All Posts By

lena

Pääsiäinen kotona Saksassa – miksi?

Kuva: Jenni / H niin kuin Hausfrau

Pääsiäinen on vietetty, ja siitä tuli oikeastaan todella tarpeellinen breikki arkeen. Neljän päivän vapaat, joista suuri osa jopa kului ihan oikeasti vapaalla. Helleaalto pyyhkäisi Düsseldorfin yli, ja nautimme noin 25 asteen lämpötiloista ja pilvettömästä taivaasta jokaisena päivänä. Mitä parhain lomasää.

Sain tehtyä työt kasaan torstaina iltapäivällä, mikä tarkoitti sitä, että suurin osa ajasta kului toden totta ihan vapaa-ajan merkeissä. Vähän tein sunnuntaina hommia varastoon, sillä joudun viisaudenhampaan poistoon nyt pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Kalenterissa ei tosin näyttäisi olevan hirveää kasa hoitamattomia hommia rästissä, joten mitään ei tarvinnut pääsiäisenä varsinaisesti kiirehtiä kasaan. Tämä on parasta työnteossa: hyvä rytmi, ilman suurta stressiä hoitamattomista hommista.

Pääsiäisen vietto alkoi Jennin kanssa jo torstaina, kun suuntasimme illalliselle vietnamilaiseen ravintolaan. Tarkoituksena oli höpötellä niitä näitä ja vähän haistella tunnelmaa kaupungilla. Koska sää oli hieno, saimme pöydän ulkoa kadulta ja testasimme ensi kertaa An Bahn mi -nimistä vietnamilaista ravintolaa. Valinta oli oikein hyvä, vaikka itse sanonkin, ja hipstereiden suosima Flingernin Ackerstrasse oli sopiva paikka aloittaa illanvietto. Siellä kun tulee harvemmin käytyä, ja paikka on kivan rento.

Flingernistä hyppäsimme ratikkaan ja sieltä Düsseldorfin vanhaankaupunkiin nauttimaan auringonlaskusta (ensimmäinen kuva). Saatoimme kuunnella myös Kaija Koota, joten jos joku suomimusiikin suosiota ihmetteli Düsseldorfin vanhassa kaupungissa, niin syylliset löytyvät täältä. Kiitos Jennille kivasta illasta tätäkin kautta.

Illanviettoa seuraava aamu eli pitkäperjantai valkeni aurinkoisena kotona. Lähdimme aamupalan jälkeen melko aikaisin ulkoilemaan pienen perheemme kanssa, ja olimme ulkona lounaaseen asti – puistossa ja asuinalueemme rauhallisilla kaduilla.

Tätä seurasi kiireetön ruoanlaitto ja sitten hupsista, kolmen tunnin päikkärit koko poppoolle. Edellinen ilta verotti vähän, ja yön unet olivat jääneet hieman lyhyiksi, vaikka kotona melko aikaisin olinkin. Pubit menivät pitkänperjantain vuoksi kiinni puoliltaöin.

Tämä kaava toistui seuraavina päivinä, ja kävimme tutkimassa entisiä asuinseutujamme Pempelfortissa (kuva alla), josta matka suuntautui Reinin rantaan. Sunnuntaina ystävät tulivat lounaalle, ennen muuttoaan pois Düsselistä. Tämä on sitä aikaa, kultainen kolmen vuoden sääntö, kun monet muuttavat ja lähtevät uusien haasteiden perässä muualle Eurooppaan ja kauemmas, esimerkiksi Kaukoitään ja Yhdysvaltoihin.

Pääsiäinen aiheuttaa myös muutoksia normaalista totuttuihin aikatauluihin. Meilläpäin Saksaa kaupat ovat kiinni pitkänperjantain, lauantaina kaupat aukesivat ja olivat suljettuina taas sunnuntain ja maanantain. Jos jotain unohtui, Düsseldorfissa oli kaksi kauppaa auki – lentoaseman ReWe ja rautatieaseman Edeka. Eli aina kannattaa varautua, mielummin ajoissa, jos ei halua käyttää aikaansa jonottamiseen ja tungoksessa asiointiin. Tosin lauantaina illalla oli jo aika väljää, kun haimme muutaman unohtuneen asian kaupasta. Täällä ollaan aika perinteisiä pääsiäisen kanssa, mikä kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi matkoja suunnitellessaan.

Summa summarum: Ulkoilu, rentoilu ja NetFlix olivat kova juttu pääsiäisenä. Ja tietysti se, että  tuli kaivettua kesävaatteetkin kaapista ja laitettua mekko päälle. Rentoa oloa, emme me muuta tehneetkään, kun olimme ulkona ja nautimme siitä, että luonto oli herännyt eloon.

Miksi vietimme pääsiäisen kotona?

Tämä on kysymys, johon sain vastata pääsiäisen aikana lähemmäs kymmenen kertaa – ja siksi liitin sen ostikkoonkin.

Suurin osa Saksan lähipiiristämme matkusti kotimaihinsa pääsiäiseksi, ja paikalliset naapurimme lähtivät loma-asunnoilleen tai Hollantiin vapaita viettämään. Kaupunki oli normaalia autiompi.  Mekin olemme usein pääsiäisen pitkät vapaat hyödyntäneet ja lähteneet Italiaan.

Mietimmehän me, josko sitä lähtisimme Italiaan sukuloimaan. Suomeen en olisi halunnut lentää neljäksi päiväksi, Kuopion reissut ovat aina sen verran tyyriitä, että on parempi olla kauemmin. Italiaan pääsee usein kohtuullisempaan hintaan, ja voimme lentää usealta eri kentältä – ja Italiassakin on valinnanvarana Pisa, Firenze ja Bologna. Tosin nyt pääsiäisen korvilla Italiankin hinnat olivat nousseet, mutta pienellä jumppaamisella matka olisi luultavasti onnistunut, ja olisimme päässeet sukukeskeisen italialaispääsiäisen pariin. Koska Düsseldorfista on matkaa Firenzeen saman verran kuin Helsingistä Ivaloon, emme edes harkinneet automatkaa muutaman päivän takia. Harvemmin sitä tosin tulee muutenkaan tehtyä, koska rajoitetulla aikataululla yrittää aina maksimoida päivät perillä.

Matteonkin piti olla matkalla Bilbaoon jo maanantaina illalla, joten tämä olisi joka tapauksessa vähän sotkenut suunnitelmia ja reissua. Ja koska alkuvuonna olemme olleet jonkin verran reissussa, oli kiva olla kotona ihan rennosti. Tässä monen maan välillä sukkeloimisessa tulee välillä raja vastaan, ja on joskus ihana vaan olla ja nauttia paikallaanolosta.

