Browsing Tag

lentoyhtiöt

Rattaat käsimatkatavaroissa – Babyzen Yoyo kokemuksia

Meille tuli keväällä uudet rattaat taloon. Muutaman kerran vahingosta viisastuneena hankin nimittäin meille rattaat, jotka kulkevat mukaan lentokoneessa käsimatkatavaroina – tämä tarkoittaa sitä, että ne menevät niin pieneen kokoon, että ne eivät normaalista käsimatkatavarakäpsäkistä eroa.

Meillä ahkerassa käytössä olleet Stokke X-plory -rattaat ovat sekä katoilleet että menneet muutaman kerran rikki lennoilla, ja näiden sattumusten vuoksi päätin hankkia rattaat, jotka kulkevat mukana matkustamossa – kun niitä reilusti markkinoilla kerta on tarjolla. Pienen vertailun jälkeen hankimme Babyzen Yoyo -rattaat täältä Saksasta, ja ne ovat olleet täysin hintansa arvoiset. Matteo kävi ne itseasiassa ostamassa ollessani pikareissulla Helsingissä – hänkin oli vähän kypsynyt tähän rattaiden kanssa säätämiseen.

Babyzen YoYo -rattaiden koko on 52 x 44 x 18 cm, ja ne luokitellaan käsimatkatavarakokoisiksi isolla osalla lentoyhtiöistä (tarkista tämä aina ennen matkaa). 

Alla meidän Babyzen Yoyo -kokemuksia ja vinkkejä yleisesti käsimatkatavarakokoisten rattaiden kanssa reissaaville.

Babyzen Yoyo -kokemuksia – rattaat käsimatkatavarana lennolla

Suurempia ongelmia emme ole kokeneet, sillä yleisesti lentoyhtiöt ovat rattaat tunnistaneet (yksi pieni ongelma on kuitenkin tullut eteen, tästä heti alempana). Olemme olleet rattaiden kanssa nyt Finnairin, Norran, Eurowingsin, Germanwingsin ja Lufthansan kyydissä, joten tämä juttu perustuu näihin kokemuksiin. Kuulen mielelläni kokemuksia muilta lentoyhtiöiltä kommenttiboksissa.

Kerron ensin haasteesta, jonka kohtasimme, sillä se tapahtui ensimmäisellä lennolla rattaiden kanssa. Tästä juttu soljuu sitten paremmin eteenpäin. Rattaitahan mainostetaan käsimatkatavarakokona, mutta se ei suinkaan kaikilla lentoyhtiöillä sitä ole.

Olin matkalla Düsseldorfista Bilbaoon yksin lapsen kanssa, ja tavara oli karsittu aivan minimiin kuten yleensä kahdestaan matkatessamme. Matteo oli myös ottamassa meitä Bilbaon päässä vastaan, joten suurelle tavaramäärälle ei ollut tarvetta, ja muutenkin sitä vältän.

Lento oli Germanwingsin operoima, ja se oli näin jälkikäteen mietittynä muistaakseni varattu Lufthansan kautta. Kaikki oli kunnossa koneen ovelle asti, kunnes lentoemäntä pysäytti minut, ja osoitti olallani roikkuvia rattaita. Stop, emme ota rattaita sisään matkustamoon.

Düsseldorfin lentoasemalla rattaat menevät muutenkin koneen ovelta ruumaan, joten olin päässyt ongelmitta koneelle asti. Lentoemäntä pyysi viemään rattaat ovelle, jotta ne voidaan siirtää sieltä ruumaan. Tämä oli oma vika sitten lopulta, vaikka olinkin olevinani tarkastanut mitat tarkkaan ennen lentoa – ja rattaiden mitta oli 1cm yhdeltä laidalta liian pitkä. Rattaat ruumaan ja menoksi, sieltä matkatavarahihnalta ne sitten Bilbaossa tulivat.

Meidän rattaamme eivät ole pienimmästä päästä, ja markkinoilla on tarjolla vieläkin kompaktimpia rattaita. Olisi mielenkiintoista olisi nähdä oliko ongelma itse rattaat kuin koko – minulle jäi se käsitys, että jos olisin muistanut ottaa rattaiden pussin mukaan, asiassa ei olisi ollut mitään ongelmaa. Eikä paluumatkalla ollutkaan, vaikka pussikin oli vielä tässä vaiheessa kotona Saksassa.

