Browsing Tag

#igtravelthursday

Ihanien pikkuliikkeiden Lille // INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY

Kuten aiemmin mainitsin, muutaman viikon takaisen Lillen reissumme kuvasaldo jäi melko laihaksi järkkärin akun unohtuessa Lontooseen. IPhone oli tosin käytössä senkin edestä ja monta monituista kuvaa päätyi Instagramiin – mukaanlukien pienet shoppailufiilistelyt. Tätä teemaa tänään noudattaen blogini vie teidät lukijat Lillen kaduille, missä innostuin kovasti ihanista ja idyllisistä pikkukaupoista.

Lillen vanhakaupunki idyllisine pikkukujineen ja vanhoine rakennuksineen on mitä parhain paikka pienille liikkeille. Niitä on vieri vieressä ja jokaiselle on varmasti tarjolla jotakin. Varsinkin sisustus- ja huonekalukauppoja on tarjolla kuten myös vaate- ja herkkukauppoja. Kirjallisuuden ystäville on myös paljon valinnanvaraa, tosin Ranskassa kun ollaan, ei muilla kielillä olevia teoksia ole juuri tarjolla

photo 3-11

Meert-niminen suklaapuoti on ilmesesti yksi Lillen suosituimmista ja perinteisimmistä – näin Matteon Lillessä asustava ystävä tiesi meille kertoa. Halvimmasta päästä se ei ollut, mutta se suklaa ehdottomasti oli jokaisen euron arvoinen. En juurikaan reissulla shoppaillut, mutta suklaata taisin hieman hamstrata, niin hyvää se oli. Olen myös sitä mieltä että hyvästä ruoasta (ja suklaasta) maksaa mielellään hieman ekstraakin – hyvä ruoka on aina elämys ja yksi tärkeimpiä juttuja reissuillani nykyään. Liike oli päiväsaikaan täynnä hienoja ranskalaisrouvia jotka viihtyivät siellä pitkänkin aikaa maistellen eri suklaalajikkeita ja vaihtaen kuulumisia.

photo 2-20

Viinikaupan tarkoitusta ei liene tarve perustella sen kummemmin. Vastaavia liikkeitä Lillen vanhan kaupungin kaduilta löytyy monia ja yleensä valikoima ei rajoittunut pelkästään viiniin. Tarjolla on esimerkiksi erittäin hyviä erikoisoluita, sijaitseehan Lille erittäin lähellä Belgian rajaa. Ostimme tuliaisiksi Lontooseen muutamaa eri belgialaista erikoisolutta, eivätkä hinnat päätä huimanneet. Viinikin on Ranskassa hyvin edullista ja Matteon kaveri sanoikin että hän harvoin ostaa yli seitsemän euroa maksavaa viiniä. Viinin hinnat ovat supermarketissa alkean parin-kolmen euron luokkaa ja tuolla seitsemällä eurolla saa jo kohtuullista tavaraa. Viinejä ei mukaamme lähtenyt tällä kertaa tilanpuutteen vuoksi, ensi kerralla mahdollisesti sitten.

photo 1-17

Ja ne kirjakaupat. Aivan ihania, kerrassaan. Harmikseni ranskankielentaitoni on tällä haavaa melko vaatimaton (ei kai se hyvä ole koskaan ollutkaan) enkä siten kirjoja haalinut mukaani ollenkaan. Mukava näissä liikkeissä on tosin aina kierrellä ja katsella ympärilleen, kirjakaupoissa tunnelma kun on aina omanlaisensa.

