Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

bloggaaminen

Ulkosuomalaisten bloggaajien miitti Aachenissa

S A I L O R SC L U B

Tämä kaikki sai alkunsa muutama kuukausi takaperin, kun löimme viisaat päämme yhteen muutaman täällä Saksassa vaikuttavan bloggaajan kanssa – mietimme, että olisi hauska tavata ja vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia ulkosuomalaisuudesta ja bloggaamisesta. Eipäs sitten muuta kuin tuumasta toimeen ja löimme kalenteriin lukkoon päivämäärän 27.2, jolloin suuntaamme Saksan Aacheniin höpisemään lisää. Nämä kaksi muuta viisasta päätä olivat Ajatuksia Saksasta-blogin Oili sekä Eau de Cologne-blogin Johanna, jotka täältä Saksasta bloggaavat aktiivisesti kuulumisistaan ja ajatuksistaan.

Siinä, missä ulkosuomalaisten blogit tarjoavat minulle sekä terapiaa että vertaistukea, tällaiset ihan livenä tapahtuvat tapaamiset ovat myös korvaamattomia. Toinen ulkosuomalainen ymmärtää toista ulkosuomalaista, ja bloggaamisestakin on hauska vaihtaa ajatuksia kahvikupillisen tai viinilasillisen ääressä. Sanon tämä usein ja tulen vielä tulevaisuudessa sanomaankin, mutta enpä olisi koskaan uskonut että millaisia tyyppejä elämääni tulee bloggaamisen kautta. Niin bloggaajia kuin lukijoitakin, tiedätte kyllä ketä olette!

Aachen ei kaupunkina sano minulle yhtään mitään, eikä hirveästi kenellekään meistä kolmesta. Ihminen on oppivainen ja löytää Googlesta yleensä paljon matkakohdeinformaatiota, mutta Aachenin kohdalla tuo info on hyvin vähäistä. Suomeksi lähes olematonta, englanniksikin niin ja näin. Eli käännyt nyt puoleenne, hyvät lukijat, teiltä on tullut aiemminkin mainioita vinkkejä. Millainen kaupunki on Aachen? Mitä siellä on? Mikä ruokapaikka on must? Aikaahan ei hukattavaksi asti ole, mutta olisin hyvin kiitollinen kaikista vinkeistä joita teillä on tarjota!

Ja jos siellä linjoilla on ulkosuomalaisia bloggaajia ja satut olemaan maisemissa / halukas matkaamaan Aacheniin, tervetuloa! Lisätietoja saa meiltä ”emänniltä”, joten heitä kommenttia tai vaikkapa emailia leenamari.laukkanen (@) gmail.com. Mukaan voi tulla päiväksi tai yöpyä, katsellaan lähiviikkoina yöpymismahdollisuuksia. Mahtavaa perjantaita itse kullekin!

 

 

London and beyond, blogi josta tuli paljon enemmän

Tänään blogissa nostalgisoidaan.

Sain taannoin La Vida Loca-blogin Sarilta #blogisitarina-haasteen, jossa bloggaajat haastetaan kertomaan oman blogin historiasta. Tähän täytyi ehdottomasti lähteä mukaan ja mikäs olisikaan sen mukavampaa, kuin palata mielessä menneisiin ja katsoa taaksepäin. Mitä blogini oli silloin alussa, ja mitä se on nyt? Mitä blogini on hieman yli kaksi vuotta bloggaamisen aloittamisen jälkeen, ja miten se on vaikuttanut elämääni?

Vähän minä tiesin, kun bloggaamisen aloitin. Tiesin vähän siitä, mitä bloggaaminen on ja vielä vähemmän siitä, miten se tulisi muuttamaan elämääni.

IMG_4427

Blogin alkuaikoina, vuonna 2013, matkustin ensi kertaa Italiaan. Reissu suuntautui Matteon kotikonnuille Firenzeen ja silloin Italia-hulluus valtasi minut täysin. Loppua ei näy.

