Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Pohdinta

Matkabloggaajan kulissielämä

IMG_1584

IMG_3911

IMG_3975

Drinkit rannalla auringonlaskussa. Suolaisen meriveden käsittelemä tukka. Rantamaisema kauniissa kohteessa, yllä kuva viime viikonlopulta San Sebastianista.

Juttelimme eilen Matteon kanssa pintxojen ja viinin äärellä siitä, miten bloggaajan elämä voi näyttäytyä lukijan näkökulmasta hyvin silotellulta. Ainaiselta luksukselta matkoineen, luksustavaroineen ja vain ja ainoastaan ihanine hetkineen. Olen oman blogini kautta saanut tästä osani, en nyt mitenkään haukkumismielessä, mutta kuitenkin. Elämäni vaikuttaa blogini ja instagram-tilin kautta ainaiselta reissaamiselta ja ”luksukselta”, instassa vilisee vain ihania rantakuvia ja huitelen menemään missä milloinkin. Syön ulkona ja nautin hyvästä viinistä.

Tottahan tuo on, eipä sitä käy kiistäminen. Mutta samalla, eipä se elämä aina tuollaista pumpulia ole. Se voi olla aika kaukana siitä.

Olen aika tarkka siitä, mitä blogissani jaan. Yritän pitää blogini visuaalisen ilmeen yhtenäisenä ja miellyttävänä, eikä siihen oikein sovi kuvat pyykkikasoista tai sotkusta kotona. Matkablogi on myös luonteeltaan sellainen, että siellä vilisee enemmän ne positiiviset asiat.  Matkustaminen on suurimmalle osalle meistä usein iloinen asia ja se paistaa läpi blogikirjoituksissa. Tietysti jos jokin asia menee matkalla pieleen, niin haluan siitäkin avautua (esimerkiksi tämä artikkeli katastrofaalisesta bussimatkasta Lillestä Lontooseen). Mutta pääosin reissussa on kivaa ja mitäpä sitä blogissa peittelemään. Kun matkustaa paljon, netissä jaettu elämä saattaa hyvinkin näyttäytyä ainaiselta reissaamiselta ja luksukselta.

Olen tehnyt elämässäni valintoja matkustaakseni ja nähdäkseni maailmaa. Ja nuo valinnat näkyvät nyt netissä. Valintani saattavat johtaa lopputulokseen, joka jonkun silmissä näyttää juuri edellämainitsemiltani luksukselta ja ainaiselta matkustelulta. Olen kuitenkin elämäntyylini vuoksi joutunut luopumaan monesta, vaikka tällä hetkellä olenkin melko tyytyväinen nykytilanteeseen. Minulla voisi olla tällä hetkellä koti-Kuopiossa keskiluokkainen ja seesteinen elämä, farmarivolvo ja rivitaloasunto. Mutta kuten tiedätte, minulla ei ole. Olisin voinut lähteä uraputkeen, paiskia töitä ”normaalin” ihmisen tavoin ja hankkia kaiken tuon. Koirankin. Veri veti kuitenkin maailmalle jo kahdeksan vuotta sitten ja tällä tiellä olen vieläkin. Kuitenkaan kiukutteluni Matteolle levottomasta elämäntyylistämme ja mahdollisesta halustani asettua jonnekin eivät ole vielä päätyneet blogiini, kuten eivät ole muutkaan kiukuttelut. Kuten se, etten välttämättä haluaisi lähteä Espanjasta ollenkaan. Tavalliset kiukuttelut pyykkikasoista ja arjen jutuista eivät ole myöskään päässeet matkablogiini, vaikka yritänkin pitää blogini persoonallisena ja henkilökohtaisena. Kerron meidän arjen juttuja, mutta suodatan niitä jonkin verran. En aina, mutta kuitenkin.

Instagramissa pyrin myös kiinnittämään huomioita tilini visuaalisuuteen ja feedin yhteensopivuuteen. Enenevissä määrin viime aikoina. En suolla sinnekään mitään, mikä ei sovi ”tyyliin” tai liity ollenkaan aiheeseen. Instagram on minulle paikka, jossa inspiroidun muiden kauniista kuvista ja jutuista. Toivon, että pystyisin itse tekemään saman lukijoilleni. Tähän ei luonnollisestikaan aina sovi kaikki ”huonoimmat” otokset ja ne yllämainitsemani pyykkivuoret. Ja jos totta puhutaan, en usko likaisten sukkieni ketään myöskään kiinnostavan. Vai mitä? Blogit ja some kun ovat monelle paikka, josta haetaan pakoa arjesta (Jerry, blogillasi on ihan paras nimi!) ja niiden kautta voi unelmoida vähän. Ja myös inspiroitua.

