Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Baskimaa

10 matkailufaktaa minusta

Matkailu on ollut hieman jäissä näinä päivinä eikä sitä ole juurikaan tullut edes ajateltua, ainakaan lomamatkojen kannalta. Matkailu on niin vaivalloista useimpien maiden välillä, etten usko sen maksavan vaivaa. Ainoa matkailu mistä haaveilen on matkailu Suomeen ja Italiaan ja uskon, että jossain vaiheessa tänä vuonna ne ovat meillä ohjelmassa.

Unelmatrippi-blogin Jenni haastoi minut kertomaan 10 matkailufaktaa itsestäni. Ihanaa, että minut muistetaan vielä blogimaailmassa, ja ilmoitinkin Jennille aiemmin jo Instagramissa, että olen ehdottomasti mukana. Arki on ollut hieman kaaoksenomaista viime aikoina johtuen koronasta ja siihen liittyvästä säädöstä, lomista ja vauvan tulosta enkä ehdi kirjoittaa sitä tahtia mitä haluaisin.

Pidemmittä puheitta, tässä 10 matkailufaktaa minusta!

Olen mukavuudenhaluinen matkailija

Matkailijana olen mukavuudenhaluinen, mutta näin ei suinkaan ole aina ollut. Ei todellakaan.

Olen yöpynyt vaikka minkä sortin hostelleissa ja matkannut mongolialaisen junan edullisimmassa turistiluokassa, neljän hengen hytissä, Siperian halki. Näillä reissuilla on mukavuus ollut kaukana, mutta muistoja on kertynyt siitäkin edestä.

Nykyään pysyn kuitenkin mielummin kotosalla jos majoituksen taso ei ole kummoinen, matka vaatii liikaa säätöä tai siinä on muuten liikaa stressaavia muuttujia. Pieni stressi toki matkailuun aina kuuluu, mutta tässä kohtaa oma fiilis on se tärkein – mikä on sitten liikaa. Helpotan matkojani myös pienillä asioilla: tilaan lentoasemalle kyydin suoraan hotelliin julkisten sijaan ja pyrin kaikin keinoin välttämään aikaisimpia aamulentoja ja niitä myöhäisimpiä.

Matkailen mieluiten käsimatkatavaroiden kanssa

Less is more on sanonta joka pätee matkatavaroiden kanssa. Pinkki, Taiwanista kuusi vuotta sitten ostamani North Facen duffel-kassi on kulkenut mukanani lähes kaikkialla ja tulee kulkemaan niin kauan kuin se vain kestää. Siihen mahtuu tavaraa sen verran, että pärjään viikon, kunhan mukana ei tarvitse raahata talvivaatteita. Olen jopa onnistunut mahduttamaan viikkojen Italian reissuille siihen minun ja lapsen vaatteet, mutta tässä on huomioitava tietysti se, että meillä on aina pyykinpesumahdollisuus ja lapsella jotain tavaroita Italiassa.

Kaukomatkailu onnistuu myös käsimatkatavaroin ja kävin viikon verran Hongkongissa kyseisen laukun kanssa juuri ennen kuin koronapandemia sulki maailman. Hyvin onnistui vaikka jouduin hieman miettimäänkin sitä, millaisia asukokonaisuuksia pakkaan mukaan. Vähällä sitä pärjää.

En ole enää yksinmatkailija

Olen ehkä joskus puhunut yksinmatkailun puolesta ja suositellut sitä, mutta tässä kohtaa taidan varata oikeuden muuttaa mielipidettäni. Suosittelen toki vieläkin niille, jotka sen kokevat omaksi tavakseen, mutten enää kuulu tuohon joukkoon. Haluan kokea matkan jonkun kanssa ja jutella niitä näitä kohteessa kiertäessä.

En ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla

Kopioin tämän kohdan Jennin alkuperäisestä postauksesta, se nimittäin osui ja upposi. Maailmaa on tullut koluttua paljon, mutta Ahvenanmaalle asti en ole koskaan päässyt. Jos ei lasketa laivareissuja ja Maarianhaminan pysähdystä (mitä ei tietenkään lasketa). Eli Ahvenanmaa, kyllä täältä tullaan vielä. Suomen reissumme ovat lähes poikkeuksetta aina Kuopion reissuja, joten muut kohteet ovat jääneet vähän retuperälle näin aikuisiällä.

Tähän voisi muuten lisätä vielä Norjan, jossa en ole myöskään käynyt. Olisi varmaan jo aika, koronakesän aikana some oli täynnä upeita Norjan kuvia.

Olen innostunut automatkailusta Espanjaan muutettuamme

Urkiolan luonnonpuisto Baskimaalla

Automatkailu on ihan kivaa, kunhan on aikaa ja nauttii itse matkasta. Olemme autoilleet jonkin verran kun on tehnyt mieli vaihtaa maisemaa koronan aikaan ja luultavasti seuraavat Italian reissut ainakin hoituvat autolla – etenkin, jos olemme kohteessa pidempään.

Autolla näkee paikkoja joita ei muuten näkisi, saa päättää aikatauluista, korona-aikana saamme olla autossa omalla porukalla ja esimerkiksi Italiaan ei tuo matka mikään mahdoton ole. Etenkin jos matkalla voi pysähtyä Etelä-Ranskassa!

Lähimatkailu on meidän juttu ja kotiin on ihana tulla yöksi

Oma sänky, paras sänky, vai miten se meneekään. Koronan aikana olemme lähimatkailleet oikein urakalla, Baskimaalla ja naapurimaakunnissa Cantabriassa ja La Riojassa.

Santona, Cantabria

Nämä matkat eivät ole olleet yön yli -reissuja, vaan matkaan on lähdetty aamulla ja palattu illalla kotiin. Olemme asuneet alueella vasta puolitoista vuotta ja tästä Bilbaon läheltä ei mielenkiintoiset paikat lopu kesken parin tunnin automatkan säteellä. Idässä sijaitsevat Ranskan surffirannat, lännessä Cantabria, etelässä La Rioja ja Navarra. Ja Kastilia ja Leonin maakunta, jonka takana häämöttää Portugali (no, sitä ei kai oikein lähimatkailuksi enää voi laskea, mutta tässä kulmilla kun olemme niin sinne haluan ihailemaan pohjoisen Portugalin maisemia, autoillen).

En ole lentänyt vuoteen

Viimeisin lentoni oli tammikuun lopulla 2020, kun nousin lapsen kanssa lennolle Pisasta Valenciaan. Olimme sukuloimassa Italiassa ja Matteo odotti meitä Valenciassa, jossa hän oli työmatkalla. Vähänpä sitä tiesi mitä on edessä.

Lentämisestä on puhuttu ilmastonmuutoksen yhteydessä paljon. Me emme ole lentämisestä luopumassa, sillä jo aikataulujen järjestely näin kolmen maan väliä sumpliessa ei oikein järkevästi mahdollista muuta keinoa liikkua paikkojen väliä. Tässä ei tietysti ole koronan takia reissattu ja lennetty vuoteen ja varmasti autolla matkaillaan enemmän tulevaisuudessa kuten yllä kerroin, mutta lentämisestä luopuminen ei tule tällä hetkellä kysymykseen. Yhtään en tosin tiedä milloin lennämme seuraavan kerran.

