Search results for

päivä mun kanssa

Päivä mun kanssa

Tämä postaus sai alkunsa muutaman päivän takaisesta ajatusten vaihtamisesta muutaman matkabloggaajan kesken, ja päätin lähteä innokkaasti toteuttamaan juttua. Päivä mun kanssa-tyyliset jutut kuuluvat melko suosittuja lifestyle-blogien maailmassa, mutta ne ovat myös kivaa vastapainoa myös matkablogien matkajutuille. Tässä eilisen tunnelmia dokumeinoituna täältä Bilbaosta.

9:30

Herätys 9:30. Herään yleensä noin tuntia aikaisemmin, mutta edellisyönä ulkona raivoava myrsky piti minua hereillä kahteen asti ja päätin suoda itselleni hieman pidemmät unet. Pääsin sängystä ylös parinkymmenen minuutin vetkuttelun jälkeen ja ponkaisin pystyyn – ulkona paistoi aurinko ja lähdin pitkälle lenkille. Tätä ei saa hukata, lämmin päivä tulossa.

10:15

Pääsen ovesta ulos. Päätän syödä aamupalan vasta sitten kun palaan lenkiltä, olo on jostain syystä kovin energinen heti aamusta ja haluan lenkille heti enkä huomenna. Pääsyy tähän on varmasti aurinko, joka paistaa kirkkaalta taivaalta. Ulkona tuulee lujaa, mutta on silti lämmin, mittarin mukaan 25 astetta. Kävelen muutaman kilometrin joen rantaa pitkin, jossa nautin tuulen vireestä ja meren tuoksusta. Tänään on melko kiireetön päivä, joten teen hieman pidemmän lenkin. Joki laskee mereen ei nyt aivan tuolla kohdalla, mutta lähistöllä – meren tuoksu kantautuu sisämaahan. Olen mitä täydellisin esimerkki pohjoisesta tulevasta turistista, kuvaan palmuja minkä kerkiän.

11:25

Myöhäinen aamupala. Arvatkaas kuka on täällä Bilbaossa aivan hulluna kreikkalaiseen jugurttiin? Voisin syödä sitä aamut ja illat, etenkin myslin kanssa se on ihan nannaa. Raahasin Lontoosta mukanani neljä pakettia teetä, joita olen tässä antaumuksella nautiskellut aamuisin, eilen vuorossa oli ihanan Whittardin Assam-tee. Kaikella kunnioituksella paikallisia kohtaan, mutta hyvää teetä tässä maassa ei ole ainakaan supermarketeissa tarjolla. Olen muuten kuljetellut tuota Iittalan Taika-mukia maailman ääriin mukanani, en tiedä paremman kokoista mukia teenjuontia varten.

Aamupalan kruunasi edelliselta päivältä ylijäänyt Milkan Oreo-suklaa ja muutata juustonaksu (ei kuvassa), om nom. Ihanan terveellistä. Luin aamupalalla kirjaa, olen tehnyt periaatepäätöksen etten avaa konetta aamupalan aikana. Ipadin saan avata, mutta Matteo oli Lontoossa ja vei vahingossa laturin mukanaan. Akku oli tietysti lopussa joten padista ei ollut sen kummemmin iloa.

12:00

Aamupalan jälkeen aloittelin blogihommia, eilen oli kalenterissa muutama hoidettava tehtävä työjuttujen tiimoilta. Viimeistelen muun muassa tämän artikkelin yhteistyössä Ostohyvitys.fi:n kanssa järjestetystä Kölnin matkasta (kannattaa muuten kurkata tuo juttu, blogini lukijat saavat palveluun 5€ ilmaista starttirahaa rekisteröidyttyä postauksessa olevan linkkini kautta). Naputteln koneella talomme ulkoterassilla, kunnes tuuli sotki kaikki suunnitelmat. Tuuli yltyi ja siirryn sisätiloihin – tuuli niin kovaa että se sai jopa tietokoneen liikkeelle pöydällä.

Valmistelen myös erästä espanjakieleen liittyvää blogiprojektia, kerron siitä lisää teille ensi viikon aikana. Tämän jälkeen vastailin sähköposteihin sekä hoidin laskutusta. Blogijuttujen kanssa kuluu aikaa seitsemään asti, välillä syöden ja siivoten.

16:00

Teen ruokaa, kaapista löytyvistä aineksista. Matteo saapuu iltalennolla, joten olemme menossa ulos syömään. Löydän tonnikalaa, pastaa ja salaattia, joten teen niistä annoksen itselleni. Ruokailuni jälkeen tiskaan, siivoan, kiroan kenkähyllyn puutetta asunnossamme ja luuttuan lattiat. Jääkaapissa on vain valo, joten päätän käydä illalla kaupassa. Jatkan tietokoneella naputtelua.

