Jatketaan tänään tarinoinnilla Air Berlinistä, kokemukseni lentoyhtiöstä yleisesti voit lukea täältä. Nyt on luvassa tarina siitä, kun Air Berlinin lentomme myöhästyi 7 tunnin verran eräänä elokuisena aamuna.
Lentojen myöhästyminen on noin yleisesti ärsyttävää, ja erityisesti silloin, kun olet aikaisin aamulla (lue: lähes keskellä yötä) raahautunut lentoasemalle ja joudut siellä epätietoisena odottelemaan uutta lähtöaikaa. Ei näitä tilanteita paljoa ole eteen tullut ja tekevälle sattuu, mutta mielellään sitä aina olisi jäänyt kääntämään kylkeä mukavaan sänkyyn lentoaseman penkeillä notkumisen sijasta.
Toisaalta, pitää sitä ymmärrystäkin kaivella esille, sillä kukapa sitä rikkinäisellä koneella haluaisi lentää teknisen vian sattuessa.
Air Berlin teki temput Firenzessä
Kuvatunlainen tilanne tuli meille eteen Firenzessä elokuussa. Yleensä varaamme iltapäivälennon Firenzestä Düsseldorfiin ja maksamme tästä ilosta muutaman kympin mielellämme ekstraa. Olimme kuitenkin sen verran lyhyellä varoitusajalla matkassa, että aamulento 6:40 säästi meidän poppoolta yli 400 euroa. 400 euroa on muutamasta tunnista aika paljon rahaa, etenkin kun meidän kolmen menopaluuliput maksoivat yhteensä himpun yli 200 euroa – päädyimme varaamaan tuon edullisemman lennon kukonlaulun aikaan.
Lähdimme anopin luota autolla kohti lentoasemaa klo 5, ja olimme kentällä hieman ennen puoli kuutta. Unet olivat jääneet vähäisiksi, illallinen oli venynyt edellisiltana puolilleöin ja siten myös nukkumaanmeno. Pikkuinen oli aamulla puolestaan oikein virkeänä jo autossa.
Kaikki näytti sujuvan lentokentällä mallikkaasti. Ja sujuikin lentokenttäbussiin saakka. Olimme jo bussissa, kun tuli tieto, että hetkinen hetknen, konetta tarkistetaan. Ajattelin, että ei tässä nyt niin huono tuuri voi olla, että kone on rikki, olihan Air Berlinin edellisillan lento Düsseldorfiin jämähtänyt myös Firenzeen teknisen vian vuoksi ja matkustajat oli kärrätty hotelleihin myöhään illalla. Ei salama kahteen paikkaan kahdesti iske, tiedättehän.
Pitkä myöhästyminen edessä
No, oli se salama sitten kuitenkin iskenyt kahdesti samaan paikkaan.
Koneesta piti vaihtaa osa, ja tämä osa oli lennätettävä paikalle Düsseldorfista kahden mekaanikon kera. Mekaanikot saapuisivat kello 11:30 saapuvalla koneella, ja huoltaisivat molemmat koneet heti kuin mahdollista. Lähtöaikaa hinattiin eteenpäin ensin tunti tunnilta, sitten parin tunnin välein, ja lopulta saimme tiedon että lähdemme matkaan klo 13.
Yritimme epätietoisuuden vallassa re-routingia kymmenen kieppeillä Frankfurtin kautta, mutta meitä ennen jonossa oli joukko Düsseldorfin kautta Los Angelesiin matkaajia ja heidän lentonsa sumplittiin ensin. En tiennyt miten tässä tilanteessa toimittaisiin, sillä olihan lentoyhtiö teoriassa varaton – reititettäisiinkö meitä ollenkaan uudestaan vai oliko ainoa vaihtoehtomme odottaa seuraavaa lentoa, jolla oli tilaa.
Selvisi, että olisimme päässeet Düsseldorfiin Frankfurtin kautta, mutta esimiehen vahvistus ei olisi tälle toimelle ehtinyt. Jäimme odottamaan.
Sovimme, että jos lento ei lähde klo 13, menemme takaisin anopin luo ja lennämme kun tilaa löytyy. Seuraavat lennot olivat täynnä edellisiltaisen konerikon vuoksi, joten korvaavista lennoista ei olisi ollut tietoa saatavilla. Lähtöselvitysvirkailijalla oli kieltämättä lehmän hermot selvitellessään matkustajien tilanteita, ja hän hanskasi tilanteen esimerkillisesti.
Saimme 40 euron edestä vouchereita, jotka käytimme veden ja pienen purtavan ostoon lentokentän ravintolasta. Matteon pikkuveli oli mukanamme, eli vouchereita tuli 10 euron verran per henkilö edestä.
(Olen laittamassa lentoyhtiölle korvaushakemusta myöhästymisestä, mutta luultavasti se on tässä konkurssi- / myyntitilanteessa täysin turhaa. Katsotaan, miten käy.)
Tuuli meinasi sotkea suunnitelmat
Odotellessamme kello yhden lähenemistä ja arvioitua uutta lähtöaikaa tuuli oli yltynyt Firenzen lentoasemalla, ja koska kiitorata on hyvin lyhyt ja päättyy käytännössä vuoreen, kovassa tuulessa koneet käännetään joko Bolognaan tai Pisaan.
Amsterdamista ja Brysselistä saapuneet koneet kääntyivät Pisaan ja lennot peruttiin. Onneksi Düsseldorfista saapuva kone pääsi kuitenkin laskeutumaan mekaanikot kyydissään, ja aloimme olla toiveikkaita. Ehkä tässä tänään päästäisiinkin jo matkaan. Ei se nyt maailmanloppu olisi jäädä Toscanaan pariksi päiväksi, mutta aikaisen lähdön vuoksi oli sellainen olo että olisi ihana vain päästä kotiin. Nukkumaan omaan sänkyyn.
Onneksi lento pääsi vihdoin matkaan vähän ennen kello 14:00, ja laskeuduimme Düsseldorfiin lähes 7 tuntia myöhässä. Osa matkustajista oli jäänyt pois lennolta, ja osa oli vaihtanut lentoaikatauluaan – kone oli lähes tyhjä. Matkassa olimme me, apuun lähtetyt mekaanikot ja muutama kymmenen muuta matkustajaa.
Miten pitkä myöhästyminen sujui 1-vuotiaan kanssa?
Tuossa lentokentällä notkumisessa väsyneenä on tietysti haastetta itsellekin, ja mukana oleva vuoden ikäinen lapsi lisää vielä väsymyskertoimia. Meidän onneksemme pikkuinen nukkui lentokentällä kolmen tunnun verran omissa rattaissaan (Firenzessä rattaat saa luojan kiitos ottaa mukana koneelle asti), olihan aamu ollut väsyttävä hänellekin, vaikka viiden aikaan virkeä olikin. Lyhyeksi jäänyt yö teki tehtävänsä, ja unet osuivat juuri oikeaan aikaan. Alunperin ajattelin, että hän olisi nukkunut koneessa, mutta myöhästymisen vuoksi hän sitten oli lennon ajan kovin virkeä.
Kiukkuisen lapsen viihdyttäminen seitsemän tunnin ajan jäi onneksi kokematta. Koko odotus sujui mallikkaasti, vaikka väsytti niin maan pirusti. Näitä kokemuksia nyt tulee joskus vastaan, eikä niille mitään voi. Matkailun iloja!
