ovat mielestäni myös ottaneet ravintoloissa syöntiä enemmän tavakseen.

Kuopion ravintoloista nostaisin esiin omien kokemuksieni perusteella Trattoria Sorrenton Snellmaninkadulla, jota pitävät kuopiolaistuneet italialaisveljekset italialaisella, rennolla otteella – Sorrentoon on aina ihana mennä. Pidän myös kovasti Kasarmikadulla sijaitsevan, saksalaista oluttupaa jäljittelevän Bierstuben tunnelmasta. Fiiliksestä tuntuu pitävän moni muukin sillä Bierstubeen on syytä tehdä pöytävaraus kiireisimpinä aikona. Cafe Satamassa on mukava käydä kesäisin drinkeillä, ja Kings Crown ja Intro ovat mukavia lounaspaikkoja.

Listallamme ovat vielä Musta Lammas, Osteria di Vino sekä Gusto Runin, ja yritämme tällä reissulla mahdottaa ohjelmaan nämä kaikki kehutut paikat.

Kuvat SATOA goes WILD-festivaalilta

Mikä on ruokasuosikkisi Kuopiossa?

Lounas Kuopiossa – testissä Intro ja Urban

Kuopion ravintolatarjonta on ollut viime vuosina kasvussa, ja sen kehitystä on aina Kuopion reissuilla tullut ilolla seurattua. Aika usein tulee myös treffattua ystäviä lounaan merkeissä keskustassa – lounasta saa kohtuulliseen hintaan ja se tuo päiviin mukavaa sisältöä. Varsinkaan kun ei ole nyt riippuvainen lounastuntien pituuksista, on lounastuokio ihanan rento.

Lounaspaikoiksi valikoituivat tällä kertaa Kauppakadulla sijaitseva Ravintola & Baari Intro sekä Puijonkadulla sijaitseva lounasravintola Urban.

Intro on vanha tuttu, ja siellä on istuttu niin drinkeillä kuin illallisillakin lukuisia kertoja. Siellä on tanssittu aamun tunneille asti, koettu jos jonkinmoista draamaa ja naurettu katketaakseen ystävien kanssa. Urban oli puolestaan uusi tuttavuus, jossa oli aina ollut tarkoitus käydä. Nyt se hetki sitten vihdoin koitti.

Alla kokemuksia paikoista!

Ravintola Intro, Kauppakatu 20

FullSizeRender(2)

Hinta: 10€ (lisäinfoa löytyy täältä)

Intro on Kuopion lounasravintoloista se tutuin. Se on ollut usein varma valinta niin lounaalle ja illallisellekin, siellä on ollut lounasaikaan nopea palvelu kuten lounaspaikoissa kuuluukin, ja ruoka on ollut tasaisen hyvää.

Intro teki muodonmuutoksen jokunen vuosi sitten ja ravintola sai uuden, modernimman lookin. Ravintolasalista tuli kliininen ja mielestäni hieman liian pelkistetty, kun taas baarin puoli on oikein onnistunut. Baarin puolella voisin iltahämärällä kuvitella olevani vaikka Lontoossa.

Introssa on lounaalla tarjolla joko buffetpöytä tai pöytiin tuotava pääruoka. Näiden lisäksi salaattipöydässä on tarjolla vihreää sekä muutamia erilaisia tuoresalaatteja – valikoimaa onetenkin  salaattipöydässä mielestäni tarjolla mukavasti. Valitsin itse pääruoaksi kasviswokin, joka tuotiin lautasella suoraan pöytään. Salaattipöydän antimet maistuivat hyvin, mutta pääruoka jäi valitettavasti vähän vaisuksi. Se oli hieman vetistä ja siitä oli hankala saada otetta, etenkin kun nuudelit olivat erittäin ohutta lajia. Makua olisi myös toivonut hieman lisää. Jälkiruoaksi tarjolla oli kahvia, ja pieni suklainen makea annos.

Annosten ulkonäkö on Introssa ollut usein houkutteleva, ja tällä kertaa pidin eritoten kasviswokin tarjoiluun käytetystä lautasesta.

Yleensä Intro ei kuitenkaan ole tuottanut pettymystä, joten uskallan kokeilla paikkaa toisenkin kerran. Intron ravintolasali on myös hyvin tilava, joten sinne oli helppo parkkeerata myös vaunujen kanssa. Lounaalla oli bisnesporukan lisäksi muitakin vauvoja, joten meidän bebe sai vähän seuraakin!

Ravintola Urban, Puijonkatu 15

FullSizeRender(1)

Hinta: 14€, sisältäen lounasviinin 8cl (lisätietoa täältä)

Ravintola Urban on ravintola, jollaisia maailma (ja etenkin Kuopio!) kaipaa lisää.

