Browsing Tag

Kuopio

Kannattaako Kuopiossa satsata illalliseen 250 euroa?

Kuopio tarjoaa silmänruokaa, mutta miten on ravintolaruoan laita?

Kuopio on kaupunki, jonka ravintolatarjonta on kokenut positiivista kehitystä viime vuosien aikana. Koska tämä asia on tehnyt tähän sudettisavolaiseen isommankin vaikutuksen, kirjoitin aiheesta ihan oman artikkelin ”Foodie, unohda Lontoo ja New York, ja Kuopio on nyt in”.

Me kävimme kolmen viikon Kuopion lomamme aikana testaamassa Kuopion ravintolatarjontaa useampaankin otteeseen: kaupungin lounas ja brunssitarjonta tuli hyvin tutuksi. Kävimme myös muutaman kerran testaamassa Kuopion illallisen näkökulmasta.

Mikä on sopiva ravintolabudjetti Kuopioon?

Kuopiossa 250€:n illallisbudjetti on kahdelle verrattain suuri, sillä kaupungissa ei ole kovinkaan montaa kalliimpaa fine dining -ravintolaa. Paneudun lounaspaikkojen tarjontaan vielä erikseen, mutta tänään pohdin sitä, onko Kuopiossa järkevää illastaa satojen eurojen edestä. Useissa ravintoloissa loppulasku on kokemukseni mukaan kahdelta himpun yli 50€:n tietämillä, mikä toki riippuu monesta asiasta kuten esimerkiksi ruoan kanssa nautitusta viinistä ja sen määrästä. Tuolla summalla olemme selvinneet yhdestä Kuopion suosikeistamme, Trattoria Sorrentosta kahden pizzan, pienen alkupalan ja juomien (joita tosin ei ollut montaa) kanssa useaan otteeseen.

Me valitsimme illalliskohteeksemme Mustan Lampaan, mielessämme netistä heidän verkkosivuiltaan bongaamani kuuden ruokalajin maistelumenu. Musta Lammas ei ole Kuopion edullisimpia paikkoja – taitaa olla Puijon Tornin ohella jopa kallein – ja odotukset olivat korkealla. Maistelumenu ja viinipaketti vielä siihen päälle – odottelin iltaa innostuneena ja olinpa lukenut joitain mielenkiintoisia blogijuttujakin aiheesta ystävien kokemusten lisäksi.

Olen pitänyt suomalaisia ravintoloita noin yleisesti ottaen hieman ylihinnoiteltuina, ja esimerkiksi kotona Saksassa saan rahalle enemmän vastinetta. Suomessa tulee usein myös tunne, että viinien hinnoissa on jonkin verran ilmaa, vaikka toki sitä ymmärtää mistä suomalainen kulurakenne koostuu. Mieli oli Mustan Lampaan osalta utelias.

(kuvitus Mustasta Lampaasta ja samaan syssyyn pahoittelut hieman tummista kännykkäotoksista – jätin kameran tarkoituksella kotiin)

Kiireetön ruokailu kaksin

Vauva jäi vanhempieni hoitoon, vaikka Musta Lammas onkin ilmeisesti tunnettu lasten hyvästä huomioinnista. Bloginaapurini Mungolifen Anna oli piipahtanut vauvan kanssa Mustassa Lampaassa, ja kehui paikkaa kovasti blogissaan vauvamyönteisyydellään. Meillä oli kuitenkin harvinainen mahdollisuus lähteä ravintolaan ilman vauvaa kiitos vanhempieni, ja lähdimme  kaksin nauttimaan kiireettömästä illallisesta.

Muuten meidän pikkuinen kulkee mukanamme ravintoloissa, ja tähän lapsi ravintolassa –aiheeseen tulen paneudutumaan myös ihan erikseen.

Musta Lammas, maistelumenu ja viinipaketti

Päätimme lopulta illallistaa ihan pidemmän kaavan mukaan ja kuuden ruokalajin maistelumenu kesti noin kolme tuntia. Viinipaketti kruunasi illan, tosin puolitimme paketin sillä olisin ollut tuhannen tuiterissa kuuden viinilasin jälkeen – vaikka eivät ne kuulemma suuren suuria olisivat olleetkaan.