Tästä kuitenkin viisastuneena opin, että tarkasta aina mitat lentoyhtiöittäin ennen matkaa, sillä mitat vaihtelevat. Suurimmalle osalle rattaat ovat kooltaan kuitenkin ok. Esimerkiksi Germanwingsille rattaat ovat tosiaan sen sentin liian suuret, EasyJetillä ne ovat puolestaan ok. Yllätyksekseni Lufthansalla nämä ovat myös muutaman sentin liian suuret.

Babyzen Yoyo -kokemuksia – usein matka sujuu mutkitta

Tämän ensimmäisen kokemuksen jälkeen lentomatkat rattaiden kanssa ovat sujuneet mutkitta.

Paluumatka Bilbaosta Düsseldorfiin Eurowingsin koneella oli hyvä kokemus heti alusta alkaen, sillä lähtöselvitysvirkailija mainitsi rattaiden olevan ok ottaa matkustamoon ihan oma-aloittaisesti. Hän vakuutti asian olevan kunnossa kun vielä asiaa erikseen kysyin (mikä sinänsä on outoa, koska Eurowingsillä on käytössään samat mitat Germanwingsin kanssa).

Vahingosta viisastuneena pyysin kuitenkin cabin approved -tarran virkailijalta rattaisiin kiinnittetäväksi, jotta saisin ne sitten lopulta kanssani koneeseen.

Kuten Düsseldorfissa (ja monilla lentoasemilla Suomen ulkopuolella), on Bilbaossa rattaiden vienti sallittu koneen ovelle saakka, josta ne lastataan erikseen koneeseen.

Kaikki oli lopulta kuitenkin ok, ja lentoemäntä jopa auttoi tavaroideni kanssa kun rattaita nostin ylälokeroon. Lento oli viimeistä paikkaa myöten täysi, ja olin vähän jo varautunut että rattaat lähtevät ruumaan, mutta mukaan ne silti mahtuivat. Näköjään tämä riippuu myös jonkin verran virkailijasta ja lennon miehistöstä.

Babyzen Yoyo -kokemuksia – Finnair

Tämän Bilbaon reissun jälkeen olemme lentäneet muutamaan otteeseen  Finnairilla. Käytän Finnairia nyt esimerkkinä, sillä moni teistä varmastikin Finnairilla lentää.

Oman kokemukseni mukaan Finnair on hyvin perillä käsimatkatavarakoon rattaiden kanssa toiminnasta, ja jopa heidän nettisivuillaan on tästä maininta. Sivulla kerrotaan seuraavaa: ”Voit ottaa kokoontaitettavat lastenrattaat matkustamoon, jos ne eivät ylitä käsimatkatavaroiden koko- ja painorajoituksia. Suuremmat rattaat kuljetetaan maksutta ruumassa. ” (lähde: Finnair)

Finnairin käsimatkatavaran maksimimitat ovat 56 cm x 45 cm x 25 cm (7/2018).

Yleisesti ottaen, rattaiden kanssa on Suomen päässä oltu hyvin avuliaita, eikä niitä ole juurikaan ihmetelty.  Kuopiosta lähtiessä jopa käytiin erikseen henkilökunnan toimesta varmistamassa koneen miehistöltä tilanne miten toimitaan, kun Embraerissa rattaat eivät mahdu käsimatkatavarahyllylle.

Rattaat eivät tosiaan mahdu pienemmissä koneissä kuten Embraerissa (oletan, että sama ATR-koneissa, korjatkaa jos olen väärässä) hattuhyllylle, ja meidän kohdallamme henkilökunta laittoi rattaat lennon ajaksi koneen edessä olevaan kaappiin.

Sen lisäksi, etten kaipaa enää yhtään rattaisiin liittyvää selvittelyä lentoyhtiöiden kanssa, on näissä käsimatkatavarakoon rattaissa myös toinenkin hyöty Suomessa matkustettaessa.

Suomessa joko konetta vaihtaessa tai Suomeen / Suomesta matkustettaessa nämä rattaat tarjoavat myös käytännön helpotusta: Suomen lentoasemilla rattaat jätetään koneeseen meneväksi jo lähtöselvityksessä, mikä aiheuttaa haasteita monelle lapsen kanssa liikkuvalle. Yoyot ovat tässä suhteessa korvaamattomat, kun niitä voi käyttää myös lentoasemalla koneeseen siirryttäessä. Helsinki-Vantaan lentoasemalla on toki Reima-rattaita, mutta meidän pieni pääsee niistä melko helposti karkuun.

Muista kuitenkin, että täysillä lennoilla yhtiöstä riippuen voidaan pyytää käsimatkatavaroita ruumaan laitettaviksi. Eli aina on olemassa riski, että myös rattaat sinne ruumaan joutuvat.

