All Posts By

lena

Matkaturinoita Milanosta ja kielikurssi raitiovaunussa

Viikko Milanossa

Olimme Milanossa nyt syksyllä viikon verran, koko poppoo. Matteo oli Milanossa töissä, ja lähdimme lapsen kanssa mukaan, onhan se kohtuullisen välimatkan päässä aivan Sveitsin eteläosista, jossa veljeni asuu. Saimme näin yhdistettyä monta kärpästä yhdellä iskulla: ystävien tapaamisen Milanossa, työt ja veljeni tapaamisen (joka hoitui Milanon jälkeen Comolta käsin majoittuen).

Oli lokakuun alku, ja sää oli pääosin oikein hyvä. Saapuessamme Milanoon vettä satoi kuin saavista kaataen. Lensin Milanoon kaksin lapsen kanssa, ja kaupungissa jo valmiiksi ollut Matteo haki meidät Porta Garibaldin asemalta, jonne saavuimme Malpensasta lentokenttäjunalla. Minulla oli mukanani lapsen rattaat, lapsi, joka ei niissä halunnut istua sekä selkään heitettävä duffel-laukkuni. Olin hyvin onnellinen, kun sain kantamukseni (ja lapsesta huolehtimisen) ulkoistettua Matteolle asemalla ja pääsimme suuntaamaan kohti ruokapaikkaa – olin nälkäinen, ja lasi hyvää punaviiniä teki tuossa tilanteessa terää.

Tämän sateisen saapumispäivän jälkeen aurinko hemmoitteli meitä, ja lämpötila oli jossain 15-20 asteen tietämillä päivisin. Aivan hyvä. Oikeastaan loistava, ellen sanoisi, kaupunkireissua ajatellen.

Milano on kaupunki, josta monella on mielipide

Minun mielipiteeni Milanosta on se, että se on kiehtova, josta löydän joka kerralla uutta. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että meillä on siellä ystäviä, jotka osaavat kertoa kaupungista ja näyttää mielenkiintoisia paikkoja. Ja onhan seurallakin aina merkitys fiiliksessä, joka liittyy eri paikkoihin. Tämä ei minusta nyt minkänlaista kaupungin asiantuntijaa tee, enkä edes yritä sellaiseksi tekeytyä. Tämän vuoksi tässä jutussa ei ole juurikaan syvällisiä matkavinkkejä, enemmänkin fiiliksiä ja matkaturinoita.

En ole useinkaan Milanossa kauaa kerralla, enkä näin pysty tutustumaan kaupunkiin kovinkaan syvästi joka kerta. Omat kokemukseni Milanosta koostuvatkin lyhyemmistä pätkistä, onhan Milano meille ollut usein myös läpikulkukohde, johon saattaa sisältyä esimerkiksi päivän visiitti kaupungissa.

Milano on myös kaupunki, joka olisi yksi todennäköisistä vaihtoehdoista, jos Italiaan joskus muuttaisimme, ja siksi tykkään katsoa kaupunkia monelta eri kantilta. Myös siltä, että siellä asuminen saattaisi johtaa tilanteeseen, jonka vuoksi Lontoosta lähdimme – liikkuminen ja välimatkat nimittäin, vaikka Lontoo kyllä on vielä Milanoakin painajaismaisempi tässä asiassa. Tämä on kuitenkin todella kaukainen asia tällä hetkellä.

Kielitaito testiin raitiovaunussa

Viimeisin reissu oli siltäkin osalta mielenkiintoinen, että olin lapsen kanssa päivät kaksin, ja Matteo liittyi seuraamma iltaisin. Majoituimme hieman ydinkeskustan pohjoispuolella, lähellä paikkaa, jossa Matteo oli päivät kiinni töissä. Sieltä sitten kävimme ympäri Milanoa, oikeastaan kävellen ympäriinsä, syöden ja puistoissa ollen.

Halusin etsiä uusia seutuja, joten Duomon seudulle emme tällä kertaa menneet, ja lapsen kanssa koin tämän ihan hyväksi vaihtoehdoksi.

 

Voin ainakin kertoa sen, että kielitaitoa pääsee hyvin testaamaan paikallisessa raitiovaunussa aamupäivisin lapsen kanssa liikkeellä ollessaan.

Työssäkäyvät olivat jo menneet toimistoihinsa, ja raitiovaunu alkaa tämän jälkeen täyttyä paikallisista mummoista ja papoista matkalla omille asioilleen. Ja mehän olimme tässä aallossa, sillä en halunnut lähteä aamuisin pahimpaan tungokseen, etenkään kun lapsikin tykkää nukkua pitkään aamuisin.

Otimme aamut hitauden kannalta, ja lähdimme matkaan kun se hyvältä tuntui.

