Browsing Tag

Italia

Tämän takia rakastan matkailua sesongin ulkopuolella

Yksi kuva Venetsiasta –  liittyy aiheeseen. 

Kun lähdemme matkalle, kohteen määrittelee usein joko sukulointi tai työt. Yleisesti yhteisin nimittäjä näillä matkoilla on useimmiten ajankohta, joka sijoittuu off season -ajankohtiin, eli sesongin ulkopuolelle pääosin Matteon töiden takia. Kaikissa kohteissa matkan ajankohdalla ei ole väliä, mutta monessa kohteessa sesongin ulkopuolella on paljon mukavampaa kuin kiireisimmän matkailusesongin aikana. Ainakin kaltaiselleni, joka ei viihdy kiireessä tai suuressa tungoksessa. Hyvänä esimerkkinä toimii Toscana, joka on (syystäkin) suosittu matkakohde, ja samalla myös Italian perheemme koti.

Matkoista sesongin ulkopuolella on tullut itselleni itse asiassa ihan toive, kun ajankohtaa mietitään ja reissuja suunnitellaan.

Miksi matkustaa sesongin ulkopuolella? Väljyys houkuttaa

Sesongin ulkopuolella matkustamisen puolesta puhuu moni tekijä.

Omasta näkökulmastani vaakakupissa painaa paljon se, että sesongin ulkopuolella saa usein olla niin sanotusti väljemmillä vesillä, mikä vaikuttaa moneen tässäkin postauksessa esiintyvään asiaan.

Toscanan Volterra on suosittu käyntikohde, ja syyskuussa kaduilla kävi vilinä, mutta rauhallisista maisemista pääsi silti nauttimaan.

En tykkää ruuhkista tai liian täysistä paikoista – esimerkiksi Lontoon vuosina ruuhkametro Central Linella zone 1:llä ei kuulunut suosikkikokemusteni kärkipäähän, saati uudenvuoden pippalot kyseisessä kaupungissa. Lontoo on toki melko ruuhkainen tietyissä paikoissa vuodenajasta riippumatta (toisaalta, se osaa yllättää myös päinvastaisessa merkityksessä!), joten ehkä Etelä-Eurooppa toimii paremmin esimerkkinä.

Sesonkiluontoisuuden vuoksi matkustan esimerkiksi Etelä-Euroopassa hyvin mielelläni heinä-elokuun ulkopuolella.  Jos vain suinkin mahdollista, korostan, aina ei ole. Syyskuukin on vähän niin ja näin, etenkin alkukuukausi.

Tähän väliin vielä disclaimer: Muiden matkailijoiden läsnäolo ei luonnollisesti minua haittaa, vaan yritän vältellä tungosta, ylipäätään ihan missä tahansa, jopa kotona Düsseldorfissa. Turistina olisi vähän outoa vaatia muiden turistien poistumista kohteista.

Seuraa pientä pohjustusta esimerkkien voimin.

Olimme pari vuotta sitten lomailemassa Toscanan rannikolla. Ajankohta taisi olla elokuun sijaan jopa syyskuun alku, kun saimme ajatuksen lähteä Italian perheemme kanssa Cinque Terreen venereissulle. Maisemat Cinque Terren alueella ovat upeat, ja olin ollut kiinnostunut kohteesta jo pidemmän aikaa.

Mutta se tungos. Kylät olivat tupaten täynnä, vene oli aivan täynnä, kaikki oli täynnä. Haluan ehdottomasti palata alueelle, vaikka patikoimaan, mutta mielummin sitten vaikka kevään korvalla.

Alue on hyvä tutkittavaksi veneellä (joko Lericistä tai Portovenerestä), mutta hermot saavat varmasti enemmän lepoa sesongin ulkopuolella. Olin ajatellut suurten massojen kadonneen syyskuun alussa, mutta toisaalta, ainakaan  Toscanassa koulut eivät olleet vielä tuolloin alkaneet, mikä mahdollisesti vaikutti asiaan. En tiedä millaiset ruuhkat alueen patikointireiteillä on sesonkiaikana, osaisiko joku kertoa?

Toisena esimerkkinä toimii Mallorca. Mallorca kiinnostaa myös minua kohteena, ja täältä Saksasta sinne pääsisi helposti. Mallorca on tosin ”saksalaisten Tallinna”, en ihan hirveästi liioittele jos sanon että viime vuoden loma-aikoina puolet katumme asukkaista lomailivat siellä, ja sinne menee pelkästään Düsseldorfin päälentoasemalta mahdollisesti jopa kaksinumeroinen luku lentoja päivässä kiireisimpään sesonkiaikaan.

Ja siellä tosiaan menoa ja vilskettä riittää vähän liiaksi kaltaiselleni rauhallisuuden ystävälle – mietin, olisiko esimerkiksi maaliskuu millainen aika vierailla Palmassa?

Tähän liikaturismiin liittyy läheisesti myös eettiset kysymykset, josta lisää jutun lopussa.

Kukkuloilla lähellä Vinciä Italian Toscanassa. Uima-altaalla ”keskellä ei mitään” oli paljon paikallisia, mutta sulkemisaikaan sai nauttia kuvan rauhasta.

Sesongin ulkopuolella pääsee usein reissuun edullisemmin

Kun matkustaa suosituimpien aikojen ulkopuolella, reissuun pääsee varmasti edullisemmin kuin suosituimpina ajankohtina. Jos vertaan vaikka matkojamme Toscanaan anopin luo, on selvää, että sinne ei kannata lentää heinä-elokuussa täältä Saksasta – jos ei nyt käy tuuri. Yleisesti ottaen, hinnat ovat huomattavasti huokeammat keväällä ja syksyllä. jolloin siellä olemme. Säästöä kertyy useita satoja euroja, ja kun usein lentää, siitä kertyy vuoden mittaan suuri summa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii myös lennot Bilbaoon, jonne joudumme lähtemään pian lyhyellä varoitusajalla. En edes uskalla ajatella, mitä lennot olisivat maksaneet heinäkuun lopulla lyhyellä varoitusajalla.

Sivusin tätä lentämisasiaa tammikuun kuulumisista kertovassa postauksessa, sieltä voi lukea lyhyesti ajatuksiani aiheesta. Kun lentää tilanteen pakosta usein, se ihan oikeasti käy kukkarolle, etenkin Suomen matkat. Siksi ajatus lentohintojen kallistumisesta kauhistuttaa minua, vaikka ymmärränkin sen hyödyt kun ilmastonmuutoksesta puhutaan. Eri asia olisi, jos lentäisin pari kertaa vuodessa lomalle, se kävisi kukkarolle vähemmän. Mutta nyt tämä kolmen maan välillä elämän jakautuminen aiheuttaa haasteensa, joista luopuisin ihan mieluusti. Siis tästä oikeasti erittäin paljon hermoa raastavasta paikasta A to B -liikkumisesta, en läheisten näkemisestä. Siitä en suostu tinkimään.

