Browsing Tag

Emilia Romagna

Ferrara haltuun pyörän selästä

Toissapäivänä kirjoittelin taannoisesta Emilia Romagnan reissustani, aiheena Parma ja Modena. Pääsin tuolla samalla reissulla tutustumaan myös Ferraran kaupunkiin, jonne minulle oli varattu päivän verran aikaa. Tykkään niin noista Italian pienemmistä kaupungeista, ettei ole tosikaan. Innoissani siispä hyppäsin Ferraraan vievään junaan.

Lähdin Bolognasta matkaan kohti Ferraraa melko aikaisin aamulla, jotta pystyisin maksimoimaan perilläoloaikani. Italiassa on kätevä matkata junalla ja ne ovat Suomen hintatasoon tottuneelle melko edullisia. Ferraraan saavuin tismalleen aikataulun mukaisesti ja päivä saattoi alkaa.

Kiertelin pitkin kaupunkia bloggaajakollegani Simonin kanssa ja pysähdyimme puoliltapäivin tekemään tarkempia suunnitelmaa spritzin äärelle. Italialaiset kuulemma oikeasti juovat spritzinsä ilta-aikaan, mutta turistina päätin olla välittämättä asiasta. Hyvin toimi spritz tuona kuumana loppukevään päivänä.

IMG_7436

Spritzin äärellä teimme suunnitelman. Menisimme ensin poikkeamaan Ferraran linnassa, jonka jälkeen hakisimme meille varatut polkupyörät ja suuntaisimme pyöräretkelle ympäri kaupunkia. Idea osoittautui erittäin hyväksi. Pyörillä oli nimittäin ihana polkea pitkin Ferraran katuja, pieni tuulenvire viilensi mukavasti ja maisemia näki todella hyvin. Ferrarassa ajetaan erittäin paljon pyörillä, kuten myös läheisessä Ravennassakin. Joku joskus mainitsikin, että suhteessa näissä kaupungeissa on yhtä paljon polkupyöriä kuin Amsterdamissa.

IMG_7447
IMG_7477
IMG_7441
IMG_7427

Teimme ensitöiksemme pienen pyöräkierroksen Ferraran keskustassa, joka oli täynnä toinen toistaan kauniimpia rakennuksia – Ferraran kaupunki on myös yksi UNESCON maailmanperintökohteista kauneutensa sekä renessanssin ajan historiallisen merkityksensä vuoksi. Ferrara oli renessanssin aikana kuuluisa keskiaikaisesta arkkitehtuuristaan sekä taiteestaan, jota paikallinen Esten vaikutusvaltainen perhe kovasti tuki. Ferraran kaunis linna on myös perheen perintöä. Keskusta oli helppo ottaa haltuun pyörällä, mutta mukulakivikadut toivat kuvioon oman ongelmansa. Niillä ei ollut kovin kiva ajaa pyörällä, varsinkin kun vauhtia oli jonkin verran.

IMG_7478
IMG_7479
IMG_7481
IMG_7483

Pyöräily vaati myös autojen seassa polkemista. Liikenteen seassa se ei ollut kovin helppo homma, sillä italialainen liikenne ei välttämättä ole kovin loogista siihen tottumattomalle. Varsinkaan pyörällä. Tästä liikennesirkuksesta selvisimme kuitenkin ilman kolhuja ja hyvillä mielin siirryimme hieman kauemmaksi Ferraran keskustasta, jossa ihana puistoalue oli kuin tehty pyöräilyyn ja lenkkeilyyn. Oli muuten huomattavan paljon rennompi pyöräillä kun ei tarvinnut miettiä mistä suunnasta autoja tulee ja kuinka kovaa.