Naapurimme ja ystävät ihmettelivät päätöstämme jäädä kotiin useaan otteeseen, talomme omistajaa myöten. Ihan hyvällä tietysti siis, mutta tämä taisi olla ensimmäinen pääsiäisemme kotona, ja oli mielenkiintoista huomata, miten etenkin kv-ympyröissä vain harva oli jäänyt Saksaan. Meidänkin asuinalue, joka on yksi rauhan tyyssija,  oli nyt jotenkin erityisen hiljainen. Ainoa asia, mistä tiesin jonkun olevan kotona, oli grilliruoan tuoksu joka suunnasta naapureidemme pihoilta.

 

10 lähimatkaunelmaa Keski-Euroopassa

Kodin läheltä löytyy monta mukavaa kohdetta – esimerkiksi Hollannin Thorn 

Olen saanut viimeisen kuukauden aikana kaksi haastetta liittyen matkaunelmiin, ja haaste onkin pyörinyt matkablogeissa kiitettävään tahtiin. Kiitoksia haasteesta Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogin Heli ja Mutkia Matkassa -blogin Emma!

Päätin hieman muuttaa haastetta ja rajasin unelmakohteeni kahden tunnin auto- tai junamatkan päähän kotoa, eli fokus muuttui koko pallon sijaan lähimatkailuksi. Eli matkan alku ja lähtöpiste on kotimme Düsseldorf, ja matka saa kestää noin pari tuntia suuntaansa autolla – se riittäköön nyt minulle lähimatkailun määritelmäksi.

Hyvä puoli tässä Düsseldorfin sijainnissa on se, että parin tunnin matkan päähän mahtuu vaikka sun mitä.

Pidemmittä puheitta haaveisiin:

1 ) Maastricht, Hollanti

Olen ihastunut Hollantiin ja sen tunnelmaan, pikkukyliin ja maaseutuun. Maastricht on kaupunki, jota on kehuttu paljon ja sinne kertyy meiltä matkaa 113 kilometriä, ja Google maps antaa ajomatkaksi tunnin ja viisitoista minuuttia ilman ruuhkaa.

Tänne olisi kiva mennä vaikka yhden yön kaupunkilomalle ja nauttia ihan rauhassa kaupungin tunnelmasta ja ravintoloista. Ja tuoda kotiin salmiakkia tuliaiseksi ja käydä tutkimassa hollantilaisia supermarketeja, viihdynhän niissä oikein hyvin.

2 ) Ahrweiler, Rheinland-Pfalz, Saksa

Punaviinivaelluksistaan tuttu Ahrweiler sijaitsee kotiosavaltiomme Nordrhein-Westfalenin naapurissa, juuri Rheinland-Pfalzin puolella. Monet ystävämme ovat suunnanneet päivän reissulle noille suunnille, ja päivänreissuun on sisältynyt mukavaa yhdessäoloa, vaellusta viinitupien välillä, viinin maistelua ja hyvää ruokaa.

Meiltä matkaa on Ahrweileriin 100 kilometriä, ja ajomatkan arvio on noin tunti. Tietysti autolla ollessa ei voi juurikaan viiniä maistella, mutta ulkoilun ja ruoan kannalta voi matkan ottaa. Ahrweileriin pääsee myös junalla.

Lue lisää Lempipaikkojani-blogista!

3 ) Bonn, Nordrhein-Westfalen, Saksa

Vähän nolottaa tämä kolmas kohta – en ole koskaan käynyt Bonnissa, Saksan entisessä pääkaupungissa. Olen ajanut ohi useita kertoja, mutten ole vielä päässyt itse kaupunkiin. Etenkin keväisin kaupungin kirsikankukat valloittavat somen ja monet matkaavat sinne kauniita puita ihastelemaan. Bonn on myös yksi Saksan vanhimmista kaupungeista.

Bonn on meiltä 75 kilometrin päässä, ja autolla sinne ajaa vajaan tunnin autobaanaa pitkin. Junalla pääsee myös kätevästi suoraan Düsseldorfin rautatieasemalta.

Hieman Bonnin eteläpuolella Königswinterissä olemme käyneet (kuvassa Königswinter / Schloss Drachenfelds), muttemme itse Bonnissa. Königswinter ja Bonn yhdistyvät vaivattomasti yhdellä reissulla.

4 ) Sauerland, Nordrhein-Westfalen, Saksa

Sauerland on myöskin tuttu kavereiden reissuilta, ja siellä sijaitsee käsittääkseni meitä lähinnä oleva laskettelukeskus, jossa on myös tasokkaita vaellusmaastoja. Sauerlandista löytyy korkeuseroja, ja NRW Tourismin mukaan 2711 yli 400 metriä korkeaa huippua. Tämä menee taas kategoriaan ”opi lisää kotiseudustasi”. Eli joko talvella laskettelumatka tai muina aikoina patikointireissu – voisipa Sauerlandin alueelle jäädä pariksikin yöksi.

Etenkin Winterbergin kaunis kylä kiinnostaisi, toki muitakin paikkoja alueella on. Meiltä on Winterbergiin matkaa 164 kilometriä, ja ajomatka juurikin tuon 2 tuntia.

5 ) Leuven, Belgia

Koska Belgian halusin lisätä tähän listaan, valitsen sieltä Leuvenin. Olen Brysselissä käynyt ja sinne on mentävä, ihan piankin, koska passi kaipaa uusimista. Joten valittakoon tällainen vähemmän tuttu kohde Belgiasta – Belgian raja on meiltä noin 45 ajomatkan päässä, ja olen hävettävän vähän siellä käynyt. Vain muutaman kerran.

Koska matka olisi suurella todennäköisyydellä päivän tai jopa puolen päivän reissu, haluaisin tutustua kaupunkiin kävellen, fiilistellen ja syödä lounasta jossain Leuvenin kehutuissa ravintoloissa. Pienpanimoitakin löytyy, jos haluaa kotiin tuoda pari pulloa viemisiksi. Suklaakin kelpaa aina, ja vohvelit tietysti. Tämän matkan voi toteuttaa filosofialla ”tutustu paikkaan, jonne et vahingossa eksy”.

6 ) Duisburg Innenhafen

Tämä lienee kaikista helpoiten toteutettava tältä listalta. Olen käynyt kerran Duisburgissa, eikä 70-luvun arkkitehtuurista suurilta osin koostuva kaupunki tehnyt varsinaisesti vaikutusta ensi kertaa siellä ollessani, sateisena ja pimeänä marraskuisena päivänä.

Olen kuitenkin kuullut, että Duisburg Hafen eli kaupungin satama-alue on herännyt hienosti henkiin, sinne on tullut ravintoloita ja siitä on tullut jopa trendikäs ajanviettopaikka! Tiedä, jos joskus hypättäisiin Düsseldorfista junaan, josta pääsee Duisburgiin 15 minuutissa. Asemalta pitää toki suunnata itse kohteeseen, ja toki sinne voi myös mennä autolla.

