Browsing Tag

Pohdinta

Tämän takia rakastan matkailua sesongin ulkopuolella

Yksi kuva Venetsiasta – liittyy aiheeseen.

Kun lähdemme matkalle, kohteen määrittelee usein joko sukulointi tai työt. Yleisesti yhteisin nimittäjä näillä matkoilla on useimmiten ajankohta, joka sijoittuu off season -ajankohtiin, eli sesongin ulkopuolelle pääosin Matteon töiden takia. Kaikissa kohteissa matkan ajankohdalla ei ole väliä, mutta monessa kohteessa sesongin ulkopuolella on paljon mukavampaa kuin kiireisimmän matkailusesongin aikana. Ainakin kaltaiselleni, joka ei viihdy kiireessä tai suuressa tungoksessa. Hyvänä esimerkkinä toimii Toscana, joka on (syystäkin) suosittu matkakohde, ja samalla myös Italian perheemme koti.

Matkoista sesongin ulkopuolella on tullut itselleni itse asiassa ihan toive, kun ajankohtaa mietitään ja reissuja suunnitellaan.

Miksi matkustaa sesongin ulkopuolella? Väljyys houkuttaa

Sesongin ulkopuolella matkustamisen puolesta puhuu moni tekijä.

Omasta näkökulmastani vaakakupissa painaa paljon se, että sesongin ulkopuolella saa usein olla niin sanotusti väljemmillä vesillä, mikä vaikuttaa moneen tässäkin postauksessa esiintyvään asiaan.

Toscanan Volterra on suosittu käyntikohde, ja syyskuussa kaduilla kävi vilinä, mutta rauhallisista maisemista pääsi silti nauttimaan.

En tykkää ruuhkista tai liian täysistä paikoista – esimerkiksi Lontoon vuosina ruuhkametro Central Linella zone 1:llä ei kuulunut suosikkikokemusteni kärkipäähän, saati uudenvuoden pippalot kyseisessä kaupungissa. Lontoo on toki melko ruuhkainen tietyissä paikoissa vuodenajasta riippumatta (toisaalta, se osaa yllättää myös päinvastaisessa merkityksessä!), joten ehkä Etelä-Eurooppa toimii paremmin esimerkkinä.

Sesonkiluontoisuuden vuoksi matkustan esimerkiksi Etelä-Euroopassa hyvin mielelläni heinä-elokuun ulkopuolella. Jos vain suinkin mahdollista, korostan, aina ei ole. Syyskuukin on vähän niin ja näin, etenkin alkukuukausi.

Tähän väliin vielä disclaimer: Muiden matkailijoiden läsnäolo ei luonnollisesti minua haittaa, vaan yritän vältellä tungosta, ylipäätään ihan missä tahansa, jopa kotona Düsseldorfissa. Turistina olisi vähän outoa vaatia muiden turistien poistumista kohteista.

Seuraa pientä pohjustusta esimerkkien voimin.

Olimme pari vuotta sitten lomailemassa Toscanan rannikolla. Ajankohta taisi olla elokuun sijaan jopa syyskuun alku, kun saimme ajatuksen lähteä Italian perheemme kanssa Cinque Terreen venereissulle. Maisemat Cinque Terren alueella ovat upeat, ja olin ollut kiinnostunut kohteesta jo pidemmän aikaa.

Mutta se tungos. Kylät olivat tupaten täynnä, vene oli aivan täynnä, kaikki oli täynnä. Haluan ehdottomasti palata alueelle, vaikka patikoimaan, mutta mielummin sitten vaikka kevään korvalla.

Alue on hyvä tutkittavaksi veneellä (joko Lericistä tai Portovenerestä), mutta hermot saavat varmasti enemmän lepoa sesongin ulkopuolella. Olin ajatellut suurten massojen kadonneen syyskuun alussa, mutta toisaalta, ainakaan Toscanassa koulut eivät olleet vielä tuolloin alkaneet, mikä mahdollisesti vaikutti asiaan. En tiedä millaiset ruuhkat alueen patikointireiteillä on sesonkiaikana, osaisiko joku kertoa?

Toisena esimerkkinä toimii Mallorca. Mallorca kiinnostaa myös minua kohteena, ja täältä Saksasta sinne pääsisi helposti. Mallorca on tosin ”saksalaisten Tallinna”, en ihan hirveästi liioittele jos sanon että viime vuoden loma-aikoina puolet katumme asukkaista lomailivat siellä, ja sinne menee pelkästään Düsseldorfin päälentoasemalta mahdollisesti jopa kaksinumeroinen luku lentoja päivässä kiireisimpään sesonkiaikaan.

Ja siellä tosiaan menoa ja vilskettä riittää vähän liiaksi kaltaiselleni rauhallisuuden ystävälle – mietin, olisiko esimerkiksi maaliskuu millainen aika vierailla Palmassa?

Tähän liikaturismiin liittyy läheisesti myös eettiset kysymykset, josta lisää jutun lopussa.

Kukkuloilla lähellä Vinciä Italian Toscanassa. Uima-altaalla ”keskellä ei mitään” oli paljon paikallisia, mutta sulkemisaikaan sai nauttia kuvan rauhasta.

Sesongin ulkopuolella pääsee usein reissuun edullisemmin

Kun matkustaa suosituimpien aikojen ulkopuolella, reissuun pääsee varmasti edullisemmin kuin suosituimpina ajankohtina. Jos vertaan vaikka matkojamme Toscanaan anopin luo, on selvää, että sinne ei kannata lentää heinä-elokuussa täältä Saksasta – jos ei nyt käy tuuri. Yleisesti ottaen, hinnat ovat huomattavasti huokeammat keväällä ja syksyllä. jolloin siellä olemme. Säästöä kertyy useita satoja euroja, ja kun usein lentää, siitä kertyy vuoden mittaan suuri summa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii myös lennot Bilbaoon, jonne joudumme lähtemään pian lyhyellä varoitusajalla. En edes uskalla ajatella, mitä lennot olisivat maksaneet heinäkuun lopulla lyhyellä varoitusajalla.

Sivusin tätä lentämisasiaa tammikuun kuulumisista kertovassa postauksessa, sieltä voi lukea lyhyesti ajatuksiani aiheesta. Kun lentää tilanteen pakosta usein, se ihan oikeasti käy kukkarolle, etenkin Suomen matkat. Siksi ajatus lentohintojen kallistumisesta kauhistuttaa minua, vaikka ymmärränkin sen hyödyt kun ilmastonmuutoksesta puhutaan. Eri asia olisi, jos lentäisin pari kertaa vuodessa lomalle, se kävisi kukkarolle vähemmän. Mutta nyt tämä kolmen maan välillä elämän jakautuminen aiheuttaa haasteensa, joista luopuisin ihan mieluusti. Siis tästä oikeasti erittäin paljon hermoa raastavasta paikasta A to B -liikkumisesta, en läheisten näkemisestä. Siitä en suostu tinkimään.

