Browsing Tag

Milano

Matkaturinoita Milanosta ja kielikurssi raitiovaunussa

Viikko Milanossa

Olimme Milanossa nyt syksyllä viikon verran, koko poppoo. Matteo oli Milanossa töissä, ja lähdimme lapsen kanssa mukaan, onhan se kohtuullisen välimatkan päässä aivan Sveitsin eteläosista, jossa veljeni asuu. Saimme näin yhdistettyä monta kärpästä yhdellä iskulla: ystävien tapaamisen Milanossa, työt ja veljeni tapaamisen (joka hoitui Milanon jälkeen Comolta käsin majoittuen).

Oli lokakuun alku, ja sää oli pääosin oikein hyvä. Saapuessamme Milanoon vettä satoi kuin saavista kaataen. Lensin Milanoon kaksin lapsen kanssa, ja kaupungissa jo valmiiksi ollut Matteo haki meidät Porta Garibaldin asemalta, jonne saavuimme Malpensasta lentokenttäjunalla. Minulla oli mukanani lapsen rattaat, lapsi, joka ei niissä halunnut istua sekä selkään heitettävä duffel-laukkuni. Olin hyvin onnellinen, kun sain kantamukseni (ja lapsesta huolehtimisen) ulkoistettua Matteolle asemalla ja pääsimme suuntaamaan kohti ruokapaikkaa – olin nälkäinen, ja lasi hyvää punaviiniä teki tuossa tilanteessa terää.

Tämän sateisen saapumispäivän jälkeen aurinko hemmoitteli meitä, ja lämpötila oli jossain 15-20 asteen tietämillä päivisin. Aivan hyvä. Oikeastaan loistava, ellen sanoisi, kaupunkireissua ajatellen.

Milano on kaupunki, josta monella on mielipide

Minun mielipiteeni Milanosta on se, että se on kiehtova, josta löydän joka kerralla uutta. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että meillä on siellä ystäviä, jotka osaavat kertoa kaupungista ja näyttää mielenkiintoisia paikkoja. Ja onhan seurallakin aina merkitys fiiliksessä, joka liittyy eri paikkoihin. Tämä ei minusta nyt minkänlaista kaupungin asiantuntijaa tee, enkä edes yritä sellaiseksi tekeytyä. Tämän vuoksi tässä jutussa ei ole juurikaan syvällisiä matkavinkkejä, enemmänkin fiiliksiä ja matkaturinoita.

En ole useinkaan Milanossa kauaa kerralla, enkä näin pysty tutustumaan kaupunkiin kovinkaan syvästi joka kerta. Omat kokemukseni Milanosta koostuvatkin lyhyemmistä pätkistä, onhan Milano meille ollut usein myös läpikulkukohde, johon saattaa sisältyä esimerkiksi päivän visiitti kaupungissa.

Milano on myös kaupunki, joka olisi yksi todennäköisistä vaihtoehdoista, jos Italiaan joskus muuttaisimme, ja siksi tykkään katsoa kaupunkia monelta eri kantilta. Myös siltä, että siellä asuminen saattaisi johtaa tilanteeseen, jonka vuoksi Lontoosta lähdimme – liikkuminen ja välimatkat nimittäin, vaikka Lontoo kyllä on vielä Milanoakin painajaismaisempi tässä asiassa. Tämä on kuitenkin todella kaukainen asia tällä hetkellä.

Kielitaito testiin raitiovaunussa

Viimeisin reissu oli siltäkin osalta mielenkiintoinen, että olin lapsen kanssa päivät kaksin, ja Matteo liittyi seuraamma iltaisin. Majoituimme hieman ydinkeskustan pohjoispuolella, lähellä paikkaa, jossa Matteo oli päivät kiinni töissä. Sieltä sitten kävimme ympäri Milanoa, oikeastaan kävellen ympäriinsä, syöden ja puistoissa ollen.

Halusin etsiä uusia seutuja, joten Duomon seudulle emme tällä kertaa menneet, ja lapsen kanssa koin tämän ihan hyväksi vaihtoehdoksi.

