Browsing Tag

Espanja

Syysretki La Riojan viinialueelle

Vaikka välillä Keski-Euroopan lyhyisiin etäisyyksiin tottuneena tuntuu siltä, että Bilbaosta on vähän pitkä matka moneen paikkaan, on tässä lähiseudullakin paljon nähtävää. Lähiseutu on toki laaja käsite, mutta yleensä itse koen termin lähiseutu ja niin sanotun lähimatkailun rajoittuvan meidän perheellä noin kahden tunnin automatkan päähän kotoa.

Eräänä lokakuisena lauantaina heräsimme tapamme mukaan noin yhdeksän aikoihin ja aamupalapöydässä pohdiskelimme päivän ohjelmaa. Sääennusteen mukaan olisi viimeinen aurinkoinen ja kohtuullisen lämmin päivä hetkeen ja päätimme, että lähdetään käymään jossain lähistöllä, illaksi kotiin nukkumaan -periaatteella. Avasin iPhonen kartan ja lyhyen silmäilyn jälkeen päätimme lähteä käymään Harossa, La Riojan viinialueella sijaitsevassa kaupungissa, joka on tietysti tunnettu viinikulttuuristaan ja viinitiloistaan. Bilbaon alueen kansainvälisissä Facebook-ryhmissä oli hieman aiemmin ollut myös maininta upeasta ruskasta La Riojan alueella, joten tämä pieni mutta mielenkiintoinen yksityiskohta sitoi päätöksemme yhdessä Instagramissa näkemieni viiniköynnös-kuvien kanssa.

(Tämä päiväretki tapahtui ennen Baskimaan koronarajoitusten kiristymistä. Tällä hetkellä emme saa poistua omasta kunnastamme saati Baskimaan alueelta ilman hyväksyttävää syytä)

La Riojan viinialue: mitä ehdimme päivässä tehdä?

Eikun tuumasta toimeen ja aamupalan jälkeen auton nokka kohti etelää, ensin moottoritietä kohti Vitoriaa ja siitä sitten eteenpäin kohti Haroa. Moottoritiellä Baskimaan jylhät maisemat antoivat parastaan ja esimakua ruskasta, ja Haroon päästessämme horisontissa siintävät vuoret, maaseutu ja viiniköynnökset viestivät kohteeseen saapumisesta. Itse Harossa viivyimme lopulta pari tuntia, loput ajasta vietimme naapurissa sijaitsevassa San Vicente de la Sonsierrassa, josta aika moni tämän jutun kuvista on. Kuten nyt esimerkiksi tämä yllä oleva linnoitus ja sieltä aukeavat upeat maisemat.

Koska emme lähteneet kotoa aivan aamun koitossa, emme suunnitelleet matkalle kovinkaan montaa aktiiviteettiä. Liian paljon ohjelmaa kun tarkoittaa usein päätöntä juoksua (tai ajoa) paikasta toiseen, joten mielummin ottaa rennosti muutaman tarkemman aktiiviteetin kanssa.

Suunnitelma oli seuraava: saapuminen Haroon, kävely ympäriinsä, ehkä vähän sapuskaa ulkosalla jos sopiva paikka löytyy ja sitten kohti viinitiloja ja maaseutua, jossa olisi kiva tehdä pieni lenkki kivoissa maisemissa (olin bongannut tämän ulkoilun mahdollisuuden Instagramista, jossa oli upeita ulkoilukuvia viiniköynnösten lomassa). Hankalin osuus oli ehdottomasti tuo sopivan ulkoilureitin löytyminen: tyydyimme pieneen kävelyyn ja erään linnoituksen valloutukseen – ja ensi kerralla teemme tarkemman tutkimuksen sopivista reiteistä etukäteen.

Piipahdimme Harossa alueen matkailutoimiston edustajan pakeilla ja saimme kartan mukaamme, josta on iso apu seuraavalla kerralla. Siinä oli tietoa ulkoilureiteistä, viininvalmistajista ja kaupungin nähtävyyksistä.

La Riojan viinialue: Haron kaupunki

Tämä ei valitettavasti ole vuoden valokuva Harosta – huomasin, että olin puhelimella napsinut pystysuunnassa suurimman osan kuvista Insta storyyn ja blogi vaatisi kuvat vaakaan.

Ensimmäinen stoppimme oli Haro. Haro ei ole järin suuri noin 10 000 asukkaallaan (lähde: La Riojan turismitoimisto, luku tosin vuodelta 2010), mutta se on oikeastaan positiivinen asia. Pienen paikan tunnelmaa parhaimmillaan ja itse kaupungin keskustassa etäisyydet ovat melko lyhyet.

Viininharrastajat saattavat tunnistaa kaupungin tietysti viinin vuoksi kuten myös kuulusta kesäkuisesta wine battlestaan, jossa suihkitaan viiniä kohti toisia osallistujia. Tässä on ilmeisesti jonkinlainen maakiista taustalla Haron ja läheisen Miranda de Ebron kaupungin kanssa, joka juontaa juurensa kauas satojen vuosien taakse. En olisi tästäkään kuullut ilman googlen käyttöä, mutta näin sitä taas yhtä paikallistraditiota viisaampana poistuin Harosta päiväretkemme loputtua kohti Bilbaota. Saatoin vähän innostua tästä tapahtumasta, paikalliskokemuksen nimissä tietenkin.

Parkkeerasimme auton puolilta päivin noin 500 metrin päähän Haron ytimestä ja kävelimme pääaukiolle. Pääaukiolla oli lukuisia ravintoloita sekä tuo jo mainitsemani kaupungin matkailuinfo, josta suuntasimme pienen tutkimisen jälkeen pienemmille sivukujille. Keskustan pienuuden vuoksi niitä ei tarvinnut kauaa tosin etsiä. Nuo pienemmät sivukujat olivat täynnä pieniä, persoonallisia baareja, joissa ihmiset nauttivat aperitiivejaan ennen viikonlopun arvokasta lounashetkeä. Me päätimme myös syödä ja löysimmekin pieneltä aukiolta nopeasti kivannäköisen paikan. Saimme melko helposti pöydän terassilta, olihan lounasaika vasta alkamassa, ja paikalliset lounastajat olivat tulossa paikalle vasta hieman myöhemmin. Halusimme varmuuden vuoksi syödä näin korona-aikana ulkona.

Raskauden vuoksi ruokavalioni oli rajallinen joten tilasin hyvin kokatun perunamunakkaan ja lasin kuplavettä – hyvähän se munakas oli, mutta kyllähän se sielua korvensi kun näin kaikki muut paikan herkut. No, vaihtoehtoja ei ollut, joten suuntasin energiani seuraavaan ohjelmanumeroon eli viinien hakuun ja odottamaani lähtöön syvälle maaseudulle. Ja vannoitin Matteolle, että palaamme tänne vielä.

