Browsing Tag

Glasgow

Skotlannin matkaaja, älä unohda Glasgowta!

MATKAILIJAN GLASGOW

Viime viikolla kirjoittamani artikkeli taannoisesta Glasgown reissusta nousi nopeasti yhdeksi kuukauden suosituimmista ja oli ilo huomata, että Skotlanti ja eritoten Glasgow kiinnostavat. Osa teistä kertoi kommenteissa, että Glasgowssa on kavereita joita pitäisi lähteä tervehtimään, osa oli innostuneen utelias paikkaa kohtaan, osa myönsi että kaupunki ei juurikaan kiinnosta saati ole se ensisijainen kohde Skotlannissa reissatessa. Ymmärrän näitä kaikkia kommentoijia. Eritoten kommentit siitä, että Glasgow ei ole matkaajan suosikkikohde Skotlannin reissulla, ovat minulle hyvin tuttuja. Saattaisin itsekin olla sitä mieltä, jos en olisi koskaan Glasgowssa asunut. Mutta koska olen ja olen ollut onnekas saadessani tutustua hyvin tuohon upeaan kaupunkiin, mikään ei enää pidä minua sieltä poissa kun pohjoiseen käypi tieni. Kerron ihan pian, että miksi.

Monesti kuulee sanottavan, että Glasgow ei ole kaunis. Sen sijaan se on tylsä, vaarallinen ja karu. Lisäksi olen kuullut sanat puukotuspäkaupunki (viitaten Glasgow’n noh, oikeassahan nuo kommentoijat ovat, korkeisiin puukotustilastoihin) ja väkivaltainen, kun Glasgowta on kuvailtu. Nämä sanojat ovat oikeassa. Glasgow on kaikkea tuota yllämainittua, jos etsimään lähtee. Kaikkea löytyy, eikä se löytäminen ole millään tavalla vaikeaa. Itäisessä Glasgow’ssa on sanottu miesten eliniän odotuksen olevan alhaisempi kuin Gazassa (tämä tosin vuonna 2008, lähde), ja Glasgowssa elinäiän odotus on muutenkin UK:n alhaisin. Se on myös hiljattain ollut UK:n väkivaltaisin alue (lähde, 2013). Ei välttämättä kovin mairittelevaa tilastoa tämä. Uskon kuitenkin vakaasti, että mikäli matkailija pysyy poissa ongelma-alueilta ja tietää, mitä kaupungissa voi tehdä, on Glasgow mitä parhain lomakaupunki.

IMG_3648

Miksi Glasgowhun kannattaa matkustaa?

Skotlantiin matkustavat matkailijat valitsevat usein kohteekseen Edinburghin ja Ylämaat. Tai St Andrewsin, Isle of Skyen, Obanin, you name it. Skotlanti on täynnä upeita paikkoja. Glasgow kuitenkin kaikessa karuudessaan on hyvin mielenkiintoinen paikka.

Glasgowlaiset ovat UK:n ystävällisintä porukkaa. Tämän voin todeta omiin ja ystävieni kokemuksiin perustuen, ja lehdistökin on samaa mieltä. Glasgowta on jopa sanottu yhdeksi maailman ystävällisimmistä kaupungeista, ja se on paljon sanottu se (Guardian, 2014). Mutta ei turhaan, ei ollenkaan. Glasgowlaiset ovat ihania.

IMG_3692

Glasgow ei ole niin täynnä turisteja verrattuna esimerkiksi kilpailijaansa Edinburghiin. Glasgowssa on mahdollista olla osa paikallista elämänmenoa ja nauttia siitä fiiliksestä – rentojen ihmisten parissa loma onnistuu melko varmasti. Glasgow on myös persoonallinen. Se ei missään muodossa yritä olla hienosteleva, työläiskaupunki kun on, ja esimerkiksi kaduilta ja pubeista löytyy kyllä kulkijaa jos jonkinmoista. Tarinankertojia, bisnesmiehiä, perheitä, glasgowlaisesta pubista löytyy usein koko elämän kirjo. Alueesta riippuen toki, hienostuneemmaksi koetussa West Endissä pubeista löytyy usein opiskelijoita ja varakkaampaa väkeä asuntojen hintojen vuoksi. Niissä pahimmissa itäisissä lähiöissä en menisi pubiin, saati koko lähiöön.