Minusta on kuoriutunut luontomatkailija

Tässäpä lause, jota en olisi vielä 15 vuotta sitten osannut arvata sanovani. Olemme viimeisen vuoden aikana reissanneet pääosin lähiseutujen luontokohteissa ja olen aivan hullahtanut vuoristomaisemiin ja patikkareissuihin vaihtelevassa luonnossa. Ei mitään ekstreme-urheilua kuitenkaan, vaan leppoisaa köpöttelyä ylä- ja alamäkeen.

Olen aika onnellinen siitä, että nämä maisemat ovat parin kilometrin päässä kotoa

Patikointi on erityisesti suosikkiaktiiviteettini ja kamera kulkee minulla aina mukana. Kaipaan toki suurkaupunkien vilinää, hyviä ravintoloita ja hotelleja, mutta jos jotain hyvää koronan seurauksena on tullut, niin se on tämä luonnon löytäminen ”uudelleen”.

Ruoka ja matka ne yhteen soppii

Olemme kokanneet monen muun tavoin runsaasti viimesen vuoden aikana ja vaikka olen aina tykännyt kokeilla uusia ruokajuttuja matkoilla (mutten kuitenkaan ihan kaikkea niiden ansaitsemalla arvokkuudella), uskon viimeisen vuoden kasvattaneen vielä enemmän kiinnostustani eri maiden ruokakulttuureja kohtaan. Netflixistä olemme katsoneet lähes kaikki ruokaohjelmat ja kokkikirjoja on ilmestynyt hyllyyn jos jonkinmoisia.

Ruoka on hyvä teema kun matkoja suunnittelee enkä tästä syystä malta odottaa sitä, että lähdemme taas Italiaan. Ja Baskimaalla asuminen on tietysti jo luksusta itsessään tätä teemaa silmällä pitäen (kuva yllä).

Olen saanut ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) allergiakohtauksen ratsastaessani Mongolian maaseudulla

Olin matkalla Siperian halki junalla ja pysähdyimme ystäväni kanssa Mongoliassa. Matkalla päädyimme yöpymään jurtassa ja teimme lyhyen ratsastusretken maaseudulle. En ollut ratsastanut aiemmin enkä siten tiennyt olevani allerginen hevosille, vaan se tuli täytenä yllätyksenä. Yhtäkkiä alkoi kurkkua kuivaa ja silmät vuotaa, ja hevosen selässä keikkuessa tilanne oli tietysti hyvin epämiellyttävä. Onneksi ystävälläni, joka aina varautuu minua paremmin reissuilla, oli allergialääke mukana ja hetken päästä olo helpottikin.

En ole tämän jälkeen ratsastanut tai ollut juurikaan hevosten läheisyydessä. Harmi sinänsä, sillä ratsastus oli ensikertalaiselle siihen allergiakohtaukseen asti hyvin mukavaa.

Kiitos Jennille haasteesta!

Koronavirus Espanjassa – omia kokemuksia

Koronaviruksen ensimmäinen aalto iski Espanjaan keväällä hurjalla voimalla. Kukaan tuskin kuitenkaan ainakaan heti uskoi siihen, että tulisimme jämähtamään koteihimme pariksi kuukaudeksi. Siis oikeasti jämähtämään niin, ettei kotoa saisi poistua kuin kauppaan tai niiden joiden oli pakko, töihin (pari muuta poikkeusta tässä taisi kuitenkin olla, esimerkiksi koiran ulkoilutus).

Meillä ei ollut välttämätontä asiaa kodin ulkopuolelle muuten kuin kauppaan. Piti ihan kaivaa puhelimesta vanhoja viestejä päivämäärien vuoksi: lockdown alkoi 15.3. ja pääsimme lapsen kanssa ulos luvan kanssa 26.4., kuitenkin vain tunniksi päivässä. Laajempi vapaus koitti myöhemmin, mutta tuo tuntui jo todella, siis todella suurelta asialta.

Jutun kuvat ovat kotimme lähistöltä, ajalta ennen koronaa ja silloin, kun saimme jo liikkua ulkona vähän vapaammin.

Yksi meidän kotia lähinnä olevista rantapoukamista, kuvattuna pari päivää ennen maaliskuun totaalista lockdownia

Blogihiljaisuus

Ennen itse asiaan menoa kuitenkin pari sanaa blogista ja sen hiljaisuudesta.

Blogini ei ole päivittynyt hetkeen ja sain kehitettyä itselleni viimeisen vuoden aikana tästä pienen peikon. Syy tälle päivityksen puutteelle oli aluksi ihan rehellisesti uupumus. Muutimme 2019 loppupuolella Saksasta Pohjois-Espanjaan Baskimaalle ja siinä oli vähän kaikkea, vähän liikaa, eikä muutto ollut niin helppoa kuin olin mielessäni ajatellut. Tarvitsin tauon kaikesta, töistä ja blogista. Koin aina olevani immuuni uupumiselle sillä pidän hurjasti työn tekemisestä ja touhusta, mutta voi kuinka väärässä olinkaan. Ja se oli vähän järkytys, tai ei oikeastaan ihan vähänkään.

Sitten kun alkoi tuntua siltä, etta sain levättyä tarpeeksi, alkoi tulla uutisia koronasta, mikä tietysti oli matkailuun keskittyneelle blogilleni ja työlleni hieman huonompi juttu.

En saanut tuotettua tekstiä entiseen malliin, mikä ahdisti, ja lopulta kynnys kirjoittaa kasvoi niin, että halusin jo unohtaa koko kirjoittamisen ja blogin. En vain saanut kirjoitettua tekstiä johon olisin ollut tyytyväinen. Edelleen, tämä voi kuulostaa ihan järjettömältä, mutta sitä tekstiä ei vain tullut ja aloitinkin taas hiljalleen Instagramista. Onneksi en tätä kaikkea kuitenkaan unohtanut, ja aloitin kirjoittamisen ja kuvaamisen pikkuhiljaa taas Instagramista ja nyt innoissani naputtelen tietokoneeni näppäimistöä – ei se ilo ole mihinkään onneksi kadonnut kun taas vauhtiin on pääsemässä, vaikka tätäkin tekstiä on tullut säädettyä edestakaisin monta tuntia. Sisäinen perfektionistini hankaloittaa tätäkin toimintaa, enkä ole vieläkään päässyt aivan haluamaani lopputulokseen. Olemme ehtineet matkustaa aika kivasti tässä uudella kotiseudullamme ja siitä riittää paljon materiaalia, joka toivottavasti auttaa myös tänne suunnille joskus matkustavia, sitten kun sen aika on.

Rakastan kirjoittamista ja blogia, kaikkea tämän kautta elamääni tullutta ja vuorovaikutusta. Ja niitä töitä markkinoinnin parissa, joita tämä blogi on minulle tuonut. Toivon palaavani töiden pariin mahdollisimman pian, kunhan se on kaikelta kantilta järkevää.

Tämä kuva on toukokuulta, kun saimme jo käydä taas ulkona. Luonto oli herännyt eloon lockdownin aikana.

Koronavirus Espanjassa: omat kokemukset

Tämä blogiteksti pohjaa täysin omiin tuntoihini ja muistoihini keväältä ja nyt. Kirjoitan asiat parhaan muistini mukaan ja ne ovat täysin oma näkemykseni asiasta.

Keväästä on toki aikaa, mutta yritän pinnistella muistini sopukoista ne oleellisemmat tiedot – niihin on mielenkiintoista palata myöhemminkin, silloin kun jonain kauniina päivänä tämä kaikki on ohi. Jos tässä jutussa on jotain epäloogisuuksia muistini reistaillessa niin minut saa mielellään korjata.

