Browsing Tag

Helsinki

Kahden yön työmatka Helsinkiin

Suomi ja Helsinki kutsuvat luokseen joskus pitkäksikin aikaa, joskus visiitit ovat puolestaan todella lyhyitä. Etenkin Helsingin reissut jäävät usein valitettavasti liian lyhyiksi, ja silloin tulee juostua tukka putkella paikasta toiseen että kaikki oleellinen mahtuu kalenteriin.

Olen yleensä Helsingissä ilman lasta, ja tämä kuvio toistui tälläkin kertaa. Kävin Helsingissä työasioissa kahden yön verran, ja ehdin kiirehtiä paikasta toiseen pyörremyrskyn lailla. En ehtinyt näkemään kaikkia, joita olisin halunnut nähdä, sillä reissu oli eritoten työmatka, mutta silti iltoihin sain mahtumaan muutamia tapaamisia ystävien kanssa.

Tasapainottelu työjuttujen ja vapaa-ajan kanssa on hankalaa, olenhan ensisijaisesti työn vuoksi Suomessa. Todella moni ystäväni asuu nykyään Helsingissä, ja monta päivää menisi helposti pelkästään heitä tavatessa. En halua olla tuosta 1,5-vuotiaasta erossa paria yötä enempää, joten tämäkin sanelee aikatauluja. Kun kuitenkin melko harvoin Helsingissä käy, on pakko priorisoida työjutut ensin ja sitten katsoa mihin aika riittää. Vähän sydäntä särki myös se, kun en ollut paikalla pikkuisen päiväkodin karnevaaleissa, mutta ensi vuonna sitten.

Reissuun sisältyi muitakin jännitysmomentteja, sillä olimme olleet sairaana pari viikkoa. Halusin matkaan oikeastaan hinnalla millä hyvänsä – en tosin kipeänä kuitenkaan – ja onneksi olo oli hyvä jo keskiviikkona. Olen tämän pitkän sairasputken aikana saanut tehtyä tammikuussa kaiken välttämättömän, en yhtään enempää. Arki iskee päälle toden teolla, kun lapsi on kipeä, ja sitten itse samaan syssyyn.

Aurinko nousee Saksan yllä

Torstai

Saavuin Helsinkiin torstaina iltapäivällä, ja lähdin takaisin kohti Düsseldorfia lauantaina illalla. Koska suorien lentojen aikataulut ovat usein melko huonot omia menojani ajatellen (ensimmäinen suora lento saapuu Helsinkiin vasta 15:10, joka tarkoittaa sitä että sinä päivänä ei tapaamiset enää oikein onnistu), lähdin matkaan Frankfurtin kautta.

Ehdin tämän aikaisen aamulähdön ansiosta Helsinkiin jo hieman puolen päivän jälkeen. Parilla tunnilla on tässä tapauksessa suuri merkitys. Tein lennoilla töitä hetken, ensin tietokoneella ja sitten pelkän muistikirjan avulla. Olen aika perinteinen siinä mielessä, että ei ole muistikirjan voittanutta – siihen on helppo hahmoitella monen asian runko ja suunnitella tulevia artikkeleita.

Palaveerasin torstaina ensin lentoasemalla iltapäivän, ja jatkoin siitä matkaani Töölöön ystäväni luo. Illalla katsoimme Maria Veitolan yökyläilyä Päivi Räsäsen luona läppäriltä – villi ilta meillä.

Perjantai

Perjantai oli päivistä kiireisin, ja vähän voinkin tässä jo paljastaa tapaamisteni sisältöä. Kävin nimittäin Ukko.fi:n luona podcast-haastattelussa kertomassa omasta yrittäjätaipaleestani, paikkariippumattomasta työstä sekä arjesta lapsen kanssa ulkomailla. Vastailin kysymyksiin myös bloggaajan arjesta sekä matkabloggaamisesta.

Podcast tullee ulos kuukauden sisään, joten linkkaan sen sitten kaikkine informaatioineen teille kuunneltavaksi. Olen innostunut podcasteista kovasti, ja Suomessa niiden määrä onkin ollut viime vuoden aikana kovassa nousussa. Olen itsekin aloittelemassa omaa podcastia, ja tarkoitus olisi lähikuukausina höpötellä ainakin arjestamme Saksassa. Vähän jännittää, mutta elämässä on hyvä olla vähän jännitystä.

Sometauko Kampin kauppakeskuksessa

Perjantain ohjelmaan kuului siirtyminen Ruoholahdesta Alma-talolle, ja kävin matkalla nopeasti Kampin kauppakeskuksessa hakemassa evästä. Ilahduin kovasti, sillä Kampissa oli tuolloin Pienten Yrittäjien kauppapäivät – ala-sekä ylä-asteikäiset lapset ja nuoret (en nyt mene iästä ihan takuuseen, mutta olisivatko olleet siinä 11-13v kieppeillä) myivät omatekemiään tuotteita. Olin matkalla alakerran ruokakauppaan, mutta pyörsin päätökseni ja ostin heiltä eväiksi pizzaleivät. Ihanan toimeliaita tulevia yrittäjiä kerrassaan, ja vaihdoimme muutaman sanankin ostosten lomassa.

