All Posts By

lena

5 blogilupausta ja tavoitetta vuodelle 2019

Uusi vuosi ja uusi energia. En tee varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta blogin ja yrityksen asioita tykkään suunnitella etukäteen. Viime vuonna kärsin aikataulutusongelmista blogin tiimoilta, mikä on harmittanut itseäni toden teolla. Kyseessä oli oikeastaan vain oman ajankäytön hallinta, ja olen ottanut tietoisia askelia sitä parantaakseni nyt alkuvuodesta. Rakastan blogin kirjoittamista, ja saan siitä todella paljon.

Nyt tammikuussa suunnittelin aikatauluni uusiksi, ja olen pystynyt panostamaan blogiin uudella tavalla. Ja tämän haluan pitää jatkossakin, fiilis on niin hyvä kun saa tälläkin saralla asioita aikaiseksi, vaikka se sitten tarkoittaisi tunnin tai parin nipistämistä muutamista aamuista tai illoista. Hyvä fiilis, motivaatio ja  tehokkuuden tunne saa ihmeitä aikaan.

Listasin tähän viisi blogilupausta ja tavoitetta tälle vuodelle:

1  Italia-juttujen lisääminen blogissa

Italia on maa, josta tiedän suhteellisesti eniten maiden lisäksi, joissa olen asunut. Italian kulttuuri on läsnä kotonamme päivittäin, ymmärrän kieltä ja ennen kaikkea, minä pidän siitä maasta. Harmittelen, että Italian talous ei ole tällä hetkellä niissä kantimissa, että meidän kannattaisi annetuilla työvaihtoehdoilla sinne muuttaa, mutta ainahan sitä voi varovaisesti toiveita elätellä, vaikka omat ongelmansa sielläkin tietysti on joka tapauksessa.

Niin tai näin, haluan lisätä Italia-juttuja blogissa tänä vuonna reilulla kädellä, ja jakaa matkavinkkejä suosikkipaikkoihini. Ja kulttuuriin liittyviä juttuja ja ihan käytännön vinkkejä. Italiasta kertovia postauksia luetaan myös blogistani ehdottomasti eniten.

2 Kehittyminen valokuvaamisessa ja kuvankäsittelyssä

Yksi asia, jossa olen viime vuosina edistynyt ja kehitystä on ollut havaittavissa, on ollut blogin ja somen kuvat.

En ole valokuvaaja, enkä sellaiseksi halua itseäni tituleerata, mutta harjoittelen koko ajan. Ja olen aika tyytyväinen tuloksiini, ainakin välillä! Myös sillä saralla, että ymmärrän enemmän kuvanmuokkauksesta ja kuvaamisesta, kuin tätä blogiharrastusta aloittaessani.

Kaikkia kuvia ei tarvise muokata, kuten tätä. Mutta usein tarvitsee, ja silloin on hyvä tietää, mitä tehdä.

Olen käyttänyt Lightroomia, ja sen käytössä kehittyminen on yksi tämän vuoden tavoitteistani. Sillä on oikeasti hauska ”leikkiä”, visualisoida ja editoida kuvia, vaikka tekemistä vielä sen osalta on, paljonkin. Olisi hienoa, jos osaisi kehitellä sitä omaa tyyliä entistä erottuvampaan suuntaan.

Mutta askel kerrallaan. Ehkä kamerakin täytyy uusia. Jääköön rakas Canonini lapselle ensikameraksi.

3 Postaustahdin säännöllistäminen

Kuten jo ihan tämän postauksen ensilauseissa kerroin, olen saanut nyt aika hyvin kiinni taas säännöllisestä postaustahdista, ja haluan pitää tämän tahdin. Se tuo itselleni rakastamiani rutiineita, enkä tunne huonoa omaatuntoa, jota koin ollessani postaamatta. Toki työt ensin, mutta tällä kanavalla on ollut niin suuri merkitys, että olisi hölmöä hidastaa tahtia liiaksi. Ja kuten sanottu, täältä tulee hyvä mieli.

Teemme Annikan kanssa myös #matkachatille podcastia, ja juuri puhelimessa jutellessamme mietimme, että podillekin olisi hyvä saada säännöllisempi aikataulu. Haasteina on Düsseldorfin ja Kanadan Squamishin aikaero ja meidän omat aikataulut, mutta eiköhän tähän jotain keksitä.

4 Työjutut esille

Vaikka London and beyond on ensisijaisesti matka- ja ulkosuomalaisblogi, tänä vuonna haluan tuoda enemmän myös työhöni liittyviä asioita esille täällä blogissa. Ihan siksi, koska blogi on ollut erittäin tärkeä ponnahduslauta yrittäjän uralle, ja myös siksi, että tätä kautta on tullut työprojekteja. Joten ei pidetä kynttilää vakan alla, vaan jaetaan näitä juttuja myös täällä.

Kuten tässä tammikuun kuulumisista kertovassa jutussa kerroin, yritykseni uudet nettisivut ovat ihan kohta valmiit ja sielläkin on toki blogi – mutta enemmän markkinointi-, sisällöntuotanto- ja yrittäjyysjutuille. Eli pidän asiat nämä pääasiassa erillään, mutta haluan kuitenkin hyödyntää myös tätä kanavaa.

5 Instagram suuremmaksi osaksi blogia

Rakastan Instagramia, ja kirjoitan tästä jossain vaiheessa ihan oman artikkelin. Vietän siellä aivan liikaa aikaa, enkä edes aio julkaista kuinka paljon aikaa vietän siellä päivittäin. Liikaa. Mutta, Instagram on parhaimmillaan suuri inspiraation lähde, blogia tukeva kanava (jopa joissain tapauksissa toisinpäin) ja minulla on siellä olemassa mainio yhteisö. Tätä mielestäni Instagramissa kannattaakin tavoitella – ei niinkään seuraajalukuja, vaan sellaista virtuaaliyhteisöä, jotka ovat kuin ystäviäsi. Olen tutustunut ihmisiin, joihin en olisi koskaan muuten tutustunut. Ja olenpa tavannut Instagramin kautta ihmisiä myös ihan livenä.