La Riojan viinialue: viinit suoraan tuottajilta

Koska olin matkan aikaan tosiaan seitsemännellä kuulla raskaana, eivät viinit kuuluneet ohjelmaan muuten kuin ostosten myötä: viinikaapin täyttöä oli tiedossa. Voisin jopa väittää, että tämä Espanjan kolkka on yksi viininharrastajan paratiiseista. Olen itse aloittelija tässä hommassa, mutta eihän siitä haittaa ole että tällainen alue on aivan oman kodin läheisyydessä. Oppimateriaalia löytyy läheltä!

Haron kaupungissa on lukuisia viinimyymälöitä. Me ajoimme lounaan jälkeen Ramon Bilbao -nimisen tilan myymälän pihaan ja teimme pääosan ostoksistamme siellä. Tämä oli oikeastaan aika spontaani päätös: siellä asiointi oli tehty helpoksi, parkkipaikkoja oli hyvin tarjolla ja paikka oli sopivasti matkan varrella. Brändi oli myös tuttu entuudestaan ja pytinkihän oli myös oikein komea. Ostimme muutaman pullon mukaan nautittavaksi silloin, kun vauva on jo täällä. Ensi kerralla teen syvemmän tutkimuksen paikallisten toimijoiden valikoimista, kun on enemmän aikaa käytössä.

Tässä kohtaa jokaisen alueella matkaajan kannattaa tehdä tutkimusta etukäteen mieluisista viininvalmistajista ja heidän myymälöistään (ja mahdollisista tastingeista) sekä tarkistaa aukioloajat ja palvelut. Säästät näin aikaa ja hermoja, mikäli paikka ei ole entuudestaan tuttu.

Kuvitusta Haron kaupungin laitamilta, jossa monen viinitilan myymälä sijaitsee

Harossa on juna-asema, mutta suosittelen lämpimästi auton käyttöä alueella mikäli laajempi tutustuminen esimerkiksi ympäröivään maaseutuun kiinnostaa. Itselleni maaseutu on tässä tapauksessa parasta antia joten auto oli ehdoton, ja moni näistä viinimyymälöistäkin oli helpoiten saavutettavissa autolla vaikka osa niistä Haron kaupungin läheisyydessä ne sijaitsikin. En niitä jalkapatikalla lähtisi etsimään, toki keskustasta löytyy sitten viinikauppoja. Juna-asemakaan ei vaikuttanut olevan järin suuriliikenteinen, joten tässäkin suhteessa tutki tarkkaan reitit etukäteen: minne sieltä pääsee ja milloin. Täällä olisi mukava viettää hotellissa yksi yö ja tutustua ravintolaelämään iltaisin. Saisi illalla maistaa pari lasia viiniä hyvän ruoan kanssa, ehkä parissa eri paikassa, ilman tarvetta lähteä autolla liikkeelle ennen aamua.

La Rioja: maaseutu ja San Vicente de la Sonsierra antoi parastaan

Harossa hetken viettäneenä ja matkaan lähtiessämme tutkimme taas uudemman kerran puhelimen karttasovellusta ja matkailutoimiston edustajalta saamaamme karttaa ja sen tarjoamia tietoja. Päätimme suunnata kohti itää, San Vicente de la Sonsierraa, joka Harosta käsin näkyi horisontissakin linnoituksineen. Koska nämä seudut sijaitsevat Baskimaan ja La Riojan rajaseuduilla, koukkasimme matkalla myös Baskimaan Labastidan puolella ennen San Vicente de la Sonsierraan saapumista. Maakuntien rajat taitavat olla tuolla aika häilyvät, paitsi tietysti näin Espanjan toisen aallon koronarajoitusten aikana.

Matkalla ajoimme pitkin viiniköynnösten ympäröimää, kiemurtelevaa tietä, ja sain haluamani maaseudun taian. Teimme myös pari pysähdystä, mutta valitettavasti emme löytäneet sopivaa ulkoilureittiä. Osa oli aivan liian pitkiä tarpeisiimme kiireisessä aikataulussa.

San Vicente de la Sonsierra oli oikein kiva yllätys. Päätimme suunnata suoraan kaupunginssa sijaitsevalle linnoitukselle sillä arvelimme sieltä avautuvan hyvät maisemat lähiseuduille. Oikeassa olimme. Loppusyksyn aurinko ja noin parinkymmenen asteen lämpötila lämmittivät ja hetken sitä kuvitteli jopa olevan kesä.

Itse kaupunkiin (kylään?) emme muuten tutustuneet joten siitä en osaa sanoa enempää, mutta parilla aukiolla taisi olla ravintoloiden ja/tai baarien kaltaisia ruokapaikkoja, joista olisi varmaankin saanut purtavaa.

Autopaikan löytäminen linnoituksen läheisyydessä voi tuottaa ongelmia, joten kannattaa varautua kävelyyn ylämäkeen. Tämä on kuitenkin kaiken väärti ja olisin viihtynyt noissa maisemissa pidempäänkin. Viiniköynnöksiä, ruskan värejä ja vielä vähän vihertävääkin loppusyksyn maastoa ja jylhät vuoret kaukana horisontissa.

Vähän lyllerrykseksi meni omalta osaltani portaiden ja etenkin aivan ylätasanteelle kiipeäminen, mutta lopussa kiitos seisoi ja pieni treeni ei haitannut ollenkaan, olinhan pystynyt liikkumaan runsaasti ja monipuolisesti raskauden aikana. Sieltä ympärilleni katsoessa tuli tunne, että aika hienolla paikalla me asumme. Tunnin puolentoista päässä kotiovelta olemme täysin erilaisten maisemien äärellä kuin kotona Atlantin jylhän rannan välittömässä läheisyydessä.

San Vicente de la Sonsierran linnoitukselta aukeavat kauniit näkymät kauas La Riojan ja Baskimaan alueille

Päätimme palaavamme alueelle vauvan synnyttyä ja koronarajoitusten hellitettyä, milloin tuo jälkimmäinen sitten ikinä koittaakaan. Sitten kuljemme luultavasti Haron kautta kohti Logronoa, ja viivymme ainakin yhden yön. Baskimaan puolella, pienellä koukkauksella tällä reitillä, sijaitsee Laguardia, joka olisi myös mielenkiintoinen kohde. Fokus tulee olemaan herkuttelussa, joka kyllä näillä nurkilla onnistuu ilman pienintäkään ongelmaa.

Kirjoita kommentti
perjantai, 11 joulukuun, 2020 by lena

Koronavirus Espanjassa – omia kokemuksia

Koronaviruksen ensimmäinen aalto iski Espanjaan keväällä hurjalla voimalla. Kukaan tuskin kuitenkaan ainakaan heti uskoi siihen, että tulisimme jämähtamään koteihimme pariksi kuukaudeksi. Siis oikeasti jämähtämään niin, ettei kotoa saisi poistua kuin kauppaan tai niiden joiden oli pakko, töihin (pari muuta poikkeusta tässä taisi kuitenkin olla, esimerkiksi koiran ulkoilutus).

Meillä ei ollut välttämätontä asiaa kodin ulkopuolelle muuten kuin kauppaan. Piti ihan kaivaa puhelimesta vanhoja viestejä päivämäärien vuoksi: lockdown alkoi 15.3. ja pääsimme lapsen kanssa ulos luvan kanssa 26.4., kuitenkin vain tunniksi päivässä. Laajempi vapaus koitti myöhemmin, mutta tuo tuntui jo todella, siis todella suurelta asialta.