Nopean ruokailuni lomassa tsekkasin sähköpostit ja sometilit. Kampista löytyi mukavia nurkkauksia hetken istuskeluun.

Ohjelmassa oli myös after work -drinksut – en edes ihan oikeasti muista milloin olisin ollut viimeksi ”aftereilla”.

Nyt tilaisuus tuli kuin varkain, kun perjantaina palaveriputken jälkeen tapasin kaukana Aasiassa asuvaa ystävääni, hänen ystäväänsä ja päätimme että no nyt. Ei meillä ollut aikaa hukattavaksi, koska meille ulkosuomalaisille nämä Suomen reissut ovat usein erittäin kiireisiä, mutta hyvin siinä puolessatoista tunnissa ehdi jutustella.

Lauantai

Lauantai oli pyhitetty työjutuille, ennen lennon lähtöä kohti kotia ja Saksaa. Työjuttuihin liittyi läheisesti ystävä eli Veera Bianca, jonka kanssa olimme saaneet kerrankin aikataulut osumaan yksiin – ja vieläpä koko päiväksi. Tapasimme Hakaniemen La Torrezafionessa (käytin Helsingin metroa menestyksekkäästi toista kertaa koskaan!), ja matkasimme muutaman koukun kautta Veeran luo. Meillä on teille pian kerrottavaa työrintamalla, ja pian lähdemmekin punomaan lisää juonia Välimeren risteilylle. Lauantai meni hujauksessa, ja kaksi matkabloggaajaa a la Leena ja Veera eivät edes muistaneet ottaa yhteiskuvaa. Ylläoleva kuva on paras otokseni Veerasta. Aika meni taas kuin hujauksessa, ja meidän 5 tunnin tapaamisemme tuntui tunnilta.

Kotimatkalla tein lennolla töitä Frankfurtiin asti. Lennon myöhästymisen johdosta en ehtinyt kun kipittää nopeasti Frankfurtin kentän läpi – Frankfurt ei ole mukava vaihtokenttä silloin, jos on kiire. Minulla oli alunperin vaihtoaikaa ruhtinaalliset kaksi tuntia, mutta myöhästymisen vuoksi ehdin norkoilla portilla vartin ennen kuin Düsseldorfin lento oli lähtövalmis. Kukaan ei selkeästi halunnut matkustaa Düsseldorfiin myöhään lauantaina illalla, joten noin 30 matkustajan lastaaminen Airbus A320-koneeseen ei vienyt kauaa ja pääsimme matkaan.

Nappasin taksin lentoasemalta, ja olin kotona 25 minuttiia koneen laskeutumisesta. Yksi Düsseldorfin lentoaseman parhaista puolista on sen sijainti. Sieltä on todella hyvät yhteydet keskustaan, eikä se ole kaukana. Lentoasemalta kotiin olisi julkisilla kestänyt myös 25 minuuttia, mutta olisin joutunut odottelemaan junaa hetken eikä karnevaaleja juhliva, ilolientä nauttinut saksalainen herrasväki oikein kiehtonut. Tiesin, että etenkin metro on karnevaalikansaa täynnä, joten päätin säästellä hermojani ja nappasin taksin. Karnevaalit ovat täälläpäin Saksaa aivan mahtava juttu (suosittelen matkakohteena helmikuulle), ei sillä, mutta väsyneenä ei tämä kärttyinen muija oikein aina jaksa.

Mukavaa viikkoa! Millaisia työmatkoja teillä on? Tunnistaako joku ulkosuomalainen tästä jutusta itsensä?

2 kommenttia
maanantai, 12 helmikuun, 2018 by lena

Ping Helsinki ja minä, matkabloggaaja

Ping Helsinki -sisällöntuotantofestarit Helsingissä 28.4.2017

Hellurei, ja terveiset taas Düsseldorfista. Tässä on ollut sen verran kiirusta töiden, matkojen ja perhe-elämän kanssa, että hyvä kun muistaa missä on ja minne seuraavaksi. Taas yksi päivän reissu Helsinkiin on taputeltu, ja reissun syynä oli tällä kertaa sisällöntuotantofestari Ping Helsinki.

Meillä on ollut ihan kreisi kevät, että laskin että pisin aika kun olen pysynyt Düsseldorfin lentoasemalta poissa tämän vuoden puolella, on ollut kaksi ja puoli viikkoa. Aloin saada ihottumaa jo ajatuksesta, että taas matkaan. Olisi kiva olla kotona, linnoittautua tälle meidän perisaksalaiselle pientaloalueellemme ja tuijottaa illat netflixiä peiton alla.

