10 matkailufaktaa minusta

Matkailu on ollut hieman jäissä näinä päivinä eikä sitä ole juurikaan tullut edes ajateltua, ainakaan lomamatkojen kannalta. Matkailu on niin vaivalloista useimpien maiden välillä, etten usko sen maksavan vaivaa. Ainoa matkailu mistä haaveilen on matkailu Suomeen ja Italiaan ja uskon, että jossain vaiheessa tänä vuonna ne ovat meillä ohjelmassa.

Unelmatrippi-blogin Jenni haastoi minut kertomaan 10 matkailufaktaa itsestäni. Ihanaa, että minut muistetaan vielä blogimaailmassa, ja ilmoitinkin Jennille aiemmin jo Instagramissa, että olen ehdottomasti mukana. Arki on ollut hieman kaaoksenomaista viime aikoina johtuen koronasta ja siihen liittyvästä säädöstä, lomista ja vauvan tulosta enkä ehdi kirjoittaa sitä tahtia mitä haluaisin.

Pidemmittä puheitta, tässä 10 matkailufaktaa minusta!

Olen mukavuudenhaluinen matkailija

Matkailijana olen mukavuudenhaluinen, mutta näin ei suinkaan ole aina ollut. Ei todellakaan.

Olen yöpynyt vaikka minkä sortin hostelleissa ja matkannut mongolialaisen junan edullisimmassa turistiluokassa, neljän hengen hytissä, Siperian halki. Näillä reissuilla on mukavuus ollut kaukana, mutta muistoja on kertynyt siitäkin edestä.

Nykyään pysyn kuitenkin mielummin kotosalla jos majoituksen taso ei ole kummoinen, matka vaatii liikaa säätöä tai siinä on muuten liikaa stressaavia muuttujia. Pieni stressi toki matkailuun aina kuuluu, mutta tässä kohtaa oma fiilis on se tärkein – mikä on sitten liikaa. Helpotan matkojani myös pienillä asioilla: tilaan lentoasemalle kyydin suoraan hotelliin julkisten sijaan ja pyrin kaikin keinoin välttämään aikaisimpia aamulentoja ja niitä myöhäisimpiä.

Matkailen mieluiten käsimatkatavaroiden kanssa

Less is more on sanonta joka pätee matkatavaroiden kanssa. Pinkki, Taiwanista kuusi vuotta sitten ostamani North Facen duffel-kassi on kulkenut mukanani lähes kaikkialla ja tulee kulkemaan niin kauan kuin se vain kestää. Siihen mahtuu tavaraa sen verran, että pärjään viikon, kunhan mukana ei tarvitse raahata talvivaatteita. Olen jopa onnistunut mahduttamaan viikkojen Italian reissuille siihen minun ja lapsen vaatteet, mutta tässä on huomioitava tietysti se, että meillä on aina pyykinpesumahdollisuus ja lapsella jotain tavaroita Italiassa.

Kaukomatkailu onnistuu myös käsimatkatavaroin ja kävin viikon verran Hongkongissa kyseisen laukun kanssa juuri ennen kuin koronapandemia sulki maailman. Hyvin onnistui vaikka jouduin hieman miettimäänkin sitä, millaisia asukokonaisuuksia pakkaan mukaan. Vähällä sitä pärjää.

En ole enää yksinmatkailija

Olen ehkä joskus puhunut yksinmatkailun puolesta ja suositellut sitä, mutta tässä kohtaa taidan varata oikeuden muuttaa mielipidettäni. Suosittelen toki vieläkin niille, jotka sen kokevat omaksi tavakseen, mutten enää kuulu tuohon joukkoon. Haluan kokea matkan jonkun kanssa ja jutella niitä näitä kohteessa kiertäessä.

En ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla

Kopioin tämän kohdan Jennin alkuperäisestä postauksesta, se nimittäin osui ja upposi. Maailmaa on tullut koluttua paljon, mutta Ahvenanmaalle asti en ole koskaan päässyt. Jos ei lasketa laivareissuja ja Maarianhaminan pysähdystä (mitä ei tietenkään lasketa). Eli Ahvenanmaa, kyllä täältä tullaan vielä. Suomen reissumme ovat lähes poikkeuksetta aina Kuopion reissuja, joten muut kohteet ovat jääneet vähän retuperälle näin aikuisiällä.

Tähän voisi muuten lisätä vielä Norjan, jossa en ole myöskään käynyt. Olisi varmaan jo aika, koronakesän aikana some oli täynnä upeita Norjan kuvia.

Olen innostunut automatkailusta Espanjaan muutettuamme

Urkiolan luonnonpuisto Baskimaalla

Automatkailu on ihan kivaa, kunhan on aikaa ja nauttii itse matkasta. Olemme autoilleet jonkin verran kun on tehnyt mieli vaihtaa maisemaa koronan aikaan ja luultavasti seuraavat Italian reissut ainakin hoituvat autolla – etenkin, jos olemme kohteessa pidempään.