 

Onko sinulla kokemusta käsimatkatavarakokoisista rattaista?

4 kommenttia
maanantai, 9 heinäkuun, 2018 by

Air Dolomiti – kokemuksia Italian lennoilta

Taas yhden Italian matkan ollessa takana  on mukava kirjoittaa yhdestä lempiaiheestani, eli lentämisestä. Ja Italiasta tietysti, Air Dolomiti kun yhdistää kätevästi nämä molemmat aiheet.

Air Dolomiti on ollut minulle melko uusi lentoyhtiötuttavuus, ja tutustuin heihin ensi kertaa vuonna 2014 matkatessamme Firenzeen anopin luo.

JULKAISTU UUDELLEEN JA MUOKATTU ALKUPERÄISESTÄ 2014 -VERSIOSTA 4.1.2018 

Tuon ensi lennon jälkeen olemme matkanneet usein Air Dolomitin siivin, etenkin nyt kun Airberlin meni konkurssiin ja meiltä Düsseldorfista loppui suorat lennot Firenzeen. Viimeksi lensimme yhtiöllä pari viikkoa sitten Frankfurtista Firenzeen heidän kyydissään. Tällä kertaa kanssamme mukana oli 1,5-vuotias lapsi.

Yhtiö on saksalaisen Lufthansan partneri ja tarjoaa reittejä pohjoisen Italian kaupunkeihin – valikoimaan kuuluu pohjoisen Italian kohteiden tosin lisäksi suorat lennot Etelä-Italiaan kuten Bariin ja Cataniaan. Näin ollen Lufthansa pystyy tarjoamaan hyvät yhteydet niin Helsingistä kuin Düsseldorfistakin esimerkiksi Firenzeen, jonne lentäminen ei ole se maailman helpoin juttu.

Näillä lennoilla on usein  suomalaisia kanssamatkustajia, joten reitti on selkeästi löydetty myös suomalaisten matkailijoiden toimesta.

Lennot kulkevat joko Frankfurtin tai Münchenin kautta, joten vaihto suurella lentoasemalla kannattaa ottaa huomioon ennen matkaa. Etenkin Frankfurtissa on pari kertaa saanut mennä pää kolmantena jalkana lennolta toiselle.

Aloittaessani kirjoittamaan tätä juttua, olin aivan varma että olin lukenut kyseisestä lentoyhtiöstä suomalaisista matkablogeista. Ja niinhän minä toden totta olikin, Travellover Annika kertoo lyhyesti Air Dolomiti-kokemuksistaan tässä postauksessa (postaus on muutenkin mielenkiintoinen liittyen lentoyhtiön valintakriteereihin).

Nyt kuitenkin omiin kokemuksiini kyseisestä yhtiöstä, Munchen – Firenze reitiltä. Lisänä juttua Frankfurtin ja Firenzen väliltä joulukuussa 2017.

Air Dolomiti operoi reittejään kymmenellä Embraer 195-lentokoneella jotka ovat nimetty italialaisten oopperoiden mukaan. Viimeisimmillä lennoilla koneen kylkeä kaunisti myös veronalaisen jalkapallojoukkueen, Hellas Veronan, logo. Embraer-koneiden kyydissä on yleensä mukava matkustaa, sillä monella yhtiöillä on Embraereissa oikein runsas jalkatila.

Koneen henkilökunta on italialaista mutta he kaikki puhuivat luonnollisesti myös sujuvaa englantia, ja suurin osa taisi puhua edes auttavaa saksaa (… mikä puolestaan inspiroi tätä artikkelia).

Välihuomio aiheeseen liittyen – mielestäni on aivan ihanan kuuloista kun a) italialainen tai b) ranskalainen mies puhuu englantia. Koneen ohjaamomiehistöllä oli sen verran vahva italialainen aksentti englantia puhuessaan että todettakoon tämä uudelleen – italialaisten ja ranskalaisten aksentti on vertaansa vailla ja sulaa vahaa korville!

Koska yhtiön lennot menevät lähes poikkeuksetta Alppien ja Dolomiittien ylitse, ovat näkymät kirkkaina päivinä kerrassaan upeat. Tämä on yksi niistä asioista, joihin en varmasti kyllästy kinä. Maailma on niin kaunis tuolta ylhäältä katsottuna, etenkin Alpit. Asia, josta lentohenkilökuntaa aina kadehdin, on juuri nuo alppimaisemat. Tosin eilen Milanosta Helsinkiin lentäessämme Alpeilla oli sellainen myräkkä, että oksu lensi matkustamossa (ei onneksi omalla kohdalla), ja puristin käsinojia rystyset valkoisina. Myräkkä hellitti vasta Prahan kohdalla, jolloin uskalsin taas rentoutua.