Asenteeni johtuu myös siitä, etten tykkää jakaa ihan kaikkea itsestäni netissä. En halua, enkä uskallakaan. Jonkun verran henkilökohtaisia ajatuksiani blogissani kerron, mutta jossain kohtaa kulkee raja. Matkablogissa on helppo piiloutua matkajuttujen taakse, mutta koen että blogini olisi melko tylsää luettavaa ilman henkilökohtaista otetta. Taistelen tämän asian kanssa päivittäin ja mietin, miten saisin lisättyä persoonallisuutta teksteihin. Ehkä se kultainen keskitie löytyy vielä! Niin tai näin, kulissit pysynevät silti pystyssä tulevaisuudessakin.

Onko teillä bloggaajilla / lukijoilla kokemuksia tästä aiheesta?

Vetävä (?) matkailukaupunki Helsinki

Sain menneenä sunnuntaina ajattelemisen aihetta, kun luin Matkakuume-blogia kirjoittavan Gian Facebookissa jakaman mielenkiintoisen artikkelin. Tämä artikkeli oli Helsingin Sanomissa julkaistu teksti Turistit löysivät Tukholman ja Kööpenhaminan – miksi Helsinki ei kiinnosta? ja se oli hyvin mielenkiintoista luettavaa näin matkailusta ja bisneksestä kiinnostuneen lukijan silmin.

Artikkeli kertoo, että ulkomaiset matkailijat ovat löytäneet Kööpenhaminan ja Tukholman, mutteivat Helsinkiä. Tämän kertovat hotelliyöpymisten määrät sekä niiden kasvuvauhti. Artikkelissa myös vihjattiin, että Helsinki ja Suomi eivät ole tarpeeksi hyvin markkinoituja matkailijoita ajatellen – eräs risteilymatkustaja oli jopa luullut olevansa Tukholmassa, kun laiva saapui Helsinkiin. Suomen matkailun edistämiseen käytetään huomattavasti vähemmän rahaa verrattuna naapurimaihimme, rakkaaseen kilpailijaamme Ruotsiin sekä Norjaan.

IMG_7510

Jutussa oli kolme kohtaa, jotka osuivat silmiini ja antoivat miettimisen aihetta pääkaupunkimme matkailun kannalta.  Olen kerännyt kohdat tähän alle. Käsittelen asiaa paljon matkaavan turistin näkökulmasta.

1. kohta: Case Guggenheim

Ei ole kovin yllättävää, että Helsingin matkailua käsittelevä artikkeli mainitsee Guggenheim-museohankkeen. Aiheesta on kiistelty helsinkiläisten ja viranomaisten toimesta ja aika moni tuntuu olevan hanketta vastaan. Helsingin Sanomien artikkelissa on haasteteltu kahta asiantuntijaa aiheen tiimoilta, Visit Finlandin Kristiina Hietasaarta sekä Lapin Yliopiston matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin johtajaa Johan Edelheimiä.  Hietasaari näkisi museon toimivan hyvänä lisänä Helsingin matkailulle ja se nähdään hyvänä turistimagneettina. Edelheim on taas täysin päinvastaisella kannalla ja hänen mielestään museohanke on ”typerä idea”. Kuulemma museon rakentaminen ei muuta Helsinkiä taidekaupungiksi ja häntä lainatakseni: ”Silloin pitäisi myös opettaa kaikki taksikuskit keskustelemaan taiteesta”.

Nyt en minä ihan ymmärrä. Miksi museon tulon myötä taksikuskien pitäisi muuttua taiteen ammattilaisiksi? Taksikuskit voivat tehdä Helsinkiä mielenkiintoisemmaksi asiakkailleen kertomalla heille kaupungin nähtävyyksistä, mielenkiintoisista tapahtumista sekä mielipaikoistaan. En usko että kovinkaan moni taksiasiakas edes älyää ajatella, että taksikuskit toimisivat taideoppaina? Guggenheim-museon saapuminen tulevaan asuinkaupunkiini Bilbaoon elävoitti kaupunkia uudelleen, vaikka suurin osa kaupunkilaisista sitä vastustikin. Kun otin Bilbaosta selvää ensi kertoja, Guggenheim oli asia josta netti ja ystäväni minulle ensi töikseen kertoivat. Miksi tämä ei toimisi samoilla tavoin Helsingissä, elävöittämässä kaupungin matkailua ja tuomassa niitä paljon kaivattuja euroja tulevaisuudessa? Ja miksi Helsinkiä ei voisi alkaa brändäämään taide- ja tapahtumakaupungiksi? HS:n artikkelissakin elokuun tapahtumavilkkautta ylistettiin ja yhdistettynä Helsingin pieneen kokoon, taide ja tapahtumat voisivat olla hyvinkin saatavilla ja koettavissa lyhyessäkin ajassa. Ei pidä tuomita uusia asioita heti kättelyssä, etenkään tässä tilanteessa kun matkailun uudelleenbrändäämiselle on selkeästi tarvetta. Eihän se museo nyt ilmainen ole, mutta jos se onnistuu houkuttelemaan matkailijoita kaupunkiin, siitä hyötyvät kaikki. Jopa kesän turistisesongin ulkopuolella.