Kuten tiedätte, Italiassa lapsille jutellaan ja heidät huomioidaan. Meidän vaunuumme osui oikein puheliaita paikallisia mammoja ja pappoja, jotka sitten halusivat leikkiä lapsen kanssa ja lapsikin osoitti kiinnostusta heitä kohtaan. Itse ymmärrän italiaa kohtuullisesti, kotioloissa kaiken, muuten riippuu täysin aihepiiristä. Puhunkin kieltä jonkin verran – meillä siis Matteo puhuu lapselle Italiaa kotona – mutta mieluiten ja parhaiten silloin, kun tilanne on suunnilleen tuttu eikä mitään tule ns. yllättäen.

Mutta se puhetulva siellä raitiovaunussa, joka oli toki pääosin osoitettu lapselle mutta toimin välikätenä kaksivuotiaan ja näiden (oikeasti tosi suloisten ja hyvää tarkoittavien) mummojen ja pappojen välillä. Kuuntelin tarkkaan, mietin mitä heillä oli mahdollisesti sanottavaa lapselle. Puhetta tuli oikealta ja vasemmalta,  ja yritin pysyä kärryillä parhaani mukaan.  Aivot saivat työtä, ja oikeastaan lopulta koin vähän voittajafiilikstäkin.

Selvisin lopulta tilanteesta hikikarpalot otsalla, ja ymmärsin, että kyllä tässä keskustelussa ihan mukana oltiin. En nyt mitenkään kauniita lauserakenteita ja lennokasta kieltä varmasti käyttänyt, eikä kukaan 100% varmuudella kuvitellut minun olevan italialainen, mutta ihan hyvin se kuitenkin meni. Pitäisi tehdä tuollaisia reissuja useammin, koska jos on aivan pakko, niin kyllä se kieli sieltä jostain aine muistuu mieleen.

Olisi kiva, jos joskus saisin vaikka kuukauden vietettyä Italiassa, mielellään seurassa, joka ei osaa englantia yhtään. Tekisi muuten ihmeitä. Puhumme Matteon kanssaa kuitenkin kotona englantia keskenämme, ja kielen vaihtaminen ei ole helppoa, kun englanti on ollut kommunikaation kieli vuosia.

Mitä tekemistä keksimme kaksin lapsen kanssa Milanossa?

Koska sää oli hyvä, eikä meillä ollut sen kummempaa ohjelmaa suunniteltuna, ajattelin että olisi kiva olla ulkona ja nauttia vuoden kenties viimeisistä auringonsäteistä. Mitään HC-vinkkejä minulla ei ole antaa, mutta ainakin erästä puistoa voin lämpimästi suositella.

Puisto kuulosti oikein hyvältä ajatukselta, ja Parco Sempione oli meille oiva valinta. Siellä oli hyvä kävellä, lapsi pystyi myös kulkemaan vapaasti kanssani ja sieltä löytyi leikkipuisto.

Leikkipuiston erikoisuus oli juna, jonka kyytiin sai ostaa lippuja ja juna kulki rataa ympäri muutamien minuuttien verran. Siellä oli hyvä leikkiä parin tunnin ajan, ravintola / kioskikin oli, ennen kuin siirryimme hotellille päiväunia varten. Olin puistossa luultavasti ainoa äiti lapsensa kanssa, muut olivat nannyjen tai isovanhempiensa seurassa.

Epäilen, että ainakin tuon junan ja ravintolan aikataulut muuttuvat talviaikana, joten kannattaa tarkistaa etukäteen.

Puiston läheisyydessä on myös linna sekä akvaario siitä kiinnostuneille, me kävimme ihastelemassa Castello Sforzescoa ja sen suihkulähteitä ulkopuolelta.

Koska puisto osoittautui hyväksi valinnaksi enkä kaksivuotiaan lapsen kanssa harkinnun suurempaa shoppailu- tai museoreissua, olimme puistossa muutamana päivänä. Toisina päivinä sitten kävelimme, ja toteutin hieman omia intressejäni samalla.

Porta Garibaldi ja Porta Nuovan alue tuli tutuksi, ja lähellä  sijaitseva Chiara Ferragnin liike tuli niin ikään käytyä tutkimassa. Olen seurannut Chiara Ferragnia Instagramissa niin kauan kuin vain muistan, ja sisäinen teinini halusi eräänä aamuna halusin käydä tsekkaamassa, miltä hänen kauppansa näyttää. Ystäväperheemme teini-ikäiset tyttäret jakoivat kanssani kiinnostuksen, ja kertoivat nähneensä hänet samoilla kulmilla edellisinä viikkoina. Lapsi ei varmaan osannut arvostaa tätä visiittiä yhtä paljon kuin äitinsä.