Sen omistaa palkittu kokki, Top Chef-voittaja Anssi Kantelinen. Hän on YLE:n artikkelin mukaan kieltäytynyt monista työtarjouksista Etelä-Suomessa ja halusi jäädä Kuopioon kehittämään ruokakulttuuria, mikä on tunnustusta saaneelta kokilta hatunnoston arvoinen juttu. Ravintola on myös palkittu Gloria Ruoka & Viini -lehden vuoden ravintolana ja Kuopion kaduilla kuulee paikasta vain kehuja.

En ollut tosiaan koskaan Urbanissa käynyt, mutta tilaisuuden tullen halusin ehdottomasti testata ravintolan. Eihän näin paljoa kehuttua ravintolaa voi noin vain sivuuttaa.

Urbanin ruoka oli ihan oikeasti hyvää, ei sitä ole tosiaan turhaan kehuttu. Tilasin lihapullat kasvisten kera, ja kyytipojaksi valitsin 8cl lounasviiniä. Alkuruokana oli maistuva keitto sekä hieman salaattia. Positiivisena panin merkille lounasviinin. Se on kiva konsepti, jota ei usein Suomessa tule vastaan. Määrä viiniä on pieni, mutta on kiva ruoan kaverina ja tekee tilanteesta vähän spesiaalimman.

Paikka on todella viihtyisästi sisustettu, se ei ole liian iso, palvelu pelaa ja annosten ulkonäköön on panostettu. Pidän myös siitä, että Urban toimii pelkkänä lounasravintolana. Se keskittyy siihen, minkä se parhaiten osaa ja pysyy siinä. Tosin Urban järjestää silloin tällöin illallisia, mikä olisi todella mukava kokea tämän kerran perusteella.

Urbania on käynyt testaamassa myös bloggaajakollegani, Muru Mou -blogin Terhi!

Bebe ei ollut tällä lounaalla mukana, mutta Urbanissakin oli vauvoja lounasvieraina. Ehkä ensi kerralla Kuopiossa ollessamme pikkuinenkin pääsee kokemaan Urbanin lounaan.

Hyvä Kuopion lounasravintolat!

Olen tosiaan mahdollisuuksien mukaan testannut Kuopion lounaspaikkoja, ja yleisesti ottaen ollut hyvin tyytyväinen. Kaupungissa on mahdollista saada kohtuuhintaista ja laadukasta lounasta, eikä vaihtoehdoista ole pulaa. Olen käynyt paljon lounaalla viime aikoina esimerkiksi Düsseldorfissa, ja itseasiassa viihdyn Kuopion ravintoloissa paremmin lounasaikaan. Ruoka tulee nopeasti (kuten pitääkin, kun lounas tietenkin on työssäkäyville suunnattu), lounaskonsepti on selkeä ja hinta-laatusuhde on hyvä. Düsseldorf on muuten ravintolakävijän paratiisi, mutta lounaalla liputan kotoisan Kuopion puolesta.

Erityishuomion annan myös palvelulle. Paljon puhutaan, että Suomessa on hankala saada hyvää asiakaspalvelua. Ei muuten ainakaan Kuopion ravintoloissa! En ole kokenut palvelupettymyksiä kuopiolaisissa ravintoloissa viime vuosina, ja niissä on ollut ilo käydä. Tämänkertaisella testireissulla voin hyvällä mielellä taas todeta, että henkilökunta on asiantuntevaa ja välitöntä. Asiakkaana on kiva olla.

Nämä kaksi ravintolaa olivat testissä tällä kertaa, seuraavilla kerroilla suunnitelmissa on Samruain, Osteria di Vinon, Sorrenton sekä Isä Camillon lounaat. Suosituksia otan vastaan – mikä on sinun lounassuosikkisi Kuopiossa?

Palanutta ihoa, soutua ja herkkuperseilyä San Sebastianissa

IMG_3980

IMG_3901

Retorinen kysymys heti tähän alkuun. Miten tyhmä saa suomalainen kalpeanaama olla, kun ajattelee Espanjan syksyssä etten minä kuitenkaan pala, ei se aurinko nyt niin voimakkaasti enää syyskyyssa paista? Palataan aiheeseen tekstin lopussa.

Jos pohjois-eurooppalaiselta matkailijalta kysytään kohteista Baskimaassa tai pohjoisessa Espanjassa, aika usein vastaus sisältää ainakin maininnan San Sebastianin kaupungista. Se on kohtalaisen suosittu jo nyt, mutta väitän sen suosion kasvavan lähivuosina runsaasti (kuten koko Baskimaan), mikäli näppituntumaa ja  internetin ihmeellistä maailmaa on uskominen.