Duisburgissa kannattaa myös käydä tsekkaamassa Landeschaftspark, vanha tehdasmiljöö, jossa pääsee tutkimaan entistä tehdasta lähempää, ja jopa kiipeämään korkealle.  Alueella on myös ruokapaikka ja erilaisia tapahtumia, kuten ruokafestareita ja valokuvaukseen liittyviä tapahtumia. Viikonloppuisin järjestettävä valoshow kruunaa kokemuksen.

7 ) Monschau, Nordrhein-Westfalen, Saksa

Monschau on kaupunki, joka tulee mieleeni etenkin sen joulumarkkinoista ja tunnelmallisista, ristikkotalojen täyttämistä kaduista. Kaupunki sijaitsee aivan Belgian rajalla, joten halutessaan siihen voi yhdistää vaikka Liegen kaupungin. Vehreällä Eifelin alueella on myös patikointimaastoja, joten lenkkarit varmastikin kulkevat mukana.

Meiltä on Moschauhun 115 kilometriä, ja ajomatkaa tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Tämä pitää toteuttaa mahdollisimman pian.

8 ) Pyöräily Hollannin maaseudulla

Meiltä ajaa noin 45 minuttiia Hollannin puolelle Roermondiin. Siinä ympärillä, Thornin pienen kylän kieppeillä, on paljon suloista maaseutua. Hollannille tyypilliseen tapaan korkeuseroja ei juurikaan ole, ja pyörällä liikkumiseen löytyy mahdollisuuksia. Meiltä parin tunnin matkan päässä sijaitsee paikka jos toinenkin tähän tarkoitukseen.

Möin tosin hollantilaispyöräni muutama viikko sitten, mikä saattaa vaikeuttaa matkantekoa!

Roermond, Hollanti

9 ) Bernkastel-Kues ja Trarben Trarbach, Rheiland-Pfaltz, Saksa

Kävimme helmikuussa Cochemissa, ja Moselin alueella onkin lukuisia kohteita, joihin olisi vielä kiva palata ajan kanssa. Nämä kohteet menevät juuri ja juuri siihen kahden tunnin aikaikkunaan, ja toki voisi yöksikin jäädä, jos siltä tuntuu. Ongelma on Moselilla majoituksen hinta-laatusuhde, mutta jos jotain kivaa löytyisi, niin miksikäs ei. Saksalaiskyliä ja ristikkotaloja ja ehkä lasi viiniä – check!

Moselin alueella riittää patikointireittejä, viiniköynnöksiä ja maisemia

10 ) Matkajokeri

Kohta 10 varataan kohteelle, joka on spontaani ja vähän random. Eli esimerkiksi H niinkuin Hausfrau -blogin Jennin perheensä kanssa käymä Extersterne.

Vinkkaa jotain sopivaa kohdetta!

Haastan mukaan Veeran.

 

Ovatko kohteet tuttuja sinulle?

Cochem ja Moselin alue – kokemuksia ja upeita maisemia

Mitä tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan Moselin alueesta?

Kun puhutaan Moselista, myönnetään jo heti alkuun, että itsellä oli ensi-istumalta mielessä viiniköynnökset.

En ollut järin tietoinen Moselin alueesta ennen Saksaan muuttoani, toki alueen nimen tunnistin. Enkä toki nytkään varsinainen ekspertti ole, mutta parin käyntikerran jälkeen sitä tietää jo vähän enemmän ja osaa muodostaa oman mielipiteensä alueesta. Ja osaan sijoittaa sen kartalle, useimmiten oikein mallikkaasti.

Moselin alue on toden totta kaikessa yksinkertaisuudessaan viinivetovoimainen, yhdessä patikointimaisemien ja pikkukylien kanssa. Eli ei sitä ihan metsässä ensiajatusvaikutelman kanssa oltu.

Älä unohda Moselia Eurooppaan suuntautuvalla road tripillä

Moselin varren kyliä ja kukkuloita ei kannata jättää väliin Euroopan road tripillä, eikä sinne ole Frankfurtista tai meiltä Düsseldorfin suunnastakaan mahdoton matka, jos haluaa lentää paikalle ja aikoo auton vuokrata. Ja junallakin muuten pääsee, joskin aikataulut ja yhteydet kannattaa selvittää hyvissä ajoin etukäteen (lisää tästä alempana).

Meiltä Düsseldorfista Moselin varteen Cochemiin on matkaa noin 130 kilometriä, ja melko suuri osa matkasta taittuu autobaanaa pitkin.

Google Maps antoi matkallemme kokonaismatkasta arvion 1,5 tuntia, ja tämä hieman lopulta ylittyi, kuten olen usein huomannut käyvän Saksassa ajaessa Google Mapsin antaman ajan tiimoilta, vaikka se useimmiten hyvin ruuhkat näyttääkin. Eli kannattaa varata hieman pelivaraa matkantekoon.

Moselin kylät ja maisemat ovat esimerkki siitä, että Saksa on monipuolinen matkailumaa

Moselin laakso on täynnä pieniä kyliä, ja Cochem kuulunee niistä suosituimpien joukkoon. Se ei ole paikka, jonne kannattaa loma-aikoina mennä etsimään omaa rauhaa, zen-fiiilistä ja rauhallista feng shuita, mutta sesongin ulkopuolella, eräänä talvisena viikonloppuna, se oli mitä mukavin.

Tämä on sitä Saksaa, josta pidän. Saksa edustaa minulle matkailumielessä etenkin pieniä kyliä – ja ajatukset suurista kaupungeista, kuten esimerkiksi Berliinistä, ovat aika kaukaisia. Enhän ole edes käynyt Berliinissä kuin kerran, kymmenen vuotta sitten.

Moselin alueella on tietysti muitakin kyliä kuin Cochem, joista uskoisin löytyvän himpun verran enemmän rauhaa sitä etsivälle. Etenkin mitä pienempiin suuntaa – Cochemista Koblenziin Moselin vartta ajettaessa tuli aika pian Cochemista lähdettäessä vastaan muutama hyvin pieni kylä viinitarhojen lomassa. Näitä olisi kiva tutkia tarkemmin.

Matkalla Cochemin keskustasta Reichsburgin linnalle löytyy viinitupia

Yleisiä ajatuksia Moselista ja Cochemista

Niin. Olen toden totta ihastunut saksalaisiin kyliin, se tulikin jo selväksi.

