Browsing Tag

lentäminen

Hoida luvat kuntoon lapsen kanssa kahdestaan matkustettaessa

 

Nyt seuraa taas lyhyt juttu aiheesta, josta olen paljon puhunut: lapsen kanssa lentämisestä. Useimmiten aihe on koskettanut mukavuustekijöitä, mutta tällä kertaa muistutus siitä, että kannatta varata aina tarvittavat dokumentit mukaan lapsen kanssa matkustettaessa – etenkin silloin, jos lennät lapsen kanssa kaksin ja lapsella on kanssasi eri sukunimi.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti ja muistin virkistys. Etenkin täällä Keski-Euroopassa lomakausi on parhaimmillaan, ja monet lähtevät lomailemaan Suomeen ja muualle. Tässä asiassa kannattaa olla tarkkana – meiltä on Suomeen matkustettaessa kysyttä lupalaput lähes joka kerta Düsseldorfin lentoasemalla.

Muualle, esimerkiksi Italiaan ja Espanjaan kahdestaan lennettäessä ei, eli tämä tuntuu olevan hyvin tapauskohtaista.

Mitä tapahtui? 

Olin matkalla Düsseldorfista Helsingin kautta Kuopioon kaksin lapsen kanssa, ja koska tiesin, että Düsseldorfin kentällä ollaan tarkkoja ilman toista huoltajaa matkustavien vanhempien kanssa, otin mukaan lupalapun ja kopion syntymätodistuksesta. Olen nykyään erittäin tarkka näistä lapuista ja luvista, koska olen kokenut aiemmin kuumottavia hetkiä samaisella tiskilla.

Lapsi oli tuolloin neljä kuukautta vanha, ja olimme myös silloin matkalla Kuopioon. Matteo oli onnekseni tuolloin saattamassa meitä lentokentällä koska hän oli lentämässä samaan aikaan toisaalle työreissulle, ja pääsimme lopulta pienen selvittelyn jälkeen matkaan (plus Italian passissa lukee onnekseni huoltajien nimet). En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos näin ei olisi ollut.

Tällä viimeisimmällä reissulla lupalappu tuli myös tarpeeseen. Tiskille päästyämme ja jätettyämme laukun hihnalle, virkailija kysyi onko onko minulla isän lupaa viedä lapsi ulos maasta ja kun nyt tarkemmin kohtaamista mietin, perusteli tätä sillä, että meillä on eri sukunimi. Kaivoin lupalapun laukustani (käytin tätä Finnairin ”letter of consentia”) ja ojensin syntymätodistuksen kopion virkailijalle. Hän syynäsi todistukset läpi, tarkasti että nimet ja muut tiedot täsmäävät  ja toivotti hyvää matkaa.  Ainakin Finnairin tiskillä tämä kombo oli ok.

Kaikkialla näitä lappuja ei tarkasteta (esim Suomessa ei koskaan ole tullut tilanne vastaan, jolloin olisin joutunut todistamaan mitään), mutta mielummin olen ylivarovainen kuin huoleton – etenkin nuo Suomen lennot ovat niin kalliita, että lennolta jääminen tuntuu ikävästi kukkarossa. En enää uskalla lähteä mukaan ilman lupalappua ja syntymätodistuksen kopiota. Düsseldorf on tässä todella tarkkana, ja muualtakin Saksasta on kuulunut samaa juttua. 

Se lappujen täyttö ja kopiointi on todella pieni vaiva verrattuna siihen hässäkkään, jos niiden perään aletaan kysellä. Tämä on myös hyvä muistaa, jos lapsi lentää isovanhempien kanssa. Lapsen parhaaksi näitä lopulta kysytään, ja se on hyvä juttu se. 

Onko sinulla tullut eteen tilannetta, jolloin olet joutunut todistamaan matkustuslupaa?

Pelkällä menolipulla Bilbaoon

Terkut vaan kaikille Espanjan pohjoisosista, tarkemmin sanottuna Bilbaon nurkilta! Saavuin paikalle lapsen kanssa eilen, ja Matteo oli meitä vastassa Bilbaon lentoasemalla. Taksi kaarsi kotioven eteen Düsseldorfissa puoli kymmeneltä aamulla, ja laskuduimme Bilbaoon hieman ennen kahta iltapäivällä. Ei siinä kovin montaa tuntia ole, mutta melko heviä hommaa silti yksin. Matteo ajoi auton Espanjaan, ja koska pidempään nyt täällä olemme, on se hyvä olla mukana.

Päivän ajatus: jos joku väittää, että lapsen syntymän jälkeen ei matkailu varsinaisesti muutu, on tämä väittäjä väärässä. Lapselle oma tahto on tätänykyä tärkeä asia, ja meillä on sellainen kausi menossa, että kaikki tehdään itse ja jos jokin ei miellytä, se ilmoitetaan kuuluvasti. Huhhei. Tämä tietysti ei ole kauhean hyvä yhdistelmä, jos ajatellaan että muutama tunti pitäisi viettää lähes paikallaan lentokoneessa istuen. Selvisin lennosta eikä lapsikaan aiheuttanut kärsimystä kanssamatkustajalle, mutta se vaati kyllä itseltä paljon ponnistelua ja taikatemppuja. Onneksi lento kesti vain vajaat kaksi tuntia, jonka jälkeen sain vaan maata sängyllä ja ottaa pienet nokoset. Huh. Tsempit vaan kaikille teille kohtalontovereille!

Pientä sähläystä mahtui myös matkavalmisteluihin. Ostimme juuri ennen reissuun lähtöä uudet matkarattaat, jotka menevät käsimatkatavarana suurimmalla osalla lentoyhtiöistä. Paljastui sitten, Eurowings on ilmeisesti ainoita käyttämiämme yhtiöitä, jonka mitoituksesta rattaiden yksi sivu menee pari senttiä yli (jopa EasyJet on anteliaampi), ja ne menivät sitten koneen ovelta ruumaan.

Tämän asian kanssa täytyy olla tulevaisuudessa tarkkana, sillä rattaat hankittiin sen vuoksi, että ne ovat käytössä heti koneen ovelta eivätkä huku tai mene rikki matkalla (toiset rattaamme menivät taas kerran rikki 3 viikkoa sitten tullessamme Suomesta kotiin Saksaan). Olevinani tarkistin kaikki mitoitukset, mutta olin näköjään silti hieman huolimaton.

Ehdimme tutkia uusia kulmiamme täällä Bilbaossa jo eilen. Sää oli Düsseldorfista lähtiessämme aurinkoinen ja lämmin, Bilbao oli sateinen ja viileä. Tai no, rehellisyyden nimissä, nuo lämpötilat olivat luultavasti aika samat, mutta aurinko toisessa päässä ja sade toisessa saivat ne tuntumaan aivan erilaisilta. Meren äärellä Atlantin rannalle myös tuulee, ja olo oli kaikkea muuta kuin keväinen. Mutta ei se haittaa, ei tänne auringon perässä tultu, ja sään on ennustettu muuttuvan koko ajan parempaa suuntaan.