IMG_7484
IMG_7486
IMG_7487
IMG_7488

Pyörällä ajaminen on mielestäni yksi parhaista keinoista tutustua uuteen kaupunkiin. Lontoossa on mahdollisuus vuokrata Barcalays bike – kaupunkipyöriä, Italiassa ainakin Padovassa oli samanlaiseen mahdollisuus kuten myös lukuisissa muissakin kaupungeissa maailmalla. Kannattaa tiedustella pyörävuokraa esim hotelleista, mikäli kaupunkipyöriä ei ole tarjolla – meille oli pyörät varattuna ja senkuin kävimme ne noutamassa. Saimme ne Blogville-kampanjan myötä ilmaiseksi, mutta eivät ne montaa euroa olisi muutenkaan kustantaneet.

Oletteko kokeilleet kaupunkipyöriä jossain päin maailmaa?

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla – Parma & Modena

Emilia Romagnan Italiassa alue on siitä kiva, että siellä on kohtuullisen lyhyet välimatkat kaupunkien välillä. Meille, itselleni sekä kiinalaiselle bloggaajakollegalleni Jannelle (kyllä, hän on naispuolinen henkilö), oli eräälle päivälle järjestetty ohjelmaa kahteen kaupunkiin, Parmaan ja Modenaan ja lyhyen välimatkan ansiosta ehdimme hyvin piipahtaa molemmissa. Tietysti ajan tarve riippuu siitä miten syvällisesti haluaa kaupunkeihin tutustua, mutta meille tämä riitti tällä kertaa melko hyvin. Tämä reissu toteutettiin yhteistyössä Emilia Romagna Tourism Boardin ja Blogville projektin kanssa.

Juna Bolognasta Parmaan lähti kukonlaulun aikaan eräänä toukokuisena aamuna ja me lähdimme sen mukana. Päivä alkoi Parman lähistöllä sijaitsevalla juustotehtaalla kahdeksan aikoihin (tarina täällä) josta siirryimme puoliltapäivin kohti Parman keskustaa. Meillä oli muutama tunti aikaa kierrellä keskustassa ennenkuin juna veisi meidät Modenaan, tutustumaan paikalliseen balsamietikan valmistajaan.

PARMA

Saimme juustotehtaan edustajalta kyydin tehtaalta Parman keskustaan sekä muutaman vinkin, mitä kaupungissa kannattaa tehdä. Aloitimme kiertelyn joen rannasta, jossa pysähdyimme ottamaan muutaman kuvan ja nautimme maisemasta.

2014-05-141
IMG_7042

Päätimme ensitöiksemme haukata hieman purtavaa paikallisessa pikkukahvilassa ja tutustua sitten kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin, kuten Parman katedraaliin sekä massiiviseen Palazzo della Pilottaan. Toki kuljimme pitkin Parman pääkatua Via Mazzinia ja nautimme myös pikkukatujen tunnelmasta. Olimme liikenteessä aikaan, jolloin moni muukin kaupungissa vierailija oli päättänyt lähteä katselemaan ympärilleen ja esimerkiksi katedraaliin jouduimme hetken jonottamaan. Sisällä porukka kuitekin hajosi nopeasti ja saimme katsella ympärillemme melko rauhassa.

2014-05-142

Toukokuu on myös aikaa, jolloin italialaiset koululaisryhmät olivat sankoin joukoin liikenteessä ja pieniä koululaisia oli kirkko täynnä. He kuitenkin kuuntelivat keskittyneesti opettajiensa tarinaa eikä heistä koitunut mitään häiriötä. He tuntuivat olevan vaikuttuneita paikan upeudesta, mutta niin olimme mekin.Katedraali oli kerrassaan upea (niinkuin ne kaikki Italiassa taitavat olla) ja vaikken juurikaan museoista välitä, oli se vaikuttava paikka.

IMG_7051
IMG_7062

MODENA

Muutaman tunnin Parmassa kiertelyn jälkeen meidän piti palata rautatieasemalle ja hypätä junaan kohti Modenaa. Modenassa meidän oli nimittäin määrä tavata paikallinen viinietikan tuottaja, joka kertoisi meille lisää tuotteestaan ja sen valmistuksesta. Tämä sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä Modena on Ferrarin lisäksi kuuluisa balsamietiikastaan.