Toscanassa on melko tyyristä majoittua korkean sesongin aikaan, ja usein myöhemmin syksyllä siellä ollessamme olemmekin päässeet edullisemmin kuin esimerkiksi kuukautta aiemmin. Toscana ei yleisesti ottaen edullisin kohde ole, mutta selvää rahaa siinä on säästynyt. Esimerkiksi majoituksemme agriturismossa Monterufolin luonnonpuistoalueen läheisyydessä maksoi viime syyskuussa 125e / yö (syyskuun puoliväli). Olimme agriturismon ainoat asiakkaat yhtenä yönä, toisen yönä seuranamme oli sveitsiläinen pariskunta. Oikein rauhallista, etten sanoisi, vaikka tässä oli varmasti tuuriakin mukana. Uima-altaalla ei ollut ketään, ja päätalon suuri parveke oli omassa yksityisessä käytössäni muiden vieraiden puuttuessa. Sopi minulle aivan oikein hyvin. Säästö oli useita kymppejä yö kuukauden takaiseen ajankohtaan verrattuna.

Tosin seuraavana viikkona kyseisessä agriturismossa järjestettiin suuret hollantilaiset häät, joten sitten sitä vilinää varmasti piisasikin. Tämä taktiikka ei ole aina täysin vedenpitävä, mutta kannattaa tehdä hintavertailua esimerkiksi aikaisin keväällä ja elo-syys-lokakuun ajankohtien välillä – saatat yllättyä!

Agriturismon parvekkeella oli hyvä nautiskella omasta tilasta ja maisemista – ja private poolista, koska muut vieraat loistivat poissaolollaan

Kannattaa muuten vilkaista yhden suosikkibloggaajani, Näkymiä virheältä kukkulalta -blogin Helin postaus talvisesta Toscanasta. Siinä on paljon asiaa, ja postauksesta kannattaa ottaa vinkki talteen – Toscana on mainio paikka myös talviaikaan. Heli itseasiassa innoitti minut osaltaan tämän jutun kirjoittamiseen – juttu on roikkunut luonnoksissa koneellani vuoden päivät, ja nyt sain itseäni niskasta kiinni.

Helillä on jutussaan tosiaan oikein hyvä pointti. Ollessamme Toscanassa talvella, nautin. Pidän ulkoilusta (Suomen lämpötiloihin tottuneelle siellä ei nyt ole ihan kamalan kylmä, vaikka ei sää aina priimaa ole), ja nautin suunnattomasti pitkistä illallisista ravintoloissa. Sisällä lämpimässä, hyvän ruoan ja juoman ääressä, hyvässä seurassa. Nautin myös kiireettömyydestä ja hitaista autoreissuista maaseudulla.

Toki jos nyt valita saan, niin matkustan Firenzeen mielummin esimerkiksi helmikuussa kuin tukkoisessa elokuussa. Silloin ei ole museoihin yhtä pitkät jonot kuin kesän kiireisimpinä kuukausina. Tammikuussa en harmikseni ehtinyt tänä vuonna Firenzeen, olisin halunnut nähdä Pitti Uomo -messut ja sen menon sen tiimoilta.

Yllä oleva kuva kuvaa rauhallista aamupalahetkeä Pratossa, Toscanassa. Yksi parhaista jutuista on Pratossa lähteä ulos aamukahville, nauttia kiireettömyydestä ja siitä, kun kaupunki herää eloon. Pratossa on harvemmin suurta ruuhkaa, paitsi muutamien vuosittaisten tapahtumien aikaan. Paikallista tunnelmaa parhaimmillaan.

Toscanassa on tosiaan kaupunkeja, joissa on melko rauhallista useimmiten myös sesonkiaikaan. Esimerkiksi Prato ja Pistoia ovat tällaisia, vinkkinä vaan! Tosin esimerkiksi elokuussa moni ravintoloitsija lomailee myös itse, joten tähän kannattaa varautua.

Tapaus Como lokakuussa

Como on suosittu lomakohde, ja oikeastaan vähän puolivahingossa eksyimme sinne lokakuussa.

Se on lähellä Milanoa, ja kaunista seutua, joten se oli hyvä tukikohta koska meidän piti päästä rajan yli Sveitsin puolelle veljeäni tervehtimään. Se oli huomattavasti mielenkiintoisempi paikka yöpyä, kun Sveitsin Chiasso. Tarkalleen ottaen, majoituimme Comon kaupungissa, sillä meidän oli majoituttava melko lähellä juna-asemaa, josta pääsisimme helposti Sveitsiin. Comojärveä ympäröivät kylät ovat asia ihan erikseen, ja varmasti niistä löytyy omanlaistaan taikaa (ja George Clooney).

Lokakuinen Comon kaupunki oli kiva kokemus.

Kaupunki oli oikeastaan jopa hiljainen eikä siellä ollut jälkeäkään suurista massoista (tosin en tiedä onko siellä miten suuria massoja muutenkaan, kertokaa viisaammat). Se ei kuitenkaan ollut niin hiljainen, että siellä olisi mitenkään ”tylsistynyt”, ravintolat olivat auki ja pienillä kaduilla oli juuri sopivasti menoa. En tietysti osaa verrata lokakuista Comoa sesonkiaikaan, mutta lokakuussa nautin.

Ravintolat olivat Comolla auki, enkä tiedä miten sesonkiluontoisia ne ovat, onhan Como kuitenkin myös ihan kunnon kaupunki ja koti paikallisille. Tämä kannattaa kuitenkin yleisesti ottaen ottaa huomioon sesongin ulkopuolella matkaillessa, etenkin jos kohde on hyvin sesonkiluontoinen. Eteläisen Euroopan rantakohteista moni hiljenee talvikaudella.

Lokakuun auringossa oli mukava kävellä Comon kaupungista katsottuna kaupungin oikeaa laitaa, nauttia syksyisestä auringosta ja sunnuntain rauhallisuudesta.

Saimme vuokrattua asunnon Bookingin kautta kohtuullisesti hieman alle 100 euroa yö, hotellien ollessa aika huomattavasti kalliimpia, ainakin sijainnin huomioon ottaen. Ainakin lyhyen nettitutkimuksen perusteella hinta-laatusuhde oli parempi huoneistossa kuin hotellissa tuolla budjetilla, jos sitten olisi ollut valmis laittamaan 350€+ huoneeseen per yö, olisi varmasti löytynyt mieluista. En ollut.

Mutta tuo asunto oli oikein mainio, voin laittaa viestinä tiedot tulemaan jos jotakuta kiinnostaa.

Eettisyys

Eettisyys on tietysti yksi asia, joka matkailussa mietityttää. Etenkin viime aikoina eettisyys on saanut hurjasti lisää palstatilaa somemaailmassa, ja se on yksinomaan hyvä asia.

En ole järin innokas matkustamaan kohteisiin, jossa turisteista ei pidetä. Tällaisia kohteita ovat myös ne, joissa matkailu ja sen sivuvaikutukset tekevät paikallisten oloista hankalaa. Ainakin pyrin välttämään mahdollisuuksien mukaan näitä kohteita sesonkiaikoina, ja mieleen tulevat tässä yhteydessä ainakin Barcelona ja Venetsia. Vaikka molemmat kivoja kohteita ovatkin.