Alla on kuva pieniltä kirjamarkkinoilta jossa myytiin käytettyjä kirjoja, sarjakuvia sekä levyjä. Sää oli hyvin sateinen eikä paikalla ollut kuin yksi myyjä – mukavia juttuja hänelläkin oli myynnissä ja hetki siellä kului tarjontaa katsastaessa. En täältäkään ostanut mitään edellämainitusta syystä johtuen, mutta kotimatkaa varten hankin muutaman ranskankielisen juorulehden viereisestä lehtikojusta. Yllätyksekseni huomasin ymmärtäväni sitä melko hyvin – toisaalta nämä juorulehdet eivät juurikaan taida rakettitiedettä olla, päätelmiä kielitaidostani ei siis niiden perusteella kannata tehdä. Olisi ihana viettää hetki Ranskassa ja katsoa miten nopeasti kieli tarttuisi sille tasolle että pystyisi kohtuullisesti kommunikoimaan paikallisten kanssa.

photo-290

Lille ostomahdollisuuksineen saa minulta ison tykkäyksen. Olen pienten yritysten suuri ystävä – olin sitten kotona tai reissussa yritän tukea pieniä ja yksityisiä yrityksiä parhaani mukaan. Näin kävi myös Lillessä. Tosin joskus on kovin hankala tietää minkä yrityksen takana on ketju ja minkä ei, mutta yleensä pienen tutkimisen jälkeen asia selviää. Tietysti mikäli pieni ja idyllinen ostospaikkani on osa suurempaa ketjua, ei se maailmanloppu ole mutta mahdollisuuksien mukaan pienet yksityiset ravintolat, kahvilat sekä kaupat ovat listallani kärkipäässä.

Onko teillä muilla vastaavanlaisia shoppailufilosofioita?

//Instagram Travel Thursday-tempauksen ovat Suomeen tuoneet inspiroivat bloggaajat blogien Running with Wild Horses (Veera)Kaukokaipuu (Nella)  ja Destination Unknown (Satu) takana. Tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Minut löytää Instagramista nimellä lenal17.

Varsinaista lähimatkailua lumilaudan kera // INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY

Jos jokin asia on ollut aivan varma, on se ollut luminen maaliskuu Savon korkeudella. Näiden muutaman päivän aikana mitä olen täällä viettänyt olen saanut kuitenkin todistaa erittäin aikaista kevättä ja siitä johtuvaa lumenpuutetta. Onneksi rinteet ovat kuitenkin avoinna ja pääsimme lumilautailemaan kuten oli suunniteltu – mikä on osa Suomen reissuni tarkoitusta.

photo 5-2

Meidän piti ystäväni Suvin kanssa suunnata tiistaina päiväretkelle kohti Tahkoa, mutta lämmin sää sai meidät suuntaamaan Tahkon sijaan Kasurilaan – hiihtokeskukseen joka sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Kuopion keskustasta. Olen joskus ollut melko pettynyt Tahkon rinteiden kuntoon emmekä uskaltaneet ottaa riskiä että olisimme sinne asti ajaneet. Kasurila riitti mainiosti kolmen tunnin koitokseen ja siellä on myös pientä viihdykettä kuten pipe, reilejä sekä bokseja.

photo 4-10

Aurinkoinen ja keväinen päivä lienee täydellisin yhdistelmä mitä kukaan lumilautailija voi toivoa. Lämmintä oli noin viisi astetta sekä ja rinne oli hyvässä kunnossa – eli liian kova eikä liian pehmeä. Rinteessä ei ollut meidän lisäksemme juuri muita, mikä oli tietenkin ihan positiiviseksi laskettava juttu. Toisaalta, olisimme halunneet laskea enemmän pipea ja se hissi suljettiin vähäisen kävijämäärän vuoksi. Jalkaisin sitten käveltiin ylös, eihän tuo matka aivan mahdoton ole.

photo 3-10

Tiistainen lumilautaretkemme opetti minulle yhden asian. Sen, että enää on turha haaveilla olevansa niin rämäpää tai taipuvainen kuin silloin joskus nuorempana. Olen laskenut viimeksi noin vuosi sitten Tahkolla (sekin oli enemmän after-ski henkinen tyttöjen reissu) ja aina vuoden tauon jälkeen on varsinkin totuttelua se ensimmäinen lasku. Eihän laskemisen taito koskaan unohdu mutta tauko tekee tehtävänsä.