Jutun kuvat ovat kotimme lähistöltä, ajalta ennen koronaa ja silloin, kun saimme jo liikkua ulkona vähän vapaammin.

Yksi meidän kotia lähinnä olevista rantapoukamista, kuvattuna pari päivää ennen maaliskuun totaalista lockdownia

Blogihiljaisuus

Ennen itse asiaan menoa kuitenkin pari sanaa blogista ja sen hiljaisuudesta.

Blogini ei ole päivittynyt hetkeen ja sain kehitettyä itselleni viimeisen vuoden aikana tästä pienen peikon. Syy tälle päivityksen puutteelle oli aluksi ihan rehellisesti uupumus. Muutimme 2019 loppupuolella Saksasta Pohjois-Espanjaan Baskimaalle ja siinä oli vähän kaikkea, vähän liikaa, eikä muutto ollut niin helppoa kuin olin mielessäni ajatellut. Tarvitsin tauon kaikesta, töistä ja blogista. Koin aina olevani immuuni uupumiselle sillä pidän hurjasti työn tekemisestä ja touhusta, mutta voi kuinka väärässä olinkaan. Ja se oli vähän järkytys, tai ei oikeastaan ihan vähänkään.

Sitten kun alkoi tuntua siltä, etta sain levättyä tarpeeksi, alkoi tulla uutisia koronasta, mikä tietysti oli matkailuun keskittyneelle blogilleni ja työlleni hieman huonompi juttu.

En saanut tuotettua tekstiä entiseen malliin, mikä ahdisti, ja lopulta kynnys kirjoittaa kasvoi niin, että halusin jo unohtaa koko kirjoittamisen ja blogin. En vain saanut kirjoitettua tekstiä johon olisin ollut tyytyväinen. Edelleen, tämä voi kuulostaa ihan järjettömältä, mutta sitä tekstiä ei vain tullut ja aloitinkin taas hiljalleen Instagramista. Onneksi en tätä kaikkea kuitenkaan unohtanut, ja aloitin kirjoittamisen ja kuvaamisen pikkuhiljaa taas Instagramista ja nyt innoissani naputtelen tietokoneeni näppäimistöä – ei se ilo ole mihinkään onneksi kadonnut kun taas vauhtiin on pääsemässä, vaikka tätäkin tekstiä on tullut säädettyä edestakaisin monta tuntia. Sisäinen perfektionistini hankaloittaa tätäkin toimintaa, enkä ole vieläkään päässyt aivan haluamaani lopputulokseen. Olemme ehtineet matkustaa aika kivasti tässä uudella kotiseudullamme ja siitä riittää paljon materiaalia, joka toivottavasti auttaa myös tänne suunnille joskus matkustavia, sitten kun sen aika on.

Rakastan kirjoittamista ja blogia, kaikkea tämän kautta elamääni tullutta ja vuorovaikutusta. Ja niitä töitä markkinoinnin parissa, joita tämä blogi on minulle tuonut. Toivon palaavani töiden pariin mahdollisimman pian, kunhan se on kaikelta kantilta järkevää.

Tämä kuva on toukokuulta, kun saimme jo käydä taas ulkona. Luonto oli herännyt eloon lockdownin aikana.

Koronavirus Espanjassa: omat kokemukset

Tämä blogiteksti pohjaa täysin omiin tuntoihini ja muistoihini keväältä ja nyt. Kirjoitan asiat parhaan muistini mukaan ja ne ovat täysin oma näkemykseni asiasta.

Keväästä on toki aikaa, mutta yritän pinnistella muistini sopukoista ne oleellisemmat tiedot – niihin on mielenkiintoista palata myöhemminkin, silloin kun jonain kauniina päivänä tämä kaikki on ohi. Jos tässä jutussa on jotain epäloogisuuksia muistini reistaillessa niin minut saa mielellään korjata.

Kaikki alkoi maaliskuun alussa. Eräänä torstaina ilmoitettiin, etta koulut suljetaan meilläkin seuraavasta päivästä alkaen, kuten oli jo käynyt Bilbaon naapurikaupungissa Vitoriassa. Silti ajattelin että selvä, kaksi viikkoa kotona ja sitten lapsi takaisin kouluun, vaikka järki pääkopassa varoittikin siitä, ettei tästä kahdella viikolla selvitä. Tästä ei mennyt kauaakaan, kun koko maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Kouluun palattiin sitten lopulta syyskuussa, vaikka elämä kesällä jo hieman normalisoituikin.

Kuten tekstin alussa mainitsin, lockdown kesti 15.3.-26.4., jolloin lapsen kanssa pääsi päivittäin tunniksi ulos.

Huhtikuun lopussa saimme kuitenkin liikkua vain oman kunnan alueella. Yleisesti säänto oli, että tietyt ryhmät (esimerkiksi lapset) saivat liikkua tiettyyn aikaan, mutta koska oman kylämme alueella asuu alle 5000 asukasta, saimme poistua kotoa haluamanamme aikana. Tunniksi per päivä, aikuiset taisivat vapautua kodeistaan hieman myöhemmin, urheilun ollessa taas sallittua. Mutta tuo tunti oli oikeasti jo iso voitto ja tuntui lähes taianomaiselta päästä ulos, kaiken sen kotona kykkimisen jälkeen. Katselin kateellisena menoa Suomessa tuona aikana, sillä jo pelkkä metsässä kävely olisi ollut suurta luksusta. Lapsi ei ollut poistunut kotoa ollenkaan tuon aikaikkunan aikana, itse kävin pari kertaa kaupassa ja lääkärissä, ja Matteo hoiti suuremmat ostokset suuremmissa supermarketeissa kerran viikossa. Mutta tuo tunnin ulkoilu muutti niin paljon. Se toi toivoa ja muistin taas miten hyvältä ulkoilu raittiissa ilmassa tuntuikaan.

Pikkuhiljaa saimme lisää vapautta, ensin saimme liikkua naapurialueilla ja lopulta koko maakunnassa ja maassa. Muistan, että toukokuussa vietimme jo aktiivista, ulkoiluntäyteistä elämää perheen kesken tässä lähialueilla.

Koronavirus Espanjassa: kuinka aika kului kotona? Hajosiko pää?

Millaista oli sitten viettää yli kaksi kuukautta pelkästään kotona, ilman mahdollisuutta sieltä poistua (paitsi sinne kauppaan)?

Kävin muutaman lääkärissä tuon kahden ja puolen kuukauden lockdownin aikana ja vaikka meiltä on lääkäriin matkaa vain noin 100 metriä, oli se sen kyseisen päivän kohokohta. Tämä kertonee jo jotain siitä, miten kotona vietetyistä päivistä tuli hyvin nopeasti toistensa kaltaisia. Päivät toistivat toisiaan ja perjantaikin oli päivä muiden joukossa. Tavallaan sitä odotti aina iltaa ja sitä, että pääsi makoilemaan sohvalle Netflixin pariin. Se oli hetki, jolloin kaikki oli kuin silloin, kun elämä oli normaalia.