Glasgowssa on paljon kulttuuria. Museoita, näyttelyitä, konsertteja. Kuten Tarinoita Maailmalta – blogin Annika totesikin tämän postauksen kommenttiboksissa, Glasgow saa usein parhaat Skotlannin keikat ja esiintyjät. Ruoan ystäväkään ei jää kylmäksi, vaikka Glasgow ja kulinarismi eivät ole ensimmäisiä asioita, mitkä mieleeni tulevat kun kaupunkia ajattelen. Heräsin tähän ruokajuttuun oikeastaan viimeisimmällä Glasgown reissullani.  Ainakin West Endin alueelle ravintoloita on tullut paljon lisää. Glasgow on myös kuuluisa esimerkiksi uppopaistetuista mars-suklaapatukoistaan, joten siellä pääsee kulinaristi niin sanotusti ”jännän äärelle” niin halutessaan. Skotlannin kävijän ei kannata jättää myöskään virvoitusjuoma Irn Bru:ta maistamatta ja oluen ystävälle Tennents on kokemus. Tosin jos olet oluisiin kovasti paneutunut harrastaja, en asettaisi kovin suuria luuloja mitä kyseiseen mallasjuomaan tulee.

IMG_3672

Glasgown on sanottu olevan UK:n paras shoppailukaupunki heti Lontoon jälkeen, eli ostoksienkin takia siellä kannattaa piipahtaa jos maisemissa on. Sinne tullaan shoppailemaan esimerkiksi Edinburghista asti ja siellä on vaikka mitä liiketta. Pääkatu Buchanan Street lienee se suosituin shoppailukohde, ja sen liepeiltä löytyy liikettä lähes jokaiseen makuun. Mitään superkallista ei sieltä löydy, mutta keskihintaisesta Primarkiin löytyy lähes kaikkea. Ostoskeskus Princes Square (sisäänkäynti mm. Buchanan Streetiltä) kannattaa pitää mielessä hieman tyyriimpiä ostoksia ajatellen.

Muutama vinkki Glasgown reissulle

Toivottavasti onnistuin perustelemaa edes jotenkin, miksi Glasgow kannattaa pitää Skotlannin reissuilla mielessä. Normaalivarovaisuus on tarpeen, kuten ihan missä tahansa muuallakin. On alueita, jonne en välttämättä omin nokkineni lähtisi, mutta ne alueet ovat harvemmin matkailijoiden reiteillä. Mikäli aikaa on Glasgowssa pari päivää, tässä hieman osviittaa mitä siellä kannattaisi tehdä. Keskusta ja West End tuovat aktiiviteettia parille päivälle varmasti tarpeeksi.

Kun saavut Glasgowhun, keskustan alue on hyvä käydä katsomassa. Sieltä löytyy mainitsemani pääkaduksikin kutsuttu Buchanan Street, ihana ja idyllinen Merchant City ravintoloine ja baareineen sekä lukuisia kulttuurikohteita. Esimerkiksi Gallery of Modern Art kannattaa laittaa korvan taa. Royal Concert Hall sekä Theatre Royal löytyvät myös Buchanan Streetin välittömästä läheisyydestä.

Glasgown metro on must-juttu jokaiselle Glasgowssa vierailevalle. Sitä käyttäessä on mahdoton eksyä, ympyrän muotoinen metrolinja kun on, eli pääset varmasti perille haluamaasi kohteeseen. Se muistuttaa pienen kokonsa ja värinsä (oranssi) puolesta vähän huvipuistojen possujunaa, joten jo yhden pysäkin verran ajaminen sen kyydissä on jo kokemus. Kyytikin maksoi vain 1,60£ per suunta (heinäkuu 2015), joten pahanhintaista sen käyttäminen ei ole.

Glasgown puistoja ei kannata missata aurinkoisella säällä. Glasgow Green, Queens Park, Pollock Country Park sekä Kelvingrove Park ovat mitä mahtavimpia paikkoja viettää aikaa. Kelvingrove Parkin voi yhdistää mm. West Endissä vietettyyn päivään hyvin helposti.

IMG_3678

Glasgown West End on alue, jossa mielestäni jokaisen kaupungissa kävijän tulisi piipahtaa. Saatan olla tässä asiassa hieman puolueellinen, sillä asuin siellä muutamia vuosia, mutta siellä on tunnelmaa jota ei monessa paikassa ole. Pienet kadut jotka kulkevat West Endiä halkovalta Byres Roadilta ovat ihanan tunnelmallisia ja niiden varrella on monta monituista ravintolaa ja kauppaa. West Endissä on mielenkiintoisia second hand – kauppoja ja paljon yksityisyrittäjien pitämiä putiikkeja. Kelvingrove Museum ja Glasgown yliopisto ovat West Endin suosituimpia nähtävyyksiä.

Jos etsit West Endistä ruoka- ja juomapaikkoja, tässä muutama suositus:

The Hanoi Bike Shop, Glasgown ensimmäinen vietnamilainen ravintola.

Mother India cafe, yksi Glasgown suoosituimmista intialaisista ravintoloista. Varaudu jonottamaan!

Ashton Lanen ravintolat. Suurin osa Ashton Lanen ravintoloista on laadukkaita ja sen tunnelmasta on ihan nauttia hyvän ruoan ja drinkin kera. Ubiquitos Chip on todella hyvä, The Grosvenor on  elokuvateatteri, jossa toimii ravintola, upeat puitteet. Ketchupista saa hyviä burgereita ja Brelistä belgialaista olutta ja ruokaa.