Suurimmat kiitokset minulta tällä lyhyellä lennolla sai (maisemien lisäksi) palvelu. Tässä kohtaa toimii se vanha totuus  pienen pienillä asioilla saa ainakin minut voitettua puolelleen. Ei sen mitään ihmeellistä tarvitse olla, että jää mieleen. Air Dolomiti on oikeastaan kuin mikä tahansa muu lentoyhtiö, mutta esimerkiksi pieni, maksuton tarjoilu viineineen on mukava ele.

Lentohenkilökunta oli hyväntuulista ja he jaksoivat kärsivällisesti vastailla kysymyksiini niinkin tärkeästä aiheesta kuin tarjolla olevasta viinistä. Air Dolomiti yllätti tarjoamalla vaihtoehtoja Italian  viinivalmistajilta ja kun pyysin lasin punaviiniä matkajuomaksi, tarjoiltiin se ihan oikeassa lasissa vaikka matkamme ei todellakaan taittunut koneen muutaman rivin suuruisessa business-luokassa.

Sain kaupan päälle myös kertomuksen kyseisen viinin alkuperästä. Alla otos Air Dolomitin lehdestä, jossa kerrotaan tarkemmin lentoyhtiön viineistä ja niiden valinnasta. Sinänsä ei ole yllätys, että italialiaset paneutuvat viineihin, mutta se antaa matkaan pienen ekstran jolla se erottuu monista kilpailijoistaan. Viini on tärkeä asia ja osa elämää saapasmaassa, ja tuo lisämausteen matkantekoon.

On hyvä muistaa, että Air Dolomitin ollessa kyseessä on yleensä tunnin-parin lento. Lennolla tarjottu, lipun hintaan kuuluva syötävä (croissant / iso suklaakeksi) hyvän viinin kera on nykyään aika harvinaista Euroopan sisäisillä lennolla. Toivottavasti tämä jatkuu Air Dolomitilla jatkossakin.

Maksoimme viimeisimmästä,  Düsseldorf-Firenze välin Lufthansa-Air Dolomiti -yhteydestä Frankfurtin kautta noin 200 euroa per henkilö, liput varasimme noin kuukautta ennen. Matkustuspäivät olivat ne kaikista suosituimmat vähän ennen joulua ja paluu uuden vuoden jälkeen. Hyvä hinta-laatusuhde, ottaen huomioon ettemme varanneet lippuja esimerkiksi kuutta kuukautta etukäteen.

Matkustajille tarjottiin myös virkistävät pyyhkeet matkalla, mikä on nykyään myös melko harvinaista Euroopan sisäisillä lennoilla.

Lapsi sai matkan päätteeksi myös pienen joululahjan, eli lentokoneen oksennuspussin täynnä joulusuklaata koneen muiden lapsimatkustajien tavoin. Toistan: pieni ele, mutta jäi mieleen.

Onko sinulla kokemuksia Air Dolomitista?

4 kommenttia
torstai, 4 tammikuun, 2018 by

Konkurssikypsä Air Berlin ja 7 tunnin aamuinen myöhästyminen

Jatketaan tänään tarinoinnilla Air Berlinistä, kokemukseni lentoyhtiöstä yleisesti voit lukea täältä. Nyt on luvassa tarina siitä, kun Air Berlinin lentomme myöhästyi 7 tunnin verran eräänä elokuisena aamuna.

Lentojen myöhästyminen on noin yleisesti ärsyttävää, ja erityisesti silloin, kun olet aikaisin aamulla (lue: lähes keskellä yötä) raahautunut lentoasemalle ja joudut siellä epätietoisena odottelemaan uutta lähtöaikaa. Ei näitä tilanteita paljoa ole eteen tullut ja tekevälle sattuu, mutta mielellään sitä aina olisi jäänyt kääntämään kylkeä mukavaan sänkyyn lentoaseman penkeillä notkumisen sijasta.

Toisaalta, pitää sitä ymmärrystäkin kaivella esille, sillä kukapa sitä rikkinäisellä koneella haluaisi lentää teknisen vian sattuessa.