Meidän onni oli se, että kotona on tilaa, viihdymme kotona ja omalla terassilla oli mahdollisuus hieman kuntoilla ja oleilla raittiissa ilmassa. Tätä mahdollisuutta ei Espanjassa kaikilla ole ja uskon, etta monelle karanteeni oli meitäkin haastavampi. Mutta olihan se aika hurjaa, kun sinne ulos ei vaan päässyt, edes lyhyelle happihyppelylle.

Järjestin päivisin lapselle aktiiviteetteja, Matteon tehdessa töitä työhuoneessa. Koululta tuli silloin tällöin tehtäviä, jotka lähetimme opettajalle takaisin. Meillä oli alkuun todella kunnianhimoinen päiväohjelma jonka ajattelin tuovan säännöllisyyttä päiviin, mutta pikkuhiljaa aloin lipsua siitä. Joskus päivä meni iPadin parissa sohvalla, mutta sekin oli aivan ok. Nautimme siitä, etta aamuisin ei ollut kiire minnekään ja valvoimme melko myöhään, mutta aika nyt oli muutenkin poikkeuksellista joten tämän sallin ilman minkäänlaista omantunnontuskaa.

Kokkasimme ja leivoimme, kuten kaikki muutkin. Se oli oikeastaan aika kivaa, tosin hiivan löytäminen kaupasta oli joskus hieman haasteellista. Tein joitain YouTube-jumppia, mutta niihinkin kyllästyi jossain kohtaa ja juoksin pieniä pyrähdyksiä terassilla. Varasin pyykkivuorot ja pyykkien laiton koneen pyörittya itselleni, ja näin sain päiviin aina hyödyllistä tekemistä astianpesukoneen käytön ohessa. Siistiä myös oli, kun oli aikaa siivota.

Vietin aivan liikaa aikaa somessa sohvan pohjalla maaten, tosin oli siitä somessa roikkumisesta jotain hyötyäkin. Nimittäin vertaistuki. Oli kiva seurata mita muut samassa veneessa olevat ulkosuomalaiset puuhaavat maailmalla ja miten kaikki tilanteeseen reagoivat. Tuli vaihdettua lukuisia viestejä ja tutustuttua uusiin tyyppeihin ruudun takana. Uutisia tuli myös selattua ahkerasti ja lähes jokainen tiedotustilaisuus tuli katsottua. Hätätilaa pidennettiin aina kahden viikon verran.

Mutta valehtelisin jos väittäisin, että tuo aika ei olisi ollut raskasta, koska sitähän se oli. Olo neljän seinän sisällä ilman mahdollisuutta ulkoiluun on rankkaa ja välillä ei tullut toivottua mitään muuta kuin sitä, että pääsisi edes hetkeksi ulos. Muualle kuin sinne kauppaan. Vaikenta oli varmasti se, että tilanteen loppumisesta ei ollut tietoa, vaikka tietysti sen joskus tiesi loppuvan. Olisi ollut helpompi varautua jo alussa tiettyyn aikaan kuin pariin viikkoon aina kerrallaan. Ja tietysti jos olisin tehnyt itse töitä, niin oletan että päivät olisivat olleet hieman sujuvampia. Mutta lapsen kanssa siinä olisi ollut omat haasteensa.

Itselleni ei tuosta suurempia traumoja jäänyt, mutta voin kuvitella että esimerkiksi yksin asuvilla tilanne on ollut aivan eri. Tilanne olisi myös ollut helpompi kestää, jos olisi saanut ulkoilla, enkä ihmettele että päättäjät ovat olleet nyt toisen aallon aikana olleet haluttomia julistamaan kevään kaltaista lockdownia.

Sopeutumisesta: korona peruutti kielikurssit

Yritin myös opiskella espanjaa, aluksi siinä kohtuullisesti onnistuen. Espanjan kurssini kuitenkin peruttiin koronan vuoksi ja koska en ole kovinkaan hyvä opiskelemaan yksikseni kotona ilman ohjeistusta, into hiipui. Opin parhaiten, kun lähden kotoa tiettynä aikana opiskelemaan, opiskelen muiden kanssa opettajan johdolla tunnin pari ja palaan sitten kotiin. Kotona on liikaa kaikkea ärsyketta ja keskittyminen herpaantuu. Olen pohtinut nyt online-kurssin mahdollisuutta, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sopivaa, sillä pidän opiskelusta luokkaymparistössä.

Osaan espanjaa siten, että pärjään ravintoloissa ja esimerkiksi terveyskeskuksessa asioidessani vastaanotossa ei ole kielen kanssa ongelmaa. Pieni small talk sujuu myös kadulla, mutta lääkärissä asioidessani olen vaihtanut kielen englantiin mikäli mahdollista. Tästä englannin käytöstä pitää päästä ajan kanssa irti, mutta lääkärissä usein tulee esiin sanoja joita ei vaan tiedä, joten sallittakoon se kyseisissä tilanteissa jos mahdollista. Muutaman kerran olen joutunut hoitamaan lääkärikaynnin lapsen kanssa espanjaksi ihan kohtuullisen menestyksen kanssa, mutta kerran jouduttiin soittamaan Matteo apuun (italialaiselle tämä espanjan oppiminen on oikeasti aika pala kakkua mitä tässä olen seurannut sivusta). Mutta espanjan kieli on oleellinen asia täällä asuessa ja olen motivoitunut sen oppimaan entistä paremmin, olemmehan tänne nyt asettumassa. Voisin kirjoittaa tästä enemmän myöhemmin.

Meidän lähiranta auringon laskiessa Atlanttiin eräänä kauniina kesäisenä iltana, silloin kun korona hieman hellitti otettaan ennen toista aaltoa

Toinen aalto

Elämme Espanjassa tällä hetkellä koronan toista aaltoa (kai tämä sitä vielä on?). Kesällä elo oli jo melkein normaalia ja kävimme paljon patikoimassa lähiseudulla ja olimme muutenkin hieman sosiaalisempia (tosin myönnettäköön, ettei meidän sosiaaliset piirit täällä ehtineet kovin suuriksi kasvaa ennen koronan tuloa, mutta onneksi muutamia ihania tyyppejä elämäämme on tullut). Esimerkiksi Urkiolan luonnonpuisto vuorineen noin puolen tunnin matkan päässä Bilbaosta tuli hyvin tutuksi.

Rajoituksia on toisen aallon iskiessä tehty Espanjassa alueittain lokakuusta alkaen ja tätä kirjoittaessa koko Espanjan tilanne on menossa toisen aallon huipulta parempaa kohti, onneksi. Pitää kuitenkin muistaa, että silti tilanne on vielä vakava, vaikka ajoittain rajutkin rajoitustoimet ovatkin purreet.