Tällä hetkellä minulla on noin 2400 seuraajaa, mikä on ihan ok ottaen huomioon, että suurin osa ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä, ovat suomalaisia (vaikka hassua on, että kirjoitan englanniksi – nyt olen ottanut tavaksi myös tehdä tekstit suomeksi). Toki luku voisi olla isompi, mutta laatu ennen määrää, vai mitä.

Tottakai Instagram toimii myös oman osaamisen markkinoinnissa ja olen saanut sitä kautta myös yhteydenottoja töiden tiimoilta. Instagramissa minut löytää täältä.

Mitä sinä olet suunnitellut blogisi varalle tälle vuodelle? Entä miltä nämä ajatukset blogin lukijana vaikuttavat?

Tämän takia rakastan matkailua sesongin ulkopuolella

Yksi kuva Venetsiasta –  liittyy aiheeseen. 

Kun lähdemme matkalle, kohteen määrittelee usein joko sukulointi tai työt. Yleisesti yhteisin nimittäjä näillä matkoilla on useimmiten ajankohta, joka sijoittuu off season -ajankohtiin, eli sesongin ulkopuolelle pääosin Matteon töiden takia. Kaikissa kohteissa matkan ajankohdalla ei ole väliä, mutta monessa kohteessa sesongin ulkopuolella on paljon mukavampaa kuin kiireisimmän matkailusesongin aikana. Ainakin kaltaiselleni, joka ei viihdy kiireessä tai suuressa tungoksessa. Hyvänä esimerkkinä toimii Toscana, joka on (syystäkin) suosittu matkakohde, ja samalla myös Italian perheemme koti.

Matkoista sesongin ulkopuolella on tullut itselleni itse asiassa ihan toive, kun ajankohtaa mietitään ja reissuja suunnitellaan.

Miksi matkustaa sesongin ulkopuolella? Väljyys houkuttaa

Sesongin ulkopuolella matkustamisen puolesta puhuu moni tekijä.

Omasta näkökulmastani vaakakupissa painaa paljon se, että sesongin ulkopuolella saa usein olla niin sanotusti väljemmillä vesillä, mikä vaikuttaa moneen tässäkin postauksessa esiintyvään asiaan.

Toscanan Volterra on suosittu käyntikohde, ja syyskuussa kaduilla kävi vilinä, mutta rauhallisista maisemista pääsi silti nauttimaan.

En tykkää ruuhkista tai liian täysistä paikoista – esimerkiksi Lontoon vuosina ruuhkametro Central Linella zone 1:llä ei kuulunut suosikkikokemusteni kärkipäähän, saati uudenvuoden pippalot kyseisessä kaupungissa. Lontoo on toki melko ruuhkainen tietyissä paikoissa vuodenajasta riippumatta (toisaalta, se osaa yllättää myös päinvastaisessa merkityksessä!), joten ehkä Etelä-Eurooppa toimii paremmin esimerkkinä.

Sesonkiluontoisuuden vuoksi matkustan esimerkiksi Etelä-Euroopassa hyvin mielelläni heinä-elokuun ulkopuolella.  Jos vain suinkin mahdollista, korostan, aina ei ole. Syyskuukin on vähän niin ja näin, etenkin alkukuukausi.

Tähän väliin vielä disclaimer: Muiden matkailijoiden läsnäolo ei luonnollisesti minua haittaa, vaan yritän vältellä tungosta, ylipäätään ihan missä tahansa, jopa kotona Düsseldorfissa. Turistina olisi vähän outoa vaatia muiden turistien poistumista kohteista.

Seuraa pientä pohjustusta esimerkkien voimin.

Olimme pari vuotta sitten lomailemassa Toscanan rannikolla. Ajankohta taisi olla elokuun sijaan jopa syyskuun alku, kun saimme ajatuksen lähteä Italian perheemme kanssa Cinque Terreen venereissulle. Maisemat Cinque Terren alueella ovat upeat, ja olin ollut kiinnostunut kohteesta jo pidemmän aikaa.

Mutta se tungos. Kylät olivat tupaten täynnä, vene oli aivan täynnä, kaikki oli täynnä. Haluan ehdottomasti palata alueelle, vaikka patikoimaan, mutta mielummin sitten vaikka kevään korvalla.

Alue on hyvä tutkittavaksi veneellä (joko Lericistä tai Portovenerestä), mutta hermot saavat varmasti enemmän lepoa sesongin ulkopuolella. Olin ajatellut suurten massojen kadonneen syyskuun alussa, mutta toisaalta, ainakaan  Toscanassa koulut eivät olleet vielä tuolloin alkaneet, mikä mahdollisesti vaikutti asiaan. En tiedä millaiset ruuhkat alueen patikointireiteillä on sesonkiaikana, osaisiko joku kertoa?

Toisena esimerkkinä toimii Mallorca. Mallorca kiinnostaa myös minua kohteena, ja täältä Saksasta sinne pääsisi helposti. Mallorca on tosin ”saksalaisten Tallinna”, en ihan hirveästi liioittele jos sanon että viime vuoden loma-aikoina puolet katumme asukkaista lomailivat siellä, ja sinne menee pelkästään Düsseldorfin päälentoasemalta mahdollisesti jopa kaksinumeroinen luku lentoja päivässä kiireisimpään sesonkiaikaan.

Ja siellä tosiaan menoa ja vilskettä riittää vähän liiaksi kaltaiselleni rauhallisuuden ystävälle – mietin, olisiko esimerkiksi maaliskuu millainen aika vierailla Palmassa?

Tähän liikaturismiin liittyy läheisesti myös eettiset kysymykset, josta lisää jutun lopussa.

Kukkuloilla lähellä Vinciä Italian Toscanassa. Uima-altaalla ”keskellä ei mitään” oli paljon paikallisia, mutta sulkemisaikaan sai nauttia kuvan rauhasta.

