Browsing Tag

Kuulumisia

Tammikuun eloa ja kuulumisia

Vuosi vaihtui, palasimme kotiin Saksaan Suomen lomalta, ja arki alkoi. Ihana arki oikeastaan, pidän arjesta ja rutiineista paljon, ja ne pitävät minut hyvin käynnissä. Ei tämä aina näin ole ollut, mutta ehhhh… vuosien vierimisellä on varmaan jotain tekemistä asian kanssa. Nyt seuraa kuulumisia ja vähän tajunnanvirtaa, ja matkajutut jatkuvat viimeistään ensi viikolla!

Loma Kuopiossa oli oikein kiva, saimme vieraita Suomeen Italiasta, ja pakkanen paukkui. Vieraat viihtyivät ja ihastelivat Suomen luontoa. Kävimme myös Puijolla, josta tämän jutun kuvat ovat, ja todettakoon tässä samaan syssyyn että Puijolla ei nyt mene hyvin. Kuopiolaiset tietävät mistä puhun, lyhyesti muille: Puijon tornia uhkasi sulku, ja sieltä on juuri kadonnut kaikenlainen majoitus- ja ravintolatoiminta. Sentään torniin vielä pääsee, kannatusyhdistyksen voimin (infotkaahan, jos tilanne on nyt muuttunut). Palaan asiaan vielä.

Pitää kuitenkin muistaa, että tosin tämäkin Kuopion reissu meni  suurilta osin sairastellessa, oli yskää, nuhaa ja pientä kuumetta. Näin käy meille AINA Suomessa talvella. Ensin lapsi ja sitten me muut. Ei ole enää tottunut, 11 vuotta kun on poissa, niin nuo pakkaset ovat niin harvinaisia, että ne koettelevat itseäni ja keuhkoissa tuntuu.

Uusi vuosi, uusi draivi

Uusi vuosi alkoi jotenkin uudella draivilla, vaikken mitään uudenvuodenlupauksia tehnytkään. En ole sitä tyyppiä, joka lupaa kuun taivaalta, koska tiedän etten voi niitä toteuttaa – ne vaan unohtuvat melko usein.

Uusi draivi tuli tosin kuitenkin mukaan kaikkeen tekemiseen, ehkä loman jälkimaininkeina, ja yritykseni uudet nettisivut ovat kohta valmiit. Kuten markkinointisuunnitelmakin. Olen tehnyt viime vuodet töitä vain ja ainoastaan referenssien ja olemassa olevien kontaktien kautta (KIITOS teistä jokainen<3), ja nyt on aika nostaa volyymiä. Nettisivujen uusiminen on ensimmäinen askel.

Tälle vuodelle on sovittuna vakituisten juttujen lisäksi muutama mielenkiintoinen projekti, palataan asiaan näiden tiimoilta vielä. Blogissa tulee varmasti näkymään perinteisten matkajuttujen lisäksi myös vähän työjuttuja, ja yhteen ne osin toki kuuluvatkin.

Matkasuunnitelmia

Matkasuunnitelmat sitten, onko niitä?

Koska tilanteemme on vielä syksyn tiimoilta avoin, en halua tehdä mitään kovinkaan kauaskantoisia matkasuunnitelmia. Tästä kirjoitinkin jo Instagramissa, eli ensi viikolla lähdemme etelämmäs Eurooppaan (kirjoitan tästä vielä erikseen kun kuvio selkenee), enk’ vielä tiedä lisää matkan luonteesta. Matkasta voi tulla muuton järjestelyreissu tai hupimatka, mutta koska emme vielä tiedä, on parempi lähteä. Tilanne voi selvitä paikankin päällä.

 

View this post on Instagram

 

Travel plans for 2019: not so many! . In a couple of weeks we will head to the rainiest region in continental Spain (any guesses 😅), and then to Italy late February / early March, not sure yet. Finland at some point later this year. Mainly family visits just like in 2018. We are away so much that it’s nice to spend time at home as a family, too. . I believe we will go to Holland a plenty of times for Sunday shopping (40mins from home), perhaps a weekend trip to France by car. . Only one flight booked, not making any big plans before we know more about the end of the year’s schedules. . Wine tasting in Tuscany for sure, anyway ☺️ . Where are you going this year? . . #travel #travelblog #travel2019 #matkablogi #toscana #tuscany #tenuta #winetasting #vino #vinorosso #redwine #reissu #reissussa #matkalla #viikonloppureissu #italy #italia #italien #matkabloggaaja #italiassa

A post shared by LEENA | 🇫🇮🇮🇹👶🏻 (@londonandbeyondlena) on

Sitten vuorossa on ainakin reissu Italian isovanhempien luo, aika piankin, maaliskuussa. Viisaudenhammas pitää kuitenkin poistattaa ennen sitä, helmikuussa. Hampaan poisto on jo ajatuksen tasolla ihan kamalaa, inhoan kaikenlaisia toimenpiteitä, ja tämä on varmaan sieltä kamalimmasta päästä.

