Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Bilbao

Matkailijan Bilbao – 5 ehdotonta vinkkiä

Olen runoillut Bilbaon ”komennuksestamme” aika paljon tänne blogiin, mutta unohtanut tyystin kirjoittaa siitä, mitä tällä sydämeni vieneellä kaupungilla on tarjottavana matkaajalle. Minä en tiennyt Bilbaosta yhtään mitään ennen sinne matkaamistamme – vain sijainnin. Matteo oli siellä käynyt pari kertaa aikaisemmin työn ja opiskelun merkeissä, joten toiselle meistä kaupunki oli sentään vähän tutumpi. Kaupunki oli kuitenkin helppo hahmottaa ja nopeasti oppi, mitkä ovat niitä kohteita joista itse nautti ja joita voi suositella eteenpäin.

Suomesta ei tällä hetkellä ole suoria lentoja Bilbaoon, mikä tarkoittaa sitä että se on melko hyvin säilynyt salaisuus maanmiestemme keskuudessa. Sama pätee muitakin kansallisuuksia edustaviin matkailijoihin – suoria lentoja Bilbaosta on nimittäin melko harvoihin kohteisiin (mm. Brysseliin, Lontooseen, Frankfurtiin sekä muihin Espanjan kaupunkeihin. Muutaman kerran viikossa Bilbaosta pääsee suoraan Istanbuliin).

Lupaan kuitenkin käsi sydämellä: vaikka Bilbaoon ei ehkä ole kaikista helpointa päästä eikä aina halvinkaan, kannattaa se vaiva ehdottomasti nähdä. Sinne kannattaa myöskin matkustaa nyt eikä huomenna, sillä Baskimaan kaltainen helmi tulee varmasti suuremman yleisön tietoon lähivuosina.

Mitä minä suosittelisin Bilbaossa nähtäväksi ja koettavaksi?

1: Guggenheim ja kaupungin taidetarjonta

IMG_4183

Guggenheim-hanke aiheutti Bilbaossa aikanaan vastustusta, mutta museon ilmestyttyä katukuvaan paikalliset ovat sittemmin lämmenneet. Se on nykyään museo ja maamerkki, josta Bilbao tunnetaan kauemmissakin maailmankolikissa ja jota varten ihmiset kaupunkiin matkustavat. Taiteen ja kulttuurin ystävän kannattaa tutustua must-kohde Guggenheimin lisäksi myös Art Districtiin (lisätietoa löytyy täältä) sekä kaupungin lukuisiin museoihin. Mielenkiintoisena nostaisin esiin baskien historiasta kertovan museon (täältä lisäinformaatiota).

2: Maailmanperintökohde Puente Vizkaya

IMG_4075

IMG_4084

Ponte Vizkaya eli Iron Bridge sijaitsee Bilbaon Portugaleten kaupunginosassa (paikalle pääsee niin Areetan kuin Portugaletenkin metroasemia käyttäen), ja se oli maailman ensimmäinen silta joka kuljettaa ihmisiä kaapelin varassa olevan ”gondolan” avulla. Enpä keksinyt osuvampaa sanaa suomennettuna tuon gondolan tilalle, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa joten siitä ymmärtänette paremmin mitä tarkoitan. Gondola on osa Bilbaon julkista liikennettä ja matkan voi maksaa julkisissa kulkuvälineissä käyvä Barik Cardilla. Lisää sillasta ja sen merkityksestä voit lukea täältä.

Ps. Varaa sillan tutkimiseen aikaa, sillä Portugaleten alueella on ihanaa vanhankaupungin fiilistä ja paikallisten suosimia pintxo-paikkoja. Hinnatkin ovat aivan eri luokkaa Bilbaon vanhaan kaupunkiin (Casco Viejo) verrattuna, vaikka totuuden nimissä todettakoon ei siellä vanhassa kaupungissakaan hinnat huimaa. Tästä onkin helppo rakentaa aasinsilta kohtaan 3, eli ruokaan.

3: Nauti ruoasta, Bilbaoon ei voi tulla ja olla syömättä!