Aloitetaan ihan alusta. Blogini sai alkunsa eräs kesäinen päivä vuonna 2013, Matteon luona Englannin Surreyssä. Asuin Lontoossa, mutta vietin Matteon luona paljon aikaa. Surrey on kaunis ja rauhoittava, ja parasta vastapainoa Lontoon vilinälle. Olin lukenut (matka)blogeja pitkään ja inspiroiduin valtavasti muutamasta Rantapallossa pyörineestä blogista (ping Veera ja Satu!). Ajattelin, että reissaan itsekin sellaista tahtia, että tarinaa löytyisi varmasti blogin täytteeksi. Tykkäsin myös kirjoittaa (vaikka kouluarvosanojeni mukaan olin surkea kirjoittaja), joten hieman ujostellen laitoin blogin pystyyn Rantapalloon. Kirjoittelin blogia hiljalleen Lontoosta, Italian reissuistamme, Suomen matkoista sekä minne reissumme nyt sattuivat kulkemaankaan. En kuitenkaan juurikaan maininnut blogista tutuille. Blogiverkostoni alkoi kasvaa ja blogi sai mukavasti lukijoita. Jäin koukkuun matkatarinointiin ja kerroin myös ystävilleni ja tutuille, että hei, mulla on muuten blogi. Tästä samasta puhui myös Muru Mou – blogin Terhi, se tutuille kertominen taisi olla se kaikista jännittävin hetki.

En oikein pysty lukemaan ensimmäisiä blogituotoksiani, sen verran koen kehittyneeni kirjoittajana ja tyylikin on tainnut muuttua entistä harkitummaksi ja selkeämmäksi. Siellä arkistossa ne jutut kuitenkin ovat, ja ehkä vielä joskus luen koko blogin läpi ajan kanssa.

IMG_2785

Archie Gone Lebanon-blogin Inkan ja Lauran (Laurarumbin.com) kanssa piknikillä Lontoon Regent’s Parkissa menneenä kesänä.

Puhun aina bloggaamisen sosiaalisuuden puolesta ja siitä, miten upeasti matkabloggajat vetävät yhtä köyttä. Olen saanut tutustua mitä upeimpiin tyyppeihin blogin kautta ja vaikka ulkosuomalaisena Suomessa oleviin ystävien tapaaminen on melko haasteellista, olen tavannut blogimaailmasta tutuksi tulleita niin Suomessa kuin ulkomaillakin (viimeksi treffasin Anskua Zaragozassa). Olen oppinut hurjasti uutta matkabloggaamisesta bloggaajakollegoiltani ja saanut tehtyä selkeämmät tavoitteet blogilleni. Vertaistuki on parasta: matkabloggaajat eivät yleensä nukahda esimerkiksi lentokonebongausjuttujen kohdalla ensimmäisen lauseen jälkeen. Puhumattakaan vertaistuesta ja vuorovaikutuksesta teidän kaikkien mahtavien lukijoiden kanssa. On ollut ilo tutustua moneen teistä siellä ruudun takana ja vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Muutaman olen teistä tavannutkin livenä Lontoossa! Tämä on yksi bloggaamisen parhaista puolista.

IMG_6470

Valletta, Malta 2014

Bloggaaminen on vienyt minua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin maailmalla. Olen tutustunut Gelato Universityn toimintaan Bolognassa, nauttinut viiniä auringonlaskussa Brisighellan kylässä Emilia Romagnan alueella, yöpynyt palatsissa Maltan Vallettassa sekä lumoutunut Dublinin kulinaristisista elämyksistä. Olen risteillyt matkabloggaajien kanssa Helsingistä Tukholmaan ja nähnyt syksyisen Itämeren heräävän uuteen aamuun Silja Symphonyn komentosillalta. Tämä lista on pitkä, ja olen jokaisesta hetkestä erittäin kiitollinen. Nämä kokemukset auttavat uskomaan intohimon ja unelmien voimaan. Kun teet asiaa, josta olet palavan kiinnostunut ja teet sen niin hyvin kuin osaat, sinut kyllä huomataan (ja jos ei huomata, tee itsesi huomatuksi!). Nämä kokemukset motivoivat minua kuin tikkari pikkulasta.