Autolla näkee paikkoja joita ei muuten näkisi, saa päättää aikatauluista, korona-aikana saamme olla autossa omalla porukalla ja esimerkiksi Italiaan ei tuo matka mikään mahdoton ole. Etenkin jos matkalla voi pysähtyä Etelä-Ranskassa!

Lähimatkailu on meidän juttu ja kotiin on ihana tulla yöksi

Oma sänky, paras sänky, vai miten se meneekään. Koronan aikana olemme lähimatkailleet oikein urakalla, Baskimaalla ja naapurimaakunnissa Cantabriassa ja La Riojassa.

Santona, Cantabria

Nämä matkat eivät ole olleet yön yli -reissuja, vaan matkaan on lähdetty aamulla ja palattu illalla kotiin. Olemme asuneet alueella vasta puolitoista vuotta ja tästä Bilbaon läheltä ei mielenkiintoiset paikat lopu kesken parin tunnin automatkan säteellä. Idässä sijaitsevat Ranskan surffirannat, lännessä Cantabria, etelässä La Rioja ja Navarra. Ja Kastilia ja Leonin maakunta, jonka takana häämöttää Portugali (no, sitä ei kai oikein lähimatkailuksi enää voi laskea, mutta tässä kulmilla kun olemme niin sinne haluan ihailemaan pohjoisen Portugalin maisemia, autoillen).

En ole lentänyt vuoteen

Viimeisin lentoni oli tammikuun lopulla 2020, kun nousin lapsen kanssa lennolle Pisasta Valenciaan. Olimme sukuloimassa Italiassa ja Matteo odotti meitä Valenciassa, jossa hän oli työmatkalla. Vähänpä sitä tiesi mitä on edessä.

Lentämisestä on puhuttu ilmastonmuutoksen yhteydessä paljon. Me emme ole lentämisestä luopumassa, sillä jo aikataulujen järjestely näin kolmen maan väliä sumpliessa ei oikein järkevästi mahdollista muuta keinoa liikkua paikkojen väliä. Tässä ei tietysti ole koronan takia reissattu ja lennetty vuoteen ja varmasti autolla matkaillaan enemmän tulevaisuudessa kuten yllä kerroin, mutta lentämisestä luopuminen ei tule tällä hetkellä kysymykseen. Yhtään en tosin tiedä milloin lennämme seuraavan kerran.

Minusta on kuoriutunut luontomatkailija

Tässäpä lause, jota en olisi vielä 15 vuotta sitten osannut arvata sanovani. Olemme viimeisen vuoden aikana reissanneet pääosin lähiseutujen luontokohteissa ja olen aivan hullahtanut vuoristomaisemiin ja patikkareissuihin vaihtelevassa luonnossa. Ei mitään ekstreme-urheilua kuitenkaan, vaan leppoisaa köpöttelyä ylä- ja alamäkeen.

Olen aika onnellinen siitä, että nämä maisemat ovat parin kilometrin päässä kotoa

Patikointi on erityisesti suosikkiaktiiviteettini ja kamera kulkee minulla aina mukana. Kaipaan toki suurkaupunkien vilinää, hyviä ravintoloita ja hotelleja, mutta jos jotain hyvää koronan seurauksena on tullut, niin se on tämä luonnon löytäminen ”uudelleen”.

Ruoka ja matka ne yhteen soppii

Olemme kokanneet monen muun tavoin runsaasti viimesen vuoden aikana ja vaikka olen aina tykännyt kokeilla uusia ruokajuttuja matkoilla (mutten kuitenkaan ihan kaikkea niiden ansaitsemalla arvokkuudella), uskon viimeisen vuoden kasvattaneen vielä enemmän kiinnostustani eri maiden ruokakulttuureja kohtaan. Netflixistä olemme katsoneet lähes kaikki ruokaohjelmat ja kokkikirjoja on ilmestynyt hyllyyn jos jonkinmoisia.

Ruoka on hyvä teema kun matkoja suunnittelee enkä tästä syystä malta odottaa sitä, että lähdemme taas Italiaan. Ja Baskimaalla asuminen on tietysti jo luksusta itsessään tätä teemaa silmällä pitäen (kuva yllä).

Olen saanut ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) allergiakohtauksen ratsastaessani Mongolian maaseudulla

Olin matkalla Siperian halki junalla ja pysähdyimme ystäväni kanssa Mongoliassa. Matkalla päädyimme yöpymään jurtassa ja teimme lyhyen ratsastusretken maaseudulle. En ollut ratsastanut aiemmin enkä siten tiennyt olevani allerginen hevosille, vaan se tuli täytenä yllätyksenä. Yhtäkkiä alkoi kurkkua kuivaa ja silmät vuotaa, ja hevosen selässä keikkuessa tilanne oli tietysti hyvin epämiellyttävä. Onneksi ystävälläni, joka aina varautuu minua paremmin reissuilla, oli allergialääke mukana ja hetken päästä olo helpottikin.

En ole tämän jälkeen ratsastanut tai ollut juurikaan hevosten läheisyydessä. Harmi sinänsä, sillä ratsastus oli ensikertalaiselle siihen allergiakohtaukseen asti hyvin mukavaa.

Kiitos Jennille haasteesta!