Meille jäi myös hieman ylimääräistä aikaa Modenassa, jonka käytimme kaupungin tutkimiseen sekä Modenan katedraaliin tutustumiseen. Paljon tuli kirkkohistoriaa tutkittuna tuona päivänä, enemmän kuin monena vuonna yhteensä. Modenan katedraali oli tosin iltapäivän ajan suljettuna ja otimme paikallisten tapaan rennosti kirkon ulkopuolella sijaitsevilla penkeillä – mikäs sen parempaa kuin auringonpaista ja kuppi kahvia kirkon aukeamista odotellessa. Meille jäi lopuinviimein viisi minuuttia aikaa tutkia paikka, ja kuvat ovat sisätiloista hieman vähissä ko. syystä.

2014-05-143

Kirkolta lähdimme kävelemään kohti meille annettua osoitetta, jossa viinietikkaa tuottava rouva meitä jo odottelikin. Iso kiitos iPhonen navigaattorille, sillä ilman sitä olisimme luultavasti olleet eksyksissä pahemman kerran – uudessa kaupungissa kiireessä suunnistaminen ei taida olla se tehokkain tapa löytää perille.

Balsamietikan tuotanto tapahtui rouvan kotitalon ullakolla. Hän oli siviiliammatiltaan englanninopettaja, mutta jatkoi äitinsä jälkeensä jättämää balsamiviinietikan valmistusta vapaa-ajallaan – taito kulkee yleensä suvussa ja sitä tulee suvun perintönä ylläpitää.

IMG_7108

Balsamietikkaa on kahdenlaista, balsamiviinietikkaa (Aceto Balsamico di Modena) sekä balsamietikkaa (Aceto Balsamico Tradizionale di Modena). Näiden valmistus poikkeaa toisistaan, ja paikallisille on tärkeää tehdä ero näiden kahden välille. Kuten viineissä ja juustoissa, Emilia Romagnan alueella tuotetulla balsamietikallakin on EU:n antama nimisuoja. Balsamietikan valmistus perustuu Modenan alueella vallitsevaan säätilaan, jossa on kesät ovat kuumat ja talvet kosteat. Opimme, että nämä säätilat edesauttavat tekemään balsamietikasta juuri oikeanlaisen, ja toki valmistusolosuhteilla on myös merkitystä. Esimerkiksi kostea ullakko on sopiva tarkoitukseen.

2014-05-144
Collages

Oikea balsamiviinietikka on tyyristä, ja näin itse muutaman pullon joka maksoi lähemmäs 150euroa / 100ml. Ei se halpaa ole, mutta hyvää varmasti. Vähintään 12 vuoden ikäinen balsamietikka saattaa maksaa lähemmäs 800 euroa pullolta. Tuotteesta liikkuu paljon väärennöksiä ja muualla valmistettua etikkaa saatetaankin myydä ns. aitona (yleensä kyseesä viinietikka johon on lisätty rypälemehua ja/tai elintarvikeväriä).

Yleensä hinnasta voi päätellä paljonkin. Esimerkiksi rouva jonka luona kävimme, edullisin pullo balsamietikkaa maksoi noin neljästäkymmenestä eurosta ylöspäin. Siitä voi jo päätellä jotain, onhan kyseessä se 100ml:n pullo. Hinnat vaihtelevat mm. iän mukaan.

Vinkki: Balsamietikkaa kannattaa kokeilla yhdessä mansikoiden ja parmigiano-juuston kanssa, on muuten herkullinen naposteltava vaikka juhliin!

Tuoreita raaka-aineita Bolognan katumarkkinoilta

Eilen Kuopion torilla kävellessäni mietin erästä asiaa, jota mietin nykyään melko paljon. Ruoanlaittoa nimittäin. Torilla oli tarjolla paljon tuoreita raaka-aineita suoraan tuottajilta, ja asiakkaitakin melkoisesti. Hyvä niin. Ruoka-aineisiin on tullut viime aikoina käytettyä jonkin verran ajatusta ja energiaa, kiitos Matteon. On mukava huomata että silti osa kuluttajista tekee ostoksiansa toreilla, vaikka suurin osa lieneekin markettien asiakkaita tänä päivänä.