Tästä asiasta lisää täällä blogissa ihan pian. Twitterin #matkachat’n keskustelumme keskittyi viime viikolla aiheen ”Paikkoja, jonne ei halua matkustaa” ympärille, ja teen aiheesta ihan oman postauksen, jossa avaan myös omaa näkökulmaani lisää. Nauhoitimme Annikan kanssa aiheesta myös podcastin, jonka liitän juttuun.

Tästä asiasta jutellessa on myös hyvä unohtaa vankkumaton mustavalkoisuus, sillä jollekin sesonkiaikana matkustaminen voi olla se ainoa vaihtoehto esimerkiksi lomien vuoksi. Itselle ei, mutta se ei tarkoita, etteikö jollekin olisi.

Pidätkö sinä matkailusta sesongin ulkopuolella?

26 kommenttia
sunnuntai, 27 tammikuun, 2019 by lena

Toivepostaus: Mitä teen työkseni?

Työn touhussa malagalaisella parvekkeella

Minulta kysytään jonkin verran, mitä työni sisältää ja millaisia asiakkaita minulla on. Enemmän jopa kasvokkain kuin somessa – ja tähän heti välihuomautuksena: saa kysyä!

Juttelen työstäni mielelläni ja somehan on työnä monelle uusi juttu, joten mielelläni kerron omia kokemuksiani.

Jokin aika sitten tästä juteltiin Ulkosuomalaisten blogit -Facebook-ryhmässä, kun postasin vinkkejä työtehon parantamiseen reissun päällä. Keskustelun pohjalta päätin tehdä aiheesta oman, erillisen jutun. Välillä unohtaa, että lukijoita tulee uusia, ja kaikki eivät kaikista käänteistä pysy aina mukana – eikä se mikään ihme ole, sillä työjuttuja ei blogissa hirveästi näy. Tähän on kuitenkin tulossa hienoinen muutos, sillä haluan tuoda myös työminääni esille blogissa. Olen saanut paljon inspiraatiota muiden blogeista ja somekanavista, joten toivottavasti nyt tai tulevaisuudessa joku inspiroituu myös London and beyondista. Haluan toki samalla peräänkuuluttaa realisimin ja pitkäjänteisyyden merkitystä – Roomaakaan ei rakennettu yhdessä yössä, vaikka moni asia mahdollista onkin.

Kirjoitin vuosi sitten postauksen aiheesta miten matkablogilla voi tienata, ja sitä on luettu paljon. Kuten tuosta artikkelista käy ilmi, itse matkablogi ei välttämättä ole omalla kohdallani suoraan suurin tulonlähde – vaan sen kautta välillisesti tulleet työt. Tietysti tähän vaikuttaa myös vuosien työn ansiosta luotu pohja ja lukijat – lukijoiden joukossakin on monenlaista tallaajaa, ja joku on joskus tätä kautta minut bongannut työmielessä. Iso osa verkostostani liittyy kuitenkin tavalla tai toisella blogiin.

Mitä teen tällä hetkellä?

Tällä hetkellä työnkuvani kuuluu sisällöntuotannosta eri yrityksille, niin blogiartikkeleiden kuin sosiaalisen median jakojen muodossakin. Konsultoin yrityksiä somen käytössä, mitä haluaisin tulevaisuudessa lisätä suurempiin mittoihin.

Osa töistä on kuukausittaisia, osa projektiluontoisia, työn ja yrityksen luonteesta riippuen.

Alla muutama pieni esimerkki työstäni, laitoin esimerkiksi ne jotka ovat muutenkin olleet esillä somessa aiemmin tai olen saanut luvan. Mitään salaisuuksiahan tässä ei todellakaan ole, mutta mielellään aina luvan kysyy kun haluaa blogissa asiasta mainita.

Blogikollegoiden matka Luxembourgiin

Sisällöntuotto yritysten somekanaviin & konsultointi

Tuotan sisältöä eri yritysten somekanaviin – ja nyt esimerkiksi aloittelemme yhteistyötä kuopiolaisen ravintola Kings Crownin kanssa.

Teen yritysten sisältöjä somessa pääosin Instagramiin ja Facebookiin, ylläpidän kanavia ja vastailen kommentteihin jos siitä on sovittu. Kaikki riippuu yrityksen tarpeesta: joskus tuotan yrityksen kuvat, joskus osan kuvista ja joskus kuvamateriaali tulee suoraan yritykseltä ja minä luon tekstit ja hoidan loput.

Teen myös Instagram takeovereita, niin stoorien kuin kuvienkin muodossa. Etenkin stooreja on ollut jonkin verran, esimerkkinä mainittakoon Ukko.fi:n Instagramin stoorivierailu viime kesänä.

Konsultoinnissa tyypillinen työ on ollut se, että saan yhteydenoton, jossa kysytään voisinko auttaa saamaan somekanavat freesimmiksi. Sitten katsotaan tavoitteet kuntoon, tehdään suunnitelma somekanaviin ajalle x (tyypillisesti noin 2kk), jonka jälkeen katsotaaan jatkotoimenpiteet.

Sisällöntuotto nettisivuille ja blogeihin

Kirjoitan myös artikkeleita, ja täällä Rantapallossa sijaitseva Blogikoulu-palstani on ollut itselleni hyvin tärkeä palsta ihan alusta saakka. Opastan palstalla bloggaajia tekemään blogia tavoitteellisesti niin, että se on palkitsevaa ja siitä voisi joskus tulla enemmänkin kuin harrastus. Toki Blogikoulu sivuaa myös digimarkkinoinnin perusteita ja analyyttisten työkalujen hyödyntämistä – liittyväthän ne läheisesti blogin kirjoittamiseen.

Projektejakin on ollut mukavasti. Kuten tuossa yllä mainitsin ja osa teistä varmaan muistaakin (tuotokset jaoin aiemmin nähtävälle somekanavissani), olen tehnyt yhteistyötä myös muun muuassa Ukko.fi -kevytyrittäjäpalvelun kanssa.

Tein heille viime vuonna stooreja yrittäjän arjesta ja kirjoitin kokemusperäisiä artikkeleita heidän blogiinsa – eli kerroin yrittäjyydestä ja sen haasteista. Tykkään paasata yrittäjyydestä ja siitä, miten omat unelmat voivat toteutua, ja siksi tuo kolmen artikkelin sarja oli todella mieleinen. Haluan kuitenkin aina pitää realistisen otteen, ja käsittelen mielelläni myös yrittäjyyden haasteita. En halua, että kaikki on vain sellaista vaaleanpunaista hattaraa.