Mutta tämä on jo lasten leikkiä kevääseen verrattuna, saamme liikkua ulkona ja vaikka emme tällä hetkellä saa täällä Baskimaalla poistua edes omasta municipiosta ilman hyvää syytä, ei se ole meitä ole juurikaan haitannut (huhu kertoo, että tilanne saattaa muuttua ennen joulua). Ulkonaliikkumiskielto on myös olemassa klo kymmenestä eteenpäin iltaisin. Tietysti meillä ei ole täällä perhettä, ja ymmärrän tilanteen hankaluuden niiden osalta, jotka eivät näe perheenjäseniään rajoitusten vuoksi. Olemme olleet nyt paljon kotona, turvallisessa pikku kylässämme ja tavanneet muita ihmisiä vain ulkona. Melko varovaisesti siis, mutta kevääseen verrattuna kuitenkin niin kovin normaalisti.

Toki olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa että korona ei ole vaikuttanut elämäämme muuten kuin liikkumisrajoitusten, lisääntyneen kotoilun ja vähentyneiden sosiaalisten kontaktien muodossa. Se on tässä tilanteessa kuitenkin lopulta vähän. Esimerkiksi Baskimaan ravintolat ovat tällä hetkellä suljettuina ja tällä hetkellä kaikki sympatiani menevät yrittäjille ja työpaikkansa menettäneille. Lupasin jo Instagramissa ja lupaan tässäkin, että tulen käymään ravintoloissa ihan urakalla niiden taas avautuessa, pieniä kauppoja unohtamatta.

Iloisia uutisia koronan keskellä

Tässä on ollut vähän muutakin, tällä kertaa iloisiakin uutisia, josta olen Instagramissa kertonutkin.

Meille syntyy nimittäin joulukuussa vauva. Kun ruokarajoitusten aika loppuu ja saan taas syödä Baskimaan herkkuja, ravintolat tulevat taas meille tutuiksi ja toivon meidän (kuten tietysti kaikkien muidenkin) elämän suuntaavaan taas kohti normaalimpaa tilaa. Vauva on yksi syy siihen, miksi olemme olleet hieman epäsosiaalisempia kuin normaalisti olisimme olleet ja rajoituksia ja ohjeita on tullut seurattua tarkkaan.

Loppukaneetti

En todellakaan haluaisi olla tällä hetkellä päättämässä Espanjan tai minkään muun maan asioista, enkä sen enempää edes halua ottaa kantaa tilanteen hoitoon, tilanne ei ole helppo kenellekään ja kaikilla on luonnollisesti asioista oma mielipide.

Mutta kevään tilanteen Espanjasta käsin nähneenä sairaaloiden täyttyessä, ihmisten sairastuessa, kuolonuhrien määrän ollessa hurja ja terveydenhoitohenkilökunnan ollessa voimiensa äärirajoilla, ei tilanteessa varmasti muuta vaihtoehtoa ollut kuin laittaa lockdown päälle keväällä. Olihan tauti tuntematon ja kaikki se, mitä sairaaloissa ja hoitokodeissa tapahtui, tuskin unohtuu hetkeen. Mutta tietysti ihmisten toimeentulolla on myös suuri vaikutus ja terveyden ja talouden huomioon ottaminen tässä tilanteessa ei ole millään lailla helppoa.

Kiitos kun tulit blogiin ja jaksoit lukea jutun tauon jälkeen, palaan Espanjaan (Baskimaahan) ja ulkosuomalaisuuteen liittyvien juttujen kanssa taas pian! Tuskin koronaan hirveästi enää palaan, mutta oli hyvä saada tätä vähän purettua tekstin muotoon. Juttutoiveita otan mielelläni vastaan.

14 kommenttia
maanantai, 30 marraskuun, 2020 by lena

5 matkavinkkiä Bilbaoon – koe ainakin nämä tärpit

Bilbao on kaupunki joka on hyvin yllättäen tullut elämääni. Kaupunki, jossa olen saanut viettää paljon aikaa, ja tutkia sen katuja kiireettä.

Meillä oli viime viikolla vieraita kylässä Bilbaosta, ja juttelimme illallispöydässä luonnollisesti paljon Bilbaon alueesta ja vähän sen turismistakin. Ja tulinpa siinä samalla sanoneeksi, että nyt on viime aikoina suomalaisten osalta näkynyt paljon Bilbao-aiheisia kyselyitä ja kuvia sosiaalisessa mediassa. Tämä on hieno asia, että Bilbao ja koko Baskimaa on viime vuosina noussut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi maan muille (eittämättä upeille) kolkille.

Tässä pohjustusta teille, jotka ette ole blogiani lukeneet säännöllisesti: olemme viettäneet mieheni Matteon työn takia Bilbaossa muutamien kuukausien pätkiä, keskustassa sekä Getxon alueella asustaen.

Itse näen Bilbaon mielenkiintoisena kaupunkina, jossa viihtyy kulttuurin ja hyvän ruoan ystävä. Se ei ehkä ole kaikilta osin Espanjan kaunein kaupunki, mutta mielenkiintoinen se on. Ja sellainen aito, jossa paikallista elämää ei tarvitse hakemalla hakea. Mausteena Bilbaossa törmää baskien kulttuuriin, ja siihen kannattaakin tutustua ennen matkaa edes vähän.

Muista, että Bilbaossa sää voi vaihdella rajustikin, joten tutki sääennuste tarkasti ennen matkaa ja varaudu vaihteluihin. Olen ollut Bilbaossa lumimyrskyssä sekä helteellä – ja vuoden 2018 alkupuoli jäänee historiaan yhtenä lähihistorian kurjimmista vuosista sään suhteen. Sadetta on piisannut.

Poimi tästä vinkit Bilbaoon ja saa kysyä jos jokin askarruttaa!

Täytä vatsasi pintxoilla

Ruoka, ruoka… Baskimaa on todella kunnostautunut ruokapuolella, ja alan harrastajat palaavat Bilbaoon ja San Sebastianiin tämän tästä. Taannoin ilmestyneen maailman 50 parhaan ravintolan listalle mahtuu kolme Espanjan Baskimaalla sijaitsevaa ravintolaa.

Se on iso määrä yhdelle alueelle, etenkin kun kaksi näistä oli jopa kymmenen parhaan joukossa. Paneudun vielä myöhemmin tarkemmin alueen ruokaan ja ruokakulttuuriin erillisen jutun muodossa, mutta tässä vinkki Bilbaoon: heitä ajatus kaikista mahdollisista laihdutuskuureista romukoppaan, ja nauti.

Pintxot eli patonginpalat erilaisin täyttein kuuluvat lähtemättömästi Bilbaon ruokakulttuuriin, ja pintxoravintoloita on ihan kaikkialla. Tapana on, että nautitaan muutama pintxo yhdessä paikassa, josta siirrytään seuraavaan. Pintxot ovat usein myös edullisia, ja siksi niitä kannattaa nautti antaumuksella – usein hinta-laatusuhde on kunnossa, ja koska ne ovat usein esillä baaritiskillä, on helppo jo nopeasti nähdä tarjonta..