Tämä ruoka-innostukseni varmastikin saa monet minut tuntevat suorastaan ihmetyksen valtaan – en nimittäin ole koskaan aiemmin ollut kovin kiinnostunut ruoanlaitosta saati raaka-aineista. Nyt tilanne on kuitenkin eri ja monesti kulutamme Englannissa aikaamme erilaisilla Farmers Marketeilla, joista saa ostettua herkkuja suoraan niiden tuottajilta, vieläpä hyvin kohtuulliseen hintaan. (Täällä hieman tarinaa South Kensingtonin Farmers Marketilta)

Bolognassa, aivan majapaikkani lähistöllä, sijaitsi markkina-alue joka saisi monet ruoan ystävät hihkumaan ilosta. Eikä vähiten siksi, että Bolognan sanotaan olevan Italian ruokapääkaupunki. Muutamalla Bolognan keskustan kapealla kadulla, lähellä Via Pescheriea, sijaitsi toinen toistaan houkuttelevampia ruokaliikkeitä. Ruokakaupat jatkuivat myös ulos kadulle, kuten tapana Italiassa on. Tiedättekö miten ihana oli kävellä ulkona lämpimässä kevätsäässä, ostaa tuoreita hedelmiä, vihanneksia sekä leivonnaisia? Tarjolla oli myös itsetehtyä pastaa, kalaa, lihaa, viinejä, juustoja mukaanotettavia pasta-annoksia sekä erilaisia oliiviöljy-tuotteita ja mausteita. I like.

IMG_7128
IMG_7127
IMG_7125
IMG_7123
IMG_7177
IMG_7176
IMG_7182
IMG_7130
IMG_7147
IMG_7139
IMG_7140
IMG_7121

Alkoipas taas tekemään mieli italialaista ruokaa kun näitä kuvia selasin. Sitä hyvin simppeliä, mutta samalla hyvin maukasta ruokaa. En tiedä menemmekö tänä kesänä Italiaan, se on vielä hieman auki, mutta aion viikonloppuna tehdä Lontoossa kuitenkin pienen ruokamatkan saapasmaahan. Katsotaanko suuntaammeko suosikkiravintolaani Pappa Cicciaan Fulhamissa, vai johonkin toiseen. Mutta jotain on nyt saatava.

Missäspäin maailmaa teidän lempi-markkinanne sijaitsevat?

Bolognan reissu toteutettu yhteistyössä Emilia Romagna Tourismin ja Blogvillen kanssa

Italialaisen pikkukylän tunnelmaa parhaimmillaan – Brisighella

Minulla on tuolta viimeviikkoiselta Tallinnan reissulta vaikka miten paljon kerrottavaa, mutta ennen niiden julkaisua palaan kuitenkin hetkeksi kuukauden takaiselle Emilia Romagnan blogi-reissulle. Reissu toteutettiin yhteistyössä Emilia Romagna Tourism Boardin kanssa, osana Blogville-projektia. Blogiin on tulossa muutama postaus lisää Emilia Romagnan reissusta tässä lähiaikoina ja ne liittyvät Bolognan katumarkkinoihin, Modenan sekä Ferraran kaupunkeihin – tänään on vuorossa pieni katsaus alueen maaseutuun.

Emilia Romagna Tourism Board järjesti meille bloggaajille päivän mittaisen tutustumisreissun maaseudulle. Reissun ohjelma piti sisällään tutustumisia paikallisiin viinitiloihin sekä kiertelyä erittäin söpössä (kai niin voi kylästä sanoa) Brisighellan kylässä. Brisighellan kylä sijaitsee noin kahden tunnin matkan päässä Bolognasta (vaihto Faenzassa), ja juna vie Brisighellasta Firenzeen myös noin parissa tunnissa vaihdon kanssa. Brisighella sijaitsee omassa rauhassaan Apenniinien vuoriston syleilyssä, mutta kuitenkin kohtuullisen hyvien liikenneyhteyksien päässä lähimmistä isoista kaupungeista.