Viimeksi kun olimme Bilbaossa pidemmän aikaa (apua, yli pari vuotta tästäkin on jo kulunut!), nautimme kaupungin runsaasta ravintolatarjonnasta, sekä vierailimme pariin otteeseen naapurissa sijaitsevan, ruokanautiskelijan paratiisinakin tunnetussa San Sebastianissa. En aio tälläkään kertaa jättää San Sebastiania väliin, vaan sen aika on ihan pian.  Muutamat kaveritkin ovat tulossa kylään tänne, joten voi olla että säästelen San Sebastiania tälle reissulle. Ensi lauantaina on vuorossa visiitti San Sebastianin lähistöllä sijaitsevaan sidreriaan, joka on kuulemma vain ja ainoastaan ruokaan ja juomaan keskittynyt visiitti. Selvä homma, kelpaa minulle.

Odotan, että saamme aikataulut järjestymään niin, että pääsemme kunnolla taas maistelemaan herkkuja myös täällä Bilbaon päässä. Eilen ehdimme pikaisesti burgerille, ja illan pintxo-tuokio jäi välistä väsymyksen vuoksi. Mutta kyllä tässä vielä ehtii, sillä tarkoituksemme on palata kotiin Saksaan vasta huhtikuun alussa. Otin mukaan kevättakinkin, joten toiveikkaana elellään.

Palataan asiaan täältä Baskimaasta taas pian!

 

Eroon lentopelosta – liikennelentäjät vastaavat kysymyksiin

Lentoasemalla matkalla joulun viettoon

*Kaupallinen yhteistyö: Suomen Ilmailupalvelut Oy

Lentopelko on yleinen ilmiö, josta kärsii arvioiden mukaan noin 20-30% ihmisistä. Pelkoa esiintyy eri asteista – osa tuntee lentäessään epämukavuutta, ja osalle ihmisistä lentopelko esiintyy niin voimakkaana, että se estää lentomatkustamisen täysin.

Ihmisiä, jotka eivät pelon vuoksi voi matkustaa lentäen ollenkaan, arvioidaan olevan noin 8% väestöstä.

Lähde: Eroon lentopelosta -sivusto (Suomen Ilmailupalvelut Oy)

Oma kokemus: lentämiseen liittyvä epämukavuuden tunne on nostanut päätään lapsen syntymän jälkeen

Kuulun tätä nykyä tuohon 20-30% joukkoon.

En missään nimessä kärsi lentopelosta joka estää lentämisen, mutta lapsen syntymän jälkeen olen tuntenut epämukavuutta lennolle lähtiessäni. Epämukavuutta ja hermoilua esiintyy tarkemmin mietittynä eniten lentoa edeltävänä iltana, ja lentoasemalla ja koneessa asia ei enää suuremmin vaivaa vaikka toki lennolla ääniä tarkemmalla korvalla kuunteleekin. Hermoilen samaan syssyyn vähän myös Matteon lennoista, ja tsekkailen usein hänen lentotietojaan reaaliajassa netistä kun hän on työmatkoilla. Tätäkin tapahtuu etenkin iltaisin, jolloin luppoaikaa on enemmän.

Ilmailualaa itse tarkoin seuraavana ja lentämisen turvallisuuden tiedostavana kokemaani voisi kuvailla jokseenkin yllättäväksi reaktioksi. Epämukavuuden tunnetta ei voi selittää aiemmillakaan kokemuksilla, sillä vain pari lentoa on jäänyt mieleeni normaalista poikkeavina:  voimakas turbulenssi heitteli tarjoilukärryjen antimia reippaalla kädellä Dubai-Glasgow -lennolla vuosia sitten, ja yksi ylösveto Helsinki-Vantaalle laskeuduttaessa toisen koneen ollessa vielä kiitoradalla. Tuo ylösveto tapahtui, kun olin ensi kertaa yksin reissussa vauvan ollessa puolivuotias, ja se jäi vähän kaivelemaan. Vaikka aika nopeasti ymmärsin, mistä on kyse, oli se silti epämukava tunne.

Potkurikoneet aiheuttavat stressiä

Tietyt konetyypit aiheuttavat myös pientä stressiä – tästä olen täällä blogissa säännöllisin väliajoin maininnutkin. Lennämme usein Düsseldorfin ja Firenzen väliä joko koko perheen voimin tai puolestaan yksin lapsen kanssa, ja reitilla operoi Airberlinin konkurssiin asti Dash 8 -konetyyppi. Tämä konetyyppi stressaa minua erityisen paljon, ihan vain sen vuoksi että mielestäni kyseinen lentokone näyttää epäluotettavalta potkureineen ja erikoisine laskutelineineen (eli tämä perustuu täysin oman pääni sisällä pyörivään tunteeseen).

Jos valita saan, niin lennän mielummin Helsingistä Kuopioonkin jonkin muun kuin reitillä usein käytössä olevan ATR-koneen kyydissä. Pienet potkurikoneet…. mikä niissä on, kun niitä mielellään karttaisi?

 Airberlinin Dash 8 kuvattuna Firenzen lentoasemalla elokuussa 2017

Eroon lentopelosta – asiantuntijoiden mukaan se on mahdollista, ja pelkoa voi lievittää

Tämä postaus käsittelee lentopelkoon liittyviä kysymyksiä ja lentopelon hoitoa. Lentopelosta ja siihen liittyvistä ilmiöistä kertovat nyt lisää alan asiantuntijat – esitin lentopelkoon liittyviä kysymyksiä kahdelle liikennelentäjälle, sisältäen myös mainitsemani huolet liittyen potkurikoneisiin ja ylösvetoon.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Suomen Ilmailupalvelut Oy:n kanssa, joka tarjoaa laadukasta asiantuntijapalvelua lentopelosta kärsiville verkkokurssien muodossa. Kysymyksiini vastasivat liikennelentäjät, A330-koneen perämiehenä toimiva Antti Mähönen sekä A320-koneen perämies Mikko Mäkinen. Antti ja Mikko toimivat molemmat päivätyönsä ohella Suomen Ilmailupalvelut Oy:ssä ilmailun asiantuntijoina – Antti koulutuspäällikkönä ja Mikko päälennonopettajana. Molemmat toimivat vetäjinä myös yrityksen järjestämillä lentopelkokursseilla.