Kuuden lajin maistelumenun hinta oli 69€, eli kahdelta se teki yhteensä 138€. Viinipaketit ja muut juomat tekivät yhteensä loput laskusta, sillä otimme juomat erikseen vielä alkuun ja loppuun jälkkäriksi.

Nyt sitten siihen tärkeimpään, eli annoksiin. Musta Lammas panostaa pohjois-savolaiseen lähiruokaan, ja koska asiakkaita ei tuona torstai-iltana ollut ruuhkaksi asti, ystävällisellä tarjoilijalla oli aikaa kertoa vähän enemmän ravintolan periaatteista. Oli kiva kuulla, että paikalliset raaka-aineet ovat tosiaan suosiossa ja niitä jopa kasvatetaan itse. Ruoista huomasi, että ne olivat todella tarkkaan mietitty, ja maut sopivat yhteen todella hyvin. Ihan oikeasti hyvin. Tarjolla oli jonkin verran Kallaveden kalaa ja paikallista kasvistuotantoa, sekä pääruokana todella herkullista karitsaa. Annoskoko oli melko pieni, mikä on tällaisissa ravintoloissa tavallista. Olen tosin itse pieniruokainen, ja jouduin antamaan muutamasta annoksesta lopun Matteolle, jotta jaksaisin maistaa kaikkea.

Viinit oli myös mietitty tarkkaan, ja Mustassa Lampaassa oli iso fokus saksankielisten maiden viineissä. Oli hauska huomata jo ensimmäisen viinin kohdalla, että se oli tuotettu muutaman tunnin matkan päässä meiltä kotoa, Reininlaakson Rüdesheimissä. Otin tuottajien tietoja ylös, sillä hyviä viinintuottajia on näillä nurkilla kiva löytää aina lisää.

Summa summarun: Musta Lammas on selkeästi loppuun saakka mietitty kokonaisuus, ja vähän yli sata euroa per henkilö ei mielestäni ole kuuden ruokalajin ja juomien kanssa paha summa ollenkaan. Yhdistettynä todella miellyttävään ja asiantuntevaan palveluun, kokemuspankkikin karttui mukavasti. Lähdimme molemmat hymyssä suin kotiin, ja myös Matteo piti syömästään. Aikoo kuulemma tuoda vanhempansa syömään Mustaan Lampaaseen, kun he joskus Italiasta Kuopioon saapuvat.

Pieni miinus kuitenkin asiakkaiden sijoittelusta ravintolassa: Musta Lammas oli tuona torstaina hyvin tyhjä (muutama seurue lisäksemme), ja meidät sijoitettiin kahden hengen pöytään aivan kiinni toiseen kahden hengen seurueeseen. Välissä oli tosin lasi eikä siinä mitään toisesta pöydästä kuulunut, mutta ajattelin että ehkä tilaa olisi ollut muuallakin.

250 euroa on paljon Kuopiossa, mutta se kannattaa satsata jos haluaa laatua ja kokemuksen

Oikeastaan sanoisin, että 250 euroa oli kohtuullinen hinta kahdelle kyseisestä illallisesta, vaikka Kuopiossa se onkin paljon. Ei se jokaviikkoinen luksus hintansa vuoksi ole, mutta silloin tällöin oikein kiva tapa viettää iltaa. Meillä oli Mustaan Lampaaseen lahjakortti, ja osan maksoimme itse.

Monessa Euroopan kaupungissa saa olla todella tarkkana, ettei ravintolan loppulasku lähde aivan lapasesta – juttelin tästä asiasta taannoin Pako Arjesta -blogin Jerryn kanssa, joka oli lähdössä reissuun Pariisiin. Pariisissa on toki ravintoloita jokaiselle kukkarolle, mutta vähän paremmasta setistä hyvässä ravintolassa saattaa joutua maksamaan useita satasia per henkilö. Toki hintataso Kuopiossa ja Pariisissa ei nyt ole aivan vertailukelpoinen, mutta saanette kiinni mitä ajan takaa. Kuopiossa Mustassa Lampaassa laadukkaan maistelumenun saa kuitenkin sillä 69€:llä, eikä se ole tästä kokonaisuudesta paha hinta. Veikkaan, että Helsingissäkin joutuu laittamaan rahaa rutkasti lisää vastaavaan settiin.