IMG_3889

Tästä aiheesta olen jauhanut paljon niin täällä blogissa kuin Instagramissakin. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti, joten jatkan muutaman lauseen verran aiheesta. Bilbaon edulliset pintxot (tapastyyliset pienet annokset) vievät kielen mennessään ja niitä voi nauttia paikalliseen tapaan lukuisissa ravintoloissa illan aikana – vähän kerrallaan kussakin. Viini ja olut ovat halpoja, ja seutu on tunnettua myös siidereistään, joten kyytipojissa on varaa valita – Suomen järkyttävän hintaiset alkoholituotteet unohtuvat mukavasti bilbaolaisessa pintxobaarissa olutlasin edessä. Bilbaossa ei tule nälkä ja jos tulee, on syytä katsoa peiliin. Lisää Bilbaon ruokakulttuurista löytyy tästä taannoin kirjoittamastani artikkelista.

4: Patikoi ja liiku Baskimaan vehreässä luonnossa

IMG_4496

IMG_4475

Baskimaa on vehreää seutua, kiitos sen Atlantin rannalla sijaitsevan sijantinsa. Alue on tunnettu talvisaikaan sateisena kaupunkina, mutta me lokakuun puoliväliin asti emme juurikaan sateita kokeneet – niiden aika on ilmeisesti myöhemmin tai olimme hyvin onnekkaita. Koska ilmasto ei keskikesän ulkopuolella ole polttavan kuuma, on seutu mitä parhainta patikointiin ja ulkona liikkumiseen. Bilbaon keskustan lähellä on lukuisia ulkoilureittejä, ja hieman kauempana Santurtzin metroaseman liepeillä sijaitseva Camino de Serantes on aivan must jokaiselle alueella liikkuvalle patikoinnin ystävälle. Se tarjoaa mahtavat näkymät yli Bilbaon kaupungin sekä Atlantille. Tämä linkki sisältää informaatiota paikasta espanjaksi, muihin reitteihin voi tutustua täällä.

5: Koe rantaelämän rentous ja innostu surffaamisesta

IMG_4002

IMG_3999

Rantaelämä on Bilboassa lähtemätön osa paikallista elämää, ja surffaus on elämäntapa. Bilbaon rannat sijaitsevat noin puolen tunnin metromatkan päässä kaupungin keskustasta, ja ne houkuttelevat surfaajia kauempaakin – Bilbaon aallot lienevät yhdet Euroopan parhaista (kuten myös samalla rannikolla sijaitsevan Biarritzin).  Rannoilla on surffikouluja, rannat tarjoavat sesonkiaikaan kaikki tarvittavat palvelut ja koska niille on kätevä liikkua keskustasta, ei kai rentoon rantapäivään oikein muuta tarvitse? Surffaus vaikutti olevan koko perheen juttu – perheen pienimmät sovittelivat märkäpukujaan vanhempiensa kanssa ja juoksivat yhdessä kohti Atlantin aaltoja surffilaudat kainalossa. Surffaus opitaan jo pienestä pitäen. Mikäli surffaus kiehtoo, kannattaa sille antaa täällä mahdollisuus (etenkin Arriatera-Axtrabirbil-nimisellä rannalla löytyy useampi koulu).

Kaikkea kaikille – mentaaliteetti harvemmin toimii missään yhteydessä. Bilbaossa on kuitenkin hyvin paljon tekemistä, joiden uskon miellyttävän isoa osaa matkailijoista. Suuria turistimassoja ei Bilbaosta toistaiseksi löydy ja suurien rantakohteiden lieveilmiöt kuten mahdollisesti laaduttomat turistiravintolat, sisäänheittäjät ja tinkimset loistavat poissaolollaan. Toivottavasti ne eivät koskaan Bilbaoon asti tulekaan, juuri nyt on hyvä.

Kiehtooko teitä Baskimaa / Bilbaon seutu?

Tuomionpäivä espanjan opiskeluprojektin suhteen

IMG_4523

*yhteistyössä WordDive

Hola a todos ja terkut vielä hetken verran täältä aurinkoisesta Bilbaosta!