Sesongin ulkopuolella pääsee usein reissuun edullisemmin

Kun matkustaa suosituimpien aikojen ulkopuolella, reissuun pääsee varmasti edullisemmin kuin suosituimpina ajankohtina. Jos vertaan vaikka matkojamme Toscanaan anopin luo, on selvää, että sinne ei kannata lentää heinä-elokuussa täältä Saksasta – jos ei nyt käy tuuri. Yleisesti ottaen, hinnat ovat huomattavasti huokeammat keväällä ja syksyllä. jolloin siellä olemme. Säästöä kertyy useita satoja euroja, ja kun usein lentää, siitä kertyy vuoden mittaan suuri summa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii myös lennot Bilbaoon, jonne joudumme lähtemään pian lyhyellä varoitusajalla. En edes uskalla ajatella, mitä lennot olisivat maksaneet heinäkuun lopulla lyhyellä varoitusajalla.

Sivusin tätä lentämisasiaa tammikuun kuulumisista kertovassa postauksessa, sieltä voi lukea lyhyesti ajatuksiani aiheesta. Kun lentää tilanteen pakosta usein, se ihan oikeasti käy kukkarolle, etenkin Suomen matkat. Siksi ajatus lentohintojen kallistumisesta kauhistuttaa minua, vaikka ymmärränkin sen hyödyt kun ilmastonmuutoksesta puhutaan. Eri asia olisi, jos lentäisin pari kertaa vuodessa lomalle, se kävisi kukkarolle vähemmän. Mutta nyt tämä kolmen maan välillä elämän jakautuminen aiheuttaa haasteensa, joista luopuisin ihan mieluusti. Siis tästä oikeasti erittäin paljon hermoa raastavasta paikasta A to B -liikkumisesta, en läheisten näkemisestä. Siitä en suostu tinkimään.

Toscanassa on melko tyyristä majoittua korkean sesongin aikaan, ja usein myöhemmin syksyllä siellä ollessamme olemmekin päässeet edullisemmin kuin esimerkiksi kuukautta aiemmin. Toscana ei yleisesti ottaen edullisin kohde ole, mutta selvää rahaa siinä on säästynyt. Esimerkiksi majoituksemme agriturismossa Monterufolin luonnonpuistoalueen läheisyydessä maksoi viime syyskuussa 125e / yö (syyskuun puoliväli). Olimme agriturismon ainoat asiakkaat yhtenä yönä, toisen yönä seuranamme oli sveitsiläinen pariskunta. Oikein rauhallista, etten sanoisi, vaikka tässä oli varmasti tuuriakin mukana. Uima-altaalla ei ollut ketään, ja päätalon suuri parveke oli omassa yksityisessä käytössäni muiden vieraiden puuttuessa. Sopi minulle aivan oikein hyvin. Säästö oli useita kymppejä yö kuukauden takaiseen ajankohtaan verrattuna.

Tosin seuraavana viikkona kyseisessä agriturismossa järjestettiin suuret hollantilaiset häät, joten sitten sitä vilinää varmasti piisasikin. Tämä taktiikka ei ole aina täysin vedenpitävä, mutta kannattaa tehdä hintavertailua esimerkiksi aikaisin keväällä ja elo-syys-lokakuun ajankohtien välillä – saatat yllättyä!

Agriturismon parvekkeella oli hyvä nautiskella omasta tilasta ja maisemista – ja private poolista, koska muut vieraat loistivat poissaolollaan

Kannattaa muuten vilkaista yhden suosikkibloggaajani, Näkymiä virheältä kukkulalta -blogin Helin postaus talvisesta Toscanasta. Siinä on paljon asiaa, ja postauksesta kannattaa ottaa vinkki talteen – Toscana on mainio paikka myös talviaikaan. Heli itseasiassa innoitti minut osaltaan tämän jutun kirjoittamiseen – juttu on roikkunut luonnoksissa koneellani vuoden päivät, ja nyt sain itseäni niskasta kiinni.

Helillä on jutussaan tosiaan oikein hyvä pointti. Ollessamme Toscanassa talvella, nautin. Pidän ulkoilusta (Suomen lämpötiloihin tottuneelle siellä ei nyt ole ihan kamalan kylmä, vaikka ei sää aina priimaa ole), ja nautin suunnattomasti pitkistä illallisista ravintoloissa. Sisällä lämpimässä, hyvän ruoan ja juoman ääressä, hyvässä seurassa. Nautin myös kiireettömyydestä ja hitaista autoreissuista maaseudulla.

Toki jos nyt valita saan, niin matkustan Firenzeen mielummin esimerkiksi helmikuussa kuin tukkoisessa elokuussa. Silloin ei ole museoihin yhtä pitkät jonot kuin kesän kiireisimpinä kuukausina.  Tammikuussa en harmikseni ehtinyt tänä vuonna Firenzeen, olisin halunnut nähdä Pitti Uomo -messut ja sen menon sen tiimoilta.

Yllä oleva kuva kuvaa rauhallista aamupalahetkeä Pratossa, Toscanassa. Yksi parhaista jutuista on Pratossa lähteä ulos aamukahville, nauttia kiireettömyydestä ja siitä, kun kaupunki herää eloon. Pratossa on harvemmin suurta ruuhkaa, paitsi muutamien vuosittaisten tapahtumien aikaan. Paikallista tunnelmaa parhaimmillaan.

Toscanassa on tosiaan kaupunkeja, joissa on melko rauhallista useimmiten myös sesonkiaikaan. Esimerkiksi Prato ja Pistoia ovat tällaisia, vinkkinä vaan! Tosin esimerkiksi elokuussa moni ravintoloitsija lomailee myös itse, joten tähän kannattaa varautua.

Tapaus Como lokakuussa

Como on suosittu lomakohde, ja oikeastaan vähän puolivahingossa eksyimme sinne lokakuussa.