Pidän etenkin Indautxun alueella olevasta, lähes vierekkäin sijaitsevasta kolmen koplasta: juustopintxojen Gaztandegistä, Brass27:sta sekä oysterbaari El Puertitosta. Las Arenasin alueella Getxossa Jal Alai on ehdoton (kuva yllä). Casco Viejossa sijaitseva Plaza Nueva kätkee sisäänsä myös lukuisia pintxobaareja, joista osa on tosin hieman siellä tyyriimmällä puolella (joskin silti suomalaisittain kohtuullisen hintaisia).

Kattoterassien ystävä nauttii Ercilla-hotellin katolla olevasta terassista ja maisemasta.

Lähde retkelle Getxon alueelle

Getxo sijatsee metromatkan päässä Bilbaon keskustasta, ja se on koti noin 80000 asukkaalle. Matkaa Bilbaon ytimestä Areetan asemalle on noin 15-20 minuuttia, lähtöasemasta riippuen. Areeta on hyvä aloituspiste Getxon tutkimiselle, sillä sen läheisyydessä sijaitsee maailmankuulu UNESCO-kohde Puente Bizkaia. Puente Bizkaian toisessa päässä sijaitsee idyllinen Portugalete, joka on pienine kujineen myös kokemisen arvoinen.

Puente Bizkaia on UNESCO:n maailmanperintökohde

Portugalete on täynnä suloisia kujia

Areetan metroasema sijaitsee Las Arenasissa, ja siellä on pienten ja idyllisten pintxopaikkojen (kokeile ehdottomasti mainittua Jal alalia!) lisäksi myös pikkuputiikkeja ja viehättävää tunnelmaa. Se on myös vastakohta melko tiiviisti rakennetulle Bilbaon keskustalle. Puente Bizkaialta kannattaa lähteä kävelemään rantaa pitkin Negurin suuntaan – tällä reitillä yhdistyvät rantamaisemat ja ulkoilu. Kannattaa kävellä aina Puerto Viejolle asti, jossa voi nauttia vaikka viinin ja pintxon reippailun lomassa.

Piipahda myös Algortassa ja Bidezabalissa, jossa voit nauttia kävelyretkistä rannalla jylheien kallioiden ympärillä.

Puente Bizkaian sillalle pääsee vierailemaan, ja sieltä saa hyvän kuvan Getxosta ja Portugaleten alueesta. Rantareitti kohti kuvassa ylenpänä näkyviä kallioita ja Puerto Viejoa on mieleenpainuva.

Rakastu rantaelämään

Getxo on tunnettu rannoistaan, ja esimerkiksi Negurin ja Algortan edustalla sijaitsevat rannat ovat ihania paikkoja viettää kuumaa kesäpäivää. Näiden rantojen hyvä puoli on se, että ne eivät sijaitse kaukana keskustasta, ja ne ovat saavutettavissa Bilbaon erittäin hyvin toimivalla metrolla.

Kun maltat matkustaa metrolla vielä hieman Negurista ja Algortasta eteenpäin, saavut Larrabasterraan / Sopelaan. Siellä alkaa vielä mahdollisesti upeampi rantamaisema, jossa surffaajat nauttivat monen mielestä Manner-Espanjan rannikon parhaimmistoon kuuluvista rannoista. Rantoja on kaksi, ja jylhissä maisemissa viihtyy koko perhe. Jää pois Larrabasterrassa, jossa pääkadun varrella on ainakin kesäaikaan myös surffiliikkeitä.

Tuolla surffataan vuoden ympäri, ja olin todistamassa hetkeä kun tuulinen, rapsakka 5 plusastetta oli ihan hyväksyttävä surffisää – sehän on vain varustuksesta kiinni, kuten Suomessakin moneen asiaan todetaan!

Tee päiväretkiä ulkoilun ja vaelluksen muodossa

Bilbaossa on mahdollisuus nauttia ulkoilmasta helposti myös ytimessä majoittuessa. Seutu on vihreää, siellä toki sataakin paljon, ja korkeuserot takaavat mielenkiintoiset maastot. Pienelle reippailulle pääsee niin kaupungin keskustan läheisyydessä kuin metrollakin.

Oma suosikkini on Santurzin metroaseman vierestä lähtevä reitti Monte Serantes -kukkulalle. Eli hyppää keskustassa metroon, ja puolessa tunnissa olet jo upean luonnon parissa. Huipulta aukeaa upea näköala yli Bilbaon ja Getxon, sekä voit ihailla länteen suuntautuvaa Cantabrian maakuntaa.

Reitti ei ole vaikea, melko pitkä kuitenkin, joten varaa aikaa. Ja toki ylämäki on aina ylämäki – alaspäin on sitten jo huomattavasti mukavampi tulla. Pakkaa tarpeeksi eväitä ja juotavaa mukaan.

Lähellä keskustaa pääset luonnon helmaan Artxandan funicular-aseman päätepysäkiltä. Älä unohda jäädä nauttimaan maisemista näköalapaikalle ennen retken aloittamista. Me köpöttelimme rauhassa näköalapaikalta Deuston kautta Sarrikon aseman läheisyyteen muutaman tunnin verran.

Oman, aiemman juttuni kuvineen löydät täältä: Vaeltamassa Bilbaossa ja pakarat jumissa

Täältä löytyy lisää tietoa Bilbaon alueen trekkausmahdollisuuksista.

Heittäydy kulttuurin maailmaan

Niin, Bilbao ja kulttuuri nyt vain kuuluvat yhteen. En ole matkailijana sellainen, joka reissuilla varta vasten hakeutuu matkakohteen jokaiseen museoon, mutta haluan käydä ne tärkeimmät kuitenkin tutkimassa aikataulun sallimissa rajoissa.

Bilbaon tunnetuin kulttuurikohde lienee itseoikeutetusti Guggenheim, ja suosittelen siihen tutustumaan. Toki jos tuntuu, että moderni taide aiheuttaa lähinnä ärsytystä, näppylöitä ja someraivoa, jätä paikka väliin, mutta mielestäni se on kyllä käymisen arvoinen. Jo rakennus on vaikuttava.

Bilbaosta löytyy myös mielenkiintoista arkkitehtuuria, designia sekä gallerioita. Culture Tripin artikkeli An Art Lover’s Guide to Bilbao in 24 Hours on hyvä paikka aloittaa tiedon etsiminen. Sateen sattuessa aika kuluu kuin siivillä eri museoissa ja gallerioissa. Kulttuurikeskus Azkuna Zentroa on paikka, jossa itse viihdyin ohikulkumatkoilla (ja sieltä alakerran leffateatterista sai edullisten poppareiden liskäsi Pandan lakua).

Oletko käynyt Bilbaossa? Mitä pidit?

2 kommenttia
keskiviikko, 4 heinäkuun, 2018 by lena

Vinkki Madridiin – drinkille kaupungin kattojen ylle

Espanjan pääkaupunki Madrid on tunnettu siitä, että kaupungista löytyy hyvä valikoima kattobaareja. Niiltä voi ihailla vilkasta Madridia auringonlaskun aikaan, ja ovathan ne muutenkin ihania illanviettopaikkoja, kaupungista riippumatta.