Kaikki alkoi maaliskuun alussa. Eräänä torstaina ilmoitettiin, etta koulut suljetaan meilläkin seuraavasta päivästä alkaen, kuten oli jo käynyt Bilbaon naapurikaupungissa Vitoriassa. Silti ajattelin että selvä, kaksi viikkoa kotona ja sitten lapsi takaisin kouluun, vaikka järki pääkopassa varoittikin siitä, ettei tästä kahdella viikolla selvitä. Tästä ei mennyt kauaakaan, kun koko maahan julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Kouluun palattiin sitten lopulta syyskuussa, vaikka elämä kesällä jo hieman normalisoituikin.

Kuten tekstin alussa mainitsin, lockdown kesti 15.3.-26.4., jolloin lapsen kanssa pääsi päivittäin tunniksi ulos.

Huhtikuun lopussa saimme kuitenkin liikkua vain oman kunnan alueella. Yleisesti säänto oli, että tietyt ryhmät (esimerkiksi lapset) saivat liikkua tiettyyn aikaan, mutta koska oman kylämme alueella asuu alle 5000 asukasta, saimme poistua kotoa haluamanamme aikana.  Tunniksi per päivä, aikuiset taisivat vapautua kodeistaan hieman myöhemmin, urheilun ollessa taas sallittua. Mutta tuo tunti oli oikeasti jo iso voitto ja tuntui lähes taianomaiselta päästä ulos, kaiken sen kotona kykkimisen jälkeen. Katselin kateellisena menoa Suomessa tuona aikana, sillä jo pelkkä metsässä kävely olisi ollut suurta luksusta. Lapsi ei ollut poistunut kotoa ollenkaan tuon aikaikkunan aikana, itse kävin pari kertaa kaupassa ja lääkärissä, ja Matteo hoiti suuremmat ostokset suuremmissa supermarketeissa kerran viikossa. Mutta tuo tunnin ulkoilu muutti niin paljon. Se toi toivoa ja muistin taas miten hyvältä ulkoilu raittiissa ilmassa tuntuikaan.

Pikkuhiljaa saimme lisää vapautta, ensin saimme liikkua naapurialueilla ja lopulta koko maakunnassa ja maassa. Muistan, että toukokuussa vietimme jo aktiivista, ulkoiluntäyteistä elämää perheen kesken tässä lähialueilla.

Koronavirus Espanjassa: kuinka aika kului kotona? Hajosiko pää?

Millaista oli sitten viettää yli kaksi kuukautta pelkästään kotona, ilman mahdollisuutta sieltä poistua (paitsi sinne kauppaan)?

Kävin muutaman lääkärissä tuon kahden ja puolen kuukauden lockdownin aikana ja vaikka meiltä on lääkäriin matkaa vain noin 100 metriä, oli se sen kyseisen päivän kohokohta. Tämä kertonee jo jotain siitä, miten kotona vietetyistä päivistä tuli hyvin nopeasti toistensa kaltaisia. Päivät toistivat toisiaan ja perjantaikin oli päivä muiden joukossa. Tavallaan sitä odotti aina iltaa ja sitä, että pääsi makoilemaan sohvalle Netflixin pariin. Se oli hetki, jolloin kaikki oli kuin silloin, kun elämä oli normaalia.

Meidän onni oli se, että kotona on tilaa, viihdymme kotona ja omalla terassilla oli mahdollisuus hieman kuntoilla ja oleilla raittiissa ilmassa. Tätä mahdollisuutta ei Espanjassa kaikilla ole ja uskon, etta monelle karanteeni oli meitäkin haastavampi. Mutta olihan se aika hurjaa, kun sinne ulos ei vaan päässyt, edes lyhyelle happihyppelylle.

Järjestin päivisin lapselle aktiiviteetteja, Matteon tehdessa töitä työhuoneessa. Koululta tuli silloin tällöin tehtäviä, jotka lähetimme opettajalle takaisin. Meillä oli alkuun todella kunnianhimoinen päiväohjelma jonka ajattelin tuovan säännöllisyyttä päiviin, mutta pikkuhiljaa aloin lipsua siitä. Joskus päivä meni iPadin parissa sohvalla, mutta sekin oli aivan ok. Nautimme siitä, etta aamuisin ei ollut kiire minnekään ja valvoimme melko myöhään, mutta aika nyt oli muutenkin poikkeuksellista joten tämän sallin ilman minkäänlaista omantunnontuskaa.

Kokkasimme ja leivoimme, kuten kaikki muutkin. Se oli oikeastaan aika kivaa, tosin hiivan löytäminen kaupasta oli joskus hieman haasteellista. Tein joitain YouTube-jumppia, mutta niihinkin kyllästyi jossain kohtaa ja juoksin pieniä pyrähdyksiä terassilla. Varasin pyykkivuorot ja pyykkien laiton koneen pyörittya itselleni, ja näin sain päiviin aina hyödyllistä tekemistä astianpesukoneen käytön ohessa. Siistiä myös oli, kun oli aikaa siivota.

Vietin aivan liikaa aikaa somessa sohvan pohjalla maaten, tosin oli siitä somessa roikkumisesta jotain hyötyäkin. Nimittäin vertaistuki. Oli kiva seurata mita muut samassa veneessa olevat ulkosuomalaiset puuhaavat maailmalla ja miten kaikki tilanteeseen reagoivat. Tuli vaihdettua lukuisia viestejä ja tutustuttua uusiin tyyppeihin ruudun takana. Uutisia tuli myös selattua ahkerasti ja lähes jokainen tiedotustilaisuus tuli katsottua. Hätätilaa pidennettiin aina kahden viikon verran.

Mutta valehtelisin jos väittäisin, että tuo aika ei olisi ollut raskasta, koska sitähän se oli. Olo neljän seinän sisällä ilman mahdollisuutta ulkoiluun on rankkaa ja välillä ei tullut toivottua mitään muuta kuin sitä, että pääsisi edes hetkeksi ulos. Muualle kuin sinne kauppaan. Vaikenta oli varmasti se, että tilanteen loppumisesta ei ollut tietoa, vaikka tietysti sen joskus tiesi loppuvan. Olisi ollut helpompi varautua jo alussa tiettyyn aikaan kuin pariin viikkoon aina kerrallaan. Ja tietysti jos olisin tehnyt itse töitä, niin oletan että päivät olisivat olleet hieman sujuvampia. Mutta lapsen kanssa siinä olisi ollut omat haasteensa.

Itselleni ei tuosta suurempia traumoja jäänyt, mutta voin kuvitella että esimerkiksi yksin asuvilla tilanne on ollut aivan eri. Tilanne olisi myös ollut helpompi kestää, jos olisi saanut ulkoilla, enkä ihmettele että päättäjät ovat olleet nyt toisen aallon aikana olleet haluttomia julistamaan kevään kaltaista lockdownia.

Sopeutumisesta: korona peruutti kielikurssit

Yritin myös opiskella espanjaa, aluksi siinä kohtuullisesti onnistuen. Espanjan kurssini kuitenkin peruttiin koronan vuoksi ja koska en ole kovinkaan hyvä opiskelemaan yksikseni kotona ilman ohjeistusta, into hiipui. Opin parhaiten, kun lähden kotoa tiettynä aikana opiskelemaan, opiskelen muiden kanssa opettajan johdolla tunnin pari ja palaan sitten kotiin. Kotona on liikaa kaikkea ärsyketta ja keskittyminen herpaantuu. Olen pohtinut nyt online-kurssin mahdollisuutta, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sopivaa, sillä pidän opiskelusta luokkaymparistössä.