Kuten suurin osa teistä tietänee, olen treenannut espanjaa WordDiven avustuksella syyskuun puolivälistä lähtien. Nyt olisikin sitten aika lähteä Bilbaosta (onko pakko jos ei tahdo??), katsella ajassa taaksepäin ja tehdä pientä yhteenvetoa kokemuksistani. Kysymys kuuluukin: miten espanjani kehittyi ja pääsinkö puusta pitkälle tämän intohimoisen kielen opiskelun kanssa? Tässä vaiheessa todettakoon, että eteläisen Euroopan kielet ovat kuin musiikkia korvilleni, näin on ollut aina. Eli motivaatio oli kunnossa heti alkuun ja Bilbaon komennus osui mahtavaan saumaan. Kaiken lisäksi tämä espanjan opiskelu tukee italian opintojani jonkin verran, ja ei ole kerta eikä kaksi kun olen Matteolle huomauttanut miten onnekkaita latinapohjaisten kielten puhujat ovat. Oppiminen on lastenleikkiä heille. Koska suomen kielellä ja espanjalla ei tietääkseni ole kovinkaan paljoa yhteistä, minulle tämä kielenoppiminen oli hieman vaativampi juttu. Lisätietoa projektistani ja WordDivesta löytyy täältä.

Lähtötaso lähellä nollaa

Minulla on takanani yksi lukion espanjan kurssi kymmenen vuoden takaa – lähtötasoni opiskeluun oli siis erittäin lähellä nollaa. Sain WordDivelta testattavaksi laajan espanjan kurssin ja päätin, että koska meillä on rajallinen aika eli seitsemän viikkoa käytössämme täällä Espanjassa, en edes yritä haukata liian suurta palaa. Halusin keskittyä muutamaan tärkeäksi kokemaani aihealueeseen ja valitsin ruokasanaston, matkailuespanjan ja perusespanjan. Kategorioita voi valita mielensä mukaan ohjemasta, ja aihealueen sisälläkin voi tehdä rajauksia. Halusin oppia ruokasanastoa, sillä syömme paljon ulkona. Matkailusanastoa liikkumista ja reissaamista varten ja perusespanjaa numeroita ja ihan perusjuttuja päivittäistä kommunikointia varten. Testasin toki myös muitakin kategorioita kuten verbejä ja pronomineja.

Omat fiilikset opiskelusta WordDivella

IMG_4440

WordDiven ohjelmassa voi opiskella eri tavoin. Joko kuviin pohjautuvan harjoituksen myötä (helppo peli oli suosikkini), tai vastaavasti pääharjoitusta käyttäen. Harjoitusten toteutus on hieman pelityyppinen: ruudulle tulee kuva, ja valitset siihen sopivan sanan (joko helpon tai vaikeamman vaihtoehdon mukaan). Pääharjoituksessa pääsee itse kirjoittamaan oppimiaan sanoja lauseisiin, ja se tukee kuvaharjoituksessa opittuja juttuja. Ohjelma toimii niin tietokoneella kuin sovelluksena puhelimessakin. Kuten aiemmassa aihetta käsittelevässä artikkelissa kirjoitinkin, WordDiven hyviin puoliin kuuluu harjoitusten optimointi opiskelijan tasolle. Se tarkoittaa, että ohjelmassa ei ole liikaa toistoja muttei myöskään liian vaikeita juttuja (onnistuminen motivoi). Ja niitä toistoja tulee kuin tiukalta opettajalta läksyjä konsanaan, ohjelma ei päästä helpolla. Hyvä niin.

Minulle sopii oppimismielessä erittäin hyvin tuollainen “pelityyppinen” harjoitus, ja käytin sovellusta eniten puhelimella. Ennen nukkumaanmenoa on hauska kerrata sanastoa, joskus Matteon kanssa, joskus yksin. Aamuisin herätessäni huomasin, että olen usein WordDiven kimpussa ennen aamuteetä. Puhelimeen ladattava sovellus on myös kätevä esimerkiksi metromatkojen viihdykkeenä ja sainpa minä kerran kanssamatkustajilta jopa apua, kun vieressä seissyt vanhempi herrasmies opetti minulle tuskailemani sanan.

Välillä koin kuitenkin pieniä ongelmia ohjelman kuvien kanssa, kun en ensinäkemältä ymmärtänyt mitä ne tarkoittavat. Tähän kuitenkin tottuu pelatessa ja käyttäjä oppii, mikä kuva tarkoittaa mitäkin verbiä tai sanaa käytön edetessä. Harjoitteluun jää koukkuun ja pisteiden karttumista on hauska seurata – ohjelma näyttää opiskeltujen ja opittujen sanojen määrän. Täytyy kuitenkin tässä vaiheessa tunnustaa, etten ole orjallisesti seurannut tuloksiani vaan keskittynyt fiilispohjaiseen oppimiseen. WordDiven käyttäjä voi asettaa itselleen tavoitteita, mutta itse tyydyin harjoittelemaan perusasetuksilla ja muutaman kerran korotin tasoani ohjelman suositusten mukaan. Minut palkitsee se, että huomaan kaupoissa ja mainoksissa tuttuja sanoja. Se, että bongaan oppimani sanan puheesta tai käytännön tilanteissa.