Lue juttuni Ukon blogissa: Yksinäisyys – yrittäjyyden vähemmän puhuttu puoli

Malagassa, juuri ennen lähtöä maailman suurimmalle risteilyalukselle, Symphony of the Seasille Royal Caribbeanin kanssa (kuva: Veera Bianca)

Blogiyhteistyöt

Blogiyhteistöitä on blogissa säännöllisen epäsäännöllisesti. On tärkeää, että yhteistyökumppani sopii arvoiltaan ja edustamaltaan tuotteeltaan / palvelultaan blogiini ja voin soveltaa yhteistyöjutun niin, että se voisi periaatteessa olla mikä tahansa juttu. Koen olevani vastuussa rehellisyyden nimissä myös yhteistyökumppanille, ja kerron millainen sisältö toimii parhaiten ja rakennetaan sen pohjalle sitten sopiva kokonaisuus. En mitenkään voi alkaa uskottavasti tekemään yhtäkkiä yhteistyötä esimerkiksi rakennusalan yritysten kanssa, sillä se ei sovi elämäntilanteeseeni eikä blogin teemaan.

Monta hienoa blogiyhteistyötä olen saanut tehdä, esimerkiksi Finavian ja Royal Caribbeanin kanssa, muutaman mainitakseni. Kaikki ovat tosin olleet hienoja – jos yhteistyöehdotus ei ole ollut blogiin sopiva tai en koe yritystä blogiini sopivaksi, kiitän kohteliaasti ja kieltäydyn. Näin on kaikille parempi.

Toivotan nämä mukavat yhteistyöt aina tervetulleiksi, joten minuun voi reippaasti olla yhteydessä.

Miten tähän päädyttiin?

Koulutukseltani olen taloustieteilijä, tai siis… näitä brittitutkintoja on joskus haastava kääntää suomalaisiksi, joten parempi varmasti kirjoittaa tilanne auki.

Tein kandidaatin tutkintoni Glasgown yliopistossa, pääaineenani taloustiede (Economics). Tutkinto luokitellaan Skotlannissa maisteriksi (4v), mutta se rinnastettiin tuolloin maisterihaussa kandidaatin tutkintoon. Tein maisterin tutkintoni Lontoossa, Royal Holloway -nimisessä yliopistossa, joka on osa University of Londonia. Pääaineenani oli Aasian kauppa (Asia Pacific Business). Sain väitöskirjapaikan Royal Hollowaysta, mutten ottanut sitä lopulta vastaan – veri veti kuitenkin maailmalle ja muutto oli todennäköisesti edessä.

Tavallaan tämä väitöskirjan tekemättä jättäminen välillä hienoisesti harmittaa, mutta toisaalta tiesin että haluan tehdä jotain vielä enemmän omaa yrittäjänä. Mitä nyt teen. Ehkä tämäkin kannusti tässä yrittäjyyden aloituksessa paljon: halusin tehdä kaikkeni sen eteen että seuraisin polkuani ja todistaisin, että tämä kortti kannatti käyttää ja elämä rullaa ilman sitä tutkimuspaikkaakin.

Perustin London and beyondin tosiaan opiskeluaikana Lontoossa, ja aika nopeasti halusin alkaa kehittämään siitä tavoitteellisesti. Tosin aivan väärällä tavalla kun tavoitteellista yritystoimintaa yleensä aloitellaan – tein blogia tavoitteellisesti, mutta ilman tarkempaa suunnitelmaa (liiketoimintasuunnitelma kohderyhmineen olisi ollut tosi jees jo heti alussa) ja myöhemmin aloin ottaa itse yhteyttä eri yrityksiin ja tarjota palvelujani.

Olen nyt vihdoin saanut karsittua palveluni siihen, mitä parhaiten osaan, eli konsultointiin sosiaalisessa mediassa ja blogien osalta, sekä sisällöntuotantoon. Olen myös kehittänyt visuaalista ulosantiani somessa järjestelmällisesti.

Kuvakaappaus Instagram-tililtäni @londonandbeyondlena

Oma yritys kehittyy koko ajan

Oma yritys kehittyy koko ajan, ja oma punainen lanka on löytynyt. Nykyiset työtehtävät ovat hyvin mieleisiä, ja tavoitteena on kehittyä koko ajan ja laajentaa toimintaa nettikurssien puolella ja lisätä konsultoinnin määrää.

Tavoite on myös se, että saisin tehtyä blogista tärkeämmän osan liiketoimintaani. Alkuvuosi on ollut sellaista hurlumheitä, että blogi ei ole päivittynyt yhtä tiheään tahtiin kuin aikaisemmin, mutta yritän korjata tämän parhaani mukaan nyt kesän aikana.

Lukijamäärät ovat onneksi pysyneet suunnilleen samoina, kiitos hakukoneoptimoinnin.

Olen omalla alallani

On ilo löytää se oma juttu, ja voin tehdä mieluisia työjuttuja päivittäin. Yksi yrittäjyyden jujuista on myös se, että tiedän että tämä on pitkälti itsestä kiinni. Voin kehittyä ja kasvaa niin pitkälle kuin haluan, ja vain taivas on rajana. Se vie eteenpäin. Toisin kuin kaikissa palkkatöissä (jossa toki on sitten muita etuja, ei sillä, ja tietysti tähän oman bisneksen pyörittämiseen liittyy myös niitä epävarmuustekijöitä).

Olen ollut aina kiinnostunut bisneksestä ja toki se on tässä toiminnassa tärkeällä sijalla, mitäpä sitä kieltämään. Jos olisin menossa nyt yliopistoon, haluaisin ehdottomasti opiskella digimarkkinointia (ja vaikka osittain Kaukoidän osalta, joten liippaisi läheltä aiempia kokemuksiani).

Podcastit ja videot ovat myös suuren kiinnostukseni kohteita, ja seuraan niiden kehitystä ahkeraan – jossain vaiheessa haluan olla niissä osallisena itse ja seurata myös muita, uudempia trendejä. Esimerkiksi juuri lanseerattu IGTV on hyvin mielenkiintoinen juttu, joka ansaitsee enemmän opiskelua.

Ala muuttuu koko ajan, ja vaikka paljon puhutaankin bloggaamisen ”kuolemasta”, en sitä itse allekirjoita. Ainakaan täysin. Lukijamäärät ovat hyvällä tolalla, ja etenkin Googlen merkitys kasvaa. Google on tuskin menossa minnekkään, ainakaan hetkeen.

Toisekseen sitten, on tässä sitten muutakin etua. Aikatauluni ovat vapaat, vaikka olenkin kova istumaan koneen ääressä. Lapsen päiväkoti menee kiinni klo 16:30, ja jos olisin jossain muualla töissä, en ikinä ehtisi häntä hakemaan tuohon aikaan, eikä Matteokaan. Tämä myös mahdollistaa matkustelun, vaikka mieluiten kotona töitä teenkin – en saa itsestäni täysiä tehoja irti maailmalla.

Mitä työtä sinä teet? Pidätkö työstäsi?

3 kommenttia
torstai, 5 heinäkuun, 2018 by lena

Meidän perheen matkailu ja säästöfilosofia

*kaupallinen yhteistyö Bank Norwegianin kanssa

Moni bloggaaja on puhunut viime aikoina rahasta, ja olen itse liittynyt tähän joukkoon kasvavaan. Tein keskustelunavauksen puhumalla matkabloggaamisesta ja sillä elämisestä, ja tänään jatkan rahajutuilla liittyen meidän pienen perheen matkailuun ja reissusäästämiseen yhteystyössä Bank Norwegianin kanssa.