Lapsen kanssa ruokailu Milanossa

Kuten Italiassa yleensä, Milanossa syödään huomattavasti pohjoista Eurooppaa myöhemmin. Tämä on hyvä ottaa lapsen kanssa matkatessa huomioon, jos perheellä on erilaiset aikataulut. Meillä kotona on saksalaisittain melko myöhäinen aikataulu, eli suuria muutoksia ei ole Italian reissuilla yleensä luvassa, mutta vähän kuitenkin. Etenkin tällä kertaa, kun olimme isolla porukalla illallisella Naviglin alueella, ja vaikka ajoissa olimmekin, venähti ilta silti. (Navigli kannattaa Milanon reissulla käydä kurkkaamassa, ja tutkia illallispaikkoja vähän etukäteen)

Olimme varanneet pöydän klo 19:30, ja olimme ensimmäisten joukossa ravintolassa. Illallisesta tuli lopulta kolmen tunnin pituinen. Otan aina lapselle ravintolaan oman kirjan, piirustusvälineet ja iPadin, jos tiedossa on pidempi ilta. Tällä kertaa nämä kaikki tulivat hyötykäyttöön.

Ravintola, jossa tuona iltana olimme illallisella, oli Naviglissa sijaitseva Fabbrica Pizzeria, ja se oli meidän mieleen. Paikka oli illallisen järjestäjälle tosin jo ennestään tuttu ja osasi suositella kyseistä paikkaa. Kiva industrial-tyylinen sisustus, ja annokset olivat onnistuneita – erityisesti oma sieniirisottoni oli mitä mainioin. Toki kyseessä oli oikeastaan pizzeria, mutten voi vastustaa sienirisottoa, joten se päätyi lautaselle.

No nyt on sitä peräänkuulutettua ”autentisuutta” tässä iPhone uumenista löytyneessä risottokuvassa – vähän sotkua ja spontaaniutta

Takaisin hotellilla olimme hieman ennen puolta yötä, mutta eipä se mitään, aamulla ei ollut onneksi kiire minnekään.

Milanon viikko oli rauhallinen, tosin iltaisin riitti aina menoa. Oli kuitenkin mukava vain aistia kaupungin tunnelmaa, nauttia syksyn auringonsäteistä, ja ottaa päivät ihan rennosti. Tuttuja on aina ihana nähdä, ja Milanosta otimmekin viikon päätteeksi junan kohti Comoa. Mukavaa vastapainoa kaupunkielolle!

Comosta voit lukea lisää täältä: Viikonloppu Como-järvellä – kokemuksia ja vähän ihastusta ilmassa

Suosituimmat blogipostaukset vuonna 2018

Satunnaisia kuvia vuodelta 2018

Vuosi 2018 on nyt paketissa, ja monet bloggaajat ovat tehneet koosteita suosituimmista postauksista. Ne ovat ehdottomia lempipostauksiani, ja hauska on seurata myös Instagramissa suosittua top 9 -kollaasia, johon monet ovat tarttuneet.

Tässä olisi London and beyondin 5 luetuinta postausta tältä vuodelta, kahdessa eri kategoriassa. Tänä vuonna kirjoitetut listasin erikseen, ja kaikki postaukset listasin myös jutun loppuun erikseen omaksi osiokseen. Näiden välillä on luonnollisesti vaihtelua, joten on hauska katsella mitkä uudet jutut ovat olleet suosituimpia ja vertailla niitä ikisuosikkeja. Monet vanhat blogipostaukset nousevat sen verran hyvin, että top-lista näyttää kovin erilaiselta kun näitä kahta vertaa.

Pidemmittä puheitta, lista löytyy alta!

Vuonna 2018 kirjoitetut blogipostaukset, top 5:

Matkavinkit Roomaan ensikertalaiselle: mistä tietoa ennen matkaa

Rooma. Kaupunki, jonne en matkustanut vuonna 2018, vaikka se oli uudenvuodenlupaukseni. Menin sen sijaan Milanoon Matteon työn vuoksi, ja sieltä sitten kohti pohjoista Italiaa ja Comoa, sekä Sveitsiä. Passi vaatisi uusintaa tänä vuonna, joten ehkä siinä olisi tekosyy matkustaa Roomaan.

Joudun kuitenkin matkustamaan uuden passin perässä Brysseliin, joten miksen menisi Roomaan.  Vaikka syömään, mitä postauksessa korostinkin. Ruokaa Roomassa, ja sitä huhua, että tarkkana pitäisi olla ravintoloiden kanssa. Luottoa kuitenkin on, onhan Suomen blogisfäärillä oma roomatar Heli, ja meillä ystäviä kaupungissa.

Ensikertalaisen risteilykokemuksia Symphony of the Seas -alukselta

Symphony of the Seas oli yksi tämän blogivuoden kohokohtia, ja meillä oli Veeran kanssa pari aivan mainiota risteilypäivää Välimerellä pääsiäisen korvilla. Yhteistyössä Royal Caribbeanin kanssa toteutettu risteily tuotti myös sisältöä, joka oli suosittua niin sosiaalisessa mediassa kuin blogissakin. Uusi alus ja risteilyt kiinnostavat ihmisiä.

Yksi kokemus Espanjan terveydenhuollosta

Olimme alkutalvesta pari kuukautta Bilbaossa Matteon työn vuoksi, ja jouduin turvautumaan Espanjan terveydenhuoltoon. Mitä opimme: älä matkusta Euroopassa koskaan ilman Eurooppalaista terveydenhoitokorttia (EHIC), ja sen avulla sain hoitoa nopeasti. Hyvä kokemus, jos ei lasketa miinukseksi sitä, että sairastuin.