Kattobaarit eivät toki ole ainoa syy, miksi Madridista on hiljalleen tulossa yksi lempikaupunkejani Euroopassa. Vaikka kaupunki on suuri, sen eri kaupunginosat tarjoavat pikkukaupunkimaista tunnelmaa – etenkin Malasanan alue on suosikkini, ja aina Madridissa ollessamme olemme siellä majoittuneet. Madridin ruokapaikat tarjoavat aina jotain uutta, ja pidän siitä, että etenkin Väli- ja Etelä-Amerikan keittiöt ovat hyvin edustettuina. Sinne saa usein myös kohtuullisen edullisia lentoja Saksasta, mutta myös Suomesta jos hyvä tarjous osuu kohdalle.

Tykkään toki muutenkin etsiä matkakohteistani kattoterasseja, se ei ole vain Madridin etuoikeus. Bangkok lienee minun ja monen muun ikisuosikki tässä asiassa. Kattobaarit tuovat matkaan tunnelmaa, joka vie kirjaimellisestikin arjen yläpuolelle, ja juomavalikoiman lisäksi etenkin sisustukseen panostaneet baarit jäävät mieleen. Näitä baareja löytyy monenlaisia, rennompia sekä varsinaisia pönötyspaikkoja.

Vähän tyyriimpiähän ne usein ovat, mutta ei kaupungin kattojen yllä tarkoitukseni olekaan montaa juomaa kumota – yksi riittää nautiskeluun oikein hyvin. Ja se voi silloin olla vähän kalliimpi, kunhan ympäristö ja tuote on kunnossa. Alkoholittomiakin löytyy usein hyvä valikoima, ainakin oman kokemukseni perusteella.

Dear Hotelin kattoterassi Gran Vialla, keskellä Madridia

Tein hieman tutkimusta ennen viimeisintä Madridiin suuntautunutta matkaamme – ja löysin suosituksen Googlen syövereistä Gran Vialla sijaitsevan Dear Hotelin katolla sijaitsevasta baarista. Baari sijaitsee hotellin 14. kerroksessa, ja sieltä avautuu upea näköala yli Madridin. Sieltä on myös helppo hahmottaa Madridin etäisyyksiä ja ympäröivää maisemaa – läheisillä kukkuloilla oli tuolloin lunta, vaikka Madridissa sitä ei ollutkaan.

Kävimme Dear Hotelissa drinkeillä joulukuun alussa muutamaan otteeseen, ja sää oli melkoisen vilpoinen, joten päätimme nauttia drinksumme sisätiloissa. Kesällä suuntaisin ehdottomasti ulos nauttimaan kesäillan lämmöstä ja tunnelmasta.

Terassin läheisyydessä sijaitsee myös uima-allas, mutta se on käsittääkseni vain hotellivieraiden käytössä. Me olimme paikalla lounasaikaan, ja seuranamme oli muitakin lounastajia. Hotellin nettisivuilla aukioloajaksi annetaan kuitenkin 7:00pm-2:00am, joten pääpaino on ilmeisesti illoissa, drinkeissä ja ruoassa. Kannattaa kuitenkin alakerran respasta kysyä, josko baari olisi päiväsaikaan auki, mikäli mieli tekee ja olet kulmilla muutenkin. Pukukoodista en osaa sanoa, olin liikkeellä pikkumusta-tyylisessä mekossa ja villakangastakissa itse.

Bloginaapurini Tasty Travelissimon poppoo on ihastunut Madridissa Tartan Rooftop -nimiseen baariin, ja seuraavalla kerralla Madridissa suuntaan ehdottomasti sinne. Lue juttu: Tasty Travelissimo: Tartan Roof – Madridin paras kattoterassi

Dear Hotel

Calle Gran Via 80

Madrid

Missä sijaitsee sinun suosikki kattoterassisi?

2 kommenttia
maanantai, 18 kesäkuun, 2018 by lena

Autolla Euroopassa: Biarritz-Bilbao

En usein matkusta pitkiä matkoja autolla, vaikka Keski-Euroopassa asunkin. Muutama sata kilometria menee vielä, mutta pidemmät matkat tehdään usein lentäen – ihan siitä syystä, että meiltä on Suomeen lomien määriin nähden suhteellisesti pitkä matka. Samasta syystä Italiaankin tulee matkustettua lentäen.

Autolla matkailu Euroopassa on kuitenkin mainio tapa nähdä monta paikkaa kerralla. Autolla liikkuminen tuo vapautta matka-aikatauluihin, ja ymmärrän täysin tähän matkustusmuotoon hurahtaneita ihmisiä. Parasta tässä on se, että Euroopan lyhyet etäisyydet tuovat mahdollisuuksia lyhyellekin lomalle. Meiltäkin Düsseldorfista pääsee muutamassa tunnissa vaikka minne, kuten esimerkiksi Amsterdamiin ja Brysseliin.

Yksi omista autoilusuosikeistani Etelä-Euroopassa on reitti Baskimaassa Biarritzin ja Bilbaon välillä: etäisyys näiden kahden kaupungin välillä on vain noin 150 kilometriä, ja tuolle lyhyelle matkalle mahtuu paljon nähtävää. Se on todellista slow travelia, mikäli aikaa on – ja lyhempikin loma riittää näiden kulmien tutkimiseen.

Autolla Euroopassa: Biarritzista Bilbaoon on lyhimmillään vain 150 kilometria

Biarritzista voi ajaa Bilbaoon lukuisia eri reittejä, mutta oma suosikkini on ehdottomasti vähän hitaampi matka Ranskan puolen rannikkoa alas ja sieltä sitten moottoritietä kohti San Sebastiania ja Bilbaota. Kun olemme muutaman kuukauden pätkiä Bilbaossa viettäneet, olemme yrittäneet ottaa aluetta mahdollisimman hyvin haltuun autolla.

Kesto riippuu toki liikenteestä. Jos haluat nauttia rannikon maisemista, suosittelen varaamaan matkaan vähän enemmän aikaa. Nopeastihan tuon välin ajaa, mutta suosittelen kyllä oikein lämpimästi tuosta rannikosta nauttimista useamman päivän verran. Ei ainakaan tarvitse hötkyillä, ja näkee paljon.

Tietullit on myös hyvä muistaa, jos ihan pikkuteitä ei halua körötellä – niihin kannattaa varata muutama kymppi ylimääräistä. Moottoritie San Sebastanista Bilbaoon on nopea ja kätevä. Pikkuteillä on toki puolensa – moottoritie kun ei vie niihin rannikon upeimpiin kohtesiin. Katso tämän jutun alle keräämäni linkit alueen rantakohteisiin liittyen.

Autolla Euroopassa: Biarritz – Bilbao -reitillä on paljon vaihtoehtoja

Biarritzista Bilbaoon ja takaisin (tai toisinpäin) ajaa leppoisasti muutamassa päivässä. Jos aikaa on enemmän ja haluaa nähdä enemmänkn kuin tuon välin, voi koukun tehdä esimerkiksi myös Pamplonaan ja Vitoriaan. Sattuupa tälle ”koukulle” melko helposti myös Riojan viinialuekin, jos viinit kiinnostavat. Tämä ei toki ole parin päivän pyrähdys, joten aikaa kannattaa varata – mutta tuolla se kyllä palkitaan.