 

Voin ainakin kertoa sen, että kielitaitoa pääsee hyvin testaamaan paikallisessa raitiovaunussa aamupäivisin lapsen kanssa liikkeellä ollessaan.

Työssäkäyvät olivat jo menneet toimistoihinsa, ja raitiovaunu alkaa tämän jälkeen täyttyä paikallisista mummoista ja papoista matkalla omille asioilleen. Ja mehän olimme tässä aallossa, sillä en halunnut lähteä aamuisin pahimpaan tungokseen, etenkään kun lapsikin tykkää nukkua pitkään aamuisin.

Otimme aamut hitauden kannalta, ja lähdimme matkaan kun se hyvältä tuntui.

Kuten tiedätte, Italiassa lapsille jutellaan ja heidät huomioidaan. Meidän vaunuumme osui oikein puheliaita paikallisia mammoja ja pappoja, jotka sitten halusivat leikkiä lapsen kanssa ja lapsikin osoitti kiinnostusta heitä kohtaan. Itse ymmärrän italiaa kohtuullisesti, kotioloissa kaiken, muuten riippuu täysin aihepiiristä. Puhunkin kieltä jonkin verran – meillä siis Matteo puhuu lapselle Italiaa kotona – mutta mieluiten ja parhaiten silloin, kun tilanne on suunnilleen tuttu eikä mitään tule ns. yllättäen.

Mutta se puhetulva siellä raitiovaunussa, joka oli toki pääosin osoitettu lapselle mutta toimin välikätenä kaksivuotiaan ja näiden (oikeasti tosi suloisten ja hyvää tarkoittavien) mummojen ja pappojen välillä. Kuuntelin tarkkaan, mietin mitä heillä oli mahdollisesti sanottavaa lapselle. Puhetta tuli oikealta ja vasemmalta,  ja yritin pysyä kärryillä parhaani mukaan.  Aivot saivat työtä, ja oikeastaan lopulta koin vähän voittajafiilikstäkin.

Selvisin lopulta tilanteesta hikikarpalot otsalla, ja ymmärsin, että kyllä tässä keskustelussa ihan mukana oltiin. En nyt mitenkään kauniita lauserakenteita ja lennokasta kieltä varmasti käyttänyt, eikä kukaan 100% varmuudella kuvitellut minun olevan italialainen, mutta ihan hyvin se kuitenkin meni. Pitäisi tehdä tuollaisia reissuja useammin, koska jos on aivan pakko, niin kyllä se kieli sieltä jostain aine muistuu mieleen.

Olisi kiva, jos joskus saisin vaikka kuukauden vietettyä Italiassa, mielellään seurassa, joka ei osaa englantia yhtään. Tekisi muuten ihmeitä. Puhumme Matteon kanssaa kuitenkin kotona englantia keskenämme, ja kielen vaihtaminen ei ole helppoa, kun englanti on ollut kommunikaation kieli vuosia.

Mitä tekemistä keksimme kaksin lapsen kanssa Milanossa?

Koska sää oli hyvä, eikä meillä ollut sen kummempaa ohjelmaa suunniteltuna, ajattelin että olisi kiva olla ulkona ja nauttia vuoden kenties viimeisistä auringonsäteistä. Mitään HC-vinkkejä minulla ei ole antaa, mutta ainakin erästä puistoa voin lämpimästi suositella.

Puisto kuulosti oikein hyvältä ajatukselta, ja Parco Sempione oli meille oiva valinta. Siellä oli hyvä kävellä, lapsi pystyi myös kulkemaan vapaasti kanssani ja sieltä löytyi leikkipuisto.

Leikkipuiston erikoisuus oli juna, jonka kyytiin sai ostaa lippuja ja juna kulki rataa ympäri muutamien minuuttien verran. Siellä oli hyvä leikkiä parin tunnin ajan, ravintola / kioskikin oli, ennen kuin siirryimme hotellille päiväunia varten. Olin puistossa luultavasti ainoa äiti lapsensa kanssa, muut olivat nannyjen tai isovanhempiensa seurassa.