Suomen Ilmailupalvelut Oy on vuonna 2012 perustettu, Kuopion lentoasemalla päämajaansa pitävä yritys, joka keskittyy verkkokurssien lisäksi Pipistrel-lentokoneiden maahantuontiin, lentokoneiden vuokraukseen sekä lentokoulutukseen.

Tunnen Mikon henkilökohtaisesti jo Kuopion teinivuosilta saakka, jolloin vietimme lähes kaiken vapaa-aikamme Kasurilan laskettelurinteessä koulun jälkeen, osana sinne vuosien mittaan syntynyttä vakioporukkaa. Juttelimme jo silloin paljon ilmailusta, ja Mikko toteutti myöhemmin haaveensa liikennelentäjän urasta.

Antti ja Mikko vastailivat perusteellisesti ja kärsivällisesti lentopelkoa käsitteleviin kysymyksiini, ja kokosin vastauksista teille yhteenvedon. Pääsanoma on se, että lentopelkoa voidaan hoitaa ja tieto ei lisää tuskaa – päin vastoin (muistutuksena: älä katso Lentoturmatutkinta-sarjaa, mikäli lentäminen yhtään mietityttää).

Suomen Ilmailupalvelut Oy tarjoaa London and beyondin lukijoille -20% alekoodin lentokursseille, koodi sekä lisätietoa kursseista jutun lopussa.

Eroon lentopelosta – liikennelentäjät Antti Mähönen ja Mikko Mäkinen vastaavat kysymyksiin lentopelosta, sen aiheuttajista ja selvitymiskeinoista

Antti Mähönen ja Mikko Mäkinen

Antti ja Mikko, mistä saitte ajatuksen järjestää lentopelkoa helpottavan kurssin?

Antti: Ajatus lentopelkokurssin järjestämisestä syntyi jo useita vuosia sitten, jolloin järjestimme kurssin yhden illan live-luentona. Palaute kurssista oli hyvää, ja ihmiset kokivat että siitä oli ollut heille konkreettista apua. Ajattelimme kokeilla kurssin järjestämistä nykyaikaisella tavalla siten, että osallistuminen olisi mahdollista mistä hyvänsä.

Mikko: Tosiaan sekä matkustajia kuljettaessa liikennekoneella että lennonopettajana pienemmissä koneissa toimiessani olen käynyt kymmeniä ellen satoja keskusteluja lentopelkoisen ihmisten kanssa. Keskustelut ovat olleet hedelmällisiä, ja moni on käsittääkseni saanut lievennystä pelkoonsa keskustellessamme tarkemmin lentämisestä, sen eri yksityiskohdista sekä lentämiseen liittyvistä eri asioista.

Näiden kohtaamisten myötä syntyi ajatus siitä, että meillä voisi olla laajemminkin apua annettavana lentopelosta kärsiville.

Mistä lentopelko johtuu?

Antti: Lentopelko voi johtua monesta seikasta.

Yleisimmin kyse on siitä, että lentäminen on edelleenkin monelle melko vieras asia. Kaikki vieras ja sellainen mitä me emme tunne aiheuttaa usein epävarmuuden tunnetta. Silloin moni lentämiseen liittyvä asia, kuten turbulenssi, koetaan pelottavana.

Lentopelko voi johtua myös jostain muusta kuin lentämiseen liittyvästä pelkotilasta, kuten esimerkiksi ahtaan paikan tai korkean paikan kammosta. Kontrollin menettämisen pelko liittyy myös läheisesti lentopelkoon.

Oikeastaan ainoa lähde josta ihmiset saavat tietoa lentämisestä on media. Media puolestaan ruokkii lentopelkoa, ja usein esitettävä Lentoturmatutkinta-niminen tv-sarja ei ainakaan paranna tilannetta. Media uutisoi lento-onnettomuuksista esimerkiksi tieliikenneonnettomuuksia herkemmin. Tilastolliseen turvallisuuteen suhteutettuna lentämisen pitäisi olla vähiten näkyvillä, mutta tällä hetkellä se on kuitenkin tapetilla eniten.

Onko lentopelko mahdollista taltuttaa käymällä kurssin? Mitkä ovat kurssin edut?

Antti: Tietynlainen lentopelko on mahdollista taltuttaa kurssin käymällä.

Yleisin lentopelon tyyppi joka johtuu tiedon puutteesta ja median luomasta mielikuvasta, on tarkoitus selättää tarjoamalla tietoa, faktoja ja erilaisia selviytymistekniikoita.

Aiemman järjestämämme kurssimme käyneet olivat kaikki sitä mieltä että kurssista oli ainakin jotain konkreettista apua. Tosin esimerkiksi ahtaan paikan kammoa tällä kurssilla emme voida korjata, vaan siihen tarvitaan todennäköisesti psykologian ammattilaisen apua.

Lentopelkokurssillä käydään viidennellä luennolla käydään lentäjän toimesta lento läpi kaikkine äänineen ja tärinöineen, sen jälkeen lennolla ei pitäisi tulla enää kovin usein vastaan yllättäviä juttuja. Sitten kun on kurssin jälkeen matkustanut lentäen muutaman kerran, pitäisi äänien ja tärinöiden olla jo melko tuttua.

Mikko: laajamittaista tieteellistä tutkimusta aiheesta ei ole käsittääkseni tehty. Meidän kurssimme on tähdätty nimenomaan lieventämään lentämiseen liittyvää mystiikkaa ja pyrimme selittämään kansantajuisesti lennon kulun, mistä eri äänet johtuvat ja mitä turbulenssi on.

Lennon yksityiskohtien avaamisella  toivomme pystyvämme lieventämään juuri tätä lentämiseen liittyvää jännitystä ja pelkoa, joka on käsittääkseni lentopelon muodoista yleisin. Kun järjestimme aiemman kurssin livenä, kokivat osallistujat sen hyödylliseksi tai erittäin hyödylliseksi lentopelon lieventämisen näkökulmasta.

Olette ilmailun ammattilaisia. Kuinka huomioitte lennolla lentopelkoista matkustajaa (lentäjät/matkustamohenkilökunta)?

Antti: Lentäjinä emme voi oikein lennon aikana huomioida lentopelkoisia matkustajia muuten kuin lentämällä mahdollisimman tasaisesti (mitä pyrimme tekemään muutenkin). Toki esimerkiksi ohjaamokuulutukset voivat olla lentopelkoiselle helpottavia tekijöitä. Toisaalta pyrimme välttämään turhaa kuuluttamista, sillä moni matkustaja haluaa nukkua tai levätä lentomatkansa aikana.  Kaikesta poikkeavasta kuulutetaan kuitenkin matkustajille epätietoisuuden välttämiseksi.