 

Air Berlin teki temput Firenzessä

Kuvatunlainen tilanne tuli meille eteen Firenzessä elokuussa. Yleensä varaamme iltapäivälennon Firenzestä Düsseldorfiin ja maksamme tästä ilosta muutaman kympin mielellämme ekstraa. Olimme kuitenkin sen verran lyhyellä varoitusajalla matkassa, että aamulento 6:40 säästi meidän poppoolta yli 400 euroa. 400 euroa on muutamasta tunnista aika paljon rahaa, etenkin kun meidän kolmen menopaluuliput maksoivat yhteensä himpun yli 200 euroa – päädyimme varaamaan tuon edullisemman lennon kukonlaulun aikaan.

Lähdimme anopin luota autolla kohti lentoasemaa klo 5, ja olimme kentällä hieman ennen puoli kuutta. Unet olivat jääneet vähäisiksi, illallinen oli venynyt edellisiltana puolilleöin ja siten myös nukkumaanmeno. Pikkuinen oli aamulla puolestaan oikein virkeänä jo autossa.

Kaikki näytti sujuvan lentokentällä mallikkaasti. Ja sujuikin lentokenttäbussiin saakka. Olimme jo bussissa, kun tuli tieto, että hetkinen hetknen, konetta tarkistetaan. Ajattelin, että ei tässä nyt niin huono tuuri voi olla, että kone on rikki, olihan Air Berlinin edellisillan lento Düsseldorfiin jämähtänyt myös Firenzeen teknisen vian vuoksi ja matkustajat oli kärrätty hotelleihin myöhään illalla. Ei salama kahteen paikkaan kahdesti iske, tiedättehän.

Pitkä myöhästyminen edessä

No, oli se salama sitten kuitenkin iskenyt kahdesti samaan paikkaan.

Koneesta piti vaihtaa osa, ja tämä osa oli lennätettävä paikalle Düsseldorfista kahden mekaanikon kera. Mekaanikot saapuisivat kello 11:30 saapuvalla koneella, ja huoltaisivat molemmat koneet heti kuin mahdollista. Lähtöaikaa hinattiin eteenpäin ensin tunti tunnilta, sitten parin tunnin välein, ja lopulta saimme tiedon että lähdemme matkaan klo 13.

Yritimme epätietoisuuden vallassa re-routingia kymmenen kieppeillä Frankfurtin kautta, mutta meitä ennen jonossa oli joukko Düsseldorfin kautta Los Angelesiin matkaajia ja heidän lentonsa sumplittiin ensin. En tiennyt miten tässä tilanteessa toimittaisiin, sillä olihan lentoyhtiö teoriassa varaton – reititettäisiinkö meitä ollenkaan uudestaan vai oliko ainoa vaihtoehtomme odottaa seuraavaa lentoa, jolla oli tilaa.

Selvisi, että olisimme päässeet Düsseldorfiin Frankfurtin kautta, mutta esimiehen vahvistus ei olisi tälle toimelle ehtinyt. Jäimme odottamaan.

Sovimme, että jos lento ei lähde klo 13, menemme takaisin anopin luo ja lennämme kun tilaa löytyy. Seuraavat lennot olivat täynnä edellisiltaisen konerikon vuoksi, joten korvaavista lennoista ei olisi ollut tietoa saatavilla. Lähtöselvitysvirkailijalla oli kieltämättä lehmän hermot selvitellessään matkustajien tilanteita, ja hän hanskasi tilanteen esimerkillisesti.

Saimme 40 euron edestä vouchereita, jotka käytimme veden ja pienen purtavan ostoon lentokentän ravintolasta. Matteon pikkuveli oli mukanamme, eli vouchereita tuli 10 euron verran per henkilö edestä.

(Olen laittamassa lentoyhtiölle korvaushakemusta myöhästymisestä, mutta luultavasti se on tässä konkurssi- / myyntitilanteessa täysin turhaa. Katsotaan, miten käy.)

Tuuli meinasi sotkea suunnitelmat

Odotellessamme kello yhden lähenemistä ja arvioitua uutta lähtöaikaa tuuli oli yltynyt Firenzen lentoasemalla, ja koska kiitorata on hyvin lyhyt ja päättyy käytännössä vuoreen, kovassa tuulessa koneet käännetään joko Bolognaan tai Pisaan.

Amsterdamista ja Brysselistä saapuneet koneet kääntyivät Pisaan ja lennot peruttiin. Onneksi Düsseldorfista saapuva kone pääsi kuitenkin laskeutumaan mekaanikot kyydissään, ja aloimme olla toiveikkaita. Ehkä tässä tänään päästäisiinkin jo matkaan. Ei se nyt maailmanloppu olisi jäädä Toscanaan pariksi päiväksi, mutta aikaisen lähdön vuoksi oli sellainen olo että olisi ihana vain päästä kotiin. Nukkumaan omaan sänkyyn.