Epäilen, että ainakin tuon junan ja ravintolan aikataulut muuttuvat talviaikana, joten kannattaa tarkistaa etukäteen.

Puiston läheisyydessä on myös linna sekä akvaario siitä kiinnostuneille, me kävimme ihastelemassa Castello Sforzescoa ja sen suihkulähteitä ulkopuolelta.

Koska puisto osoittautui hyväksi valinnaksi enkä kaksivuotiaan lapsen kanssa harkinnun suurempaa shoppailu- tai museoreissua, olimme puistossa muutamana päivänä. Toisina päivinä sitten kävelimme, ja toteutin hieman omia intressejäni samalla.

Porta Garibaldi ja Porta Nuovan alue tuli tutuksi, ja lähellä  sijaitseva Chiara Ferragnin liike tuli niin ikään käytyä tutkimassa. Olen seurannut Chiara Ferragnia Instagramissa niin kauan kuin vain muistan, ja sisäinen teinini halusi eräänä aamuna halusin käydä tsekkaamassa, miltä hänen kauppansa näyttää. Ystäväperheemme teini-ikäiset tyttäret jakoivat kanssani kiinnostuksen, ja kertoivat nähneensä hänet samoilla kulmilla edellisinä viikkoina. Lapsi ei varmaan osannut arvostaa tätä visiittiä yhtä paljon kuin äitinsä.

Lapsen kanssa ruokailu Milanossa

Kuten Italiassa yleensä, Milanossa syödään huomattavasti pohjoista Eurooppaa myöhemmin. Tämä on hyvä ottaa lapsen kanssa matkatessa huomioon, jos perheellä on erilaiset aikataulut. Meillä kotona on saksalaisittain melko myöhäinen aikataulu, eli suuria muutoksia ei ole Italian reissuilla yleensä luvassa, mutta vähän kuitenkin. Etenkin tällä kertaa, kun olimme isolla porukalla illallisella Naviglin alueella, ja vaikka ajoissa olimmekin, venähti ilta silti. (Navigli kannattaa Milanon reissulla käydä kurkkaamassa, ja tutkia illallispaikkoja vähän etukäteen)

Olimme varanneet pöydän klo 19:30, ja olimme ensimmäisten joukossa ravintolassa. Illallisesta tuli lopulta kolmen tunnin pituinen. Otan aina lapselle ravintolaan oman kirjan, piirustusvälineet ja iPadin, jos tiedossa on pidempi ilta. Tällä kertaa nämä kaikki tulivat hyötykäyttöön.

Ravintola, jossa tuona iltana olimme illallisella, oli Naviglissa sijaitseva Fabbrica Pizzeria, ja se oli meidän mieleen. Paikka oli illallisen järjestäjälle tosin jo ennestään tuttu ja osasi suositella kyseistä paikkaa. Kiva industrial-tyylinen sisustus, ja annokset olivat onnistuneita – erityisesti oma sieniirisottoni oli mitä mainioin. Toki kyseessä oli oikeastaan pizzeria, mutten voi vastustaa sienirisottoa, joten se päätyi lautaselle.

No nyt on sitä peräänkuulutettua ”autentisuutta” tässä iPhone uumenista löytyneessä risottokuvassa – vähän sotkua ja spontaaniutta

Takaisin hotellilla olimme hieman ennen puolta yötä, mutta eipä se mitään, aamulla ei ollut onneksi kiire minnekään.

Milanon viikko oli rauhallinen, tosin iltaisin riitti aina menoa. Oli kuitenkin mukava vain aistia kaupungin tunnelmaa, nauttia syksyn auringonsäteistä, ja ottaa päivät ihan rennosti. Tuttuja on aina ihana nähdä, ja Milanosta otimmekin viikon päätteeksi junan kohti Comoa. Mukavaa vastapainoa kaupunkielolle!

Comosta voit lukea lisää täältä: Viikonloppu Como-järvellä – kokemuksia ja vähän ihastusta ilmassa