Jos pelkäät lentämistä, kannattaa asiasta mainita matkustamohenkilökunnalle jo koneeseen noustessa. Joskus on mahdollista päästä jututtamaan lentäjiä ennen lentoa ja päästä kurkkaamaan ohjaamoon, mikä voi osaltaan pienentää jännitystä. Ohjaamovierailu maassa on todella lentoyhtiö- ja tilannekohtaista, mutta uskoisin että useimmat lentäjistä haluavat auttaa asiassa jos se on suinkin mahdollista.

Joka tapauksessa ainakin matkustamohenkilökunta voi käydä lennon aikana kyselemässä kuulumisia ja tsempata.

Lentomatkustaja saattaa kokea turbulenssin epämukavana. Onko se vaarallista?

Antti: Turbulenssi ei ole lentokoneen kannalta vaarallista. Lentokoneet on rakennettu kestämään todella kovaa turbulenssia, eikä tiedossa ole tapauksia että nykyaikaiselle lentokoneelle olisi tullut tämän takia edes rakenteellisia vaurioita.

Toinen turbulenssiin liittyvä asia on matkustajien turvallisuus – turbulenssin vuoksi on tapahtunut vakaviakin loukkaantumisia. Loukkaantuminen on johtunut siitä, ettei matkustajalle ole turbulenssin sattuessa ollut istuinvyö kiinnitettynä. Tämän vuoksi istuinvyö kannattaa pitää kiinnitettynä aina paikallaan istuessa. Turhaa oleskelua käytävällä on myös syytä välttää. Toki pitkällä lennolla kannattaa ja pitääkin jaloitella ainakin sen verran ettei aiheuta itselleen veritulppariskiä.

Olen kokenut kerran ylösvedon, kun kone juuri ennen laskeutumista nousi jyrkästi uudelleen ilmaan, sillä kiitotie ei ollut vapaa. Kertoisitteko lisää ylösvedosta?

Mikko: Ylösvedolle voi olla lukuisia eri syitä, mutta yhteinen nimittäjä on aina kuitenkin lentoturvallisuus. Ylösveto on lentäjille ja lennonjohtajille yksi työkalu apuna turvallisen lentoliikenteen toteuttamisessa.

Lentäjät voivat joutua tekemään ylösvedon esimerkiksi tilanteessa, jossa he havaitsevat laskukiitotiellä suuren lintuparven. Tälläisessa tilanteessa on turvallisempaa jatkaa lentämistä hallitusti (tehdä ylösveto) ja pyytää lennonjohtajan välityksellä maa-ajoneuvoja hätistelemään linnut pois kiitotieltä. Kun linnut on hätistelty pois kiitotieltä, ylösvedon jälkeen suoritetaan uusi lähestyminen ja laskeutuminen.

Ylösveto voi tapahtua myös esimerkiksi silloin, kun koneen järjestelmät varoittavat windshearista eli tuulen suunnan/voimakkuuden äkillisestä muutoksesta. Syinä voi olla myös muu lento- ja maaliikenne tai sääolosuhteet. Lennonjohtaja voi myös käskeä tekemään ylösvedon, mikäli porrastus lentokoneiden välillä meinaa alittua.

Omalla kohdallani pienemmät matkustajakäytössä olevat potkurikoneet (erityisesti Dash 8 / ATR) saattavat aiheuttaa epämukavuuden tunnetta. Onko tämä yleistä ja miten siitä pääsee eroon?

Antti: Potkurikoneisiin liittyvä epämukavuuden tunne on käsittääkseni yleistä. Tämä perustuu yleiseen tuntumaan omien kokemuksieni perusteella, sillä reissaan Kuopio-Helsinki-väliä varsin usein ATR-koneilla. Monta kertaa kuulen ihmisten kauhistelevan koneeseen noustessa juuri konetyyppiä.

ATR- sekä Dash 8 -koneet ovat kuitenkin turvallisia lentokoneita, eikä niillä saisi muuten kuljettaa matkustajia. Oman käsitykseni mukaan epämukavuuden tunne johtuu muutamasta seikasta; koneen pienestä koosta, pienen koon aiheuttamasta herkkyydestä reagoida vaikkapa puuskaiseen tuuleen, ahtaista sisätiloista ja korkeammasta melutasosta. Kaikki edellä mainitut seikat ovat stressitekijöitä, varsinkin ihminen joka pelkää matkustamista tuntee olonsa epävarmaksi näiden koneiden kyydissä, johtuen tästä stressitason noususta.

Yleensä iso laajarunkolentokone mielletään turvalliseksi. Turvallisuuden tunne tulee usein matalasta melutasosta, koneen suuresta koosta, suuren massan aikaansaamasta vakavuudesta heitteisessäkin ilmassa. Koneet ovat kuitenkin yhtä turvallisia, eli kyse on siis vain matkustuskokemuksen aiheuttamasta tunteesta.

 

Tieto kursseista

Suomen Ilmailupalvelut Oy:n seuraava verkossa järjestettävä lentopelkokurssi alkaa 9.1.2018.

Kurssille osallistuaksesi tarvitset vain tabletin, tietokoneen tai älypuhelimen jolla pääset verkkoon. Kaikki luennot nauhoitetaan, joten mikäli et pysty osallistumaan luennoille, voit katsoa luennot rauhassa jälkikäteen. Luennot ovat interaktiivisia, joten sinulla on mahdollisuus kysyä kysymyksiä reaaliajassa luennon aikana. Jokaiseen kurssiin kuuluu myös pääsy salattuun keskusteluryhmään, jossa tarjolla on kurssin ajan kouluttajatiimin tuki sekä vertaistuki. Kursseille on mahdollisuus osallistua myös anonyymisti.

Kursseja on tarjolla kolme erilaista. Valmentajatiimissä on mukana Antin ja Mikon lisäksi myös psykologi Tiina Huttunen.

Kurssivaihtoehdot:

Lentopelkokurssi Perus – 89€

Lentopelkokurssi Plus – 249€

Lentopelkokurssi Pro 399€

Lisää kursseista voit lukea Suomen Ilmailupalvelut Oy:n Eroon Lentopelosta -sivustolta. Plus- ja Pro-kursseillä on 100% tyytyväisyystakuu (ilmoitus 14 päivää kurssin alkamisesta). Mikäli sinulla on kysyttävää, jätä kommentti kommenttiboksiin ja välitän kysymykset eteenpäin.

London and beyond lukijat saavat -20% alennusta kursseista 9.1.2018 asti koodilla LEENA20.

Onko sinulla omakohtaista kokemusta lentopelosta?

Little Airport: näin toimin pienen lapsen kanssa lentoasemalla

*Juttu tehty kaupallisessa yhteistyössä Finavian kanssa

Lentokentät ovat tulleet meidän perheellemme tutuiksi viimeisen puolentoista vuoden aikana.  Tämä on hyvin positiivinen asia, vaikka taaperon kanssa lentomatkailussa omat haasteensa nykyään onkin, sillä muuten olisimme nähneet Suomessa ja Italiassa asuvia perheitämme huomattavasti vähemmän. Tällä hetkellä puolitoistavuotias poikamme lensi ensi kertaa 9 viikon iässä, ja sen jälkeen lentoja on kertynyt nelisenkymmentä.

