Browsing Tag

Kuopio

10 parasta asiaa Kuopiossa

Viinilaakson viemää -blogin Paula kirjoittaa blogiaan aurinkoisesta Kalifornista käsin, ja listasi blogiinsa Suomen kotikaupunkinsa Kokkolan 10 parasta asiaa. Haastoipa Paula muutkin bloggaajat tähän mukaan, ja innolla tartun haasteeseen Kuopion osalta. Tässä kuulette mielestäni 10 parasta asiaa Suomen kotikaupungistani Kuopiosta. Olen runoillut Kuopiosta tekstin jos toisenkin, mutta kymmentä kohtaa en ole vielä listannut. Joten täältä pesee!

Tätä juttua seuraa jossain vaiheessa jatko-osa, jossa kerrotaan miksi en välttämättä halua palata Suomeen, mutta ensin Kuopion hyvien asioiden kimppuun, sillä niitähän riittää!

1 Kuopio on koti

Tämä kohta nyt on aika selkeä – Kuopio on koti Suomessa, eikä sen kanssa mikään muu kaupunki kilpaile. Jos Suomeen muuttaisin, muuttaisin ehdottomasti Kuopioon, eikä mikään muu seutu oikeastaan houkuttele. Paitsi ehkä ihan vähän Lappi.

Mutta jos meidän perheen työmahdollisuuksia ajattelee, jos Kuopio ei nyt ole oikein ideaali vaihtoehto, niin ei Lappikaan sitä ole. Mutta näin ajatuksen tasolla, ajatuksella leikitellen.

Kodin Kuopiosta tekee tietysti perhe ja ystävät, kaikki muistot ja tässä jutussa esiintyvät muut kohdat.

Kuopio on kaupunki, jossa on mahdollisuus aika mukavaan elämään kaikkien palikoiden loksahtaessa kohdalleen. Jatka lukemista, niin ymmärrät, mitä haen takaa.

2 Kuopiossa on kaikki lähellä

Kuopio on kaupunki, jossa on kaikki melko lähellä. Keskustasta hujauttaa autolla lentoasemalle parissakymmenessä minuutissa, vähän lyhyemmässä ajassa ajelee kaupungin toiselle laidalle Matkukseen. Kaupunkialueella ei monestakaan kodista ole paria kilometriä enempää matkaa metsän siimekseen tai veden äärelle. Ruuhkiinkaan harvemmin Kuopiossa jumittuu, joten liikkuminen on ainakin autolla sujuvaa. Julkisessa liikenteessä tietysti olisi aina ehkä vähän parannettavaa.

Muutama muu positiiviseksi luokiteltava asia, joka tulee mieleen tämän ”kaikki lähellä” -teeman myötä: ilta-uinnit ja sauna kesäiltoina. Aivan parasta, uida auringonlaskussa. Saunominen ja ulkona vilvoittelu on myös oikein jees tapa nauttia kesäilloista. Ja talvella hiihtoretket lähes kotiovelta ovat asioita, joita harva asia maailmalla voittaa. Noh, ei sillä että hirveästi nyt hiihtäisin, mutta ainakin se mahdollisuus siellä on.

Lämmöllä muistelen myös Kuopiossa asuessani paljon rakastamaani avantouintiharrastusta. Voisin toki käydä uittamassa itseäni vilpoisassa (ja paikoin ei nyt kovin puhtaassa) Reinissä täällä Saksassa, mutta eihän se nyt sama asia ole. Etenkään ilman saunaa.

Ja mikä parasta – Tahkon rinteet ja Kasurila ovat myös lähistöllä, ja Kasurilan otollinen sijainti Kuopioon nähden mahdollistaa myös lautailuharrastuksen esimerkiksi työpäivän jälkeen. Parikymmentä minuuttia Kuopion keskustasta, ja olet rinteessä.

3 Puijo

Case Puijo on asia, joka jaksaa hieman ihmetyttää minua hetki toisensa jälkeen.

Se on asia, joka edustaa hölmöilyä parhaimmillaan ja potentiaalisesti aiheuttaa lopulta sen, että yksi Kuopion parhaista jutuista onkin sitten kohta jotain muuta. Tästä aiheesta on ihan oma luonnos jo olemassa täällä blogin uumenissa, minun pitää vaan istua alas ja kerätä mahdollisimman hyvin faktat kuntoon, ennen kuin juttu tulee ulos.

Puijo on keskellä kaupunkia harvinaisuus – se yhdistää luonnon ja ulkoilumahdollisuudet, ja tarjoaa kaupunkilaisille tekemistä vapaa-aikana. Puijon torni on myös paikka, joka tulee ensimmäisenä mieleen, kun miettii mitä Kuopiossa on tarjolla matkailijoille ja siellä on paljon potentiaalia entisestään, jos asialle tehtäisiin jotain. Luonnon ehdoilla toki.