Toinen huomionarvoinen asia on itsesuojeluvaisto. Sitä ei ennen juuri ollut mutta nykyään se on voimissaan – en halua edes miettiä ajatusta Suomen reissun pilaantumista katkenneen käden vuoksi. Ennen oli vauhtia paljon enemmän, nykyään pipessa laskiessa riittää pieni hyppy laidan yli ja suuret boksit jätin suosiolla välistä. Reilien testaamista mietin pitkään mutta päätin silti kokeilla. Löydyin sitten maasta makaamasta erään reilin kokeilun jälkeen ja tässä sitä taas ollaan – häntäluu on tajuttoman kipeä ja pää ei käänny vasemmalle. Pienellä damagella sitä kuitenkin selvittiin ja normaaleja juttujahan nämä ovat, mutta voisi olla hyväksi itsellekin uskoa että kannattaisi jättää nämä aktiviteetit muille.

photo 2-19

Lähipäivätkin ovat lumilautailuntäyteisiä, sillä lauantaina auto suuntaa Tahkolle ja ensi viikolla Matteon kanssa lähdetään katsomaan miten italian pojalta tuo laskeminen sujuu (olettaen että pää kääntyy paremmin kuin tänään). Tavoitteeni on opettaa Matteo laskemaan joko suksilla tai laudalla ja hyödyntää tuota taitoa käytännössä myöhemmin – hänen kotoaan Italiassa kun on vain jokusen tunnin ajomatka esimerkiksi Val di Fiemmeen. Oma lehmähän minulla on tässä ojassa, mutta täytyyhän noista Italian laskumahdollisuuksista ottaa ilo irti mahdollisuuksien mukaan 😉

photo 1-16

Nauttikaahan kaikki tällaisista pienistä lumisista irtiotoista jos teillä on vain mahdollisuus.

Onko keväisiä laskureissuja ollut takana tai vielä tiedossa?

 

//Instagram Travel Thursday-tempauksen ovat Suomeen tuoneet inspiroivat bloggaajat blogien Running with Wild Horses (Veera)Kaukokaipuu (Nella)  ja Destination Unknown (Satu) takana. Tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Minut löytää Instagramista nimellä lenal17.

Runnymede Air Forces Memorial // INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY

Joskus lenkkeillessä lähimaastoissa voi törmätä todellisiin yllätyksiin. Olimme noin kolme viikkoa sitten perinteisellä sunnuntai-lenkillä ja lähdimme matkaan hieman eri reittiä kuin ennen. Tämä lenkki tapahtui vehreässä Surreyssä, jossa Matteolla on kämppä. Surreyssä on aivan ihana lenkkeillä luonnon rauhassa puistoissa ja pienet kylät ovat vertaansa vailla. Tutkiaksemme näitä pieniä kyliä hieman tarkemmin, tuona sunnuntaina vaihtoehtoinen reittimme kulki meille ennestään tuntemattoman asuinalueen läpi ja pian eteemme osui erittäin arvokkaan näköinen rakennus.

Tämä rakennelma osoittautui Runnymede Air Forces Memorialiksi, toisen maailmansodan muistomerkiksi joka on omistettu sodassa kuolleille / kadonneille Britannian ilmavoimien sotilaille. Olin toki ollut tietoinen sen olemassaolsta ja jopa suunnitellut siellä piipahtamista ja kerta se nyt edessämme komeili niin pitihän siellä katsella ympärilleen. Siellä on tarjolla hieman historiaa toisen maailmansodan tapahtumista sekä jokaisen sodassa kuolleen / kadonneen tiedot. Komea rakennus oli parhaimmillaan kauniina, aurinkoisena sunnuntaina ja melkein harmitti että kamera jäi kotiin – iPhone tosin pelastaan monelta ja kuvat päätyivät Instagramiin.