19:30

Alan valmistautua iltaa varten. Suihku, meikkaus ja kävinpäs nopeasti ostamassa kaupasta meille myös viinipullon kauppareissun yhteydessä. Matteon lento oli hieman myöhässä, mutta ajattelin kuitenkin tarjota reissumiehelle lasin viiniä ennenkuin lähdemme syömään. Mutta kuten blogiani Facebookissa seuraavat tiedättekin, tämä ei mennyt aivan kuin Strömsössä asiat tuuppaavat menemään. Sain ostettua elekielellä ja espanjallani pullon viiniä (lukitun kaapin takaa, tätä voi kutsua jo saavutukseksi), mutta kotiin palatessani tajusin että meidän apartementoksessamme ei ole viinipullonavaajaa. Siis mitä. Sen pitäisi kuulua jokaisen espanjalaisen kämpän vakiokalustoon eikä mieleeni tullut, etteikö meillä sellaista olisi. Onhan kyse kuitenkin serviced apartmentista, eli kaikki piti olla hoidossa taloyhtiön puolesta. Soittelin Matteolle Bilbaon lentokentän passintarkastusjonoon pari dramaattista puhelua asian tiimoilta, ja hän vahvisti epäilykseni. Ei, meillä ei todellakaan ollut viinipullonavaajaa kotona.

Facebookiin sateli mahtavia vinkkejä aiheen tiimoilta, kiitos niistä kaikille! Minulle ehdotettiin naulaa ja vasaraa, korkin työntämistä pulloon veitsellä, pullon laittamista kenkään ja sen hakkaamista seinään… kaikki hyviä keinoja kuulemma avata viinipullo ilman avaajaa (aina oppii uutta!). Yksi naapuri ei ollut kotona ja toisen naapurin kanssa minulla ei ole yhteistä kieltä, joten heistä ei ollut kovinkaan paljon apua. Päätin sitten odottaa Matteon saapumista kotona ja lähdettiin sitten vilkkaasti syömään – sain kuin sainkin lasillisen viiniä. Testattiin myös paikallista olutta, La Salvea, ja syötiin hyvin. Ilta päättyi kuitenkin aika pian, sillä tänään oli taas työpäivä ja aikainen herätys.

Haastan täten kaikki matkabloggaajat (eikä tosin tarvitse edes olla matkabloggaaja, kaikki käy!) tähän haasteeseen mukaan. Osallistuminen on hyvin yksinkertaista – tee kooste päivästäsi blogiisi. Linkkaa tähän juttuun takaisin jos jaksat, ei ole pakko, ja vinkkaa minulle kun olet tehnyt oman juttusi. Lisään linkin tämän postauksen loppuun, niin saadaan kasaan mukava kooste aiheesta. Muiden postaukset:

Tämä Matka: Päivä bloggaajan kanssa – minun

Barcelonan Koti: Barcelona Lifestyle – minun päiväni

To Travel is to Live: lomailevan bloggaajan päivä

Elämää ja matkoja: päivä mamman matkassa

Muru Mou: päivä minun kanssani

Kaukana Kotona: päivä minun kanssani

50 State Puzzle: tavallinen arkipäivä kanssani

Siveltimellä: päivä kanssani

Passionate Traveler: päivä minun kanssani: bloiahdistusta ja peppupaniikkia

Meriharakka: etätyöpäivä

Matkakuume.net: päivä matkabloggaajan kanssa: kalavelkoja, hampurilaisia sekä polvistuvia lentokapteeneita

Tuntemattomaan ja takaisin: se oli aivan tavallinen maanantai Meksikossa

Syö Matkusta Rakasta: päivä kanssani (Shanghai Edition)

Unagidon: ihana arki – matkabloggaajan päivä

Täynnä tie on tarinoita: töitä, matkahaaveita ja tiikeri takapihalla – normipäivä siis

Archie Gone Lebanon: päivä mun kanssa

Reissuesan matkablogi: päivä mun kanssa

58 kommenttia
torstai, 17 syyskuun, 2015 by lena

Päivä yrittäjä-äidin eli mun matkassa

*yhteistyössä UKKO.fi

Tänään valoitan vähän meidän uutta vauva-arkea ja sitä, miten olen yhdistänyt vauvan tulon ja työnteon. Joku teistä saattaa muistaakin tämän vuosi sitten kirjoittamani artikkelin joka kertoi haaveestani tulla paikkariippumattomaksi yrittäjäksi. Paljon on virrannut vettä maailman joissa tuon jälkeen: matkablogini on poikinut projekteja eli tulonlähteitä, ja meitä on nyt kolme. Mutta en valita, ihania asioitahan nämä ovat, ja haaveeni hiljalleen toteutui. Olen tätä nykyä itsenäinen yrittäjä, mutta aivan alussa hyödynsin UKKO.fi:n palveluita – palvelu on oiva paikkariippumattomille yrittäjille ja sen aktivointi onnistuu hetkessä.