IMG_3681

Kember & Jones on yksi West Endin söpöimmistä ja laadukkaimmista kahvila-ravintoloista. Tuoretta leipää, ihania kakkuja ja Glasgown mahdollisesti viehättävin sisustus löytyy täältä.

IMG_3655

Oran Mor, vanha kirkko joka on nykyään pubi. Ei ole Oran Morin voittanutta fiiliksessä, ja ulkona on ihana istua auringonpaisteessa. Oran Morin kulmalta kulkee Great Western Road, jonka varrella on lukuisia ravintoloita ja kauppoja.

Hillhead Book Club, mahtava ympäristö ruokailuun.

Toivottavasti tämä artikkeli selvensi hieman Glasgowta ja sen antia matkailijalle. Vastaan mielelläni kommenttiboksissa Glasgowta koskeviin juttuihin! Onko teillä lukijoilla vinkkejä Glasgowhun?

Nostalginen tyttöjen viikonloppu Glasgowssa

Kuten tästä jutusta kävikin jo ilmi, vietin viime viikonlopun entisessä kotikaupungissani Glasgowssa. Viime tingassa varatut bussiliput Lontoosta Glasgowhun ja takaisin olivat ainoa järkevä ja kustannusystävällinen vaihtoehto matkantekoon, ja vaikka välillä vuodatinkin tuskan kyyneleitä 10 tunnin bussimatkan aikana, oli se matkanteko kaiken sen arvoista. Oli ihana palata Skotlantiin ja Glasgowhun kahden vuoden tauon jälkeen, ja viettää viikonloppu ystävien kanssa vanhoilla kotinurkilla pyörien ja kuulumisia vaihtaen. Muutin Glasgowsta pois jo neljä vuotta sitten, mutta oli ihanaa huomata, miten sitä tuntuu että ei sitä koskaan olisi poissa ollutkaan. Kyllä ne neljä vuotta jälkensä jättivät ja vaikka silloin vuonna 2011 poismuuton aikoihin Glasgow kyllästytti melko rankalla kädellä, olin perjantaina hyvin onnellinen bussin saapuessa Glasgown linja-autoasemalle tuttuihin maisemiin.

IMG_3647IMG_3675

Olen kirjoittanut blogissani melko vähän Glasgown ajoistani, sillä kuten varmasti tiedättekin, olen yrittänyt pitää tämän palstan mahdollisimman reaaliaikaisena. Yritän kuitenkin tämän taannoisen reissun myötä ottaa vahinkoa takaisin – Glasgow ja Skotlanti ansaitsevat kaiken mahdollisen huomion ja jos pystyn mitenkään antamaan näille paikoille edes pientä peeärrää blogini kautta, niin sen teen.

Viime viikonloppu kului suurimmaksi osaksi Glasgown West Endissä. Asuin siellä suurimman osan Glasgown ajoistani, käytännön syistä. Glasgown yliopisto sijaitsee alueella ja opiskelijat ovat ottaneet alueen omakseen sijainnin vuoksi – he elävät siellä sulassa sovussa muiden paikallisten kanssa. Viihdyin West Endissä muutamassa eri osoitteessa (jos aivan tarkkoja ollaan, niin vuoden verran asuinpaikkanani toiminut Glasgow Harbour taitaa olla aika West Endin rajoilla, mutta kuitenkin) ja West Endin palveluita (kauppoja, pubeja, ravintoloita) tuli hyödynnettyä kiitettävään tahtiin. Ystäväni, jonka luona yövyin, asuu hyvin lähellä entistä asuntoani. Majoittuminen hänen luonaan mahdollisti West Endin pääkadulla, Byres Roadilla, kiertelyn lauantaina ja oli ihana fiilistellä muutamien vuosien takaisia juttuja ilman minkäänlaista kiirettä.

IMG_3653

Nautimme aamiaista entisessä (lähes) kantapaikassani Kember & Jonesissa, kiertelimme kauppoa ja ikkunashoppailimme, nautimme tuopin Oran Mor-nimisessä pubissa (joka taisi joskus muinoin olla kirkko) ja söimme hyvin illallista muutama vuosi sitten Glasgowhun perustetussa vietnamilaisessa ravintolassa The Hanoi Bike Shopissa. Se oli minulle ihan uusi tuttavuus ja oikein miellyttävä sellainen – tuntuu, että Glasgown ravintolaskene on vilkastunut roimasti sen jälkeen, kun kaupungista pois muutin.