Millaista meidän matkailu on?

Avataanpa ensin hieman meidän matkailufilosofiaa pohjustamaan tätä juttua. Meidän matkailu on nykyään budjettimatkailun sijaan mukavuusmatkailua lapsiperheen näkökulmasta. Tälle pitäisi varmasti keksiä jokin seksikkäämpi nimitys, cheap luxury family travel tai vastaava, sillä mukavuusmatkailu on terminä vähän tylsä. Kuitenkin se kuvaa tilannettamme hyvin: en venytä penniä viimeiseen asti, vaan suosin suorempia lentoja ja parempia hotelleita ja huoneistoja. Minulla ei kuitenkaan ole rajatonta lompakkoa käytettävissäni, vaan etsin hyviä tarjouksia laadukkaista hotelleista, ja matkustan sesongin ulkopuolella.

Joulukuisella Madridin reissulla majoitus oli ihanassa skandinaavistyylisessä residenssissä, ja hinta oli tuolloin low season -aikana noin 70€ per yö. Ei paha, ja sillä sai tasokkaan majoituksen turvallisessa ympäristössä. En halua hotellia, jossa käydään ”vain kääntymässä”, vaan minulle on etenkin vauvan kanssa tärkeää, että huoneessa/huoneistossa viihtyy. Siellä on kiva esimerkiksi lukea kirjaa pienen mentyä nukkumaan. Kaakkois-Aasian reissuilla olemme valinneet poikkeuksetta laadukkaan 4-5*hotellin, koska majoitus on siellä suunnalla niin paljon edullisempaa. Käytän paljon aikaa hotellien valintaan, ja tutkin paljon tarjouksia.

Nykyään tulee reissattua niin paljon, että mukavuudella on merkitystä, muuten reissuun ei välttämättä tule lähdettyä. Mukavuudenhalu on vaarallinen syndrooma.

On huomattava, että toistaiseksi olemme myöskin matkailleet maissa, joissa hintataso ei ole kovinkaan kallis, mikä lisää matkustusmukavuutta. Emme ole edes haikailleet Suomea lukuunottamatta esimerkiksi Pohjoismaihin, hintatason vuoksi.

Toscanassa Matteon perheen lempiravintolassa tasokkaan illallisen saa kahdelle noin kuudella kympillä, mikä on minulle luksusta edullisesti: samantasoinen ateria saattaa maksaa toisaalla moninkertaisesti. Toki Italiassakin saa rahaa kulumaan ruokaan niin paljon kuin mieli tekee, mutta tuo ruokaan intohimoisesti suhtautuva paikallinen perheravintola on minulle juuri sitä pientä luksusta, mitä haen.

Vaikka mielestäni olen melko tarjoushaukka matkoihin liittyen, vaatii se matkailu silti rahaa, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Miten me matkoihin sitten säästämme?

Säästöpostauksen kirjoittaminen on ollut yllättävän hankalaa sen henkilökohtaisuuden vuoksi, vaikka melko yleisellä tasolla tässä silti mennään. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että itsellä on aika etuoikeutettu olo, koska olemme pystyneet reissaamaan melko paljon vauvan synnyttyä: omat lentomäärä on ollut vuoden aikana noin 30-40. Toisaalta tätä kirjoittaessa ymmärsin itsekin sen, että monet valinnat mahdollistavat reissailumme: me olemme toistaiseksi valinneet omanlaisemme elämäntavan kulurakenteineen, jollain toisella prioriteetit ovat toisaalla.

On olemassa muutama isompi kokonaisuus, joka vaikuttaa positiivisesti meidän reissukassan kerryttämiseen ja säästämiseen. Asuminen ja autoilu etunenässä, vaikka tietysti vauvan tultua taloon ei voi asua ihan missä tahansa ja autonkin on oltava luotettava.

Olen tästä puhunut aiemminkin, mutta Saksassa asumisella on ollut positiivinen vaikutus reissubudjettiin. Täällä on kohtuullisen edullista elää ja asua, ja palkat ovat kilpailukykyiset maan hintatason kanssa (ja Düsseldorfista lentää samalla hinnalla Karibialle kuin Kuopioon, joten nämä edulliset hinnatkin vaikuttavat matkustusmääriin). Verrattuna nyt vaikka Suomeen, säästäminen on helpompaa esimerkiksi ruokaostoksissa: hinta yllättää iloisesti joka kerta ostoksia maksaessa, vaikka joskus ruokaan tuhlataankin.

Asuminen on meillä edullista (800€ kuukaudessa), ottaen huomioon 85-neliöisen kotimme koon ja sijainnin, eli tästä tekijästä on kiittäminen myös tuuria. Kävimme tosin viime talven aikana katsomassa muutamaa uudiskohdetta Düsseldorfissa osittain tositarkoituksella, mutta asumisen kulut olisivat nousseet kuukaudessa 500€, jos olisimme muuttoon päätyneet. Järkeilimme, että tuossa summassa ei ole mitään järkeä toiselle maksettavaksi – tuliterä asunto etuineen olisi toki kiva, mutta nykyinenkin on myös kiva ihanine naapureineen. Ja tuolla summalla rahoittaa hyvin matkoja ja säästötiliä kuukausittain.

Meillä ei toistaiseksi ole asuntolainaa, sillä tässä meidän elämäntilanteessa oman asunnon ostaminen Saksasta olisi silkkaa hulluutta.

Toinen asia, joka vaikuttaa positiivisesti tilin saldoon on autopolitiikka. En omista saksalaisten naapureideni tapaan muutamaa tuliterää BMW:tä, vaan ajelen toistaiseksi joitain vuosia vanhalla Volkswagenillani parkkiin heidän viereensä. Kahdelle autolle meillä ei ole tarvetta, ja kaksi autoa kuluineen (auton osto, bensat, vakuutusmaksut) rajoittaisi meidän matkustamistamme paljonkin. Nämä ovat niitä arjen valintoja: pärjään oikein hyvin ilman omaa parkkihallia ja hissiyhteyttä asuntoon mitkä olisin saanut havittelemassani uudiskohteessa, ja yksi auto riittää. Sen sijaan me matkustelemme. Emme myöskään omista mökkiä, joka veisi rahaa matkailulta.

Asunto- ja autojuttuihin saattaa kuitenkin olla tulossa muutoksia, mutta tähän asti ne ovat mahdollistaneet paljon.

Arjen pienemmillä valinnoilla on yllättävän suuri vaikutus

Pienemmät arjen asiat vaikuttavat myös säästötilin saldoon: vietän tätä nykyä myös enemmän aikaa kotosalla, ja baareissa ja juhlimassa tulee käytyä todella harvoin. Siitä jää todella hyvin rahaa säästöön. Pidän sisustamisesta ja paljon muuttaessa on tärkeää, että koti on viihtyisä: mutta monen tonnin huonekaluja meillä ei ole eikä tule.