En halunnut jättää hyvin alkanutta yrittäjyyttäni tauolle vauvan synnyttyä kuusi viikkoa sitten. Asiat alkoivat rullaamaan nopeasti tällä rintamalla oikeastaan sen jälkeen, kun sain tietää olevani raskaana. Olisi ollut silkkaa hölmöyttä jättää homma tauolle määrittelemättömäksi ajaksi.

Koska olen yrittäjä ja määrään itseni työajoista ja projekteista, vauvan ja työn yhdistäminen on ollut melko kivutonta. Vauva tulee luonnollisesti ensimmäisenä (ja on onni että voin tehdä töitä kotona vauvan läheisyydessä), mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö ehtisi myös työskennellä. Vauva on onneksi todella helppo, tiedä sitten millainen tilanne olisi jos tilanne olisi päinvastainen.

Olen minimoinut työni pienen ensikuukausien ajaksi, ja katson sitten miten aikataulut lutviutuvat. Näin osaan luvata oikeat deadlinet yhteistyökumppaneille ja aikataulut erilaisille projekteille. Tämä on ehdottomasti yrittäjyyden parhaita puolia: työt muokkautuvat elämäntilanteen mukaan, mutta työnteosta ei tarvitse luopua toisinkuin monessa palkkatyössä on tapana. Tällä hetkellä minulla on muutama vakituisempi, kuukausittainen projekti meneillään, sekä muutamia satunnaisia juttuja siellä täällä. En etsi esimerkiksi uusia yhteistöitä, mutta muutamia mielenkiintoisia on syntynyt yritysten yhteydenottojen kautta. Aina on tilaa hyvälle ja hedelmälliselle yhteistyölle.

Tässä on yksi esimerkki päivästäni, luonnollisesti tyypillistä päivää ei ole. Ajat ovat ohjeellisia, ja niihin mahtuu tietysti ruokkimistaukoja ja känkkäränkän selvittelyä. Kaikkea actionia näitä ei ole tässä artikkelissa lueteltu, mutta uskonette että silloin tällöin joku asia harmittaa ja ruokaa kuluu.

8:00

Pieni nukkuu yönsä hyvin, ja herää kerran tai pari yössä. Herätys tapahtuu tänään klo 8:00, kun sängystä alkaa kuulua ääniä ja aloitamme hiljalleen aamutoimet. Ruokaillaan, sylitellään ja vaihdetaan vaippa. Ollaan ihan kiireettä ja heräillään sängyssä rauhassa. Oma päiväni alkaa (ylläri!) paljon paremmin, kun ei tarvitse kiirehtiä ja voi nousta ihan rauhassa. Inhoan kiireellisiä heräämisiä, joita tuli harrastettua esimerkiksi opiskeluaikana ihan liikaa.

9:00

Aamusta on hyvä leikkiä, kun virtaa riittää melko hyvinnukutun yön jäljiltä. Muumi -leikkimatto on meillä iso hitti (ainakin minulle!), ja pikkuinen kiinnostuu siitä päivittäin enemmän. Aika vähäistä ja lyhyttä kiinnostus toki vielä on, mutta on mahtavaa huomata kehitystä tapahtuvan. Aamun hymyt ovat myös parasta mitä on, ja on ihana nähdä toinen hyväntuulisena.

10:00

Vähän ennen kymmentä alkaa uni maittaa vauvalle, ja oma työpäivä alkaa. Matteo on vapaalla, joten istumme molemmat keittiönpöydän ääressä ja naputtelemme kumpikin omia juttujamme koneella. Minulla on oma toimistotila kotona jonka olen sisustanut mieleisekseni, mutta äh.. se on jäänyt käyttämättä. Keittiönpöytä on paras.

Päivälle on suunniteltuna kaksi juttua: tämä päivä mun kanssa -juttu sekä Rantapallon Blogikoulun elokuun artikkeli. Aloitan päivä mun kanssa –jutusta. Mietin toteutusta ja kuvia, ja kirjoitan ajatukseni ylös ranskalaisin viivoin työjutuille omistettuun vihkoon. Perinteinen paperi on itselleni tärkeä työväline, ja olen huomannut että ideoita syntyy enemmän kun en tee pohjatyötä tietokoneella.