Viikonloppuni pohjoisessa kruunasi sää. Glasgown viikonloppu oli täydellisen aurinkoinen, mikä on kuulemma ollut erittin harvinainen ilmiö tänä kesänä. Tämä oli kuin toisinto taannoiselta Irlannin reissullani, jolloin aurinkoa ei ollut kuulemma näkynyt moneen viikkoon ennen visiittiäni Dubliniin. Kai minua näiden viime aikaisten kokemusten perusteella voisi tuurihaukaksikin kutsua, sillä Glasgow (kuten nyt mikä tahansa muukin kaupunki) on parhaimmillaan auringon paisteessa. Ja uskokaa minua, sitä aurinkoa ei liiaksi asti noilla nurkilla näy. Aurigonpaiste mahdollisti piknikin Kelvingrove Parkissa ja kiertelimme yliopistolla vanhojen hyvien aikojen kunniaksi. Eipä tähän voi muuta todeta, kuin että aika makea yliopisto meillä oli, katsokaa vaikka.

IMG_3663

Vaikka Glasgow on kaupunki, johon palaan mielelläni, ei se olisi mitään ilman siellä olevia ystäviä. Mikä tahansa kaupunki voi olla upea, mutta ihmiset ovat lopulta asia, joka määrittää siellä viihtymisen. Totuuden nimissä todettakoon, että aika moni kaverini on Glasgowsta lähtenyt opiskelujen loputtua, mutta muutama ystävä minulla silti vielä kaupungissa on. Sitä suuremmalla syyllä halusin matkustaa sinne nyt – kohta muutamme Bilbaon kautta Düsseldorfiin ja Skotlantiin matkustaminen vaikeutuu huomattavasti, vaikka yllätyksekseni Bilbaosta pääsee lentämään edullisesti suoraan Glasgown Prestwickin lentoasemalle.

Seuraavan kerran aion käsitellä Glasgowta matkailun näkökulmasta. Usein Skotlantiin matkustavat matkaavat ensi töikseen Edinburghiin ja matkaavat sieltä esimerkiksi St Andrewsiin ja ylämaille. Fakta on se, että Glasgow jää matkailukaupunkinä näiden varjoon. Ymmärrän tämän, mutta toisaalta, Glasgowssa on paljon tekemistä ja ihmeteltävää kunhan tietää oikeat paikat. Glasgowlaiset ovat myös ihmisinä aivan ihania, ja väittäisin heitä jopa yhtä mukaviksi kuin ihmiset Taiwanissa. Seuraavan Skotlantiin liittyvän artikkelini tehtävänäni onkin selvittää teille, miksi Glasgow kannattaa ehdottomasti lisätä Skotlannin must-go kohteisiin.

Onko teistä joku käynyt Glasgowssa?

Edullisesti bussilla Englannista Skotlantiin

Budjettimatkailua Britanniassa

Harrastin viime viikonloppuna tavoistani poiketen kotimaanmatkailua täällä Britanniassa (sanon jo nyt: sitä pitäisi tehdä paljon useammin). Syykin oli oikein hyvä: ystävien tapaaminen entisessä kotikaupungissani Glasgowssa. Kun reissun ajankohta oli lyöty lukkoon viikkoa ennen lähtöäni, rupesin miettimään että mitenkäs sitä täältä Lontoosta sinne Glasgowhun sitten matkustaisinkaan. Aloin tehdä tutkimusta vaihtoehdoistani. Lentoliput: liian kalliit, mutta hyvin houkuttelevat (British Airways 281£). Junaliput: vielä kalliimmat kuin lentoliput, jopa 160£ / suunta mieluisilla vuoroilla (Virgin Trains). Tässä vaiheessa minulla oli enää jäljella oikeastaan yksi vaihtoehto, ja se oli bussikyyti.

Bussiyhtiö Megabus (Suomessa ilmeisesti Onnibus toimii samalla periaatteella) aiheuttaa erinäisiä reaktioita siitä keskustellessa, ja aika usein nämä reaktiot ovat jopa huvittavuuteen asti negatiivisia. En itsekään ollut järin ilahtunut edellisestä matkakokemuksestani kyseisellä firmalla (lue juttu täältä), mutta aika nähtävästi kultaa muistot ja investoin 34£ matkoihini Glasgowhun ja sieltä takaisn Lontooseen.

Omat kokemukset

Koska bussini lähti Victorian bussiasemalta jo kahdeksan aikaan aamulla, piti minun lähteä kotoa ja kukonlaulun aikaan. Kansainvälisillä vuoroilla asemalla tulee olla tuntia ennen bussin lähtöä, enkä tiennyt että tämä ei ilmeisestikään päde kotimaan matkustajiin. Istun kiltisti asemalla jo 7.20 ja ärsyynnyin, kun tajusin, että pääsimme bussiin sisään vasta 7.50. Luin kirjaa ja tutkin ihmisiä. Perjantai-aamu oli ruuhkainen, ja tuhansia ihmisiä nousi busseihin jotka matkasivat niinkin kauas kuin Puolaan ja Romaniaan asti.