Brisighella on kylä, joka on kuin postikorttimaisemasta. Keskustan pienet, värikkäät kadut, upeat maisemat sekä ympärillä oleva maaseutu tarjoavat ympäristön, jossa mieli lepää.

IMG_7345
IMG_7344

Meitä oli opastamassa kylään asettunut Luciano, joka oli päätynyt Milanon ja Lontoon kautta Brisighellaan. Hän totesikin meille että Brisighellaan tullessaan hän on vihdoin tullut kotiin, eikä hänellä ole enää tarve lähteä muualle. Tiivis kyläyhteisö, italialainen elämänasenne sekä upeat maisemat ovat asioita, joita paikalliset arvostavat. Ja se on oikeasti melko helppo uskoa.

Vaikka suurkaupungeissa onkin oma tunnelmansa, ovat pienet paikat itselleni usein mieluisempia kohteita. Suurkaupungissa asumisesta en enää haaveile ja matkoillakin pidän entistä enemmän paikallisten pikkukylien tutkimisesta kuin suurten kaupunkien hälinästä. Niissä pääsee helpommin sisälle paikalliseen elämäntapaan. Ja ruoan ystävänä niissä saa helpommin ja edullisemmin paikallisia herkkuja.

IMG_7311

IMG_7363

Mitä me Brisighellassa sitten teimme? Perille saavuttuamme tutustuimme ensitöiksemme paikallisiin oliiviöljytuotteisiin, maistelimme paikallisia herkkuja sekä viinejä. Sen jälkeen patikoimme kylän keskustassa sijaitsevan vuoren (mäen?) huipulle ihailemaan maisemia sekä ajelimme ympäri maaseutua ohikiitäviä maisemia ihastellen ja tutustuimme rakenteilla olevaan agriturismoon. Päivän viimeisenä aktiviteettina tutustuimme paikallisen viinitilan toimintaan ja antimiin, oli erittäin mielenkiintoista nähdä sen toimintaa hieman pintaa syvämmältä.

IMG_7317
IMG_7325
IMG_7328

Oliiviöljy on tuote, jota Brisighellasta kannattaa ostaa mukaan. Brisighellan oliiviöljy kantaa D.O.P – tunnustusta (Denominazione di Origine Protetta), mikä tarkoittaa että merkkiä kantava öljy on tuotettu tiukkoja laatustandardeja noudattaen ja sen tultava tietyltä alueelta.Olisin itsekin ostanut mukaan pullon tai pari mukaan muutamalla kympillä, mutta ongelmakseni koitui se, että olin liikenteessä pelkän käsimatkatavaran voimin. Pullot kun olivat reippaasti yli sen sadan millilitran.

Oliiviöljymaistelun ja muiden yllämainittujen aktiviteettien jälkeen vuorossa oli viinitilavierailu. Luciano ajoi meidät viinitilalle, jonka omisti italialainen herrasmies nimeltään Claudio. Viinitilan päärakennus oli vanha, kaunis kivitalo jonka pihalla oli houkuttelevan näköinen uima-allas sekä viiniköynnöstä silmänkantamattomiin.

IMG_7386

Tässä vaiheessa lienee hyvä hetki sanoa muutaman sanan alueen viineistä. Alueella tuotetaan montaa eri viinilajiketta, esimerkiksi Sangiovese di Romagnaa sekä Albana di Romagnaa. Viinejä on muutamia muitakin, mutta mainittuja pääsimme maistelemaan ja ne saivat ainakin minulta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Vuodesta 1963 on Italiassa ollut käytössä laatuluokitus viineille (DOC eli Denominazione di Origine Controllata) ja vuodesta 1980 luokitukseen lisättiin korkeampi luokka, eli DOCG (Denominazione di Origine Controllata e Garantita). DOC määrittää muunmuuassa viinissä käytettävät rypälelajikkeet, ominaisuudet sekä kypsyysajan. DOCG – luokan viineissä on luonnollisesti tiukemmat vaatimukset. Albana di Romagna on saanut DOCG – luokan sertifikaatin joten laadukas tuote on kyseessä, ja Sangioveselläkin on DOC – luokitus.