Arjen säästöä syntyy myös kilpailutuksesta: olemme kilpailuttaneet netin, sähkön ja muut vastaavat, ja pienen vaivannäön ansiosta säästämme satasia vuodessa, mikä tarkoittaa jo lentolippujen hintaa Euroopan sisällä Düsseldorfista. Tästä säästöstä kuuluu kiitos Matteolle: jos olisin joutunut tuohon hommaan Saksassa, olisi meidän huusholli varmaan vieläkin netitön tai vastaavasti olisin onnistunut hankkimaan kielipuolena Saksan kalleimmat sopimukset.

Pohdin myös ääneen yhtä asiaa ruokapöydän ääressä eilen, kun juttelin tästä artikkelista ja suhteestamme taloudenpitoon. Nimittäin sitä, että tällä säästämisellä ei lähdetä haaveilemalleni pidemmälle matkalle. Jos haluaisimme järjestää esimerkiksi parin kuukauden irtioton kaukoidässä, se vaatisi roimasti enemmän suunnittelua ja kukkarönnyörien nipistämistä. Kyläilyreissut Suomeen ja Italiaan onnistuvat kun kustannukset ovat matalammat perheiden luona – ja olemme onnistuneet matkaamaan kivasti myös Euroopassa (kiitos tosiaan Düsseldorfin sijanti ja edulliset yhteydet). Mutta pidemmällä reissulla tilanne olisi ihan toinen, ja etenkin vauvan kanssa matkatessa se tulisi budjetoida ja suunnitella todella tarkkaan. Ehkä tästä olisi seuraavaksi projektiksi.

Onko kenelläkään samoja säästökeinoja käytössä?

Tämä artikkeli on toteutettu yhteistyössä Bank Norwegianin kanssa. Bank Norwegian tarjoaa tällä hetkellä talletustilillä 1,75% talletuskoron 200.000€:n asti – mikä on yksi Suomen korkeimmista, ja tässä taloustilanteessa erittäin kilpailukykyinen korkoprosentti. Monilla pankeilla on nimittiäin tänä päivänä hyvin matala talletuskorko (tai vaihtoisesti jopa nollakorko, jolloin inflaatio saattaa syövyttää säästöjä), joten Bank Norwegianin talletustilillä saa säästöille vastinetta. Bank Norwegian tilillä ei ole tilinavausmaksuja, minimitalletusmaksuja tai nostorajoja, mikä erottaa sen monesta muusta pankista – ja mikä parasta, asiakkaiden talletukset kuuluvat myös Norjan talletussuojan piiriin. Lue lisää talletustilistä täältä, ja Bank Norwegianin lainoista täältä.

2 kommenttia
torstai, 1 kesäkuun, 2017 by lena

Voiko matkabloggaamisella elättää itsensä Suomessa?

Pressireissulla Vallettassa, Maltalla

Puhutaanpa tänään hieman yhdistelmästä matkabloggaaminen ja raha.

Bloggaaminen on nykyään kiinnostava ilmiö, etenkin kun sen yhteydessä puhutaan kaikkia kiinnostavasta aiheesta eli rahasta. Moni bloggaajakollega, itseni mukaanlukien, on hypännyt tämän vuoden puolella yrittäjäksi. Tämä on oikein hienoa, sillä viime aikoina on puhuttu paljon työnteon mielekkyydestä ja seitsemän päivän viikonlopusta. On puhuttu siitä, että tekijä nauttii työstään.

Bloggaajilla tilanne on usein yllämainitun kaltainen: blogi alkoi rakkaasta harrastuksesta, aihepiirin ympärillä joka oli kirjoittajalle tärkeä. Siitä tuli sitten työ, sellainen työ jota on ilo tehdä.

Olen tietenkin onnekas, että voin sanoa kuuluvani tähän joukkoon. Mutta yrittäjyys on silti myös epävarmuutta – vaikka se onkin antanut itselle paljon vapautta, upeita onnistumisen hetkiä ja upeita puitteita.

Maailmalla on lukuisia matkabloggaajia, jotka elättävät itsensä bloggaamalla matkoistaan

On kuitenkin heti alkuun todettava, että matkabloggaaminen ei ole automaattisesti asia joka saa rahan virtaamaan ovista ja ikkunoista. Ei maailmalla, eikä varsinkaan suomen kielellä kirjoitettuna.

Maailmalla on kuitenkin matkabloggaajia, jotka pystyvät itsensä käsittääkseni oikein hyvin elättämään matkailemalla ja bloggaamalla siitä. Hatunnosto minulta kaikille heille. Tähän joukkoon kuuluvat muun muuassa World of Wanderlust, Nomadic Matt, Expert Vagabond, The Blonde Abroad ja Adventurous Kate. Viimeisimmän kanssa olen ollut pressireissulla Maltalla, mutta noviisibloggaajana kolme vuotta sitten en valitettavasti tunnistanut häntä. Nykyminä olisi keskustellut aiheesta mielellään enemmänkin.

Esimerkkejä on olemassa enemmän, yllä mainittuna vain muutama alan iso nimi. Raja matkabloggaamisella tienaamisella on toki häilyvä siinä mielessä, miten määritellään itsensä pelkät blogitulot – monet matkabloggaajat tienaavat toki bloggaamalla, mutta ohessa tehdää muitakin aiheeseen suoraan tai löysästi liittyviä töitä.

Otetaan tähän väliin case study-tyylisiä esimerkkejä: miten matkabloggaamisella voi tienata rahaa?

Expert Vagabond -blogia kirjoittava Matthew kertoo artikkelissaan tienaavansa kuusinumeroisia summia vuodessa matkabloggaamalla. Hänen blogitulonsa koostuvat muun muuassa brändilähettiläsprojekteista, affiliate-markkinoinnista, kuvien myynnistä sekä erilaisista destination marketing -projekteista. Epäsuorista tavoista blogin ohella hän mainitsee freelance-kirjoittamisen sekä erilaisissa tilaisuuksissa puhumisen.

The Blonde Abroad -blogia kirjoittava Kiersten on puolestaan entinen uranainen, joka jätti työnsä ja mukavat puitteet taakseen Kaliforniassa ja lähti matkaan. Aluksi hän kertoo eläneensä noin 50$ päiväbudjetilla maailmalla, ja blogin kasvaessa nykyisiin mittoihin matkan varrella hän työllistää kuusi henkilöä. Tienestinsä hän saa affiliate-ohjelmien, konsultoinnin, sosiaalisen median markkinoinnin, destination marketing -kampanjoiden sekä sisällöntuotannon kautta. Hän myy myös verkkokursseja.