Olin kuitenkin taannoin saanut tietää, että olen Ping Helsingissä mukana Content Guruna, ja varannut lennot matkaa varten. Halusin näille Suomen someskeneä järisyttäville festareille mukaan: tapahtumasta on kuulunut niin paljon hyvää, ja aloittelevana yrittäjänä tällaisia mahdollisuuksia ei voi jättää käyttämättä. Investointi tulevaisuuteen, ja suurin osa asiakkaistani on kuitenkin Suomessa.

Torstaina lähtö kehtuutti yllämainituista syistä ja mietin muutamaan otteeseen, että toivottavasti festari on sijoituksen arvoinen.

Ajallisesti ja rahallisesti.

Matkabloggaajana Ping Helsingissä

Olin mukana festareilla sisällöntuottajana matkabloggaajana, sekä yrittäjänä. Tunnustelin tilaisuutta siis oman blogini kautta, kuten myös bisnesmielessä – ja potentiaalisia asiakkaita katsastaen. Sain todella hyviä kontekteja tulevaa silmällä pitäen some- ja sisällöntuotantoyritykselleni, mutta entäs se matkabloggaamisen osuus?

Tein jo alkuun päätöksen, että en sopinut tapaamisia yhteistyöreissuja ajatellen – tällä hetkellä aikataulu ei anna periksi kovinkaan ihmeellisille reissuille. Isommat työmatkat tietysti erikseen. Olin blogimielessä mukana etsimässä inspiraatiota, miettimässä miten blogista saisi kehitettyä entistäkin paremman ja voisiko tästä blogista tulla vielä jotain isompaa.

Blogi on toiminut minulle ponnahduslautana yrittäjyyteen some- ja sisällöntuotantoalalla, mutta voisiko Suomessa olla saumaa vielä kunnianhimoisemmalle matkabloggaamiselle?

(Tässä vaiheessa jo sanoisin, että tietysti. Pieni kielialue ja rajattu kohderyhmä tuo omat haasteensa, mutta kuitenkin sitäkin paremman kohderyhmän. Tavoittele suuria, sanotaan, ja miksipä sitä ei tavoittelisi)

Mitä Ping Helsingistä jäi mieleen?

Ping Helsinki edustaa Suomea, joka on minulle täysin tuntematonta. Se edustaa jotain uudenlaista ajattelutapaa joka alleviivaa sitä, että hey people… unelmien toteutus on oikeasti mahdollista! Ei ajatella, että mitään ei voi muuttaa, vaan että maailma muuttuu ja kaiken on tarkoitus muuttua! Ping Helsinki kannustaa, inspiroi, auttaa, haastaa kyseenalaistamaan vanhoja tapoja, se auttaa luomaan uutta. Se haluaa, että teet sitä mistä tykkäät. Ja niinhän meistä suurin osa tekikin. Ja se kyseenalaistaa vanhoja totuttuja käytäntöjä hyvällä tavalla.

Konkreettisiakin neuvoja ja ajatuksia tuli muun muuassa esimerkkien muodossa. Tiesitko esimerkiksi, että ihan vähän kuivassa maineessa oleva Verohallinto on aktiivinen nuorten suosimassa Snapchatissa? Ja Instagramissa? Oli hienoa kuunnella onnistuneita esimerkkejä eri tahojen sosiaalisesta median käytöstä. Tämä antaa potkua omaan tekemiseen. Jos Verohallinto on kuivahkosta ja tylsästä maineestaan huolimatta tehnyt mieleenpainuvan ja onnistuneen somekampanjan, moni muukin siinä onnistuu. Ja minä voin auttaa niiden toteuttamisessa.

Oli myös hieno olla osa porukkaa, joka ymmärtää uuden alan haasteet. Etenkään täällä Düsseldorfissa ei meitä montaa ole, joka ymmärtäisi… onneksi kuitenkin muutama.

Eniten minua inspiroi…

Matkablogin osalta sain itse eniten irti muiden tarinoista. Niistä tarinoista, joissa blogi on toiminut ponnahduslauta uudelle uralle ja uusiin työmahdollisuuksiin. Esimerkiksi parivaljakko Satu Rämö ja Hanne Valtari, leidit Unelmatyössä-kirjan takaa, tulee nyt ensimmäisenä mieleen. He ovat olleet bloggaajia pitkään, ja tehneet uran sen ympärille. Otin osaa Sadun vetämään workshopiin, jossa puhuttiin hinnoittelusta – mikä on aina tarpeellinen aihe yksinyrittäjälle. Siitä oli myös paljon apua.