Puijo oli jouluaatonaattona niin kaunis, ettei filttereille ollut tarvetta

Italian perheemme oli Kuopiossa joulun yli, ja ihailimme Kuopiota Puijon tornista käsin aurinkoisessa pakkassäässä. Se oli oikeasti hieno kokemus ja jäi mieleen. Pelotti kuitenkin, jäikö kuittauksemme vieraskirjaan viimeiseksi.

Puijon tornihan oli nimittäin sulku-uhan alla, mikä on täysin järjetöntä annettujen tietojen perusteella, mutta siitä tosiaan lisää ihan omassa Puijo-jutussaan.

Let’s make Puijo great again!

4 Neljä vuodenaikaa on rikkaus

Toki tämä runsasluminen talvi saattaa tuoda kuopiolaisille mieleen sen, että ehkä talvi ei olekaan aina niin ihana asia.

Mutta kun on ollut poissa, on oppinut arvostamaan kaikkia vuodenaikoja. Jos verrataan Suomen talvea Saksan sateiseen talveen, niin aivan varmasti valintani olisi suomalainen lumimaisema. Kuopio sijaitsee sen verran pohjoisessa, että luminen talvi on lähes varma.

Haluaisinkin, että lapseni pääsisi joskus kokemaan lumen ja talven, pidempäänkin kuin parin viikon ajan lomilla. Hän puhuu kotona Saksassa paljon lumesta ja siitä, miten paljon siitä tykkäsi. Kateellisena katson somessa kavereiden hiihto-ja luistelukuvia, vaikka tämä Saksan kevätkin on todella mukava.

Kesä järven läheisyydessä on myös ihana asia. Kevään tuoksut ja aurinkoiset, kuulaat syyspäivätkään eivät varmaankaan selittelyjä sen kummemmin kaipaa – joskaan loskainen  ja pimeä syksy ei varsinaisesti suosikkeihini kuulu. Ne kuitenkin kuuluvat pakettiin, joten valittaminen ei taida auttaa.

5 Sataman alue

Kuopion satama on paikka, joka taipuu moneen. Oli sitten kesä tai talvi, siellä on ihan omanlaisensa meno ja meininki.

Kesällä satama herää eloon pienine ravintoloineen, unohtamatta legendaarista Makasiiniravintola Albatrossia, jossa on joskus tullut vietettyä tovi jos toinenkin ja mahdollisesti nautittua muutama tuopponen.

Oi niitä aikoja, hauskaa oli, mutta ei kyllä kroppa enää kestäisi sitä menoa.

Ilmeeni, kun sain kyydin Albatrossiin!

Sataman Cafe Satama on myös kesäisin oikein mainio paikka iltojen viettoihin (ja myös päivisin!), ja sisävesiristeilyä satamasta voin suositella kaikille kauniina kesäpäivinä. Jos kesällä mietit, missä Kuopiossa löytää etenkin viikonloppuiltaisin tai viinijuhlien aikaan (viinijuhlista lisää alla) tuttuja, voisin laittaa rahaa likoon satamaan johtavan Kauppakadun sekä itse sataman puolesta. Todennäköisesti tapaat ainakin yhden tutun.

Talvella satamassa aika kuluu tietysti jäällä luistellen, tätä on ikävä. Auringonpaiste, pieni pakkanen ja luistimet alla. Väinölänniemelläkin on mukava reippailla kesät ja talvet, keväät ja syksyt.

Unelmieni kesäiltoina Kallavesi on tyyni ja sää aurinkoinen

6 Lähiruoka

Ensimmäisenä heti tärkein uutinen tällä saralla: Kuopio on valittu Euroopan gastronomiseksi alueeksi vuonna 2020, ja odotan erittäin innolla, mitä tulevan pitää. Tässä kohtaa tekisi mieli vaikka vähän taputtaa!

Tämä on parasta ehkä mitä on Kuopiolle pitkään aikaan tapahtunut. Lue lisää Taste Savon sivuilta.

Kuopion ravintolatarjonta on kasvanut sinä aikana kun olen ollut sieltä poissa, ja voin sanoa, että tänä päivänä kaupungissa on sen kokoon nähden hyvä tarjonta. Lähiruokatrendi kasvaa Suomessa päivä päivältä, ja tämä näkyy myös Kuopiossa. Torilla ja kauppahallissa on hyvä valikoima paikallisten tuottajien raaka-aineita, ja oma tuntumani on se, että niitä hyödynnetään aiempaa enemmän? Toivottavasti ainakin.

Anopin kanssa metsästimme jouluna Kuopiosta myös poronlihaa, joka tuntui olevan loppu kaikkialta Kuopiosta, myös tuolta kauppahallista. Ratkaisu löytyi onneksemme lopulta Prismasta, ja saimme syötettyä seurueellemme tätä eksoottista herkkua, jota en kyllä itsekään ole syönyt ties milloin viimeksi.

Yhtä asiaa vielä kuitenkin kaipailen – sitä, että Kuopiosta olisi helpompi löytää ihan perinteistä suomalaista ruokaa. Hanna Partaselle tuli vietyä meidän Italian perhe, tosin lihapiirakat olivat – pahus sentään – päässeet silloin juuri loppumaan. Hillomunkki kuitenkin teki tehtävänsä.