Päädyn lähestymään artikkelin aihetta ”tunti tunnilta”-tyyliin ja pyydän Matteon kameran taakse. Otamme pari kuvaa nyt ja muutaman jätämme lähipäiville – odottamaan aurinkoisempaa säätä ja siten parempaa kuvausvaloa.

12:00

Pieni herää ja siirtyy Matteon huomaan. Päiväunet ja niiden ajankohta ovat yksi suuri arvoitus kestoltaan, joten sovittiin että minä teen hommia puolilta päivin joka tapauksessa. Pikainen lounas naamariin itselle ja ruokaa vauvalle, vauvan kanssa halimista ja takaisin työn ääreen.

Alan suunnittelemaan Rantapallon blogikoulun artikkelia. Sain tätä päivä mun kanssa -artikkelia varten ajatuksia hyvin kasaan ja jätän ne muhimaan seuraavalle päivälle. Blogikoulun aihe on lyöty lukkoon aikaisemmin, ja nyt on aika istua alas ja kirjoittaa ajatukset ylös vihkoon. Mietin, miten lähestyn aihetta, mikä on jutun rakenne ja merkkimäärää. Kun kirjoittaa mieleisestä aiheesta, on merkkimäärän kanssa aina aikamoinen temppuilu, mutta aina siihen on kuitenkin päästy. Teen niin, että annan kaikkien ajatusten purkautua, ja yhdistän ja tiivistän tarpeen mukaan – kaikki turha ja itsestäänselvä pois.

15:00

Teen hommia noin klo 15:00 asti, muutamalla lyhyellä keskeytyksellä. En saa Blogikoulun artikkelia vielä valmiiksi, mutta tämä ei haittaa sillä aikaa deadlineen on vielä. Olen ollut ennen aivan onneton organisoija, mutta olen oppinut aikatauluttamaan työni niin että vältän kiireen ja luen valmiin jutun kriittisellä silmällä muutamaan otteeseen ennen sen laittoa eteenpäin.

Matteo on laittanut pienen nukkumaan ja ruokkinut hänet, ja tässä vaiheessa syödään pientä välipalaa. Suunnitellaan syyskuussa tapahtuvia Kuopion ja Firenzen reissuja ja sumplitaan auton rekisteröintiin ja vakuutuksiin liittyviä juttuja. Automme saapuu seuraavalla viikolla ja yllättäen (not) saksalaisessa byrokratiassa on muutama muuttuja, joista täytyy ottaa selvää.

17:00

Viiden jälkeen lähdemme koko poppoo lyhyelle vaunulenkille. Oma kävelyni on melko hidasta sillä olo on heikko johtuen matalasta verensokerista, mutta ulkoilma piristää aina. Käymme lähipuistossa ja kierrämme naapurustoa, ja palaamme kotiin noin 45 minuutin jälkeen. Bebe nukahtaa rattaisiin aina, ja niin käy tälläkin kertaa.

19:00

Puuhailen niitä näitä kotona, syödään ja siistitään keittiötä. Luen blogeja, tekisi mieli lukea kirjaa mutta en saa aikaiseksi. Minulla on yksi hyvä kirja kesken, mutta aina välillä tuntuu että on hölmö aloittaa lukemaan jos bebe vaikka kohta herääkin. Täytyy ottaa tavoitteeksi lukea enemmän, huomaan että ahdistun liiasta koneella vietetystä ajasta.

20:00->

Vauva on taas hereillä, ja nälkä on kova. Ruokaillaan, sylitellään ja aletaan pikkuhiljaa valmistautua yöhön. Uni alkaa tulla vähän ennen kymmentä, niin itselle kuin pienellekin. Olen ottanut tavaksi mennä nukkumaan pienen kanssa samaan aikaan, mikä auttaa siinä että univajetta ei pääse juurikaan syntymään.

Tänään tosin vastaan vielä muutamaan sähköpostiin päivän päätteeksi ja hoidan muutaman laskutukseen liittyvän jutun. Puoli yksitoista pääsen nukkumaan, ja nukumme kaikki yhtä soittoa puoli neljään. Sitten ruokailu, ja uni jatkuu.

Artikkeli on tehty yhteistyössä UKKO.fi-laskutuspalvelun kanssa. UKKO.fi on täysin suomalainen palvelu, joka tekee yrittäjyyden aloittamisesta helppoa. Yrityksen kautta kautta laskuttaessa et tarvitse omaa yritystä, joten kynnys yrittäjyyden kokeiluun on matala. UKKO.fi hoitaa puolestasi byrokratian sekä varmistaa, että laskutusprosessissa kaikki menee niinkuin pitääkin. Ja se mahdollistaa työskentelyn niin kotoa kuin maailmaltakin. Minulla on mahdollisuus työskennellä vaikka joka viikko eri maasta käsin – ja tämä on myös mahdollista UKKO.fi:n kautta kevytyrittäjänä. Lue lisää palvelusta täältä.