Viinejäkin olisin mielelläni tuonut kotiin asti, mutta ongelma oli sama kuin oliiviöljyjen kohdalla, se käsimatkatavara nimittäin.

IMG_7378
IMG_7408
IMG_7411

Brisighellassa on ruoan ja hyvien maisemien lisäksi mahdollista myös lähteä patikoimaan tai vuokrata pyörä jolla ajaa ympäriinsä. Brisighella on mainio päiväkohde niin Bolognasta kuin Firenzestäkin, mutta mielestäni matkailijan kannattaa myös harkita pysyvänsä kylässä hieman pidempään. Brisighellassa on vierailijoille tarjolla on niin kokkikursseja kuin viininmaistiaisiakin – ja myös italian kielen kursseja. Mikäli teillä lukijoilla on kiinnostusta Brisighellaa kohtaan, kannattaa tutustua esimerkiksi tämän linkin sisältöön (googlessa on myös paljon informaatiota) tai laittaa emailia minulle leenamari.laukkanen@gmail.com ja konsultoin Lucianoa – hänellä on erittän kattava tieto koko Brisighellan alueesta.

Consorzio del Parmigiano Reggiano, juustonystävän paratiisi Parmassa

Rakastan juustoja. Kaikki juusto toki kelpaa, mutta mikäli valitsemaan pääsen, lautasellani on joko brietä tai parmigiano-juustoa.

Tästä johtuen toivoin taannoisella Emilia Romagnan reissullani mahdollisuutta tutustua juuston tuotantoon alueella ja sehän onnistui. Parmigiano Reggiano-juuston tuotantoon on mahdollista tutustua melko lähellä Parmaa, ja vietimme kiinalaisen bloggaajakollegani kanssa oikein mielenkiintoisen aamupäivän tutustuen tämän yhden länsimaiden suosituimpien joukkoon kuuluvan juuston valmistukseen.

Parmigiano Reggianoa tuotetaan Emilian Romagnan alueella, sekä Lombardian alueen Po-joen eteläpuolisilla alueilla. Tarkemmin ottaen, valmistusalueet ovat Parman, Bolognan, Modenan sekä Mantovan alueilla. Jos vielä hieman rajataan, niin Bolognan alueen vain Reno-joen länsipuolella olevat alueet ovat Parmigiano Reggianon tuotanto-alueita, sekä Mantovan provinssissa juurikin tuo Po-joen eteläpuoliset alueet. Tarkkaa hommaa siispä. EU-laki tunnustaa tuotemerkin, ja Italian lakien mukaan vain tällä alueella valmistettuja juustoja voi kutsua parmigiano reggianoksi. 

IMG_7004

Parmigiano Reggiano valmistetaan pastöroimattomasta lehmänmaidosta ja sen kypsymisaika on kahdestatoista kuukaudesta noin kolmeenkymmentäkuuteen. Oma suosikkini on ehdottomasti 24-kuukautinen, joka luonnollisestikin hinta-tasossaa asettuu näiden kahden väliin. 12-kuukautinen juusto on halvinta, ja 36-kuukautisesta joutuu maksamaan eniten.

Suomessa esimerkiksi Pirkan 24-kuukautinen Parmigiano Reggiano taisi maksaa Citymarketissa hieman vajaa kuusi euroa per 200g kun hintoja tutkailin. Kannattaa varmistaae että paketissa on EU:n keltainen hyväksyntä, sillä feikkejä on kuulemma paljon liikkeellä.