Perustaessani blogia tuona kesäisenä päivänä Surreyssä en myöskään osannut arvata, että matkabloggaaminen toisi urahaaveilleni uuden suunnan. Olen nykyään suunnattoman kiinnostunut matkailumarkkinoinnista ja sosiaalisen median vaikutuksesta ihmisten ostopäätöksiin. Tietenkin taloustieteen ja kauppatieteiden tutkintoni tukevat tätä kiinnostusta, mutta matkabloggaaminen herätti kiinnostuksen matkailupuoleen. Etenikin Cisionin listaus, jossa blogini listattiin Suomen Top 10 – matkablogien joukkoon, sai minut uskomaan blogini tuomaan potentiaaliin ja sen vaikutukseseen CV:ssä. Blogini on myös tällä hetkellä minulle välillisesti tulonlähde ja haaveissani tietenkin on, että tämä muuttuisi kokopäivätyöksi (välillisesti, blogin kautta tulevien toimeksiantojen kautta). Siihen on tietenkin vielä paljon matkaa ja Suomessa matkabloggaamisella itsensä täysin elättäviä ei tällä hetkellä taida olla. Mutta aina voi ja pitää haaveilla ja kurkottaa korkealle, eikös vain! Minulla on tällä hetkellä tuhat ja yksi projektia mielessä bloggaamisen tiimoilta, pidän teidät ajan tasalla kunhan tiedotettavaa ilmenee. Arna puhui tästä samaisesta asiasta Cocoa Etsimässä-blogissaan, kannattaa tsekata hänen ajatuksensa aiheesta.

Tässä London & beyondin tarina näin pähkinänkuoressa. Yritän matka- ja ulkosuomalaishöpinöideni ohella kannustaa ihmisiä inspiroitumaan matkailusta ja tekemään asioita, joita rakastavat. Blogini lienee parhaiten kuvailtavissa elämysmatkablogina, jossa juttuja löytyy niin ruoasta kuin huomionarvoisista pikkujutuista. Olisi kiva rajata aluetta vieläkin entisestään, mutta toistaiseksi on hyvä näin.

Haasteen säännöt:

Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Haasteen saatuasi kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. Tämän jälkeen haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Huom! Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. Lopuksi, mikäli olet Instagramissa, käy lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.

#Blogisitarina-haasteen käynnisti kototeko-blogi.

Haastan mukaan Terkkuja Leilalta Italiasta Leilan, Chez Helenan Helenan, Unelmamajan Sannan sekä Ajatuksia Saksasta-blogin Oilin.

Matkabloggaajan kulissielämä

IMG_1584

IMG_3911

IMG_3975

Drinkit rannalla auringonlaskussa. Suolaisen meriveden käsittelemä tukka. Rantamaisema kauniissa kohteessa, yllä kuva viime viikonlopulta San Sebastianista.

Juttelimme eilen Matteon kanssa pintxojen ja viinin äärellä siitä, miten bloggaajan elämä voi näyttäytyä lukijan näkökulmasta hyvin silotellulta. Ainaiselta luksukselta matkoineen, luksustavaroineen ja vain ja ainoastaan ihanine hetkineen. Olen oman blogini kautta saanut tästä osani, en nyt mitenkään haukkumismielessä, mutta kuitenkin. Elämäni vaikuttaa blogini ja instagram-tilin kautta ainaiselta reissaamiselta ja ”luksukselta”, instassa vilisee vain ihania rantakuvia ja huitelen menemään missä milloinkin. Syön ulkona ja nautin hyvästä viinistä.

Tottahan tuo on, eipä sitä käy kiistäminen. Mutta samalla, eipä se elämä aina tuollaista pumpulia ole. Se voi olla aika kaukana siitä.

Olen aika tarkka siitä, mitä blogissani jaan. Yritän pitää blogini visuaalisen ilmeen yhtenäisenä ja miellyttävänä, eikä siihen oikein sovi kuvat pyykkikasoista tai sotkusta kotona. Matkablogi on myös luonteeltaan sellainen, että siellä vilisee enemmän ne positiiviset asiat.  Matkustaminen on suurimmalle osalle meistä usein iloinen asia ja se paistaa läpi blogikirjoituksissa. Tietysti jos jokin asia menee matkalla pieleen, niin haluan siitäkin avautua (esimerkiksi tämä artikkeli katastrofaalisesta bussimatkasta Lillestä Lontooseen). Mutta pääosin reissussa on kivaa ja mitäpä sitä blogissa peittelemään. Kun matkustaa paljon, netissä jaettu elämä saattaa hyvinkin näyttäytyä ainaiselta reissaamiselta ja luksukselta.