Toscanassa on melko tyyristä majoittua korkean sesongin aikaan, ja usein myöhemmin syksyllä siellä ollessamme olemmekin päässeet edullisemmin kuin esimerkiksi kuukautta aiemmin. Toscana ei yleisesti ottaen edullisin kohde ole, mutta selvää rahaa siinä on säästynyt. Esimerkiksi majoituksemme agriturismossa Monterufolin luonnonpuistoalueen läheisyydessä maksoi viime syyskuussa 125e / yö (syyskuun puoliväli). Olimme agriturismon ainoat asiakkaat yhtenä yönä, toisen yönä seuranamme oli sveitsiläinen pariskunta. Oikein rauhallista, etten sanoisi, vaikka tässä oli varmasti tuuriakin mukana. Uima-altaalla ei ollut ketään, ja päätalon suuri parveke oli omassa yksityisessä käytössäni muiden vieraiden puuttuessa. Sopi minulle aivan oikein hyvin. Säästö oli useita kymppejä yö kuukauden takaiseen ajankohtaan verrattuna.

Tosin seuraavana viikkona kyseisessä agriturismossa järjestettiin suuret hollantilaiset häät, joten sitten sitä vilinää varmasti piisasikin. Tämä taktiikka ei ole aina täysin vedenpitävä, mutta kannattaa tehdä hintavertailua esimerkiksi aikaisin keväällä ja elo-syys-lokakuun ajankohtien välillä – saatat yllättyä!

Agriturismon parvekkeella oli hyvä nautiskella omasta tilasta ja maisemista – ja private poolista, koska muut vieraat loistivat poissaolollaan

Kannattaa muuten vilkaista yhden suosikkibloggaajani, Näkymiä virheältä kukkulalta -blogin Helin postaus talvisesta Toscanasta. Siinä on paljon asiaa, ja postauksesta kannattaa ottaa vinkki talteen – Toscana on mainio paikka myös talviaikaan. Heli itseasiassa innoitti minut osaltaan tämän jutun kirjoittamiseen – juttu on roikkunut luonnoksissa koneellani vuoden päivät, ja nyt sain itseäni niskasta kiinni.

Helillä on jutussaan tosiaan oikein hyvä pointti. Ollessamme Toscanassa talvella, nautin. Pidän ulkoilusta (Suomen lämpötiloihin tottuneelle siellä ei nyt ole ihan kamalan kylmä, vaikka ei sää aina priimaa ole), ja nautin suunnattomasti pitkistä illallisista ravintoloissa. Sisällä lämpimässä, hyvän ruoan ja juoman ääressä, hyvässä seurassa. Nautin myös kiireettömyydestä ja hitaista autoreissuista maaseudulla.

Toki jos nyt valita saan, niin matkustan Firenzeen mielummin esimerkiksi helmikuussa kuin tukkoisessa elokuussa. Silloin ei ole museoihin yhtä pitkät jonot kuin kesän kiireisimpinä kuukausina.  Tammikuussa en harmikseni ehtinyt tänä vuonna Firenzeen, olisin halunnut nähdä Pitti Uomo -messut ja sen menon sen tiimoilta.

Yllä oleva kuva kuvaa rauhallista aamupalahetkeä Pratossa, Toscanassa. Yksi parhaista jutuista on Pratossa lähteä ulos aamukahville, nauttia kiireettömyydestä ja siitä, kun kaupunki herää eloon. Pratossa on harvemmin suurta ruuhkaa, paitsi muutamien vuosittaisten tapahtumien aikaan. Paikallista tunnelmaa parhaimmillaan.

Toscanassa on tosiaan kaupunkeja, joissa on melko rauhallista useimmiten myös sesonkiaikaan. Esimerkiksi Prato ja Pistoia ovat tällaisia, vinkkinä vaan! Tosin esimerkiksi elokuussa moni ravintoloitsija lomailee myös itse, joten tähän kannattaa varautua.

Tapaus Como lokakuussa

Como on suosittu lomakohde, ja oikeastaan vähän puolivahingossa eksyimme sinne lokakuussa.

Se on lähellä Milanoa, ja kaunista seutua, joten se oli hyvä tukikohta koska meidän piti päästä rajan yli Sveitsin puolelle veljeäni tervehtimään. Se oli huomattavasti mielenkiintoisempi paikka yöpyä, kun Sveitsin Chiasso. Tarkalleen ottaen, majoituimme Comon kaupungissa, sillä meidän oli majoituttava melko lähellä juna-asemaa, josta pääsisimme helposti Sveitsiin. Comojärveä ympäröivät kylät ovat asia ihan erikseen, ja varmasti niistä löytyy omanlaistaan taikaa (ja George Clooney).

Lokakuinen Comon kaupunki oli kiva kokemus.

Kaupunki oli oikeastaan jopa hiljainen eikä siellä ollut jälkeäkään suurista massoista (tosin en tiedä onko siellä miten suuria massoja muutenkaan, kertokaa viisaammat). Se ei kuitenkaan ollut niin hiljainen, että siellä olisi mitenkään ”tylsistynyt”, ravintolat olivat auki ja pienillä kaduilla oli juuri sopivasti menoa. En tietysti osaa verrata lokakuista Comoa sesonkiaikaan, mutta lokakuussa nautin.

Ravintolat olivat Comolla auki, enkä tiedä miten sesonkiluontoisia ne ovat, onhan Como kuitenkin myös ihan kunnon kaupunki ja koti paikallisille. Tämä kannattaa kuitenkin yleisesti ottaen ottaa huomioon sesongin ulkopuolella matkaillessa, etenkin jos kohde on hyvin sesonkiluontoinen. Eteläisen Euroopan rantakohteista moni hiljenee talvikaudella.

Lokakuun auringossa oli mukava kävellä Comon kaupungista katsottuna kaupungin oikeaa laitaa, nauttia syksyisestä auringosta ja sunnuntain rauhallisuudesta.

Saimme vuokrattua asunnon Bookingin kautta kohtuullisesti hieman alle 100 euroa yö, hotellien ollessa aika huomattavasti kalliimpia, ainakin sijainnin huomioon ottaen. Ainakin lyhyen nettitutkimuksen perusteella hinta-laatusuhde oli parempi huoneistossa kuin hotellissa tuolla budjetilla, jos sitten olisi ollut valmis laittamaan 350€+ huoneeseen per yö, olisi varmasti löytynyt mieluista. En ollut.

Mutta tuo asunto oli oikein mainio, voin laittaa viestinä tiedot tulemaan jos jotakuta kiinnostaa.

Eettisyys

Eettisyys on tietysti yksi asia, joka matkailussa mietityttää. Etenkin viime aikoina eettisyys on saanut hurjasti lisää palstatilaa somemaailmassa, ja se on yksinomaan hyvä asia.

En ole järin innokas matkustamaan kohteisiin, jossa turisteista ei pidetä. Tällaisia kohteita ovat myös ne, joissa matkailu ja sen sivuvaikutukset tekevät paikallisten oloista hankalaa. Ainakin pyrin välttämään mahdollisuuksien mukaan näitä kohteita sesonkiaikoina, ja mieleen tulevat tässä yhteydessä ainakin Barcelona ja Venetsia. Vaikka molemmat kivoja kohteita ovatkin.

Tästä asiasta lisää täällä blogissa ihan pian. Twitterin #matkachat’n keskustelumme keskittyi viime viikolla aiheen ”Paikkoja, jonne ei halua matkustaa” ympärille, ja teen aiheesta ihan oman postauksen, jossa avaan myös omaa näkökulmaani lisää. Nauhoitimme Annikan kanssa aiheesta myös podcastin, jonka liitän juttuun.

Tästä asiasta jutellessa on myös hyvä unohtaa vankkumaton mustavalkoisuus, sillä jollekin sesonkiaikana matkustaminen voi olla se ainoa vaihtoehto esimerkiksi lomien vuoksi. Itselle ei, mutta se ei tarkoita, etteikö jollekin olisi.