IMG_3706

Bussi matkusti Lontoosta Glasgowhun yhdeksässä tunnissa ja viidessätoista minuutissa. Tai näin oli tarkoitus, mutta perille saavuimme tunnin aikataulusta jäljessä. Bussi matkasi reittiä Lontoo-Manchester-Preston-Glasgow ja oli täynnä koko matkan. Eli istuin penkissäni reilut kymmenen tuntia yhteen soittoon. Vieruskaverinani Manchesteriin asti oli englantilainen opiskelijatyttö ja sieltä eteenpäin opiskelijapoika Glasgowsta – ihan normaalia porukkaan näillä busseilla kulkee. Positiiviseksi lasken ehdottomasti bussissa olevat sähköpistokkeet, jotka mahdollistavat mm. puhelimen ja tietokoneen latauksen matkan aikana. Oma iPhoneni olisi ehtinyt kuolla jo ennen Manchesteria, jos tätä vaihtoehtoa ei olisi ollut, sillä unohdin mukaan otettavan laturini kotiin. Bussimatka on myös mitä parhain tapa nähdä Britannian kaunista luontoa ja bussin ylitettyä Skotlannin ja Englannin välisen rajan minulle tuli hyvin nostalginen olo. Olihan Skotlanti sentään kotimaani neljän vuoden ajan.

Paluumatka Lontooseen oli hieman miellyttävämpi kuin menomatka. Bussi ei ollut läheskään niin täynnä kuin mennessä ja sain pitää viereisen penkin itselläni koko matkan ajan. Luksusta. Matkanteko tuntui hetkittäin jopa miellyttävältä, kun tilaa oli tarjolla ruhtinaallisesti. Pientä miinusta takana istuvan kanssamatkustajan tuoksuvasta ruoasta, jonka tuoksu levisi hyvin tehokkaasti bussin matkustamoon. Paluumatka oli ajallisesti hieman lyhyempi, 8h45min, mutta tietöistä johtuen saavuimme Lontooseen puoli tuntia aikataulusta jäljessä. Bussit kulkevat Lontoon ja Skotlannin väliä eri reittejä pitkin, ja paluumatka kulki Lontooseen Lancasterin, Prestonin ja Birminghamin kautta. Glasgow on harvoin Megabusin päätepysäkki Skotlannissa, vaan reitti saattaa jatkua jopa Aberdeeniin asti (tuolle välille tarvitaan jo istumalihaksia!).

Tämä matka sujui huomattavasti paremmin kuin aikaisempi Megabus-reissuni Lillestä Lontooseen, ongelmia ei ollut ja etenkin paluumatka oli kohtuullisen miellyttävä kun tilaa oli reippaasti tarjolla. Matka on pitkä, minkä vuoksi harkitsen seuraavilla kerroilla jotain muuta matkustusmuotoa, mutta selvän säästön osuessa kohdalle voin hyvinkin harkita Megabusin käyttämistä uudelleen.

Kenelle Megabus sopii?

Megabus sopii mainiosti matkustajalle a) jolla ei ole kiire ja b) jolle budjettiystävälliset ratkaisut ovat matka-aikaa tärkeämpää. Busseissa ei ole mitään vikaa ja ne ovat kohtuullisen uusia. On kuitenkin syytä huomata että ne ovat usein hyvin täynnä ja tunnelma voi olla erittäin tiivis. Aikataulut ovat omien kokemusteni mukaan suuntaa-antavia, joten minuuttiaikataululla pelaavan kannattaa harkita muita vaihtoehtoja. Ripaus seikkailumieltä ei tee pahaa ja luksusta haluavan kannattaa suunnata suoraan muualle – Megabus ei ole oikea osoite tässä tapauksessa. Hinnat ovat usein erittäin edullisia ja ne ihan oikeasti mahdollistavat edulliset extemporereissut niin UK:ssa kuin Euroopassakin.

Onko teillä kokemuksia halvoista bussimatkoista?

Väliaikatiedote ja reissuviikonloppu, yes!

Pahoittelen kovasti suunnittelematonta hiljaiseloa blogini puolella. Tälle on kuitenkin olemassa ilmeisen hyvä syy, sillä olen ollut viime päivät täysin vuoteen oma ärhäkän vatsataudin takia. Sen enempää taudinkuvaa erittelemättä (kaikki meistä taitavat tietää mitä ihania oireita vatsatautiin kuuluu ja miten veemäinen se osaa olla), viimeiset neljä päivää ovat kuluneet kattoa tuijotellessa ja täysin kykenemättömänä tehdä yhtään mitään. Nyt on kuitenkin näkyvissä valoa tunnelin päässä ja kävinpä eilen Matteon avustuksella jopa kaupassa (päivän kohokohta!). Meiltä on Sainsburyyn 5 minuutin kävelymatka, johon sain tosin kulumaan tuon ajan kolminkertaisena. Mutta tiedättekös, miten päivää voikaan piristää yksi kauppareissu. Ja se ruoka, oli niin ihana syödä monen päivän tauon jälkeen ja huomata, että se ruoka muuten pysyi sisällä.