Meillä oli syyskuussa vapaa viikonloppu ja hyppäsimme Bilbaossa bussiin, määränpäänämme San Sebastianin kaupunki. Meidän kaverimme on paikallisia ja koska hän oli kotikaupungissaan juuri samana viikonloppuna, ei päivää ollut vaikea päättää. Bonuksena kaupungissä järjestettiin tuona sunnuntaina perinteinen soutukilpailu (soutu on tuollapäin maailmaa ISO juttu), ja se tuli matkaohjelmaan mukavasti kylkiäisenä. Itsehän en ole soutanut soutuvenettä kummempaa, mutta oli hieno olla osa sitä hulinaa joka San Sebastianissa tuona päivänä vallitsi.  Baskimaassa osataan ottaa ilo irti, ja kaduilla vallitsi sellainen hulabaloo jota en ole hetkeen nähnyt. Faneille oli ilmaiseksi jaossa oman joukkueen huiveja ja baarit olivat täynnä soutufaneja – tv:n kautta itse kilpailua on jopa helpompi seurata kuin rannalta käsin.

IMG_3937

San Sebastian lienee tunnetuin filmifestivaaleistaan ja idyllisestä tunnelmastaan. Se on paljon kauniimpi kaupunki kuin Bilbao, sen keskusta sijaitsee kauniin rannan (tai no, rantojen) ympärillä ja siellä valitsee pienen kaupungin rauhallinen fiilis. Bilbaossa asukkaita on noin 350,000, kun San Sebastianin vastaava luku on taasen 190,000 hujakoilla.

Idyllinen tunnelma on toki kiva juttu, kuten myös rannan läheisyys ja kaupungin vehreys. Mutta eihän onnistunut loma ole mitää ilman hyvää ruokaa, ei puhettakaan! Täältä pesee pari ruokakuvaa:

IMG_3960

IMG_3947

IMG_3955

Puhuin aiemmin siitä, että Bilbaossa kannattaa herkutella ihan olan takaa. Tilanne ei muutu tunnin bussimatkan päässä San Sebastianissa, jossa herkkuja löytyy ihan varmasti jokaiseen makuun. Ja enemmänkin. Olen blogissa puhut siitä, että Espanjan puolen Baskimaa on kohtuullisen edullinen Ranskaan verrattuna. San Sebastian sijaitsee hyvin lähellä Ranskan rajaa, ja vaikka kaupunki onkin Bilbaota hieman tyyriimpi, ei siellä ruokailu tee hallaa kukkarolle. Kahden hengen pintxot maksavat noin 10-15€ / kaksi henkeä joten (näin kaunista kieltä käyttääkseni) herkkuperseily on jopa enemmän kuin suotavaa! Koska tuo nimenomainen sunnuntai oli hyvin vilkas, jouduimme kirjaimellisesti syömään kadulle. Tai oikeastaan kirkon portailla, väliäkö tuolla. Siinä maassa me istuimme, nautimme pintxoista ja viinistä. Kunnes tuli aika siirtyä seuraavaan paikkaan. Tätä paikalliset rakastavat: nauttia pari pintxoa yhdessä paikassa, ja jatkaa sitten seuraavaan. Ja siitä seuraavaan. Ilta on pitkä, ja syödessä aika kuluu hyvin.

Ja niin, se auringonpolttama. Lähdimme matkaan Bilbaosta aamukahdeksalta, ja koska ilma sattui olemaan kohtuullisen viileä, enhän minä mitään aurinkorasvaa ymmärtänyt ottaa mukaan. Oli syystakkikin mukana ja kaikki. No (ei kovin) yllättäen päivä lämpeni mitä lähemmäksi puolta päivää kello kävi, ja huonostihan siinä sitten kävi. Ihoni on sellainen, että se palaa lähes kaikkialla. Rusketun, mutta tarvitsen siihen noin kahden viikon Thaimaan reissun ja alkuun auringon kanssa tulee olla todella varovainen. Kuvat ovat sensored, mutta voin tässä kertoa että nenä hohti kuin eräällä kuuluisalla porolla konsanaan päivän jälkeen noin viikon verran. Minun tarvitsee vain nähdä aurinko, ja alan punottaa. Siksi minulla on yleensä mukana aurinkorasva laukussa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ja saatoin ehkä ihan vähän muistuttaa bloggaajakollegani Oton mielikuvissa Turkin reissuihin kuuluvia punakoita Suomea maailmankielenä taitavia Pekkoja ja Päivikkejä. Sillä erotuksellä, että yritän ainakin olla käyttämättä suomea ensisijaisena kielenäni asioidessani paikalisten kanssa maailmalla. Kannattaa tsekata Otto Izakayan hilpeä tarina Turkin ennakkoluulojen karistusreissusta täältä.

Tein virheen, jotta teidän ei enää tarvitse: kuljeta aurinkorasvaa mukana, aina! Ja annan samalla suosituksen San Sebastianin kaupungille, se on ihana. Tajusin juuri, etten ole juurikaan kirjoittanut matkailijan Bilbaosta blogiini, asia korjaantuu vielä tämän viikon aikana! Voisin jossain vaiheessa paneutua myös Baskimaan synkkään menneisyyteen.