Puijon Tornin illallinen olisi mukava testata myös kesäiltana auringonlaskiessa – kokemusta on toistaiseksi vain lounaasta, mikä ylitti odotukset. Isä Camillon illallinen alkuruokien ja jälkiruoan kanssa viineineen voisi myös olla mukava kokemus, jos hinta ei haittaa, vaikka viinistä riippuen hinta jäisi luultavasti silti alle tämän jutun esimerkkihinnan.

Mitä sinä olet valmis maksamaan laadukkaasta illallisesta Suomessa?

Foodie, unohda New York ja Lontoo – Kuopio on nyt in!

Kuopio on kaupunki, jonka ruokatarjonta on kasvanut räjähdysmäisesti erittäin hyvään suuntaan kymmenessä vuodessa. Kun on tullut oltua poissa maisemista, on kehitys ollut helppo huomioida. Kuopio on tänä päivänä kaupunki, jossa ruoan ystävä ei jää nälkäiseksi. Laatua on myös tarjolla, joten ihan mihin tahansa ei tarvitse tyytyä.

Kuopio on nyt ruokamatkaajan trendikäs osoite, ja tänne tullaan kauempaakin. The Travelers Buddy -blogin Juan, jonka olen tavannut Düsseldorfin matkabloggaajatapaamisissa, kävi viime vuonna Kuopiossa ja ihastui kaupungin ruokatarjontaan. Minulle jäi mieleeni keskustelumme aiheesta miksi tästä paikasta niin harva tietää maailmalla – tarkoittaen, miten hyvin varjeltu salaisuus Kuopion seutu on. Juanin tärppi Kuopioon oli etenkin SATOA goes WILD -ruokafestivaali, josta kerron myös tässä jutussa. Lue Juanin artikkeli Kuopiosta täältä.

Nyt on sitten minun vuoroni kertoa teille, miksi ruokafanin kannattaa tehdä pysähdys Kuopioon. Eikä ainakaan vähiten sen takia, että Kuopio on saanut juuri tuoreeltaan eurooppalaisen gastronomisen alueen tunnustuksen: European region of Gastronomy myönnettiin vuodelle 2020 (lähde: Savon Sanomat)

Kuopion tori ja kauppahalli – check

Maailmalla ja matkailijoiden keskuudessa on nykyään trendikästä olla foodie, ja street food on tällä hetkellä kaikista kuuminta hottia.

Myönnän myös sen, että itsekin olen viime vuosina tullut vaativammaksi ruoan suhteen ja nautin erilaisista mauista. Minua kiinnostaa myös oppia ruoasta lisää, vaikka kokkina nyt en välttämättä loistakaan. Olisi hölmöä olla hyödyntämättä Suomen kotikaupungin tarjonta!

(kommenteissa hyviä ruokasuosituksia Kuopioon lukijoilta, kannattaa lukaista nekin läpi mikäli ravintolatarjonta kiinnostaa!)

Trendikästä, suussasulavaa katuruokaa ei kuitenkaan tarvitse lähteä metsästämään Kuopion toria eli mualiman napaa kauempaa. Siellä on tarjolla lähiruokaa parhaimmillaan: torikojuista saa kaikkea kuuluisista Hanna Partasen lihiksistä thairuokaan, ja Kauppahallista saa mukaan mitä parhaita raaka-aineita (kuten myös ihan paikan päällä syötäviä herkkuja). Lähiruokaa ja oman alueen herkkuja – niitä on tori täynnä.