Sain juuri mitä mieluisimman lukijatoiveen – kertoa tärppejä Kuopion ravintoloihin ja kesäksi yleensäkin. Yesss, toive toteutuu ehdottomasti, kiitos siitä!

Ravintolat ovat myös lähteneet mukaan myös tähän lähiruokatrendiin, joka on toivottavasti tullut jäädäkseen, joten siitäkin on luvassa myöhemmin muutama sana.  Ensi alkuun Taste Savon sivuilta löytyy ensi alkuun muutama vinkki Kuopion ravintoloihin – sivuille pääset tästä.

7 Kuopiossa tapahtuu

Talvisena arki-iltana Kuopion keskustan kaduilla kulkiessaan on joskus hankala kuvitella, että se tosiaan on noin 100 000 asukkaan kaupungin keskusta. Hiljaisuus on ajoittain käsinkosketeltavaa, mutta lohdutukseksi – se ei ole täysi totuus.

Kuopiossa nimittäin tapahtuu, vaikka se ei aina arkisessa katukuvassa näykään.

(Totuuden nimissä kuitenkin, toivoisin enemmän toimintaa Kuopion keskustaan, siellä käydessä aina huomaa jonkun liikkeen lopettaneen ja liiketilojen tyhjenneen, tai remontin vallanneen katuja. Elinvoimainen keskusta on iso asia, ja harmillisesti tämä asia ei Kuopiossa toteudu.)

Mutta mutta! Niihin tapahtumiin, koska niitä tästä hämäävästä hiljaisuudesta huolimatta on!

Kesä on Kuopiossa oikeaa kulta-aikaa, ja ihmiset jalkautuvat kaupungin kaduille kuin talviunilta heränneinä. Iltaisin etenkin Kauppakatu on oikea menokeidas. Viinijuhlat tuovat Kuopioon menoa, musiikkia ja meininkiä ja ihmisiä muualta maakunnista ja muista Suomen kaupungeista. Kuopiolaiset rakastavat stand upia, ja sitä riittää – kesällä etenkin komediafestivaalin muodossa. Ja jos ei kesään asti jaksa odottaa, niin Komediaklubi pyörii Kuopiossa talvellakin.

Kesäisin myös herkutellaan Kuopion kaduilla, ja tästä pääset lukemaan juttunu Kuopion SATOA-festivaalilta parin vuoden takaa: Foodie, unohta Lontoo ja New York – Kuopio on nyt in!

Talvella Finland Ice Marathon täytyy ehdottomasti kokea, ja kevään näyttäessä ensi merkkejään ihmisiä näkyy enemmän ulkoilemassa. Tahko ei toden totta nuku talviaikaan, ja sieltä löytyy bileitä ja after skitä, keikkoja – ja myös rinteitä ja hiihtokeskustunnelmaa. Ihan lähellä. Talven menot ja niiden löytäminen itse Kuopion ytimessä vaativat vähän aktiivisuutta, mutta teatteri ja museot ovat mitä parhaimpia ajanviettopaikkoja. Ja hei, urheiluahan Kuopiossa riittää, sillä Kalpa ja KuPS tuovat urheilun ilon moneen kotiin.

Nyt jouluna piipahdimme Italian perheemm kanssa, ja reitillemme osui Ortodoksinen kirkkomuseo sekä VB valokuvamuseo. Ne toden totta yllättivät meidät hyvin positiivisesti, kivoja juttuja joissa harvemmin tulee Kuopiossa ollessa käytyä.

Savon Sanomien menoinfosta löytyy hyvä läpileikkaus lähitulevaisuuden tapahtumista.

8 Retkeilymahdollisuudet Kuopion ympäristössä

Puijon lisäksi Kuopion läheisyydessä on lukuisia mielenkiintoisia ulkoilumaastoja, joissa viihtyy vaikka koko perhe päiväretkellä. Jotenkin harmittaa, etten koskaan osannut näitä hyödyntää niin paljon kuin ne olisivat ansainneet, silloin kun Kuopiossa asuin.

Tässä pari tärppiä:

Orinoron rotko

Tuusniemen Seinävuoren rotkolaakso

Vuorilampi, muutaman hassun kilometrin päässä keskustasta

9 Rännikadut

Kuopion rännikadut ovat pieniä katuja, joista moni suosikkini sijaitsee vanhojen, tunnelmallisten puutalojen keskellä. Ne ovat rauhallisia, toimivat oikoreitteinä keskustassa ja tykkään esimerkiksi tästä syystä ajaa niitä pitkin pyörällä. Ne ovat alun perin olleet palokatuja, joita rakennettiin puutalokaupunkeihin palojen leviämistä estämään.