Mutta nyt toisiin juttuihin. Ei taudista enää sen enempää, ketään tuskin kiinnostaa kovinkaan yksityiskohtainen selostus aiheesta. Minulla on tämän sairastelun ohella muitakin uutisia, matka-uutisia nimittäin! Ja matka-uutiseni liittyy läheisesti entiseen asuinmaahani Skotlantiin.

DSCN1119

Valitettavasti en ole kuvan maisemiin matkustamassa, mutta koska minulla ei ole juurikaan kuvia Glasgow’sta, päätin liittää tämän jutun kuvitukseksi kuvan joka liittyy edes Skotlantiin jollain tavalla. Eli Glasgown suuntaan käy matkani perjantaina ja voi, kun minä odotan! Lähden ystävättäriäni tapaamaan muutaman päivän ajaksi – en ole käynyt Skotlannissa kahteen vuoteen joten nyt on jo aikakin.

Tietysti tässä on vielä pieni riski, etten pääse reissuun lähtemään jos olo syystä tai toisesta huononee, mutta tilanne näyttää tällä hetkellä kohtuullisen hyvältä. Ainoa negatiivinen asia reissussa on kulkeminen Skotlantiin ja takaisin, sillä matka taittuu surullisen kuuluisan Megabusin kyydillä. Haukuin yhtiön viime vuonna maanrakoon matkatessani sen kyydillä Ranskan Lillestä Lontooseen (juttu täällä), joten kovinkaan innoissani en tästä matkustusmuodosta ole. Mutta 34£ maksanut menopaluulippu oli erittäin kilpailukykyinen lentolippujen (281£) kanssa, joten kustannusyyt olivat ykkösprioriteettini tällä kertaa. Avaudun kokemuksestani varmasti lisää kunhan palaan takaisin reissultani.

Ps. Kiitos teille kaikille ihanista tsempeistä sairasteluni kanssa Facebookin puolella!

 

 

 

Neljä vuotta Skotlannin mailla

Opiskelu Skotlannissa on aihe, jota en ole täällä blogin puolella liiemmin sivunnut. Mitään kummempaa syytä sille ei ole, lienen vain ollut liian keskittynyt matkatarinointiin ja aihe on jäänyt vähemmälle huomiolle. Teitä uusia lukijoita on tullut jonkin verran, joten hieman pohjustusta tälle tarinalle: asuin Skotlannissa neljä vuotta 2007-2011, jossa opiskelin Glasgown yliopistossa taloustiedettä.

Nuo neljä vuotta olivat aikaa, jota muistelen vieläkin suurellä lämmöllä. Toki neljään vuoteen mahtui aikoja, jolloin Skotlanti ei niin positiivisena aina näyttäytynyt – esimerkiksi silloin kun vanhan talon lämmitysjärjestelmä ei ollut parhaimmillaan ja henki höyrysi sisätiloissa talviaikaan, tai silloin kun byrokratian kanssa joutui hieman taistelemaan. Näin jälkikäteen kuitenkin aika kultaa muistot ja tuo aika oli ehdottomasti parasta mitä olisin noina vuosina voinut kokea. Kuvituksena satunnaisia kuvia Skotlannin ajoilta, pahoittelut laadusta. Järkkäri oli tuolloin vasta haaveissa!

2010-10-02

Miksi sitten lähdin Skotlantiin? Halusin aina lähteä ulkomaille opiskelemaan lukion jälkeen ja katsellessani eri vaihtoehtoja, huomasin Skotlannin. En ollut tuolloin koskaan käynyt Skotlannissa, saati sitten UK:ssa, mutta lähetin kuitenkin hakemukset kuuteen skotlantilaiseen yliopistoon. Aberdeeniin, Edinburghiin, Glasgowhun, Perthiin, Stirlingiin sekä yhteen yliopistoon jota en enää edes muista. Sain hyväksytyn kaikista paitsi ykkösvaihtoehdostani Edinburghin yliopistosta, ja pienen pähkäilyn jälkeen valitsin Glasgown. Olihan se hyvä omalla alallaan ja hyvin arvostettu oppilaitos UK:ssa. Pakkasin laukkuni syyskuussa 2007 ja lensin Helsingin ja Tukholman kautta Glasgowhun.