Pidätkö sinä matkailusta sesongin ulkopuolella?

 

26 kommenttia
sunnuntai, 27 tammikuun, 2019 by

Matkaturinoita Milanosta ja kielikurssi raitiovaunussa

Viikko Milanossa

Olimme Milanossa nyt syksyllä viikon verran, koko poppoo. Matteo oli Milanossa töissä, ja lähdimme lapsen kanssa mukaan, onhan se kohtuullisen välimatkan päässä aivan Sveitsin eteläosista, jossa veljeni asuu. Saimme näin yhdistettyä monta kärpästä yhdellä iskulla: ystävien tapaamisen Milanossa, työt ja veljeni tapaamisen (joka hoitui Milanon jälkeen Comolta käsin majoittuen).

Oli lokakuun alku, ja sää oli pääosin oikein hyvä. Saapuessamme Milanoon vettä satoi kuin saavista kaataen. Lensin Milanoon kaksin lapsen kanssa, ja kaupungissa jo valmiiksi ollut Matteo haki meidät Porta Garibaldin asemalta, jonne saavuimme Malpensasta lentokenttäjunalla. Minulla oli mukanani lapsen rattaat, lapsi, joka ei niissä halunnut istua sekä selkään heitettävä duffel-laukkuni. Olin hyvin onnellinen, kun sain kantamukseni (ja lapsesta huolehtimisen) ulkoistettua Matteolle asemalla ja pääsimme suuntaamaan kohti ruokapaikkaa – olin nälkäinen, ja lasi hyvää punaviiniä teki tuossa tilanteessa terää.

Tämän sateisen saapumispäivän jälkeen aurinko hemmoitteli meitä, ja lämpötila oli jossain 15-20 asteen tietämillä päivisin. Aivan hyvä. Oikeastaan loistava, ellen sanoisi, kaupunkireissua ajatellen.

Milano on kaupunki, josta monella on mielipide

Minun mielipiteeni Milanosta on se, että se on kiehtova, josta löydän joka kerralla uutta. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että meillä on siellä ystäviä, jotka osaavat kertoa kaupungista ja näyttää mielenkiintoisia paikkoja. Ja onhan seurallakin aina merkitys fiiliksessä, joka liittyy eri paikkoihin. Tämä ei minusta nyt minkänlaista kaupungin asiantuntijaa tee, enkä edes yritä sellaiseksi tekeytyä. Tämän vuoksi tässä jutussa ei ole juurikaan syvällisiä matkavinkkejä, enemmänkin fiiliksiä ja matkaturinoita.

En ole useinkaan Milanossa kauaa kerralla, enkä näin pysty tutustumaan kaupunkiin kovinkaan syvästi joka kerta. Omat kokemukseni Milanosta koostuvatkin lyhyemmistä pätkistä, onhan Milano meille ollut usein myös läpikulkukohde, johon saattaa sisältyä esimerkiksi päivän visiitti kaupungissa.

Milano on myös kaupunki, joka olisi yksi todennäköisistä vaihtoehdoista, jos Italiaan joskus muuttaisimme, ja siksi tykkään katsoa kaupunkia monelta eri kantilta. Myös siltä, että siellä asuminen saattaisi johtaa tilanteeseen, jonka vuoksi Lontoosta lähdimme – liikkuminen ja välimatkat nimittäin, vaikka Lontoo kyllä on vielä Milanoakin painajaismaisempi tässä asiassa. Tämä on kuitenkin todella kaukainen asia tällä hetkellä.

Kielitaito testiin raitiovaunussa

Viimeisin reissu oli siltäkin osalta mielenkiintoinen, että olin lapsen kanssa päivät kaksin, ja Matteo liittyi seuraamma iltaisin. Majoituimme hieman ydinkeskustan pohjoispuolella, lähellä paikkaa, jossa Matteo oli päivät kiinni töissä. Sieltä sitten kävimme ympäri Milanoa, oikeastaan kävellen ympäriinsä, syöden ja puistoissa ollen.

Halusin etsiä uusia seutuja, joten Duomon seudulle emme tällä kertaa menneet, ja lapsen kanssa koin tämän ihan hyväksi vaihtoehdoksi.

 

Voin ainakin kertoa sen, että kielitaitoa pääsee hyvin testaamaan paikallisessa raitiovaunussa aamupäivisin lapsen kanssa liikkeellä ollessaan.

Työssäkäyvät olivat jo menneet toimistoihinsa, ja raitiovaunu alkaa tämän jälkeen täyttyä paikallisista mummoista ja papoista matkalla omille asioilleen. Ja mehän olimme tässä aallossa, sillä en halunnut lähteä aamuisin pahimpaan tungokseen, etenkään kun lapsikin tykkää nukkua pitkään aamuisin.

Otimme aamut hitauden kannalta, ja lähdimme matkaan kun se hyvältä tuntui.

Kuten tiedätte, Italiassa lapsille jutellaan ja heidät huomioidaan. Meidän vaunuumme osui oikein puheliaita paikallisia mammoja ja pappoja, jotka sitten halusivat leikkiä lapsen kanssa ja lapsikin osoitti kiinnostusta heitä kohtaan. Itse ymmärrän italiaa kohtuullisesti, kotioloissa kaiken, muuten riippuu täysin aihepiiristä. Puhunkin kieltä jonkin verran – meillä siis Matteo puhuu lapselle Italiaa kotona – mutta mieluiten ja parhaiten silloin, kun tilanne on suunnilleen tuttu eikä mitään tule ns. yllättäen.

Mutta se puhetulva siellä raitiovaunussa, joka oli toki pääosin osoitettu lapselle mutta toimin välikätenä kaksivuotiaan ja näiden (oikeasti tosi suloisten ja hyvää tarkoittavien) mummojen ja pappojen välillä. Kuuntelin tarkkaan, mietin mitä heillä oli mahdollisesti sanottavaa lapselle. Puhetta tuli oikealta ja vasemmalta,  ja yritin pysyä kärryillä parhaani mukaan.  Aivot saivat työtä, ja oikeastaan lopulta koin vähän voittajafiilikstäkin.

Selvisin lopulta tilanteesta hikikarpalot otsalla, ja ymmärsin, että kyllä tässä keskustelussa ihan mukana oltiin. En nyt mitenkään kauniita lauserakenteita ja lennokasta kieltä varmasti käyttänyt, eikä kukaan 100% varmuudella kuvitellut minun olevan italialainen, mutta ihan hyvin se kuitenkin meni. Pitäisi tehdä tuollaisia reissuja useammin, koska jos on aivan pakko, niin kyllä se kieli sieltä jostain aine muistuu mieleen.

Olisi kiva, jos joskus saisin vaikka kuukauden vietettyä Italiassa, mielellään seurassa, joka ei osaa englantia yhtään. Tekisi muuten ihmeitä. Puhumme Matteon kanssaa kuitenkin kotona englantia keskenämme, ja kielen vaihtaminen ei ole helppoa, kun englanti on ollut kommunikaation kieli vuosia.

Mitä tekemistä keksimme kaksin lapsen kanssa Milanossa?

Koska sää oli hyvä, eikä meillä ollut sen kummempaa ohjelmaa suunniteltuna, ajattelin että olisi kiva olla ulkona ja nauttia vuoden kenties viimeisistä auringonsäteistä. Mitään HC-vinkkejä minulla ei ole antaa, mutta ainakin erästä puistoa voin lämpimästi suositella.