Osaan espanjaa siten, että pärjään ravintoloissa ja esimerkiksi terveyskeskuksessa asioidessani vastaanotossa ei ole kielen kanssa ongelmaa. Pieni small talk sujuu myös kadulla, mutta lääkärissä asioidessani olen vaihtanut kielen englantiin mikäli mahdollista. Tästä englannin käytöstä pitää päästä ajan kanssa irti, mutta lääkärissä usein tulee esiin sanoja joita ei vaan tiedä, joten sallittakoon se kyseisissä tilanteissa jos mahdollista. Muutaman kerran olen joutunut hoitamaan lääkärikaynnin lapsen kanssa espanjaksi ihan kohtuullisen menestyksen kanssa, mutta kerran jouduttiin soittamaan Matteo apuun (italialaiselle tämä espanjan oppiminen on oikeasti aika pala kakkua mitä tässä olen seurannut sivusta). Mutta espanjan kieli on oleellinen asia täällä asuessa ja olen motivoitunut sen oppimaan entistä paremmin, olemmehan tänne nyt asettumassa. Voisin kirjoittaa tästä enemmän myöhemmin.

Meidän lähiranta auringon laskiessa Atlanttiin eräänä kauniina kesäisenä iltana, silloin kun korona hieman hellitti otettaan ennen toista aaltoa

Toinen aalto

Elämme Espanjassa tällä hetkellä koronan toista aaltoa (kai tämä sitä vielä on?). Kesällä elo oli jo melkein normaalia ja kävimme paljon patikoimassa lähiseudulla ja olimme muutenkin hieman sosiaalisempia (tosin myönnettäköön, ettei meidän sosiaaliset piirit täällä ehtineet kovin suuriksi kasvaa ennen koronan tuloa, mutta onneksi muutamia ihania tyyppejä elämäämme on tullut). Esimerkiksi Urkiolan luonnonpuisto vuorineen noin puolen tunnin matkan päässä Bilbaosta tuli hyvin tutuksi.

Rajoituksia on toisen aallon iskiessä tehty Espanjassa alueittain lokakuusta alkaen ja tätä kirjoittaessa koko Espanjan tilanne on menossa toisen aallon huipulta parempaa kohti, onneksi. Pitää kuitenkin muistaa, että silti tilanne on vielä vakava, vaikka ajoittain rajutkin rajoitustoimet ovatkin purreet.

Mutta tämä on jo lasten leikkiä kevääseen verrattuna, saamme liikkua ulkona ja vaikka emme tällä hetkellä saa täällä Baskimaalla poistua edes omasta municipiosta ilman hyvää syytä, ei se ole meitä ole juurikaan haitannut (huhu kertoo, että tilanne saattaa muuttua ennen joulua). Ulkonaliikkumiskielto on myös olemassa klo kymmenestä eteenpäin iltaisin. Tietysti meillä ei ole täällä perhettä, ja ymmärrän tilanteen hankaluuden niiden osalta, jotka eivät näe perheenjäseniään rajoitusten vuoksi. Olemme olleet nyt paljon kotona, turvallisessa pikku kylässämme ja tavanneet muita ihmisiä vain ulkona. Melko varovaisesti siis, mutta kevääseen verrattuna kuitenkin niin kovin normaalisti.

Toki olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa että korona ei ole vaikuttanut elämäämme muuten kuin liikkumisrajoitusten, lisääntyneen kotoilun ja vähentyneiden sosiaalisten kontaktien muodossa. Se on tässä tilanteessa kuitenkin lopulta vähän. Esimerkiksi Baskimaan ravintolat ovat tällä hetkellä suljettuina ja tällä hetkellä kaikki sympatiani menevät yrittäjille ja työpaikkansa menettäneille. Lupasin jo Instagramissa ja lupaan tässäkin, että tulen käymään ravintoloissa ihan urakalla niiden taas avautuessa, pieniä kauppoja unohtamatta.

Iloisia uutisia koronan keskellä

Tässä on ollut vähän muutakin, tällä kertaa iloisiakin uutisia, josta olen Instagramissa kertonutkin.

Meille syntyy nimittäin joulukuussa vauva. Kun ruokarajoitusten aika loppuu ja saan taas syödä Baskimaan herkkuja, ravintolat tulevat taas meille tutuiksi ja toivon meidän (kuten tietysti kaikkien muidenkin) elämän suuntaavaan taas kohti normaalimpaa tilaa. Vauva on yksi syy siihen, miksi olemme olleet hieman epäsosiaalisempia kuin normaalisti olisimme olleet ja rajoituksia ja ohjeita on tullut seurattua tarkkaan.

Loppukaneetti

En todellakaan haluaisi olla tällä hetkellä päättämässä Espanjan tai minkään muun maan asioista, enkä sen enempää edes halua ottaa kantaa tilanteen hoitoon, tilanne ei ole helppo kenellekään ja kaikilla on luonnollisesti asioista oma mielipide.

Mutta kevään tilanteen Espanjasta käsin nähneenä sairaaloiden täyttyessä, ihmisten sairastuessa, kuolonuhrien määrän ollessa hurja ja terveydenhoitohenkilökunnan ollessa voimiensa äärirajoilla, ei tilanteessa varmasti muuta vaihtoehtoa ollut kuin laittaa lockdown päälle keväällä. Olihan tauti tuntematon ja kaikki se, mitä sairaaloissa ja hoitokodeissa tapahtui, tuskin unohtuu hetkeen. Mutta tietysti ihmisten toimeentulolla on myös suuri vaikutus ja terveyden ja talouden huomioon ottaminen tässä tilanteessa ei ole millään lailla helppoa.

Kiitos kun tulit blogiin ja jaksoit lukea jutun tauon jälkeen, palaan Espanjaan (Baskimaahan) ja ulkosuomalaisuuteen liittyvien juttujen kanssa taas pian! Tuskin koronaan hirveästi enää palaan, mutta oli hyvä saada tätä vähän purettua tekstin muotoon. Juttutoiveita otan mielelläni vastaan.

6+1 piilotettua helmeä Euroopassa

Matkailussa on meneillään suuntaus, joka korostaa halua matkustaa kohteisiin, joissa pääsee ihmettelemään aitoa elämää ja viettää lomaa suurten turistimassojen ulottumattomissa.

Ymmärrän tämän. Pidän itse kohteista, joissa ei yleensäkään ole suurta ihmispaljoutta (yllättäen en tästä syystä viihdy täällä Saksassa esimerkiksi Düsseldorfin muuten mukavassa Japanipäivässä, joka toi viime vuonna 700000 ihmistä kaupungin keskustaan). Ravintoloiden ystävänä arvostan myös ravintoloita, joita ei ole tehty täysin matkailijat silmällä pitäen. Nämä tekijät vaikuttavat paljon matkakohteen valintaan, ja moni suosittu Euroopan kohde juuri heinä-elokuussa on pois laskuista. Muita turisteja vastaan minulla ei kuitenkaan mitään ole, olenhan sellainen itsekin.

En ymmärrä suuntausta, jossa muut matkailijat valittavat suureen ääneen liiallisesta turismista lomakohteessaan, koska se nyt on vähän kaksinaismoralismia ja monessa tilanteessa asia olisi ollut selvitettävissä helposti etukäteen. Mutta ymmärrän sen, että lomalla halutaan matkustaa paikkaan, jossa on rauhallisempaa ja ehkä autenttisempaakin kuin monessa erittäin suositussa kohteessa.