Haaveillaanko siellä ruudun takana yrittäjyydestä?

25 kommenttia
sunnuntai, 14 elokuun, 2016 by lena

Itsenäisyyspäiväni ulkomailla

Talvisia tunnelmakuvia Kuopiosta, löytyivät etsiessäni kuvaa Instagram-tililleni itsenäisyyspäivän merkeissä. Oma itsenäisyyspäivän reality checkini löytyy alempaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää numero 101 Suomi! Täällä koko aamun olen seuraillut Instagramia ja kauniita Suomi-kuvia sitä kautta, ja päässyt vähän tunnelmaan mukaan.

Täällä Saksassa itsenäisyyspäivä on luonnollisesti kuin mikä tahansa päivä, joten vein aamulla lapsen päiväkotiin ja tulin takaisin kotiin tehdäkseni muutaman homman pois päiväjärjestyksestä. Tosin jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei tänään ihan mikä tahansa päivä ollut, koska 6.12. on meidän suunnalla Pyhän Nikolauksen päivä. Kyseessä on paikallinen joulupukki, tai oikeastaan joulupukin edeltäjä, lukaiskaapas alle linkkaamani blogipostaus Katilta Allgäusta. Pukki oli jättänyt aamulla päiväkotiin lahjoja ja lapsille oli jouluinen aamupala ja elokuva tarjolla. Itsehän ymmärsin tätä päivää vietettävän juuri ennen päiväkotiin lähtöä, kiitos tosiaan tuon Katin blogipostauksen, joten olin edes vähän kartalla tapahtumista päästessäni päiväkotiin.

Omalla kohdallani ei tämä päivä juuri ole poikennut muista, mutta on vähän erilainen fiilis. Sellainen, että on kuitenkin vähän normaalia juhlavampi päivä ja tiedän, että Suomesta tuskin asiakkailtani tulee tänään sähköpostia. Eli tänään on aikaa ottaa kiinni töiden kanssa ja kirjoittaa vaikka tätä blogipostausta. Kaiken rehellisyyden nimissä kuitenkin, olen ottanut tänään vähän rauhallisemmin ja päässyt tunnelmaan edes vähän somen avulla.

Kävin happihyppelyllä ulkona, kokonaisuudessaan noin puoli tuntia, ja nautin raikkaasta ilmasta. Vähän oli sadetta ilmassa, mutta ei se pieni tihku menoa haittaa.

Tänä vuonna ei ole ohjelmassa mitään kekkereitä tai kemuja, ja päivälle suunniteltu joulutorivisiitti peruuntui (joka onnistuttiin onneksi siirtämään parempaan ajankohtaan!).

Odottelen illaksi Matteota kotiin, hän on pari viikkoa töissä tiiviimmin, ja laitan Linnan juhlat pyörimään Yle Areenasta niiden alkaessa. En ole juurikaan Linnan juhlia seurannut somessa, tykkäsin kyllä katsoa niitä Suomessa ollessani muun puuhailun lomassa, mutta ajattelin tänä vuonna tehdä tästä tavan.

Britanniassa asuessani juhlimme usein itsenäisyyspäivää kaveriporukalla, ja joukkoon mahtui joskus suomalaisten lisäksi myös muita kansallisuuksia. Kerran olen ollut Lontoossa suurlähetystönkin juhlissa, mikä oli oikein mahtava ilta. Taipeissa asuessani Taiwanin suomalaiset kokoontuivat itsenäisyyspäivän vastaanotolle keskustassa sijaitsevaan hotelliin, ja se ilta jäi myös muistin lonkeroihin. Tuli kippisteltyä kyllä oikein olan takaa.

Taipein metrossa matkalla juhlapaikalle – kameran takana ystäväni Hannamiina Tanninen, jonka kanssa tuli tuona aikana Taipeissa koettua yhtä sun toista! 🙂

Nyt palaan erään verotuksesta kertovan työartikkelin pariin, ja piipahdan ennen lapsen hakua Ikeassa. Düsseldorfin Ikeasta on ollut viime viikkoina glögi loppu, ja tänään olisi uuden roundin vuoro. Toivottavasti löytyy – yleensä tarjolla on kahta sorttia, alkoholilla tai ilman, mutta tarvitsisin tyypillisesti juuri sitä mikä on sillä hetkellä loppu.

Voisinpa ostaakin myös pipareita ja Ikean sinihomejuustoa pahimpaan nälkään.

Iloista itsenäisyyspäivää! Mites teillä itsenäisyyspäivä sujui?