Matkakohteena Italia: vinkit matkalle lasten kanssa

Italia, lempiaiheeni! Italia sopii lasten kanssa matkustaville erinomaisesti, ja jaan mielelläni vinkkejä aiheesta. On asioit, joita haluan Italiasta lapselleni siirtää: ruokakulttuurin, perheestä huolehtimisen, ja yleisen lapsimyönteisen ilmapiirin. Siellä on lapsen kanssa mukava olla.

Toivepostaus: mitä teen työkseni

Tämä postaus oli kiva kirjoittaa, ja se on näistä postauksista viimeisimpänä kirjoitettu. Syyskuun tuotos, joten siihen nähden oikein hyvä sijoitus tällä listalla, ja lisää lukukertoja tulee koko ajan. Kysykää, jos kysyttävää tulee, vastaan mielelläni!

Kaikkien aikojen suosituimmat blogipostaukset top 5

Tässä vielä kaikkien aikojen suosituimmat blogipostaukset. Itseäni yllätti kovasti tuo toiseksi suosituin, sillä se on joskus Taiwanin aikoinani aivan hetken päähänpistosta kirjoitettu, sen enempää sitä miettimättä.

Ulkosuomalaisten blogien listan suosio yllätti hieman myös, sillä sen oli tarkoitus vain vähän kartoittaa ulkosuomalaisten kanssabloggaajien kirjoituksia ja tarjota lista lukemista etsiville. Siksi on hienoa, että se löytyy hakukoneista hyvin.

Patarein vankila on jo ehtinyt käsittääkseni sulkeutua (tästä on ollut eri tietoa, joten kannattaa tutkia ihan googlettamalla ajankohtaiset tiedot), ja se ei kivunnut enää vuonna 2018 luetuimpien joukkoon. Muuten lista on aika yllätyksetön – eri sukunimisen lapsen kanssa matkustamista käsittelevä juttu lähti hyvin lentoon, ja sitä jaettiin lukijoiden toimesta useassa Facebook-ryhmässä, etenkin ulkosuomalaisten keskuudessa.

Ulkosuomalaisten blogeja ja lista, mistä niitä löytyy

Neljä syytä miksi ulkomaille ei kannata muuttaa

Matkustatko lapsesi kanssa, jolla on eri sukunimi? Lue tämä

Bangkokista rantakohteeseen, mutta minne?

Patarein hylätty (lue: karmiva) vankila Tallinnassa

Kiitos kaikille kun luette!

Viikonloppu Comolla – kokemuksia ja vähän ihastusta ilmassa

Viikonloppu Como-järvellä

Pohjois-Italian järvet olivat lokakuulle asti tuttuja vain lentokoneesta käsin. Düsseldorfin ja Firenzen välinen reitti kulki usein juuri näiden järvien yli (en ole osannut niin tarkkaan katsoa, että olisin onnistunut kertomaan mikä järvi milloinkin olikaan kyseessä).

Tämä blogijuttu olisi ollut varmasti raflaavampi ja luetumpi, jos olisin saanut revittyä Comon viikonlopusta jotain kamalan negatiivista. Mutta ei, Comon viikonloppu oli sen verran onnistunut, että ei tästä nyt mitään kovinkaan dramaattista saa kehiteltyä.

Como on viehättävä kaupunki upean luonnon keskellä

Lyhyt googletus paljastaa, että Comolla asuu hieman yli 80,000 ihmistä. Ehkä se suunnilleen on juuri sitä kokoluokkaan mitä ajattelinkin, ja tuolloin lokakuussa oli siellä hyvin rauhallinen meno. Ihmisiä oli juuri sopivasti, että kaupungissa oli eloa, mutta ei liikaa ruuhkaa.

En ole ollut Comolla kiireisimmän sesongin aikaan, mutta lokakuun alku oli hyvin miellyttävä. Ei ehkä aivan rantakelejä, mutta koska harvoin rannalla makaan, niin ei se haitannut ollenkaan.

 

Se oli sellainen paikka, että tokaisinpa Matteolle, että täällä voisi ehkä olla hyvä lapsen kasvaa. Eikä Milanoonkaan ole kuin tunnin matka, jos menoa ja meininkiä alkaa kaivata. Milano on kaupunki, josta pidän nykyään paljonkin, joten siinä tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kahden päivän kokemuksen perusteella en toki muuttopäätöstä tee, mutta paikasta jäi heti ensialkuun hyvä fiilis. Kaikista paikoista ei jää. Comon kaupunki sijaitsee Como-järven rannalla, kukkuloiden ympäröimänä. Pääosin kirkasvetinen järvi näyttelee pääosaa kaupungissa, ja sinne voi lähteä retkelle veneellä. Me tyydyimme ihailemaan järveä rannalta käsin.