Onneksi lento pääsi vihdoin matkaan vähän ennen kello 14:00, ja laskeuduimme Düsseldorfiin lähes 7 tuntia myöhässä. Osa matkustajista oli jäänyt pois lennolta, ja osa oli vaihtanut lentoaikatauluaan – kone oli lähes tyhjä. Matkassa olimme me, apuun lähtetyt mekaanikot ja muutama kymmenen muuta matkustajaa.

Miten pitkä myöhästyminen sujui 1-vuotiaan kanssa?

Tuossa lentokentällä notkumisessa väsyneenä on tietysti haastetta itsellekin, ja mukana oleva vuoden ikäinen lapsi lisää vielä väsymyskertoimia. Meidän onneksemme pikkuinen nukkui lentokentällä kolmen tunnun verran omissa rattaissaan (Firenzessä rattaat saa luojan kiitos ottaa mukana koneelle asti), olihan aamu ollut väsyttävä hänellekin, vaikka viiden aikaan virkeä olikin. Lyhyeksi jäänyt yö teki tehtävänsä, ja unet osuivat juuri oikeaan aikaan. Alunperin ajattelin, että hän olisi nukkunut koneessa, mutta myöhästymisen vuoksi hän sitten oli lennon ajan kovin virkeä.

Kiukkuisen lapsen viihdyttäminen seitsemän tunnin ajan jäi onneksi kokematta. Koko odotus sujui mallikkaasti, vaikka väsytti niin maan pirusti. Näitä kokemuksia nyt tulee joskus vastaan, eikä niille mitään voi. Matkailun iloja!

Onko sinulla tullut eteen lentojen myöhästymisiä?

Kirjoita kommentti
torstai, 28 syyskuun, 2017 by

Lentoyhtiökokemus: konkurssikypsä Air Berlin

Lentoyhtiökokemus: Air Berlin

Air Berlin on yksi eniten käyttämistäni lentoyhtiöistä. Arvannette täten pettyneen reaktioni, kun uutiset lentoyhtiön maksukyvyttömyydestä valtasivat uutiset noin kuukausi sitten.

Vaikka Air Berlin ei aina kerää niitä kaikista positiivisimpiä kommentteja, meillä kaikki on lähes aina pelannut oikein hyvin. Lennot eivät ole olleet juurikaan myöhässä, ja tavarat ovat tulleet niinkuin niiden pitääkin. Air Berlin on ainoa lentoyhtiö, joka lentää Düsseldorfin ja Firenzen väliä, joten sen mahdollinen menetys harmittaa todella. Toki Air Berlin on aina ollut hinnoiltaankin kilpailukykyinen, ja kaiken lisäksi lennoilla on Finnairin AY-koodi, joten Finnair Plus lentopisteet kertyvät myös näiden lentojen osalta.

(EDIT: tämä juttu oli luonnoksissa odottamassa julkaisua, ja olen kirjoittanut tätä vähitellen. Kaiken todennäköisyyden valossa tekevälle sattuu, ja viime lauantaina Air Berlin sitten teki temput Firenzessä. Tästä saagasta lisää ihan erillisessä artikkelissa lähiaikoina.)

Kun sain tietää lentoyhtiön vaikeuksista, omien lentojen kohtalo luonnollisesti mietitytti. Aikaa omiin lentoihimme uutisen tultua julki oli pari viikkoa, ja myöhempien uutisten mukaan Saksan valtion myöntämän lainan turvin lentoyhtiön toiminta jatkuisi muutaman kuukauden ajan. Tämähän ei ole koskaan kiveen kirjoitettua eikä mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus, mutta ajattelin että pääsemme ehkä kuitenkin matkaan. Ja niin me pääsimme.

Lento: AB 8880 DUS – FLR

Konetyyppi: Bombardier Dash 8 (Q400)

Düsseldorfin ja Firenzen väliä operoi Dash 8-konetyyppi, joka ei millään muotoa ole suosikkikoneeni. Se saa aikaan minussa joka kerta pelon, vaikka tälle ei mitään järkevää syytä löydykään. Vauvan syntymän jälkeen olen ensi kertaa kokenut lentopelon oireita, ja se nousee eteenkin tässä verrattain pienessä potkurikoneessa, vaikka viimeisen vuoden aikana lentoja on kertynyt konetyypillä kymmeniä. En usko että olen ainoa joka kärsii lentopelon oireista vauvan syntymän jälkeen, joten palaan asiaan myöhemmin kunhan saan ajatuksiani kasaan aiheen tiimoilta.