Tässä olisi yhteensä seitsemän kohdetta, joissa kaltaiseni matkailija viihtynee hyvin. Olisi mukava kuulla omia kokemuksianne kommenttiboksissa!

1 Itä-Hollanti

Hollannin itäosat lähellä Saksan rajaa edustavat minulle paikkaa, jonne voi tehdä aina pienen ulkomaanpaon niin halutessaan. Meiltä kotoa on Hollantiin noin 50 kilometriä, ja tunnelma muuttuu rajalla. Hollantilaiset rakennukset eroavat saksalaisista melko roimastikin, ja jopa Saksaa tasaisempi maasto kanaaleineen ja järvineen tuo pientä uutuudenviehätystä arkeen.

Roermond

Meidän suosikeiksemme ovat vakiintuneet Nijmegen, Roermond ja valkoisesta vanhasta kaupungistaan tunnettu Thorn. Ajomatkalla Roermondista Thorniin pääsee ihailemaan hollantilaista maaseutua ja sen rauhallisuutta. Näissä paikoissa ei juurikaan muita turisteja tapaa (paitsi ostosmatkailijoita Roermondissa sijaitsevassa outlet-kylässä), ja viehättävä ympäristö yhdistää näitä kaikkia. Nuo suunnat eivät ole varsinaista aktiiviteettien ja suurkaupunkielämän ilotulitusta, mutta rakastan sitä rauhallisuutta etenkin maaseudulla Roermondin ja Thornin kulmilla. En ole itse noilla nurkilla pyöräillyt, mutta ainakin Roermondin laitamilla oli mukavasti opasteita pyörillä liikkuville.

Nijmegen on näistä mainitsemistani kohteista suurin, ja sieltä on autolla mukava liikkua kohti eteläistä Hollantia. Roermondista ei ole näin suomalaisittain katsottuna pitkä matka esimerkiski Maastrichtiin (tai Eindhoveniin), joten eikun auto alle ja tutkimaan Hollannin maaseutua ja suurempia kaupunkeja. Saksankin puolella kannattaa poiketa, kaukana ei ole esimerkiksi Aachen tai Düsseldorf (lue lisää kohdasta 3).

Lue lisää aiemmasta jutustani: Matkavinkit Hollantiin – 4 kohdetta lähellä Saksan rajaa

2 Glasgow

Glasgow jää usein sisarensa Edinburghin varjoon. Ymmärrän tämän, sillä Edinburgh on varmasti etenkin Skotlannissa ensi kertaa vierailevalle se must-kohde, jossa on tarjolla paljon Skotlannille ominaista tunnelmaa ja onhan se aivan uskomattoman kaunis kaupunki.

Mutta, näin entisenä Glasgown asukkina, on pakko puolustaa vähän tuota entistä kotikaupunkia. Glasgow on rujo, se ei ole kovinkaan kaunis, ja siellä näkyy kaupungin ei niin vauras historia. Mutta sitä suuremmalla syyllä siellä kannattaa käydä. Paikalliset ovat äärettömän ystävällisiä, kaupunki ei ole varsinainen matkailumagneetti (pl. suuret keikat), siellä on hyvät ostosmahdollisuudet ja paljon päiväretkimahdollisuuksia (Edinburgh).

Glasgowssa oma entinen kotiseutunu West End on ehdoton suosikkini. Yliopisto on itsessään jo nähtävyys, ja Ashton Lane suloisine baareineen ja ravintoloineen on ihana paikka viettää iltaa (kuva yllä). Kember & Jones -niminen kahvila skonsseineen saa kehut, ja pieniä kahviloita ja ravintoloita on alue pullollaan.

Tutustu Glasgow’n aksenttiin vähän etukäteen, esimerkkinä tämä Youtube-video.

3 Düsseldorf

Armas kotikaupunkini Düsseldorf on kohde, joka kannattaa pitää mielessä jos etsii kaupunkikohdetta, jossa on menoa ja meininkiä, muttei kuitenkaan suuria matkailijamassoja. Lyhyet välimatkat ja hyvä ravintola- ja baaritarjonta ovat Düsseldorfin etuja, ja ostoskaupunkina kaupunki on mitä parhain (meille avattiin esimerkiksi juuri suosikkini Uniqlo). Düsseldorfin japanilainen kortteli tuo oman mausteensa kaupunkiin, ja kaupungin suuri japanilaissiirtokunta varmistaa sen, että japanilaisten ravintoloiden ruoan taso on ja pysyy hyvänä.

Düsseldorf on lähellä Kölniä, junamatkaa näiden kahden välillä on hieman yli puoli tuntia, ja samalla reissulla on kätevä yhdistää nämä molemmat. Itse Düsseldorfissakin löytyy paljon nähtävää ja erilaisia kaupunginosia. Düsseldorfissa on useita mielenkiintoisia museoita (K20 & K21), ja alueina Medienhafen, Oberkassel sekä hieman kauempana sijaitseva Kaiserswerth ovat mukavia paikkoja viettää päivää. Hipsterit viihtyvät Flingernissä, ja jalkapallofanille F95:n pelit ovat herkkua.

Lue aiempi artikkelini Düsseldorfista: Düsseldorf, kesän kuumin matkakohde

4 Vitoria Gasteiz

Baskimaan hallinnollinen pääkaupunki Vitoria Gasteiz on paikka, joka jää monelta pohjoisen Espanjan reissaajalta unholaan. Vitoria sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä niin Bilbaosta kuin San Sebastianistakin, ja siellä viihtyy etenkin ruoan ystävä (kuten nyt Baskimaassa muutenkin). Vitoriasta löytyy katedraaleja ja museioita, mutta itse nautin eniten kaupungin leppoisasta tunnelmasta ja hyvistä ravintoloista. El Portalon ja Sagartoki saavat laaturavintoloina suositukset – muuten ruokapaikkoja on helppo etsiä Plaza de Espanalta.

Kaupunki ei ole järin iso, ja siksi siihen on helppo tutustua vähän lyhyemmässäkin ajassa. Se toimii oivana porttina La Riojan viinialueelle, ja jo mainitut Bilbao ja San Sebastiankin ovat lähistöllä. Näillä seuduilla näkee monta paikkaa kerralla. Tuskin Vitoriaan vaikkapa viikoksi lähtisin, mutta se toimii hyvin osana Baskimaan reissua. Vitoria on kohde, joka osuu harvan reitille ihan vahingossa, mutta se kannattaa kyllä kurkata.

5 Prato ja Pistoia

Toscanassa sijaitsevat kaupungit Pistoia ja Prato jäävät usein isoveljensä Firenzen varjoon. Niitä ei kuitenkaan kannata unohtaa, sillä niissä molemmissa on tarjolla paikallista fiilistä ja rentoa matkailua. Mikä parasta, ne sijaitsevat junamatkan päässä Firenzestä, eli autoa ei tarvitse vuokrata ja päiväretki on täysin mahdollinen.

Entistä useampi Firenzen matkaaja majoittuu Pratossa, sillä kaupungissa on edullisemmat majoitushinnat ja mainiot ravintolat jotka toimivat paikalliset asukkaat huomioon ottaen (italialaiset ovat usein tarkkoja ruoastaan, joten huonot katoavat äkkiä katukuvasta). Pratossa oman mausteensa katukuvaan tuo kaupungin kiinalaisiirtokunta, joka on Italian suurin. Arvatkaas mistä monet Made in Italy -tuotteet tulevat?