Oma suosikkini on ehdottomasti Hanna Partasen lihis, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Kuopiolaisia hemmotellaan ruokafestivaaleilla

Ajatus tähän tekstiin lähti Kuopion keskustassa järjestettävältä SATOA goes Wild -ruokafestivaalilta, jossa perheeni kanssa piipahdimme. Festivaali on upea tapahtuma, jossa ruoanystävä viihtyy: 35 euroa maksavalla passilla saa 10 annosta, kymmenessä eri ravintolassa. Ravintolat ja menu on mainittu passissa etukäteen, ja reitti on fiksusti suunniteltu: alkuun keittoja, reitin keskivaiheilla tuhdimpia pääruokia ja lopuksi jälkiruoat. Reitti vie myös Kuopion pienille kujille, ja sen varrella on myös kulttuurillisesti mielenkiintoisia kohteita ja tapahtumia.

Tänä vuonna SATOA goes Wild-festarin trendinä olivat pohjoissavolaiset villiruokaherkut, ja festarilla mukaan oleviin ravintoloihin kuuluivat Konttiravintola Morton, Intro, Kummisetä, Kings Crown, Isä Camillo, Musta Lammas, Thairavintola Samruai, VS-ravintolat, Lounashuone Voltti sekä Kahvila Houkutus.

Ruokafestari oli niin minun kuin Matteonkin mieleen: Matteo rakastui suomalaisiin luonnon makuihin, ja useat annokset saivat kehuja. Päivän eksoottisin tuote lienee kuusenkerkkää ja koskenkorvaa sisältävä drinkki, jonka ostimme ruokamme kyytipojaksi Kings Crownista.

Suosikkejamme olivat Kummisedän annos, Kings Crownin bruschetta, Isä Camillon hot dog ja Houkutuksen pullajäätelö.  Google kertoi myös, että samantyylinen Sato Kuopio Food Festival järjestetään elokuun lopulla.

Pieni miinus kuitenkin järjestäjille lipun ostosta, joka oli tehty melko hankalaksi. Lipun sai ostaa ennakkoon tai Kuopio Tanssii ja Soi -infopisteeltä ja hankalaksi oston teki infopisteen sijainti: sitä ei meinannut millään löytyä torin vilinästä. Tiedoksi kävijöille: se sijaitsee Salacavala-ravintolan edessä olevassa matkailuautossa.

Kuopion ravintolat nostavat profiiliaan

Kuopioon on tullut perinteisten ravintoloiden rinnalle uusia, tasokkaita paikkoja. Moni ketjupaikka on myös piristänyt ilmettään, mikä on otettu tervetulleena vastaan. En tiedä onko tämä vain oma fiilikseni, mutta kuopiolaiset ovat mielestäni myös ottaneet ravintoloissa syöntiä enemmän tavakseen.

Kuopion ravintoloista nostaisin esiin omien kokemuksieni perusteella Trattoria Sorrenton Snellmaninkadulla, jota pitävät kuopiolaistuneet italialaisveljekset italialaisella, rennolla otteella – Sorrentoon on aina ihana mennä. Pidän myös kovasti Kasarmikadulla sijaitsevan, saksalaista oluttupaa jäljittelevän Bierstuben tunnelmasta. Fiiliksestä tuntuu pitävän moni muukin sillä Bierstubeen on syytä tehdä pöytävaraus kiireisimpinä aikona. Cafe Satamassa on mukava käydä kesäisin drinkeillä, ja Kings Crown ja Intro ovat mukavia lounaspaikkoja.

Listallamme ovat vielä Musta Lammas, Osteria di Vino sekä Gusto Runin, ja yritämme tällä reissulla mahdottaa ohjelmaan nämä kaikki kehutut paikat.

Kuvat SATOA goes WILD-festivaalilta

Mikä on ruokasuosikkisi Kuopiossa?

Aamukahvilla Puijon Tornissa: kehua ja kritiikkiä

PuijontorniPuijon torni

Käymme verrattain usein Suomessa ja matkamme suuntautuvat luonnollisesti lähes aina kotikaupunkiini Kuopioon

Harvoin kaupunkia tulee kuitenkaan tutkittua niin sanotusti ”turistin näkökulmasta”, vaan tulee vietettyä aikaa vanhempieni sekä kavereideni luona. Sekä ulkoillen, koska ulkoilu ja Kuopio nyt vaan kuuluvat yhteen.