Tulevaisuudentutkija Ilkka Halavan puheenvuoro kyseenalaisti vanhoja käytäntöjä esimerkiksi suomalaisessa yritysmaailmassa. Jäykkyys ja muutoksenhaluttomuus, teille ei ole enää kysyntää, oli sanoma. Ilkalla oli muutenkin hyvä pointti: työmaailma muuttuu tulevaisuudessa siihen suuntaan, että työ ei tunnu enää rangaistukselta. Kuinka hienoa.

Tottakai ilmassa oli paljon täytesanoja ja superpositiivista ajattelua. Jonkun mielestä se voi olla naiivia, jonkun mielestä inspiroivaa. Minä kuulun siihen joukkoon, joka kokee tämän kaiken inspiroivana. Sellaisena, joka tuo paljon uutta ja jännittävää omaan tekemiseen, ja auttaa pääsemään taas eteenpäin. Innostuksen avulla pääsee eteenpäin.

Eli kyllä, tapahtuma oli panostuksen väärti. Kannatti jättää vauva isänsä huomaan ja lentää päiväksi Helsinkiin. Kiitos järjestäjille!

Ps. Saan ihottumaa myös pönötuksestä. Kuljin päivän neonväriset leit kaulassa, glitterpaita päällä, ja niin teki monet muutkin. Tätä lisää jooko?

1 kommentti
sunnuntai, 30 huhtikuun, 2017 by lena

Helsinki ja Matkamessut 24:ssä tunnissa

Helsingin Messukeskuksessa järjestettävät Matkamessut ovat matkailusta kiinnostuneen väen vuosittainen the juttu. Messuille matkataan hankkimaan inspiraatiota, pyytämään vinkkejä jo varatuille reissuille sekä ihan vain haistelemaan kansainvälistä tunnelmaa. Olin itse paikalla ensi kertaa viime vuonna, ja matkasin tänä vuonna uudestaan. Tällä kertaa aikataulullisista syistä olin Helsingissä vain 24 tunnin ajan, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Pieni vauva, työt sekä anopin vierailut verottivat, mutta aika oli messuiluun oikeastaan ihan sopiva.

Matka oli periaatteessa onnistunut

Matka oli pääpiirteittään onnistunut, tämä pääasiassa kanssabloggaajien ja lukijoiden ansiosta. Oli taas kerran aivan ihana vaihtaa ajatuksia ja tavata niitä bloggaajia, joita en ollut aikaisemmin päässyt tapaamaan. Ainoa, mihin olisin halunnut lisää aikaa matkallani, oli tämä muiden tapaaminen ja verkostoituminen. Tämä on jo varmasti aika kliseeksi muodostunut blogipiireissä, mutta ne blogin kautta elämään tulleet ihmiset ovat yksi parhaista jutuista, mitä tämä aivotusteni suoltaminen nettiin on itselleni tuonut. Kiitos jokainen teistä!

Olin sen verran väsynyt torstain messuilun ja aikaisen aamulennon jälkeen, että lähdin pois Jätkäsaaren Clarion-hotellissa järjestetyistä bileistä jo kymmeneltä. Pehmeä sänky ja 11. kerroksessa upea sijainnut kulmahuoneeni houkuttelivat, enkä halunnut kärsiä krapulasta seuraavaa päivää (uudenvuoden juhlinnasta oppineena, 4 bisseä voi tosiaan aiheuttaa kolmen päivän krapulan). Juhlissa oli huikea ruoka- ja juomatarjoilu, sekä taas nämä hienot blogityypit. Sisäinen kukkahattutätini tosin hieman harmistui liian kovasta musiikista, ja porukka tuntui jakautuvan eri baareihin.

Positiivista messuilla oli myös tietenkin Blogipaviljonki, jonka puuhanaisema toimi Milja Opas Roomaan -sivuston takaa. Milja oli tehnyt ison työn, ja moni bloggaaja innostui päivystämään paviljongilla ja tapaamaan lukijoita. Itse tein päätöksen lähteä messuille kovin myöhään ja minulta jäi paviljonki suureksi osaksi välistä, vaikka siellä perjantaina pyörinkin. Matkabloggaajat järjestivät myös Travel Bloggers Give Back -hyväntekeväisyystempauksen, joka on luonnollisesti hatunnoston arvoinen suoritus.

Palautetta näytteilleasettajille

Kirjoitin yllä, että matkani oli pääasiassa onnistunut. Haluaisin kuitenkin antaa hieman palautetta etenkin näytteilleasettajille.

Minulla oli sovittuna yksi tapaaminen eri maiden matkanjärjestäjien / matkatoimistojen, eli toisinsanoen näytteilleasettajien kanssa. Muuten aika oli varattu muiden tapaamiseen, verkostoitumiseen ja messuilla kiertelyyn. Yksi päivä riittää mielestäni nykyisillä messuilla oikein hyvin, jos pelkkiä ständejä kiertää matkainspiraation toivossa.