Ihan pienen lapsen kanssa matkustaminen ei yleensä tarkoita harmonisia, Instagram-ystävällisiä kahvituokioita lähdön tunnelmasta nautiskellen ja kirjaa lukien (poikkeuksena päiväuniajat, jotka kannattaa AINA hyödyntää!). Se ei useimmiten tarkoita myöskään rauhallista hetkeä oluen äärellä Oak Barrelissa ennen lennon lähtöä, josta on kiva jakaa reissufiilikset ystäville Facebookin kautta.

Pienen lapsen kanssa matkustaminen voi kuitenkin ihan oikeasti olla mukavaa ja sujuvaa. Paljon toki riippuu myös matkan luonteesta – yleensä lomille lähtiessä on muutenkin hyvä fiilis, ja lasten kanssa jaksaa touhuta myös lentoasemalla ja koneessa. Suunnittelu auttaa paljon, ja monet lentoasemat helpottavat nykyään lapsiperheiden matkustamista usein eri tavoin.

Tässä artikkelissa kerron kokemuksiamme lentoasemilla toimimisesta vauvan kasvaessa taaperoksi, ja tutustutan teidät samalla Helsinki-Vantaan lentoaseman Little Airport -konseptiin, joka tekee lapsiperheiden matkustamisesta entistä leppoisampaa Suomen suurimmalla lentoasemalla.

Vauva kasvoi taaperoksi – miten lentomatkailu on muuttunut?

Pohjustan tätä tarinaa omin kokemuksin heti alkuun. Todettakoon jo tässä vaiheessa, että vauva oli helpompi matkakumppani monessakin mielessä, ja vilkkaasti liikkuvan lapsen kanssa haasteet ovat täysin erilaisia. Tässä vaiheessa kun 1,5 vuotiaalla ei vielä ole oikein ymmärrystä mikä on turvallista ja mikä ei, tuntuu että silmät on oltava selässäkin.  Etenkin lentoasemilla, joilla on usein paljon ihmisiä etenkin kiireisinä aikoina ja luonnollisesti paljon mielenkiintoista katsottavaa. Hankalin ikä lentomatkoilla, sanoo joku.

Vauvan kanssa oli helpompaa myös lentää etenkin yksin, kun tiesi ettei hän pääse karkaamaan kovinkaan kauas.

Helsinki-Vantaalla on tullut vietettyä kiitettävä määrä aikaa lapsen kanssa, useimmiten matkalla Düsseldorfista Kuopioon. Tämän vuoksi olen iloinen, että pääsen kertomaan kokemuksiani Helsinki-Vantaan lentoasemalta myös lapsiperheellisen vaihtomatkustajan näkökulmasta.

Little Airport -hengessä: kokemuksiamme vauvan ja taaperon kanssa matkustamisesta ja toimimisesta lentoasemalla

Suunnittele ja saavu ajoissa lentoasemalle

Lentomatka alkaa omalta osaltaan jo kentälle saapuessa. Itse lento on vain kirsikka kakun päällä, ja matkanteko koostuu monesta eri muuttujasta ennen kuin lentokoneen pyörät irtoavat kiitoradasta.  Ennen lentoa voi kulua helposti tunteja lentoasemalla, ja tuo aika voi myös olla pidempi kuin itse lento.

Jo ennen lentoasemalle saapumista kannattaa tehdä suunnitelma. Jos tulet autolla, ota selvää missä parkkipaikat sijaitsevat ja mitä ne maksavat (kerron kokemuksen syvällä rintaäänellä – oikean parkkitalon löytäminen, ruuhka ja siitä aiheutunut kiire voi olla hermoja raastavaa touhua). Mieti myös, bussit ja junat kulkevat, ja miten kuljet kotoa / hotellilta esimerkiksi rautatieasemalle.

Me olemme Helsingin päässä turvautuneet kulkuvälineenä junaan, joka vie Helsingin lentoasemalta rautatieasemalle noin puolessa tunnissa. Junayhteys toimii hyvin myös rattaiden kanssa ja kohtuullisen matkatavaramäärän kanssa. Helsingin keskustan ja lentoaseman väliä on mahdollista kulkea myös bussilla, mutta juna on helppoudestaan johtuen ollut oma valintamme. Muistathan, että junalippu tulee ostaa ennen junaan nousua.

Matka alkaa paljon rennommin, kun on pelivaraa pienille suunnitelmien muutoksille.

Lähtöselvitys

Lähtöselvitys hoituu helposti kotona netin kautta tai lähtöaulassa automaateilla. En ole tosin onnistunut kaikilla lentoyhtiöillä tekemään sylilapsen kanssa lähtöselvitystä netissä, joten tämäkin kannattaa ottaa huomioon.

Helsinki-Vantaalta lähtevillä lennoilla rattaat jätetään useilla yhtiöillä lennettäessä ruumaan meneviksi baggage dropin yhteydessä, joten rattaiden pakkaamiseen kannattaa myös varata aikaa. Käytäntö on lentoyhtiökohtainen, ja lentoyhtiöt päättävät tästä itse – asiaa kannattaa tiedustella suoraan lentoyhtiöltä, mikäli se mietityttää.

Meillä ei ole ollut käytössä erillistä suojapussia rattaille vaan olemme matkustaneet lentoyhtiöiden tarjoaman muovipussin turvin. Jykevämpiä suojia rattaille voi vuokrata Helsinki-Vantaalla Airpro Travel Servicestä.

Paluulennolla tilanne voi olla rattaiden kanssa toinen kuin Helsingistä lähdettäessä. Esimerkiksi Düsseldorfista Helsinkiin lennettäessä rattaat saa viedä koneen ovelle asti, ja tällaisissa tilanteissa kannattaa pussia kysellä jo lähtöselvityksessä sillä sen saanti portilla on usein hankalaa. Kaikki lentoyhtiöt eivät muovipussia rattaille anna, mutta kysyvä ei tieltä eksy.

Yksi huomio matkan sujuvuutta koskien: jos matkustat yksin lapsen kanssa, suosittelen varaamaan mukaan toisen vanhemman allekirjoituksella varatun lupalapun. Me jouduimme Düsseldorfista Helsinkiin kaksin vauvan kanssa matkustaessamme hankalaan tilanteeseen lähtöselvityksessä, koska isän lupalappu puuttui. Onneksi Italian passissa lukee molempien vanhempien nimet, joten pääsimme pienen väännön jälkeen lennolle (ilmeisesti eri sukunimi vaikutti asiaan). Tätä ei tietenkään aina kysytä, mutta vahingosta viisastuneena olen huomattavasti rennompi, jos tuo paperi on mukana.