Ja nyt siihen pääasiaan, eli miten opin oppimisjakson aikana espanjaa?

Tämä kohta lienee tämän jutun mielenkiintoisin osuus. Eli miten kieleni kehittyi testijakson aikana.

Huomasin itseasiassa aika pian, että tuon 10 vuotta sitten käydyn espanjan peruskurssin jutut alkoivat tulla mieleen. Ne ihan perusjutut siis, tervehdykset, helpot lauseet, silloin joskus opitut sanat. Tämä oli ensimmäinen mieluisa huomio – enpä tainnut silloin lukiossa arvatakaan, että miten paljon siitä täytekurssiksi valitsemastani kurssista joskus hyötyisin.

Sanasto on kasvanut hurjasti. Tämä on tietysti toivottavaa, kun lähtötaso on siellä pohjamudissa. Kuten yllä mainitsin, opiskelin muunmuuassa ruokasanastoa. Etsin ruokakaupoista tuttuja sanoja, kuten myös ravintolan ruokalistalta. Puheeseen kaikki sanat eivät ole vielä siirtyneet, mutta tunnistan sanoja luettuna kohtalaisen hyvin. Asiaa auttaa se, että osaa esimerkiksi ruokalistalta yhden sanan, jonka kautta pystyy päättelemään lisää. Osaan tilata ravintolassa espanjaksi, kunhan kysymys ei ole mistään erikoisuudesta (tarjoilija ei myöskään saa esittää vastakysymystä, tai illuusio täydellisestä espanjaksi tilaamisesta murenee). Tämä on ehdottomasti suurin ylpeydenaiheeni.

IMG_4439

Toinen esimerkki liittyy mainoksiin. Matkustin eräänä päivänä metrolla rannalle. Huomasin ison El Corte Ingles-tavaratalon mainoksen metroasemalla, ja siinä luki houkuttelevasti syysvaatteiden keskellä otoño. Eli syksy. Pieni asia kaikille muille, mutta suuri minulle. Ymmärsin oppimaani, olinhan pitkin viikkoa treenannut vuodenaikoja. Englantikin auttaa ymmärtämisessä jonkin verran, joten arvailulla, englannin tuella ja oppimallani espanjalla pysyy jonkin verran kärryillä ympäröivästä maailmasta. Tämän huomasin myös kaverini syntymäpäivillä. Kaikki paikalla olleet puhuivat espanjaa, mutta myös englantia. Puhuimme suurimman osan juhlista englantia, mikä oli oikein kiva juttu omalta kannaltani. Tietysti illan mittaan porukka pirstaloitui pienempiin ryhmiin ja espanjan käyttö alkoi lisääntyä. Ei siitä keskustelusta aina kärryillä pysynyt, mutta tuttuja, oppimiani sanoja pystyin bongaamaan ja näin tuntea että hei, minä ymmärrän edes vähän. Se on huikea fiilis, ja motivoi minua aivan järjettömästi. Tällainen digitaalinen oppimisympäristö on itselleni tehokkain keino oppia, ja se on toiminut mainiona tukena espanjani kanssa. Tarvitsen johdonmukaisen oppimistavan motivoidakseni itseäni ja sen verran minussa elää sisälläni pieni lapsi, että haluan oppimisen olevan viihdyttävää.

Lisätietoa www.worddive.com, espanjan kielikurssit löytyvät linkin alta (klik klik). Ohjelmaa voi testata kahden viikon ajan ilmaiseksi, joten etu kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Ohjelma toimii netissä sekä sen voi ladata mobiililaitteisiin (iPhone ja iPad, Android-versio on parhaillaan kehitteillä). Kommenttiboksiin voi laittaa kysymyksiä, jos sellaisia ilmenee!