Kiertelin eri näytteilleasettajien ständeillä, ja tein liian monessa paikassa saman huomion. En halua messukävijänä olla se, joka saa lypsää informaatiota näytteilleasettajalta. Näytteilleasettajan tulisi mielestäni kiinnittää kävijän huomio ja toivottaa tervetulleeksi ständille. Ei niin, että vierailija joutuu hakemaan katsekontaktia ja toimimaan keskustelun aloittajana. Pienikin keskustelunavaus voi olla tärkeä. On myös ensiarvoisen tärkeää, että maan / matkatoimiston edustajalla on tietoa itse kohteesta. Valitettavasti muutaman maan ständillä tuntui, että paikan edustajalla ei ollut kovinkaan paljon tietoa kohteesta ja kävijälle tökättiin esite käteen lisäinfon saamiseksi. Voin itsekin etsiä esitteiden tiedon netistä, nettilehdistä ja blogeista, ja ne ovatkin loistava tietolähde ständillä saadun tiedon tukemiseksi. Näiden ständien kuuluisi toimia,matkakuumeen herättäjänä, ja siihen kuuluu mukava molemminpuolinen keskustelu sekä kiinnostuksen herättäminen edustajan puolelta.

TUI-lavan, jossa suuri osa puheista pidettiin, olisi myös suonut sijaitsevan keskemmällä. Nyt se sijaitsi kauimmaisessa nurkassa, mikä on harmi juttu. Messuilla olisi myös mukava olla enemmän osallistuvaa tekemistä ja puheita (talks, labs) kuin NBE-ohjelmaan osallistuville, sillä niistä saa todella paljon irti. NBE on siis Nordic Bloggers Experience, joka tuo Suomeen lukuisia maailmalla tunnettuja matkabloggaajia.

Myös torstain ammattilaispäivänä toivoisi paikalla olevan myös henkilöitä, jotka osaavat kertoa myös organisaatiosta ja ovat oikeita henkilöitä kontaktien luomiseen.

Positiivisena esimerkkinä mainitsen Eckerö Linen ständin – siellä otettiin kävijät todella hyvin huomioon, ja yrityksen edustaja kiersi kyselemässä ajatuksia sekä kertomassa juttuja laivoista ja Tallinnasta. Ihan niitä näitä, mutta kävijälle jäi hyvä fiilis. Keskisen Vesan Tuurin ständiltäkin saa muutakin infoa kuin esitteen mukaan. Thumbs up!

Millainen fiilis sinulle jäi messuista?

23 kommenttia
sunnuntai, 22 tammikuun, 2017 by lena

Vetävä (?) matkailukaupunki Helsinki

Sain menneenä sunnuntaina ajattelemisen aihetta, kun luin Matkakuume-blogia kirjoittavan Gian Facebookissa jakaman mielenkiintoisen artikkelin. Tämä artikkeli oli Helsingin Sanomissa julkaistu teksti Turistit löysivät Tukholman ja Kööpenhaminan – miksi Helsinki ei kiinnosta? ja se oli hyvin mielenkiintoista luettavaa näin matkailusta ja bisneksestä kiinnostuneen lukijan silmin.

Artikkeli kertoo, että ulkomaiset matkailijat ovat löytäneet Kööpenhaminan ja Tukholman, mutteivat Helsinkiä. Tämän kertovat hotelliyöpymisten määrät sekä niiden kasvuvauhti. Artikkelissa myös vihjattiin, että Helsinki ja Suomi eivät ole tarpeeksi hyvin markkinoituja matkailijoita ajatellen – eräs risteilymatkustaja oli jopa luullut olevansa Tukholmassa, kun laiva saapui Helsinkiin. Suomen matkailun edistämiseen käytetään huomattavasti vähemmän rahaa verrattuna naapurimaihimme, rakkaaseen kilpailijaamme Ruotsiin sekä Norjaan.

Jutussa oli kolme kohtaa, jotka osuivat silmiini ja antoivat miettimisen aihetta pääkaupunkimme matkailun kannalta. Olen kerännyt kohdat tähän alle. Käsittelen asiaa paljon matkaavan turistin näkökulmasta.