Pelkoani ei helpottanut varsinaisesti se, että eräänä toukokuisena päivänä kevätmyrskyssä Firenzestä Düsseldorfiin palatessamme turbulenssi oli sitä luokkaa, että puristin penkkiä rystyset valkoisina. Samana päivänä, samassa myrskyssä Amsterdamin Schipolissa, murtui Flyben samaisen konetyypin koneesta laskuteline laskeutumisen aikana. Tämäkään ei varsinaisesti auttaunut pelkotilaani.

Vauvojen pretzeleitä sopii nauttia Alppien yllä

Air Berlinin palvelu oli oikein hyvää

Yleisesti ottaen, Air Berlinillä on ollut aina kiva palvelu. Ei mitään luksusta tai maata mullistavan erikoista, mutta ihan hyvää kuitenkin. Tämä toistui myös viimeisimmilla Air Berlinillä lentämilläni lennoilla, vaikka henkilökunnalla on varmasti iso huoli työpaikkojensa säilyvyydestä. Siinä rinnalla oma huoli lennon toteutumisesta on aika pieni.

Mieleen on jäänyt eräs mainio stuertti, jonka lennolle olemme osuneet pariin otteeseen. Hän ottaa meidän pikkuisen joka kerta niin kivasti huomioon, että oma fiilis kohenee heti. Juttelee eri kielillä, vilkuttelee, ja tuo jotain viihdykettä, antaa äidille joskus pari ekstrasuklaata koneesta poistuttaessa (Air Berlin jakaa lentojen päätyttyä punaisia sydänsuklaita). Pienet asiat saavat aikaan todella hyvän mielen.

Kuten yllä jo mainitsin, Air Berlin ei välttämättä nauti kaikista ystävällisimmän lentoyhtiön maineesta. Muutamassa englanninkielisessä Saksassa asuvien expatien ryhmässä kuuluu aika hurjiakin kokemuksia – mutta onneksi ne eivät ole osuneet suuressa mittakaavassa omalle kohdalle. Eli jos lentoyhtiön tilanne ei olisi taloudellisesti mikä olisi, niin omiin kokemuksiin perustuen uskailtaisin suositella.

Laukut maksavat Air Berlinillä erikseen. Me olemme matkustaneet käsimatkatavaran turvin, ja muutaman kerran viime tipassa laukkua maksaessa kallis hinta on hieman harmittanut (olisiko ollut jopa 65€ per laukku per suunta). Joten jos yhtiö jatkaa toimintaansa ja tarvitsen laukkuja, ostan ne heti lippuja varatessa.

Tarjoilu lennolla

Tarjoilu Air Berlinin lyhyillä lennoilla on maksullista, emmekä ole tätä palvelua juurikaan tuolla muutaman tunnin lennolla hyödyntäneet.  Kerran taisimme tilata kahvit, ja panin merkille että pahvimukeihin ei ollut saatavilla kansia – turbulenssissa tämä aiheutti hieman haastetta. Toisaalta, ei niitä taida monella muullakaan lentoyhtiöllä olla. Vauva toisessa kädessä ja kahvi toisessa on hieman haastava yhtälö!

Toivotaan parasta

Toivokaamme Air Berlinille parasta, että toiminta pystyy edes jollain lailla jatkumaan. Uudessa omistuksessa, tai miten tilanne nyt sitten ratkeaakaan. Oma lehmä toki ojassa, sillä nautin niin näistä suorista lennoista anopin luo, konetyypistä huolimatta. Ryanair 100km päästä Weezestä Pisaan, josta on vielä matkaa perille, ei houkuta. Eikä koneiden vaihdot Münchenissä tai Frankfurtissa. Joten pidetään peukut pystyssä!

Palaan asiaan lähiaikoina – sen jutun muodossa, kun kaikki ei mennytkään niinkuin piti.

Oletko sinä lentänyt Air Berlinillä?

8 kommenttia
keskiviikko, 6 syyskuun, 2017 by

Mitä tapahtuu, kun unohtaa varata vauvan lentolipun?

Koittihan se hetki vihdoin, kun kaikki ei mene vauvan kanssa lentäessä ihan putkeen. Vauvan lentokerrat lähenee jo kolmeakymmentä, ja tähän saakka kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin – niin varausten kuin lentojenkin osalta. Tällä kertaa lentämisen stressikerrointa lisäsi kuitenkin meidän vanhempien tunarointi.