Me olemme ajaneet Bilbaosta Biarritziin yhden yön reissulle. Auton vuokrauksesta en osaa valitettavasti tarkemmin antaa vinkkejä, sillä olemme olleet matkalla omalla autolla. (Biarritz-Bilbao väliä pääsee kulkemaan edullisesti myös ALSA:n busseilla, vaihto San Sebastianissa)

Pidän etenkin Ranskan Baskimaan rannikon pienistä kohteista kuten Guethary ja Saint Jean de Luz – niissä pääsee helposti rentoon surffitunnelmaan ja rannat ovat todellakin vertaansa vailla. Ne ovat pienempiä kuin Biarriz, ja auringonlaskut upeita – tosin eivätpä ne mitenkään epämiellyttäviä Biarritzissakaan ole. Mutta koe se auringonlasku noilla suunnilla, ainakin kerran.

Biarritzissa surffitunnelmasta kannattaa ottaa myös hyöty irti, sillä rentoa surffimeininkiä ei oikeastaan edes pääse pakoon. Etenkin off season -aikana Biarritz on mukavan hiljainen, ja maaliskuun lopulla saimme olla siellä aika rauhassa. Toki kaikki majapaikat eivät ole kaikkina vuodenaikoina avoinna, mutta ei majoituksen varaamisessa ollut minkäänlaista ongelmaa ollut maaliskuussakaan. Me yövyimme viimeisimmälä reissulla Radisson Blu -hotellissa lähellä Biarritzin keskustaa, ja auto parkkeerattiin vierailun ajaksi hotellin parkkihalliin.

Biarritz on suloinen ja hienostunutkin pikkukaupunki, joka on kuitenkin rento – sinne tullaan nauttimaan elämästä. Suosittelen etenkin Biarritzin kauppahallia, mikäli mieli tekee paikallisia herkkuja.

Espanjan Baskimaa – San Sebastian

San Sebastianin rantaa – vanha kaupunki oikealla

Espanjan puolella reitille osuu kaksi suurempaa kaupunkia, San Sebastian ja Bilbao, jotka molemmat ovat vierailun väärtejä. Näiden välille jää paljon rantakohteita, kuten Lekeitio, Mundaka ja Menakoz vain muutaman mainitakseni.

San Sebastiania kuvaillaan usein ruokafanin unelmakohteeksi, ja sitä se toden totta myös on. Vanhan kaupungin kaduilla ei jää nälkäiseksi, ja sieltä löytyy paikallista tunnelmaa parhaimmillaan – kapeita katuja, syötävää ja juotavaa sekä pieniä kauppoja. Ruokailu on Espanjan puolella yleisesti ottaen edullisempaa kuin Biarritzissa.

Jos San Sebastianissa on ravintoloissa täyttä, kauniilla säällä voi ruokailla vaikka kadulla

San Sebastianin vanha kaupunki sijaitsee meren välittömässä läheisyydessä, kuten kaupungin keskustakin, ja rantabulevardilla ja niemen ympäri kävellen voi hyvin sulatella ruokaa ja nauttia kaupungin tunnelmasta. Ranta sopii mainiosti myös rentoon rantaelämään.

Jalkapallofani saattaa matkalla San Sebastanista Bilbaoon harkita vierailua La Liga -joukkueen seuduilla Eibarissa – vaikka totuuden nimissä tässä laaksossa sijaitsevassa kaupungissa ei ole juuri kovinkaan paljon muuten nähtävää.

Bilbao

Guggenheimin edustaa Bilbaossa

Olen hieman puolueellinen, ja valitsen Bilbaon San Sebastiania mieluisammaksi kaupungiksi. Monet sanovat toista – itse toki tunnen Bilbaon paremmin, ja siihen on kehittynyt omanlaisensa suhde. San Sebastian on kaunis ja suloinen, Bilbao suurine kerrostalolähiöineen rujompi, vaikka toki sielläkin kaunista arkkitehtuuria löytyy. Etenkin ihan ytimestä.

Siinä missä San Sebastianissa iso osa elämästä keskittyy luonnollisesti rannan ja vanhan kaupungin kulmille, Bilbaon ydin on levittynyt laajemmalle alueelle. Tai ainakin siltä se tuntuu, ja Bilbaossa on enemmän ison kaupungin tunnelmaa.

Bilbaon vetonaula on luonnollisesti kulttuuri ja Guggenheim, mutta myös tuo San Sebastianinkin yhteydessä mainittu ruoka. Pintxoja eli paikallisia tapaksia löytyy niin vanhan kaupungin Plaza Nuevalta kuten mm. Indautxun alueelta, joka on omia suosikkejani kaupungissa. Indautxussa kannattaa suunnata Gaztandegi-nimiseen ravintolaan, joka tarjoaa juustopintxoja. Ne sulavat suussa. Matteon paikalliset kollegat vierailevat siellä myös, ja heidän kauttaan paikkaan alunperin pari vuotta sitten tutustuin.

Playa de Ereaga – Neguri, Getxo

Yksi Bilbaon alueen minulle mieluisimmista kohteista on kuitenkin Getxo, rantaa myötäilevä alue kaupungista rannikon suuntaan. Getxo on helppo ottaa haltuun metrolla – Las Arenas tarjoaa vilkkaampaa menoa (josta pääsee maailmanperintökohde Puente Bizkaiaa ihmettelemään), Negurissa löytyy upeaa rantaa ja hieman kauampana Sopelassa on ne rannat, joiden perässä surffaajat seudulle saapuvat. Pitäisi varmaan tehdä ihan oma juttu myös Bilbaon suosikeista – kaupunki tuntuu olevan nousussa suomalaisten matkailioiden keskuudessa, eikä ollenkaan suotta!

Jos matkaa haluaa vielä jatkaa, Cantabriassa sijaitsevat Castro Urdiales ja Santander toimivat porttina lännemmäs Asturian suuntaan.

Me suosimme parkkihalleja

En oikein osaa verrata Espanjan tai Ranskan Baskimaan liikennettä mihinkään – minulla ei ole kokemusta esimerkiksi Etelä-Espanjassa autoilusta – mutta ei se liikenne noilla seuduilla mielestäni mitenkään kaoottista ole. Auton parkkeeraukseen käytimme usein parkkihalleja, niin San Sebastanissa kuin Bilbaossakin. Niitä on mielestäni lähes joka kulmalla etenkin kaupunken keskustoissa, ja ehdottomasti vaivattomin parkkeerausmuoto.

Parkkipaikat tosin olivat hyvin paljon totuttua pienempiä ja naapuriruudun Porsche oli kieltämättä niin tiiviisti parkkeerattu omaan ruutuunsa, etten tiedä olisinko omaan kuviteltua Porscheani siihen väliin uskaltanut alkaa yrittämään.

Mikä on sinun suosikkireittisi Euroopassa?

Kirjoita kommentti
maanantai, 11 kesäkuun, 2018 by lena

Older Posts