Joululoma Kuopiossa kesti osaltamme kolmisen viikkoa, ja lomalle osuivat myös todelliset paukkupakkaset. Mittari näytti lähes kolmeakymmentä miinusastetta ja luminen talvimaisema teki Kuopiosta äärettömän kauniin.

Matteolla oli vähän kestämistä pakkasten kanssa, mutta saa kiitettävän arvosanan pakkaskestävyydestään. Ei Toscanan poika taida enää Saksan lämpötiloista itkeä tämän reissun jälkeen.

Puijon hyppyrimäki

PUIJON RINTEET

Puijon torni tarjoaa upeat puitteet kahvitteluun

Eräänä aamuna oli kuitenkin niin kylmä, että päätimme ottaa auton alle ja lähteä hakemaan Hanna Partaselta lihapiirakoita ja kalakukkoa. Matkalla Partaselle saimme kuitenkin idean – miksi emme kävisi Puijon Tornissa katsomassa maisemia?

Kaunis talvipäivä ja kuppi maistuvaa kahvia tekisi terää, etenkin kun edellisyö oli mennyt niin ja näin pienen kanssa. Ulkonakin oli sen verran kylmä, että pidempi ulkoilu ei houkutellut. En ollut koskaan käynyt Puijon Tornissa varta vasten kahvittelemassa, joten tuumasta toimeen.

Upeat maisemat ja puitteet ihastuttavat … mutta on pakko antaa vähän myös kritiikkiä

Ensin kehut ennen kritiikkiä: vau, mitkä maisemat meitä odottelivat! Jäinen ja luminen Kuopio aukesi koko komeudessaan silmiemme edessä. Kuppi kuumaa kahvia lämpimissä sisätiloissa. Aivan upeaa. Tämän kun olisi moni  ystäväni maailmalla nähnyt, ajattelin.

Eräs asia aiheutti kuitenkin ihmetystä. Paikassa oli meidän lisäksemme viisi henkilöä – käytännössä kahvila oli siis tyhjä. Ja kahvi tuli muuten kalliiksi: Kahvi maksoi muistaakseni noin kaksi euroa, sisäänpääsy oli täydellä varmuudella kuusi euroa henkilöä kohden. Eli nopea laskutoimitus 2×6€ + 2×2€ = 16€.

8€ per henkilö. Se on paljon Kuopion mittapuulla.

Puijo kahvila

Ymmärrän täysin sen, että Puijon tornilla on varmasti korkeat kulut, joita yritetään kattaa pääsymaksulla.

Tornikahvilalla on kuitenkin aivan huikea potentiaali. Moni varmasti maksaakin pääsymaksun (pöytävarauksen tehneet pääsevät käsittääkseni ilmaiseksi) ja kahvit mukisematta – kun ajattelen asiaa turistin näkökulmasta. Mutta entäs sellainen ajatus, että Puijon torni voisi toimia myös kaupunkilaisten olohuoneena, paikkana jossa kahvikupin ei tarvitse maksaa kahdeksaa euroa? Tuskin olen väärässä, jos väitän että viimeisin Puijoa koskeva kehitys on tapahtunut kultaisella kasikytluvulla. Siellä on aina melko väsynyt tunnelma.

Pohdinkin seuraavaa: voisiko Puijon Tornissa järjestää esimerkiksi kerran viikossa / kuukaudessa kuopiolaisten päivän, jolloin torniin pääsee erikoishintaan? Tai jos ihan villiksi aletaan, niin vaikka jonain päivänä päästä ylös muutaman tunnin ajan ihan ilmaiseksi? Saisiko tämä vipinää nyt suoraan sanottuna melko väsyneeseen Puijoon?

Puijo on Kuopiossa muutenkin kuin yksi tragikoominen tapaus, joka aiheuttaa tunteita laidasta laitaan. Ainakin sen kehittämissuunnitelmat, joista voisinkin jossain välissä avata sanaisen arkkuni ja valmistautua perusteelliseen shitstormiin.

Melkein keskustassa sijaitsevalle Puijolle päästäkseen on myös omistettava auto koska julkista liikennettä ei ole – mikä on näin vähän ulkopuolisen näkökulmasta hyvin vaikea ymmärtää.

