Kuopio tarjoaa silmänruokaa, mutta miten on ravintolaruoan laita?
Kuopio on kaupunki, jonka ravintolatarjonta on kokenut positiivista kehitystä viime vuosien aikana. Koska tämä asia on tehnyt tähän sudettisavolaiseen isommankin vaikutuksen, kirjoitin aiheesta ihan oman artikkelin ”Foodie, unohda Lontoo ja New York, ja Kuopio on nyt in”.
Me kävimme kolmen viikon Kuopion lomamme aikana testaamassa Kuopion ravintolatarjontaa useampaankin otteeseen: kaupungin lounas ja brunssitarjonta tuli hyvin tutuksi. Kävimme myös muutaman kerran testaamassa Kuopion illallisen näkökulmasta.
Mikä on sopiva ravintolabudjetti Kuopioon?
Kuopiossa 250€:n illallisbudjetti on kahdelle verrattain suuri, sillä kaupungissa ei ole kovinkaan montaa kalliimpaa fine dining -ravintolaa. Paneudun lounaspaikkojen tarjontaan vielä erikseen, mutta tänään pohdin sitä, onko Kuopiossa järkevää illastaa satojen eurojen edestä. Useissa ravintoloissa loppulasku on kokemukseni mukaan kahdelta himpun yli 50€:n tietämillä, mikä toki riippuu monesta asiasta kuten esimerkiksi ruoan kanssa nautitusta viinistä ja sen määrästä. Tuolla summalla olemme selvinneet yhdestä Kuopion suosikeistamme, Trattoria Sorrentosta kahden pizzan, pienen alkupalan ja juomien (joita tosin ei ollut montaa) kanssa useaan otteeseen.
Me valitsimme illalliskohteeksemme Mustan Lampaan, mielessämme netistä heidän verkkosivuiltaan bongaamani kuuden ruokalajin maistelumenu. Musta Lammas ei ole Kuopion edullisimpia paikkoja – taitaa olla Puijon Tornin ohella jopa kallein – ja odotukset olivat korkealla. Maistelumenu ja viinipaketti vielä siihen päälle – odottelin iltaa innostuneena ja olinpa lukenut joitain mielenkiintoisia blogijuttujakin aiheesta ystävien kokemusten lisäksi.
Olen pitänyt suomalaisia ravintoloita noin yleisesti ottaen hieman ylihinnoiteltuina, ja esimerkiksi kotona Saksassa saan rahalle enemmän vastinetta. Suomessa tulee usein myös tunne, että viinien hinnoissa on jonkin verran ilmaa, vaikka toki sitä ymmärtää mistä suomalainen kulurakenne koostuu. Mieli oli Mustan Lampaan osalta utelias.
(kuvitus Mustasta Lampaasta ja samaan syssyyn pahoittelut hieman tummista kännykkäotoksista – jätin kameran tarkoituksella kotiin)
Kiireetön ruokailu kaksin
Vauva jäi vanhempieni hoitoon, vaikka Musta Lammas onkin ilmeisesti tunnettu lasten hyvästä huomioinnista. Bloginaapurini Mungolifen Anna oli piipahtanut vauvan kanssa Mustassa Lampaassa, ja kehui paikkaa kovasti blogissaan vauvamyönteisyydellään. Meillä oli kuitenkin harvinainen mahdollisuus lähteä ravintolaan ilman vauvaa kiitos vanhempieni, ja lähdimme kaksin nauttimaan kiireettömästä illallisesta.
Muuten meidän pikkuinen kulkee mukanamme ravintoloissa, ja tähän lapsi ravintolassa –aiheeseen tulen paneudutumaan myös ihan erikseen.
Musta Lammas, maistelumenu ja viinipaketti
Päätimme lopulta illallistaa ihan pidemmän kaavan mukaan ja kuuden ruokalajin maistelumenu kesti noin kolme tuntia. Viinipaketti kruunasi illan, tosin puolitimme paketin sillä olisin ollut tuhannen tuiterissa kuuden viinilasin jälkeen – vaikka eivät ne kuulemma suuren suuria olisivat olleetkaan.
Kuuden lajin maistelumenun hinta oli 69€, eli kahdelta se teki yhteensä 138€. Viinipaketit ja muut juomat tekivät yhteensä loput laskusta, sillä otimme juomat erikseen vielä alkuun ja loppuun jälkkäriksi.