Se on lähellä Milanoa, ja kaunista seutua, joten se oli hyvä tukikohta koska meidän piti päästä rajan yli Sveitsin puolelle veljeäni tervehtimään. Se oli huomattavasti mielenkiintoisempi paikka yöpyä, kun Sveitsin Chiasso. Tarkalleen ottaen, majoituimme Comon kaupungissa, sillä meidän oli majoituttava melko lähellä juna-asemaa, josta pääsisimme helposti Sveitsiin. Comojärveä ympäröivät kylät ovat asia ihan erikseen, ja varmasti niistä löytyy omanlaistaan taikaa (ja George Clooney).

Lokakuinen Comon kaupunki oli kiva kokemus.

Kaupunki oli oikeastaan jopa hiljainen eikä siellä ollut jälkeäkään suurista massoista (tosin en tiedä onko siellä miten suuria massoja muutenkaan, kertokaa viisaammat). Se ei kuitenkaan ollut niin hiljainen, että siellä olisi mitenkään ”tylsistynyt”, ravintolat olivat auki ja pienillä kaduilla oli juuri sopivasti menoa. En tietysti osaa verrata lokakuista Comoa sesonkiaikaan, mutta lokakuussa nautin.

Ravintolat olivat Comolla auki, enkä tiedä miten sesonkiluontoisia ne ovat, onhan Como kuitenkin myös ihan kunnon kaupunki ja koti paikallisille. Tämä kannattaa kuitenkin yleisesti ottaen ottaa huomioon sesongin ulkopuolella matkaillessa, etenkin jos kohde on hyvin sesonkiluontoinen. Eteläisen Euroopan rantakohteista moni hiljenee talvikaudella.

Lokakuun auringossa oli mukava kävellä Comon kaupungista katsottuna kaupungin oikeaa laitaa, nauttia syksyisestä auringosta ja sunnuntain rauhallisuudesta.

Saimme vuokrattua asunnon Bookingin kautta kohtuullisesti hieman alle 100 euroa yö, hotellien ollessa aika huomattavasti kalliimpia, ainakin sijainnin huomioon ottaen. Ainakin lyhyen nettitutkimuksen perusteella hinta-laatusuhde oli parempi huoneistossa kuin hotellissa tuolla budjetilla, jos sitten olisi ollut valmis laittamaan 350€+ huoneeseen per yö, olisi varmasti löytynyt mieluista. En ollut.

Mutta tuo asunto oli oikein mainio, voin laittaa viestinä tiedot tulemaan jos jotakuta kiinnostaa.

Eettisyys

Eettisyys on tietysti yksi asia, joka matkailussa mietityttää. Etenkin viime aikoina eettisyys on saanut hurjasti lisää palstatilaa somemaailmassa, ja se on yksinomaan hyvä asia.

En ole järin innokas matkustamaan kohteisiin, jossa turisteista ei pidetä. Tällaisia kohteita ovat myös ne, joissa matkailu ja sen sivuvaikutukset tekevät paikallisten oloista hankalaa. Ainakin pyrin välttämään mahdollisuuksien mukaan näitä kohteita sesonkiaikoina, ja mieleen tulevat tässä yhteydessä ainakin Barcelona ja Venetsia. Vaikka molemmat kivoja kohteita ovatkin.

Tästä asiasta lisää täällä blogissa ihan pian. Twitterin #matkachat’n keskustelumme keskittyi viime viikolla aiheen ”Paikkoja, jonne ei halua matkustaa” ympärille, ja teen aiheesta ihan oman postauksen, jossa avaan myös omaa näkökulmaani lisää. Nauhoitimme Annikan kanssa aiheesta myös podcastin, jonka liitän juttuun.

Tästä asiasta jutellessa on myös hyvä unohtaa vankkumaton mustavalkoisuus, sillä jollekin sesonkiaikana matkustaminen voi olla se ainoa vaihtoehto esimerkiksi lomien vuoksi. Itselle ei, mutta se ei tarkoita, etteikö jollekin olisi.

Pidätkö sinä matkailusta sesongin ulkopuolella?

 

Tammikuun eloa ja kuulumisia

Vuosi vaihtui, palasimme kotiin Saksaan Suomen lomalta, ja arki alkoi. Ihana arki oikeastaan, pidän arjesta ja rutiineista paljon, ja ne pitävät minut hyvin käynnissä. Ei tämä aina näin ole ollut, mutta ehhhh… vuosien vierimisellä on varmaan jotain tekemistä asian kanssa. Nyt seuraa kuulumisia ja vähän tajunnanvirtaa, ja matkajutut jatkuvat viimeistään ensi viikolla!

Loma Kuopiossa oli oikein kiva, saimme vieraita Suomeen Italiasta, ja pakkanen paukkui. Vieraat viihtyivät ja ihastelivat Suomen luontoa. Kävimme myös Puijolla, josta tämän jutun kuvat ovat, ja todettakoon tässä samaan syssyyn että Puijolla ei nyt mene hyvin. Kuopiolaiset tietävät mistä puhun, lyhyesti muille: Puijon tornia uhkasi sulku, ja sieltä on juuri kadonnut kaikenlainen majoitus- ja ravintolatoiminta. Sentään torniin vielä pääsee, kannatusyhdistyksen voimin (infotkaahan, jos tilanne on nyt muuttunut). Palaan asiaan vielä.

Pitää kuitenkin muistaa, että tosin tämäkin Kuopion reissu meni  suurilta osin sairastellessa, oli yskää, nuhaa ja pientä kuumetta. Näin käy meille AINA Suomessa talvella. Ensin lapsi ja sitten me muut. Ei ole enää tottunut, 11 vuotta kun on poissa, niin nuo pakkaset ovat niin harvinaisia, että ne koettelevat itseäni ja keuhkoissa tuntuu.

Uusi vuosi, uusi draivi

Uusi vuosi alkoi jotenkin uudella draivilla, vaikken mitään uudenvuodenlupauksia tehnytkään. En ole sitä tyyppiä, joka lupaa kuun taivaalta, koska tiedän etten voi niitä toteuttaa – ne vaan unohtuvat melko usein.