Kohta 2. Ravintolapäivä on ongelma

Yksi HS:n artikkelin erikoisimmista mielipiteistä tuli Matkailu- ja ravintolapalveluita edustavan MaRa:n toiminnanjohtaja Timo Lapilta. Hänen on viime aikoina arvostellut ”uusia jakamistalouden muotoja” kuten Ravintolapäivää – hänen mielestään Ravintolapäivä vie asiakkaita perinteisiltä matkailupalveluilta, yhdessä Airbnb-tyylisten palveluiden kanssa. Sinänsä varmaan totta, että tapahtuma tuo esimerkiksi uusia ruokapalvelujen tuottajia (ja kilpailua) Helsinkiin. En kuitenkaan malta olla miettimättä sitä tosiasiaa, että Ravintolapäivä tapahtuu vain pari kertaa vuodessa. Artikkelissa mainittiin myös, että risteilyalukset ovat aikatauluttaneet risteilyjään Ravintolapäivää silmällä pitäen ja tämä päivä on niittänyt mainetta myös maailman medioissa. Miksi sitä ei nähdä Matkailu-ja ravintolapalveluita edustavan henkilön toimesta enemmänkin mahdollisuutena kuin uhkana? Esimerkiksi jonkinasteisen yhteistyön kautta? Tekemällä ruokamatkoja Helsinkiin? Brändäämällä Helsinkiä innovatiiviseksi ruokakaupungiksi?  Ja uskon, että tapahtuma saa ihmiset liikkeelle eri puolille Helsinkiä ja siten tuovat mahdollisesti välillisesti tuloja alueen yrityksille. En tiedä onko tätä tutkittu Ravintolapäivän tiimoilta, mutta ihmismassoissa on aina potentiaalia kaupankäynnin kannalta. Se pitää vain osata hyödyntää. Suomalaisessa kulttuurissa usein nähdään kaikki uusi vähän negatiiviselta kantilta – maailma kehittyy ja me sen mukana. Sen sijaan, että syyllistetään ihmisiä uusien juttujen takana ja torpataan uudet ideat, niissä voi nähdä myös potentiaalin kehittämiseen!

IMG_7513

Ravintolapäivä on ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen suomalainen konsepti (näin ajattelee tämä ruokamatkailija täällä ruudun toisella puolella ja jonka tutut puhuvat tapahtumasta Lontoossa asti), se tuo vipinää katukuvaan, saa kaupunkilaiset liikkeelle ja matkailijatkin kiinnostuvat kyseisestä tapahtumasta. Ruokamatkailu on nykyään trendikästä ja mikäs sen parempi tapa tutustua kaupungin ruokakulttuuriin olisikaan kun Ravintolapäivä. Monet Helsingin ravintolat ovat käytännön syistä kesällä kiinni (lähde: HS), joten mielestäni kesäaikaan sijoittuva Ravintolapäivä on oikein tervetullut juttu. Matkailijoiden näkökulmasta suomalaisten loma-aika, jolloin Suomi tuntuu osittain pysähtyvän, on hieman ongelmallista. Kun sitä rahaa tulisi, sitä ei oteta vastaan. Toisaalta yrittäjillekin lomaa suo, eli tähän ongelmaan ei ole kaikkia tyydyttävää ratkaisua.

 3. kohta: Stop-over mahdollisuus Aasian matkailijoille, yes!

IMG_7515

Tämä kohta oli mieluisaa luettavaa. Finnairin strategia toimia linkkinä Euroopan ja Aasian välillä on oikein hyvä, ja on jälkiviisaana ihmeteltävä, miksi stop-over mahdollisuutta ei ole aikaisemmin tarjottu näiden mantereiden väliä kulkeville matkustajille. Mutta koska jälkiviisaus on typerää ja on hyvä suunnata katse eteenpäin, keskitytään positiivisiin asioihin: on mainiota, että mahdollisuutta pysähtyä Helsingissä nyt puuhataan. Icelandair tarjoaa menestyksekkäästi stop-over mahdollisuutta Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä Reykjavikissa, ja tämä vaihtoehto on ollut meillä Matteon kanssa vakavassa harkinnassa. Suurimmalla osasta aasialaisia matkustajia on ostovoimaa, etenkin niillä joilla on varaa matkustaa Eurooppaan. Olivat he sitten liikematkaajia tai lomalaisia – stop-over mahdollisuudella Helsinki totta vie saa tästä osansa.

