haaste

Positiivisuushaasteeni ensimmäinen osa on julkaistu muutama viikko sitten, pistetäänpäs tänään toista osaa kehiin. Annan lanseeraama haaste pyytää keskittymään positiivisiin asioihin, jokaisen omassa tahdissaan – eli eroaa hieman jokin aika sitten facebookissa mielipiteitä jakaneesta haasteesta. Hieman ajatusvirtaa luvassa tänään.

Viime aikoina onkin ollut melko positiivista meininkiä täällä ruudun takana, ei valittamista.

1. Ensinnäkin, Englantiin palaaminen viime torstaina oli mukavaa. On ollut mukava nauttia täällä luonnosta, ystävistä sekä arjesta. Tai mitä se arki tällä hetkellä onkaan, mutta täällä on kuitenkin ollut mukava tehdä päivisin hommia ja valmistella elokuun asioita. Jotenkin tänne palaaminen on ollut mukavampaa kuin ennen, tiedä sitten mistä se johtuu. Kuten tiedätte, minulla ja Englannilla on ollut oman ongelmamme, mutta tällä kertaa minulle tuli täällä hyvin kotoinen fiilis.

Ironista sinäsä, sillä en täällä luultavasti montaa kuukautta tule enää olemaan ennen syyskuuta. Mutta ehkä sitten keväällä on mukava muuttaa tänne Taiwanin jälkeen takaisin. Niin, mikäli kaikki menee hyvin niin meidät löytää Taiwanista syksystä eteenpäin, jee! Voi kun saisin jo viisumiasiani kuntoon niin voisin iloita tuosta Taiwanin ajasta jo hieman etukäteen. Tästä Taiwan-jutusta seuraa ihan oma postaus kun (jos!) se viisumi on tukevasti kiinni passissa.

2. Toisekseen, pienet asiat ovat ilahduttaneet. Lentoni laskeutui torstai-iltana ajallaan Heathrowlle, sain laukkuni heti hihnalta, metro tuli juuri kun olin saapunut asemalle ja ehdin juuri bussiin ajoissa. Epäonniset logistiset yhteydet ovat niitä pieniä asioita jotka päivittäin ärsyttävät, eikä mikään ei ole mielestäni ärsyttävämpää kuin bussin odottaminen kun olet juuri edellisestä myöhästynyt. Elämä ei ole kiinni kymmenestä minuutista, mutta ainahan se vähän jaksaa käydä hermoille, se turhan panttina pysäkillä seisominen. Tämä lienee yksi hyvä esimerkki aiheesta first world problems.

3. Tekniikka on myös avautunut minulle eri tavoin kuin ennen. Uusi iPhoneni on myös tuonut hymyn huulilleni, jos tällaisia pinnallisia positiivisuuksia etsitään. Vanha puhelimeni alkoi osoittaa hyytymisen merkkejä ja koska en halunnut joutua tilanteeseen, jossa menetän siitä kaikki tiedostoni, hankin uuden. En olisi uskonut miten hyvä hankinta tuo oli – olin aina ennen varma että ei niillä iPhone 4:llä ja 5:llä niin paljon eroa ole. No, on niillä. Instagramiakin on mukavampi käyttää uuden puhelimen kanssa koska kamera on kuin eri planeetalta.

Opin eilen myös käyttämään Picasaani astetta paremmin ja tekemään kollaaseja ottamistani kuvista. Aikamoinen tekniikan ihmelapsi tosiaan olen, not. En ole tätä ominaisuutta ennen käyttänyt (enkä ole Picasaakaan), mikä on näin jälkeenpäin katsottuna ollut melkoinen virhe. Katsokaa vaikka alta, miten hyvin tuota ohjelmaa voi hyödyntää vaikka noiden uusien iPhone-kuvieni kanssa. Koitan kuitenkin olla spämmäämättä teitä kollaaseilla koko ajan. Mitä muuten tykkäätte niistä?

4. Positiivista on myös meidän erittäin onnistunut Suomen reissumme. Nyt jälkikäteen mietittynä näimme kuukauden mittaisella reissullamme paljon, tapasimme perhettä, ystäviä sekä kavereita kiitettävästi ja nautimme olostamme. Suomilomat ovat usein hyvin rentoja, ei siitä mihinkään pääse. Sää nyt oli mitä oli, mutta eipä se valittamalla parane. Mukavaa meillä silti oli. Juhannuskin oli erittäin onnistunut, vaikka lämpötila oli siinä kymmenen paikkeilla ja pipo päässä kokkoa poltettiinkin.

5. Voisin tähän viimeiseen kohtaan tuoda esiin kehittyneet kokkaustaitoni, kun asiaa kerta viimeksi eilen pohdin. Tiedättekin että olen ruokafriikki- ja intoilija aivan viimeiseen asti. Mutta sitä ette ehkä tiedäkään, että olen aivan surkea kokki. Tai ainakin olen ollut, sillä olen nimittäin tsempannut kokkaamisessa paljon viime aikoina. Kiitos Matteolle, tästäkin. Minusta on tullut tosiaan kiinnostuneempi ruoanlaitosta ja kaikesta siihen liittyvästä, ja olepa itsekin oppinut tekemään paljon erilaisia ruokia. Italialaisia lähinnä. Eilen meillä valmistui uunissa pizzaa, Suomessa kokattiin paljon erilaisia risottoja sekä perinteisiä pastoja ja munakkaita. Tästä on hyvä alkaa!