Olen tehnyt elämässäni valintoja matkustaakseni ja nähdäkseni maailmaa. Ja nuo valinnat näkyvät nyt netissä. Valintani saattavat johtaa lopputulokseen, joka jonkun silmissä näyttää juuri edellämainitsemiltani luksukselta ja ainaiselta matkustelulta. Olen kuitenkin elämäntyylini vuoksi joutunut luopumaan monesta, vaikka tällä hetkellä olenkin melko tyytyväinen nykytilanteeseen. Minulla voisi olla tällä hetkellä koti-Kuopiossa keskiluokkainen ja seesteinen elämä, farmarivolvo ja rivitaloasunto. Mutta kuten tiedätte, minulla ei ole. Olisin voinut lähteä uraputkeen, paiskia töitä ”normaalin” ihmisen tavoin ja hankkia kaiken tuon. Koirankin. Veri veti kuitenkin maailmalle jo kahdeksan vuotta sitten ja tällä tiellä olen vieläkin. Kuitenkaan kiukutteluni Matteolle levottomasta elämäntyylistämme ja mahdollisesta halustani asettua jonnekin eivät ole vielä päätyneet blogiini, kuten eivät ole muutkaan kiukuttelut. Kuten se, etten välttämättä haluaisi lähteä Espanjasta ollenkaan. Tavalliset kiukuttelut pyykkikasoista ja arjen jutuista eivät ole myöskään päässeet matkablogiini, vaikka yritänkin pitää blogini persoonallisena ja henkilökohtaisena. Kerron meidän arjen juttuja, mutta suodatan niitä jonkin verran. En aina, mutta kuitenkin.

Instagramissa pyrin myös kiinnittämään huomioita tilini visuaalisuuteen ja feedin yhteensopivuuteen. Enenevissä määrin viime aikoina. En suolla sinnekään mitään, mikä ei sovi ”tyyliin” tai liity ollenkaan aiheeseen. Instagram on minulle paikka, jossa inspiroidun muiden kauniista kuvista ja jutuista. Toivon, että pystyisin itse tekemään saman lukijoilleni. Tähän ei luonnollisestikaan aina sovi kaikki ”huonoimmat” otokset ja ne yllämainitsemani pyykkivuoret. Ja jos totta puhutaan, en usko likaisten sukkieni ketään myöskään kiinnostavan. Vai mitä? Blogit ja some kun ovat monelle paikka, josta haetaan pakoa arjesta (Jerry, blogillasi on ihan paras nimi!) ja niiden kautta voi unelmoida vähän. Ja myös inspiroitua.

Asenteeni johtuu myös siitä, etten tykkää jakaa ihan kaikkea itsestäni netissä. En halua, enkä uskallakaan. Jonkun verran henkilökohtaisia ajatuksiani blogissani kerron, mutta jossain kohtaa kulkee raja. Matkablogissa on helppo piiloutua matkajuttujen taakse, mutta koen että blogini olisi melko tylsää luettavaa ilman henkilökohtaista otetta. Taistelen tämän asian kanssa päivittäin ja mietin, miten saisin lisättyä persoonallisuutta teksteihin. Ehkä se kultainen keskitie löytyy vielä! Niin tai näin, kulissit pysynevät silti pystyssä tulevaisuudessakin.

Onko teillä bloggaajilla / lukijoilla kokemuksia tästä aiheesta?

Unelma yrittäjyydestä ja diginomadiudesta

JA DIGINOMADIUDESTAIMG_1428

Tänään puhun blogissani aiheesta, josta olen melko vähän aiemmin puhunut matka- ja ulkosuomalaisuusjuttujeni lomassa. Kuten olette varmastikin ymmärtäneet, tämä blogini on tuonut elämääni uusien ystävien ja kontaktien lisäksi kirjoittamisen ilon. Se on myös tuonut minulle mahdollisuuksia matkustaa uusiin paikkoihin yhteistyökuvioiden tiimoilta sekä kuten olette rivien välistä voineet mahdollisesti ymmärtää, se on tuonut minulle myös mielenkiintoisia työkuvioita.

Teen tällä hetkellä blogin kautta freelancer-pohjalta sisällöntuotantoprojekteja ja online-markkinointia. Enpä olisi voinut kuvitella blogia kaksi vuotta sitten aloittaessani olevani tässä tilanteessa, että saan tehdä projekteja intohimojeni matkailun ja bloggaamisen kautta. Bloggaaminen ja kirjottaminen ovat melko uusia innostukseni kohteita – kiinnostus molempiin alkoi vasta muutama vuosi sitten ja sitä ennen kuvittelin, että tulevaisuuteni olisi enemmänkin tutkintoani vastaavissa hommissa taloustieteen- tai kansainvälisen kaupan alalla.