Ota kantoreppu hyötykäyttöön lähtöselvityksen jälkeen

Tämä on sen verran tärkeä asia, joten omistan sille ihan oman kappaleen. Nimittän yksi asia, mikä ei ole muuttunut meidän perheemme matkatottumuksissa vauvan kasvaessa vilkkaaksi taaperoksi, on kantorepun tarve. Se kulkee mukana lentokentillä, ihan aina. Useimmiten köytän sen oman käsimatkatavarani ympärille kun se ei ole käytössä – matkustan North Face Duffelin voimin, joten sen saa helposti kieputettua sen ympärille.

Kantoreppu on hyödyllinen tilanteissa, jossa rattaat laitetaan ruumaan meneviksi jo lähtöselvityksen yhteydessä. Little Airport -konseptin myötä Helsinki-Vantaan lentoasemalla on turvatarkastuksen jälkeen tarjolla lapsille  matkarattaita jotka tunnistaa sinisesta rungosta ja korkeasta viiristä. Pikkumatkaajat vanhempineen voivat vapaasti hyödyntää näitä rattaita. Suosittelen kuitenkin kantovälineen mukaanottoa varmuuden vuoksi ihan jokaisella lentoasemalla – etenkin mitä pienempi mukana matkustava lapsi on. Rattaat ovat Helsinki-Vantaalla suosittuja ja usein menossa, ja pieni vauva ei niissä vielä voi matkustaa.

Lapsi on aina nukahtanut kantoreppuun helposti vauvasta saakka, ja sen avulla saa kädet kätevästi vapaaksi muita kantamuksia varten. Se säästää myös käsivoimia.

Olisi muuten aika huippua, jos lentoasemilla voisi vaihtolennolta tulevana seurata rattaiden sijaintia ja saatavuutta esimerkiksi mobiilisovelluksen kautta, tai vaikka tilata ne suoraan portille!

Sovelluksesta puheen ollen: Helsinki-Vantaalla on olemassa matkustajia varten oma, puhelimeen ladattava sovellus. Sen kautta voi varata esimerkiksi parkkipaikan etukäteen, saada lentotiedot puhelimeen, ostaa tuliaiset ennakkoon ja tilata vaikka eväät lennolle.

Matkalla hymyilyttää!

Turvatarkastus ja suunnitellun pakkaamisen merkitys

Kuljetin vauvan kanssa tuoreena vanhempana matkustaessani mukana paljon tavaraa, ja välillä meni liioittelun puolelle.

Taaperon kanssa matkustan nykyään vähemmällä vaatemäärällä ja ruoka-arsenaalilla vauva-aikaan verrattuna. Itse imetin vauvaa usein lentoasemilla ja koneessa, mutta meidän kohdallamme mukana piti olla myös tarvikkeet korviketta varten – tämäkin säätö on jäänyt nyt pois. Matkustamme usein viikkoa lyhyemmät matkat käsimatkatavaroin, joten pakkaamisesta on tullut tämänkin vuoksi tehokkaampaa. Yksi lapsi tarvitsee toki vähemmän tavaraa kuin viisi.

Helsinki-Vantaalla on Little Airport -hengessä lapsiperheillä on käytössä oma kaista turvatarkastuksessa, joka kulkee tuttavallisemmin nimellä Family Gate. Family Gatella perheitä on vastassa henkilökunta, joka tuntee matkaavan lapsiperheen tarpeet. Jos jokin asia askarruttaa, kannattaa siitä reippaasti kysyä turvatarkastajalta tai Finavialta Facebookissa tai Twitterissä ennen matkaa – Finavia vastaa mielellään mieltä askarruttaviin kysymyksiin (kanavat Finavia ja Helsinki Airport).

Omia mieltä askarruttavia juttuja ensi lennoilla vauvan kanssa oli lähinnä ruokaan ja nesteisiin liittyvät jutut. Nyt tiedän kokemuksesta, että ruokia ja nesteitä voi ottaa mukaan vauvalle matkan ajaksi tarvittavan määrän, ja kaikki on mennyt sujuvasti vaikka joskus melko paljon ruokaa onkin kulkenut mukana. Finavia vahvistaa tämän nettisivuillaan.

Vauvan ja taaperon ruoat ja nesteet kannattaa pakata omaan, erilliseen pussiinsa, josta ne on helppo nostaa hihnalle kun sen aika koittaa. Laita ne myöskin paikkaan, josta niitä ei tarvitse kaivella suurella vaivalla. Pienempi tavaramäärä helpottaa myös toimimista lentokentällä, kun lapsen tärkeimmät tavarat mahtuvat yhteen kassiin, joka myös mahtuu koneessa istuimen alle.

Lisätietoa turvatarkastukseen valmistautumisesta löytyy Finavian sivuilta.

Lennon odotus lentoasemalla

Helsinki-Vantaalla lapsiperheitä opastaa lasten oma maskotti, lentävä Lenni. Lennin auttaa perheitä löytämään lapsiperheille tarkoitettuja palveluita terminaalialueella.

Düsseldorfista Helsinki-Vantaan kautta Kuopioon matkalla vaihto sisältää usein odotusta noin tunnista kahteen, mikäli lennot ovat ajoissa. Pidän tätä itseasiassa toimivana ratkaisuna, sillä pieni saa vaihdon aikana purkaa energiaa, kävellä ja huomion saa hetkeksi muualle kuin paikallaan istumiseen.  Ennen ajattelin vaihdon olevan pakollinen paha, mutta nykyään se on oikeastaan ihan mukava jaloitteluhetki.

Mukaan kannattaa niin itse lentoa kuin lentoasemilla vietettyä aikaa varten varata myös lapselle mieluista viihdykettä, leluja ja pelejä. Näitä saa myös ostettua Helsinki-Vantaan lentoaseman kaupoista, mikäli jotain on päässyt unohtumaan. Meillä on mukana usein pari kirjaa, muutama lempilelu sekä hätäilanteita varten pari jaksoa Pipsa Possua puhelimessa. En kannata ylenpalttista kulutusta lasten leluihin liittyen, mutta joskus uusi lelu jaksaa kiinnostaa pidempään kuin vanha ja pari kertaa sellainen on tarttunut lentoasemalta mukaan. Ulkosuomalaislapsi ja Helsinki-Vantaan muumivalikoima on aika hitti, ainakin äidille!

Me emme ole vielä Lenniä tavanneet, toivottavasti ensi kerralla!