2 kommenttia
torstai, 6 joulukuun, 2018 by lena

Tuomionpäivä espanjan opiskeluprojektin suhteen

*yhteistyössä WordDive

Hola a todos ja terkut vielä hetken verran täältä aurinkoisesta Bilbaosta!

Kuten suurin osa teistä tietänee, olen treenannut espanjaa WordDiven avustuksella syyskuun puolivälistä lähtien. Nyt olisikin sitten aika lähteä Bilbaosta (onko pakko jos ei tahdo??), katsella ajassa taaksepäin ja tehdä pientä yhteenvetoa kokemuksistani. Kysymys kuuluukin: miten espanjani kehittyi ja pääsinkö puusta pitkälle tämän intohimoisen kielen opiskelun kanssa? Tässä vaiheessa todettakoon, että eteläisen Euroopan kielet ovat kuin musiikkia korvilleni, näin on ollut aina. Eli motivaatio oli kunnossa heti alkuun ja Bilbaon komennus osui mahtavaan saumaan. Kaiken lisäksi tämä espanjan opiskelu tukee italian opintojani jonkin verran, ja ei ole kerta eikä kaksi kun olen Matteolle huomauttanut miten onnekkaita latinapohjaisten kielten puhujat ovat. Oppiminen on lastenleikkiä heille. Koska suomen kielellä ja espanjalla ei tietääkseni ole kovinkaan paljoa yhteistä, minulle tämä kielenoppiminen oli hieman vaativampi juttu. Lisätietoa projektistani ja WordDivesta löytyy täältä.

Lähtötaso lähellä nollaa

Minulla on takanani yksi lukion espanjan kurssi kymmenen vuoden takaa – lähtötasoni opiskeluun oli siis erittäin lähellä nollaa. Sain WordDivelta testattavaksi laajan espanjan kurssin ja päätin, että koska meillä on rajallinen aika eli seitsemän viikkoa käytössämme täällä Espanjassa, en edes yritä haukata liian suurta palaa. Halusin keskittyä muutamaan tärkeäksi kokemaani aihealueeseen ja valitsin ruokasanaston, matkailuespanjan ja perusespanjan. Kategorioita voi valita mielensä mukaan ohjemasta, ja aihealueen sisälläkin voi tehdä rajauksia. Halusin oppia ruokasanastoa, sillä syömme paljon ulkona. Matkailusanastoa liikkumista ja reissaamista varten ja perusespanjaa numeroita ja ihan perusjuttuja päivittäistä kommunikointia varten. Testasin toki myös muitakin kategorioita kuten verbejä ja pronomineja.

Omat fiilikset opiskelusta WordDivella

WordDiven ohjelmassa voi opiskella eri tavoin. Joko kuviin pohjautuvan harjoituksen myötä (helppo peli oli suosikkini), tai vastaavasti pääharjoitusta käyttäen. Harjoitusten toteutus on hieman pelityyppinen: ruudulle tulee kuva, ja valitset siihen sopivan sanan (joko helpon tai vaikeamman vaihtoehdon mukaan). Pääharjoituksessa pääsee itse kirjoittamaan oppimiaan sanoja lauseisiin, ja se tukee kuvaharjoituksessa opittuja juttuja. Ohjelma toimii niin tietokoneella kuin sovelluksena puhelimessakin. Kuten aiemmassa aihetta käsittelevässä artikkelissa kirjoitinkin, WordDiven hyviin puoliin kuuluu harjoitusten optimointi opiskelijan tasolle. Se tarkoittaa, että ohjelmassa ei ole liikaa toistoja muttei myöskään liian vaikeita juttuja (onnistuminen motivoi). Ja niitä toistoja tulee kuin tiukalta opettajalta läksyjä konsanaan, ohjelma ei päästä helpolla. Hyvä niin.

Minulle sopii oppimismielessä erittäin hyvin tuollainen “pelityyppinen” harjoitus, ja käytin sovellusta eniten puhelimella. Ennen nukkumaanmenoa on hauska kerrata sanastoa, joskus Matteon kanssa, joskus yksin. Aamuisin herätessäni huomasin, että olen usein WordDiven kimpussa ennen aamuteetä. Puhelimeen ladattava sovellus on myös kätevä esimerkiksi metromatkojen viihdykkeenä ja sainpa minä kerran kanssamatkustajilta jopa apua, kun vieressä seissyt vanhempi herrasmies opetti minulle tuskailemani sanan.