Muuten kalenteri ammottaa tyhjyyttään, mutta pari reissua minulla on suunnitteilla tähän lähialueille. Tai lähelle ja lähelle, ei Ranskan Alsace (Colmar) tosin esimerkiksi ihan naapurissa ole, mutta autobaanaa pitkin ei se ole mitenkään liian kaukana viikonloppumatkaa ajatellen. Leipzig (aka. uudeksikin Berliiniksi kutsuttu Leipzig!) kiinnostaa myös, kuten Belgian ja Hollannin rannikkoseudut.

Suomen reissukin on edessä, ajankohta vaan vähän vielä avoin, riippuen kaikesta edellä mainitusta.

Lentäminen

Jossain vaiheessa ajattelin ottaa kantaa vielä valtoimenaan vellovaan ilmasto- ja lentokeskusteluun, jossa on kieltämättä esiintynyt somekeskusteluissa varsin erikoisia piirteitä. Jopa sellaisia piirteitä, itse asia tuntuu jäävän välillä unholaan oman sädekehän kiillotuksen lomassa.

Itsehän ei tässä tosiaan mitään pyhimyksiä aiheen tiimoilta olla, koska järkevin tapa matkustaa perheidemme luo Saksan ja Italian ja Saksan ja Suomen välillä on se lentokone, kun aikaa ei ole liiaksi asti. Emmekä todellakaan ole ainoita tällaisessa tilanteessa, saati lennä eniten tuttavapiirissämme, mikä johtaa siihen, että kannatan kaikin puolin nykyisen liikkumistapojen kehitystä vähäpäästöisempään suuntaan  (lentokone, laivat, autot, junat, koskee kaikkia). Ihmisten kuitenkin täytyy liikkua paikasta toiseen, eikä läheskään aina lomamielessä, mihin keskustelu tuntuu nykyään keskittyvän.

Tämän jutun aika ei kuitenkaan ole blogissani vielä, koska en ole millään mittapuulla aiheen asiantuntija, enkä halua jakaa blogissani mutu-tietoa. Kannattaakin juttua odotellessa lukea Anna-Katrin  blogipostaus aiheesta, jossa on lähteet kunnossa.

Vaikka edessä on monta kysymysmerkkiä, eikä varmaan koskaan pitäisi tätä julkisesti huudella, mutta nyt on tälle vuodelle hyvä fiilis ja meno.

Työjuttujen osalta alkaa homma selkiintyä, olen saamassa tosiaan kotisivuprojektin päätökseen ja pääsen keskittymään olennaiseen. Pitkään minua vaivannut yrityksen nimiasiakin on selvinnyt, ja koska pyörää ei kannata keksiä uudelleen, tulee kaikki toiminta olemaan vastedes London and beyond -brändin alla. London and beyond on brändini, rakas blogini, ja sitä kautta minut tunnetaan. Joten tästedes myös London and beyond konsultoi ja auttaa yrittäjiä markkinoinnin ja sisällöntuotannon saralla – mikään muu ei muutu, kuin nimi vain.

Perhe-elämäänkään ei kuulu mitään erikoista, olen maailman kiitollisin lapsen ihanalle päiväkodille, sekä kaikille kivoille jutuille vapaa-ajalla. Ei sen tosiaan tarvitse mitään erikoista olla, kunhan on kiva tehdä asioita yhdessä sekä nähdä ystäviä. Se on tärkeää, ja on ihana huomata, että Düsseldorfissa on ne omat kuviot. Vaikka niinhän se on, että ehkä mekin kohta lähdemme, ja niin lähtee ihmisiä ympäriltä.