Kuopiossa ei ole vanhaa kaupunkia sanan varsinaisessa merkityksessä, siis siinä merkityksessä mihin olemme maailmalla tottuneet. Mutta näiden katujen ja vanhojen talojen ansiosta löytyy vähän sitä samaa tunnelmaa.

Etenkin Pikku Pietarin torikuja kannattaa laittaa korvan taa!

10 Ihmiset

Kiitos kaikille, jotka Kuopiossa olette! Liian vähän tulee nähtyä <3

Kannattaako Kuopiossa satsata illalliseen 250 euroa?

Kuopio tarjoaa silmänruokaa, mutta miten on ravintolaruoan laita?

Kuopio on kaupunki, jonka ravintolatarjonta on kokenut positiivista kehitystä viime vuosien aikana. Koska tämä asia on tehnyt tähän sudettisavolaiseen isommankin vaikutuksen, kirjoitin aiheesta ihan oman artikkelin ”Foodie, unohda Lontoo ja New York, ja Kuopio on nyt in”.

Me kävimme kolmen viikon Kuopion lomamme aikana testaamassa Kuopion ravintolatarjontaa useampaankin otteeseen: kaupungin lounas ja brunssitarjonta tuli hyvin tutuksi. Kävimme myös muutaman kerran testaamassa Kuopion illallisen näkökulmasta.

Mikä on sopiva ravintolabudjetti Kuopioon?

Kuopiossa 250€:n illallisbudjetti on kahdelle verrattain suuri, sillä kaupungissa ei ole kovinkaan montaa kalliimpaa fine dining -ravintolaa. Paneudun lounaspaikkojen tarjontaan vielä erikseen, mutta tänään pohdin sitä, onko Kuopiossa järkevää illastaa satojen eurojen edestä. Useissa ravintoloissa loppulasku on kokemukseni mukaan kahdelta himpun yli 50€:n tietämillä, mikä toki riippuu monesta asiasta kuten esimerkiksi ruoan kanssa nautitusta viinistä ja sen määrästä. Tuolla summalla olemme selvinneet yhdestä Kuopion suosikeistamme, Trattoria Sorrentosta kahden pizzan, pienen alkupalan ja juomien (joita tosin ei ollut montaa) kanssa useaan otteeseen.

Me valitsimme illalliskohteeksemme Mustan Lampaan, mielessämme netistä heidän verkkosivuiltaan bongaamani kuuden ruokalajin maistelumenu. Musta Lammas ei ole Kuopion edullisimpia paikkoja – taitaa olla Puijon Tornin ohella jopa kallein – ja odotukset olivat korkealla. Maistelumenu ja viinipaketti vielä siihen päälle – odottelin iltaa innostuneena ja olinpa lukenut joitain mielenkiintoisia blogijuttujakin aiheesta ystävien kokemusten lisäksi.

Olen pitänyt suomalaisia ravintoloita noin yleisesti ottaen hieman ylihinnoiteltuina, ja esimerkiksi kotona Saksassa saan rahalle enemmän vastinetta. Suomessa tulee usein myös tunne, että viinien hinnoissa on jonkin verran ilmaa, vaikka toki sitä ymmärtää mistä suomalainen kulurakenne koostuu. Mieli oli Mustan Lampaan osalta utelias.

(kuvitus Mustasta Lampaasta ja samaan syssyyn pahoittelut hieman tummista kännykkäotoksista – jätin kameran tarkoituksella kotiin)

Kiireetön ruokailu kaksin

Vauva jäi vanhempieni hoitoon, vaikka Musta Lammas onkin ilmeisesti tunnettu lasten hyvästä huomioinnista. Bloginaapurini Mungolifen Anna oli piipahtanut vauvan kanssa Mustassa Lampaassa, ja kehui paikkaa kovasti blogissaan vauvamyönteisyydellään. Meillä oli kuitenkin harvinainen mahdollisuus lähteä ravintolaan ilman vauvaa kiitos vanhempieni, ja lähdimme  kaksin nauttimaan kiireettömästä illallisesta.

Muuten meidän pikkuinen kulkee mukanamme ravintoloissa, ja tähän lapsi ravintolassa –aiheeseen tulen paneudutumaan myös ihan erikseen.

Musta Lammas, maistelumenu ja viinipaketti

Päätimme lopulta illallistaa ihan pidemmän kaavan mukaan ja kuuden ruokalajin maistelumenu kesti noin kolme tuntia. Viinipaketti kruunasi illan, tosin puolitimme paketin sillä olisin ollut tuhannen tuiterissa kuuden viinilasin jälkeen – vaikka eivät ne kuulemma suuren suuria olisivat olleetkaan.

Kuuden lajin maistelumenun hinta oli 69€, eli kahdelta se teki yhteensä 138€. Viinipaketit ja muut juomat tekivät yhteensä loput laskusta, sillä otimme juomat erikseen vielä alkuun ja loppuun jälkkäriksi.