Olen kuitenkin aina ollut hyvin yrittäjähenkinen, uskonut itseeni ja unelmien voimaan. Nykyiset projektit sopivat loistavasti liikkuvaan elämäntilanteeseeni ja unelmani diginomadiudesta on kasvanut kasvamistaan. Pidän kovasti työnteosta, ja olisi mahtavaa tehdä mielenkiintoisia projekteja vaikkapa palmun alta paratiisista, paikkariippumattomana yrittäjänä. Pitkät työpäivät ja esimerkiksi viikonloppuisin työskentely eivät ole ongelma, kun teet sitä mistä tykkäät. Itsensä työllistäminen tuo vapautta myös työaikoihin. Olen ajatellut, että miksen voisi tehdä töitä itselleni, kehittää osaamistani ja kasvattaa asiakaskuntaani suurempiin mittoihin itse. Tehdä sitä, mitä rakastan. Voihan se olla, että teen lähitulevaisuudessa oman alani juttuja päivätöikseni. Mutta tämä on niin hauskaa, että toivoisin voivani tehdä tätä jopa paljon nykyistä enemmän!

Kun aloin tehdä blogini kautta saamiani projekteja, piti minun tietenkin ottaa selvää byrokraattisista jutuista. Miten laskutan ja varmistan, että verot ynnä muut kulut tulevat hoidettua asianmukaisesti, olenhan toistaiseksi verovelvollinen Suomeen. Parhaaksi vaihtoehdokseni osoittautui laskutuspalvelu Ukko.fi.

Omat kokemukseni Ukko.fi – laskutuspalvelusta

IMG_2017

Ukko.fi on suomalainen laskutuspalvelu. Se on kaltaiselleni mitä mainioin palvelu, joka mahdollistaa sen, että saan itse keskittyä olennaiseen. Kerronkin nyt teille käyttökokemuksistani Ukko.fi – palvelussa ja siitä, miksi kyseinen palvelu on minunlaiselleni diginomadiudesta haaveilevalle harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

Kuten te lukijat tiedättekin, olemme viime vuosina viettäneet hyvin liikkuvaa elämää. Olen viettänyt lyhyempiä aikoja siellä sun täällä, muunmuuassa Taiwanissa, Lontoossa ja Suomessa. En ole halunnut sitoa itseäni Suomeen, sillä (lähi)tulevaisuudessa on hyvin epätodennäköistä että muuttaisimme Matteon kanssa Suomeen pysyvästi. Tämän vuoksi en ole halunnut lähteä Suomen byrokratiaviidakkoon mukaan, enkä kokenut tarpeelliseksi oman toiminimen perustamista ja kirjanpidosta huolehtimista. Haluan kuitenkin huolehtia siitä, että verot ja muut kulut menevät oikein ja lakeja noudattaen, ja nyt Ukko.fi hoitaa tämän puolestani. En ole virallisesti yrittäjä, vaan saan palkkani Ukko.fi:ltä.

Ukko.fi-sivusto tehty käyttäjän kannalta mahdollisimman helpoksi – sivusto on erittäin selkeäpohjainen ja mukava käyttää. Ukko.fi on myös ottanut huomioon sen, että moni heidän käyttäjistään on ensikertalaisia yritystoiminnassa, ja siten sivustolta löytyy kattava usein kysyttyjen kysymysten lista. He myös tarkistavat kaikki laskut lähettäjän puolesta ja siten voin olla huoletta laskujen oikeellisuuden kanssa. Sivustolta voi seurata, milloin palkka on maksettu ja palkan voi käyttäjä nostaa itse kun siltä tuntuu.

Olen ollut muutaman kerran yhteydessä Ukko.fi:n asiakaspalveluun sähköpostitse, sillä halusin saada varmistuksen muutamaan kysymykseen liittyen bloggaajan verotukseen sekä muutamaan sivuston käyttöön liittyvään juttuun. Olen molemmilla kerroilla saanut avun vuorokaudessa, mihin olen tyytyväinen. Olisin toki voinut soittaakin asiakaspalveluun, mutta koska olin ulkomailla ja asiallani ei ollut tulipalokiire, päätin lähettää sähköpostia.