2007-09-07

Neljä vuotta Skotlannissa toi minulle tutkinnon, uskomattoman määrän uusia ihmisiä ja ystäviä sekä paljon kokemuksia joita en olisi kotimaassa koskaan kokenut. Nämä ovat asioita, joita ei voi rahassa mitata. Toki rahaa paloi kuten opiskelussa yleensä, mutta Skotlanti on siitä hyvä että siellä ei EU-kansalaisen tarvitse maksaa lukukausimaksuja. Siinä tuli yksi ”järkisyy” hakea Skotlantiin, mutta uskon että olisin ulkomaille joka tapauksessa lähtenyt. Lukukausimaksut ovat kuitenkin arkea maailmalla, ja työelämään siirtyessä niistä kyllä selviytyy. Investointihan se koulutus on, varsinkin jos valitsee yliopistonsa oikein.

Kannattiko lähtö sitten? Vastausta ei tähän tarvitse kahta kertaa miettiä – ihan varmasti kannatti. En ota kantaa millaista opiskelu Suomessa verrattuna ulkomaihin, koska minulla ei ole siitä vertailukohtaa. Koen kuitenkin olevani rikkaampi ulkomailla tehtyjen opintojen jälkeen, verrattuna siihen jos olisin jäänyt Suomeen. Tai näin ainakin uskon. Opin pärjäämään vieraassa maassa, sain äärettömän kansainvälisen ystäväpiirin, jopa toisen ”kotimaan” jos niin voi sanoa. Ja tutkinnon arvostetusta yliopistosta. Olen tottakai suomalainen, mutta Skotlantiin palatessa tuntuu kuin kotiin menisi, niin paljon siellä tuli koettua ja nähtyä noiden vuosien aikana. En sinne välttämättä takaisin muuttaisi, mutta todella kotoisia tuntemuksia Skotlanti saa minussa vieläkin aikaan.

Glasgown murretta kuullessa en vaan voi olla hymyilemättä – tuo ihastuttava ja vihastuttava murre on kaikessa karuudessaan aivan ihana. Muistan ensimmäisen taksireissuni Glasgown lentokentältä keskustaan silloin vuonna 2007, olin juuri saapunut maahan enkä voinut olla ihmettelemättä miten joku voi saada tuosta puheesta mitään selvää. Äkkiä sitä oppi jokseenkin ymmärtämään, vaikka vieläkin esimerkiksi Glasgowlaisessa pubissa käydessään saattaa joutua kuuntelemaan erityisen tarkasti keskustelukumppanin puhetta, sillä tuon aksentin ymmärtäminen todella vaatii totuttelua. (Youtubesta löytyy esimerkiksi tämä näyte Glasgown aksentista, hah!)

2008-09-181

Tästä aksentti-asiasta voikin rakentaa aasinsillan Glasgown asukkaisiin, sillä Glasgowlaiset ovat ihmisinä aivan ihania. Kysymys kuuluukin, että miksi siellä Glasgowssa sitten niin viihdyin? Ihmiset ovatkin yksi tekijä, mikä tekee Glasgowsta viihtyisän paikan. Totta on se, että Glasgow ei varmasti keiku siellä Euroopan turvallisimpien kaupunkien listalla, mutta tiettyjä alueita välttämällä ja normaalivarovaisuudella Glasgown hyvistä puolista voi nauttia ilman huolta. Meininki Glasgowssa on aivan eri luokkaa esimerkiksi kuin Lontoossa. Glasgowssa ihmiset ovat rentoja, iloisia ja ennenkaikkia sosiaalisia ja toiset ihmiset otetaan huomioon aivan eri tavalla kuin suurkaupungissa. Tykkään kovasti siitä, että ihmiset tervehtivät toisiaan lenkkipoluilla, jutellaan niitä näitä vastaantulevien kanssa ja kaupassakin saatetaan harrastaa small talkia. Kadulla autetaan toisia ja neuvotaan suuntia, pubeissa on yleensä hyvä ja leppoisa meininki. (Korostan sanaa yleensä, joskus tosin on pientä kahakkaa ollut havaittavissa mutta suurimmaksi osaksi glasgowlaiset ovat hyvin leppoisaa porukkaa)

Tietysti ne omat ystävät, jotka olivat kotoisin niin Skotlannista kuin ympäri maailmaa, olivat tekijä joita ilman en olisi varmasti niin hyvin viihtynyt. Olimme kaikki samassa tilanteessa, yksin poissa kotoa ensi kertaa, ja meistä hioutui todella hyvä porukka. Kämppikseni ja yksi parhaista ystävistäni on Färsaarilta, muut bestikseni ovat Ruotsista, Puolasta, Saksasta ja Suomesta noilta ajoilta. Ja vaikka mistä muualta. Vierailupaikkoja on maailmalla paljon, ja ilahduttavan moni ystävä on käynyt Kuopiossa ja tykästynyt Suomeen. Ovat tutustuneet perheeseeni ja vanhempanikin ovat saaneet uusia tuttavuuksia ystävieni perheistä.