Omien Aasian kokemuksieni sekä aasialaisten (Japani, Manner-Kiina, Taiwan, Thaimaa) ystävieni ja tuttavieni kautta oppimani mukaan Suomi kiinnostaa (etenkin japanilaisia) ja uskon että monella on kiinnostusta hyödyntää tätä mahdollisuutta. Oli se sitten päivän, kahden tai kolmen reissu. Yksi Lontoon yliopistoaikainen kurssikaverini on kotoisin Kiinan Xianin kaupungista, ja käytti hyvin paljon Finnairia Lontoosta kotiin matkatessaan, onhan Finnairin lento Xianiin ainoa suora lento Euroopasta. Tai ainakin silloin pari vuotta sitten oli. Hän muutaman kerran totesikin, että Helsinkikin olisi kiva joskus nähdä. Ja tämä herra oli tyttöystävänsä kanssa sellainen, että rahaa kulutetaan, eikä ihan vähääkään. Esimerkiksi takkiostoksille lähdettäessa takkiin saattoi upota viisinumeroinenkin summa puntia. Hänen kaltaisiaan on paljon ja varmasti osa heistä pysähtyy tulevaisuudessa mielellään Helsingissa kotimatkallaan!

Helsingillä on potentiaalia

Olen mielestäni melko puolueeton lukija ja kommentoija, sillä olen melkein yhtä turisti niin Helsingissä kuin Tukholmassakin. Täytyy myöntää, että Helsingillä ja Tukholmalla ei näin ulkopuolisin silmin ole juurikaan eroa. Tukholmassa on vanha kaupunki, mutta muuten se on mielestäni hyvin samanlainen kuin Helsinki. Helsinki on kaunis ja vehreä kaupunki, se on sopivan kompakti, siellä on vipinää etenkin kesäisin ja se on luonnon äärellä (esimerkiksi Lonna ja Uunisaari ovat omalla bucket-listallani). Olisi hienoa, jos ulkomaalaisetkin löytäsivät Helsingin ja tulisivat varta vasten paikan päälle. Brittiystäväni oli äskettäin Baltian kiertomatkalla ja oli matkalla Pietariin. Hän viipyi matkallaan puoli päivää Helsingissä, mutta kertoi minulle (hieman anteeksipyytelevästi) että Helsinki ei etukäteen herättänyt hänessä juurikaan tunteita – siksi lyhyt visiitti. Tämä kommentti sai minut ajattelemaan: Helsingissä on paljon potentiaalia ja nähtävää, joten seuraava askel olisi ehdottomasti saada ihmisille mielenkiintoinen mielikuva kaupungista! Kuten sanoin, Helsinki ja Tukholma ovat melko samanlaisia. Koska Tukholma vaikuttaa kiinnostavan matkailijoita, miksei sama kävisi Helsingillekin?

Mitä mietteitä kyseinen artikkeli teissä herätti?

Blogihaasteen 11 kysymystä ja niiden vastaukset

En taas voi ymmärtää, mihin aika on tällä viikolla oikein lentänyt. Lähdin Suomesta sunnuntaina, ja nyt on jo perjantai! Lähden näillä näppäimillä viikonlopun viettoon, sää hellii Lontoota ja ainakin huomiseen asti on luvassa auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta – lämpötilatkin huitelevat 25c tietämillä. Mutta ennenkuin laitan koneen kiinni viikonloppua varten, vastaan Take Me There-blogin Anna-Katrilta saamaani 11-kysymyksen blogihaasteeseen.

11

Take Me There on Suomen matkablogimaailmassa hyvin mielenkiintoinen uusi tuttavuus, se on visuaalisesti hyvin kaunis blogi ja sisältö on tehty mielekkääksi. Olen aina korostanut visuaalisuuden merkitystä luettavuuteen ja oman blogini osalta kamppailen tuon asian kanssa lähes päivittäin. Pidemmittä puheitta kuitenkin itse aiheeseen eli kysymyksiin. Tästä visuaalisuus-asiasta saisin helposti esseen aikaan, mutta säästytte siltä tällä kertaa.

Kysymykset:

1. Mikä on tärkein päivärutiinisi?

Nykyään ehdottomasti aamutee. En saa päivääni käyntiin, en sitten millään, ilman aamuteetä. Teen tulee myös olla kofeiinipitoista ja mielellään English Breakfast-mallista. Tiukan paikan tullen muutkin käyvät, illasta juonkin paljon mielummin kofeiinitonta sitruuna-inkivääriteetä. Kofeiini ei tunnetusti ole kovin sopiva juttu minulle. Aamupalaa en ole koskaan oppinut syömään, vaikka kovasti sitä tällä hetkellä opettelenkin. Liian aikaisin aamulla vatsani ei vain suostu ottamaan täytettä vastaan ja vasta noin kello 11:sta maissa alkaa ruokakin maistua (tästä syystä en juuri innostu hotelli-aamiaisista). Uskon kuitenkin, että hiljaa hyvää tulee ja olen aloittanut jugurtti-mysli-annoksilla päiviäni siitä lähtien kun muutin Taipeista takaisin Eurooppaan.