En ole tietenkään täysin perillä kuka ravintolaa pyörittää, tai kuka vastaa tornin kuluista. Olen itsekin yrittäjä, ja ymmärrän että asiat vain joskus maksavat. Asiakkaana minulla on kuitenkin tietty kipuraja, jota en suostu ylittämään – ja tämän kahvihetken kanssa oltiin aika lähellä sitä kipurajaa. Puijo on niin upea, että moni kaupunkilainen varmasti nauttisi edullisemmasta kahvittelumahdollisuudesta – ja moni varmasti tulisi paikalle tuoden mukanaan kaivattua eloa, jos kaupunki/tornista vastaava taho haluaisi tulla asiassa hieman vastaan.  Minä ainakin kaupungissa ollessani tulisin. Toimisiko tämä vaikka kerran kuukaudessa?

Onko sinulla kokemusta Puijon Tornista?

Matkustatko lapsesi kanssa, jolla on eri sukunimi? Lue tämä!

Untitled design(11)

Kun matkustaa yksin vauvan kanssa, jolla on kanssasi eri sukunimi, joutuu varautumaan siihen, että joudut todistamaan lapsen olevan omasi.

Olen aina pitänyt itseäni rentona matkailijana esimerkiksi pakkaamisen suhteen. Virallisten asioiden hoito matkoilla on kuitenkin asia, jota en laiminlyö. Ennen reissuun lähtöä teen aina tuplatarkastuksen matkustusasiakirjoista, puhelimesta, lompakosta sekä muun muuassa vakuutusasioista. Ne eivät ole koskaan unohtuneet, enkä halua niiden unohtuvan jatkossakaan.

Kuljetin aikaisemmin myös kopiota vauvan syntymätodistuksesta mukanani (+lupalappua Matteolta), lentäessäni kaksin hänen kanssaan. Koska ei oo ennenkään kyselty oli sen verran vahva argumentti, että syntymätodistus jäi tällä kertaa Düsseldorfista Kuopioon lennettäessä kotiin. Matteo kuitenkin ajoi meidät lentoasemalle ja hän oli todistamassa, että vauvan matkustaminen on ok.

Kuten nyt sitten arvata saattaa, virkailijan ensimmäinen kysymys olikin heti passien luovutuksen jälkeen seuraava:

”Olisiko sinulla syntymätodistusta, kun teillä on lapsen kanssa eri sukunimi?”.

No niin, ei ollut. Matteo oli tosin mukana, joten ajattelin että sehän riittää. Tässä vaiheessa virkailija oli sitten vielä vähän vaikeana, kunnes kerroin että Italian passissa on myös vanhempien nimet ja syntymäajat kolmannella aukeamalla (mitä Suomen passeissa ei lapsilla käsittääkseni ole, korjatkaa jos olen väärässä). Ongelma ratkaistu, virkailija oli tyytyväinen, ja pääsimme matkaan. Tosin meinasi hieman pulssi nousta.

Siinähän olisi soppa syntynyt jos emme olisi lennolle päässeet, joten ensi kerralla kopio syntymätodistuksesta passin väliin ja vaikka se lupalappukin – vaikka nimeni pikkuisen passissa lukeekin. Eli tässä ilmainen vinkki kaikille teille joilla on sama tilanne: ottakaa tarvittavat dokumentit mukaan, ne eivät ihan oikeasti paljoa paina! Ainakin Saksan päässä näitä tilanteita on ilmeisesti ollut jonkun verran. Ja jos joku tietää millaiset vaatimukset lupalapulla on, niin otan tiedon kiitollisena vastaan!

(EDIT: löysin Finnairin sivuilta tämän suuntaa antavan lomakkeen. Facebook-keskusteluissa tuli ilmi, että samalla sukunimellakin matkustettaessa kannattaa varautua lupalapuin, parempi niin kuin ilman. Kommenteissa alla hyviä pointteja ja vinkkejä aiheeseen liittyen).

Oletko joutunut samaan tilanteeseen? Miten se selvisi?