Uusi draivi tuli tosin kuitenkin mukaan kaikkeen tekemiseen, ehkä loman jälkimaininkeina, ja yritykseni uudet nettisivut ovat kohta valmiit. Kuten markkinointisuunnitelmakin. Olen tehnyt viime vuodet töitä vain ja ainoastaan referenssien ja olemassa olevien kontaktien kautta (KIITOS teistä jokainen<3), ja nyt on aika nostaa volyymiä. Nettisivujen uusiminen on ensimmäinen askel.

Tälle vuodelle on sovittuna vakituisten juttujen lisäksi muutama mielenkiintoinen projekti, palataan asiaan näiden tiimoilta vielä. Blogissa tulee varmasti näkymään perinteisten matkajuttujen lisäksi myös vähän työjuttuja, ja yhteen ne osin toki kuuluvatkin.

Matkasuunnitelmia

Matkasuunnitelmat sitten, onko niitä?

Koska tilanteemme on vielä syksyn tiimoilta avoin, en halua tehdä mitään kovinkaan kauaskantoisia matkasuunnitelmia. Tästä kirjoitinkin jo Instagramissa, eli ensi viikolla lähdemme etelämmäs Eurooppaan (kirjoitan tästä vielä erikseen kun kuvio selkenee), enk’ vielä tiedä lisää matkan luonteesta. Matkasta voi tulla muuton järjestelyreissu tai hupimatka, mutta koska emme vielä tiedä, on parempi lähteä. Tilanne voi selvitä paikankin päällä.

 

View this post on Instagram

 

Travel plans for 2019: not so many! . In a couple of weeks we will head to the rainiest region in continental Spain (any guesses 😅), and then to Italy late February / early March, not sure yet. Finland at some point later this year. Mainly family visits just like in 2018. We are away so much that it’s nice to spend time at home as a family, too. . I believe we will go to Holland a plenty of times for Sunday shopping (40mins from home), perhaps a weekend trip to France by car. . Only one flight booked, not making any big plans before we know more about the end of the year’s schedules. . Wine tasting in Tuscany for sure, anyway ☺️ . Where are you going this year? . . #travel #travelblog #travel2019 #matkablogi #toscana #tuscany #tenuta #winetasting #vino #vinorosso #redwine #reissu #reissussa #matkalla #viikonloppureissu #italy #italia #italien #matkabloggaaja #italiassa

A post shared by LEENA | 🇫🇮🇮🇹👶🏻 (@londonandbeyondlena) on

Sitten vuorossa on ainakin reissu Italian isovanhempien luo, aika piankin, maaliskuussa. Viisaudenhammas pitää kuitenkin poistattaa ennen sitä, helmikuussa. Hampaan poisto on jo ajatuksen tasolla ihan kamalaa, inhoan kaikenlaisia toimenpiteitä, ja tämä on varmaan sieltä kamalimmasta päästä.

Muuten kalenteri ammottaa tyhjyyttään, mutta pari reissua minulla on suunnitteilla tähän lähialueille. Tai lähelle ja lähelle, ei Ranskan Alsace (Colmar) tosin esimerkiksi ihan naapurissa ole, mutta autobaanaa pitkin ei se ole mitenkään liian kaukana viikonloppumatkaa ajatellen. Leipzig (aka. uudeksikin Berliiniksi kutsuttu Leipzig!) kiinnostaa myös, kuten Belgian ja Hollannin rannikkoseudut.

Suomen reissukin on edessä, ajankohta vaan vähän vielä avoin, riippuen kaikesta edellä mainitusta.

Lentäminen

Jossain vaiheessa ajattelin ottaa kantaa vielä valtoimenaan vellovaan ilmasto- ja lentokeskusteluun, jossa on kieltämättä esiintynyt somekeskusteluissa varsin erikoisia piirteitä. Jopa sellaisia piirteitä, itse asia tuntuu jäävän välillä unholaan oman sädekehän kiillotuksen lomassa.

Itsehän ei tässä tosiaan mitään pyhimyksiä aiheen tiimoilta olla, koska järkevin tapa matkustaa perheidemme luo Saksan ja Italian ja Saksan ja Suomen välillä on se lentokone, kun aikaa ei ole liiaksi asti. Emmekä todellakaan ole ainoita tällaisessa tilanteessa, saati lennä eniten tuttavapiirissämme, mikä johtaa siihen, että kannatan kaikin puolin nykyisen liikkumistapojen kehitystä vähäpäästöisempään suuntaan  (lentokone, laivat, autot, junat, koskee kaikkia). Ihmisten kuitenkin täytyy liikkua paikasta toiseen, eikä läheskään aina lomamielessä, mihin keskustelu tuntuu nykyään keskittyvän.

Tämän jutun aika ei kuitenkaan ole blogissani vielä, koska en ole millään mittapuulla aiheen asiantuntija, enkä halua jakaa blogissani mutu-tietoa. Kannattaakin juttua odotellessa lukea Anna-Katrin  blogipostaus aiheesta, jossa on lähteet kunnossa.

Vaikka edessä on monta kysymysmerkkiä, eikä varmaan koskaan pitäisi tätä julkisesti huudella, mutta nyt on tälle vuodelle hyvä fiilis ja meno.

Työjuttujen osalta alkaa homma selkiintyä, olen saamassa tosiaan kotisivuprojektin päätökseen ja pääsen keskittymään olennaiseen. Pitkään minua vaivannut yrityksen nimiasiakin on selvinnyt, ja koska pyörää ei kannata keksiä uudelleen, tulee kaikki toiminta olemaan vastedes London and beyond -brändin alla. London and beyond on brändini, rakas blogini, ja sitä kautta minut tunnetaan. Joten tästedes myös London and beyond konsultoi ja auttaa yrittäjiä markkinoinnin ja sisällöntuotannon saralla – mikään muu ei muutu, kuin nimi vain.

Perhe-elämäänkään ei kuulu mitään erikoista, olen maailman kiitollisin lapsen ihanalle päiväkodille, sekä kaikille kivoille jutuille vapaa-ajalla. Ei sen tosiaan tarvitse mitään erikoista olla, kunhan on kiva tehdä asioita yhdessä sekä nähdä ystäviä. Se on tärkeää, ja on ihana huomata, että Düsseldorfissa on ne omat kuviot. Vaikka niinhän se on, että ehkä mekin kohta lähdemme, ja niin lähtee ihmisiä ympäriltä.