2. Paras kirja, jonka olet lukenut? Miksi?

Tähän kysymykseen ei ole aivan yksiselitteistä vastausta – olen lukenut viime aikoina monia mielenkiintoisia kirjoja, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen ja saaneet pääkoppani miettimään asioita. Vastaukseni kysymykseen on kuitenkin (hieman kliseisestikin) Elizabeth Gilbertin teos Eat, Pray, Love.

Se on kirja, jota olen lukenut reissun päällä muutamaan otteeseen, viimeksi Bangkokissa maaliskuussa. Siitä on oikeastaan tullut minulle Thaimaa-kirja, sillä sitä olen muutamilla aikaisemmilla Thaimaan reissuilla riippukeinussa lueskellut. Eat, Pray, Love on tarina siitä, että elämämme suunta on omissa käsissämme ja se on myös opettanut minulle sen, että kaikkea ei tarvitse tehdä valtavirran mukana. Vain siksi, koska niin kuuluu tehdä. Ei, en ole hylkäämässä Matteota ja karkaamassa Intiaan joogaamaan Elizabethin oppeja mukaillen, mutta kirjan opetukset toimivat kuitenkin hyvänä ohjenuorana: tee sitä, mikä sinusta tuntuu oikealta, mikäli esimerkiksi rahallisesti pystyt siihen.  Elämässä ei aina onnea tuo omistusasunto, koira ja farmariauto – onnen voi aivan hyvin löytää myös thaimaalaisesta riippumatosta etätöitä tehden (tiedän erään, joka tätä menestyksekkäästi tekee) tai vaikka sieltä Intiasta joogaamasta.

IMG_1411 

3. Mihin olet aina halunnut matkustaa? Oletko toteuttanut haaveesi?

No apua mikä kysymys. Tällä hetkellä minulla ei oikeastaan ole olemassa vain yhtä must-go kohdetta, jonne minun olisi pakonomaisesti päästävä. Olen viime vuosina nähnyt monta paikkaa jotka olen aina halunnut nähdä, eli siinä mielessä matkaunelmani ovat käyneet toteen. Näitä kohteita ovat esimerkiksi Mongolia ja Japani. Eli näiden osalta haaveet ovat toteutettu, mutta esimerkiksi Papua on viime aikoina salakavalasti tullut listalleni, kuten myös (vaatimatonta, much!) Bora Bora. Lähempänä olevista kohteista Islanti kiehtoo kovasti, kuten myös Norja jossa en ole tähän päivään mennessä päässyt käymään.

IMG_3414

4. Haluaisitko asua ulkomailla? Missä?

Haaveilin ulkomailla asumisesta jo ylä-asteella ja sen kohdan voi nyt yli kymmenen vuoden jälkeen merkata saavutetuksi. Olen asunut Englannissa, Skotlannissa sekä Taiwanissa Suomen lisäksi ja seuraava kohde on Saksa – asuttuja maita on tullut kohdalleni enemmän kuin osasin koskaan kuvitellakaan. Bilbaon 2kk komennus tutustuttaa minut myös paremmin Espanjan ja Baskimaan kulttuuriin, vaikka muutoksi noin lyhytttä aikaa ei oikein voi kutsuakaan.

Nykyään en enää varsinaisesti haaveile ”ulkomailla” asumisesta, haaveilen enemmänkin pysyvyydestä ja uusiin paikkoihin matkustamisesta.

IMG_8879

Taipein kotikatu

5. Jos saisit täyttää vaatekaapin vain yhdellä merkillä, mikä se olisi?

Voi ei. Tämä on paha, olen melkoinen kameleontti mitä vaatteisiin tulee. Ostan vaatteita merkistä riippumatta, kunhan ne näyttävät mielestäni hyviltä päälläni. Niin merkkivaatteita kuin Aasian katumarkkinoilta muutaman euron juttujakin. Vaatteita löytyy vaatekaapistani laidasta laitaan: H&M  (joiden valikoimat muuten ovat aivan ihanat paikalliseen brittityyliin verrattuna), Gap, Benetton, Zara-linjaa. Massimo Duttia taitaa löytyä muutaman vaatekappaleen edestä, ja ne on havaittu hyvin toimiviksi. Tosin jos nyt olisi aivan pakko pukeutua vain yhden ”merkin” vaatteisiin, valitsisin Zaran.

6. Lempikukkasi

Olen kyllä niin vähän kukkaihmisiä kun olla ja voi! Tykkään kyllä katsella kukkia, mutten tiedä niistä yhtään mitään. Valitsen siis jonkin Kaakkois-Aasian paratiisisaarilta löytyvän kukan, joka tuo fiiliksen siitä että olen jossain kaukana (kätevästi kierretty kysymys, eikö vain!).

7. Tärkein periaatteesi äitinä

Jos tuo ylläoleva kukkakysymys oli aiheutti päänvaivaa, niin sitä riittää tässäkin kysymyksessä. Mutta jos kuvitellaan, että minulla olisi lapsia, niin varmaankin yrittäisin kasvattaa heistä mahdollisimman avarakatseisia, näyttäisin maailmaa, yrittäisin opettaa suomen kielen ja veisin heitä Suomeen usein. Omat juuret on hyvä tuntea ja tietää, meidän kaikkien!