Nyt sitten siihen tärkeimpään, eli annoksiin. Musta Lammas panostaa pohjois-savolaiseen lähiruokaan, ja koska asiakkaita ei tuona torstai-iltana ollut ruuhkaksi asti, ystävällisellä tarjoilijalla oli aikaa kertoa vähän enemmän ravintolan periaatteista. Oli kiva kuulla, että paikalliset raaka-aineet ovat tosiaan suosiossa ja niitä jopa kasvatetaan itse. Ruoista huomasi, että ne olivat todella tarkkaan mietitty, ja maut sopivat yhteen todella hyvin. Ihan oikeasti hyvin. Tarjolla oli jonkin verran Kallaveden kalaa ja paikallista kasvistuotantoa, sekä pääruokana todella herkullista karitsaa. Annoskoko oli melko pieni, mikä on tällaisissa ravintoloissa tavallista. Olen tosin itse pieniruokainen, ja jouduin antamaan muutamasta annoksesta lopun Matteolle, jotta jaksaisin maistaa kaikkea.

Viinit oli myös mietitty tarkkaan, ja Mustassa Lampaassa oli iso fokus saksankielisten maiden viineissä. Oli hauska huomata jo ensimmäisen viinin kohdalla, että se oli tuotettu muutaman tunnin matkan päässä meiltä kotoa, Reininlaakson Rüdesheimissä. Otin tuottajien tietoja ylös, sillä hyviä viinintuottajia on näillä nurkilla kiva löytää aina lisää.

Summa summarun: Musta Lammas on selkeästi loppuun saakka mietitty kokonaisuus, ja vähän yli sata euroa per henkilö ei mielestäni ole kuuden ruokalajin ja juomien kanssa paha summa ollenkaan. Yhdistettynä todella miellyttävään ja asiantuntevaan palveluun, kokemuspankkikin karttui mukavasti. Lähdimme molemmat hymyssä suin kotiin, ja myös Matteo piti syömästään. Aikoo kuulemma tuoda vanhempansa syömään Mustaan Lampaaseen, kun he joskus Italiasta Kuopioon saapuvat.

Pieni miinus kuitenkin asiakkaiden sijoittelusta ravintolassa: Musta Lammas oli tuona torstaina hyvin tyhjä (muutama seurue lisäksemme), ja meidät sijoitettiin kahden hengen pöytään aivan kiinni toiseen kahden hengen seurueeseen. Välissä oli tosin lasi eikä siinä mitään toisesta pöydästä kuulunut, mutta ajattelin että ehkä tilaa olisi ollut muuallakin.

250 euroa on paljon Kuopiossa, mutta se kannattaa satsata jos haluaa laatua ja kokemuksen

Oikeastaan sanoisin, että 250 euroa oli kohtuullinen hinta kahdelle kyseisestä illallisesta, vaikka Kuopiossa se onkin paljon. Ei se jokaviikkoinen luksus hintansa vuoksi ole, mutta silloin tällöin oikein kiva tapa viettää iltaa. Meillä oli Mustaan Lampaaseen lahjakortti, ja osan maksoimme itse.

Monessa Euroopan kaupungissa saa olla todella tarkkana, ettei ravintolan loppulasku lähde aivan lapasesta – juttelin tästä asiasta taannoin Pako Arjesta -blogin Jerryn kanssa, joka oli lähdössä reissuun Pariisiin. Pariisissa on toki ravintoloita jokaiselle kukkarolle, mutta vähän paremmasta setistä hyvässä ravintolassa saattaa joutua maksamaan useita satasia per henkilö. Toki hintataso Kuopiossa ja Pariisissa ei nyt ole aivan vertailukelpoinen, mutta saanette kiinni mitä ajan takaa. Kuopiossa Mustassa Lampaassa laadukkaan maistelumenun saa kuitenkin sillä 69€:llä, eikä se ole tästä kokonaisuudesta paha hinta. Veikkaan, että Helsingissäkin joutuu laittamaan rahaa rutkasti lisää vastaavaan settiin.

Puijon Tornin illallinen olisi mukava testata myös kesäiltana auringonlaskiessa – kokemusta on toistaiseksi vain lounaasta, mikä ylitti odotukset. Isä Camillon illallinen alkuruokien ja jälkiruoan kanssa viineineen voisi myös olla mukava kokemus, jos hinta ei haittaa, vaikka viinistä riippuen hinta jäisi luultavasti silti alle tämän jutun esimerkkihinnan.

Mitä sinä olet valmis maksamaan laadukkaasta illallisesta Suomessa?

Foodie, unohda New York ja Lontoo – Kuopio on nyt in!

Kuopio on kaupunki, jonka ruokatarjonta on kasvanut räjähdysmäisesti erittäin hyvään suuntaan kymmenessä vuodessa. Kun on tullut oltua poissa maisemista, on kehitys ollut helppo huomioida. Kuopio on tänä päivänä kaupunki, jossa ruoan ystävä ei jää nälkäiseksi. Laatua on myös tarjolla, joten ihan mihin tahansa ei tarvitse tyytyä.