IMG_6965
IMG_6964
IMG_6963

Hyvin yksikertaisesti selitettynä, juusto valmistuu mahdollisimman tuoreesta lehmänmaidosta (vierailumme aikana juustomassa valmistui edellisen päivän maidosta) sekä siihen lisätystä juoksutteesta. Lämpötiloja säätelemällä tästä muodostuu juusto-massa, joka laitetaan kypsymään sekä odottamaan valmistuksen seuraavaa vaihetta. Yksi juusto on painoltaan noin 40-kiloinen, joten ihan pienestä juustosta ei ole kysymys.

Jokainen juusto merkataan jo valmistusvaiheessa allaolevaa muovilevyä apunakäyttäen. Näinollen jokainen juusto on mahdollista jäljittää jälkikäteen valmistuspaikkoineen, ajankohtineen sekä jopa erineen.

IMG_6975

Muutaman päivän kuluttua valmistuksen ensihetkistä juustot laitetaan kellumaan suolaveteen noin kolmen viikon ajaksi. Tässä ajassa suola ehtii imeytyä tuotteeseen ja muodostaa makuaan. Juustoja puhdistetaan sekä käännellään säännöllisin väliajoin.

IMG_6982

Kypsymässä oleva juusto merkintöineen.

IMG_6986

Juustot kypsyvät massiivisissa hyllyköissä. Hygieniasyistä vierailijoiden tuli pukeutua suoja-asuun tehtaan tiloissa liikkuessaan. Tuo asu oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, kuva siitä on aiemminkin ollut blogissa mutta laitetaan tämä vielä muistutuksena siitä, miten se ei oikein sovi kenellekään. Hauskaa meillä oli kun kuvia tuo asu päällä otimme, ei sillä.

IMG_6989

Ennen myyntiä juustot ja niiden koostumut testataan vasaralla. Tämän toimenpiteen päästämä ääni määrittelee sen, tuleeko juustosta ykkösluokan juustoa vai laitetaanko se toisen luokan kastiin, joka tietenkin näkyy siten myös hinnassa. Ääni, joka vasaran iskusta syntyy, on hieman ontto. En tuon aamupäivän aikana silti oppinut erottamaan ääntä, joka erottaa hyvän ja huonon juuston – siihen tarvitaan ilmeisesti pidempi ”koulutus”. Joku tuota juuston koputtelua ja arviointia tekee ammatikseen, välillä sitä oikeasti yllättyy miten erilaisia ammatteja ihmisillä maailmalla onkaan.

IMG_6997

Ja sitten niihin maistiaisiin. Kiertueemme tehtaalla päättyi luonnollisesti juustojen maisteluun ja siihen minulla ei ollut tietenkään vastaan sanomista. Mukava päätös mukavalle aamupäivälle, palasin Bolognaan monta kertaa viisaampana mitä juustoihin tulee sekä muutamaa kiloa juustoa rikkaampana.

IMG_7031
IMG_7032

Tähän loppuun voisin loppukevennykseksi vielä kertoa tehtaalla kuulemani tarinan italialaisten yhteisöllisyydestä. Jotkut teistä saattavat muistaa muutama vuosi sitten Parman alueelle iskeneen voimakkaan maanjäristyksen, joka teki melko paljon tuhojaan alueella. Tämä järistys iski myös Parmigiano Reggiano-bisnekseen, joka kärsi tuhoista pahoin. Järistyksen iskiessä hyllyissä sijainneet, kypsymässä olleet juustot tippuivat maahan (osa vieläpä todella korkealta) ja näin ollen rikkoutuivat kokonaan tai kärsivät pahoja vauroita.

Mitä tekivät paikalliset? Keräsivat porukan kasaan, ostivat hajonneet juustot (hieman alennettuun hintaan tietenkin) ja näin ollen saivat kunnian olla pelastamassa toimialaa, josta alueen asukkaat ovat syystäkin ylpeitä. Ilman paikallisten aktivoitumista moni tehdas olisi enää muisto vain tuon luonnonkatastrofin jälkeen.

Ps. Parmigiano Reggianon ystäville on olemassa mielenkiintoinen kokkikilpailu, käykäähän osallistumassa mikäli kiinnostusta on. 🙂