Puisto kuulosti oikein hyvältä ajatukselta, ja Parco Sempione oli meille oiva valinta. Siellä oli hyvä kävellä, lapsi pystyi myös kulkemaan vapaasti kanssani ja sieltä löytyi leikkipuisto.

Leikkipuiston erikoisuus oli juna, jonka kyytiin sai ostaa lippuja ja juna kulki rataa ympäri muutamien minuuttien verran. Siellä oli hyvä leikkiä parin tunnin ajan, ravintola / kioskikin oli, ennen kuin siirryimme hotellille päiväunia varten. Olin puistossa luultavasti ainoa äiti lapsensa kanssa, muut olivat nannyjen tai isovanhempiensa seurassa.

Epäilen, että ainakin tuon junan ja ravintolan aikataulut muuttuvat talviaikana, joten kannattaa tarkistaa etukäteen.

Puiston läheisyydessä on myös linna sekä akvaario siitä kiinnostuneille, me kävimme ihastelemassa Castello Sforzescoa ja sen suihkulähteitä ulkopuolelta.

Koska puisto osoittautui hyväksi valinnaksi enkä kaksivuotiaan lapsen kanssa harkinnun suurempaa shoppailu- tai museoreissua, olimme puistossa muutamana päivänä. Toisina päivinä sitten kävelimme, ja toteutin hieman omia intressejäni samalla.

Porta Garibaldi ja Porta Nuovan alue tuli tutuksi, ja lähellä  sijaitseva Chiara Ferragnin liike tuli niin ikään käytyä tutkimassa. Olen seurannut Chiara Ferragnia Instagramissa niin kauan kuin vain muistan, ja sisäinen teinini halusi eräänä aamuna halusin käydä tsekkaamassa, miltä hänen kauppansa näyttää. Ystäväperheemme teini-ikäiset tyttäret jakoivat kanssani kiinnostuksen, ja kertoivat nähneensä hänet samoilla kulmilla edellisinä viikkoina. Lapsi ei varmaan osannut arvostaa tätä visiittiä yhtä paljon kuin äitinsä.

Lapsen kanssa ruokailu Milanossa

Kuten Italiassa yleensä, Milanossa syödään huomattavasti pohjoista Eurooppaa myöhemmin. Tämä on hyvä ottaa lapsen kanssa matkatessa huomioon, jos perheellä on erilaiset aikataulut. Meillä kotona on saksalaisittain melko myöhäinen aikataulu, eli suuria muutoksia ei ole Italian reissuilla yleensä luvassa, mutta vähän kuitenkin. Etenkin tällä kertaa, kun olimme isolla porukalla illallisella Naviglin alueella, ja vaikka ajoissa olimmekin, venähti ilta silti. (Navigli kannattaa Milanon reissulla käydä kurkkaamassa, ja tutkia illallispaikkoja vähän etukäteen)

Olimme varanneet pöydän klo 19:30, ja olimme ensimmäisten joukossa ravintolassa. Illallisesta tuli lopulta kolmen tunnin pituinen. Otan aina lapselle ravintolaan oman kirjan, piirustusvälineet ja iPadin, jos tiedossa on pidempi ilta. Tällä kertaa nämä kaikki tulivat hyötykäyttöön.

Ravintola, jossa tuona iltana olimme illallisella, oli Naviglissa sijaitseva Fabbrica Pizzeria, ja se oli meidän mieleen. Paikka oli illallisen järjestäjälle tosin jo ennestään tuttu ja osasi suositella kyseistä paikkaa. Kiva industrial-tyylinen sisustus, ja annokset olivat onnistuneita – erityisesti oma sieniirisottoni oli mitä mainioin. Toki kyseessä oli oikeastaan pizzeria, mutten voi vastustaa sienirisottoa, joten se päätyi lautaselle.

No nyt on sitä peräänkuulutettua ”autentisuutta” tässä iPhone uumenista löytyneessä risottokuvassa – vähän sotkua ja spontaaniutta

Takaisin hotellilla olimme hieman ennen puolta yötä, mutta eipä se mitään, aamulla ei ollut onneksi kiire minnekään.

Milanon viikko oli rauhallinen, tosin iltaisin riitti aina menoa. Oli kuitenkin mukava vain aistia kaupungin tunnelmaa, nauttia syksyn auringonsäteistä, ja ottaa päivät ihan rennosti. Tuttuja on aina ihana nähdä, ja Milanosta otimmekin viikon päätteeksi junan kohti Comoa. Mukavaa vastapainoa kaupunkielolle!

Comosta voit lukea lisää täältä: Viikonloppu Como-järvellä – kokemuksia ja vähän ihastusta ilmassa

16 kommenttia
torstai, 17 tammikuun, 2019 by

Viikonloppu Comolla – kokemuksia ja vähän ihastusta ilmassa

Viikonloppu Como-järvellä

Pohjois-Italian järvet olivat lokakuulle asti tuttuja vain lentokoneesta käsin. Düsseldorfin ja Firenzen välinen reitti kulki usein juuri näiden järvien yli (en ole osannut niin tarkkaan katsoa, että olisin onnistunut kertomaan mikä järvi milloinkin olikaan kyseessä).

Tämä blogijuttu olisi ollut varmasti raflaavampi ja luetumpi, jos olisin saanut revittyä Comon viikonlopusta jotain kamalan negatiivista. Mutta ei, Comon viikonloppu oli sen verran onnistunut, että ei tästä nyt mitään kovinkaan dramaattista saa kehiteltyä.

Como on viehättävä kaupunki upean luonnon keskellä

Lyhyt googletus paljastaa, että Comolla asuu hieman yli 80,000 ihmistä. Ehkä se suunnilleen on juuri sitä kokoluokkaan mitä ajattelinkin, ja tuolloin lokakuussa oli siellä hyvin rauhallinen meno. Ihmisiä oli juuri sopivasti, että kaupungissa oli eloa, mutta ei liikaa ruuhkaa.

En ole ollut Comolla kiireisimmän sesongin aikaan, mutta lokakuun alku oli hyvin miellyttävä. Ei ehkä aivan rantakelejä, mutta koska harvoin rannalla makaan, niin ei se haitannut ollenkaan.

 

Se oli sellainen paikka, että tokaisinpa Matteolle, että täällä voisi ehkä olla hyvä lapsen kasvaa. Eikä Milanoonkaan ole kuin tunnin matka, jos menoa ja meininkiä alkaa kaivata. Milano on kaupunki, josta pidän nykyään paljonkin, joten siinä tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kahden päivän kokemuksen perusteella en toki muuttopäätöstä tee, mutta paikasta jäi heti ensialkuun hyvä fiilis. Kaikista paikoista ei jää. Comon kaupunki sijaitsee Como-järven rannalla, kukkuloiden ympäröimänä. Pääosin kirkasvetinen järvi näyttelee pääosaa kaupungissa, ja sinne voi lähteä retkelle veneellä. Me tyydyimme ihailemaan järveä rannalta käsin.

Lapsen kanssa emme näin lyhyellä lomalla lähteneet vaeltamaan tai patikoimaan, mutta pidemmällä reissulla se olisi ollut ehdoton juttu toteuttaa. Eli saa linkata vinkkejä patikointimaastoista Comon kaupungin läheisyydessä, toki muuallakin.