Olimme lähdössä vajaa viikko sitten Firenzestä kohti Düsseldorfia, ja menimme lähtöselvitykseen tapamme mukaan noin 1h 15 minuuttia ennen koneen lähtöaikaa. Firenzen lentoasema on pieni, eikä siellä ole mitään tekemistä, joten olemme ottaneet tavaksi olla paikalla lähes viime tipassa. Vauvan kanssa tuo tunti ja viisitoista minuuttia sisältää jo hieman pelivaraa.

Ongelma alkoi lähtöselvityksessä

Lähtöselvityksen aikana Air Berlinin tiskin takana oleva leidi kuitenkin informoi meitä, että vauvan varausta ei meidän lipuiltamme löydy – ja tässä kohtaa aloin aavistella pahinta. Reissu oli nimittäin hyvin hektinen ja stressaava, minkä vuoksi katastrofin ainekset leijuivat ilmassa.

Matkasimme huhtikuun lopulla kiireellisesti Italiaan perhesyistä, Matteo parin tunnin varoajalla ja me vauvan kanssa muutaman päivä hänen jälkeensä. Päädyimme lopulta jäämään Italiaan lähes kolmeksi viikoksi, ja alunperin varatut paluulentomme lähtivät ilman meitä. Aikataulujen selvitessä varasimme kiireessä uudet liput – ja jossain vaiheessa ihmettelinkin jo ääneen että jo on kumma jos kaiken tämän hässäkän ja stressin keskellä kaikki menee suunnitellusti.

En vielä tänäkään päivänä tiedä, unohdimmeko oikeasti varata kaiken hässäkän keskellä sen lipun, vai osuuko syyttävä sormi Alitaliaan, jonka kautta liput varasimme. Vika on tosin suurella todennäköisyydellä ollut meidän, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Vähän amatöörimoka, mutta näköjään tekevälle sattuu.

Vauvalle ei ole lippua, ja kone lähtee pian – entäs sitten?

Tilanteen selvittyä aloimme selvittämään ratkaisuja, ja tilanne oli itselle uusi. Onneksi kyse oli vauvan lipusta – vauva kuitenkin matkustaa sylissä ja asia on helpompi järjestää sylilapsen kohdalla. Virkailija soitti pari puhelua, ja ohjasi meidät sitten lipunmyyntitiskille jonon jatkoksi. Kello kävi, ja aloin miettiä että jos tässä menee pidempään kuin puoli tuntia, niin me emme pääse koneeseen.

Lipunmyynnissä oli jonoa. Edessämme oleva italiaano alkoi kaivaa 500€:n seteleitä ylikilojaan maksaakseen, ja asiassa tuntui olevan ongelma jos toinenkin. Aika kului. Yritin pitää hermoni kurissa, sillä tässä tilanteessa perheriita ei olisi auttanut ketään – kävelin vauvan kanssa ympäri terminaalia ja tutkin kelloa. Matteo hoiti tilannetta virkailijan kanssa. Halusin palavasti tuolle lennolle jo ihan kustannussyistä (nämä viime tipassa varatut yksisuuntaiset liput rokottavat mukavasti kukkaroa), ja teki myös mieli kotiin – kolme viikkoa muiden nurkissa on vähän raskasta, vaikka ihana Italian perhe meillä onkin.

Vihdoin koitti meidän vuoromme, ja saimme ostettua vauvan lipun hintaan noin 42 euroa. Varausjärjestelmässä oli kuitenkin hässäkkää, ja varauksen läpimeno kesti ja kesti. Kello oli jo sen verran, että lennolle ehtiminen teki tiukkaa. Luojan kiitos Düsseldorfista saapuva kone oli puoli tuntia aikataulustaan myöhässä, ja saimme puoli tuntia lisää pelivaraa varauksen kanssa. Lopulta varaus meni läpi kun esimies tuli paikalle ja teki pari taikatemppua – ja alkoi juoksu kohti porttia. Ensin lähtöselvitys kuntoon, laukku ruumaan, ja  turvatarkastukseen. Ehdimme portille juuri ennenkuin boarding alkoi ja ehdin pyyhkiä hikeä otsaltani.

Älä tee niinkuin minä tein

En suosittele tätä vaihtoehtoa kenellekään, joten kannattaa muistaa klikata se vauvan lippu ostoskoriin lentoja varatessa. Meillä ei olisi koitunut suurta ongelmaa jäädä Italiaan, mutta esimerkiksi lomalle lähtiessä tilanne voi harmittaa, etenkin jos jää pahimmassa tilanteessa konesta. Joten älä tee niinkuin minä tein, vaan ota opiksi!

Onko sinulla kokemusta lentolippujen kanssa tunaroinnista?

 

8 kommenttia
perjantai, 26 toukokuun, 2017 by