Ei riitä enää yhden käden sormet laskemaan heitä, jotka ovat vaihtaneet maata. Osa palanneet kotimaihinsa, osa matkalla uusiin seikkailuihin, kauaskin, lyhyellä varoitusajalla. Tällaista se elämä meidän kuplassa on, mikään ei ole pysyvää, ja tilanteet muuttuvat.

Ihanaa vuoden alkua kaikille! Mitä sinulle kuuluu?

Matkaturinoita Milanosta ja kielikurssi raitiovaunussa

Viikko Milanossa

Olimme Milanossa nyt syksyllä viikon verran, koko poppoo. Matteo oli Milanossa töissä, ja lähdimme lapsen kanssa mukaan, onhan se kohtuullisen välimatkan päässä aivan Sveitsin eteläosista, jossa veljeni asuu. Saimme näin yhdistettyä monta kärpästä yhdellä iskulla: ystävien tapaamisen Milanossa, työt ja veljeni tapaamisen (joka hoitui Milanon jälkeen Comolta käsin majoittuen).

Oli lokakuun alku, ja sää oli pääosin oikein hyvä. Saapuessamme Milanoon vettä satoi kuin saavista kaataen. Lensin Milanoon kaksin lapsen kanssa, ja kaupungissa jo valmiiksi ollut Matteo haki meidät Porta Garibaldin asemalta, jonne saavuimme Malpensasta lentokenttäjunalla. Minulla oli mukanani lapsen rattaat, lapsi, joka ei niissä halunnut istua sekä selkään heitettävä duffel-laukkuni. Olin hyvin onnellinen, kun sain kantamukseni (ja lapsesta huolehtimisen) ulkoistettua Matteolle asemalla ja pääsimme suuntaamaan kohti ruokapaikkaa – olin nälkäinen, ja lasi hyvää punaviiniä teki tuossa tilanteessa terää.

Tämän sateisen saapumispäivän jälkeen aurinko hemmoitteli meitä, ja lämpötila oli jossain 15-20 asteen tietämillä päivisin. Aivan hyvä. Oikeastaan loistava, ellen sanoisi, kaupunkireissua ajatellen.

Milano on kaupunki, josta monella on mielipide

Minun mielipiteeni Milanosta on se, että se on kiehtova, josta löydän joka kerralla uutta. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että meillä on siellä ystäviä, jotka osaavat kertoa kaupungista ja näyttää mielenkiintoisia paikkoja. Ja onhan seurallakin aina merkitys fiiliksessä, joka liittyy eri paikkoihin. Tämä ei minusta nyt minkänlaista kaupungin asiantuntijaa tee, enkä edes yritä sellaiseksi tekeytyä. Tämän vuoksi tässä jutussa ei ole juurikaan syvällisiä matkavinkkejä, enemmänkin fiiliksiä ja matkaturinoita.

En ole useinkaan Milanossa kauaa kerralla, enkä näin pysty tutustumaan kaupunkiin kovinkaan syvästi joka kerta. Omat kokemukseni Milanosta koostuvatkin lyhyemmistä pätkistä, onhan Milano meille ollut usein myös läpikulkukohde, johon saattaa sisältyä esimerkiksi päivän visiitti kaupungissa.

Milano on myös kaupunki, joka olisi yksi todennäköisistä vaihtoehdoista, jos Italiaan joskus muuttaisimme, ja siksi tykkään katsoa kaupunkia monelta eri kantilta. Myös siltä, että siellä asuminen saattaisi johtaa tilanteeseen, jonka vuoksi Lontoosta lähdimme – liikkuminen ja välimatkat nimittäin, vaikka Lontoo kyllä on vielä Milanoakin painajaismaisempi tässä asiassa. Tämä on kuitenkin todella kaukainen asia tällä hetkellä.

Kielitaito testiin raitiovaunussa

Viimeisin reissu oli siltäkin osalta mielenkiintoinen, että olin lapsen kanssa päivät kaksin, ja Matteo liittyi seuraamma iltaisin. Majoituimme hieman ydinkeskustan pohjoispuolella, lähellä paikkaa, jossa Matteo oli päivät kiinni töissä. Sieltä sitten kävimme ympäri Milanoa, oikeastaan kävellen ympäriinsä, syöden ja puistoissa ollen.

Halusin etsiä uusia seutuja, joten Duomon seudulle emme tällä kertaa menneet, ja lapsen kanssa koin tämän ihan hyväksi vaihtoehdoksi.

 

Voin ainakin kertoa sen, että kielitaitoa pääsee hyvin testaamaan paikallisessa raitiovaunussa aamupäivisin lapsen kanssa liikkeellä ollessaan.

Työssäkäyvät olivat jo menneet toimistoihinsa, ja raitiovaunu alkaa tämän jälkeen täyttyä paikallisista mummoista ja papoista matkalla omille asioilleen. Ja mehän olimme tässä aallossa, sillä en halunnut lähteä aamuisin pahimpaan tungokseen, etenkään kun lapsikin tykkää nukkua pitkään aamuisin.

Otimme aamut hitauden kannalta, ja lähdimme matkaan kun se hyvältä tuntui.

Kuten tiedätte, Italiassa lapsille jutellaan ja heidät huomioidaan. Meidän vaunuumme osui oikein puheliaita paikallisia mammoja ja pappoja, jotka sitten halusivat leikkiä lapsen kanssa ja lapsikin osoitti kiinnostusta heitä kohtaan. Itse ymmärrän italiaa kohtuullisesti, kotioloissa kaiken, muuten riippuu täysin aihepiiristä. Puhunkin kieltä jonkin verran – meillä siis Matteo puhuu lapselle Italiaa kotona – mutta mieluiten ja parhaiten silloin, kun tilanne on suunnilleen tuttu eikä mitään tule ns. yllättäen.