Välillä koin kuitenkin pieniä ongelmia ohjelman kuvien kanssa, kun en ensinäkemältä ymmärtänyt mitä ne tarkoittavat. Tähän kuitenkin tottuu pelatessa ja käyttäjä oppii, mikä kuva tarkoittaa mitäkin verbiä tai sanaa käytön edetessä. Harjoitteluun jää koukkuun ja pisteiden karttumista on hauska seurata – ohjelma näyttää opiskeltujen ja opittujen sanojen määrän. Täytyy kuitenkin tässä vaiheessa tunnustaa, etten ole orjallisesti seurannut tuloksiani vaan keskittynyt fiilispohjaiseen oppimiseen. WordDiven käyttäjä voi asettaa itselleen tavoitteita, mutta itse tyydyin harjoittelemaan perusasetuksilla ja muutaman kerran korotin tasoani ohjelman suositusten mukaan. Minut palkitsee se, että huomaan kaupoissa ja mainoksissa tuttuja sanoja. Se, että bongaan oppimani sanan puheesta tai käytännön tilanteissa.

Ja nyt siihen pääasiaan, eli miten opin oppimisjakson aikana espanjaa?

Tämä kohta lienee tämän jutun mielenkiintoisin osuus. Eli miten kieleni kehittyi testijakson aikana.

Huomasin itseasiassa aika pian, että tuon 10 vuotta sitten käydyn espanjan peruskurssin jutut alkoivat tulla mieleen. Ne ihan perusjutut siis, tervehdykset, helpot lauseet, silloin joskus opitut sanat. Tämä oli ensimmäinen mieluisa huomio – enpä tainnut silloin lukiossa arvatakaan, että miten paljon siitä täytekurssiksi valitsemastani kurssista joskus hyötyisin.

Sanasto on kasvanut hurjasti. Tämä on tietysti toivottavaa, kun lähtötaso on siellä pohjamudissa. Kuten yllä mainitsin, opiskelin muunmuuassa ruokasanastoa. Etsin ruokakaupoista tuttuja sanoja, kuten myös ravintolan ruokalistalta. Puheeseen kaikki sanat eivät ole vielä siirtyneet, mutta tunnistan sanoja luettuna kohtalaisen hyvin. Asiaa auttaa se, että osaa esimerkiksi ruokalistalta yhden sanan, jonka kautta pystyy päättelemään lisää. Osaan tilata ravintolassa espanjaksi, kunhan kysymys ei ole mistään erikoisuudesta (tarjoilija ei myöskään saa esittää vastakysymystä, tai illuusio täydellisestä espanjaksi tilaamisesta murenee). Tämä on ehdottomasti suurin ylpeydenaiheeni.

Toinen esimerkki liittyy mainoksiin. Matkustin eräänä päivänä metrolla rannalle. Huomasin ison El Corte Ingles-tavaratalon mainoksen metroasemalla, ja siinä luki houkuttelevasti syysvaatteiden keskellä otoño. Eli syksy. Pieni asia kaikille muille, mutta suuri minulle. Ymmärsin oppimaani, olinhan pitkin viikkoa treenannut vuodenaikoja. Englantikin auttaa ymmärtämisessä jonkin verran, joten arvailulla, englannin tuella ja oppimallani espanjalla pysyy jonkin verran kärryillä ympäröivästä maailmasta. Tämän huomasin myös kaverini syntymäpäivillä. Kaikki paikalla olleet puhuivat espanjaa, mutta myös englantia. Puhuimme suurimman osan juhlista englantia, mikä oli oikein kiva juttu omalta kannaltani. Tietysti illan mittaan porukka pirstaloitui pienempiin ryhmiin ja espanjan käyttö alkoi lisääntyä. Ei siitä keskustelusta aina kärryillä pysynyt, mutta tuttuja, oppimiani sanoja pystyin bongaamaan ja näin tuntea että hei, minä ymmärrän edes vähän. Se on huikea fiilis, ja motivoi minua aivan järjettömästi. Tällainen digitaalinen oppimisympäristö on itselleni tehokkain keino oppia, ja se on toiminut mainiona tukena espanjani kanssa. Tarvitsen johdonmukaisen oppimistavan motivoidakseni itseäni ja sen verran minussa elää sisälläni pieni lapsi, että haluan oppimisen olevan viihdyttävää.

Lisätietoa www.worddive.com, espanjan kielikurssit löytyvät linkin alta (klik klik). Ohjelmaa voi testata kahden viikon ajan ilmaiseksi, joten etu kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Ohjelma toimii netissä sekä sen voi ladata mobiililaitteisiin (iPhone ja iPad, Android-versio on parhaillaan kehitteillä). Kommenttiboksiin voi laittaa kysymyksiä, jos sellaisia ilmenee!

