Matkaturinoita Milanosta ja kielikurssi raitiovaunussa

Viikko Milanossa

Olimme Milanossa nyt syksyllä viikon verran, koko poppoo. Matteo oli Milanossa töissä, ja lähdimme lapsen kanssa mukaan, onhan se kohtuullisen välimatkan päässä aivan Sveitsin eteläosista, jossa veljeni asuu. Saimme näin yhdistettyä monta kärpästä yhdellä iskulla: ystävien tapaamisen Milanossa, työt ja veljeni tapaamisen (joka hoitui Milanon jälkeen Comolta käsin majoittuen).

Oli lokakuun alku, ja sää oli pääosin oikein hyvä. Saapuessamme Milanoon vettä satoi kuin saavista kaataen. Lensin Milanoon kaksin lapsen kanssa, ja kaupungissa jo valmiiksi ollut Matteo haki meidät Porta Garibaldin asemalta, jonne saavuimme Malpensasta lentokenttäjunalla. Minulla oli mukanani lapsen rattaat, lapsi, joka ei niissä halunnut istua sekä selkään heitettävä duffel-laukkuni. Olin hyvin onnellinen, kun sain kantamukseni (ja lapsesta huolehtimisen) ulkoistettua Matteolle asemalla ja pääsimme suuntaamaan kohti ruokapaikkaa – olin nälkäinen, ja lasi hyvää punaviiniä teki tuossa tilanteessa terää.

Tämän sateisen saapumispäivän jälkeen aurinko hemmoitteli meitä, ja lämpötila oli jossain 15-20 asteen tietämillä päivisin. Aivan hyvä. Oikeastaan loistava, ellen sanoisi, kaupunkireissua ajatellen.

Milano on kaupunki, josta monella on mielipide

Minun mielipiteeni Milanosta on se, että se on kiehtova, josta löydän joka kerralla uutta. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että meillä on siellä ystäviä, jotka osaavat kertoa kaupungista ja näyttää mielenkiintoisia paikkoja. Ja onhan seurallakin aina merkitys fiiliksessä, joka liittyy eri paikkoihin. Tämä ei minusta nyt minkänlaista kaupungin asiantuntijaa tee, enkä edes yritä sellaiseksi tekeytyä. Tämän vuoksi tässä jutussa ei ole juurikaan syvällisiä matkavinkkejä, enemmänkin fiiliksiä ja matkaturinoita.

En ole useinkaan Milanossa kauaa kerralla, enkä näin pysty tutustumaan kaupunkiin kovinkaan syvästi joka kerta. Omat kokemukseni Milanosta koostuvatkin lyhyemmistä pätkistä, onhan Milano meille ollut usein myös läpikulkukohde, johon saattaa sisältyä esimerkiksi päivän visiitti kaupungissa.

Milano on myös kaupunki, joka olisi yksi todennäköisistä vaihtoehdoista, jos Italiaan joskus muuttaisimme, ja siksi tykkään katsoa kaupunkia monelta eri kantilta. Myös siltä, että siellä asuminen saattaisi johtaa tilanteeseen, jonka vuoksi Lontoosta lähdimme – liikkuminen ja välimatkat nimittäin, vaikka Lontoo kyllä on vielä Milanoakin painajaismaisempi tässä asiassa. Tämä on kuitenkin todella kaukainen asia tällä hetkellä.

Kielitaito testiin raitiovaunussa

Viimeisin reissu oli siltäkin osalta mielenkiintoinen, että olin lapsen kanssa päivät kaksin, ja Matteo liittyi seuraamma iltaisin. Majoituimme hieman ydinkeskustan pohjoispuolella, lähellä paikkaa, jossa Matteo oli päivät kiinni töissä. Sieltä sitten kävimme ympäri Milanoa, oikeastaan kävellen ympäriinsä, syöden ja puistoissa ollen.

Halusin etsiä uusia seutuja, joten Duomon seudulle emme tällä kertaa menneet, ja lapsen kanssa koin tämän ihan hyväksi vaihtoehdoksi.

 

Voin ainakin kertoa sen, että kielitaitoa pääsee hyvin testaamaan paikallisessa raitiovaunussa aamupäivisin lapsen kanssa liikkeellä ollessaan.

Työssäkäyvät olivat jo menneet toimistoihinsa, ja raitiovaunu alkaa tämän jälkeen täyttyä paikallisista mummoista ja papoista matkalla omille asioilleen. Ja mehän olimme tässä aallossa, sillä en halunnut lähteä aamuisin pahimpaan tungokseen, etenkään kun lapsikin tykkää nukkua pitkään aamuisin.

Otimme aamut hitauden kannalta, ja lähdimme matkaan kun se hyvältä tuntui.

Kuten tiedätte, Italiassa lapsille jutellaan ja heidät huomioidaan. Meidän vaunuumme osui oikein puheliaita paikallisia mammoja ja pappoja, jotka sitten halusivat leikkiä lapsen kanssa ja lapsikin osoitti kiinnostusta heitä kohtaan. Itse ymmärrän italiaa kohtuullisesti, kotioloissa kaiken, muuten riippuu täysin aihepiiristä. Puhunkin kieltä jonkin verran – meillä siis Matteo puhuu lapselle Italiaa kotona – mutta mieluiten ja parhaiten silloin, kun tilanne on suunnilleen tuttu eikä mitään tule ns. yllättäen.