Koblenzin kohdalta Reiniä ja Moselia myötäillen alkaa suosikkiseutuni – eli ensin alas Reinin vartta ja sieltä Moselin mutkia kohti, antaen Reinin jatkaa virtaamistaan kohti etelää.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin huomattava, että Cochem ei ole täysin perinteinen saksalaiskylä ei siinä mielessä, että me turistit näyttelimme matalankin sesongin aikana aika suurta osaa katukuvassa. Cochem elää ja voi hyvin myös turismin ansiosta.

Cochemissa vakituisia asukkaita on noin 5000, kun taas vuosittaisten yöpymisten määrä on 350.000. Päiväturistien määrä nostanee lukemaa huimasti, joten luvut antavat osviittaa siihen, miten suosittu paikka on kyseessä.

Näillä seuduilla on todella idyllistä näin turistin näkökulmasta katsottuna ja arjen reaaliteeteistä sen enempää tietämättä, ja laaksoihin rakennetut kylät herättävät halun tutkia seutua paremmin. Uskon, että moni käy noilta seuduilta töissä esimerkiksi Koblenzissa, eikä monesta kylästä ei ole sinne enää kovinkaan pitkä matka. Melko houkutteleva vaihtoehto, etten sanoisi. Asua pienessä, idyllisessä kylässä, mutta kuitenkin kaupungin kyljessä.

Parkkeerasimme sunnuntaina aamupäivällä saapuessamme auton Cochemin paloaseman (vapaapalokunta?) yläkerrassa olevaan parkkitaloon, ja kävelymatkalla Moselin varteen tuli vastaan erinäinen puoli-ilmaisia drinkkejä mainostava suuri disko, hämyinen kasino sekä tietysti sitä ihan normaalia saksalaiskylän maisemaa idyllisine ravintoloineen. Tuli heti olo, että tämä suloisen kylän ulkomuoto kyllä hämää hieman, ja täällä osataan kyllä myös bilettää ja ottaa ilo irti juhlimisesta etenkin lämpiminä kesäiltoina.

Toki kesä olisi siinä mielessä parempaa aikaa, että säät olisivat ehkä hitusen paremmat ja ympärillä oleva luonto herää kukoistukseensa, mutta ei aurinkoinen talvipäivä huono ollut.

Cochemin katukuva on täynnä majataloja ja asuntoja, joita vuokrataan matkailijoille – tosin vierailumme aikana monessa paikassa oli matalan sesongin myötä lappu luukulla. Pienen tutkimuksen jälkeen voin todeta, että hinnat ovat myös aika suolaisia verrattuna siihen, mitä satsauksella saa. Tarjonta on enemmänkin sellaista Marienhof-tyyliä (katsoiko joku tätä mahtavaa sarjaa 90-luvulla?), melko kovin hinnoin ainakin sesonkiaikaan.

Reichsburgin linna hallitsee katukuvaa

Idylliset rakennukset Moselin varrella ja keskustan tunnelma pienine katuineen oli mieleen, ja lähellä kukkulan päällä sijaitseva Reichsburgin linna edusti meille parasta näköalapaikkaa kaupungissa – kuten myös pientä lauantaikävelyä.

Normaalikuntoiselle kävely ylös kukkulan päällä sijaitsevalle linnalle tuskin aiheuttaa sen enempää vaivaa, mutta kannattaa silti huomioida, että reitti on toden totta ylämäkeä.

 

Kävellessä linnalle huomaa myös, että toden totta ollaan viinialueella. Matkan varrella on lukuisia viinikauppoja ja tupia, ja mitä lähemmäs linnaa matka käy, viiniköynnökset herättävät huomion.

Lauantaikävelyksi reitti on mitä parhain, matkanteko kestää noin parikymmentä minuuttia ja linnan edustalta avautuu upeat maisemat Moselin laaksoon. Rattaita lykkiessä piti välillä vaihtaa vuoroa, ja muutama kohta mukulakivineen tuli eteen, mutta ei niistä suurempaa harmia ollut.

Me emme ottaneet osaa linnan opastetulle kierrokselle vaan tyydyimme ihailemaan linnaa ulkoa ja nauttimaan maisemista – kierroksen alkuun oli hetki aikaa, ja lapsi alkoi olla jo nälkäinen vanhempiensa tavoin, joten päätimme siirtyä kohti lounasravintoloita.

Lounaalle löytyi  useita ravintolavaihtoehtoja, vaikka osa ravintoloista olikin ajankohdan vuoksi suljettuna. Pääosin tarjolla oli lihaa ja flammkucheneita, pubimaiseen tyyliin. Emme käyttäneet ravintolan valintaan juurikaan aikaa, ja valitsimme lähes ensimmäisen weinstuben, joka rantapromenaadin varrella silmiimme kantautui. Eipä siinä mitään, valinta oli hyvä, ja koska olimme paikalla hieman puolen päivän jälkeen matalan sesongin aikana, ei suurempaa ruuhkaa ollut.

Lasi paikallista rieslingiä viiniä kyytipojaksi, flammkuchen ja eikun jatkamaan matkaa.

Terveysruokaa näiltä suunnilta saa usein etsimällä etsiä, joten jos noudatat erikoisruokavaliota tai suosit vähärasvaista ruokaa, kannattaa varautua pienoisiin haasteisiin. Hyviä salaatteja on tosin monessa paikassa tarjolla.

Voiko Cochemin ja Moselin varren kyliä kokea ilman autoa?

Jos on auto alla, mahdollisuuksia on hurjasti enemmän ja esimerkiksi alueen patikointipolut ovat helpommin saavutettavissa. Alueella sijaitsee myös linnoja, kuten eittämättä upea Burg Elz, joihin päästäkseen tarvitsee käytännössä auton. Auto mahdollistaa myös spontaanit pysähdykset pieniin kyliin.

Mutta toisaalta, Cochemissa on oma juna-asema, joten ilman autoakin pärjännee. Tutkin nyt huhtikuun alussa tätä juttua varten miten esimerkiksi Frankfurtista pääsee Cochemiin junalla. Selvisi, että on käytännössä ostettava lippu Koblenzin kautta, ja matkaan menee aikaa pari tuntia. Eli Cochemista puhuttaessa kyseessä ei ole mikään junaliikenteen hot spot, vaan suunnittelu kantanee hedelmää. Varmasti vuodenajoillakin on vaikutusta liikenteen määriin.

Cochem ei toki ole ainoa paikka alueella. Minulla on ystävä täällä Düsseldorfissa, joka käy Moselin ja Reinin laaksoissa patikoimassa viikonloppuisin junalla, joten sekin on mahdollista. Hän on tosin paikallisia, ja tuntee paikat kuin omat taskunsa, joten suosittelen lämpimästi suunnittelemaan junamatkailua etukäteen autoilua enemmän.

Olen kerran käynyt patikoimassa Reininlaaksossa Jennin kanssa, ja koska olin autolla, oli sieltä helppo tehdä linnavierailu ja nähdä samalla kertaa sekä Rein että Mosel. Eli kallistuisin sen auton suuntaan, jos automatkailu on mitenkään mahdollista.