Huomaa, että useimmat kaupat ja ravintolat sulkeutuvat Pratossa ja Pistoiassa iltapäiviksi, ja avaavat ovensa taas iltaisin.

6 Luxemburg

Luxemburg, tuo tylsä finanssikaupunki ja EU-virastojen kehto? Ehei!

Luxemburg oli itselleni vuoden 2018 yksi miellyttävimpiä tuttavuuksia, ja oikeastaan just sitä mistä pidän. Ei superkiireinen, vaan ihmisiä oli juuri sen verran, että vipinää syntyi, muttei suurta ahdistusta kuitenkaan. Vierailimme Luxemburgissa eräänä keväisenä viikonloppuna ulkosuomalaisten naisten kanssa, ja kaupungin miellyttävät ravintolat (kiitos Ainolle hyvistä valinnoista ja suosituksista!) ja kompakti koko olivat hyvän seuran ohella koko reissun juju. Kulttuuria löytyy, ja kansainvälisessä Luxemburgissa englannilla pärjäsi mainiosti.

Ja onhan Luxemburgissa myös luontoa ja viinitiloja, joten eikun auto alle ja tutkimaan – Saksan Trier ja Saarbrücken ovat myös ihan vieressä. Esimerkiksi Helsingin hintoihin tottuneelle kalliinakin pidetty Luxembourg ei ravintoloiden hinnoiltaan suurempi järkytys ole.

Lue lisää Luxemburgin matkastani täältä.

+1 Matkajokeri

Jokerina pohjalla vielä yksi kohde, joka minua kiehtoo kovasti, mutten siellä ole vielä käynyt. Se on kaupunki Saksan idässä, ja sitä on kutsuttu jopa uudeksi Berliiniksi.

Tämä kaupunki on Leipzig, joka on seuraavan vuoden bucket listallani Euroopan kärjessä. Onko joku käynyt?

Mikä on sinun piilotettu helmesi Euroopassa?

5 matkavinkkiä Bilbaoon – koe ainakin nämä tärpit

Bilbao on kaupunki joka on hyvin yllättäen tullut elämääni. Kaupunki, jossa olen saanut viettää paljon aikaa, ja tutkia sen katuja kiireettä.

Meillä oli viime viikolla vieraita kylässä Bilbaosta, ja juttelimme illallispöydässä luonnollisesti paljon Bilbaon alueesta ja vähän sen turismistakin. Ja tulinpa siinä samalla sanoneeksi, että nyt on viime aikoina suomalaisten osalta näkynyt paljon Bilbao-aiheisia kyselyitä ja kuvia sosiaalisessa mediassa. Tämä on hieno asia, että Bilbao ja koko Baskimaa on viime vuosina noussut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi maan muille (eittämättä upeille) kolkille.

Tässä pohjustusta teille, jotka ette ole blogiani lukeneet säännöllisesti: olemme viettäneet mieheni Matteon työn takia Bilbaossa muutamien kuukausien pätkiä, keskustassa sekä Getxon alueella asustaen.

Itse näen Bilbaon mielenkiintoisena kaupunkina, jossa viihtyy kulttuurin ja hyvän ruoan ystävä. Se ei ehkä ole kaikilta osin Espanjan kaunein kaupunki, mutta mielenkiintoinen se on. Ja sellainen aito, jossa paikallista elämää ei tarvitse hakemalla hakea. Mausteena Bilbaossa törmää baskien kulttuuriin, ja siihen kannattaakin tutustua ennen matkaa edes vähän.

Muista, että Bilbaossa sää voi vaihdella rajustikin, joten tutki sääennuste tarkasti ennen matkaa ja varaudu vaihteluihin. Olen ollut Bilbaossa lumimyrskyssä sekä helteellä – ja vuoden 2018 alkupuoli jäänee historiaan yhtenä lähihistorian kurjimmista vuosista sään suhteen. Sadetta on piisannut.

Poimi tästä vinkit Bilbaoon ja saa kysyä jos jokin askarruttaa!

Täytä vatsasi pintxoilla

Ruoka, ruoka… Baskimaa on todella kunnostautunut ruokapuolella, ja alan harrastajat palaavat Bilbaoon ja San Sebastianiin tämän tästä. Taannoin ilmestyneen maailman 50 parhaan ravintolan listalle mahtuu kolme Espanjan Baskimaalla sijaitsevaa ravintolaa.

Se on iso määrä yhdelle alueelle, etenkin kun kaksi näistä oli jopa kymmenen parhaan joukossa. Paneudun vielä myöhemmin tarkemmin alueen ruokaan ja ruokakulttuuriin erillisen jutun muodossa, mutta tässä vinkki Bilbaoon: heitä ajatus kaikista mahdollisista laihdutuskuureista romukoppaan, ja nauti.

Pintxot eli patonginpalat erilaisin täyttein kuuluvat lähtemättömästi Bilbaon ruokakulttuuriin, ja pintxoravintoloita on ihan kaikkialla. Tapana on, että nautitaan muutama pintxo yhdessä paikassa, josta siirrytään seuraavaan. Pintxot ovat usein myös edullisia, ja siksi niitä kannattaa nautti antaumuksella – usein hinta-laatusuhde on kunnossa, ja koska ne ovat usein esillä baaritiskillä, on helppo jo nopeasti nähdä tarjonta..

Pidän etenkin Indautxun alueella olevasta, lähes vierekkäin sijaitsevasta kolmen koplasta: juustopintxojen Gaztandegistä, Brass27:sta sekä oysterbaari El Puertitosta. Las Arenasin alueella Getxossa Jal Alai on ehdoton (kuva yllä). Casco Viejossa sijaitseva Plaza Nueva kätkee sisäänsä myös lukuisia pintxobaareja, joista osa on tosin hieman siellä tyyriimmällä puolella (joskin silti suomalaisittain kohtuullisen hintaisia).

Kattoterassien ystävä nauttii Ercilla-hotellin katolla olevasta terassista ja maisemasta.

Lähde retkelle Getxon alueelle

Getxo sijatsee metromatkan päässä Bilbaon keskustasta, ja se on koti noin 80000 asukkaalle. Matkaa Bilbaon ytimestä Areetan asemalle on noin 15-20 minuuttia, lähtöasemasta riippuen. Areeta on hyvä aloituspiste Getxon tutkimiselle, sillä sen läheisyydessä sijaitsee maailmankuulu UNESCO-kohde Puente Bizkaia. Puente Bizkaian toisessa päässä sijaitsee idyllinen Portugalete, joka on pienine kujineen myös kokemisen arvoinen.

Puente Bizkaia on UNESCO:n maailmanperintökohde

Portugalete on täynnä suloisia kujia

Areetan metroasema sijaitsee Las Arenasissa, ja siellä on pienten ja idyllisten pintxopaikkojen (kokeile ehdottomasti  mainittua Jal alalia!)  lisäksi myös pikkuputiikkeja ja viehättävää tunnelmaa. Se on myös vastakohta melko tiiviisti rakennetulle Bilbaon keskustalle. Puente Bizkaialta kannattaa lähteä kävelemään rantaa pitkin Negurin suuntaan – tällä reitillä yhdistyvät rantamaisemat ja ulkoilu. Kannattaa kävellä aina Puerto Viejolle asti, jossa voi nauttia vaikka viinin ja pintxon reippailun lomassa.