photo 1-7 photo 2-8 photo 4-3photo 1-8photo 2-9Kauniina päivänä Runnymede Air Force Memorialista on näkymät moneen mielenkiintoiseen paikkaan, sijaitseehan se melko korkealla yhdellä alueen ainoista kukkuloista. Sieltä voi nähdä Windsorin kaupungin sekä sen tunnetun maamerkin, Windsorin linnan sekä Lontoon nähtävyyksiä kuten London Eyen ja Wembleyn areenan. Lentokonebongaajille paikka on myös mielenkiintoinen sillä sieltä on suora näköyhteys Heathrown lentokentälle – tuona sunnuntaina koneet nousivat Surreyn suuntaan ja maisemia ei todellakaan voinut moittia! Etäisyyttä kun näillä paikoilla ei ole montaa mailia. Paikalla ei ollut paljon vierailijoita, joten melko rauhassa saimme kävellä ympärillemme. Osa vierailijoista oli selkeästi paikalla henkilökohtaisista syistä ja näyttivätkin etsivän juuri tietyn henkilön tietoja kun taas osa oli samalla asialla kanssamme eli sattumalta paikalle osuneita. Tämä oli oikein mukava löytö kesken sunnuntai-lenkin, kannattaa siis pitää silmät auki ihan omilla nurkillakin!

Mukavaa Travel Thursdayta kaikille!

//Instagram Travel Thursday-tempauksen ovat Suomeen tuoneet inspiroivat bloggaajat blogien Running with Wild Horses (Veera)Kaukokaipuu (Nella)  ja Destination Unknown (Satu) takana. Tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Minut löytää Instagramista nimellä lenal17.

Maailman rautateillä // INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY

Oikein leppoisaa Instagram Travel Thursdayta kaikille! Minun torstaini on tänään kaikkea muuta kuin leppoinen sillä olen melko perusteellisesti jumissa Surreyssä. Syynä tähän ovat Englantia piinanneet tulvat sekä eilinen myrsky joka iski tänne eteläiseen Englantiin erittäin voimakkaana. Näinollen en tänään päässyt matkaamaan Lontooseen ollenkaan junaliikenteen ollessa mitä on – varmastikin jollain keinolla olisi päässyt mutta koska ei ole aivan pakko, pysyn mielummin sisätiloissa.

Ironista kyllä, rautatiet jotka ovat tällä hetkellä suurin päänvaivani, ovat myös tämän päivän postaukseni aihe. Postasin jokin aika sitten ilmailu-aiheisia otoksiani, mutta olenpa kuvannut maailmalla ollessani myös rautateitä sekä rautatieasemia ja jakanut niitä ahkerasti Instagramissa. Eli rautatie-aiheinen postaus on tänään tiedossa, materiaalia on tarjolla monesta maailman eri kolkasta – jokainen kuva pienen selityksen kera.

photo-266
1. Revnicen rautatieasema, Tsekki. Revnicen kaupunki sijaitsee noin puolentunnin matkan päässä Prahasta. Piipahdimme Revnicessä tänä kesänä Matteon kanssa, se kun sopivasti osui junareitillemme välillä Karlstejn – Praha. Meillä oli lippu joka oikeutti pysähtymysen reitillä sijaitsevilla asemilla – eihän sitä voinut jättää hyödyntämättä. Revnice oli ihana pikkukylä, jossa turisteja ei liiemmin näkynyt. Jostain syystä paikalliset luulivat Matteota saksalaiseksi ja puhuivat hänen kanssaan saksaa – en ymmärrä mistä kohtaa Matteo saksalaiselta näyttää mutta kieltä hän kyllä osaa kohtuullisesti. Söimme Revnicessä hyvin ja nautimme paikallistunnelmasta ennen paluutamme illanviettoon Prahaan.

photo-267
2. Bolognan rautatieasema, Italia. Bolognassa tuli piipahdettua pikaisesti matkallamme Padovaan syyskuussa. Pikainen piipahdus tosiaan oli, mutta onneksi puolentunnin ravintolapiipahdus aikatauluun mahtui. Matkamme alkoi Matteon kotipaikkakunnalta aivan Firenzen vierestä, josta otimme paikallisjunan Bolognaan. Bolognassa vaihdoimme Venetsiaan matkaavaan junaan josta jäimme sitten pois Padovan kohdalla. Juna oli täynnä Venetsiaan matkustavia yhdysvaltalaisia turisteja joiden kanssa tarinoin suurimman osan matkasta. Itse suuntasin vuorostaan Venetsiaan muutama Padovassa vietetyn päivän jälkeen.