Comon reissuun yhdistyi itselleni uusi maa

Varasimme majoituksemme Milanosta käsin, jossa olimme olleet edellisen viikon. Aivan viime tipassa, joka ei usein kuulu tapoihini, muttemme saaneet päätetyksi minne Comolla menisimme. Comon kaupunki valikoitui kohteeksi siitä syystä, että sieltä oli helppo matkata junalla Sveitsin puolelle Chiassoon, lähelle paikkaa jossa veljeni asuu. Tämä olikin yksi syy matkallemme, ja sain samalla itselleni uuden ”maapisteen” – enhän ollut Sveitsissä koskaan aiemmin käynyt. En maita varsinaisesti keräile, mutta onhan se mielenkiintoista käydä maassa, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Periaattessa Chiasson ja Sveitsin ja Italian rajaseudut ovat hyvin italialaisia, mutta onhan siellä paikallisia erikoisuuksia. Kuten nyt esimerkiksi hintataso.  Tuli ravintoloissa aika äkkiä ikävä Italiaan.

Majoituksemme oli perinteisellä italialaisella pienellä kadulla Comon vanhassakaupungissa. Varasin Bookingin kautta meille yhden makuuhuoneen asunnon, jossa oli noin neliön kokoinen keittiö ja asuntoa ympäröi ihana sisäpiha. Omistaja asui samassa rakennuksessa, ja hänen äitinsä asui samassa kerroksessa vuokrattavan asunnon kanssa.

Noin sadalla eurolla per yö sai hyvin vastinetta rahoilleen, hotelli olisi tullut kalliimmaksi, ja ystävällinen omistaja antoi meille hyvät vinkit alueesta ja lempiravintoloistaan (tosin ravintoloita ei järin tullut enää viikon ravintolaruoalla elon jälkeen käytettyä). Useimmiten varaan hotellin, mutta tämä huoneisto oli kyllä nappivalinta. Ei mikään megaluksus, mutta täysin hyvä ja mikä tärkeintä, se oli kotoisa. Comon hotellien hinnat olivat pilvissä tuona viikonloppuna, ja joskus on hyvä toimia toisinkin kuin on totuttu. Taisin filmata fiiliksiä asunnolta Instagramin stooriin, kuvia en juurikaan muistanut ottaa. Comolta muuten kylläkin. Alla kuva kuitenkin tältä suloiselta kadulta.

Mitä Comon kaupungissa ehtii tehdä, kun aikaa ei ole paljoa?

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin ehdottomasti halunnut nähdä pieniä kyliä Comojärven rannalla. Nyt emme kuitenkaan halunneet haukkaamaan liian suurta palaa, ja intensiivinen viikko Milanossa painoi jaloissa. Ja vähän takana ollut tiivis reissuputki, olimmenhan olleet Matteon vanhempien luona Toscanassa monta viikkoa kaksi viikkoa ennen tätä reissua. Otimme rennosti, teimme pitkiä kävelylenkkejä järven rannalla, söimme ja vain olimme. Matteo toimi kotikokkina ja teimme asunnolla risottoa ja herkuttelimme  punaviinillä, jossa oli vähän kuplivuutta (vino rosso frizzante). Olin italialaisittain epätyypilliseen tyyliin nukkumassa jo puoli yksitoista.

Vuokraisin ehdottomasti auton, jos olisin matkalla noille seuduille pidemmäksi aikaa. Näin on helpompi nähdä kylät ja tutustua alueen linnoihin, ja päästä paikkoihin, jotka ovat julkisen liikenteen ulottumattomissa. Jos aikaa ei ole paljoa, niin kuin meillä, suosittelen rauhoittumaan Comon kaupungissa, kävelemään ja nauttimaan järvimaisemasta sekä istumaan iltaa pienten kujien ravintoloissa italialaiseen illallisaikaan. Ja tsekkaamaan vaijerihissin (juttua tästä alla).

Oma suosikkireittini järven rantaa kulki kaupungin keskustasta katsottuna järven oikeaa laitaa. Se toimi hyvin matkarattaiden kanssa, ja aurinko helli ja sunnuntaina aamulla oli mukavan väljää. Ehdimme tehdä oikein mukavan kävelylenkin ennen lennolle lähtöä, ihanassa syyssäässä.

Lensimme kotiin Düsseldorfiin Milanosta sunnuntaina illalla, ja lähdimme junalla kohti Malpensaa noin neljän maissa. Comolta pääsee Malpensaan junalla, mutta kannattaa tutkia eri vaihtoehdot – osa (harvempi) menee suoraan, osaa tulee vaihtaa. Huomioi myös, että Comon kaupungissa on kaksi juna-asemaa.

Tarkoituksemme oli lähteä Como-Brunaten vaijerihissiä ja tutustumaan vuoren laella sijaitsevaan Brunateen vielä lähtöpäivän aamuna, mutta tuona päivänä hissi oli remontissa. Laelle olisi päässyt ilmeisesti julkista liikennettä käyttämällä, mutta jätimme sen väliin tuolla kerralla, koska aikataulujen kanssa olisi tullut muuten tiukkaa.

 

Nautimme  sen sijaan pitkän lounaan umbrialaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa, ja otin loman viimeisen päivän kunniaksi ennen lounasta aperitiiviksi perinteisen spritzin ja naposteltavaa. Mikäs siinä oli syysauringossa terassilla istuessa. Olimme jo asettautuneet ravintolaan, teimme pikaisen analyysin paikasta ennen sisään menoa, ja huomasimme, että tosiaan kyseessä on umbrialaisia herkkuja tarjoava paikka. Eikun maistamaan. Hyvää oli, tosin nyt täytyy istua sitten Googlen ääreen ja tutkia tarkemmin umbrialaisen ruoan saloja.

Rajakaupunki Chiasso Sveitsin puolella

Comon reissun syy oli tosiaan se, että voisimme piipahtaa myös tervehtimässä veljeäni Sveitsissä, jossa hän asuu. Comon rautatieasemalta kulkee junia Chiassoon melko säännöllisesti, ja matkaan menee noin 15 minuuttia.

Chiassosta ei tainnut puhelimeen tallentua yhtään kuvaa. Se ei ollut mitenkään wow-effektin kaupunki, mutta toimi hyvin treffipaikkana meille ja veljelleni. Yksi asia jäi kuitenkin mieleen – puhelinlasku oli tuolta päivältä 92€, sillä eipä käynyt mielessäkään, että saksalainen puhelinliittymäni ei ole tehnyt sopimusta Sveitsin kanssa. Kai niistä hinnoista joku tekstiviesti rajaa ylittäessä tuli, mutta Euroopassa matkustaessani en niitä juurikaan huomioi nykypäivänä, kun roaming-maksut ovat poistuneet. Ensi kerralla Sveitsissä saattaa olla, että säädän mobiilidataa pois päältä. Enkä muuten edes paljoa surffannut netissä tuona päivänä.

Lugano on kohde, joka noilla nurkilla olisi seuraavana listalla. Nyt ei aika antanut periksi, mutta Luganosta olen kuullut sen verran kehuja, että seuraavalla kerralla. Voi olla, että entistä enemmän tulemme ajamaan autolla Saksan ja Italian väliä, ja näillä kulmilla voisi hyvinkin yöpyä matkalla. En ole yksin ajatukseni kanssa, sillä huomattava määrä autoista Comon tienoilla oli Saksan kilvissä.  Vuoristomaisemat ja patikointi kiinnostavat entistä enemmän, ja veljeni vinkkasikin Sveitsin ja Italian rajalla sijaitsevasta, 1700 metriä korkeasta Monte Generososta, joka tarjoaa upeat näkymät ympäristöön.