1. kohta: Case Guggenheim

Ei ole kovin yllättävää, että Helsingin matkailua käsittelevä artikkeli mainitsee Guggenheim-museohankkeen. Aiheesta on kiistelty helsinkiläisten ja viranomaisten toimesta ja aika moni tuntuu olevan hanketta vastaan. Helsingin Sanomien artikkelissa on haasteteltu kahta asiantuntijaa aiheen tiimoilta, Visit Finlandin Kristiina Hietasaarta sekä Lapin Yliopiston matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin johtajaa Johan Edelheimiä. Hietasaari näkisi museon toimivan hyvänä lisänä Helsingin matkailulle ja se nähdään hyvänä turistimagneettina. Edelheim on taas täysin päinvastaisella kannalla ja hänen mielestään museohanke on ”typerä idea”. Kuulemma museon rakentaminen ei muuta Helsinkiä taidekaupungiksi ja häntä lainatakseni: ”Silloin pitäisi myös opettaa kaikki taksikuskit keskustelemaan taiteesta”.

Nyt en minä ihan ymmärrä. Miksi museon tulon myötä taksikuskien pitäisi muuttua taiteen ammattilaisiksi? Taksikuskit voivat tehdä Helsinkiä mielenkiintoisemmaksi asiakkailleen kertomalla heille kaupungin nähtävyyksistä, mielenkiintoisista tapahtumista sekä mielipaikoistaan. En usko että kovinkaan moni taksiasiakas edes älyää ajatella, että taksikuskit toimisivat taideoppaina? Guggenheim-museon saapuminen tulevaan asuinkaupunkiini Bilbaoon elävoitti kaupunkia uudelleen, vaikka suurin osa kaupunkilaisista sitä vastustikin. Kun otin Bilbaosta selvää ensi kertoja, Guggenheim oli asia josta netti ja ystäväni minulle ensi töikseen kertoivat. Miksi tämä ei toimisi samoilla tavoin Helsingissä, elävöittämässä kaupungin matkailua ja tuomassa niitä paljon kaivattuja euroja tulevaisuudessa? Ja miksi Helsinkiä ei voisi alkaa brändäämään taide- ja tapahtumakaupungiksi? HS:n artikkelissakin elokuun tapahtumavilkkautta ylistettiin ja yhdistettynä Helsingin pieneen kokoon, taide ja tapahtumat voisivat olla hyvinkin saatavilla ja koettavissa lyhyessäkin ajassa. Ei pidä tuomita uusia asioita heti kättelyssä, etenkään tässä tilanteessa kun matkailun uudelleenbrändäämiselle on selkeästi tarvetta. Eihän se museo nyt ilmainen ole, mutta jos se onnistuu houkuttelemaan matkailijoita kaupunkiin, siitä hyötyvät kaikki. Jopa kesän turistisesongin ulkopuolella.

Kohta 2. Ravintolapäivä on ongelma

Yksi HS:n artikkelin erikoisimmista mielipiteistä tuli Matkailu- ja ravintolapalveluita edustavan MaRa:n toiminnanjohtaja Timo Lapilta. Hänen on viime aikoina arvostellut ”uusia jakamistalouden muotoja” kuten Ravintolapäivää – hänen mielestään Ravintolapäivä vie asiakkaita perinteisiltä matkailupalveluilta, yhdessä Airbnb-tyylisten palveluiden kanssa. Sinänsä varmaan totta, että tapahtuma tuo esimerkiksi uusia ruokapalvelujen tuottajia (ja kilpailua) Helsinkiin. En kuitenkaan malta olla miettimättä sitä tosiasiaa, että Ravintolapäivä tapahtuu vain pari kertaa vuodessa. Artikkelissa mainittiin myös, että risteilyalukset ovat aikatauluttaneet risteilyjään Ravintolapäivää silmällä pitäen ja tämä päivä on niittänyt mainetta myös maailman medioissa. Miksi sitä ei nähdä Matkailu-ja ravintolapalveluita edustavan henkilön toimesta enemmänkin mahdollisuutena kuin uhkana? Esimerkiksi jonkinasteisen yhteistyön kautta? Tekemällä ruokamatkoja Helsinkiin? Brändäämällä Helsinkiä innovatiiviseksi ruokakaupungiksi? Ja uskon, että tapahtuma saa ihmiset liikkeelle eri puolille Helsinkiä ja siten tuovat mahdollisesti välillisesti tuloja alueen yrityksille. En tiedä onko tätä tutkittu Ravintolapäivän tiimoilta, mutta ihmismassoissa on aina potentiaalia kaupankäynnin kannalta. Se pitää vain osata hyödyntää. Suomalaisessa kulttuurissa usein nähdään kaikki uusi vähän negatiiviselta kantilta – maailma kehittyy ja me sen mukana. Sen sijaan, että syyllistetään ihmisiä uusien juttujen takana ja torpataan uudet ideat, niissä voi nähdä myös potentiaalin kehittämiseen!