Lapsen kanssa emme näin lyhyellä lomalla lähteneet vaeltamaan tai patikoimaan, mutta pidemmällä reissulla se olisi ollut ehdoton juttu toteuttaa. Eli saa linkata vinkkejä patikointimaastoista Comon kaupungin läheisyydessä, toki muuallakin.

Comon reissuun yhdistyi itselleni uusi maa

Varasimme majoituksemme Milanosta käsin, jossa olimme olleet edellisen viikon. Aivan viime tipassa, joka ei usein kuulu tapoihini, muttemme saaneet päätetyksi minne Comolla menisimme. Comon kaupunki valikoitui kohteeksi siitä syystä, että sieltä oli helppo matkata junalla Sveitsin puolelle Chiassoon, lähelle paikkaa jossa veljeni asuu. Tämä olikin yksi syy matkallemme, ja sain samalla itselleni uuden ”maapisteen” – enhän ollut Sveitsissä koskaan aiemmin käynyt. En maita varsinaisesti keräile, mutta onhan se mielenkiintoista käydä maassa, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Periaattessa Chiasson ja Sveitsin ja Italian rajaseudut ovat hyvin italialaisia, mutta onhan siellä paikallisia erikoisuuksia. Kuten nyt esimerkiksi hintataso.  Tuli ravintoloissa aika äkkiä ikävä Italiaan.

Majoituksemme oli perinteisellä italialaisella pienellä kadulla Comon vanhassakaupungissa. Varasin Bookingin kautta meille yhden makuuhuoneen asunnon, jossa oli noin neliön kokoinen keittiö ja asuntoa ympäröi ihana sisäpiha. Omistaja asui samassa rakennuksessa, ja hänen äitinsä asui samassa kerroksessa vuokrattavan asunnon kanssa.

Noin sadalla eurolla per yö sai hyvin vastinetta rahoilleen, hotelli olisi tullut kalliimmaksi, ja ystävällinen omistaja antoi meille hyvät vinkit alueesta ja lempiravintoloistaan (tosin ravintoloita ei järin tullut enää viikon ravintolaruoalla elon jälkeen käytettyä). Useimmiten varaan hotellin, mutta tämä huoneisto oli kyllä nappivalinta. Ei mikään megaluksus, mutta täysin hyvä ja mikä tärkeintä, se oli kotoisa. Comon hotellien hinnat olivat pilvissä tuona viikonloppuna, ja joskus on hyvä toimia toisinkin kuin on totuttu. Taisin filmata fiiliksiä asunnolta Instagramin stooriin, kuvia en juurikaan muistanut ottaa. Comolta muuten kylläkin. Alla kuva kuitenkin tältä suloiselta kadulta.

Mitä Comon kaupungissa ehtii tehdä, kun aikaa ei ole paljoa?

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin ehdottomasti halunnut nähdä pieniä kyliä Comojärven rannalla. Nyt emme kuitenkaan halunneet haukkaamaan liian suurta palaa, ja intensiivinen viikko Milanossa painoi jaloissa. Ja vähän takana ollut tiivis reissuputki, olimmenhan olleet Matteon vanhempien luona Toscanassa monta viikkoa kaksi viikkoa ennen tätä reissua. Otimme rennosti, teimme pitkiä kävelylenkkejä järven rannalla, söimme ja vain olimme. Matteo toimi kotikokkina ja teimme asunnolla risottoa ja herkuttelimme  punaviinillä, jossa oli vähän kuplivuutta (vino rosso frizzante). Olin italialaisittain epätyypilliseen tyyliin nukkumassa jo puoli yksitoista.

Vuokraisin ehdottomasti auton, jos olisin matkalla noille seuduille pidemmäksi aikaa. Näin on helpompi nähdä kylät ja tutustua alueen linnoihin, ja päästä paikkoihin, jotka ovat julkisen liikenteen ulottumattomissa. Jos aikaa ei ole paljoa, niin kuin meillä, suosittelen rauhoittumaan Comon kaupungissa, kävelemään ja nauttimaan järvimaisemasta sekä istumaan iltaa pienten kujien ravintoloissa italialaiseen illallisaikaan. Ja tsekkaamaan vaijerihissin (juttua tästä alla).

Oma suosikkireittini järven rantaa kulki kaupungin keskustasta katsottuna järven oikeaa laitaa. Se toimi hyvin matkarattaiden kanssa, ja aurinko helli ja sunnuntaina aamulla oli mukavan väljää. Ehdimme tehdä oikein mukavan kävelylenkin ennen lennolle lähtöä, ihanassa syyssäässä.

Lensimme kotiin Düsseldorfiin Milanosta sunnuntaina illalla, ja lähdimme junalla kohti Malpensaa noin neljän maissa. Comolta pääsee Malpensaan junalla, mutta kannattaa tutkia eri vaihtoehdot – osa (harvempi) menee suoraan, osaa tulee vaihtaa. Huomioi myös, että Comon kaupungissa on kaksi juna-asemaa.