Opiskelun ohessa oli toki muitakin aktiviteetteja. Reissaamista mahtui opiskeluvuosiin mukaan, luonnollisesti. Glasgown vuosina reissattiin paljon ystävien kanssa (kiitos Ryanairin silloiset parinkymmenen euron lentotarjoukset ja Glasgow Prestwickin lentokenttä), pääosin UK:n ulkopuolella tosin. Mitä Skotlantiin tulee, olen käynyt ylämailla, Edinburghissa, Aberdeenissa, muutamissa pikkukylissä Aberdeenin lähistöllä sekä muutamissa rannikkokaupungeissa länsirannikolla, mutta monta paikkaa on valitettavasti jäänyt näkemättä. Neljässä vuodessa olisi kuitenkin ehtinyt nähdä vaikka mitä, eniten ehkä harmittaa etten koskaan käynyt esimerkiksi Isle of Skyellä tai Orkneyn saarilla. Onneksi Glasgowssa on vielä ystäviä ja täten sinne on aina hyvä syy palata, ja se on hyvä paikka yöpyä muutama yö matkalla muualle Skotlantiin. Alla kuvat Aberdeenistä sekä Edinburghin Royal Milelta.

2008-09-271

Negatiivisia puolia mietittäessä mieleeni tulee ehdottomasti muutama. Kuten aiemmin mainitsin, kaupungilla ei ole kovin turvallinen maine. IEP (Institute for Economics and Peace) rankkasi Glasgown UK:n vaarallisimmaksi kaupungiksi (BBC, 4/2013), perustuen väkivaltatilastoihin sekä poliisihälyytyksiin per 100,000 ihmistä. Yliopistolla opiskelijoiden turvallisuus oli huolen aiheena ja muistutettiin että taksilla tulisi kulkea yöaikaan ja pippurisumutetta tms olisi hyvä kantaa mukana. Opiskelijat asuvat yleensä West Endissä yliopiston läheisyydessä, kun taas ne ongelma-alueet ovat keskittyneet suureksi osaksi itään ja etelämmäs. Tietysti on hyvä olla aina varovainen missä liikkuukin, West Endissäkin tapahtui sillointällöin muutama ryöstö. Mutta noin yleisesti, ei kaupungin maineesta kannata olla kovin huolissaan mikäli sinne muuttoa harkitsee, normaalijärjenkäytöllä pääsee yleensä pitkälle.

Myös joskus surkuhupaisan huono asumisen taso laskettakoon negatiiviseksi puoleksi – Glasgown rakennuskanta on esimerkiksi West Endin alueella melko vanhaa ja se näkyy sisällä huoneistoissa, vaikka se onkin yksi kaupungin arvostetuimmista alueista. Olen asunut Glasgowssa niin uudessa kuin vanhassakin talossa, ja asunto siellä vanhassa talossa oli melko… mielenkiintoinen, sanotaan vaikka niin. Vihreä kokolattiamatto, yksinkertaiset ikkunat sekä suihku jossa ei ollut vedessä painetta ollenkaan ovat asioita, joita ei tule ikävä. Se uusi talo oli taas aivan mahtava ovimiehineen ja maisemineen suoraan Clyde-joelle (mikä nyt ei varmastikaan tosin mikään maailman puhtain joki ole). Valinnanvaraa siispä löytyy. Eikä Glasgow ole kaupunkina kovin siisti saatika kliininen. Toisaalta, jos se olisi, ei se olisi se vanha kunnon rosoinen Glasgow.

Tieni vei Glasgowsta Lontooseen maisteriopintojen pariin (kuten aika monen muunkin itseasiassa) ja näin jälkikäteen asiaa tarkasteltuna voin väittää viihtyneeni paremmin Glasgowssa. Pieni kaupunki, lyhyet välimatkat, ne mainitsemani ihmiset ja ystävät… Skotlanti kokonaisuudessaan oli itselleni noista kahdesta vaihtoehdoista se mieluisempi asuinympäristö suurkaupunkiin verrattuna. Lontoo on kiva, mutta se on aivan liian iso ja kallis. Glasgow on hyvin kodikas vaikka siellä omat ongelmansa ovatkin.

Tämä postaus oli pientä ajatusvirtaa menneiltä vuosilta, ilman sen kummempaa juonen juurta. Kuitenkin, ehkä se mitä yritin viestittää on se, että jos ulkomailla asuminen ja / tai opiskelu kiinnostaa, kannattaa sille antaa mahdollisuus. Se ei ole kaikkia varten eikä sen pidä ollakaan, sillä meitä ihmisiä on niin monen moista ja kaikilla on eri kiinnostuksen kohteet. Mutta jos yhtään mieli tekee, niin suosittelen kokeilemaan. Niin paljon hyviä muistoja minulla on tuolta ajalta ja koen saaneeni Glasgowlta paljon. Maailma on avoinna, ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti.

Ajatuksia? Ulkomailla opiskelusta, Skotlannista tai jostain muusta?