Jennin kanssa patikoimassa lähellä Speyn kylää, tässä virtaa Rein, mutta Moselin mutkiin ei ole pitkä matka

Bernkastel-Kues ja Traben Trarbach seuraavaksi?

Haluaisin käydä seuraavaksi Bernkastel-Kuesissa ja Traben Trarbachissa, mutta Cochem valikoitui sijaintinsa vuoksi kohteeksemme. Cochemista on Bernkastel-Kuesiin matkaa Google mapsin mukaan hieman vajaa tunti (tosin palvelu vaikutti antavan tuolle välille pienen kiertoreitin), joten Cochem oli meille luonnollisempi valinta.

Palan halusta tietää lisää noista kahdesta muusta paikasta ja kylistä näiden välillä, joten täytyy katsoa miltä kalenteri näyttää kesälle. Kuten yllä totesin, alueen ongelmana on mielestäni melko korkea hintataso majoituksissa verrattuna siihen, mitä satsaamallaan rahalla saa.

Yksi asia, jonka kuitenkin haluaisin vielä joskus kokea, on Cochemin ja Moselin alueen kylien joulumarkkinat.

Cochemissa on ilmeisesti tunnelmallista joulun alla, mikä on helppo kuvitella. Vanhakaupunki ja saksalaiskylän tunnelma – check!

Matkabloggaajakollegani ovat kirjoittaneet Moselin alueesta, alla linkit muutamiin blogipostauksiin:

Lempipaikkojani: Linnakierros Moselilla

Tasty Travelissimo: Moselin laakso – Saksaa kauneimmillaan

Irtiottoja: Moselin laakso – kauniita kyliä, upeita maisemia ja loputtomia viiniviljelmiä

Unelmatrippi: Autolla Euroopassa – silmiä hivelevän kaunis Moselin jokilaakso

Tämä matka: Moselin laakso – Saksan kaunein viinitie

Tämä matka: Moselland ja Riesling – vierailu viinitehtaassa

Matkoillablogi: Mosel

Traveldreaming: Mosel – kauneinta Saksaa

Paluupäivän väsymys ja levon tarve

Aloitin kirjoittamaan tätä postausta helmikuussa, kun tulimme  kotiin pikareissulta Bilbaosta. Tämä reissu oli intensiivinen ja kaikkea muuta kuin lomaa (vaikka ihan mukava reissu olikin), ja nyt maaliskuun puolivälissä lentäessämme Milanosta takaisin kotiin Düsseldorfiin tunnelmat olivat kotiin päästessä samanlaiset.

Väsytti. Ihan luvattoman paljon.

Olen tehnyt viimeksi puhtaan lomamatkan 5 vuotta sitten, ja nykyään sukulointi ja muut reissuihin vaikuttavat tekijät vievät mehut paluuta seuraavana päivänä. Ihan täysin. Tämä on käsittääkseni yleinen ilmiö ulkosuomalaisten keskuudessa.

Tätä postausta ei ole suunniteltu yhtään mitenkään, joten ajatusten purkua luvassa, olkaas hyvät!

Disclaimer: Tietysti olen siitä onnekkaassa asemassa, että meillä on mahdollisuus nähdä perhettämme ja ystäviämme. Ja haluan perhettä nähdä niin paljon kuin mahdollista, siitä ei kyse. Tämä on erittäin tärkeää, etenkin lapsen kannalta, sillä haluan hänen tuntevan isovanhempansa. Tämän vuoksi en halua kuulostaa kiittämättömältä bitchiltä, mutta kyllähän se itse matkanteko väsyttää, vaikka meidän matkat ovatkin usein vain muutaman tunnin lentoja (+mahdolliset vaihdot).

Mutta kotona sitten koko reissu purkautuu, ja vaikka 2-vuotiaan kanssa on nykyään helppo lentää ja matkustaa, on se silti 100% läsnäoloa koko ajan, mikä vaikuttaa asiaan ja edesauttaa väsymystä.

Eritoten se matkustamisosuus tuntuu vievän mehut minusta itsestäni, olen huomannut. Eli liikkuminen paikkojen a ja b välillä, lapsen ja kantamusten kanssa.

Ruokailemassa Bilbaossa muutama tunti ennen lennon lähtöä

Yritän aina myös järjestää paluupäivän ja sen jälkeisen päivän töiden osalta sellaiseksi, että se on mahdollisimman rento. Suunnittelua, meileihin vastaamista, rutiinihommia ja yhteydenpitoa. Aina tämä ei ole mahdollista, mutta siitä se arki sitten lähtee rullaamaan. Teen nykyään töitä reissuilla, ja siellä jo yrittää ennakoida tämän paluuväsymyksen ja tehdä mahdollisimman paljon valmiiksi ennen paluuta.

En myöskään varaa aikaisimpia aamulentoja (tai junia), ja en enää parin mokan jälkeen vie lasta hoitoon suoraan lentokentältä. Jos ei ole aivan pakko – harvemmin on. Näin saan hieman varmisteltua sitä, että yöunet ovat riittävät ja univajetta ei aikataulullisista syistä pääse syntymään, mikä helpottaa arkeen siirtymistä.

Näin kirjoitin helmikuun Bilbaon reissun jälkeen:

Väsyttää. Reissu jo itsessään, eikä paluumatka ei ollut se kaikista kätevin, sillä jouduimme kaiken säädön lisäksi koukkaamaan kotiin Düsseldorfiin Madridin kautta.

Avaan tämän reissun tarkoitusta vielä myöhemmin, mutta yhtälö oli lähestulkoon seuraava: 4 päivää, päivät yksin lapsen kanssa, hoitaen muutamia asioita siinä sivussa tuon aktiivisen 2-vuotiaan kanssa. Kävimmepä yhden tunnin Guggenheimissa kulttuurista nauttimassa kuten kunnon kansalaisen kuuluu.

Tunnin kuluttua tuli kuitenkin lähtö, sillä olin havaitsevinani hienoisia merkkejä väsymyksestä lapsen osalta, ja lähdimme kohti majapaikkaamme.

Tämä ei ollut lomareissu, vaikka iltaisin Matteon päästessä töistä olisin voinut parin tunnin ajan ehkä kuvitella olevani lomalla istuessamme iltaa ravintoloissa. Oli kyllä niin kaikkensa antanut olo, että sänky kutsui jo kymmenen aikaan. Kotioloissa lapsen kanssa kaksin olo on täysin eri asia, kun reissun päällä. Vaikka reissussakin on mukavaa, kun saadaan viettää aikaa yhdessä – ei niin, että olen yksin vastuussa kaikesta.