Mutta se puhetulva siellä raitiovaunussa, joka oli toki pääosin osoitettu lapselle mutta toimin välikätenä kaksivuotiaan ja näiden (oikeasti tosi suloisten ja hyvää tarkoittavien) mummojen ja pappojen välillä. Kuuntelin tarkkaan, mietin mitä heillä oli mahdollisesti sanottavaa lapselle. Puhetta tuli oikealta ja vasemmalta,  ja yritin pysyä kärryillä parhaani mukaan.  Aivot saivat työtä, ja oikeastaan lopulta koin vähän voittajafiilikstäkin.

Selvisin lopulta tilanteesta hikikarpalot otsalla, ja ymmärsin, että kyllä tässä keskustelussa ihan mukana oltiin. En nyt mitenkään kauniita lauserakenteita ja lennokasta kieltä varmasti käyttänyt, eikä kukaan 100% varmuudella kuvitellut minun olevan italialainen, mutta ihan hyvin se kuitenkin meni. Pitäisi tehdä tuollaisia reissuja useammin, koska jos on aivan pakko, niin kyllä se kieli sieltä jostain aine muistuu mieleen.

Olisi kiva, jos joskus saisin vaikka kuukauden vietettyä Italiassa, mielellään seurassa, joka ei osaa englantia yhtään. Tekisi muuten ihmeitä. Puhumme Matteon kanssaa kuitenkin kotona englantia keskenämme, ja kielen vaihtaminen ei ole helppoa, kun englanti on ollut kommunikaation kieli vuosia.

Mitä tekemistä keksimme kaksin lapsen kanssa Milanossa?

Koska sää oli hyvä, eikä meillä ollut sen kummempaa ohjelmaa suunniteltuna, ajattelin että olisi kiva olla ulkona ja nauttia vuoden kenties viimeisistä auringonsäteistä. Mitään HC-vinkkejä minulla ei ole antaa, mutta ainakin erästä puistoa voin lämpimästi suositella.

Puisto kuulosti oikein hyvältä ajatukselta, ja Parco Sempione oli meille oiva valinta. Siellä oli hyvä kävellä, lapsi pystyi myös kulkemaan vapaasti kanssani ja sieltä löytyi leikkipuisto.

Leikkipuiston erikoisuus oli juna, jonka kyytiin sai ostaa lippuja ja juna kulki rataa ympäri muutamien minuuttien verran. Siellä oli hyvä leikkiä parin tunnin ajan, ravintola / kioskikin oli, ennen kuin siirryimme hotellille päiväunia varten. Olin puistossa luultavasti ainoa äiti lapsensa kanssa, muut olivat nannyjen tai isovanhempiensa seurassa.

Epäilen, että ainakin tuon junan ja ravintolan aikataulut muuttuvat talviaikana, joten kannattaa tarkistaa etukäteen.

Puiston läheisyydessä on myös linna sekä akvaario siitä kiinnostuneille, me kävimme ihastelemassa Castello Sforzescoa ja sen suihkulähteitä ulkopuolelta.

Koska puisto osoittautui hyväksi valinnaksi enkä kaksivuotiaan lapsen kanssa harkinnun suurempaa shoppailu- tai museoreissua, olimme puistossa muutamana päivänä. Toisina päivinä sitten kävelimme, ja toteutin hieman omia intressejäni samalla.

Porta Garibaldi ja Porta Nuovan alue tuli tutuksi, ja lähellä  sijaitseva Chiara Ferragnin liike tuli niin ikään käytyä tutkimassa. Olen seurannut Chiara Ferragnia Instagramissa niin kauan kuin vain muistan, ja sisäinen teinini halusi eräänä aamuna halusin käydä tsekkaamassa, miltä hänen kauppansa näyttää. Ystäväperheemme teini-ikäiset tyttäret jakoivat kanssani kiinnostuksen, ja kertoivat nähneensä hänet samoilla kulmilla edellisinä viikkoina. Lapsi ei varmaan osannut arvostaa tätä visiittiä yhtä paljon kuin äitinsä.

Lapsen kanssa ruokailu Milanossa

Kuten Italiassa yleensä, Milanossa syödään huomattavasti pohjoista Eurooppaa myöhemmin. Tämä on hyvä ottaa lapsen kanssa matkatessa huomioon, jos perheellä on erilaiset aikataulut. Meillä kotona on saksalaisittain melko myöhäinen aikataulu, eli suuria muutoksia ei ole Italian reissuilla yleensä luvassa, mutta vähän kuitenkin. Etenkin tällä kertaa, kun olimme isolla porukalla illallisella Naviglin alueella, ja vaikka ajoissa olimmekin, venähti ilta silti. (Navigli kannattaa Milanon reissulla käydä kurkkaamassa, ja tutkia illallispaikkoja vähän etukäteen)

Olimme varanneet pöydän klo 19:30, ja olimme ensimmäisten joukossa ravintolassa. Illallisesta tuli lopulta kolmen tunnin pituinen. Otan aina lapselle ravintolaan oman kirjan, piirustusvälineet ja iPadin, jos tiedossa on pidempi ilta. Tällä kertaa nämä kaikki tulivat hyötykäyttöön.

Ravintola, jossa tuona iltana olimme illallisella, oli Naviglissa sijaitseva Fabbrica Pizzeria, ja se oli meidän mieleen. Paikka oli illallisen järjestäjälle tosin jo ennestään tuttu ja osasi suositella kyseistä paikkaa. Kiva industrial-tyylinen sisustus, ja annokset olivat onnistuneita – erityisesti oma sieniirisottoni oli mitä mainioin. Toki kyseessä oli oikeastaan pizzeria, mutten voi vastustaa sienirisottoa, joten se päätyi lautaselle.

No nyt on sitä peräänkuulutettua ”autentisuutta” tässä iPhone uumenista löytyneessä risottokuvassa – vähän sotkua ja spontaaniutta

Takaisin hotellilla olimme hieman ennen puolta yötä, mutta eipä se mitään, aamulla ei ollut onneksi kiire minnekään.