Kuopio on nyt ruokamatkaajan trendikäs osoite, ja tänne tullaan kauempaakin. The Travelers Buddy -blogin Juan, jonka olen tavannut Düsseldorfin matkabloggaajatapaamisissa, kävi viime vuonna Kuopiossa ja ihastui kaupungin ruokatarjontaan. Minulle jäi mieleeni keskustelumme aiheesta miksi tästä paikasta niin harva tietää maailmalla – tarkoittaen, miten hyvin varjeltu salaisuus Kuopion seutu on. Juanin tärppi Kuopioon oli etenkin SATOA goes WILD -ruokafestivaali, josta kerron myös tässä jutussa. Lue Juanin artikkeli Kuopiosta täältä.

Nyt on sitten minun vuoroni kertoa teille, miksi ruokafanin kannattaa tehdä pysähdys Kuopioon. Eikä ainakaan vähiten sen takia, että Kuopio on saanut juuri tuoreeltaan eurooppalaisen gastronomisen alueen tunnustuksen: European region of Gastronomy myönnettiin vuodelle 2020 (lähde: Savon Sanomat)

Kuopion tori ja kauppahalli – check

Maailmalla ja matkailijoiden keskuudessa on nykyään trendikästä olla foodie, ja street food on tällä hetkellä kaikista kuuminta hottia.

Myönnän myös sen, että itsekin olen viime vuosina tullut vaativammaksi ruoan suhteen ja nautin erilaisista mauista. Minua kiinnostaa myös oppia ruoasta lisää, vaikka kokkina nyt en välttämättä loistakaan. Olisi hölmöä olla hyödyntämättä Suomen kotikaupungin tarjonta!

(kommenteissa hyviä ruokasuosituksia Kuopioon lukijoilta, kannattaa lukaista nekin läpi mikäli ravintolatarjonta kiinnostaa!)

Trendikästä, suussasulavaa katuruokaa ei kuitenkaan tarvitse lähteä metsästämään Kuopion toria eli mualiman napaa kauempaa. Siellä on tarjolla lähiruokaa parhaimmillaan: torikojuista saa kaikkea kuuluisista Hanna Partasen lihiksistä thairuokaan, ja Kauppahallista saa mukaan mitä parhaita raaka-aineita (kuten myös ihan paikan päällä syötäviä herkkuja). Lähiruokaa ja oman alueen herkkuja – niitä on tori täynnä.

Oma suosikkini on ehdottomasti Hanna Partasen lihis, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Kuopiolaisia hemmotellaan ruokafestivaaleilla

Ajatus tähän tekstiin lähti Kuopion keskustassa järjestettävältä SATOA goes Wild -ruokafestivaalilta, jossa perheeni kanssa piipahdimme. Festivaali on upea tapahtuma, jossa ruoanystävä viihtyy: 35 euroa maksavalla passilla saa 10 annosta, kymmenessä eri ravintolassa. Ravintolat ja menu on mainittu passissa etukäteen, ja reitti on fiksusti suunniteltu: alkuun keittoja, reitin keskivaiheilla tuhdimpia pääruokia ja lopuksi jälkiruoat. Reitti vie myös Kuopion pienille kujille, ja sen varrella on myös kulttuurillisesti mielenkiintoisia kohteita ja tapahtumia.

Tänä vuonna SATOA goes Wild-festarin trendinä olivat pohjoissavolaiset villiruokaherkut, ja festarilla mukaan oleviin ravintoloihin kuuluivat Konttiravintola Morton, Intro, Kummisetä, Kings Crown, Isä Camillo, Musta Lammas, Thairavintola Samruai, VS-ravintolat, Lounashuone Voltti sekä Kahvila Houkutus.

Ruokafestari oli niin minun kuin Matteonkin mieleen: Matteo rakastui suomalaisiin luonnon makuihin, ja useat annokset saivat kehuja. Päivän eksoottisin tuote lienee kuusenkerkkää ja koskenkorvaa sisältävä drinkki, jonka ostimme ruokamme kyytipojaksi Kings Crownista.

Suosikkejamme olivat Kummisedän annos, Kings Crownin bruschetta, Isä Camillon hot dog ja Houkutuksen pullajäätelö.  Google kertoi myös, että samantyylinen Sato Kuopio Food Festival järjestetään elokuun lopulla.

Pieni miinus kuitenkin järjestäjille lipun ostosta, joka oli tehty melko hankalaksi. Lipun sai ostaa ennakkoon tai Kuopio Tanssii ja Soi -infopisteeltä ja hankalaksi oston teki infopisteen sijainti: sitä ei meinannut millään löytyä torin vilinästä. Tiedoksi kävijöille: se sijaitsee Salacavala-ravintolan edessä olevassa matkailuautossa.

Kuopion ravintolat nostavat profiiliaan

Kuopioon on tullut perinteisten ravintoloiden rinnalle uusia, tasokkaita paikkoja. Moni ketjupaikka on myös piristänyt ilmettään, mikä on otettu tervetulleena vastaan. En tiedä onko tämä vain oma fiilikseni, mutta kuopiolaiset ovat mielestäni myös ottaneet ravintoloissa syöntiä enemmän tavakseen.