Vaikka matka vähän väsyttääkin, on silti huomattava yksi asia. Se, että maisemanvaihdos virkistää, oli se sitten ihan naapurikaupungissa käyntiä täällä Saksassa tai matka kauemmaksi.

Itselleni tällä on etenkin suuri vaikutus, kun teen töitä kotona ja arkisin päivät kuluvat kodin, päiväkodin ja kaupan välillä. Joskus tuntuu, että seinät kaatuvat päälle, ja ajatukset saavat omien ajatusten hyvässä seurassa välillä isot mittasuhteet. 

Eli sinänsä… vaikka väsyttääkin, muutaman päivän breikki toi taas tilaa uusille ajatuksille ja virkisti mieltä, muttei välttämättä  kehoa.

Saavuimme kotiin lauantaina illalla, keskellä kevätmyrskyä. Myrskystä varoitettiin jo Madridista lähtiessä, ja siellä Düsseldorfin päässähän se myrsky jo odotteli. Onneksi lievempänä kun mitä sen olla piti. Onneksi emme myöskään lentäneet Amsterdamin kautta kotiin, siellä oli nimittäin mitattu aikamoisia lukemia tuulen osalta.

Matka-aikahan oli kokonaisuudessaan alle 5 tuntia, mutta ottaen huomioon lentokentälle siirtymiset ja (onneksi melko lyhyen) matkan Düsseldorfin päässä, oli väsymys kova. Viimeiset 4 päivää painoivat jaloissa.

Onneksi lapsen kanssa lentäminen on tosiaan melko vaivatonta tänä päivänä, ja hän nukkuikin matkalla. Sehän tästä vielä olisi puuttunut, että olisi 1,5 tunnin + 2,5 tunnin lennot joutunut toimimaan seremoniamestarina. Riskihän tähän on aina olemassa, ja lähtökohta on se, että lapsi ei nuku – kaikki muu on vain positiivista.

Niin tai näin, tulimme kotiin kuuden aikoihin ja kaaduin illalla sänkyyn  yhdeksältä.

Sunnuntaina aamulla oli jo vähän virkeämpi olo, mutta silti aivot olivat vähän hattaraa ja otin pitkät päiväunet. Koko päivä meni kuitenkin vähän hukkaan, sillä olo ei ollut kaikista virkein. 

Väsytti myös Italiasta tullessa

Italiasta tullessa väsymys iski vieläkin pahemmin. Olimme sukuloimassa, ja minulla oli työt mukana. En pitänyt yhtään päivää vapaata, ja vähän sumplimista riitti tämän yhtälön kanssa.

Takana oli intensiiviset kaksi viikkoa, ja etenkin ensimmäisellä viikolla en juurikaan käynyt edes ulkona, sillä töitä oli paljon (mikä on ihanaa, eli tämä ei ole valitusvirsi, mutta toki Toscanan kevätauringonstakin olisi voinut nauttia). Toscanasta siirryimme Trenitalian kyyditseminä oman perheeni tykö Comolle, jossa pääsin vähän enemmän irtautumaan arjesta, sillä 10 minuuttia ennen junan lähtöä sain viimeisen videoni purkkiin.

Ja lapsenvahteja oli koko 2 viikon ajan ihan ruuhkaksi asti, mikä helpotti asioiden järjestelyssä.

Paluupäivänä kotiin Saksaan lähdimme Comolta kohti Milanon Malpensaa 9:30 junalla, eli kyseessä ei ollut mikään aikainen lähtö. Heräsin tosin jo kuudelta, mutta siinä tunnit kuluivat rennosti kahvikupin äärellä, meileihin vastaten ja viestejä lähetellen. Ja auringonnoususta nauttien. Olin nukkunutkin hyvin.

Olimme Malpensassa noin klo 10:40, ja siitä sitten aika nopeasti siirryimme Düsseldorfin koneelle. Lapsi nukahti lennon loppuvaiheessa, ja siirryimme kentältä kotiin. Düsseldorf on siitä hyvä, että kenttä on lähellä keskustaa ja olimme kotona jo tunnin kuluttua siitä, kun koneen pyörät osuivat kiitorataan.

Väsymys alkoi painaa oikeastaan jo Malpensassa. Käsimatkatavaroiden kanssa matkustaminen (kaksi North Facen Duffel -mallista laukkua, hyviä ovat mutta täysinä tietysti painavia, plus läppärilaukku), lapsen paimentaminen, lennon odottelu.

Kotona olisi tehnyt mieli ottaa päikkärit, mutta päätin siirtää unet kuitenkin iltaan, olihan iltapäivä vähän myöhäinen päikkäreille ja lapsikin oli virkeä, nukuttuaan hetken lennolla.

Viime viikkojen meno ja meininki painoi jaloissa, ja kotiin oli tosi kiva tulla. Aivot olivat silti hattaraa ja kokonaisvaltainen väsymys teki sen verran hallaa, että jo seitsemältä aloin olla vähän kärttyinen – halusin vain nukkumaan. Yksi hyvin nukuttu yö tekee ihmeitä.

 

Ulkosuomalaiset, kuulostaako tutulta?

10 parasta asiaa Kuopiossa

Viinilaakson viemää -blogin Paula kirjoittaa blogiaan aurinkoisesta Kalifornista käsin, ja listasi blogiinsa Suomen kotikaupunkinsa Kokkolan 10 parasta asiaa. Haastoipa Paula muutkin bloggaajat tähän mukaan, ja innolla tartun haasteeseen Kuopion osalta. Tässä kuulette mielestäni 10 parasta asiaa Suomen kotikaupungistani Kuopiosta. Olen runoillut Kuopiosta tekstin jos toisenkin, mutta kymmentä kohtaa en ole vielä listannut. Joten täältä pesee!

Tätä juttua seuraa jossain vaiheessa jatko-osa, jossa kerrotaan miksi en välttämättä halua palata Suomeen, mutta ensin Kuopion hyvien asioiden kimppuun, sillä niitähän riittää!

1 Kuopio on koti

Tämä kohta nyt on aika selkeä – Kuopio on koti Suomessa, eikä sen kanssa mikään muu kaupunki kilpaile. Jos Suomeen muuttaisin, muuttaisin ehdottomasti Kuopioon, eikä mikään muu seutu oikeastaan houkuttele. Paitsi ehkä ihan vähän Lappi.

Mutta jos meidän perheen työmahdollisuuksia ajattelee, jos Kuopio ei nyt ole oikein ideaali vaihtoehto, niin ei Lappikaan sitä ole. Mutta näin ajatuksen tasolla, ajatuksella leikitellen.

Kodin Kuopiosta tekee tietysti perhe ja ystävät, kaikki muistot ja tässä jutussa esiintyvät muut kohdat.