photo-268
3. Firenze, Santa Maria Novellan rautatieasema, Italia. Muistan ottaneeni tämän kuvan tämän vuoden tammikuussa, jolloin piipahdimme pikaisesti Matteon vanhempia tervehtimässä. Tykkään hirmuisesti kuvata kylttejä joissa on kaupunkien nimiä ja esimerkiksi tienvarsikyttejä etäisyyksineen. En tiedä mistä tämä tapa kumpuaa, kai niiden kautta tulee vain ymmätäneeksi että nyt ei ollakaan kotona enää. Ajellessamme autolla Firenzen ympäristössä, tienvarsikyltti ”Roma” saa minussa aikaan hyvin iloisia tunteita. Harmi vain auto ei ole sinne vielä toistaiseksi suunnannut.

photo-269
4. Rautatie jossain Siperiassa. Tämä kuva on otettu muutama vuosi takaperin Siperian junareissulta. Tarkempia koordinaatteja en kuvan perusteella osaa antaa, mutta olen melko varma että tämä kuva on otettu Uralin vuoriston jälkeen, mutta kuitenkin ennen Mongolian rajanylityspaikkaa. Voisi olla esimerkiksi Baikal-järven tuntumasta hyvinkin.

photo-270
5. Ulan Batorin rautatieasema. Tämä kuvahan voisi olla periaatteessa mistäpäin Trans-Siperian rataa tahansa, mutta muistan hämärästi että otimme kuvia tämän junan ja siinä olevam kyltin edessä UB:n rautatieasemalla ystäviemme kanssa. Tiemme erkanivat UB:ssa sillä me ystäväni Annan kanssa jäimme viikoksi Mongoliaan, kun taas osa matkaseurueestamme lähti jatkamaan matkaa suoraan kohti Pekingiä ja Vladivostokia. (Vladivostok pääsee muuten bucket-listalle)

photo-271
6. Eghamin rautatieasema, Englanti. Yliopistoni kampus sijaitsi Eghamissa, Surreyssä (suoritin maisterintutkintoni Royal Hollowayssa, University of Londonissa). Koska asuin Lontoossa, matkasin Eghamiin ja takaisin päivittäin junalla. Matka-aika oli noin tunnin suuntaansa – mikä on lontoolaisittain aivan normaali, onhan kyseessä matka-aika ovelta ovelle mitattuna. Egham on pikkukylä, niinsanottu commuter town josta ihmiset käyvät töissä Lontoossa päivittäin.

photo-272
7. Waterloon rautatieasema, Lontoo. Kuten kuvasta saattaa käydä ilmi, olin matkalla juurikin Eghamiin päivänä jolloin tämän kuvan nappasin. Joku päivä olisi tosin mukava piipahtaa Readingissa asti. Edellisessä kuvassa mainitsin matkustusajakseni noin tunnin – se ei tosin ole kovinkaan paljon ottaen huomioon että tiedän ihmisiä jotka käyvät töissä Lontoossa Readingista käsin. Pelkkä junamatka kestää noin puolitoista tuntia suuntaansa, se ei ole ihan vähän se.

photo-273
8. Osakan rautatieasema, Japani. Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisempänä kuva Osakasta ja luotijunasta, eli shinkansenista. Keväisellä Japanin reissulla matkustimme Tokiosta Osakaan luotijunan kyydissä – olihan se pakko edes kerran elämässä kokea. Halvin matkustusmuoto se ei ollut, mutta rahallinen sijoitus meni ehdottomasti kokemusten piikkiin. Osakaan päädyimme matkaamaan sillä saimme sieltä järkevän jatkolennon Taipeihin joka oli reissumme seuraava etappi – tilanteen ollessa toinen olisin ehkä harkinnut Osakan sijasta Kiotoa matkakohteeksi vaikka Osaka oikein mukava paikka olikin. Seuraavalla Japanin reissulla arvelen hankkivani Japan Rail Passin, jolla pääsisi kätevästä reissaamaan ympäri Japania junalla – tosin luotijuniin kyseisellä lipulla on rajoituksensa.