Onko joku teistä käynyt noilla seuduilla?

Ruokamatkaaja, matkusta edulliseen Bilbaoon nyt!

IMG_3867

Koen, että Bilbao ja Baskimaa ovat melko hyvin säilyneitä salaisuuksia suomalaisten matkaajien keskuudessa. Suoria lentoja Bilbaoon ei Suomesta ole, lähin suora yhteys on muutaman kesäkuukauden ajan Biarritzin kaupunkiin Ranskan puolella (Biarritz-Bilbao väli kestää bussilla noin 2,5h). Bilbaon seutu (mukaanlukien ihanan idyllinen San Sebastian) on jäänyt Espanjan suosituimpien kaupunkien kuten Barcelonan, Madridin ja Aurinkorannikon seudun varjoon, ja se on vielä toistaiseksi matkaajan etu. Bilbaossa pääsee näkemään paikallista elämää lähietäisyydeltä, ilman valtavaa turistiryntäystä.  Kaupungin viehättävyyttä ei varsinaisesti vähennä sen upea ruokatarjonta ja herkulliset pikkusuolaiset, pintxot. Kerron nyt niistä hieman lisää.

Olen löytänyt ihan uudenlaisen innostuksen ruokaan Matteon tapaamisen myötä. Italialaisen kulinaristiperheen poika on tietenkin ihan mahtava opettaja, ja tutustumme ahkerasti paikallisiin ruokiin maailmalla matkatessamme. Yksi Bilbaoon ”muuton” tavoitteemme olikin tutustua perusteellisesti paikalliseen pintxo-kulttuuriin ja voi pojat, on muuten tullut syötyä.

Mikä on pintxo?

IMG_3926

Pintxo on pikkusuolainen suupala, joka on erittäin suosittu Espanjan Baskimaassa. Pintxoja tarjoillaan baareissa, joissa baaritiskit usein keikkuvat mitä herkullisimpia pikkusuolaisia. Hyvä uutinen tulee tässä: nämä pintxot ovat herkullisuutensa lisäksi myös erittäin edullisia pohjoismaalaiseen hintatasoon verrattuna. Pääpaino sanalla erittäin.

Pintxoja on tarjolla melkein kaikkialla, ja ne kuuluvat lähtemättömästi ihmisten elämään. Pintxojen ääressä tavataan ystäviä, vaihdetaan kuulumisia ja nautitaan lasi viiniä tai olutta. Yhdistän pintxot vahvasti etelä-eurooppalaiseen kulttuuriin, jossa vietetään aikaa ulkona ja nautitaan elämästä.

IMG_3896

Minulle yritettiin taannoin kertoa, miten pintxot eroavat perinteisista tapaksista, joihin Espanjassa aikaa viettäneet ovat vääjäämättä törmänneet. Tapakset ovat perinteisesti perinteisiä ruokia pieninä annoksina, kun taas pintxot ovat pikkusuolaisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne eivät tarkoita pienempiä annoskokoja, vaan ne on valmistettu yhteen sopivista raaka-aineista joita harvemmin tarjoillaan pääruokana. Ne eivät sellaisena toimisi, pienenä purtavana kyllä.

IMG_3895

Hintaa pintxoille tulee paikasta riippuen noin 1-2€ kappaleelta. Kävimme Matteon kanssa muutama päivä sitten Bilbaon Indautxun alueella pikkupurtavalla. Tilasimme neljä pintxoa, yhden lasin viiniä sekä yhden oluen. Koko lystin hinta oli seitsemän euroa. Meinaan joka kerta tippua tuolilta hinnan kuullessani, täällä on ihan oikeasti edullista syödä ulkona. Kävimme eilen nauttimassa juusto-pintxoista juustoihin erikoistuneessa baarissa, samalla Indautxun alueella. Paikka oli hieman tyyriimpi muihin paikkoihin verrattuna, mutta joka pennin arvoinen. Meitä oli kolme henkeä, tilasimme 14 pintxoa, kaksi olutta ja lasin viiniä. Loppulasku 30€, eli 10€ per henkilö. Oi voi, näitä hintoja tulee vielä ikävä.

Bilbaossa herkullisia pintxoja löytyy vanhan kaupungin alueelta, jossa Plaza Nueva on oikein mainio paikka ruokailuun ja etelän elämänmenon ihmettelyyn (joskin kalliimpi kuin monet muut paikat). Indautxun alue on todella miellyttävä, ja siellä sijaitsee paljon baareja jotka tarjoavat ruokaa. Portugalete hieman kauempana keskustasta on myös kokemisen arvoinen, ja siellä hinnat ovat jo paljon keskustaa edullisempia.