Tarkoituksemme oli lähteä Como-Brunaten vaijerihissiä ja tutustumaan vuoren laella sijaitsevaan Brunateen vielä lähtöpäivän aamuna, mutta tuona päivänä hissi oli remontissa. Laelle olisi päässyt ilmeisesti julkista liikennettä käyttämällä, mutta jätimme sen väliin tuolla kerralla, koska aikataulujen kanssa olisi tullut muuten tiukkaa.

 

Nautimme  sen sijaan pitkän lounaan umbrialaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa, ja otin loman viimeisen päivän kunniaksi ennen lounasta aperitiiviksi perinteisen spritzin ja naposteltavaa. Mikäs siinä oli syysauringossa terassilla istuessa. Olimme jo asettautuneet ravintolaan, teimme pikaisen analyysin paikasta ennen sisään menoa, ja huomasimme, että tosiaan kyseessä on umbrialaisia herkkuja tarjoava paikka. Eikun maistamaan. Hyvää oli, tosin nyt täytyy istua sitten Googlen ääreen ja tutkia tarkemmin umbrialaisen ruoan saloja.

Rajakaupunki Chiasso Sveitsin puolella

Comon reissun syy oli tosiaan se, että voisimme piipahtaa myös tervehtimässä veljeäni Sveitsissä, jossa hän asuu. Comon rautatieasemalta kulkee junia Chiassoon melko säännöllisesti, ja matkaan menee noin 15 minuuttia.

Chiassosta ei tainnut puhelimeen tallentua yhtään kuvaa. Se ei ollut mitenkään wow-effektin kaupunki, mutta toimi hyvin treffipaikkana meille ja veljelleni. Yksi asia jäi kuitenkin mieleen – puhelinlasku oli tuolta päivältä 92€, sillä eipä käynyt mielessäkään, että saksalainen puhelinliittymäni ei ole tehnyt sopimusta Sveitsin kanssa. Kai niistä hinnoista joku tekstiviesti rajaa ylittäessä tuli, mutta Euroopassa matkustaessani en niitä juurikaan huomioi nykypäivänä, kun roaming-maksut ovat poistuneet. Ensi kerralla Sveitsissä saattaa olla, että säädän mobiilidataa pois päältä. Enkä muuten edes paljoa surffannut netissä tuona päivänä.

Lugano on kohde, joka noilla nurkilla olisi seuraavana listalla. Nyt ei aika antanut periksi, mutta Luganosta olen kuullut sen verran kehuja, että seuraavalla kerralla. Voi olla, että entistä enemmän tulemme ajamaan autolla Saksan ja Italian väliä, ja näillä kulmilla voisi hyvinkin yöpyä matkalla. En ole yksin ajatukseni kanssa, sillä huomattava määrä autoista Comon tienoilla oli Saksan kilvissä.  Vuoristomaisemat ja patikointi kiinnostavat entistä enemmän, ja veljeni vinkkasikin Sveitsin ja Italian rajalla sijaitsevasta, 1700 metriä korkeasta Monte Generososta, joka tarjoaa upeat näkymät ympäristöön.

Tykkääkö joku muu Comosta?

Ensifiilikset ja kokemuksia Hampurista

Hampuri on ollut kaupunki, joka on minua Saksassa aina vähän kutkutellut. Tavallaan minulla ei ollut kaupungista juurikaan käsitystä, mutta samalla sitten tiesin siitä enemmän kuin monesta muusta kaupungista. Fiilis on ollut aina kuitenkin positiivinen, vaikkei omakohtaisia kokemuksia Hampurista ollutkaan.

Pääsin ensi kertaa Hampuriin marraskuun lopulla, kun ajelimme sinne serkkuani tervehtimään. Reissun kesto oli perjantaista sunnuntaihin, ja tällä kertaa tarkoitus oli viettää laatuaikaa yhdessä – ei mitenkään nähtävyydeltä toiselle juosten. Näimme toki Hampurin perinteisiäkin kolkkia, mutta aika kului pääasiassa ihan kotosalla ja lasten kanssa leikkipuistoissa.

Nyt näin oli oikein hyvä, ja tuli itsellekin tarpeeseen lähteä viikonlopuksi muihin maisemiin. Viikonloppureissu piristää mieltä kummasti, eikä se ole liian pitkä aika olla poissa kotoa.

Ensikertalaisen kokemuksia Hampurista

Tällä lyhyellä kokemuksella ei mitään perusteellista Hampurin matkaopasta kirjoiteta, eikä tosin muutenkaan sellaista muutaman päivän visiitin perusteella oikein voisi kirjoittaakaan.

Keskitytään siis fiiliksiin ja paikkoihin, jotka tekivät eniten vaikutuksen.

Olin omassa päässäni lokeroinut Hampurin satamakaupungiksi, jossa on välillä villikin meno. En osaa sanoa tämän paikkaansa pitävyyttä, sillä liikuimme alueilla, jotka olivat hyvin rauhallisia. Vaikka satama-alue ja Elben / meren läheisyys tuli kaupungissa esiin, jäi mieleen myös arkkitehtuuri.