Tykkääkö joku muu Comosta?

Kirjoita kommentti
sunnuntai, 30 joulukuun, 2018 by

6+1 piilotettua helmeä Euroopassa

Matkailussa on meneillään suuntaus, joka korostaa halua matkustaa kohteisiin, joissa pääsee ihmettelemään aitoa elämää ja viettää lomaa suurten turistimassojen ulottumattomissa.

Ymmärrän tämän. Pidän itse kohteista, joissa ei yleensäkään ole suurta ihmispaljoutta (yllättäen en tästä syystä viihdy täällä Saksassa esimerkiksi Düsseldorfin muuten mukavassa Japanipäivässä, joka toi viime vuonna 700000 ihmistä kaupungin keskustaan). Ravintoloiden ystävänä arvostan myös ravintoloita, joita ei ole tehty täysin matkailijat silmällä pitäen. Nämä tekijät vaikuttavat paljon matkakohteen valintaan, ja moni suosittu Euroopan kohde juuri heinä-elokuussa on pois laskuista. Muita turisteja vastaan minulla ei kuitenkaan mitään ole, olenhan sellainen itsekin.

En ymmärrä suuntausta, jossa muut matkailijat valittavat suureen ääneen liiallisesta turismista lomakohteessaan, koska se nyt on vähän kaksinaismoralismia ja monessa tilanteessa asia olisi ollut selvitettävissä helposti etukäteen. Mutta ymmärrän sen, että lomalla halutaan matkustaa paikkaan, jossa on rauhallisempaa ja ehkä autenttisempaakin kuin monessa erittäin suositussa kohteessa.

Tässä olisi yhteensä seitsemän kohdetta, joissa kaltaiseni matkailija viihtynee hyvin. Olisi mukava kuulla omia kokemuksianne kommenttiboksissa!

1 Itä-Hollanti

Hollannin itäosat lähellä Saksan rajaa edustavat minulle paikkaa, jonne voi tehdä aina pienen ulkomaanpaon niin halutessaan. Meiltä kotoa on Hollantiin noin 50 kilometriä, ja tunnelma muuttuu rajalla. Hollantilaiset rakennukset eroavat saksalaisista melko roimastikin, ja jopa Saksaa tasaisempi maasto kanaaleineen ja järvineen tuo pientä uutuudenviehätystä arkeen.

Roermond

Meidän suosikeiksemme ovat vakiintuneet Nijmegen, Roermond ja valkoisesta vanhasta kaupungistaan tunnettu Thorn. Ajomatkalla Roermondista Thorniin pääsee ihailemaan hollantilaista maaseutua ja sen rauhallisuutta. Näissä paikoissa ei juurikaan muita turisteja tapaa (paitsi ostosmatkailijoita Roermondissa sijaitsevassa outlet-kylässä), ja viehättävä ympäristö yhdistää näitä kaikkia. Nuo suunnat eivät ole varsinaista aktiiviteettien ja suurkaupunkielämän ilotulitusta, mutta rakastan sitä rauhallisuutta etenkin maaseudulla Roermondin ja Thornin kulmilla. En ole itse noilla nurkilla pyöräillyt, mutta ainakin Roermondin laitamilla oli mukavasti opasteita pyörillä liikkuville.

Nijmegen on näistä mainitsemistani kohteista suurin, ja sieltä on autolla mukava liikkua kohti eteläistä Hollantia. Roermondista ei ole näin suomalaisittain katsottuna pitkä matka esimerkiski Maastrichtiin (tai Eindhoveniin), joten eikun auto alle ja tutkimaan Hollannin maaseutua ja suurempia kaupunkeja. Saksankin puolella kannattaa poiketa, kaukana ei ole esimerkiksi Aachen tai Düsseldorf (lue lisää kohdasta 3).

Lue lisää aiemmasta jutustani: Matkavinkit Hollantiin – 4 kohdetta lähellä Saksan rajaa

2 Glasgow

Glasgow jää usein sisarensa Edinburghin varjoon. Ymmärrän tämän, sillä Edinburgh on varmasti etenkin Skotlannissa ensi kertaa vierailevalle se must-kohde, jossa on tarjolla paljon Skotlannille ominaista tunnelmaa ja onhan se aivan uskomattoman kaunis kaupunki.

Mutta, näin entisenä Glasgown asukkina, on pakko puolustaa vähän tuota entistä kotikaupunkia. Glasgow on rujo, se ei ole kovinkaan kaunis, ja siellä näkyy kaupungin ei niin vauras historia. Mutta sitä suuremmalla syyllä siellä kannattaa käydä. Paikalliset ovat äärettömän ystävällisiä, kaupunki ei ole varsinainen matkailumagneetti (pl. suuret keikat), siellä on hyvät ostosmahdollisuudet ja paljon päiväretkimahdollisuuksia (Edinburgh).

Glasgowssa oma entinen kotiseutunu West End on ehdoton suosikkini. Yliopisto on itsessään jo nähtävyys, ja Ashton Lane suloisine baareineen ja ravintoloineen on ihana paikka viettää iltaa (kuva yllä). Kember & Jones -niminen kahvila skonsseineen saa kehut, ja pieniä kahviloita ja ravintoloita on alue pullollaan.

Tutustu Glasgow’n aksenttiin vähän etukäteen, esimerkkinä tämä Youtube-video.

3 Düsseldorf

Armas kotikaupunkini Düsseldorf on kohde, joka kannattaa pitää mielessä jos etsii kaupunkikohdetta, jossa on menoa ja meininkiä, muttei kuitenkaan suuria matkailijamassoja. Lyhyet välimatkat ja hyvä ravintola- ja baaritarjonta ovat Düsseldorfin etuja, ja ostoskaupunkina kaupunki on mitä parhain (meille avattiin esimerkiksi juuri suosikkini Uniqlo). Düsseldorfin japanilainen kortteli tuo oman mausteensa kaupunkiin, ja kaupungin suuri japanilaissiirtokunta varmistaa sen, että japanilaisten ravintoloiden ruoan taso on ja pysyy hyvänä.

Düsseldorf on lähellä Kölniä, junamatkaa näiden kahden välillä on hieman yli puoli tuntia, ja samalla reissulla on kätevä yhdistää nämä molemmat. Itse Düsseldorfissakin löytyy paljon nähtävää ja erilaisia kaupunginosia. Düsseldorfissa on useita mielenkiintoisia museoita (K20 & K21), ja alueina Medienhafen, Oberkassel sekä hieman kauempana sijaitseva Kaiserswerth ovat mukavia paikkoja viettää päivää. Hipsterit viihtyvät Flingernissä, ja jalkapallofanille F95:n pelit ovat herkkua.

Lue aiempi artikkelini Düsseldorfista: Düsseldorf, kesän kuumin matkakohde

4 Vitoria Gasteiz

Baskimaan hallinnollinen pääkaupunki Vitoria Gasteiz on paikka, joka jää monelta pohjoisen Espanjan reissaajalta unholaan. Vitoria sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä niin Bilbaosta kuin San Sebastianistakin, ja siellä viihtyy etenkin ruoan ystävä (kuten nyt Baskimaassa muutenkin). Vitoriasta löytyy katedraaleja ja museioita, mutta itse nautin eniten kaupungin leppoisasta tunnelmasta ja hyvistä ravintoloista. El Portalon ja Sagartoki saavat laaturavintoloina suositukset – muuten ruokapaikkoja on helppo etsiä Plaza de Espanalta.