Baskimaassa bussit kulkevat tai sitten eivät

Processed with VSCOcam with f2 preset

Tässä vaiheessa luotto oli korkealla

Ystävättäreni Anna oli viime viikonloppuna pikavisiitillä Lontoosta Bilbaossa. Aikaa oli todella vähän, ja halusimme näin tutkia mahdollisimman paljon kaupungin lähiseutuja. Yhdeksi kohteeksi valikoitui San Juan de Gaztelugatxen kuvankaunis saari noin tunnin matkan päässä Bilbaosta, lähellä Bermeon kaupunkia (lisäinfoa paikasta täällä).

Meidän oli tarkoitus ottaa Bilbaosta bussi määränpäähämme, mutta ongelmaksi koitui bussiliikenne. Muuten tähdet olivat oikeassa asennossa reissuamme ajatellen. Sade ei enää häirinnyt, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja fiilis oli hyvä noin yleisesti. Ei ollut edes kiire minnekkään.

Miten me ei yhtä bussia muka löydettäisi?

Bussit Bermeoon kulkevat Bilbaon Moyua-aukiolta, ja olimme paikalla hyvissä ajoin. Olimme lukeneet netistä, että bussit kulkevat haluamaamme paikkaan mahdollisesti tunnin välein. Tripadvisorin matkakokemukset varoittivat, että paikalle pääsy saattaa olla hieman haastava operaatio ja oikean bussin löytämiseen saattaa kulua aikaa. Tästä huolimatta lähdimme toiveikkaina matkaan. Osasimme molemmat vähän espanjaa (Anna minua paremmin) ja yksissätuumin totesimme että kamoon, eikai yhden bussin löytäminen nyt niin hankaala voi olla?

….. bussi tulee puolelta!

Bongasimme bussin heti saavuttuamme aukiolle, mutta tämä bussi oli kuin olikin väärä. Kuljettaja oli kuitenkin hyvin ymmärtäväinen turistityttöjen seikkailuille ja kertoi meille niin englanniksi kuin espanjaksikin, että bussi lähtee edessä olevalta pysäkiltä puoli yhdeltä. Eipä siinä mitään, kiitimme kuljettajaa ja matkasimme kohti oikeaa pysäkkiä. Odottelimme pysäkillä hetken, ja oikeaksi luulemamme bussi saapui. Meillä oli puhelimeen kirjoitettuna tuo San Juan de Gatzelugatxen nimi ihan käytännön syistä, nimihirviön muistamisessa kului hetki jos toinenkin ennenkuin se ääntyi jokseenkin oikein. Näytin lunttilappuani kuljettajalle, joka espanjaksi tokaisi, että oikea bussi tulee puolelta. Ok, kello oli  12:20, joten odoteltiin. Puolelta paikalle toden totta tuli bussi. Jonka kuljettaja taas kertoi, että tämä(kään) ei ole oikea. Jaahas. Oikea bussi tulee kuulemma myöhemmin, katsokaa aikatauluista.

Pysäkin aikatauluscreeni näytti bussin saapuvan 40 minuutin kuluttua, ja eipä meillä ollut muita vaihtoehtoja kuin odotella. Aika kului jutellessa niitä näitä, ja pian huomasimme että piru vie, ei täällä mitään bussia ole. Tai olihan niitä, mutta ne olivat matkalla ihan jonnekin muualle. Päätimme tiedustella asiaa satunnaisen bussin kuljettajalta, jonka kertoma toisti samaa virttä:  San Juan de Gatzelugatxeen pääsee puolelta. Joka tunti, puolta tuntia yli tasan. Emme halunneet jäädä enää odottelemaan seuraavaa bussia ja kokeilla uudestaan onneamme, aikaa oli tuhlattu jo tarpeeksi. Vaikka kiirettä ei ollut, emme halunneet tuhlata koko päivää bussipysäkillä notkumiseen. Minulla on monta muutakin asiaa mielessä, jotka ovat Bilbaossa kokemisen arvoisia.

Varasuunnitelma käyttöön

Hyppäsimme metroon ja päätimme suunnata Arriatera-Atxabiribil – nimiselle rannalle. Eikä se huono valinta ollut:

Processed with VSCOcam with f2 preset

Pääsimme fiilistelemään meri-ilmaa ja nauttimaan Atlantin läheisyydestä, olkookin että alkuperäinen suunnitelma muuttui hieman. Yritimme ihan oikeasti kaikkemme päästäksemme San Juan de Gatzelugatxeen, ja tällä kertaa koko universumi tuntui olevan meitä vastaan. Joko me ei vaan tajuttu, tai noissa bussiaikatauluissa olisi parantamisen varaa. Ensimmäinen vaihtoehto on toki ihan mahdollinen, ottaen huomioon että bussiliikenne on täällä melko organisoitua, mutta en ihan oikeasti keksi mitä olisimme voineet tehdä toisin. Seuraavalla kerralla nakitan espanjankielisen ystäväni apuun.