Erityisesti HafenCity ja Speicherstadt olivat ne paikat, joissa olisi viettänyt pidemmänkin tovin. En ehtinyt St.Paulille tai Reeperbahnille, joten seuraavallekin reissulle riittää sen muodossa koettavaa. Pidän arkkitehtuurista ja uudenlaisesta, kokeilevasta rakentamisesta ja arkkitehtuurista, ja sitä HafenCityssä riitti.

Plussaa toki sai Hafen City myös erittäin viihtyisästä leikkipuistosta, jossa lapset viihtyivät vaikka tuuli kävikin luihin ja ytimiin. Itse otin samalla aikaa FaceTime-yhteyttä Suomeen läheisessä kahvilassa, ja olin siten ”paikalla” ristiäisissä, joten muutenkin tuo reissu jäi mieleen.

UNESCO-kohde Speicherstadt kanaaleineen on seutua, aluetta jonka tiesin itseasiassa jo etukäteen. Onhan se aika omaleimainen alue täällä Saksassa, ja sainpa Instagramissa kommenttia, että yhden kuvan perusteella hänelle tuli paikasta mieleen Tampere (kuva siis tässäkin postauksessa tuo ylin, jossa olen itse kuvassa sillalla). Speicherstadtin rakennuksissa on monenlaisia museoita ja ravintoloitakin tuli bongattua, joten alue on muutakin kuin kaunis ympäristö.

Philharmonie tuli nähtyä siluettina horisontissa, ja sekin oli jo kuvista tutunnäköinen rakennelma, joten se oli helppo tunnistaa.

Unelmatrippi-blogin Jennin blogista löytyy mielenkiintoinen juttu Hampurista ja arkkitehtuurista – suosittelen, lue juttu täältä! Jenni on tehnyt paljon hyvää pohjatyötä alueen historian tiimoilta.

Suomalaisia oli tuona lauantaina ulkoilemassa sankoin joukoin, ainakin enemmän kuin yleensä Düsseldorfin kaduilla, mitä nyt lauantain osalta osaan sanoa. Tähän väliin voin myös todeta, että Hampuri sai kommenttiboksini Instagramissa vilkkaaksi suomalaisten osalta – todella monella oli mukavia muistoja kaupungista ja etenkin joulumarkkinoilta. Osa oli Hampurissa asunutkin, ja kaiken kaikkiaan pystyimme toteamaan, että mukava kaupunki. Hampuri tuntui herättävän tunteita ja olevan monelle (suomalaiselle) tutumpi kuin esimerkiksi Düsseldorf, joka ei yleensä saa aikaan kommenttivyöryä.

Kävelymatka HafenCitystä Rathausin nurkille kesti noin parikymmentä minuuttia meidän karavaanilla, ja sillä reitillä löytyi tosiaan jo paljon ihmeteltävää tällaiselle ensikertalaiselle. Ihmisiä ei ollut kuitenkaan liikkeellä suuria määriä, paitsi ihan ytimen ostosalueella – olisiko sää tehnyt tehtävänsä. Oli nimittäin erittäin freesi tuuli Hampurissa tuona lauantaina.

Ei Saksaa ilman glühweinia

Pitihän sitä glühweiniä nauttia tällä reissulla. Olen oppinut pitämään glühweinistä oikeastaan vasta tänä jouluna – kuten myös joulumarkkinoista. Olen käynyt joulumarkkinoilla tänä vuonna enemmän kuin viime vuosina yhteensä.

Hampurin Rathausin edessä olevaa suurta joulumarkkina-aluetta rakennettiin visiittimme aikana vielä, joten siellä emme ehtineet sen aukioloaikana piipahtaa. Markkinat avautuivat ilmeisesti juuri lähtöpäivämme jälkeen, mutta onnistuimme löytämään kaupungista kuitenkin ”Wintermarktin”, jossa pääsi markkinatunnelmaan, saimme glühweinit ja lapset pääsivät karuselliin. Ei ollut liian tungos, joten tykkäsin.

Usein kaupunkien keskustoissa olevilla joulumarkkinoilla on aikamoinen meno ja maininki, ja itse pidän markkinoista jotka sijaitsevat hieman rauhallisimmilla alueilla (Düsseldorfin kävijät, tsekatkaa Benrathin markkinat – toki sielläkin ihmisiä on, muttei samalla tavalla kuin vanhassakaupungissa).

 

Lyhyestä virsi kaunis – Hampuri oli lyhyellä kokemuksella oikein positiivinen tuttavuus. Seuraavalle kerralle tekisi mieli piipahtaa siellä vaikkapa ruoka- ja cocktailteeman turvin, ja tutustua lähistön pikkukaupunkeihin ja vaikka ajella kohti Tanskaa. Syltin saari noilla nurkilla on bucket-listallani.