Piipahda myös Algortassa ja Bidezabalissa, jossa voit nauttia kävelyretkistä rannalla jylheien kallioiden ympärillä.

Puente Bizkaian sillalle pääsee vierailemaan, ja sieltä saa hyvän kuvan Getxosta ja Portugaleten alueesta. Rantareitti kohti kuvassa ylenpänä näkyviä kallioita ja Puerto Viejoa on mieleenpainuva.

Rakastu rantaelämään

Getxo on tunnettu rannoistaan, ja esimerkiksi Negurin ja Algortan edustalla sijaitsevat rannat ovat ihania paikkoja viettää kuumaa kesäpäivää. Näiden rantojen hyvä puoli on se, että ne eivät sijaitse kaukana keskustasta, ja ne ovat saavutettavissa Bilbaon erittäin hyvin toimivalla metrolla.

Kun maltat matkustaa metrolla vielä hieman Negurista ja Algortasta eteenpäin, saavut Larrabasterraan / Sopelaan. Siellä alkaa vielä mahdollisesti upeampi rantamaisema, jossa surffaajat nauttivat monen mielestä Manner-Espanjan rannikon parhaimmistoon kuuluvista rannoista. Rantoja on kaksi, ja jylhissä maisemissa viihtyy koko perhe. Jää pois Larrabasterrassa, jossa pääkadun varrella on ainakin kesäaikaan myös surffiliikkeitä.

Tuolla surffataan vuoden ympäri, ja olin todistamassa hetkeä kun tuulinen, rapsakka 5 plusastetta oli ihan hyväksyttävä surffisää – sehän on vain varustuksesta kiinni, kuten Suomessakin moneen asiaan todetaan!

Tee päiväretkiä ulkoilun ja vaelluksen muodossa

Bilbaossa on mahdollisuus nauttia ulkoilmasta helposti myös ytimessä majoittuessa. Seutu on vihreää, siellä toki sataakin paljon, ja korkeuserot takaavat mielenkiintoiset maastot. Pienelle reippailulle pääsee niin kaupungin keskustan läheisyydessä kuin metrollakin.

Oma suosikkini on Santurzin metroaseman vierestä lähtevä reitti Monte Serantes -kukkulalle. Eli hyppää keskustassa metroon, ja puolessa tunnissa olet jo upean luonnon parissa. Huipulta aukeaa upea näköala yli Bilbaon ja Getxon, sekä voit ihailla länteen suuntautuvaa Cantabrian maakuntaa.

Reitti ei ole vaikea, melko pitkä kuitenkin, joten varaa aikaa. Ja toki ylämäki on aina ylämäki – alaspäin on sitten jo huomattavasti mukavampi tulla. Pakkaa tarpeeksi eväitä ja juotavaa mukaan.

Lähellä keskustaa pääset luonnon helmaan Artxandan funicular-aseman päätepysäkiltä. Älä unohda jäädä nauttimaan maisemista näköalapaikalle ennen retken aloittamista. Me köpöttelimme rauhassa näköalapaikalta Deuston kautta Sarrikon aseman läheisyyteen muutaman tunnin verran.

Oman, aiemman juttuni kuvineen löydät täältä: Vaeltamassa Bilbaossa ja pakarat jumissa

Täältä löytyy lisää tietoa Bilbaon alueen trekkausmahdollisuuksista.

Heittäydy kulttuurin maailmaan

Niin, Bilbao ja kulttuuri nyt vain kuuluvat yhteen. En ole matkailijana sellainen, joka reissuilla varta vasten hakeutuu matkakohteen jokaiseen museoon, mutta haluan käydä ne tärkeimmät kuitenkin tutkimassa aikataulun sallimissa rajoissa.

Bilbaon tunnetuin kulttuurikohde lienee itseoikeutetusti Guggenheim, ja suosittelen siihen tutustumaan. Toki jos tuntuu, että moderni taide aiheuttaa lähinnä ärsytystä, näppylöitä ja someraivoa, jätä paikka väliin, mutta mielestäni se on kyllä käymisen arvoinen. Jo rakennus on vaikuttava.

Bilbaosta löytyy myös mielenkiintoista arkkitehtuuria, designia sekä gallerioita. Culture Tripin artikkeli An Art Lover’s Guide to Bilbao in 24 Hours on hyvä paikka aloittaa tiedon etsiminen. Sateen sattuessa aika kuluu kuin siivillä eri museoissa ja gallerioissa. Kulttuurikeskus Azkuna Zentroa on paikka, jossa itse viihdyin ohikulkumatkoilla (ja sieltä alakerran leffateatterista sai edullisten poppareiden liskäsi Pandan lakua).

Oletko käynyt Bilbaossa? Mitä pidit?

Autolla Euroopassa: Biarritz-Bilbao

En usein matkusta pitkiä matkoja autolla, vaikka Keski-Euroopassa asunkin. Muutama sata kilometria menee vielä, mutta pidemmät matkat tehdään usein lentäen – ihan siitä syystä, että meiltä on Suomeen lomien määriin nähden suhteellisesti pitkä matka. Samasta syystä Italiaankin tulee matkustettua lentäen.

Autolla matkailu Euroopassa on kuitenkin mainio tapa nähdä monta paikkaa kerralla. Autolla liikkuminen tuo vapautta matka-aikatauluihin, ja ymmärrän täysin tähän matkustusmuotoon hurahtaneita ihmisiä. Parasta tässä on se, että Euroopan lyhyet etäisyydet tuovat mahdollisuuksia lyhyellekin lomalle. Meiltäkin Düsseldorfista pääsee muutamassa tunnissa vaikka minne, kuten esimerkiksi Amsterdamiin ja Brysseliin.

Yksi omista autoilusuosikeistani Etelä-Euroopassa on reitti Baskimaassa Biarritzin ja Bilbaon välillä: etäisyys näiden kahden kaupungin välillä on vain noin 150 kilometriä, ja tuolle lyhyelle matkalle mahtuu paljon nähtävää. Se on todellista slow travelia, mikäli aikaa on – ja lyhempikin loma riittää näiden kulmien tutkimiseen.

Autolla Euroopassa: Biarritzista Bilbaoon on lyhimmillään vain 150 kilometria

Biarritzista voi ajaa Bilbaoon lukuisia eri reittejä, mutta oma suosikkini on ehdottomasti vähän hitaampi matka Ranskan puolen rannikkoa alas ja sieltä sitten moottoritietä kohti San Sebastiania ja Bilbaota. Kun olemme muutaman kuukauden pätkiä Bilbaossa viettäneet, olemme yrittäneet ottaa aluetta mahdollisimman hyvin haltuun autolla.

Kesto riippuu toki liikenteestä. Jos haluat nauttia rannikon maisemista, suosittelen varaamaan matkaan vähän enemmän aikaa. Nopeastihan tuon välin ajaa, mutta suosittelen kyllä oikein lämpimästi tuosta rannikosta nauttimista useamman päivän verran. Ei ainakaan tarvitse hötkyillä, ja näkee paljon.

Tietullit on myös hyvä muistaa, jos ihan pikkuteitä ei halua körötellä – niihin kannattaa varata muutama kymppi ylimääräistä. Moottoritie San Sebastanista Bilbaoon on nopea ja kätevä. Pikkuteillä on toki puolensa – moottoritie kun ei vie niihin rannikon upeimpiin kohtesiin. Katso tämän jutun alle keräämäni linkit alueen rantakohteisiin liittyen.