Ps. Mitenkäs nuo baskinkieliset nimet? San Juan de Gatzelugatxe ja Arriatera-Atxabiribil menevät ainakin allekirjoittaneella vähän yli hilseen.

Ruokamatkaaja, matkusta edulliseen Bilbaoon nyt!

IMG_3867

Koen, että Bilbao ja Baskimaa ovat melko hyvin säilyneitä salaisuuksia suomalaisten matkaajien keskuudessa. Suoria lentoja Bilbaoon ei Suomesta ole, lähin suora yhteys on muutaman kesäkuukauden ajan Biarritzin kaupunkiin Ranskan puolella (Biarritz-Bilbao väli kestää bussilla noin 2,5h). Bilbaon seutu (mukaanlukien ihanan idyllinen San Sebastian) on jäänyt Espanjan suosituimpien kaupunkien kuten Barcelonan, Madridin ja Aurinkorannikon seudun varjoon, ja se on vielä toistaiseksi matkaajan etu. Bilbaossa pääsee näkemään paikallista elämää lähietäisyydeltä, ilman valtavaa turistiryntäystä.  Kaupungin viehättävyyttä ei varsinaisesti vähennä sen upea ruokatarjonta ja herkulliset pikkusuolaiset, pintxot. Kerron nyt niistä hieman lisää.

Olen löytänyt ihan uudenlaisen innostuksen ruokaan Matteon tapaamisen myötä. Italialaisen kulinaristiperheen poika on tietenkin ihan mahtava opettaja, ja tutustumme ahkerasti paikallisiin ruokiin maailmalla matkatessamme. Yksi Bilbaoon ”muuton” tavoitteemme olikin tutustua perusteellisesti paikalliseen pintxo-kulttuuriin ja voi pojat, on muuten tullut syötyä.

Mikä on pintxo?

IMG_3926

Pintxo on pikkusuolainen suupala, joka on erittäin suosittu Espanjan Baskimaassa. Pintxoja tarjoillaan baareissa, joissa baaritiskit usein keikkuvat mitä herkullisimpia pikkusuolaisia. Hyvä uutinen tulee tässä: nämä pintxot ovat herkullisuutensa lisäksi myös erittäin edullisia pohjoismaalaiseen hintatasoon verrattuna. Pääpaino sanalla erittäin.

Pintxoja on tarjolla melkein kaikkialla, ja ne kuuluvat lähtemättömästi ihmisten elämään. Pintxojen ääressä tavataan ystäviä, vaihdetaan kuulumisia ja nautitaan lasi viiniä tai olutta. Yhdistän pintxot vahvasti etelä-eurooppalaiseen kulttuuriin, jossa vietetään aikaa ulkona ja nautitaan elämästä.

IMG_3896

Minulle yritettiin taannoin kertoa, miten pintxot eroavat perinteisista tapaksista, joihin Espanjassa aikaa viettäneet ovat vääjäämättä törmänneet. Tapakset ovat perinteisesti perinteisiä ruokia pieninä annoksina, kun taas pintxot ovat pikkusuolaisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne eivät tarkoita pienempiä annoskokoja, vaan ne on valmistettu yhteen sopivista raaka-aineista joita harvemmin tarjoillaan pääruokana. Ne eivät sellaisena toimisi, pienenä purtavana kyllä.

IMG_3895

Hintaa pintxoille tulee paikasta riippuen noin 1-2€ kappaleelta. Kävimme Matteon kanssa muutama päivä sitten Bilbaon Indautxun alueella pikkupurtavalla. Tilasimme neljä pintxoa, yhden lasin viiniä sekä yhden oluen. Koko lystin hinta oli seitsemän euroa. Meinaan joka kerta tippua tuolilta hinnan kuullessani, täällä on ihan oikeasti edullista syödä ulkona. Kävimme eilen nauttimassa juusto-pintxoista juustoihin erikoistuneessa baarissa, samalla Indautxun alueella. Paikka oli hieman tyyriimpi muihin paikkoihin verrattuna, mutta joka pennin arvoinen. Meitä oli kolme henkeä, tilasimme 14 pintxoa, kaksi olutta ja lasin viiniä. Loppulasku 30€, eli 10€ per henkilö. Oi voi, näitä hintoja tulee vielä ikävä.