Ei riitä enää yhden käden sormet laskemaan heitä, jotka ovat vaihtaneet maata. Osa palanneet kotimaihinsa, osa matkalla uusiin seikkailuihin, kauaskin, lyhyellä varoitusajalla. Tällaista se elämä meidän kuplassa on, mikään ei ole pysyvää, ja tilanteet muuttuvat.

Ihanaa vuoden alkua kaikille! Mitä sinulle kuuluu?

Kuulumisia loppukesän kynnyksellä

Kesäloma loppui tänä aamuna – ainakin jos sen loppumista mitataan sillä, että päiväkoti avasi aamulla taas ovensa parin viikon breikin jälkeen. Säät ovat kuitenkin vielä niin kesäisiä, että tässä ollaan kuitenkin kesätunnelmissa, ja huomiseksi on luvattu Düsseldorfiin 37 astetta lämmintä. Ei tätä kesää nyt loppuneeksi voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta ainakin arjen rutiinit ovat palaamassa takaisin loman jälkeen. Nyt seuraa sekalaisia kuulumisia arjen alkaessa taas.

Loma alkoi taas tutun kaavan mukaan lentokentältä. Vietimme viikon verran lomaa Suomessa lapsen kanssa, ja palasimme Saksaan loman viimeiseksi viikoksi. Viikko poissa on tällä kokoonpanolla hyvin optimaali aika, sillä huomaan lapsen kaipaavan isäänsä etenkin loppuajasta vaikka lomalla mukavaa onkin.

Viimeisin viikko täällä kotona sitten meni kuitenkin vähän aikatauluja sumpliessa, ja valehtelisin jos väittäisin, etteikö tässä olisi kohdattu joitain aikataulutuksellisia haasteita. Onneksi Matteolla pahin kiire töissä hellitti juuri parahiksi heinäkuun lopussa, joten saimme sumplittua kohtuulliset aikataulut molemmille.

Rautavaara: Suomalaista maantiemaisemaa – autolla tyhjää tietä ajaessa on aikaa fiilistellä

Olemme nauttineet tästä yhdessäolosta, ja lapsenkin aikataulut ovat olleet hyvin ”italialaiset” eli nukkumaan on menty lähempänä puolta yötä. Hän on tosin ollut aina iltaihminen, joten tässä ei sinänsä ole ollut suurempaa ongelmaa. Olemme nyt lomalla syöneet aivan liikaa ulkona, mutta kerrankos sitä. Helppouttahan se on tarkoittanut.

Kaikkien aikojen suosikki sushiravintolani oli kanssamme yhtäaikaa myös lomalla, ja tämän opin kantapään kautta – olin nimittäin säästänyt nälkääni Suomesta paluupäivänä, ja odottanut sitä hetkeä että saan soittaa tilauksen heti kun olen laukkuni hihnalta saanut. Ajattelin että napataanpas kätevästi sushit sitten kotimatkalla kyytiin. Mutta se tunne, kun puhelimessa odotti vastaaja ja lomailmoitus! Pieni perheravintola on toki lomansa ansainnut, ja kurvasimme puolestaan McDriven kautta kotiin. Heti ravintolan väen palattua lomalta kävin noutamassa sushit kotiin – lapsikin on kovasti tykästynyt avokadosushiin, joten tästä on tainnut tulla koko perheen suosikkiravintola.

Saimme tehtyä kivoja juttuja yhdessä, vaikka Saksan päällä hautova helleaalto verottikin voimia. Pidän kesästä ja etenkin näistä kovin romanttisiksi kuvailluista pimenevistä kesäilloista, mutta onhan tuo 35+ lämpöastetta hieman liikaa. Onneksi kotimme ei ole kaikista kuumin, vaan viilenee hyvin illaksi. Yksi yö oli tosin sellainen, että oli vähän kestämistä lämmön kanssa: ikkuna oli täysin auki ja suihkuttelin ostamaani viilentävää vesisprayta jalkoihin ja käsiin aina herätessäni. Nämä vesisprayt olivat suurelta osin myyty loppuun  DM:stä, ensimmäisellä kerralla onnistuin saamaan pelkän veden ilman ekstratuoksua, nyt hellejakson lopussa jäljellä oli vain kookoksen tuoksulla varustettua vettä. No, hyvin sekin viilensi!