Kuopio on kaupunki, jossa on mahdollisuus aika mukavaan elämään kaikkien palikoiden loksahtaessa kohdalleen. Jatka lukemista, niin ymmärrät, mitä haen takaa.

2 Kuopiossa on kaikki lähellä

Kuopio on kaupunki, jossa on kaikki melko lähellä. Keskustasta hujauttaa autolla lentoasemalle parissakymmenessä minuutissa, vähän lyhyemmässä ajassa ajelee kaupungin toiselle laidalle Matkukseen. Kaupunkialueella ei monestakaan kodista ole paria kilometriä enempää matkaa metsän siimekseen tai veden äärelle. Ruuhkiinkaan harvemmin Kuopiossa jumittuu, joten liikkuminen on ainakin autolla sujuvaa. Julkisessa liikenteessä tietysti olisi aina ehkä vähän parannettavaa.

Muutama muu positiiviseksi luokiteltava asia, joka tulee mieleen tämän ”kaikki lähellä” -teeman myötä: ilta-uinnit ja sauna kesäiltoina. Aivan parasta, uida auringonlaskussa. Saunominen ja ulkona vilvoittelu on myös oikein jees tapa nauttia kesäilloista. Ja talvella hiihtoretket lähes kotiovelta ovat asioita, joita harva asia maailmalla voittaa. Noh, ei sillä että hirveästi nyt hiihtäisin, mutta ainakin se mahdollisuus siellä on.

Lämmöllä muistelen myös Kuopiossa asuessani paljon rakastamaani avantouintiharrastusta. Voisin toki käydä uittamassa itseäni vilpoisassa (ja paikoin ei nyt kovin puhtaassa) Reinissä täällä Saksassa, mutta eihän se nyt sama asia ole. Etenkään ilman saunaa.

Ja mikä parasta – Tahkon rinteet ja Kasurila ovat myös lähistöllä, ja Kasurilan otollinen sijainti Kuopioon nähden mahdollistaa myös lautailuharrastuksen esimerkiksi työpäivän jälkeen. Parikymmentä minuuttia Kuopion keskustasta, ja olet rinteessä.

3 Puijo

Case Puijo on asia, joka jaksaa hieman ihmetyttää minua hetki toisensa jälkeen.

Se on asia, joka edustaa hölmöilyä parhaimmillaan ja potentiaalisesti aiheuttaa lopulta sen, että yksi Kuopion parhaista jutuista onkin sitten kohta jotain muuta. Tästä aiheesta on ihan oma luonnos jo olemassa täällä blogin uumenissa, minun pitää vaan istua alas ja kerätä mahdollisimman hyvin faktat kuntoon, ennen kuin juttu tulee ulos.

Puijo on keskellä kaupunkia harvinaisuus – se yhdistää luonnon ja ulkoilumahdollisuudet, ja tarjoaa kaupunkilaisille tekemistä vapaa-aikana. Puijon torni on myös paikka, joka tulee ensimmäisenä mieleen, kun miettii mitä Kuopiossa on tarjolla matkailijoille ja siellä on paljon potentiaalia entisestään, jos asialle tehtäisiin jotain. Luonnon ehdoilla toki.

Puijo oli jouluaatonaattona niin kaunis, ettei filttereille ollut tarvetta

Italian perheemme oli Kuopiossa joulun yli, ja ihailimme Kuopiota Puijon tornista käsin aurinkoisessa pakkassäässä. Se oli oikeasti hieno kokemus ja jäi mieleen. Pelotti kuitenkin, jäikö kuittauksemme vieraskirjaan viimeiseksi.

Puijon tornihan oli nimittäin sulku-uhan alla, mikä on täysin järjetöntä annettujen tietojen perusteella, mutta siitä tosiaan lisää ihan omassa Puijo-jutussaan.

Let’s make Puijo great again!

4 Neljä vuodenaikaa on rikkaus

Toki tämä runsasluminen talvi saattaa tuoda kuopiolaisille mieleen sen, että ehkä talvi ei olekaan aina niin ihana asia.

Mutta kun on ollut poissa, on oppinut arvostamaan kaikkia vuodenaikoja. Jos verrataan Suomen talvea Saksan sateiseen talveen, niin aivan varmasti valintani olisi suomalainen lumimaisema. Kuopio sijaitsee sen verran pohjoisessa, että luminen talvi on lähes varma.

Haluaisinkin, että lapseni pääsisi joskus kokemaan lumen ja talven, pidempäänkin kuin parin viikon ajan lomilla. Hän puhuu kotona Saksassa paljon lumesta ja siitä, miten paljon siitä tykkäsi. Kateellisena katson somessa kavereiden hiihto-ja luistelukuvia, vaikka tämä Saksan kevätkin on todella mukava.

Kesä järven läheisyydessä on myös ihana asia. Kevään tuoksut ja aurinkoiset, kuulaat syyspäivätkään eivät varmaankaan selittelyjä sen kummemmin kaipaa – joskaan loskainen  ja pimeä syksy ei varsinaisesti suosikkeihini kuulu. Ne kuitenkin kuuluvat pakettiin, joten valittaminen ei taida auttaa.

5 Sataman alue

Kuopion satama on paikka, joka taipuu moneen. Oli sitten kesä tai talvi, siellä on ihan omanlaisensa meno ja meininki.

Kesällä satama herää eloon pienine ravintoloineen, unohtamatta legendaarista Makasiiniravintola Albatrossia, jossa on joskus tullut vietettyä tovi jos toinenkin ja mahdollisesti nautittua muutama tuopponen.

Oi niitä aikoja, hauskaa oli, mutta ei kyllä kroppa enää kestäisi sitä menoa.

Ilmeeni, kun sain kyydin Albatrossiin!

Sataman Cafe Satama on myös kesäisin oikein mainio paikka iltojen viettoihin (ja myös päivisin!), ja sisävesiristeilyä satamasta voin suositella kaikille kauniina kesäpäivinä. Jos kesällä mietit, missä Kuopiossa löytää etenkin viikonloppuiltaisin tai viinijuhlien aikaan (viinijuhlista lisää alla) tuttuja, voisin laittaa rahaa likoon satamaan johtavan Kauppakadun sekä itse sataman puolesta. Todennäköisesti tapaat ainakin yhden tutun.

Talvella satamassa aika kuluu tietysti jäällä luistellen, tätä on ikävä. Auringonpaiste, pieni pakkanen ja luistimet alla. Väinölänniemelläkin on mukava reippailla kesät ja talvet, keväät ja syksyt.

Unelmieni kesäiltoina Kallavesi on tyyni ja sää aurinkoinen

6 Lähiruoka

Ensimmäisenä heti tärkein uutinen tällä saralla: Kuopio on valittu Euroopan gastronomiseksi alueeksi vuonna 2020, ja odotan erittäin innolla, mitä tulevan pitää. Tässä kohtaa tekisi mieli vaikka vähän taputtaa!