8. Oma juttusi, josta et luovu?

Ääk. Tähän sanoisin, että matkailu ja bloggaaminen. Matkailu on ollut itselleni aina tärkeä juttu ja aika moni ei tätä elämäntapaa ymmärrä – siksi oli oikea onnenpotku, että Matteo tarttui mukaani Lontoosta. Hän jakaa intohimoni reissaukseen ja on innokkaasti aina intoilemassa kanssani uusista reissuista.

Bloggaaminen on tietenkin oma juttuni ja se on minulle nykyään paljon enemmän kuin pelkkä blogin kirjoittaminen. Bloggaaminen on tuonut elämääni ihania uusia ihmisiä, lähettänyt minut maailmalle lukuisiin mielenkiintoisiin kohteisiin ja se on poikinut mielenkiintoisia työprojekteja. Ihan mahtava juttu tämä ruudun takana rakastamastani matkailusta runoileminen. 🙂

IMG_6470
Blogireissulla Maltan Vallettassa

9. Hetki, joka on jäänyt mieleesi?

 Parhaita matkailuhetkiä ovat usein ne, kun saavut uuteen paikkaan, istut alas esimerkiksi katukahvilaan ja koet fiiliksen hei mä ihan oikeasti olen nyt täällä. Se on se reissun alku ja uuden kohteen viehätys.

Mieleeni on kuitenkin erityisesti jäänyt hetki, kun olin junassa matkalla Moskovasta Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin. Nukuin hytin yläpedillä ja heräsin keskellä yötä. Kello oli mitä oli, juna kulkee koko matkan Moskovan ajassa. Mutta se fiilis, kun tiedostit olevasi junassa keskellä Siperiaa, yön hiljaisuudessa ja tajusin että ihan pian olisin perillä Mongoliassa. Maassa, jossa käymisestä olin jo pitkään unelmoinut. Siinä hetkessä oli vapautta ja ajatus siitä, että unelmia pitää ihan oikeasti joskus toteuttaa eikä vain odottaa!

10. Oletko kenkä vai laukkuihminen

Rakastan kenkiä, korkokenkiä, Conversejani sekä lukuisia ballerinojani. Eli varmaankin olen kenkäihminen.

Mutta hei, pidän myös laadukkaista laukuista – niitä minulla on tällä hetkellä käytössäni pari kappaletta. Jos määrällisesti katsotaan, niin ehdottomasti olen kenkien perään mutta toisaalta… niin kengät kuin laukutkin ovat itselleni mukavia matkamuistoja, käytännöllisiä ja laadukkaita sellaisia. Tällä elämäntyylillä ei kuitenkaan oikein voi massiivista laukku- tai kenkäkokoelmaa omistaa ja ostankin mielummin esimerkiksi 400£ lentolipun Bangkokiin kuin käytän saman rahan laukkuun.

11. Lempipuuhasi kesällä? Aikuisten kesken?

Reissaaminen, kavereiden ja perheen tapaaminen (=suomireissut), piknikit, järvestä nauttiminen, yhdessäolo, yöttömät kesäyöt. Rakastan myös niitä simppeleitä hetkiä kun olen kavereiden kanssa terassilla aperitivolla ihmisvilinää ihmettelemässä. Aika pienistä jutuista iloitsen kesäaikaan!

Kiitos Anna-Katrille mukavasta haasteesta, oli hauska miettiä vastauksia kysymyksiin! Lähetän haasteen eteenpäin #MatkaChatia kanssani emännöiville Annikalle ja Jennille sekä toiselle ulkosavolaisbloggaajalle, Terhille!

Ulkosuomalaisen lempiaktiviteetit suomilomalla

Nyt koittaa tämän ulkosuomalaisen suomiloman vuoro, kirjoittelen tätä juttua nimittäin kotikotoani Kuopiosta. Erittäin koleasta Kuopiosta. Saavuin Suomeen sunnuntaina ja jo Lontoo-Helsinki lennolla matkustajille selvisi, että Suomen kamaralla odotteleva sää olisi sateinen, lämpötilan huidellessa +11c tietämillä. Autch. Mekko päällä kulkiessani tilanne ei paljoa naurattanut ja Kuopioon laskeutuessani lämpötila oli laskenut +10c asteeseen. Teki mieli itkeä, mutta lopulta päätin kuitenkin nauraa. Lomallahan sitä tässä ollaan.