Olen pannut merkille, että tähän lämpöön alkaa kuitenkin tottua. Suomesta saapuessamme olin pari päivää aivan puhki ja päätä särki – Suomessa vanhempieni kotona on sisällä mukavan viileää, ja vaikka ulkona lämmin olikin, oli Suomessa helpompi myös viilentyä esimerkiksi järvessä. Täällä toki sitten maauimalat ovat olleet kovassa käytössä, ja tuon shokkihoidon jälkeen lämpö ei enää niin haittaa ja päänsärkykin on kadonnut.

Matteolle tämä on melko normaalia kesäsäätä, eikä hän ole moksiskaan, toki erona on tässä se että hän on viettänyt usein kuumimmat kesäkuukaudet meren rannalla Italiassa – eikä kaupungissa. Mutta selkeästi häneen tämä lämpö vaikuttaa vähemmän kuin minuun, pohjoisen kasvattiin.

Kävimme noin tunnin ajomatkan päässä Scholss Drachenburgissa päiväreissulla, Königswinterin kylässä Bonnin lähellä

Loppuviikosta pitäisi tulla sitten sateisempaa ja viileämpää – sekin on nyt koettu, että 26 astetta voi kuvailla viileäksi. Tosin ei tämä kovin pitkäaikainen ilo ole, sillä lennämme pian Italiaan muutamaksi viikoksi anopin luo. Sama helle hautoo Toscanan yllä, ja tilanne ei nyt varsinaisesti ainakaan parane. Suuntaamme luultavasti hetkeksi rannalle tai vuorille.

Nyt loman jälkeen ovat pää ja mieli jotenkin täynnä uutta ja energiaa. Olen luultavasti maailman surkein lomailija, ja joskus on hankala päästä sellaiseen tilaan ettei mieti mitään muuta kuin sitä lomaa – mutta nyt tuolla Suomessa tämä onnistui melko hyvin. Pitäisi varmasti muistaa tämä useamminkin, että kaikki sujuu pienen tauon ja pään tuuletuksen jälkeen aina paremmin. Päiväkodin loman loppuminen tuo taas kaivatut rutiiinit arkeen – ehdin tehdä päivällä työt, ja illalla viettää lapsen kanssa aikaa. Ei tästä muuten mitään tulisi, muutaman tunnin pätkissä tehdyt työt stressaavat enemmän ja ei tule tehokasta oloa – vaan olo, että tässä kiireessä saan kurottua kaiken kasaan. Joten tarvitsen minäkin ne rutiinit.

Ihanaa loppukesää tai alkavaa syksyä, miten sen nyt ottaakaan! Oletko iloinen arkeen paluusta?

Ps. Suomen reissulla tuli taas hyvä muistutus eteen siitä, että lapsen kanssa kaksin reissatessa kannattaa olla dokumentit kunnossa! Lue juttu: Hoida luvat kuntoon lapsen kanssa kahdestaan matkustettaessa

Fiiliksiä menneiltä päiviltä

Minun oli tarkoitus olla tällä hetkellä nauttimassa Englannin kesästä Matteon ja kavereidensa kanssa grillijuhlien merkeissä, mutta koska suunnitelmat menivät hieman uusiksi poikien sairastumisen ja sateen vuoksi, on minulla tällä hetkellä hyvin paljon luppoaikaa. Hyvää aikaa bloggaamiseen siispä.

Tänään on luvassa hieman tarinaa menneiltä päiviltä täältä Englannista. Ihan perus ajatusvirtaa, ei sen kummempaa. Mitään maatamullistavaa ei ole tapahtunut, kesäfiilistelyä ja viisumijärjestelyjä lähinnä (siitä asiaa ihan lähipäivinä). Viime päivät ovat menneet laiskotellen ja kesästä nauttien, kesäsäät kun eivät täällä UK:ssa ole aina niinsanotusti varmoja. Onneksi se kesä tosiaan tuli tänne edes muutamaksi päiväksi ja ehdittiin nauttia siitä niin kauan kuin sitä kesti. Se kesä taisi nimittäin ottaa nyt suunnaksi Suomen, mikäli sieltä kantautuvia uutisia on uskominen. Mutta hyvä niin, sillä ensi viikolla suuntaan Suomeen!

2014-06-30

1 & 2.