Tämä on parasta ehkä mitä on Kuopiolle pitkään aikaan tapahtunut. Lue lisää Taste Savon sivuilta.

Kuopion ravintolatarjonta on kasvanut sinä aikana kun olen ollut sieltä poissa, ja voin sanoa, että tänä päivänä kaupungissa on sen kokoon nähden hyvä tarjonta. Lähiruokatrendi kasvaa Suomessa päivä päivältä, ja tämä näkyy myös Kuopiossa. Torilla ja kauppahallissa on hyvä valikoima paikallisten tuottajien raaka-aineita, ja oma tuntumani on se, että niitä hyödynnetään aiempaa enemmän? Toivottavasti ainakin.

Anopin kanssa metsästimme jouluna Kuopiosta myös poronlihaa, joka tuntui olevan loppu kaikkialta Kuopiosta, myös tuolta kauppahallista. Ratkaisu löytyi onneksemme lopulta Prismasta, ja saimme syötettyä seurueellemme tätä eksoottista herkkua, jota en kyllä itsekään ole syönyt ties milloin viimeksi.

Yhtä asiaa vielä kuitenkin kaipailen – sitä, että Kuopiosta olisi helpompi löytää ihan perinteistä suomalaista ruokaa. Hanna Partaselle tuli vietyä meidän Italian perhe, tosin lihapiirakat olivat – pahus sentään – päässeet silloin juuri loppumaan. Hillomunkki kuitenkin teki tehtävänsä.

Sain juuri mitä mieluisimman lukijatoiveen – kertoa tärppejä Kuopion ravintoloihin ja kesäksi yleensäkin. Yesss, toive toteutuu ehdottomasti, kiitos siitä!

Ravintolat ovat myös lähteneet mukaan myös tähän lähiruokatrendiin, joka on toivottavasti tullut jäädäkseen, joten siitäkin on luvassa myöhemmin muutama sana.  Ensi alkuun Taste Savon sivuilta löytyy ensi alkuun muutama vinkki Kuopion ravintoloihin – sivuille pääset tästä.

7 Kuopiossa tapahtuu

Talvisena arki-iltana Kuopion keskustan kaduilla kulkiessaan on joskus hankala kuvitella, että se tosiaan on noin 100 000 asukkaan kaupungin keskusta. Hiljaisuus on ajoittain käsinkosketeltavaa, mutta lohdutukseksi – se ei ole täysi totuus.

Kuopiossa nimittäin tapahtuu, vaikka se ei aina arkisessa katukuvassa näykään.

(Totuuden nimissä kuitenkin, toivoisin enemmän toimintaa Kuopion keskustaan, siellä käydessä aina huomaa jonkun liikkeen lopettaneen ja liiketilojen tyhjenneen, tai remontin vallanneen katuja. Elinvoimainen keskusta on iso asia, ja harmillisesti tämä asia ei Kuopiossa toteudu.)

Mutta mutta! Niihin tapahtumiin, koska niitä tästä hämäävästä hiljaisuudesta huolimatta on!

Kesä on Kuopiossa oikeaa kulta-aikaa, ja ihmiset jalkautuvat kaupungin kaduille kuin talviunilta heränneinä. Iltaisin etenkin Kauppakatu on oikea menokeidas. Viinijuhlat tuovat Kuopioon menoa, musiikkia ja meininkiä ja ihmisiä muualta maakunnista ja muista Suomen kaupungeista. Kuopiolaiset rakastavat stand upia, ja sitä riittää – kesällä etenkin komediafestivaalin muodossa. Ja jos ei kesään asti jaksa odottaa, niin Komediaklubi pyörii Kuopiossa talvellakin.

Kesäisin myös herkutellaan Kuopion kaduilla, ja tästä pääset lukemaan juttunu Kuopion SATOA-festivaalilta parin vuoden takaa: Foodie, unohta Lontoo ja New York – Kuopio on nyt in!

Talvella Finland Ice Marathon täytyy ehdottomasti kokea, ja kevään näyttäessä ensi merkkejään ihmisiä näkyy enemmän ulkoilemassa. Tahko ei toden totta nuku talviaikaan, ja sieltä löytyy bileitä ja after skitä, keikkoja – ja myös rinteitä ja hiihtokeskustunnelmaa. Ihan lähellä. Talven menot ja niiden löytäminen itse Kuopion ytimessä vaativat vähän aktiivisuutta, mutta teatteri ja museot ovat mitä parhaimpia ajanviettopaikkoja. Ja hei, urheiluahan Kuopiossa riittää, sillä Kalpa ja KuPS tuovat urheilun ilon moneen kotiin.

Nyt jouluna piipahdimme Italian perheemm kanssa, ja reitillemme osui Ortodoksinen kirkkomuseo sekä VB valokuvamuseo. Ne toden totta yllättivät meidät hyvin positiivisesti, kivoja juttuja joissa harvemmin tulee Kuopiossa ollessa käytyä.

Savon Sanomien menoinfosta löytyy hyvä läpileikkaus lähitulevaisuuden tapahtumista.

8 Retkeilymahdollisuudet Kuopion ympäristössä

Puijon lisäksi Kuopion läheisyydessä on lukuisia mielenkiintoisia ulkoilumaastoja, joissa viihtyy vaikka koko perhe päiväretkellä. Jotenkin harmittaa, etten koskaan osannut näitä hyödyntää niin paljon kuin ne olisivat ansainneet, silloin kun Kuopiossa asuin.

Tässä pari tärppiä:

Orinoron rotko

Tuusniemen Seinävuoren rotkolaakso

Vuorilampi, muutaman hassun kilometrin päässä keskustasta

9 Rännikadut

Kuopion rännikadut ovat pieniä katuja, joista moni suosikkini sijaitsee vanhojen, tunnelmallisten puutalojen keskellä. Ne ovat rauhallisia, toimivat oikoreitteinä keskustassa ja tykkään esimerkiksi tästä syystä ajaa niitä pitkin pyörällä. Ne ovat alun perin olleet palokatuja, joita rakennettiin puutalokaupunkeihin palojen leviämistä estämään.

Kuopiossa ei ole vanhaa kaupunkia sanan varsinaisessa merkityksessä, siis siinä merkityksessä mihin olemme maailmalla tottuneet. Mutta näiden katujen ja vanhojen talojen ansiosta löytyy vähän sitä samaa tunnelmaa.

Etenkin Pikku Pietarin torikuja kannattaa laittaa korvan taa!

10 Ihmiset

Kiitos kaikille, jotka Kuopiossa olette! Liian vähän tulee nähtyä <3