Kaupunki ei ole järin iso, ja siksi siihen on helppo tutustua vähän lyhyemmässäkin ajassa. Se toimii oivana porttina La Riojan viinialueelle, ja jo mainitut Bilbao ja San Sebastiankin ovat lähistöllä. Näillä seuduilla näkee monta paikkaa kerralla. Tuskin Vitoriaan vaikkapa viikoksi lähtisin, mutta se toimii hyvin osana Baskimaan reissua. Vitoria on kohde, joka osuu harvan reitille ihan vahingossa, mutta se kannattaa kyllä kurkata.

5 Prato ja Pistoia

Toscanassa sijaitsevat kaupungit Pistoia ja Prato jäävät usein isoveljensä Firenzen varjoon. Niitä ei kuitenkaan kannata unohtaa, sillä niissä molemmissa on tarjolla paikallista fiilistä ja rentoa matkailua. Mikä parasta, ne sijaitsevat junamatkan päässä Firenzestä, eli autoa ei tarvitse vuokrata ja päiväretki on täysin mahdollinen.

Entistä useampi Firenzen matkaaja majoittuu Pratossa, sillä kaupungissa on edullisemmat majoitushinnat ja mainiot ravintolat jotka toimivat paikalliset asukkaat huomioon ottaen (italialaiset ovat usein tarkkoja ruoastaan, joten huonot katoavat äkkiä katukuvasta). Pratossa oman mausteensa katukuvaan tuo kaupungin kiinalaisiirtokunta, joka on Italian suurin. Arvatkaas mistä monet Made in Italy -tuotteet tulevat?

Huomaa, että useimmat kaupat ja ravintolat sulkeutuvat Pratossa ja Pistoiassa iltapäiviksi, ja avaavat ovensa taas iltaisin.

6 Luxemburg

Luxemburg, tuo tylsä finanssikaupunki ja EU-virastojen kehto? Ehei!

Luxemburg oli itselleni vuoden 2018 yksi miellyttävimpiä tuttavuuksia, ja oikeastaan just sitä mistä pidän. Ei superkiireinen, vaan ihmisiä oli juuri sen verran, että vipinää syntyi, muttei suurta ahdistusta kuitenkaan. Vierailimme Luxemburgissa eräänä keväisenä viikonloppuna ulkosuomalaisten naisten kanssa, ja kaupungin miellyttävät ravintolat (kiitos Ainolle hyvistä valinnoista ja suosituksista!) ja kompakti koko olivat hyvän seuran ohella koko reissun juju. Kulttuuria löytyy, ja kansainvälisessä Luxemburgissa englannilla pärjäsi mainiosti.

Ja onhan Luxemburgissa myös luontoa ja viinitiloja, joten eikun auto alle ja tutkimaan – Saksan Trier ja Saarbrücken ovat myös ihan vieressä. Esimerkiksi Helsingin hintoihin tottuneelle kalliinakin pidetty Luxembourg ei ravintoloiden hinnoiltaan suurempi järkytys ole.

Lue lisää Luxemburgin matkastani täältä.

+1 Matkajokeri

Jokerina pohjalla vielä yksi kohde, joka minua kiehtoo kovasti, mutten siellä ole vielä käynyt. Se on kaupunki Saksan idässä, ja sitä on kutsuttu jopa uudeksi Berliiniksi.

Tämä kaupunki on Leipzig, joka on seuraavan vuoden bucket listallani Euroopan kärjessä. Onko joku käynyt?

Mikä on sinun piilotettu helmesi Euroopassa?

13 kommenttia
keskiviikko, 14 marraskuun, 2018 by

Matkavinkit Toscanaan: viininystävän ja kyläbongaajan Bolgheri

Matkavinkit Toscanaan – Näe Etruskien rannikko ja sen läheiset kylät

Toscanassa sijaitseva Bolgheri kuulostaa varmasti tutulle monen viininystävän korvaan. Se sijaitsee Livornosta etelään, niin kutsutun Etruskien rannikon tuntumassa, ja alueella on monia suloisia kyliä. Bolgheri on yksi näistä.

Tämä idyllinen keskiaikainen kylä on suosittu kohde alueella liikkuvien matkailijoiden keskuudessa, mutta erityisesti viininystäviä liikkuu näillä seuduilla paljon. Eihän se toki ihme ole, sillä Toscanan punaviinit ovat maailmanluokkaa ja yleisesti kovin arvostettuja, ja Bolgheriin liittyy läheisesti maailmalla hyvin arvostettu – ja ainakin mun kukkarolleni useimmiten vähän turhan kallis! – Sassicaia.

Tästä jutusta löytyy teille lukijoille toivottavasti muutamia matkavinkkejä Toscanaan ja itse Bolgheriin.

Matkavinkit Toscanaan – Bolgheri, Sassicaian kehto

Matteo muistelee vieläkin, miten joskus aina oli perheen kanssa maistellut arvokasta, neljänsadan euron Sassicaiaa. Arvostettu Sassicaia tulee juurikin Bolgherin kulmilta, ja kun nyt tilaisuus tuli niin käänsimme auton nokan Bolgheria kohti.

Yritin opiskella vähän Sassicaiaa ja sen historiaa jo ennen matkaa, mutta enemmän sitten reissun jälkeen ja tätä juttua silmällä pitäen. Virhe sinänsä, sillä olisin varmasti saanut entistä enemmän irti Bolgherin viineistä ja kulttuurista tekemällä perusteellisemman tutkimuksen etukäteen.

Etenkin suomenkielisillä sivuilla oli sen verran vähäistä informaatiota laidasta laitaan, joten päädyin Tenuta San Guidon, Sassicaiaa tuottavan viinitilan, sivuille tiedonhaku mielessäni. Tenuta San Guido on ainoa Sassicaiaa tuottava viinitila.

Lyhyestä virsi kaunis – nyt seuraa oma epätieteellinen esittelyni tästä viinien kuningattaresta (klikkaa yllä olevasta linkistä lisätietoa):

Sassicaian maine johtaa juurensa muutaman vuosikymmenen taakse, 1970-luvulle. Sanotaan, että ”supertoscanalainen” Sassicaia on Italian versio ranskalaiselle Bordeaux-viinille, ja se on siitä erikoinen, että siinä on pääasiassa rypäleenä Cabaret Sauvingnon, joka haastoi aikanaan Italian perinteisimmät lajikkeet kuten Sangiovesen ja Nebbiolon. Tenuta San Guidon isäntä Mario Incisa alkoi tuottaa alunperin viiniä Cabaret Sauvignonista perheen omaan käyttöön, vuonna 1948. Bordeauxin alueen viineihin yhteistä Toscanalla on sen kivinen maaperä.