Pelkkä matkabloggaaminen ei tuo Suomessa rahaa ovista ja ikkunoista

On kuitenkin huomattava, että yllä käyttämäni esimerkit ovat englanninkielisiä. Esimerkiksi Expert Vagabond-blogin Matthew kirjoittaa englanniksi, ja hänen sivustollaan on hänen mukaansa arviolta noin 500,000 sivunäyttöä kuukaudessa. Mikä on iso luku yksittäiselle blogille. Tähän määrään on suomen kielellä kirjoitetun (matka)blogin todella, todella, hankala päästä. Mikään ei ole toki täysin mahdotonta, mutta aikamoisia taikatemppuja tuohon määrään tulee tehdä.

Suomessa tätä touhua rajoittaa väkiluku, eli se noin viisi miljoonaa potentiaalista lukijaa, plus ulkosuomalaiset päälle. Toki pienen kielialueen voi nähdä myös Suomen etuna: suomalaiset matkustavat paljon (joidenkin lähteiden mukaan jopa eniten maailmassa!), ja matkablogeja on helpompi löytää kuin englanninkielisestä blogiviidakosta. Eli isot luvut eivät ole automaattisesti avain onneen, vaan hyvällä kohderyhmällä voi myös päästä pitkälle.

Suomessa käsittääkseni ole tällä hetkellä yhtään matkabloggaajaa, joka elättää itsensä vain ja ainoastaan matkablogilla. Siis niin, että blogi on se ykkösjuttu ja pelkkä matkablogi tuottaisi palkan (minut saa mielellään korjata, mikäli olen väärässä). Blogin ja muiden juttujen yhdistäminen on kuitenkin tuonut elantoa joillekin bloggaajille.

Usein työnkuvaan kuuluu matkablogin lisäksi erilaisia markkinointitehtäviä ja sosiaalisen median konsultointia. Esimerkiksi ystäväni Veera Bianca aloitti matkabloggaajana, ja on nykyisin some- ja pr-ammattilainen. Veeran mielenkiintoisen postauksen työstään ja tulot vuodelta 2016 voit lukea täältä.

Jos on ”maineen ja mammonan” perässä, olisi blogin aihepiiri pitänyt ehkä olla joku muu kuin matkailu alusta alkaen. Matkablogit ovat kuitenkin kovassa nosteessa ja Suomessa on todella paljon laadukkaita matkablogeja – on hienoa, että ala kasvaa. Lifestyle-, muoti- ja ruokabloggaajia sen sijaan on Suomessakin ammattibloggaajien joukossa enemmänkin (plus toki tubettajat ja instagrammaajat siihen päälle). Stilettikorkokanta-blogin Ulla on paneutunut syvällisemmin matkabloggaajien asiaan, kannattaa tsekata Ullan postaus aiheesta täältä.

Oma yritykseni alkoi matkabloggaamisen ansiosta

Kuulun siihen joukkoon, jolle matkabloggaaminen avasi ovia yrittäjyyteen. Blogi on kuitenkin vain pieni osa tulonlähdettäni – yhteistyöpostauksia teen valikoidusti mielekkäiden yritysten kanssa. Yhteistyöt ovat blogilleni yksi elinehto, mutta en halua täyttää blogiani liiaksi mainoksilla. Se ei hyödytä minua, eikä olemassaolevia yhteistyökumppaneitani.

Osa tuloistani tulee siis blogiyhteistöistä, ja suurempi osa erilaisista kirjoitus- ja konsulttitöistä. Teen asiantuntija-artikkeleita eri yrityksille ammattimaisesta bloggaamisesta, digimarkkinoinnista sekä ulkosuomalaisuudesta. Teen myös somemanagerointia, ja takeovereita esimerkiksi Instagramissa. Teen harvoin todella tarkoin valikoituja pressireissuja, sillä aikaa ei ole työn ja vauvan yhdistelmällä liiaksi asti.

Mitenkäs se kannattavuus? Joku kuukausi kiroan töiden vähäisyyttä, ja toisena kuukautena olen enemmän kuin tyytyväinen tiliäni tutkiessani. Sellaista se yrittäjyys on, ja on hyvä muistaa että on tämä muutakin kuin ne Instagramin viinikuvat toscanalaisessa maalaismaisemassa (EDIT: vaikka on se myös sitäkin, onneksi!). Välillä rakastaa maailmaa, välillä hajottaa. Tosin vuoden yritystä nyt pyörittäneenä olen oikein tyytyväinen kaikkeen ja ratkaisuuni.

Olen aloitellut blogijuttujen lisäksi oman sometoimiston pyörittämistä viime kuukausina, ja valikoimaan tulevat kuulumaan tiiviisti verkkokurssit nykyisten valmennusprojektin ja konsulttihommien lisäksi. Sometoimisto leenamari.fi:n sivuihin pääset tutustumaan tästä.

Kaikkea sitä. Enpä olisi joitain vuosia sitten taloustieteen luennoilla istuessani uskonut pyörittäväni omaa firmaa <3

Mitä ajatuksia postaus herätti?

37 kommenttia
maanantai, 22 toukokuun, 2017 by lena

Pärjääkö Saksassa englannilla?

Olen asunut Saksassa tällä haavaa kuusi kuukautta. Saavuin maahan lokakuussa, täysin kielitaidottomana. En ollut koskaan opiskellut saksaa edes yhtä kurssia kuten monet tuttavani, eikä kieli ollut koskaan ollut minulle mitenkään mielenkiintoa herättävä. Osasin toki pari sanaa sekä muutaman kohteliaisuuden, mutta siihen se ilo sitten loppuikin.

Koska näyttää siltä että emme ole ihan hetkeen (eli vuoteen, pariin nyt ainakaan) Saksasta lähdössä minnekkään, aloitin saksan opinnot. Yllätyin siitä, miten kieli onkin ainakin näin palikka-tasolla jokseenkin suoraviivaista, ja intoa itseasiassa riittää. Puhutaan tästä kohta lisää, mutta paneututaan ensin tämä artikkelin pääaiheeseen. Eli siihen, miten Saksassa pärjää englannilla, ja pitääkö englannilla ylipäätään pärjätä Saksassa? Omat kokemukseni Saksasta rajoittuvat lähinnä Düsseldorfin alueelle (+Köln), joten Saksasta puhuttaessa tarkoitan tätä aluetta. Kokemukset muilta alueilta kiinnostavat, joten kuulen mielelläni lisää aiheesta kommenttiboksissa.

Miten Saksassa pärjää englannilla?

Tein pientä tutkimusta oraakkeli Googlen avulla aiheesta miten Saksassa pärjää englannilla. Vastaukset olivat aika samankaltaisia: usein sanottiin, että isommissa kaupungeissa pärjännee kohtuullisen hyvin, pienemmissä ei. Nuoremmat osaavat paremmin kuin vanhemmat. Loogista sinänsä, ei mitään uutta auringon alla.