Nyt sitten siihen tärkeimpään, eli annoksiin. Musta Lammas panostaa pohjois-savolaiseen lähiruokaan, ja koska asiakkaita ei tuona torstai-iltana ollut ruuhkaksi asti, ystävällisellä tarjoilijalla oli aikaa kertoa vähän enemmän ravintolan periaatteista. Oli kiva kuulla, että paikalliset raaka-aineet ovat tosiaan suosiossa ja niitä jopa kasvatetaan itse. Ruoista huomasi, että ne olivat todella tarkkaan mietitty, ja maut sopivat yhteen todella hyvin. Ihan oikeasti hyvin. Tarjolla oli jonkin verran Kallaveden kalaa ja paikallista kasvistuotantoa, sekä pääruokana todella herkullista karitsaa. Annoskoko oli melko pieni, mikä on tällaisissa ravintoloissa tavallista. Olen tosin itse pieniruokainen, ja jouduin antamaan muutamasta annoksesta lopun Matteolle, jotta jaksaisin maistaa kaikkea.
Viinit oli myös mietitty tarkkaan, ja Mustassa Lampaassa oli iso fokus saksankielisten maiden viineissä. Oli hauska huomata jo ensimmäisen viinin kohdalla, että se oli tuotettu muutaman tunnin matkan päässä meiltä kotoa, Reininlaakson Rüdesheimissä. Otin tuottajien tietoja ylös, sillä hyviä viinintuottajia on näillä nurkilla kiva löytää aina lisää.
Summa summarun: Musta Lammas on selkeästi loppuun saakka mietitty kokonaisuus, ja vähän yli sata euroa per henkilö ei mielestäni ole kuuden ruokalajin ja juomien kanssa paha summa ollenkaan. Yhdistettynä todella miellyttävään ja asiantuntevaan palveluun, kokemuspankkikin karttui mukavasti. Lähdimme molemmat hymyssä suin kotiin, ja myös Matteo piti syömästään. Aikoo kuulemma tuoda vanhempansa syömään Mustaan Lampaaseen, kun he joskus Italiasta Kuopioon saapuvat.
Pieni miinus kuitenkin asiakkaiden sijoittelusta ravintolassa: Musta Lammas oli tuona torstaina hyvin tyhjä (muutama seurue lisäksemme), ja meidät sijoitettiin kahden hengen pöytään aivan kiinni toiseen kahden hengen seurueeseen. Välissä oli tosin lasi eikä siinä mitään toisesta pöydästä kuulunut, mutta ajattelin että ehkä tilaa olisi ollut muuallakin.
250 euroa on paljon Kuopiossa, mutta se kannattaa satsata jos haluaa laatua ja kokemuksen
Oikeastaan sanoisin, että 250 euroa oli kohtuullinen hinta kahdelle kyseisestä illallisesta, vaikka Kuopiossa se onkin paljon. Ei se jokaviikkoinen luksus hintansa vuoksi ole, mutta silloin tällöin oikein kiva tapa viettää iltaa. Meillä oli Mustaan Lampaaseen lahjakortti, ja osan maksoimme itse.
Monessa Euroopan kaupungissa saa olla todella tarkkana, ettei ravintolan loppulasku lähde aivan lapasesta – juttelin tästä asiasta taannoin Pako Arjesta -blogin Jerryn kanssa, joka oli lähdössä reissuun Pariisiin. Pariisissa on toki ravintoloita jokaiselle kukkarolle, mutta vähän paremmasta setistä hyvässä ravintolassa saattaa joutua maksamaan useita satasia per henkilö. Toki hintataso Kuopiossa ja Pariisissa ei nyt ole aivan vertailukelpoinen, mutta saanette kiinni mitä ajan takaa. Kuopiossa Mustassa Lampaassa laadukkaan maistelumenun saa kuitenkin sillä 69€:llä, eikä se ole tästä kokonaisuudesta paha hinta. Veikkaan, että Helsingissäkin joutuu laittamaan rahaa rutkasti lisää vastaavaan settiin.
Puijon Tornin illallinen olisi mukava testata myös kesäiltana auringonlaskiessa – kokemusta on toistaiseksi vain lounaasta, mikä ylitti odotukset. Isä Camillon illallinen alkuruokien ja jälkiruoan kanssa viineineen voisi myös olla mukava kokemus, jos hinta ei haittaa, vaikka viinistä riippuen hinta jäisi luultavasti silti alle tämän jutun esimerkkihinnan.
Mitä sinä olet valmis maksamaan laadukkaasta illallisesta Suomessa?