Ulkosuomalaisen suomilomiin kohdistuu usein paljon odotuksia ja kalenteri on usein täynnä must do-kesäjuttuja, visiittejä tuttujen luo ja niin edelleen. Ennenkuulumatonta ei ole sekään, että ulkosuomalaisten kauan odotetuista lomista tulee tarkasti aikataulutettuja visiittejä, joista on loma kaukana eikä perheriidoiltakaan aika vältytä. Kun vierailee kotimaassa harvoin, haluaa ottaa näistä visiiteistä kaiken irti. Olen siitä onnekas, että vierailen Suomessa monta kertaa vuodessa joten näille Suomi-reissuille ei kohdistu niin paljon paineita kuin niille, jotka reissaavat Suomeen kerran vuoden aikana. Suomeen on kiva tulla.

Minulla on kuitenkin muutama juttu, joista en kesäaikaan tapahtuvilla suomilomillani luovu.

1. Ajanvietto Kuopion järvimaisemissa

Kuopio on ihana kesäkaupunki ja järven äärellä on ihana viettää aikaa. Järvi on todella lähellä olitpa melkein missä tahansa eikä sitä voi olla hyödyntämättä kesäaikaan sattuvilla visiiteillä. Eikä sitä saa olla hyödyntämättä! Lenkkeilen paljon Väinölänniemellä ja järvimaisemissa muualla Kuopiossa sekä nautin vain järven läsnäolosta. Ei tällaisia paikkoja ole muualla maailmassa, tai ainakaan siellä missä vietän eniten aikaani! Taipeissa ja Lontoossa voi vain haaveilla tällaisesta mahdollisuudesta, puhtaista vesistä keskellä kaupunkia.

IMG_4375

IMG_1862

2. Suomiruoan syöminen

Suomiruokaa, aaaaaaah! Tykkään monesta ruoasta, eri maiden keittiöistä ja kokeilen mielelläni uusia juttuja. Mutta suomiruoan syöminen pitkän tauon jälkeen on kyllä huippu juttu. Suomessa haluan syödä ruisleipää niin että napa raikaa, sitä nimittäin on todella hankala löytää esimerkiksi Englannista. Karjalanpiirakat ovat myös herkkua, etenkin juuston ja kurkku- / tomaattiviipaleiden kanssa. Mielellään tietysti suosin kotimaisia vihanneksia, jos mahdollisuus on. Entäs ne uudet perunat sitten, voin ja lohen kanssa? Varma kesäruoka. Tykkään myös Valion jugurteista (vaikka nykyään ilmeisen trendikkäät Skyr-jugurtit ovat myös suosiossani) ja äiti osti minulle tänään mustikkateetä. Parasta!

Kuopiossa on myös lukuisia ravintoloita ja kauppoja, joissa tulee lähes poikkeuksetta piipahdettua. Etenkin Hanna Partasen lihikset ovat jokakesäinen traditio minulle ja Matteolle, ja torilta tulee käytyä ostamassa marjoja. Kauppahallissa on tietysti käytävä. Kuopion torilla on myös ihana fiilis kesäaamuisin, se kannattaa käydä kokemassa jos Kuopiossa vierailee.

IMG_3304

3. Saunominen

Sauna on minulle aivan ehdoton juttu niin kesällä kuin talvellakin, siitä en suostu luopumaan ja suuntaan usein saunaan ensitöikseni Suomeen saavuttuani. Niinkuin sunnuntainakin tein, vaikka saavuinkin Kuopioon melko myöhään. Saunaa on myös maailmalla ikävä. Olen käynyt saunoissa ympäri maailmaa, mutta ei ole perinteisen suomalaisen saunan voittanutta. En kaipaa saunaani löylynheittäjää ja haluan että kiukaalle voi heittää vettä suomalaiseen tyyliin, ei enempää eikä vähempää.

Saunominen on parhaillaan etenkin kauniina kesäiltoina, jolloin on aivan ihana hypätä saunasta terassille ja nauttia illan valoisuudesta omalla pihalla. Kuunnella lintujen laulua ja viilentyä raikkaassa ilmassa. Maailmalla sauna on useimmissa kolkissa luksustuote ja ihmiset usein yllättyvät että Suomessa niin monella on sauna ihan omassa kodissa. Suomi on tässä sauna-asiassa melko ainutlaatuinen paikka, monissa Pohjolan maissa saunat ovat harvemmassa. Ruotsalainen ystäväni kertoi, että heillä oli kotona sauna, mutta sitä käytettiin varastona. Ei tulisi minun taloudessani kuuloonkaan!

IMG_3301

4. Metsässä liikkuminen

En ollut Suomessa asuessani kovinkaan kummoinen luonnossa liikkuja ja joku saattaa siellä ruudun toisella puolella tipahtaa tuolilta kertoessani, että metsissä kuljeskelu kuuluu suomilomieni suosikkiaktiviteetteihin. Suurkaupungeissa vietetyt vuodet ovat saaneet minut toisiin ajatuksiin luonnon suhteen ja Kuopiossa käydessäni tykkään käydä Puijolla, se on niin lähellä. En aina hikilenkkeilemässä, mutta ihan kävelemässä. Olemme Matteon kanssa käyneet monet kerrat Puijolla samoilemassa (tuo samoilla on muuten yksi suomen kielen inhokkisanoistani, se vain kuulostaa oudolta) ja nauttimassa luonnosta. Metsän tuoksu, etenkin sateen jälkeen, en yksi suosikeistani.

