Baskimaa

Lumimyrsky saavutti Espanjan viime viikolla, mistä uutisoitiin laajasti ainakin seuraamissani suomalaisissa uutiskanavissa. Toki koko Eurooppa oli kylmän sään kourissa, ja britit jo nimesivätkin ilmiön Siperiasta saapuneeksi hirviöksi. Sekaisin oleva sää tarkoitti sitä, että ihmisiä oli jumissa esimerkiksi lentokentillä ja moottoriteillä, ja kouluja on suljettu.

Toki suomalaisittain tämä säätila on melko normaali, mutta kun se lumi saapuu paikkaan, jossa siihen ei ole totuttu ja varauduttu, on jonkinasteinen katastrofi ymmärrettävästi valmis. Eihän se nyt ihme ole, että esimerkiksi Roomassa ei ole lumeen totuttu, ja keinot ovat lumen tullessa aika vähissä.

Lumi satoi tänne Espanjan pohjoisrannikolle tiistain ja keskiviikon jälkeiseinä yönä, ja sade jatkui iltapäivään. Maa oli valkea, Bilbaota ympäröivät kukkulat loistivat valkoisina, ja ihmiset syöksyivät ulos.

Epäilen, että koulut tai ainakin päiväkodit olivat kiinni – sen verran lapsia oli ulkona nauttimassa lumesta keskellä kirkasta päivää. Joku tuli vastaan lumilaudan kanssa, joku juoksi metroon pulkka kainalossa. Minun oli tarkoitus tehdä aamu töitä, mutta en malttanut vastustaa ihanaa, raikasta ilmaa ja lähdimme ulos. Matteokin piti etäpäivän, osittain olosuhteiden pakosta, ja aamulenkki oli poikaa. Ei sille mitään voi, että kaipaan Suomen talvia, niitä leppoisia pakkaspäiviä. On ihana lähteä ulos liikkumaan raikkaaseen talvi-ilmaan ja palata kotiin posket punaisina. Toki sauna puuttuu näillä leveyksillä kokonaisuutta kruunaamasta, mutta ehkä siitäkin selvitään.

Kaduilla oli hauska karnevaalitunnelma. Ihmiset ottivat paljon kuvia ja ilon irti lumesta, niin aikuiset kuin lapsetkin, ja muutamasta nettilähteestä kävi ilmi, että yhtä paljon lunta olisi tänne ihan rannikolle, merenpinnan tuntumaan, satanut 30 vuotta sitten. Ei ole kauaakaan tosin kun lumi edellisen kerran peitti Baskimaata – olimme Madridissa ennen joulua, ja silloin Baskimaan ja muunkin pohjoisen Espanjan lumitilanteesta uutisoitiin laajasti. Lumi on tutumpi ilmiö vuoristoseuduilla, luonnollisesti, eikä tästä nyt monen tunnin ajomatka ole esimerkiksi hiihtokeskusten suuntaan. Siksi monella on varmastikin kotona esimerkiksi bongaamiani lumilautoja, joita nyt sitten hyödynnettin ihan kotikulmilla.

Pari päivää lumisateen jälkeen Bilbaoon palasi kevät, ja nyt nautimme 15-20 asteen lämpötiloista. Kelpaa tälle suomalaiselle, ja tässä joudutaan kohta jopa aurinkorasvan ostoon – palan helposti, ja nämäkin lämpötilat saavat kasvot punottamaan.

Onko asuinmaassasi (satunnainen) lumi ongelma?

Tulin juuri kotiin rannalta. Rannalta, jossa perheet olivat viettämässä kesän mahdollisesti viimeisiä lämpimiä päiviä. He surffasivat yhdessä, pelasivat rantapelejä, nauttivat rannan fiiliksestä ja uivat. Ympärillä tuoksui meri ja aurinkorasva, jalat upposivat ihanasti pehmeään hiekkaan. Tämä kaikki tapahtui noin puolen tunnin metromatkan päässä Bilbaon keskustasta, Arriatera-Atxabiribil – nimisellä rannalla.

Näiden paikallisten lisäksi rannalla oli minä, turisti. Rakastan suolaisen meren tuoksua yhdistettynä aurinkorasvan tuoksuun, rakastan merta ja rakastan hiekkaa. Rakastan sitä fiilistä. Se ei ole minulle todellakaan jokapäiväistä ja ennen asettumistani rannalle, ryntäilin sinne tänne ympäri biitsiä kamera kourassani. Kuvia ottaessani ajatukset vilisivät päässäni. Ajattelin, että tämä rento elämä on näille ihmisille ihan yhtä luonnollista kuin minulle pulahtaminen Kallaveteen. Vaikka Kuopio (ja Suomi) onkin minulle rakas paikka, täytyi minun hieman kadehtia näitä ihmisiä.

Näillä ihmisillä on paljon mitä minulla ei ole, ja minulla on paljon mitä heillä ei ole. Mutta olen viime aikoina huomannut kaipaavani enemmän aurinkoa ja rentoa fiilistä ympärilleni. Englannin ja Suomen jälkeen sää ei voi juurikaan huonontua missään ja rentouttakin löytyy monesta eri paikasta enemmän kuin yllämainituista paikoista. Vaikka olen asunut Bilbaossa vasta viikon, olen huomannut olevani täällä tyytyväisempi kuin pitkään aikaan missään muualla. Vaikka lämpötila on keikkunut vain +20 asteen tienoilla, on se minulle tarpeeksi. Baskimaa ei ole säiden suhteen paratiisi verrattuna muuhun Espanjaan, mutta tämä välttää minulle erittäin hyvin. Rentous on jo tarttunut – on mukavaa, kun voi ostaa supermarketista hyvää viiniä ja nauttia ravintoloiden ruokatarjonnasta ulkona puolilleöin. Voi ottaa ravintolasta ruoan ja juoman mukaan ja syödä ulkosalla aukiolla, ja liittyä kavereiden seuraan jotka ovat tehneet saman toisessa ravintolassa. Kukaan ei valita, ja kaikilla on mukavaa. Kotona pohjoisessa turhasta niuhottaminen on alkanut harmittaa, ja yleisilmapiirin negatiivisuus ahdistaa. Täällä on nyt hyvä olla ja pitää nauttia tästä, niin kauan kuin iloa riittää. Tuo ranta, jonka nimihirviötä en vieläkään muista ulkoa, toimi minulle symbolina rentoudesta ja onnellisuudesta.

Espanjan (ja Ranskan) Baskimaasta löytyy hyvin vähän tietoa Suomeksi netistä ja olen alkanut keräämään materiaalia koostetta varten. Tulen kirjoittamaan juttuja ihan fiilispohjalta, mutta myös informatiivisempia juttuja koostetta varten. Jos haluat tietää jotain näistä seuduista ja luulet että voin auttaa, niin laita ihmeessä kommenttia!