Ulkosuomalaislapsen vaatettaminen Suomen talvessa

IMG_0764

Kaunista, mutta kylmää.

*yhteystyössä Bonuswayn kanssa

Kun tässä on juuri palattu erittäin talvisesta Kuopiosta, on vauvojen talviset vaatetusongelmat tulleet vähintäänkin tutuiksi. Siis aivan jumalaton hässäkkä joka kerta, kun astuu ovesta ulos, nostan hattua teille kaikki Suomen äidit! Kuopiossa oli pahimmillaan 12 astetta pakkasta, ja siinähän sitä mietittiin että mitäs bebelle päälle ja miten paljon. Saksassa kun oli lähtöön asti pärjännyt paljon vähemmällä vaatetuksella, eikä meillä talvivaatteitakaan ollut liiaksi asti edes olemassa.

Saksan talvi on vielä vauvan kannalta suuri arvoitus. Varmaa on vain se, että Suomen talvisiin lukemiin ei täällä läntisessä Saksassa ylletä. Viime vuonna lunta satoi kerran, ja sekin lumi oli puoliltapäivin jo kadonnut. Lämpötilat saattavat joskus kuitenkin olla lähellä nollaa ja kosteutta on ilmassa, joten on hyvä olla tarkkana että pientä ei palele vaikkei pakkasta olisikaan. Kostea kylmyys on vähän liiankin tuttua UK:n ajoilta ja tuntuu joskus pahemmalta kuin kova pakkanen. Laskeutuessamme eilen Düsseldorfiin meitä oli tosin vastassa kaunis ruska, joten vielä saan huokaista helpotuksesta.

Kirjoittelen vähän kokemuksia nyt meidän Suomen reissusta vauvan vaatetusnäkökulmasta.

Kerrospukeutuminen kunniaan

Suomen reissua varten tilasin Bonysway-palvelun kautta Ellokselta bebelle Reiman söpön Ester-kerraston ja noudin sen kuopiolaiselta Ärrältä Suomeen saavuttuamme (kerrasto, fleecehaalari, miksi sitä virallisesti kutsutaan?). Tilasin sen hieman reilummassa koossa juuri sen vuoksi, että sinne alle mahtuu tarvittaessa vähän reilumminkin vaatetta. Kuva kerrastosta bannerikuvassa ja alimmassa kuvassa, ja bebe käytti sitä toppapuvun sisällä tai esimerkiksi sisätiloissa kauppakeskuksissa.

Meillä on bebellä jonkin verran kerrastoja ja neuloshaalareita, ja niitä olemme Saksassa tähän asti käyttäneet. Niiden alle mahtuu hyvin vaatetta, ja ovathan ne lämpimiäkin. Lämpötilasta riippuen siihen päälle on laitettu lisää vaatetta – lämpötilat kun ovat huidelleet siinä 5-10 plusasteen tietämillä. Kun pienen peittää vielä lämpimällä peitolla tarpeen vaatiessa, niin ei kylmä varmasti yllätä. Joskus tosin jopa tuntuu, että vaatetta on liikaa kun ulkoa tullessa pienen lämpötilaa kokeilee – pikkukaveri vaikuttaa aika ”kuumaveriseltä” tapaukselta.

Olen todella kiitollinen myös siitä, että olemme saaneet esimerkiksi todella hyväkuntoisen ja lämpimän talvihaalarin pienelle tuttavilta, joilla ei sille ole enää käyttöä. Suomen reissuja varten kun ei hirveästi kannata ostaa vaatetta, jolla ei välttämättä ole käyttöä Saksassa.

IMG_0700

Tämän kuvan julkaisin pari päivää sitten kuulumisjutun yhteydessä. Toppahaalarin alle mahtuu kerrasto ja muuta vaatetta tarvittaessa. Haalarin kanssa mahtuu myös kantoreppuun.

Ihanan ja lämpimän lämpöpussin ostamista harkitsin noin puoli minuuttia, kunnes tajusin etten sitä välttämättä Saksan talvessa tarvitse ja että meillä oli taas vain autonistuin mukana pienelle. Eihän siihen mitkään lämpöpussit mahdu vaikka kuinka yrittäisi.