Ravintolapäivä on ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen suomalainen konsepti (näin ajattelee tämä ruokamatkailija täällä ruudun toisella puolella ja jonka tutut puhuvat tapahtumasta Lontoossa asti), se tuo vipinää katukuvaan, saa kaupunkilaiset liikkeelle ja matkailijatkin kiinnostuvat kyseisestä tapahtumasta. Ruokamatkailu on nykyään trendikästä ja mikäs sen parempi tapa tutustua kaupungin ruokakulttuuriin olisikaan kun Ravintolapäivä. Monet Helsingin ravintolat ovat käytännön syistä kesällä kiinni (lähde: HS), joten mielestäni kesäaikaan sijoittuva Ravintolapäivä on oikein tervetullut juttu. Matkailijoiden näkökulmasta suomalaisten loma-aika, jolloin Suomi tuntuu osittain pysähtyvän, on hieman ongelmallista. Kun sitä rahaa tulisi, sitä ei oteta vastaan. Toisaalta yrittäjillekin lomaa suo, eli tähän ongelmaan ei ole kaikkia tyydyttävää ratkaisua.

3. kohta: Stop-over mahdollisuus Aasian matkailijoille, yes!

Tämä kohta oli mieluisaa luettavaa. Finnairin strategia toimia linkkinä Euroopan ja Aasian välillä on oikein hyvä, ja on jälkiviisaana ihmeteltävä, miksi stop-over mahdollisuutta ei ole aikaisemmin tarjottu näiden mantereiden väliä kulkeville matkustajille. Mutta koska jälkiviisaus on typerää ja on hyvä suunnata katse eteenpäin, keskitytään positiivisiin asioihin: on mainiota, että mahdollisuutta pysähtyä Helsingissä nyt puuhataan. Icelandair tarjoaa menestyksekkäästi stop-over mahdollisuutta Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä Reykjavikissa, ja tämä vaihtoehto on ollut meillä Matteon kanssa vakavassa harkinnassa. Suurimmalla osasta aasialaisia matkustajia on ostovoimaa, etenkin niillä joilla on varaa matkustaa Eurooppaan. Olivat he sitten liikematkaajia tai lomalaisia – stop-over mahdollisuudella Helsinki totta vie saa tästä osansa.

Omien Aasian kokemuksieni sekä aasialaisten (Japani, Manner-Kiina, Taiwan, Thaimaa) ystävieni ja tuttavieni kautta oppimani mukaan Suomi kiinnostaa (etenkin japanilaisia) ja uskon että monella on kiinnostusta hyödyntää tätä mahdollisuutta. Oli se sitten päivän, kahden tai kolmen reissu. Yksi Lontoon yliopistoaikainen kurssikaverini on kotoisin Kiinan Xianin kaupungista, ja käytti hyvin paljon Finnairia Lontoosta kotiin matkatessaan, onhan Finnairin lento Xianiin ainoa suora lento Euroopasta. Tai ainakin silloin pari vuotta sitten oli. Hän muutaman kerran totesikin, että Helsinkikin olisi kiva joskus nähdä. Ja tämä herra oli tyttöystävänsä kanssa sellainen, että rahaa kulutetaan, eikä ihan vähääkään. Esimerkiksi takkiostoksille lähdettäessa takkiin saattoi upota viisinumeroinenkin summa puntia. Hänen kaltaisiaan on paljon ja varmasti osa heistä pysähtyy tulevaisuudessa mielellään Helsingissa kotimatkallaan!

Helsingillä on potentiaalia

Olen mielestäni melko puolueeton lukija ja kommentoija, sillä olen melkein yhtä turisti niin Helsingissä kuin Tukholmassakin. Täytyy myöntää, että Helsingillä ja Tukholmalla ei näin ulkopuolisin silmin ole juurikaan eroa. Tukholmassa on vanha kaupunki, mutta muuten se on mielestäni hyvin samanlainen kuin Helsinki. Helsinki on kaunis ja vehreä kaupunki, se on sopivan kompakti, siellä on vipinää etenkin kesäisin ja se on luonnon äärellä (esimerkiksi Lonna ja Uunisaari ovat omalla bucket-listallani). Olisi hienoa, jos ulkomaalaisetkin löytäsivät Helsingin ja tulisivat varta vasten paikan päälle. Brittiystäväni oli äskettäin Baltian kiertomatkalla ja oli matkalla Pietariin. Hän viipyi matkallaan puoli päivää Helsingissä, mutta kertoi minulle (hieman anteeksipyytelevästi) että Helsinki ei etukäteen herättänyt hänessä juurikaan tunteita – siksi lyhyt visiitti. Tämä kommentti sai minut ajattelemaan: Helsingissä on paljon potentiaalia ja nähtävää, joten seuraava askel olisi ehdottomasti saada ihmisille mielenkiintoinen mielikuva kaupungista! Kuten sanoin, Helsinki ja Tukholma ovat melko samanlaisia. Koska Tukholma vaikuttaa kiinnostavan matkailijoita, miksei sama kävisi Helsingillekin?