Autolla Euroopassa: Biarritz – Bilbao -reitillä on paljon vaihtoehtoja

Biarritzista Bilbaoon ja takaisin (tai toisinpäin) ajaa leppoisasti muutamassa päivässä. Jos aikaa on enemmän ja haluaa nähdä enemmänkn kuin tuon välin, voi koukun tehdä esimerkiksi myös Pamplonaan ja Vitoriaan. Sattuupa tälle ”koukulle” melko helposti myös Riojan viinialuekin, jos viinit kiinnostavat. Tämä ei toki ole parin päivän pyrähdys, joten aikaa kannattaa varata – mutta tuolla se kyllä palkitaan.

Me olemme ajaneet Bilbaosta Biarritziin yhden yön reissulle. Auton vuokrauksesta en osaa valitettavasti tarkemmin antaa vinkkejä, sillä olemme olleet matkalla omalla autolla. (Biarritz-Bilbao väliä pääsee kulkemaan edullisesti myös ALSA:n busseilla, vaihto San Sebastianissa)

Pidän etenkin Ranskan Baskimaan rannikon pienistä kohteista kuten Guethary ja Saint Jean de Luz – niissä pääsee helposti rentoon surffitunnelmaan ja rannat ovat todellakin vertaansa vailla. Ne ovat pienempiä kuin Biarriz, ja auringonlaskut upeita – tosin eivätpä ne mitenkään epämiellyttäviä Biarritzissakaan ole. Mutta koe se auringonlasku noilla suunnilla, ainakin kerran.

Biarritzissa surffitunnelmasta kannattaa ottaa myös hyöty irti, sillä rentoa surffimeininkiä ei oikeastaan edes pääse pakoon. Etenkin off season -aikana Biarritz on mukavan hiljainen, ja maaliskuun lopulla saimme olla siellä aika rauhassa. Toki kaikki majapaikat eivät ole kaikkina vuodenaikoina avoinna, mutta ei majoituksen varaamisessa ollut minkäänlaista ongelmaa ollut maaliskuussakaan. Me yövyimme viimeisimmälä reissulla Radisson Blu -hotellissa lähellä Biarritzin keskustaa, ja auto parkkeerattiin vierailun ajaksi hotellin parkkihalliin.

Biarritz on suloinen ja hienostunutkin pikkukaupunki, joka on kuitenkin rento – sinne tullaan nauttimaan elämästä. Suosittelen etenkin Biarritzin kauppahallia, mikäli mieli tekee paikallisia herkkuja.

Espanjan Baskimaa – San Sebastian

San Sebastianin rantaa – vanha kaupunki oikealla

Espanjan puolella reitille osuu kaksi suurempaa kaupunkia, San Sebastian ja Bilbao, jotka molemmat ovat vierailun väärtejä. Näiden välille jää paljon rantakohteita, kuten Lekeitio, Mundaka ja Menakoz vain muutaman mainitakseni.

San Sebastiania kuvaillaan usein ruokafanin unelmakohteeksi, ja sitä se toden totta myös on. Vanhan kaupungin kaduilla ei jää nälkäiseksi, ja sieltä löytyy paikallista tunnelmaa parhaimmillaan – kapeita katuja, syötävää ja juotavaa sekä pieniä kauppoja. Ruokailu on Espanjan puolella yleisesti ottaen edullisempaa kuin Biarritzissa.

Jos San Sebastianissa on ravintoloissa täyttä, kauniilla säällä voi ruokailla vaikka kadulla

San Sebastianin vanha kaupunki sijaitsee meren välittömässä läheisyydessä, kuten kaupungin keskustakin, ja rantabulevardilla ja niemen ympäri kävellen voi hyvin sulatella ruokaa ja nauttia kaupungin tunnelmasta. Ranta sopii mainiosti myös rentoon rantaelämään.

Jalkapallofani saattaa matkalla San Sebastanista Bilbaoon harkita vierailua La Liga -joukkueen seuduilla Eibarissa – vaikka totuuden nimissä tässä laaksossa sijaitsevassa kaupungissa ei ole juuri kovinkaan paljon muuten nähtävää.

Bilbao

Guggenheimin edustaa Bilbaossa

Olen hieman puolueellinen, ja valitsen Bilbaon San Sebastiania mieluisammaksi kaupungiksi. Monet sanovat toista – itse toki tunnen Bilbaon paremmin, ja siihen on kehittynyt omanlaisensa suhde. San Sebastian on kaunis ja suloinen, Bilbao suurine kerrostalolähiöineen rujompi, vaikka toki sielläkin kaunista arkkitehtuuria löytyy. Etenkin ihan ytimestä.

Siinä missä San Sebastianissa iso osa elämästä keskittyy luonnollisesti rannan ja vanhan kaupungin kulmille, Bilbaon ydin on levittynyt laajemmalle alueelle. Tai ainakin siltä se tuntuu, ja Bilbaossa on enemmän ison kaupungin tunnelmaa.

Bilbaon vetonaula on luonnollisesti kulttuuri ja Guggenheim, mutta myös tuo San Sebastianinkin yhteydessä mainittu ruoka. Pintxoja eli paikallisia tapaksia löytyy niin vanhan kaupungin Plaza Nuevalta kuten mm. Indautxun alueelta, joka on omia suosikkejani kaupungissa. Indautxussa kannattaa suunnata Gaztandegi-nimiseen ravintolaan, joka tarjoaa juustopintxoja. Ne sulavat suussa. Matteon paikalliset kollegat vierailevat siellä myös, ja heidän kauttaan paikkaan alunperin pari vuotta sitten tutustuin.

Playa de Ereaga – Neguri, Getxo

Yksi Bilbaon alueen minulle mieluisimmista kohteista on kuitenkin Getxo, rantaa myötäilevä alue kaupungista rannikon suuntaan. Getxo on helppo ottaa haltuun metrolla – Las Arenas tarjoaa vilkkaampaa menoa (josta pääsee maailmanperintökohde Puente Bizkaiaa ihmettelemään), Negurissa löytyy upeaa rantaa ja hieman kauampana Sopelassa on ne rannat, joiden perässä surffaajat seudulle saapuvat. Pitäisi varmaan tehdä ihan oma juttu myös Bilbaon suosikeista – kaupunki tuntuu olevan nousussa suomalaisten matkailioiden keskuudessa, eikä ollenkaan suotta!

Jos matkaa haluaa vielä jatkaa, Cantabriassa sijaitsevat Castro Urdiales ja Santander toimivat porttina lännemmäs Asturian suuntaan.

Me suosimme parkkihalleja

En oikein osaa verrata Espanjan tai Ranskan Baskimaan liikennettä mihinkään – minulla ei ole kokemusta esimerkiksi Etelä-Espanjassa autoilusta – mutta ei se liikenne noilla seuduilla mielestäni mitenkään kaoottista ole. Auton parkkeeraukseen käytimme usein parkkihalleja, niin San Sebastanissa kuin Bilbaossakin. Niitä on mielestäni lähes joka kulmalla etenkin kaupunken keskustoissa, ja ehdottomasti vaivattomin parkkeerausmuoto.

Parkkipaikat tosin olivat hyvin paljon totuttua pienempiä ja naapuriruudun Porsche oli kieltämättä niin tiiviisti parkkeerattu omaan ruutuunsa, etten tiedä olisinko omaan kuviteltua Porscheani siihen väliin uskaltanut alkaa yrittämään.

Mikä on sinun suosikkireittisi Euroopassa?