Tämän taidon kunniaksi lisään tähän vielä yhden kuvan italialaisesta herkusta, jonka valmistin Bolognassa. Pilkottu parmesan-juusto mansikoiden sekä viinietikan kera – om nom! Ja on muuten helppo valmistaa 😉 Huuhtele alas valitsemallasi viinillä, voila!

Kivaa viikonalkua kaikille, me lähdemme kohta katsomaan jalkapalloa. Tiedättekö kuinka paljon tämä kiinnostaa… No, kaverimme on saksalainen, lupasin mennä ja lupaus on lupaus!

Facebookissa on kiertänyt haaste, jossa pyydetään osallistujia kertomaan viisi positiivista asiaa viiden päivän ajan.

Sain haasteen facebookissa muutama päivä sitten (kiitokset naapuriin!) ja olin mietiskellyt osallistuvani haasteeseen. Hetki sitten Tämä Matka – blogin Anna haastoi bloggaajat samaan ja päätin toteuttaa saamani haasteet täällä blogin puolella. Täten julkaisen viisi positiivista asiaa – en päivittäin mutta sopivin väliajoin. Katsotaan mitä tästä tulee!

Kuten Anna haasteessaan sanoikin, matkablogien kirjoittajien persoonat saattavat hieman jäädä matkajuttujen varjoon. Kuitenkin me kaikki blogien kirjoittajat tiedämme, että persoona on blogissa usein se juttu, vaikkei sisimpäänsä haluaisikaan avata. On mukavampi lukea blogia, kun tietää hieman kirjoittajasta. Näin Annaa kompaten, uskon tällaisen haasteen tuovan persoonaa hieman lisää peliin, ja persoonan lisäksi ehkä kuvioon tulee lisää myös arkikuulumisia.

Mikä sitten on tässä lähiaikoina ollut positiivisen huomion arvoista?

1) Sää. Tähän vastaukseen uskon monen meistä päätyvän, mutta käytän sitä kuitenkin. Tottahan se on, että tämä kesäinen Suomen suvi on uskomattoman hieno (nyt lopetan tämän hehkutuksen, lupaan). Kesähelle on ehdottomasti ollut yksi ilon aihe viime päivinä ja toivotaan että siitä saadaan nauttia vielä pitkään. Olin juuri pihalla, otin hetken verran aurinkoa, luin lehtiä sekä suunnittelin blogijuttuja. Hieno iltapäivä siispä.

2) Suomen loma ja kaikki ihmiset täällä. Suomessa käydessä on ihana nähdä kavereita vaikka torikahvilla, golfkentällä sekä oikeastaan ihan missä vain. Käydä vaikka kävelemässä tai istumassa iltaa jonkun luona. Kaikki käy, kunhan seura on hyvää! Aikaa tosin saisi aina olla enemmän.

3) On ollut kiva huomata, että myös italiano viihtyy hyvin Suomessa. Hän tykkää maastamme paljon. Tiedän, että on erittäin epätodennäköistä että koskaan muuttaisimme  Suomeen asumaan, mutta on kiva tietää että tuo toinenkin tulee tänne mielellään esimerkiksi loma-aikoina. Suomeakin opetellaan, mutta se ei ole tietenkään kovin helppo juttu kun asuu pidempiaikaisesti ulkomailla. Toisekseen, suomalaiset puhuvat kohtuullisen hyvä englantia joten on luonnollista että suomen kieltä ei tule käytettyä kovinkaan paljon.

4) Pelasin hyvää golfia pitkän tauon jälkeen. En ole juurikaan golfista tänne kirjoitellut, mutta instagramissa minua seuraavat tietänevät minun olevan melko aktiivinen golfaaja. Viime vuosina treenaaminen on jäänyt hieman taka-alalle, mutta muutaman viime päivän aikana olen iloisesti yllättynyt että lyönti kulkee kohtuullisesti ja peli on mukavaa. Välillä on ollut aikoja, jolloin olen uhannut polttaa mailani takassa kierroksen jälkeen ja tullut siihen tulokseen että tasoitukseni pitäisi olla viiden sijasta viisikymmentä. Nyt on taas sellainen olo että toivoa on, ensi viikolla on muutamat kilpailut joten katsotaan miten käy.

5) Opin juuri keittämään kahvia. Olkoon tämä vaikka loppukevennys tähän postaukseen, mutta totta on se, etten ole juurikaan kahvia keitellyt. En ole koskaan oppinut juomaan kahvia ja aiemmin sen maku on saanut minut lähinnä voimaan pahoin. Olen kuitenkin huomannut että viime kuukausien aikana olen jostain syystä maistellut kahvia enemmän kuin normaalisti, ja olenpa jopa oppinut tykkäämään sen mausta. Ensimmäisen itsekeittämäni kahvikupillisen join lempimukistani, Emirates-mukista nimittäin.

Tämän illan ohjelmassa on grillausta ystäväni luona, joten mukava ilta on tulossa! Lähden tästä vaihtamaan bikinit hieman soveliaampaan asuun, ihanaa viikonlopun alkua kaikille!