Joten perusvaatteet, kerrasto sekä haalari päälle (ja peitto tarvittaessa), niin hyvää tulee. Tähän väliin vielä pieni oodi äitiyspakkaukselle, jota en itse ulkomailla asuvana saanut. Se sisältää juuri nämä tarpeelliset pussit ja haalarit, jotka Suomen talvessa palvelevat.

Entäs se pukeutuminen Saksan talvessa vs. Suomi?

Saksan talvea varten tulen vielä luultavasti hankkimaan pikkuiselle jonkinlaisen haalarin, johon mahtuu tarvittaessa vaatetta sisälle jos kylmä yllättää. Tuon ylläolevassa kuvassa näkyvän valkean haalarin piti lähteä mukaan Saksaan, mutta yksin matkatessa kädet olivat muutenkin täynnä joten se jäi odottelemaan joulua Kuopioon. Tuon sen sitten myöhemmin mukanani.

IMG_0736

Saksassa ei ihan hirveästi ole haalareita näkynyt tai sitten olen mahdollisesti liikkunut väärissä paikoissa? Naapurin vauvoilla ja taaperoilla ei haalareita ainakaan vielä ole näkynyt – tiedä sitten odottelevatko kylmempää säätä vai eikö täällä vain ole tapana.

Avaahan tämä Keski-Euroopan talvi tosiaan enemmän pukeutumismahdollisuuksia pikkuisillekin, kun ei tarvitse koko aikaa topata lasta päästä varpaisiin. Olenkin ottanut tästä ilon irti ja shoppaillut vaatteita, joille Suomen talvessa olisi todella vähän käyttöä. Esimerkiksi muutama kevyttoppatakki (match match maman kanssa) sekä ei niin kovin lämpimät kengät odottelevat jo käyttöä.

Onko Bonusway jo tuttu?

Tämä artikkeli on toteutettu yhteistyössä Bonusway.fi:n kanssa, ja Reiman kerrasto on tosiaan Ellokselta Bonuswayn kautta tilattu. Olen tehnyt kyseisen yrityksen kanssa aiemminkin yhteystyötä kun palvelu oli tunnettu vielä Ostohyvitys-nimellä, ja lähdin innokkaalla mielellä mukaan uuteen yhteistyöhön kun minuun otettiin yhteyttä.

Palvelulla on hyvin yksinkertainen idea – rekisteröidy ja klikkaa heidän kauttaan itsesi verkkokauppohin, shoppaile ja saa rahaa takaisin ostoksistasi tietyn prosentin verran. Bonuswaylla on yhteistyökumppaneinaan suosittuja nettikauppoja kuten esimerkiksi Zalando, Hotels.com, Ellos ja Boozt. Lapsiin liittyen sieltä löytyvät mm. Lekmer joka on uusi tuttavuus minulle itselleni. Bonukset liikkuvat tällä hetkellä (13.11) Bonuswayn sivun mukaan noin 3-25% haarukassa, joten ostoksia tehdessä voi kerätä aika kivan potin ilmaiseksi. Keräämäsi bonukset voi osittain lahjoittaa myös hyväntekeväisyyteen.

Olen itse testannut palvelua jo ennen tätä Reiman kerraston tilausta. Bonukset voi tilittää noin muutaman kuukauden kuluttua ostoksesta (kauppakohtainen arvio rahojen tilitykselle löytyy, kun klikkaa sivulta kaupan tiedot auki). Prosessia voi seurataa omista tiedoistasi, jossa näkyy tilityskelpoinen summa kun bonus on saapunut, tulossa olevat bonukset sekä bonukset yhteensä. Bonukset voit tilittää, kun summa on yrittänyt 15 euroa. Alla oma bonustilanteeni tällä hetkellä, Elloksen ostoksesta tullut bonus näkyy arvioitavana.

Screen shot 2016-11-14 at 12.58.25 PM

Bonuswayhyn kannattaa liittyä nyt, sillä London and beyondin lukijat saavat rekisteröityessään 10€:n aloitusbonuksen! Liittymään pääset tästä.