Milanon viikko oli rauhallinen, tosin iltaisin riitti aina menoa. Oli kuitenkin mukava vain aistia kaupungin tunnelmaa, nauttia syksyn auringonsäteistä, ja ottaa päivät ihan rennosti. Tuttuja on aina ihana nähdä, ja Milanosta otimmekin viikon päätteeksi junan kohti Comoa. Mukavaa vastapainoa kaupunkielolle!

Comosta voit lukea lisää täältä: Viikonloppu Como-järvellä – kokemuksia ja vähän ihastusta ilmassa

Suosituimmat blogipostaukset vuonna 2018

Satunnaisia kuvia vuodelta 2018

Vuosi 2018 on nyt paketissa, ja monet bloggaajat ovat tehneet koosteita suosituimmista postauksista. Ne ovat ehdottomia lempipostauksiani, ja hauska on seurata myös Instagramissa suosittua top 9 -kollaasia, johon monet ovat tarttuneet.

Tässä olisi London and beyondin 5 luetuinta postausta tältä vuodelta, kahdessa eri kategoriassa. Tänä vuonna kirjoitetut listasin erikseen, ja kaikki postaukset listasin myös jutun loppuun erikseen omaksi osiokseen. Näiden välillä on luonnollisesti vaihtelua, joten on hauska katsella mitkä uudet jutut ovat olleet suosituimpia ja vertailla niitä ikisuosikkeja. Monet vanhat blogipostaukset nousevat sen verran hyvin, että top-lista näyttää kovin erilaiselta kun näitä kahta vertaa.

Pidemmittä puheitta, lista löytyy alta!

Vuonna 2018 kirjoitetut blogipostaukset, top 5:

Matkavinkit Roomaan ensikertalaiselle: mistä tietoa ennen matkaa

Rooma. Kaupunki, jonne en matkustanut vuonna 2018, vaikka se oli uudenvuodenlupaukseni. Menin sen sijaan Milanoon Matteon työn vuoksi, ja sieltä sitten kohti pohjoista Italiaa ja Comoa, sekä Sveitsiä. Passi vaatisi uusintaa tänä vuonna, joten ehkä siinä olisi tekosyy matkustaa Roomaan.

Joudun kuitenkin matkustamaan uuden passin perässä Brysseliin, joten miksen menisi Roomaan.  Vaikka syömään, mitä postauksessa korostinkin. Ruokaa Roomassa, ja sitä huhua, että tarkkana pitäisi olla ravintoloiden kanssa. Luottoa kuitenkin on, onhan Suomen blogisfäärillä oma roomatar Heli, ja meillä ystäviä kaupungissa.

Ensikertalaisen risteilykokemuksia Symphony of the Seas -alukselta

Symphony of the Seas oli yksi tämän blogivuoden kohokohtia, ja meillä oli Veeran kanssa pari aivan mainiota risteilypäivää Välimerellä pääsiäisen korvilla. Yhteistyössä Royal Caribbeanin kanssa toteutettu risteily tuotti myös sisältöä, joka oli suosittua niin sosiaalisessa mediassa kuin blogissakin. Uusi alus ja risteilyt kiinnostavat ihmisiä.

Yksi kokemus Espanjan terveydenhuollosta

Olimme alkutalvesta pari kuukautta Bilbaossa Matteon työn vuoksi, ja jouduin turvautumaan Espanjan terveydenhuoltoon. Mitä opimme: älä matkusta Euroopassa koskaan ilman Eurooppalaista terveydenhoitokorttia (EHIC), ja sen avulla sain hoitoa nopeasti. Hyvä kokemus, jos ei lasketa miinukseksi sitä, että sairastuin.

Matkakohteena Italia: vinkit matkalle lasten kanssa

Italia, lempiaiheeni! Italia sopii lasten kanssa matkustaville erinomaisesti, ja jaan mielelläni vinkkejä aiheesta. On asioit, joita haluan Italiasta lapselleni siirtää: ruokakulttuurin, perheestä huolehtimisen, ja yleisen lapsimyönteisen ilmapiirin. Siellä on lapsen kanssa mukava olla.

Toivepostaus: mitä teen työkseni

Tämä postaus oli kiva kirjoittaa, ja se on näistä postauksista viimeisimpänä kirjoitettu. Syyskuun tuotos, joten siihen nähden oikein hyvä sijoitus tällä listalla, ja lisää lukukertoja tulee koko ajan. Kysykää, jos kysyttävää tulee, vastaan mielelläni!

Kaikkien aikojen suosituimmat blogipostaukset top 5

Tässä vielä kaikkien aikojen suosituimmat blogipostaukset. Itseäni yllätti kovasti tuo toiseksi suosituin, sillä se on joskus Taiwanin aikoinani aivan hetken päähänpistosta kirjoitettu, sen enempää sitä miettimättä.

Ulkosuomalaisten blogien listan suosio yllätti hieman myös, sillä sen oli tarkoitus vain vähän kartoittaa ulkosuomalaisten kanssabloggaajien kirjoituksia ja tarjota lista lukemista etsiville. Siksi on hienoa, että se löytyy hakukoneista hyvin.

Patarein vankila on jo ehtinyt käsittääkseni sulkeutua (tästä on ollut eri tietoa, joten kannattaa tutkia ihan googlettamalla ajankohtaiset tiedot), ja se ei kivunnut enää vuonna 2018 luetuimpien joukkoon. Muuten lista on aika yllätyksetön – eri sukunimisen lapsen kanssa matkustamista käsittelevä juttu lähti hyvin lentoon, ja sitä jaettiin lukijoiden toimesta useassa Facebook-ryhmässä, etenkin ulkosuomalaisten keskuudessa.

Ulkosuomalaisten blogeja ja lista, mistä niitä löytyy

Neljä syytä miksi ulkomaille ei kannata muuttaa

Matkustatko lapsesi kanssa, jolla on eri sukunimi? Lue tämä

Bangkokista rantakohteeseen, mutta minne?

Patarein hylätty (lue: karmiva) vankila Tallinnassa

Kiitos kaikille kun luette!