Mitä mietteitä kyseinen artikkeli teissä herätti?

16 kommenttia
maanantai, 3 elokuun, 2015 by lena

Turistin 24h seikkailut Helsingissä

Vietin eilen vuorokauden Helsingissä matkallani Kuopioon. Tämä 24 tuntia kestänyt visiittini oli hyvin tehokkaasti aikataulutettu muutamien tapaamisten vuoksi, mutta ehdin kuitenkin viettää muutaman tunnin kierrellen ympäri Töölöä, kaupungiosaa josta minulla ei juuri ole aikaisempaa kokemusta. Muutaman kerran olen siellä ystävien luona yöpynyt, mutta siihen se sitten jääkin. Kevätaurinko taisi tehdä tehtävänsä, sillä ehkä ensimmäistä kertaa ymmärsin miksi Helsinkiä ja etenkin Töölöä niin kehutaan. Se on oikeasti hyvin viehättävää aluetta vanhoine taloineen ja rauhallisine katuineen. Pidän toki kaupungin vilskeestä, mutta rauhallinen alue lähellä keskustaa on aina parempi kuin meluinen ydinkeskusta, jos minulta kysytään.

Herätessäni ystäväni luota huomasin siniristilippujen liehuvan kauniisti aurinkoisessa säässä. Mallikansalaisen tavoin en suinkaan automaattisesti tiennyt mikä liputuspäivä oli kyseessä, joten vasta googlen tietoiskun jälkeen sain selville että Minna Canthiahan sitä eilen juhlittiin. Hyvä Kuopion Minna!

Lippuja aikani ihmeteltyäni ja ympäriinsä tunnin kävelleenä päätin piipahtaa eteeni ilmestyneessä kalliorakennelmassa, joka paljastui kirkosi. Seurasin aasialaisten turistien joukkiota Temppeliaukion kirkkoon, joka oli ihan oikeasti todella vaikuttava. Jopa minulle, joka ei kirkoista niin välitä. Kirkolta suuntasin suoraan Glasgown ja Lontoon aikaisen ystäväni kanssa lounaalle Ravintola Ilvekseen Urho Kekkosen kadulle, joka tarjoaa ehdottomasti vastinetta rahalle. Ihanan suomalainen ravintola.

Kävelyretkeni Helsingin kaduilla mahdollisti pieni shoppailureissu Kampin ostoskeskukseen. Lähdin kolme viikkoa sitten kohti Bangkokia kesävaatteissa, joten päälläni oli Suomessa kaikki lämmin mitä matkalaukusta nyt sattui löytymään. Pipo kuitenkin puuttui ja sellainen piti käydä Kampin ostoskeskuksesta ostamassa, sillä tuuli vihmoi ilkeästi korviin. Minulla korvat ovat ensimmäinen asia, jotka kärsivät kylmästä, joten pipo tuli erittäin tarpeeseen. Kevyttoppatakkini onneksi löytyi Matteon luota Englannista, joten täysin ilman talvivaatteita ei minun täytynyt Helsingin katuja tallailla. Jos talvivaatteille olisi ollut tarvetta, niin olisin varmasti tehnyt hyviä ostoksia muutamasta urheiluvaateliikkeestä, jossa talvivaatteet olivat myynnissä puoleen hintaan.

Eilinen ilta meni matkabloggaajien kanssa Helsingin keskustan Ravintola Loisteessa, iso kiitos seurasta Annille, Annikalle, Elinalle, Inkalle, Jennalle, Lauralle, Maaritille, Sannalle sekä Rimmalle. Ootte huippuja! Minulla tulee mahdollisuuksia tavata bloggaajia hyvin harvoin, etenkin Helsingissä, joten pienellä järjestelyllä pääsin tällä kertaa mukaan. Matkabloggaajat ovat hyvin puheliasta ja avointa porukkaa, heidän kanssaan riittää aina juteltavaa ja aika kuluu kuin siivillä. Niinkuin samanhenkisten ihmisten kanssa yleensäkin! Olisi vaan kiva tavata useamminkin.

Rupean nyt editoimaan Koh Makilta ottamiani videopätkiä tänne blogiin laitettavaksi, muutaman päivän sisällä saan sen toivottavasti ulos. Sain myös juuri selville että Kuopioon on avautumassa taiwanilainen ravintola (siis mitä!!), ja yritän saada siitä mahdollisimman paljon lisätietoa jotta voin kertoa siitä teille lisää. Tämä oli hyvin yllättävä tieto ja ravintola aukeaa kuulemma piakkoin joten toivottavasti siellä ehdin piipahtaa ennenkuin lähden takaisin Englantiin. Jos joku teistä lukijoista tietää aiheesta lisää, niin vinkatkaahan!

15 kommenttia
perjantai, 20 maaliskuun, 2015 by lena

Older Posts