Ennen 70-lukua Sassicaia oli oma salaisuutensa, jota nautittiin vain Tenuta San Guidon porttien sisäpuolella. Sassicaiaa oltiin  aiemmin kritisoitu sen ”kepeydestä” – mutta kriitikot eivät olleet ottaneet huomioon sitä, että monimutkaisempi Cabaret Sauvignon vaatii totuttuja lajikkeita enemmän aikaa kypsyäkseen. Sassicaiaa alettiin tuottaa vuonna 1968 muuhunkin kuin perheen omaan käyttöön, ja vuonna 1978 viinijulkaisu  Decanterin arvostetut viiniasiantuntijat eivät muusta puhuneetkaan. Sassicaia nousi 33 testissä olleen viinin joukosta ykkössijalle. Vuonna 2013 Sassicaia sai DOC-sertifikaatin (Bolgheri Sassicaia DOC).

Hintaa pullolliselle Sassicaiaa löytyy parhaan osaamiseni mukaan googlettamalla noin sadasta eurosta muutamiin tuhansiin. En ollut tosiaan aiemmin kuullut Sassicaiasta ennen kuin Matteo alkoi siitä silloin pari vuotta sitten jossain asiayhteydessä – mitä en juuri nyt muista – puhua, ja tässä viinejä vähän nykyään opiskellessani olen alkanut tosiaan ymmärtää sen arvon.

Sassicaian maistelu oli Bolgherin pit stopin ohjelmassa kärkipäässä, ja olin valmistautunut siihen, että nyt ei kotona Saksassa totuttuihin parin euron 0,2l rieslingeihin (saksalaisten rennoilla kaadoilla usein enemmänkin) taida löytyä sopivaa vertailukohtaa. Eli kukkaronnyörit auki, ja päädyin lopulta maisteluannokseen. Alla kuvassa oleva Sassicaia vuodelta 2015 maksoi 9€, eikä siihen ole koskettu ennen kuvan ottoa. Hyväähän se tosiaan oli, mutta totuuden nimissä piti suunnata muualle sitten halvemmalle viinilasille ja välipalalle.

Jätän tieteellisemmät analyysit tällä haavaa kuitenkin muille, ja palataan asiaan parin vuoden päästä.

Tosin jo kolme perheeni toscanalaista jäsentä on jälkikäteen – toisistaan tietämättä – minulle kertonut, että vuosikerta 2015 on ollut sään vuoksi huono, eikä se välttämättä ole se paras valinta. No, kyllä se tälle savolaiselle viininoviisille maistui oikein hyvin, mutta nyt heräsi uteliaisuus – voisinko saada vaikka lasin vuosikertaa 2014, ja tehdä pientä vertailua aiheen tiimoilta?

Olen oppinut hurjasti viineistä viimeisen parin vuoden aikana, ja luen siitä jopa kirjallisuutta vapaa-ajallani. Enää minulle ei voi juottaa sokkona El Tiempoa, ja olen aika vaativa viinini suhteen. Mielummin juon lasin kokista jäillä kuin huonoa viiniä. Esimerkiksi eräs Lidlin alahyllyn 1,49€:n arvoinen, kokkausta varten hankkimamme espanjalaisviini olisi saanut väistyä kokiksen tieltä.

Matkavinkit Toscanaan – Bolgherin reissu oli odotettua lyhyempi

Pysähdyimme Bolgherissa parin tunnin ajan olessamme muutamassa enotecassa tuliaisostoksilla, tarkoituksenamme viedä pullo viiniä tuliaisena Matteon vanhemmille, ja söimme pienen välipalan. Muuten vain kävelimme ympäriinsä ja ihmettelimme.

Pientä mutkaa matkaan pukkasi jo heti alussa, ja Bolgherin reissusta tuli aika paljon alunperin suunniteltua lyhyempi. Saavuimme paikalle hieman ennen lounasaikaa, ja niin muuten oli saapunut moni muukin. Parkkipaikan löytäminen oli erittäin haasteellista, ja teimme hetken kiertelyn jälkeen päätöksen lähteä etsimään lounasta muualta.

Ajoimme muutaman kymmenen minuutin matkan Marina di Castagneto Carducciin, ja siellä löytyi helposti kaipaamamme parkkipaikka ja lounaspaikat availivat juuri oviaan.

Roadtripiamme yleisesti käsittelevässä postauksessa sivusin tätä Marina di Castagneto Carduccin visiittiä, ja kerroin ihanasta muovituolipaikasta, jonka löysimme. Se oli lihakauppa, josta sai hakea ruokaa mukaan esimerkiksi työpaikoille tai rannalle, take out -ravintolan tavoin. Sai toki jäädä nauttimaan myös ulkona sijaitsevalle terassille, ja hyödynsimme lämpimänä päivänä tämän mahdollisuuden. Me valitsimme hampurilaiset, joissa oli pihvin lisäksi täytteenä herkullisia, grillattuja vihanneksia. Kyytipojaksi kokista ja valkoviini (erikseen), ja kyllä kelpasi tämä odottamaton ravintolan ja tuoreen ruoan kombo. Eikä varsinaisesti haitannut juuri sateen jälkeen kirkastunut sää.

Kokeilkaa noita muovituolipaikkoja Italiassa, tsekatkaa mitä niissä on ja onko paikallisia syömässä – ja rohkeasti sekaan vaan! Etenkin tällainen lihakaupan ja take out -kioskin yhdistelmä on monesti havaittu toimivaksi, kuten myös moni pizzeria. Ei se kaunein kedon kukkanen ollut se terassi, mutta ruoka oli kyllä ihan tip top.

Bolgheri on kiva kylä, joka sopii hyvin päiväretkikohteeksi

Olisi pitänyt tutkia ja kysellä kokemuksia Bolgherista hieman tarkemmin etukäteen – ja mennä paikalle hieman aiemmin sinä päivänä.

Bolgherissa oli huomattavan paljon saksalaisia syyskuun ensipäivinä ja tuli siten heh, vähän kotoinen fiilis. Sellainen kuin Saksassa konsanaan -tunne (älä ota tätä kritiikkinä muita turisteja kohtaan, olenhan turre itsekin, mutta näin saksansuomalaisena sellainen mielenkiintoinen huomio lähinnä).

Hieman Bolgherin ulkopuolella sijaitsevan viinitilan pihaan oli parkkeerattu myös toistakymmentä Norjan kilvissä olevaa Ferraria, ties mikä tapaaminen siellä oli meneillään. Voi olla, että aikainen aikaisemmin keväällä tai vielä myöhemmin syksyllä Bolgherissa on hieman väljempää. Mutta ei siellä kovinkaan montaa italialaista ainakaan tuolloin ollut.

Kaiken kaikkiaan Bolgheri on pieni ja kiva paikka, joka sopii mielestäni mainiosti puolen päivän mittaiselle reissulle.  Siellä ei kannata ehkä odottaa sitä kaikista autenttisinta italialaiskylän menoa ja meininkiä, mutta onhan se idyllinen ja viininystävä viihtyy varmasti. Viinejä kannattaa opiskella hieman etukäteen, jotta reissusta saa kaikista eniten irti.

Reissuun kannattaa  yhdistää viininmaistelua ja lounas / illallinen, joten kannattaa tehdä pientä googlausta etukäteen ja tutkia mitä tarjontaa Bolgherissa on – ja tehdä kiireisimpinä aikoina varaus. Etenkin sunnuntai-lounaan aikaan en uskaltaisi jättää varaamatta kiireisimpinä aikoina, tosin en tiedä miten tuon sunnuntain kohtalo Bolgherissa on. Usein paikalliset ovat lounaalla sunnuntaisin.

1 kommentti
perjantai, 9 marraskuun, 2018 by