                 Onko kellään muulla tällaista kuvausvimmaa rautateitä kohtaan? 

___________________________________________________________________________________________

//Instagram Travel Thursday-tempauksen ovat Suomeen tuoneet inspiroivat bloggaajat blogien Running with Wild Horses (Veera)Kaukokaipuu (Nella)  ja Destination Unknown (Satu) takana. Tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Minut löytää Instagramista nimellä lenal17.

Kävin lenkillä Hyde Parkissa // INSTAGRAM TRAVEL THURSDAY

Ihanaa Instagram Travel Thursdayta kaikille! Tämän päivän Travel Thursdayn aiheena on jokaisen Lontoon vierailijan varmastikin tuntema kohde, Hyde Park. Nämä instagram-otokset ovat noin vuoden takaisia mutta koska tempauksen aiheena on kertoa tarinoita instagramista ja matkailusta, sopii se mielestäni teemaan paremmin kuin hyvin. Tämä postaus toimii matkavinkkinä Lontoon reissaajille sekä sisältää pientä muisteloa menneistä. Pidän yleensä lenkit lenkkinä ja kuvaamisen kuvaamisena mutta jotenkin tuo kaunis talvipäivä sai minut kuvaamaan lenkkimaisemiani vastoin tapojani.

Oikeastaan parempaa paikkaa lenkkeilyyn kuin Hyde Park ei Lontoossa ole, mikäli haluaa lenkkeillä keskellä kaupunkia mutta kuitenkin luonnon helmassa. Siellä riittää juostavaa ja nähtävää sekä sijanti on mitä parhain. Miinuspuolena lenkkeilyyn voidaan taasen mainita ihmisjoukot, mutta toisaalta ainakaan talvisaikaan sitäkään ongelmaa ei juuri ole. Lähdimme ystäväni kanssa lenkille Hyde Parkiin (hän asuu aivan puiston vieressä) ja tarkoituksenamme ei ollut tehdä pitkää lenkkiä. Toisin kuitenkin kävi ja lenkki kesti muutaman tunnin – olisi ollut hölmöä heittää kaunis mutta kohtuullisen lämmin talvipäivä hukkaan. Kuvien ottohetkellä olin asunut Lontoossa vasta hieman yli puoli vuotta enkä ollut käynyt Hyde Parkissa kuin muutaman kerran aikaisemmin. Ja silloinkin pääasiassa piknikillä Hyde Park Cornerin kulmilla, eli olin autuaan tietämätön puiston toisella laidalla sijaitsevasta järvestä, The Serpentinestä. Sitä oli aivan ihana juosta ympäri ja mielestäni on todella hienoa että keskellä Lontoota on tällainen keidas, joka saa siellä vierailevan unohtamaan olevansa keskellä yhtä maailman suurinta metropolia. Sanomattakin lienee selvää että olen palannut takaisin näihin maisemiin monta monituista kertaa. Lontoo on tosin täynnä puistoja, joten lenkkeilijälle riittää valinnanvaraa jos Hyde Park ei miellytä.

photo 2-3 photo 3-1 photo 4-2photo-258photo 1-1

Tapani lenkkeillä Hyde Parkissa on saanut minut innostumaan eräästä toisesta maailmankuulusta puistosta rapakon tuolla puolen – Central Parkista nimittäin. Aamulenkki Central Parkissa on päässyt bucket-listalleni ja haluaisin kokea sen tunnelman mistä olen kuullut monta monituista tarinaa sekä nähtyt pätkiä televisiossa. Bucket-listani on tosin tällä hetkellä vain päässäni mutta jospa saisin sen lähitulevaisuudessa aikaiseksi.

Onko teillä vastaavia kokemuksia lenkkeilyistä vastaavissa kohteissa?