Lapsi kuitenkin yllätti meidät, ja ajoimme yhtä pötköä Hampuriin ja takaisin (noin 4,5 tuntia). Ehkä tässä uskaltaa alkaa suunnittelemaan muitakin autoreissuja.

Oletko käynyt Hampurissa? Mitä pidät?

Itsenäisyyspäiväni ulkomailla

Talvisia tunnelmakuvia Kuopiosta, löytyivät etsiessäni kuvaa Instagram-tililleni itsenäisyyspäivän merkeissä. Oma itsenäisyyspäivän reality checkini löytyy alempaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää numero 101 Suomi! Täällä koko aamun olen seuraillut Instagramia ja kauniita Suomi-kuvia sitä kautta, ja päässyt vähän tunnelmaan mukaan.

Täällä Saksassa itsenäisyyspäivä on luonnollisesti kuin mikä tahansa päivä, joten vein aamulla lapsen päiväkotiin ja tulin takaisin kotiin tehdäkseni muutaman homman pois päiväjärjestyksestä. Tosin jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei tänään ihan mikä tahansa päivä ollut, koska 6.12. on meidän suunnalla Pyhän Nikolauksen päivä. Kyseessä on paikallinen joulupukki, tai oikeastaan joulupukin edeltäjä, lukaiskaapas alle linkkaamani blogipostaus Katilta Allgäusta. Pukki oli jättänyt aamulla päiväkotiin lahjoja ja lapsille oli jouluinen aamupala ja elokuva tarjolla. Itsehän ymmärsin tätä päivää vietettävän juuri ennen päiväkotiin lähtöä, kiitos tosiaan tuon Katin blogipostauksen, joten olin edes vähän kartalla tapahtumista päästessäni päiväkotiin.

Omalla kohdallani ei tämä päivä juuri ole poikennut muista, mutta on vähän erilainen fiilis. Sellainen, että on kuitenkin vähän normaalia juhlavampi päivä ja tiedän, että Suomesta tuskin asiakkailtani tulee tänään sähköpostia. Eli tänään on aikaa ottaa kiinni töiden kanssa ja kirjoittaa vaikka tätä blogipostausta. Kaiken rehellisyyden nimissä kuitenkin, olen ottanut tänään vähän rauhallisemmin ja päässyt tunnelmaan edes vähän somen avulla.

Kävin happihyppelyllä ulkona,  kokonaisuudessaan noin puoli tuntia, ja nautin raikkaasta ilmasta. Vähän oli sadetta ilmassa, mutta ei se pieni tihku menoa haittaa.

Reality check kotitoimistolla – istun selkä kiinni patterissa, tällainen vilukissa kun olen (ulkona 12 astetta lämmintä, eli ei johdu kylmästä talosta) ja pohdin, että pitäisi varmaan puhdistaa läppärin kansi tomusokerista

Tänä vuonna ei ole ohjelmassa mitään kekkereitä tai kemuja, ja päivälle suunniteltu joulutorivisiitti peruuntui (joka onnistuttiin onneksi siirtämään parempaan ajankohtaan!).

Odottelen illaksi Matteota kotiin, hän on pari viikkoa töissä tiiviimmin, ja laitan Linnan juhlat pyörimään Yle Areenasta niiden alkaessa. En ole juurikaan Linnan juhlia seurannut somessa, tykkäsin kyllä katsoa niitä Suomessa ollessani muun puuhailun lomassa, mutta ajattelin tänä vuonna tehdä tästä tavan.

Britanniassa asuessani juhlimme usein itsenäisyyspäivää kaveriporukalla, ja joukkoon mahtui joskus suomalaisten lisäksi myös muita kansallisuuksia. Kerran olen ollut Lontoossa suurlähetystönkin juhlissa, mikä oli oikein mahtava ilta. Taipeissa asuessani Taiwanin suomalaiset kokoontuivat itsenäisyyspäivän vastaanotolle keskustassa sijaitsevaan hotelliin, ja se ilta jäi myös muistin lonkeroihin. Tuli kippisteltyä kyllä oikein olan takaa.

Taipein metrossa matkalla juhlapaikalle – kameran takana ystäväni Hannamiina Tanninen, jonka kanssa tuli tuona aikana Taipeissa koettua yhtä sun toista! 🙂

Nyt palaan erään verotuksesta kertovan työartikkelin pariin, ja piipahdan ennen lapsen hakua Ikeassa. Düsseldorfin Ikeasta on ollut viime viikkoina glögi loppu, ja tänään olisi uuden roundin vuoro. Toivottavasti löytyy – yleensä tarjolla on kahta sorttia, alkoholilla tai ilman, mutta tarvitsisin tyypillisesti juuri sitä mikä on sillä hetkellä loppu.

Voisinpa ostaakin myös pipareita ja Ikean sinihomejuustoa pahimpaan nälkään.

Iloista itsenäisyyspäivää! Mites teillä itsenäisyyspäivä sujui?