Kuva: Kids’ Lounge by Reima, Finavia

Sen jälkeen kun lapsi oppi liikkumaan ja kävelemään, lentokentän leikkialueet ovat taivaan lahja isän ja äidin hermoille. Sinne mennään meidän pikkumatkaajan kanssa melko suoraan edelliseltä lennolta, kunhan on ensin varmistettu että vaippa on ok ja mahassa on ruokaa.

Tietysti leikkialueilla oleilu ei vahtimisen tarvetta tarvetta poista, mutta ympäristö on kuitenkin turvallinen. Viime viikolla Madridissa lennon odottelu sujui täydellisen leppoisasti lapsen nauttiessa leikkitilasta, ja koska mukana oli neljä aikuista, vaihtelimme vahtivuoroa. Helsinki-Vantaan Kids’ Lounget ovat tulleet hyvin tutuiksi, ja pikkuinen pääsee purkamaan niissä energiaa.

Helsinki-Vantaan Kids’ Lounge by Reima -leikkipaikat sijaitsevat Schengen-alueella portin 16 kohdalla, porttien 20 a ja b välissä (oma vakiopaikkamme, josta on mukava ihailla myös lentokoneita) sekä porttien 30 ja 31 välissä. Non Schengen -alueella leikkipaikka löytyy portin 38 kohdalta.

Käytännön asiat lapsen kanssa lentoasemalla – ruokailu ja vaipanvaihto

Miten on käytännön asioiden laita lentoasemilla? Nostan esiin tärkeimpinä ruokailun ja vaipanvaihdon. Lapsi saattaa tarvita ruokaa ennen koneeseen astumista, eikä vaipanvaihto katso aikaa eikä paikkaa (heh, valitettavasti).

Olemme asioineet harvoin  lapsen kanssa lentoaseman ravintoloissa, sillä vaihtolentojen aiheuttamat ajalliset rajoitukset määrittävät aikatauluja. Toisekseen, olemme usein syöneet kotona ennen lähtöä tai olemme matkalla sukuloimaan eli suoraan lennolta ruokapöytään – lentoasemien ravintolapalveluille ei ole tullut suuren suurta tarvetta.

Kioskit ja kahvilat ovat olleet enemmällä käytöllä. Jos nälkä on yllättänyt,  olemme ostaneet sämpylää ja smoothieta lapselle mukaan hänen omien eväidensä lisäksi (Helsinki-Vantaan ravintoloissa on muuten tarjolla lapsille suunniteltuja, pienempiä annoskokoja). Itselleni ostan lähes poikkeuksetta matkakahvin.

Ruoat on hyvä olla pakattuna niin, että ne saa tarvittaessa kaivettua helposti esiin niin lentokentällä kuin lentokoneessakin. Rasian sijaan käytän nykyään kompakteja pusseja naksuille ja Saksan erikoisuuksille, vauvojen pretzeleille.

Kerran jouduimme hieman haastavaan tilanteeseen Firenzessä, jossa lentomme oli myöhässä seitsemän tuntia – onneksi lentoaseman kahvilasta löytyi pikkuisellekin sopivaa ruokaa ja vettä, kun omat eväät alkoivat loppua. Pieni myöhästyminen kannattaakin ottaa aina huomioon mukana kulkevan ruoan määrässä, etenkin jos lapsella on ruokarajoitteita.

Finavia kertoo nettisivuillaan, että Helsinki-Vantaan lentoasemalla lapsen ruoan ja tuttipullon lämmitys onnistuu kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa. Ruokaa voi siis olla mukana, ja ne saa tarvittaessa lämpimiksi.

Ja sitten se tärkein, eli vaipanvaihto. Vaihdan vaipan huomattavasti mielummin lentokentällä kuin yläilmoissa ahtaissa tiloissa. Vaipanvaihdosta onkin tullut Helsingissä koneenvaihdon aikana rituaali – siinä saa kulutettua sopivasti aikaa. Finavia kertoo seuraavaa:

”Vaipanvaihto onnistuu kaikissa Helsinki-Vantaan lentoaseman wc-ryhmissä, sillä jokaisessa niistä on joko erillinen hoitohuone tai wc-tiloihin sijoitettu hoitotaso.”

Käyttämämme Kuopion lennot ovat usein lähteneet portin 20 tienoilta, ja ajankuluksi teemme usein pienen lenkin kohti portin 15 läheisyydessä olevaa wc-tilaa. Sinne on juuri sopiva kävelymatka vaikka vaipanvaihtopiste portin 20 läheltä löytyykin, ja toimii samalla pienenä ohjelmanumerona. Tilaa on hyvin, ja wc:t ovat olleet poikkeuksetta siistissä kunnossa. Helsinki-Vantaa on muutenkin ollut yksi siisteystasoltaan miellyttävimmistä lentokentistä, kotikenttämme Düsseldorfin ohella. Toki se on muutenkin hyvin tuttu lentoasema, mikä vähentää osaltaan matkastressiä.

Hyödyllisiä, aiheeseen liittyviä linkkejä

Little Airport -konseptista voit lukea lisää Finavian uudistuneiltä sivuilta

Little Airport -pakkauslista lapsille (Finavia)

Pakkauslista vanhemmille (Finavia)

Finavian ohjeistus joustavaan matkantekoon lentoasemalla

Lupalappu mukaan lapsen kanssa yksin matkustaessa (London and beyond)

Olen aiemmin kirjoittanut tuoreen vanhemman kokemuksia  vauvan kanssa lentämisestä, ja haastattelin artikkelissa Finnairin lentoemäntää Karoliinaa. Karoliinan sanoin: ”Rennosti matkaan vaan, ja aina kannattaa meiltä kysyä, jos jokin asia mietityttää tai askarruttaa lapsen kanssa matkustamisessa. Eikä kannata yhtään olla huolissaan, jos lapsi itkeskelee – siitä ei meistä kukaan hermostu, moni meistä on myös matkusteleva vanhempi vapaa-ajallaan.” 

Tätä oivaa neuvoa on hyvä soveltaa myös lentoasemilla. Monella henkilökunnan jäsenellä on itsellään lapsia, ja he auttavat lapsiperheitä mielellään. Monella kanssamatkustajalla on myös lapsia, joten liika jännitys pois ja iloisella mielellä matkaan.

Nyt teillä on mahdollisuus kysyä lapsen kanssa Helsinki-Vantaalla matkustamisesta, sillä minä sekä Finavia vastaamme mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Miten teidän matkanne lapsen kanssa ovat sujuneet?

Voiko lapsen kanssa matkustaa business-luokassa?

IMG_1340

Lapset ja lentäminen, etenkin busineksessä ja firstissä = shitstorm

Iltasanomien nettisivuilla silmiini osui mielenkiintoinen artikkeli. Artikkelissa Instagramissa itsellänikin seurannassa oleva Arielle Charnas alias @somethingnavy oli matkustanut pienen Ruby-vauvansa kanssa Deltan lennolla – ja siitä syntyi skandaali. Hän oli nimittäin joutunut siirtymaan vauvan itkun vuoksi koneen ykkösluokasta koneen takaosaan.