Ukko.fi on täysin suomalainen palvelu ja se on saanut tästä tunnustukseksi Avainlippu-merkin. Ukon yhteistyökumppaneina ovat mm. uusyrityskeskukset ja se on kasvanut lyhyessä ajassa paljon – asiakkaita on tällä hetkellä yli 15.000. Ukko.fi sopii mainiosti henkilöille, jotka haluavat kokeilla yrittäjyyttä – kynnys yrittämisen aloittamiseen on matala. Se sopii hyvin myös freelancereille sekä esimerkiksi opiskelijalle, joka tekee töitä opintojen ohella  (lisää tietoa löytyy täältä). Ukko.fi:n palvelumaksu on 5% (tai minimiveloitus 15€) ja maksan sen hyvin mielelläni. Säästän aikaani byrokratia-jutuissa sekä rahaa oman yrityksen perustamisessa aiheutuvissa kulussa. Ukko.fi:n blogissa on mielenkiintoista asiaa työelämästä ja heidän sivuiltaan löytyy myös luettavaa ja vinkkejä markkinoinnista kiinnostuneelle. Ukko.fi:ssä vallitsee positiivinen asenne yrittäjyyteen ja onnistumiseen. Juuri sellainen asenne, mistä pidän ja mikä saa minut innostumaan. Thumbs up Ukolle!

*Yhteistyössä Ukko.fi

Sosiaalisen median merkitys matkojen suunnittelussa

Viime viikkoina Twitter on käynyt kuumana niin omassa kuin suomalaisten matkaharrastajienkin keskuudessa. Minun, Annikan ja Jennin hostaama, Twitterissä maanantai-iltaisin pyörivä #matkachat (lisätietoa täällä) on kerännyt Twitterissä oikein mukavan määrän aktiivisia osallistujia viikoittain ja olemme keskustelleet hyvin vaihtelevista aiheista: kesälomasuunnitelmista, luontolomista, ruokamatkailusta, eurooppalaisista kaupunkilomista ja majoituksesta.

Sosiaalisen median rooli matkojen

Tulevana maanantaina (27.7) keskustelemme matkailusta hieman erilaisesta näkökulmasta, mutta erittäin paljon nykyään keskustelua ja ajatuksia herättävästä aiheesta; sosiaalisen median merkityksestä matkojen suunnitteluun. Sosiaalinen media on tullut keskuuteemme jäädäkseen ja netti on pullollaan blogeja, virtuaalioppaita ja sovelluksia matkustamiseen liittyen, puhumattakaan Facebookin, Instagramin ja Twitterin matkailuaspekteista. Näitä palveluita löytyy niin suomeksi kuin englanniksikin, monesta eri näkökulmasta kirjoitettuna. Ja usein aivan ilmaiseksi tai pienta korvausta vastaan. Mainitsemani kanavat ovat löytäneet niin matkailijat kuin matkailuyrityksetkin ja ne ovat helppoja kommunikointikanavia käyttäjän ja palveluntarjoajan välillä. Maanantaina mietitään muunmuuassa sitä, onko sosiaalinen media korvannut perinteisten oppaiden käyttöä ja tehnyt reissun suunnittelusta erilaista? Entä vaikuttavatko matkablogit, niiden kirjoittaja ja bloggaajan käymät kohteet reissusuunnitelmiisi?

Olen itse aikamoinen some-hiiri jaodotan kovasti, että pääsen keskustelemaan tästä asiasta kanssanne maanantaina. Teen tiistaina chatista koosteen blogiini teidän ja omien ajatuksieni kera, ja mahdollisesti jatkan asiaa yhden artikkelin verran jos juttua riittää ja koosteelle alkaa tulla mittaa.

Mikäli aihe kiinnostaa, olkaahan paikalla Twitterissä ensi maanantaina klo 20.00. Meriharakan Pirkon tekemä juttu aiheesta on hyvä ohje aloittelijalle Twitter-chatien tiimoilta ja Jennin blogista löytyy lisää asiaa #matkachatista. Mikäli haluat muistutuksen aiheesta, kommentoi alle ja lisää twitter-tilisi kommenttiin! Aina saa myös kysyä, jos aihe askarruttaa!