Bilbaossa herkullisia pintxoja löytyy vanhan kaupungin alueelta, jossa Plaza Nueva on oikein mainio paikka ruokailuun ja etelän elämänmenon ihmettelyyn (joskin kalliimpi kuin monet muut paikat). Indautxun alue on todella miellyttävä, ja siellä sijaitsee paljon baareja jotka tarjoavat ruokaa. Portugalete hieman kauempana keskustasta on myös kokemisen arvoinen, ja siellä hinnat ovat jo paljon keskustaa edullisempia.

Vaeltamassa Bilbaossa ja pakarat jumissa

IMG_4161

IMG_4186

IMG_4182

Huh huh, pitäisi selkeästi vaeltaa useammin.

Vaellan (retkeilen, patikoin, mikä olisi se oikea termi?) selkeästi liian vähän. Ainakin sellaisessa maastossa, joka sisältää runsaasti ylämäkeen tarpomista. Päivän vaellusreissu tuntuu kropassa, ja etenkin pakarat ja takareidet huutavat hoosiannaa seuraavana päivänä.

Kuten viime viikolla paljastin, olen viime aikoina innostunut vaeltamisesta. Pienemmässä mittakaavassa, viikkojen extreme-vaellukset jätän suosiolla muille. Mukavuudenhaluisena tykkään päivän mittaisista vaelluksista ja sellaisista, jotka eivät uuvuta liiaksi asti. Haastetta saa olla, mutta en halua vaeltaa veren maku suussa.

Lähdimme vaellusretkelle viime lauantaina Matteon sekä paikallisen kaverimme kanssa, joka onneksemme tunsi alueen retkimaastot. Bilbao on ulkoiluun ihan mahtava kohde ja kaupungin laaksomainen sijanti mahdollistaa retkeilyn keskustan läheisillä kukkuloilla. Maasto on vaihtelevaa ja mäkiä riittää. Jopa liiaksi asti, kuten jo yllä totesin.

Luonnon rauhaa melkein keskustassa

IMG_4190

IMG_4206

IMG_4172

IMG_4207

Kävelimme noin 10 kilometrin reitin, ensin kaupunkialueella josta nousimme vaijerihissillä ylös kukkuloille. Vaellusmaastot ovat aivan keskustan lähettyvillä, joten kovin suurta vaivaa niille päästäkseen ei tarvitse nähdä. Tällaisen laiskan vaeltajan unelmakohde. Bilbaon ympäristössä löytyy monenmoista vaellusreittiä, ja kauempana keskustasta maisemat lienevät vieläkin upeammat, maisema aukeaa merelle ja läheiseen vuoristoon. Mutta nämä kaupunkimaisemat kelpasivat minulle oikein hyvin – on mukava kulkea luonnon rauhassa ja samalla ihailla kaupunkia lintuperspektiivistä.

Bilbaon ympäristössä on reittejä jopa 70 kilometrin matkalle, mutta niille minä olen tuskin heti matkaamassa. Nämä lyhyemmät reitit ovat ehdottomasti oma juttuni, ja huomaahan sen että tuollaisessa mäkisessä maastossa ei ole ihan hetkeen tullut kuljettua. Vaelluksesta on kulunut kolme päivää, mutta olo on silti kuin raihnaisella naisella konsanaan. Yritän liikkua säännöllisesti, mutta tuollainen 10 kilometrin pikakävely muunmuuassa ylämäkeen kovakuntoisen kaverin kanssa tuntuu kropassa. Vaelluksesta tulee kuitenkin minulle ja Matteolle ehdottomasti tapa. Ja ensi kerralla vaellus on sellainen, että se vaatii tuhdit eväät mukaan – pieni tauko tekee kummasta terää noissa maisemissa.

Mikäli vaeltaminen Bilbaossa kiinnostaa, tämän linkin takaa löytyy muutamia reittivinkkejä. Autan myös mielelläni, mikäli aihe kiinnostaa!