Kuopion ravintoloista nostaisin esiin omien kokemuksieni perusteella Trattoria Sorrenton Snellmaninkadulla, jota pitävät kuopiolaistuneet italialaisveljekset italialaisella, rennolla otteella – Sorrentoon on aina ihana mennä. Pidän myös kovasti Kasarmikadulla sijaitsevan, saksalaista oluttupaa jäljittelevän Bierstuben tunnelmasta. Fiiliksestä tuntuu pitävän moni muukin sillä Bierstubeen on syytä tehdä pöytävaraus kiireisimpinä aikona. Cafe Satamassa on mukava käydä kesäisin drinkeillä, ja Kings Crown ja Intro ovat mukavia lounaspaikkoja.

Listallamme ovat vielä Musta Lammas, Osteria di Vino sekä Gusto Runin, ja yritämme tällä reissulla mahdottaa ohjelmaan nämä kaikki kehutut paikat.

Kuvat SATOA goes WILD-festivaalilta

Mikä on ruokasuosikkisi Kuopiossa?

Aamukahvilla Puijon Tornissa: kehua ja kritiikkiä

PuijontorniPuijon torni

Käymme verrattain usein Suomessa ja matkamme suuntautuvat luonnollisesti lähes aina kotikaupunkiini Kuopioon

Harvoin kaupunkia tulee kuitenkaan tutkittua niin sanotusti ”turistin näkökulmasta”, vaan tulee vietettyä aikaa vanhempieni sekä kavereideni luona. Sekä ulkoillen, koska ulkoilu ja Kuopio nyt vaan kuuluvat yhteen.

Joululoma Kuopiossa kesti osaltamme kolmisen viikkoa, ja lomalle osuivat myös todelliset paukkupakkaset. Mittari näytti lähes kolmeakymmentä miinusastetta ja luminen talvimaisema teki Kuopiosta äärettömän kauniin.

Matteolla oli vähän kestämistä pakkasten kanssa, mutta saa kiitettävän arvosanan pakkaskestävyydestään. Ei Toscanan poika taida enää Saksan lämpötiloista itkeä tämän reissun jälkeen.

Puijon hyppyrimäki

PUIJON RINTEET

Puijon torni tarjoaa upeat puitteet kahvitteluun

Eräänä aamuna oli kuitenkin niin kylmä, että päätimme ottaa auton alle ja lähteä hakemaan Hanna Partaselta lihapiirakoita ja kalakukkoa. Matkalla Partaselle saimme kuitenkin idean – miksi emme kävisi Puijon Tornissa katsomassa maisemia?

Kaunis talvipäivä ja kuppi maistuvaa kahvia tekisi terää, etenkin kun edellisyö oli mennyt niin ja näin pienen kanssa. Ulkonakin oli sen verran kylmä, että pidempi ulkoilu ei houkutellut. En ollut koskaan käynyt Puijon Tornissa varta vasten kahvittelemassa, joten tuumasta toimeen.

Upeat maisemat ja puitteet ihastuttavat … mutta on pakko antaa vähän myös kritiikkiä

Ensin kehut ennen kritiikkiä: vau, mitkä maisemat meitä odottelivat! Jäinen ja luminen Kuopio aukesi koko komeudessaan silmiemme edessä. Kuppi kuumaa kahvia lämpimissä sisätiloissa. Aivan upeaa. Tämän kun olisi moni  ystäväni maailmalla nähnyt, ajattelin.

Eräs asia aiheutti kuitenkin ihmetystä. Paikassa oli meidän lisäksemme viisi henkilöä – käytännössä kahvila oli siis tyhjä. Ja kahvi tuli muuten kalliiksi: Kahvi maksoi muistaakseni noin kaksi euroa, sisäänpääsy oli täydellä varmuudella kuusi euroa henkilöä kohden. Eli nopea laskutoimitus 2×6€ + 2×2€ = 16€.

8€ per henkilö. Se on paljon Kuopion mittapuulla.

Puijo kahvila

Ymmärrän täysin sen, että Puijon tornilla on varmasti korkeat kulut, joita yritetään kattaa pääsymaksulla.

Tornikahvilalla on kuitenkin aivan huikea potentiaali. Moni varmasti maksaakin pääsymaksun (pöytävarauksen tehneet pääsevät käsittääkseni ilmaiseksi) ja kahvit mukisematta – kun ajattelen asiaa turistin näkökulmasta. Mutta entäs sellainen ajatus, että Puijon torni voisi toimia myös kaupunkilaisten olohuoneena, paikkana jossa kahvikupin ei tarvitse maksaa kahdeksaa euroa? Tuskin olen väärässä, jos väitän että viimeisin Puijoa koskeva kehitys on tapahtunut kultaisella kasikytluvulla. Siellä on aina melko väsynyt tunnelma.