IMG_0100

Kuva metsästä on otettu loppukesästä viime vuonna ja siten puut eivät ole yhtä vihreät kuin tällä hetkellä. Yhteinen nimittäjä ylläolevalle kuvalle ja tälle hetkelle on kuitenkin ulkona vallitseva sade. Se voisi loppua ennen juhannusta, eikö vain?

5. Ihmisten tapaaminen

IMG_0410

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä tälle listalle kuuluvat ihmiset, tietenkin! Lomilla tärkeää on tietenkin perheen ja ystävien tapaaminen. Iso osa ystävistäni on jättänyt Kuopion taakseen ja täältä on yllättävän hankala (ja kallis) matkustaa esimerkiksi Helsinkiin heitä tapaamaan. Täten kaikkien tapaamista on aina mahdotonta sisältää Kuopion reissuihin, mutta onnekseni Kuopiossa on perhettä ja ystäviä jotka minua täällä ollessani jaksavat viihdyttää. Ylläoleva kuva on muutaman vuoden takaiselta piknikiltä Väinölänniemellä, jossa olin ystävieni kanssa nauttimassa kauniista kesäpäivästä. Näitä lisää tälle kesälle! Ps. hatunnosto vielä teille kaikille tutuille jotka blogiani luette, kaikilla ulkosuomalaisilla ei ole yhtä mahtavaa lähipiiriä. Kannattaa lukea tämä artikkeli ulkosuomalaisen ystävyyssuhteista Jennin Globe Called Home-blogistä!

Ulkosuomalaiset, mitä te teette kesälomilla? Tuletteko Suomeen vai menettekö muualle? Onko teillä jotain traditioita?

Blogilista lopettaa, mitäs nyt?

Ei ole kauaakaan siitä, kun kirjoitin jutun blogini markkinointikeinoista (juttuun pääset tästä). Mainitsin jutussa Blogilistan ja vaikka sen merkitys omalla kohdallani ei olekaan ollut järin suuri, tulee sieltä blogiini silti muutama sata kävijää kuukaudessa. Pian blogimarkkinointia käsittelevän artikkelini julkaisemisen jälkeen tuli kuitenkin uutinen, joka koskettaa suuresti suomalaista blogimaailmaa. Blogilista lopettaa toimintansa 1.6.

Vaikka Blogilista ei olekaan ollut suuri kävijälähde itselleni, olen tykännyt siitä että sieltä löytyy erittäin helposti uutta luettavaa. Blogeja löytyy kategorioittain, pääset selaamaan suosittujen blogien listaa ja katsomaan blogiskenen uudet nousijat. Totta on, että Blogilistalla oli paljon blogeja, jotka eivät olleet päivittyneet hetkeen, mutta sieltä löytyi paljon niitä hyviäkin. Ja nyt se on mennyttä.

IMG_2486

Pohdin blogimaailman kohtaloa tällä hetkellä sängystä käsin, lähetin ovelle toimittaman snack boxin herkkuja syöden. Ihanan laiska perjantai kerrassaan.

Miten Suomen blogiskenen nyt sitten käy? Monet bloggaajat ja blogien seuraajat siirtynevät käyttämään Bloglovinia enenevissä määrin, kuten myös minä itse. Viime viikolla huomasin, jälkijunassa mahdollisesti, että uusi palvelu nimeltä Blogipolku on aloittanut toimintansa. Pienen tutkimiskelun jälkeen paljastui, että Blogipolku on hyvin samanlainen palvelu Blogilistaan verrattuna, ulkoasu on tosin huomattavasti miellyttävämpi. Aion tutkia Blogipolkua tarkemmin ajan kanssa, ainakin mukavana uutuutena Blogipolulla on piakkoin sivustolle ilmestyvä blogeihin liittyvä keskustelupalsta. Liityin Blogipolkuun jo nyt mukaan, blogiani pääset seuraamaan tästä. Blogipolku taitaa olla tällä hetkellä Suomen ainoa blogit yhteen kokoava sivusto, jonne bloggaajat voivat itse blogejaan lisätä ja käyttäjät voivat valikoida seuraajansa.

Blogeja pystyy toki seuraamaan totuttuun tapaan portaaleiden ja sivustojen kautta. Suomalaisia matkablogeja pystyy seuraamaan Matkabloggaajat.fi:ssä, jossa moni suomalainen matkablogi on hyvin edustettuna. Muita paikkoja ovat portaalit kuten esimerkiksi Rantapallo, Indiedays, Bellablogit sekä Ellit. Näissä surffailen itse säännöllisesti.

Miten te muut seuraatte blogeja?