Nuo kaksi ensimmäistä kuvaa ovat minun ja Annan muutamanpäivän takaiselta kävelyreissultamme, South Bankilta tarkemin ottaen. Tuosta reissusta voi lukea lisää tarinaa täältä, en siitä viitsi enää kovin tarkasti kirjoitella ettei tule toistettua itseään liikaa. Nuo kuvat halusin kuitenkin julkaista siksi, että ne jäivät viimeksi julkaisematta ja koska uskon että näin kesällä South Bank on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos Lontooseen sattuu eksymään. Täynnähän se on, siitä ei pääse mihinkään, muttä tämä Wunderland josta edellisessä postauksessa mainitsinkin, vaikutti todella mielenkiintoiselta paikalta käydä.

3 & 4.

Tuo kuvissa näkyvä linnaimainen punainen (oranssi?) rakennus on entinen yliopistoni, Royal Holloway, joka on osa University of Londonia. Tuolla olen viime päivinä viettänyt paljon aikaa ystäviä ja kavereita tavaten, ja tuo sisäpiha on kuin tehty auringonottoon ja porukalla loikoiluun. Ompa siinä vieressä yliopiston baarikin, jos jano pääsee yllättämään. Yliopisto on kyllä jo nähtävyys itsessäänkin, ja muutaman turistiryhmän bongasin eilen kierroksellaan.

Välillä harmittaa se, että asuin maisterivuoteni Lontoossa enkä Eghamissa missä RHUL sijaitsee – ihan siitä syystä että Eghamissa oli mainio yhteishenki siellä asujien kesken. Kun asuu vähän kauempana, pitää aina huolehtia siitä milloin viimeinen juna lähtee jne. Onhan se Lontoossa asuminenkin kokemus itsessään, molemmissa on varmasti puolensa. Lontoon Waterloon asema on Eghamista noin 40 minuutin junamatkan päässä, ja moni kulkee matkaa päivittäin suuntaan ja toiseen.

5.

Matteon kiinalaiset kämppäkaverit kutsuivat meidät viettämään iltaa kanssaan valmistamansa ruoan merkeissä. He häärivät keittiössä koko alkuillan ja kutsu kävi siinä kahdeksan aikaan – tulkaahan maistamaan itsetehtyjä dumplingseja. No tottakai me menimme, ei epäilystäkään. Ja arvatkaas vaan miten hyviä ne olivat? Sain reseptin mukaani joten saattaahan se olla, että ensi viikolla yritän valmistaa noita herkkuja omin pikku kätösin. Täytyy käydä hieman ostoksilla täällä Englannin päässä ennen Suomeen suuntaamista, täällä kun on paljon parempi itämaisten ruoka-aineiden tarjonta kuin Kuopiossa. Ylläri.

6.

Jalkapallo. En ihan oikeasti ole sellainen henkilö, joka jaksaa katsoa televisiosta mitään urheilua kovin kauaa. Voin katsoa hetken sieltä, hetken täältä mentaliteetilla golfia, talviurheilulajeja sekä skeittausta mutta en vain jaksa katsoa muuta. Kuitenkin lupasin saksalaiselle ystävälleni että voisin Saksan pelin katsoa, ja niin löysin itseni Matteon kanssa kahdesta Saksan pelistä tällä viikolla. Porukkaa oli pubissa hurja määrä, saksalaisia eritoten ja aikamoinen fiilis siellä tosiaan oli.

Eilen jäimme pubiin Saksa-Ranska ottelun jäljiltä ja porukkaamme liittyi eräs venäläinen tyttö kolumbialaisen ystäväjoukkonsa kanssa. Jäimme heidän kanssaan seuraamaan Brasilia-Kolumbia ottelua ja eipä kolumbialaisia pääse näin jälkikäteen ainakaan syyttämään flegmattisuudesta. Sen verran intohimoisesti joukkojaan kannattivat, vaikka voittoa ei tullutkaan. Montaakaan Brasilian kannattajaa ei ollut pubiin eksynyt, ja tuntui että kaikki olivat altavastaaja Kolumbian kannalla. Olisi tosin voinut lähteä hetkeä aiemmin kotiin, sillä molemmat Matteo ja kaverinsa sairastuivat tänä aamuna. Perus flunssaa vain, tiedä sitten oliko eilisellä kannattamisella jotain tekemistä asian kanssa… 🙂

Nyt tilaan kebabin netistä ja odotan sitä toimitettavaksi tuohon ala-ovelle. Helppoa kuin heinänteko ja halpaakin vielä, eikä tarvitse edes nousta tuolista. Ja ruoka saapuu kätevätsti 45 minuutin kuluttua. Menevä lauantai-ilta siis tiedossa…

Mukavaa lauantai-iltaa teille kaikille!