Pohdinkin seuraavaa: voisiko Puijon Tornissa järjestää esimerkiksi kerran viikossa / kuukaudessa kuopiolaisten päivän, jolloin torniin pääsee erikoishintaan? Tai jos ihan villiksi aletaan, niin vaikka jonain päivänä päästä ylös muutaman tunnin ajan ihan ilmaiseksi? Saisiko tämä vipinää nyt suoraan sanottuna melko väsyneeseen Puijoon?

Puijo on Kuopiossa muutenkin kuin yksi tragikoominen tapaus, joka aiheuttaa tunteita laidasta laitaan. Ainakin sen kehittämissuunnitelmat, joista voisinkin jossain välissä avata sanaisen arkkuni ja valmistautua perusteelliseen shitstormiin.

Melkein keskustassa sijaitsevalle Puijolle päästäkseen on myös omistettava auto koska julkista liikennettä ei ole – mikä on näin vähän ulkopuolisen näkökulmasta hyvin vaikea ymmärtää.

En ole tietenkään täysin perillä kuka ravintolaa pyörittää, tai kuka vastaa tornin kuluista. Olen itsekin yrittäjä, ja ymmärrän että asiat vain joskus maksavat. Asiakkaana minulla on kuitenkin tietty kipuraja, jota en suostu ylittämään – ja tämän kahvihetken kanssa oltiin aika lähellä sitä kipurajaa. Puijo on niin upea, että moni kaupunkilainen varmasti nauttisi edullisemmasta kahvittelumahdollisuudesta – ja moni varmasti tulisi paikalle tuoden mukanaan kaivattua eloa, jos kaupunki/tornista vastaava taho haluaisi tulla asiassa hieman vastaan.  Minä ainakin kaupungissa ollessani tulisin. Toimisiko tämä vaikka kerran kuukaudessa?

Onko sinulla kokemusta Puijon Tornista?

Matkustatko lapsesi kanssa, jolla on eri sukunimi? Lue tämä!

Untitled design(11)

Huomioithan, että tämä on vain oma kokemukseni aiheesta, ja tarkasta aina vaatimukset etukäteen aiheeseen liittyen virallisista lähteistä. Käytännöt voivat vaihdella. 

Olen aina pitänyt itseäni rentona matkailijana esimerkiksi pakkaamisen suhteen. Virallisten asioiden hoito matkoilla on kuitenkin asia, jota en laiminlyö. Ennen reissuun lähtöä teen aina tuplatarkastuksen matkustusasiakirjoista, puhelimesta, lompakosta sekä muun muuassa vakuutusasioista. Ne eivät ole koskaan unohtuneet, enkä halua niiden unohtuvan jatkossakaan.

Kuljetin aikaisemmin myös kopiota vauvan syntymätodistuksesta mukanani (+lupalappua Matteolta), lentäessäni kaksin hänen kanssaan. Koska ei oo ennenkään kyselty oli sen verran vahva argumentti, että syntymätodistus jäi tällä kertaa Düsseldorfista Kuopioon lennettäessä kotiin. Matteo kuitenkin ajoi meidät lentoasemalle ja hän oli todistamassa, että vauvan matkustaminen on ok.

Kuten nyt sitten arvata saattaa, virkailijan ensimmäinen kysymys olikin heti passien luovutuksen jälkeen seuraava:

”Olisiko sinulla syntymätodistusta, kun teillä on lapsen kanssa eri sukunimi?”.

No niin, ei ollut. Matteo oli tosin mukana, joten ajattelin että sehän riittää. Tässä vaiheessa virkailija oli sitten vielä vähän vaikeana, kunnes kerroin että Italian passissa on myös vanhempien nimet ja syntymäajat kolmannella aukeamalla (mitä Suomen passeissa ei lapsilla käsittääkseni ole, korjatkaa jos olen väärässä). Ongelma ratkaistu, virkailija oli tyytyväinen, ja pääsimme matkaan. Tosin meinasi hieman pulssi nousta.

Siinähän olisi soppa syntynyt jos emme olisi lennolle päässeet, joten ensi kerralla kopio syntymätodistuksesta passin väliin ja vaikka se lupalappukin – vaikka nimeni pikkuisen passissa lukeekin. Eli tässä ilmainen vinkki kaikille teille joilla on sama tilanne: ottakaa tarvittavat dokumentit mukaan, ne eivät ihan oikeasti paljoa paina! Ainakin Saksan päässä näitä tilanteita on ilmeisesti ollut jonkun verran. Ja jos joku tietää millaiset vaatimukset lupalapulla on, niin otan tiedon kiitollisena vastaan!

(EDIT: löysin Finnairin sivuilta tämän suuntaa antavan lomakkeen. Facebook-keskusteluissa tuli ilmi, että samalla sukunimellakin matkustettaessa kannattaa varautua lupalapuin, parempi niin kuin ilman. Kommenteissa alla hyviä pointteja ja vinkkejä aiheeseen liittyen).

Oletko joutunut samaan tilanteeseen? Miten se selvisi?