Düsseldorfissa pärjää englannilla mielestäni oikein hyvin. Tämä on ollut suuri plussa, ihan oikeasti, ja tehnyt elosta tässä kaupungissa aivan tajuttoman paljon helpompaa. Virastoissa pärjää kohtuullisesti englannilla, kaupoissa kierrellessä saan palvelua useimmiten englanniksi, kuten myös ravintoloissa. Vastaan on tietenkin tullut henkilöitä jotka eivät osaa puhua englantia, ja sitten on tietenkin niitä jotka eivät halua. Mutta noin yleisesti ottaen, Düsseldorf lienee saksaa osaamattomalle parhaita kaupunkeja Saksassa. Löysin helposti englanninkielisen lääkärin raskauden ajaksi, hebammeni eli kätilöni (=Suomessa neuvolantätiä vastaava) puhuu virheetöntä englantia ja sairaalassakin sujuu englanti. Yritystä perustaessani virkailija oli oikein innokas keskustelemaan englanniksi, sillä hän oli juuri aloittanut englannin opiskelun intensiivisesti. Kiitin onneani ja tätä virkailijaa ihan kasvotusten vuolaasti niin englanniksi kuin saksaksi – voi olla, että yrittäjätarinani olisi aivan toisenlainen ilman häntä. EDIT: Näin jälkikäteen haluaisin vielä lisätä, että pankkitilin avaaminenkin onnistui sujuvasti englanniksi, vaikka Matteo oli onneksi tulkkaamassa mukana varmuuden vuoksi. Deutsche Bank tarjosi jopa englanninkielistä netti- ja mobiilipankkipalvelua, joten valitaa ei tarvinnut kauaa miettiä. Maksan mielelläni tästä palvelusta vähän kuukaudessa, että pankkiasioiden hoitaminen helpottuu (valitaa saattoi puoltaa myös Königsalleen Deutsche Bankin aulassa sijaitseva shampanja- ja snackbaari…).

Selitys englannin osaamiseen lienee se, että Düsseldorf on yksi Saksan tärkeimmistä kaupungeista taloudellisesessa mielessä ja täällä on paljon kansainvälisiä yrityksiä, joissa työkieli on englanti. Düsseldorfiin muuttaa paljon expateja perheineen: monet heistä eivät viivy kauaa (muutamia vuosia esimerkiksi, kuten me), ja palvelua on siten tarjolla hyvin myös englanniksi. En haluaisi lähteä kokeilemaan onneani tällä kielitaidolla esimerkiksi pienemmällä paikkakunnalla tai itäisessä osassa Saksaa.

Pitääkö Saksassa pärjätä englanniksi?

Kyllä ja ei.

Turistina Kölnissä

Jos olet Saksassa käymässä turistina ja liikut turistialueilla, mielestäni on kohtuullista olettaa pärjäävänsä englannilla edes jotenkin. Ihan niinkuin missä tahansa muuallakin maailmalla liikkuessa. Ja jos ei sitten pärjää, niin elekieli ja Google Translator käyttöön ja huumori avuksi, näistä tilanteista selvitään kyllä.

Satunnaisen turistin ei voi olettaa osaavan saksaa, kuten ei vasta muuttaneenkaan.

Myönnän, että tämä asia menee minulla tunteisiin ja lujaa. Antakaa kun selitän, ehkä ymmärätte minua hieman paremmin: ensimmäistä kertaa Düsseldorfissa vuosi sitten toukokuussa käydessäni sain aika kylmää kyytiä eräältä tarjoiijalta. Pahoittelut blogiani pidempään lukeneet, olette varmasti kuulleet tämän tarinan noin 1000 kertaa, mutta kerta kiellon päälle. Tarina menee näin: olin ravintolassa, juuri saapunut Düsseldorfiin. Matteo oli keskustelemassa työkuvioista toisaalla ja yritin itse oppia tuntemaan kaupunkia edes vähän. Istuin läppärini kanssa eräässä ravintolassa, ja odottelin tarjoilijaa saapuvaksi. Tervehdin saksaksi, ja kysyin sitten englanniksi puhuuko tarjoilija englantia. Puhuihan hän, ja vastasi virheettömällä englannillaan että listen, this is Germany, and we speak German. No selvä homma, kiitin kohteliaasti ja sanoin että olen ensimmäistä päivää Saksassa, enkä valitettavasti osaa kieltä. Vaihdoin ravintolaa. Olin vähän väsynyt aikaisesta herätyksestä Lontoossa, olin nälkäinen ja halusin vain löytää rauhallisen paikan jossa istua alas ja nauttia lounasta, joten saatoin olla hieman ”herkässä tilassa”. Mutta silti. (Yritin miettä, josko herra olisi vitsaillut, mutta en keksinyt minkäänlaista vitsiä tai huumoria tästä äänensävystä tai tilanteesta.. joten tämän vaihtoehdon suljen pois)

En koe että kenelläkään on varaa aukoa päätään kyseisellä tavalla satunnaisille turisteille. Sanotaan, että ensivaikutelmaa on hankala muuttaa. Olen kuitenkin onneksi tavannut näiden menneiden kuuden kuukauden aikaa aivan ihania ja sydämmellisiä saksalaisia, että uskon tämän herran kuuluvan vähemmistöön. Mutta tuo asenne piilee jossain määrin pinnan alla, ja vaikka sinäsä siinä on totuuden siemen, on ylimielistä olettaa turistien kommunikoida saksaksi. Piste. Jos yhteistä kieltä ei ole, siitä selvitään muutenkin kuin vittuilemalla (pardon my french).

Toisaalta sitten, jos aikoo jäädä Saksaan pidemmäksi aikaa, on kohteliasta ja erittäin hyödyllistä opetella paikallinen kieli. Olisi hölmöä olla opettelematta. Ihan niinkuin missä tahansa muuallakin. Aloittamani saksan kurssi on siitä hyvä, että siellä on päivästä riippuen vain minä tai toinen opiskelija, joten opetustahti on melko hurja – hyvä niin. Täytyy myöntää, että ruotsin perustaidoista on ollut saksan opiskelussa jonkin verran apua (ajattelin ruotsin opiskelun valuneen kaivosta alas näiden viimeisten 10 ulkomaanvuoden aikana, mutta ehei, oli siitä kuitenkin jotain hyötyä), ja melko nopea oppiminen alkeiden kanssa on saanut motivaation kasvamaan saksan kielen kanssa. Kielihän ei ilmeisesti ole kovin helppo mitä pidemmälle opinnoissa edetään, mutta perusjutut ovat kuitenkin aika loogisia. Ja se tekee opiskelusta kivaa – opittuja sanoja on helppo bongata esimerkiksi kaupungilla.

Kaukana silti tässä ollaan siitä tasosta, että osaisin lääkärikäynnit tai verotusasiat hoitaa saksaksi, ja totta puhuakseni en usko kielitaitoni niin edistykselliseksi koskaan ehtivän kasvaa. Mutta ilolla huomaan että ymmärrän joka päivä enemmän ja enemmän ympäröivästä maailmastani. Inhoni saksan kieltä kohtaan on selätetty ja opiskelu on mukavaa, tämä on pieni erävoitto itselleni!

Millaisia kokemuksia teillä on saksassa englannin kielestä? Lomalla tai asuessanne maassa? Entä miten englantiin suhtaudutaan kotimaissanne?

35 kommenttia
perjantai, 15 huhtikuun, 2016 by lena

Older Posts