Artikkelin myötä aloin miettia itse suhtautumistani lasten kanssa business- ja ykkösluokassa lentamiseen. Asia on siltä osaa ajankohtainen, etta minulla on lapsi – business-luokassa en omalla rahalla suostu Euroopassa lentämään koska en koe saavani vastinetta rahalleni (poislukien piste- ja tuurikorotukset), hyvän tarjouksen tullessa kohdalle mielelläni kokeilisin kaukoreitillä.

Tuntuu, etta ihmisillä on todella paljon mielipiteitä a) lasten kanssa lentämisestä ja b) lasten kanssa lentämisestä siella koneen etuosassa. Kohtaan a) minulla on mielipide ja kehoitan kaikkia matkustamaan lentäen lasten kanssa. Kohtaan b) piti omaa mielipidettä muodostaa hetki, ennenkuin sen sain puettua sanoiksi.

Not a bad way to start the morning ✈️ #finland #finnair #champagne #1A #plane #london #lontoo #travelblog #travel #matkablogi

A photo posted by Leena-Mari Laukkanen (@londonandbeyondlena) on

Oman kokemukseni mukaan lapset eivät ole olleet suurin häiriön lähde lennoilla

Ne muutamat hassut kerrat kun olen business-luokassa matkustanut, kanssamatkustajinani on ollut lapsia (ei siis omia vaan jonkun muun). Olen todella huono arvioimaan ikiä, mutta sanotaan että iältään he ovat olleet siellä noin 3 vuoden korvilla. Kertaakaan en ole huonoa käytöstä todistanut, eli lapset ovat osanneet käyttäytyä ihan siinä missä muutkin.

Tuon nyt esiin sen klassisen esimerkin, mutta enemmän olen häiriintynyt esimerkiksi Bangkokin lennolla humalaisista kanssamatkustajista kuin yhdestäkään lapsesta koskaan. Enkä ole ennen omaa lasta edes ollut mikään maailman suurin lasten ystävä, joten kuvittelisin olleeni alttiimpi melulle ja ”ärsytykselle”. En tosin ole matkustanut tilauslennoilla suosittuihin rantalomakohteisiin, joihin lienee matkalla enemman lapsia kuin esimerkiksi aamun reittilennolla Helsingista Lontooseen. Tosin aamulennolla Lontooseen on harvoin myös niitä humalaisia.

Vauvat ja ihan pienet toki erikseen, heillä itku saattaa joskus tulla helpostikin. Yleisesti ottaen lapsen käytös on vanhemman vastuulla, ja vanhemman on varmistettava etta lapsi ei esimerkiksi potki edessäolevia penkkejä. Minulla on toki 6 kuukauden ikäinen vauva, eikä mitään kokemusta vanhemmista lapsista, mutta haluan uskoa etta lapsi kylla osaa olla lentokoneessa kunnolla jos sille annetaan edellytykset.

Matkustaisinko sitten itse business- tai ykkosluokassa lapsen kanssa?

Kyllä ja en.

Kyllä siksi, etta toistaiseksi meilla on mennyt vauvan kanssa kaikki lennoilla hyvin. Hänellä on nyt puolen vuoden iässä takana 18 nousua ja laskua, eivätkä ne aiheuta ongelmia esimerkiksi korvissa. Pieni itku tulee jos on esimerkiksi nälkä, vasy tai hän haluaa viihdyketta, mutta yleensä tilanne selviää kun osaa vähän lukea lasta ja hoitaa tilanteen sen vaatimalla tavalla.

Tietysti tiedostan, että tilanne voi muuttua ja varmaan muuttuukin lapsen kasvaessa (tämä boldattuna ihan tarkoituksella, koska interenet), mutta tähänastisen kokemuksen perusteella voisin hänen kanssaan matkustaa myos siellä businessluokassa. Ja jos vanhemmilla on varaa ja halua maksaa lapselle se business- tai first-paikka, onhan se lapsellekin mukavaa kun on tilaa ja viihtyy paremmin, etenkin pidemmillä lennoilla.

Löysin taannoin Secret Flyingin nettisivuilta business-luokan lennot Firenzesta Melbourneen ja Melbournesta Dusseldorfiin todella edullisesti (samaa hintaluokkaa kun liput Ausseihin yleensä turistissa), ja jos ajat olisivat sopineet niin meidän perhe olisi aika nopeasti varannut nuo Melbournen businessliput ja vauva olisi tietysti lähtenut mukaan. Eli periaatteen tasolla olen sitä mieltä, etta lapset ovat busineksessa ok. Toki jos takana olisi kauhukokemuksia vauvan kanssa lennoilla, ei matkustusluokan korotus kävisi edes mielessä. Minulla on yksi ”haastavampi” lento takana vauvan kanssa yksin, ja silloin tarvittiin aikamoista sirkusta että sain pienen pidettyä tyytyväisenä (tosin muutamasta asiasta oppiksi ottaneena ko. kokemuksen jälkeen on lennetty mallikelpoisesti epäinhimillisiinkin kellonaikoihinkin, tämä mama mokasi muun muuassa ruokailuaikataulussa tuolloin!).

Joten jos businessluokassa matkaisin, haluaisin mukaan toisen aikuisen. Näin kokemus olisi varmasti mukavampi kaikille.

Sitten se asian toinen puoli. Tieten tahtoen en nimittäin halua lentamistä inhoavan vauvan tai huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa kallista businessluokan lippua ostaa, koska siinä on itsellä ja muilla nautinto kaukana. Muut matkustajat pitää osata ottaa huomioon matkustusluokasta riippumatta, ja myönnän etta enemman minua harmittaisi jos siellä businessluokassa vauva kiukuttelisi. Usein businessluokassa on kuitenkin matkustajina esimerkiksi liikemiehiä joille kaukolentoja seuraava päivä on työpäivä ja businessliput on ostettu juuri levon ja rauhan vuoksi.

Yhtälö on siis hankala, eikä oma mielipidekään ole täysin muodostunut. Ymmärrän asian molemmat puolet.

Tietysti on myos muistattava etta ei se itku minnekaan havia siella economyluokassakaan, ja tuskin kukaan haluaa siella koneen takaosassakaan lapsen itkua kuunnella. En muuten haluaisi olla se matkustamohenkilökunnan jäsen, joka joutuu näitä juttuja lennolla selvittelemään matkustajien kanssa.

Mitä mieltä sinä olet asiasta? Oletko koskaan lentänyt lapsen kanssa muualla kuin turistiluokassa?