10 kommenttia
maanantai, 12 lokakuun, 2015 by lena

Itsenäisyyspäivän viettoa Taipeissa

Ensiksi haluan esittää pahoitteluni pienestä viivästystä blogin päivittymisessä. Italian reissulta tuliaisina tullut jet lag on vaivannut jonkin verran ja viime viikonlopulle osuneet itsenäisyyspäivän juhlat sekä opiskelukiireet myös toivat aikataulullisia haasteita bloggaamiseen. Nyt ollaan kuitenkin paremmalla tolalla ja on hyvä aika palata takaisin blogin pariin – mikäs sen parempi keino olisi kun muistella muutaman päivän takaisia itsenäisyyspäiväjuhlia.

Itsenäisyyspäivän vietto alkoi hieman jännissä tunnelmissa. Olin edeltävänä iltana hurjan väsynyt, oloni oli todella kipeä ja olin vakaasti siinä luulossa että omalta osaltani juhlat olivat sitten siinä – kuumeinen olo vei sen verran pahasti voimat. Itsenäisyyspäivän aamuna olo oli kuitenkin himpun verran parempi ja Starbucksissa nautittu Chai Tea Latte pelasti hieman tilannetta. En yleensä käy Starbuckisissa, mutta itsenäisyyspäivän aamuun se sopi oikein hyvin. Se on hieman normaaliarjesta poikkeavaa ja on joskus kiva nauttia kuppi kuumaa rauhallisessa ympäristössä poissa Taipein katujen vilskeestä. Paremman olon vuoksi alkoi juhlafiiliskin nousta ja aloin odottaa iltaa toden teolla.

Itsenäisyyspäivän illan kohokohta täällä Taipeissa oli kauppakamarin järjestämä tilaisuus Palais de Chine-hotellilla, jonne meidän oli määrä ehtiä kuudeksi. Aloitimme juhlat kuitenkin hyvissä ajoin iltapäivällä sillä olimme kämppikseni kanssa kutsuneet muutamia suomalaisia kotiimme virittäytymään tunnelmaan (kavereiden kavereita pääosin). En tunne kämppikseni lisäksi Taipeista muita suomalaisia ja on joskus mukava höpöttää vain suomeksi isommalla porukalla.

Ulkomailla itsenäisyyspäivän juhlinnassa on usein oma fiiliksensä ja olenkin monesti menneinä vuosina juhlinut kyseistä päivää Suomen rajojen ulkopuolella. Usein tämä on tapahtunut suomalaisporukassa, ulkomaanvahvistuksilla höystettynä. Milloin juhlat ovat olleet ihan perinteiset kotibileet sekalaisella porukalla, milloin ne ovat olleet paljon virallisimpia tilaisuuksia. Täällä Taipeissa kotonamme vietetyt etkot olivat tällä kertaa enemmän suomalaispainotteiset, mikä toi hauskaa vaihtelua arkeen. Kuten yllä mainitsin, en tunne täältä ketään suomalaisia ja joskus on kiva viettää aikaa isolla porukalla omia maanmiehiä. Aikaeron vuoksi linnanjuhlat jäivät katsomatta, mutta tutkin juhlien kuulumisia netistä seuraavana päivänä. En tosin tiedä olisivatko ne juhlat täällä edes näkyneet, netin kautta tulevien ohjelmien kanssa on silloin tällöin tekijänoikeuksien vuoksi ongelmia.

Muutaman tunnin jutustelun jälkeen hyppäsimme kotiasemalta metroon ja kohti Palais de Chine-hotellia. Perillä meitä odotti mukava tilaisuus, jossa oli puitteet kohdallaan – hotelli on ehdottomasti enemmänkin tutkimisen arvoinen. Saapuessamme paikalle juhlatilasta kantautui suomalaisia lauluja sekä seinälle oli heijastettu suuri Suomen lippu, mitkä nostattivat tunnelmaa entisestään. Ilta toi mukanaan muutamia uusia tuttavuuksia, hauskaa yhdessäoloa sekä jutustelua. Pahoittelen kuvien vähäisyyttä tässä postauksessa, tilaisuuden luonne oli sellainen etten liikaa halunnut alkaa kuvia napsimaan. Yhteenvetona todettakoon, että oli oikein mukavat juhlat ja paikalla oli ilmeisesti suurin osa Taiwanin suomalaisista. Joku heittikin arvion, että illan mittaan tilaisuudessa olisi ollut noin sata henkeä – mikä on mielestäni melko paljon. Kiitokset vielä tätäkin kautta järjestäjille ja kaikille tutuille!

Mitenkäs teidän muiden itsenäisyyspäivän vietto sujui, ulkomailla tai koti-Suomessa?

10 kommenttia
tiistai, 9 joulukuun, 2014 by lena

Older Posts