Mutta se puhetulva siellä raitiovaunussa, joka oli toki pääosin osoitettu lapselle mutta toimin välikätenä kaksivuotiaan ja näiden (oikeasti tosi suloisten ja hyvää tarkoittavien) mummojen ja pappojen välillä. Kuuntelin tarkkaan, mietin mitä heillä oli mahdollisesti sanottavaa lapselle. Puhetta tuli oikealta ja vasemmalta,  ja yritin pysyä kärryillä parhaani mukaan.  Aivot saivat työtä, ja oikeastaan lopulta koin vähän voittajafiilikstäkin.

Selvisin lopulta tilanteesta hikikarpalot otsalla, ja ymmärsin, että kyllä tässä keskustelussa ihan mukana oltiin. En nyt mitenkään kauniita lauserakenteita ja lennokasta kieltä varmasti käyttänyt, eikä kukaan 100% varmuudella kuvitellut minun olevan italialainen, mutta ihan hyvin se kuitenkin meni. Pitäisi tehdä tuollaisia reissuja useammin, koska jos on aivan pakko, niin kyllä se kieli sieltä jostain aine muistuu mieleen.

Olisi kiva, jos joskus saisin vaikka kuukauden vietettyä Italiassa, mielellään seurassa, joka ei osaa englantia yhtään. Tekisi muuten ihmeitä. Puhumme Matteon kanssaa kuitenkin kotona englantia keskenämme, ja kielen vaihtaminen ei ole helppoa, kun englanti on ollut kommunikaation kieli vuosia.

Mitä tekemistä keksimme kaksin lapsen kanssa Milanossa?

Koska sää oli hyvä, eikä meillä ollut sen kummempaa ohjelmaa suunniteltuna, ajattelin että olisi kiva olla ulkona ja nauttia vuoden kenties viimeisistä auringonsäteistä. Mitään HC-vinkkejä minulla ei ole antaa, mutta ainakin erästä puistoa voin lämpimästi suositella.

Puisto kuulosti oikein hyvältä ajatukselta, ja Parco Sempione oli meille oiva valinta. Siellä oli hyvä kävellä, lapsi pystyi myös kulkemaan vapaasti kanssani ja sieltä löytyi leikkipuisto.

Leikkipuiston erikoisuus oli juna, jonka kyytiin sai ostaa lippuja ja juna kulki rataa ympäri muutamien minuuttien verran. Siellä oli hyvä leikkiä parin tunnin ajan, ravintola / kioskikin oli, ennen kuin siirryimme hotellille päiväunia varten. Olin puistossa luultavasti ainoa äiti lapsensa kanssa, muut olivat nannyjen tai isovanhempiensa seurassa.

Epäilen, että ainakin tuon junan ja ravintolan aikataulut muuttuvat talviaikana, joten kannattaa tarkistaa etukäteen.

Puiston läheisyydessä on myös linna sekä akvaario siitä kiinnostuneille, me kävimme ihastelemassa Castello Sforzescoa ja sen suihkulähteitä ulkopuolelta.

Koska puisto osoittautui hyväksi valinnaksi enkä kaksivuotiaan lapsen kanssa harkinnun suurempaa shoppailu- tai museoreissua, olimme puistossa muutamana päivänä. Toisina päivinä sitten kävelimme, ja toteutin hieman omia intressejäni samalla.

Porta Garibaldi ja Porta Nuovan alue tuli tutuksi, ja lähellä  sijaitseva Chiara Ferragnin liike tuli niin ikään käytyä tutkimassa. Olen seurannut Chiara Ferragnia Instagramissa niin kauan kuin vain muistan, ja sisäinen teinini halusi eräänä aamuna halusin käydä tsekkaamassa, miltä hänen kauppansa näyttää. Ystäväperheemme teini-ikäiset tyttäret jakoivat kanssani kiinnostuksen, ja kertoivat nähneensä hänet samoilla kulmilla edellisinä viikkoina. Lapsi ei varmaan osannut arvostaa tätä visiittiä yhtä paljon kuin äitinsä.

Lapsen kanssa ruokailu Milanossa

Kuten Italiassa yleensä, Milanossa syödään huomattavasti pohjoista Eurooppaa myöhemmin. Tämä on hyvä ottaa lapsen kanssa matkatessa huomioon, jos perheellä on erilaiset aikataulut. Meillä kotona on saksalaisittain melko myöhäinen aikataulu, eli suuria muutoksia ei ole Italian reissuilla yleensä luvassa, mutta vähän kuitenkin. Etenkin tällä kertaa, kun olimme isolla porukalla illallisella Naviglin alueella, ja vaikka ajoissa olimmekin, venähti ilta silti. (Navigli kannattaa Milanon reissulla käydä kurkkaamassa, ja tutkia illallispaikkoja vähän etukäteen)

Olimme varanneet pöydän klo 19:30, ja olimme ensimmäisten joukossa ravintolassa. Illallisesta tuli lopulta kolmen tunnin pituinen. Otan aina lapselle ravintolaan oman kirjan, piirustusvälineet ja iPadin, jos tiedossa on pidempi ilta. Tällä kertaa nämä kaikki tulivat hyötykäyttöön.

Ravintola, jossa tuona iltana olimme illallisella, oli Naviglissa sijaitseva Fabbrica Pizzeria, ja se oli meidän mieleen. Paikka oli illallisen järjestäjälle tosin jo ennestään tuttu ja osasi suositella kyseistä paikkaa. Kiva industrial-tyylinen sisustus, ja annokset olivat onnistuneita – erityisesti oma sieniirisottoni oli mitä mainioin. Toki kyseessä oli oikeastaan pizzeria, mutten voi vastustaa sienirisottoa, joten se päätyi lautaselle.

No nyt on sitä peräänkuulutettua ”autentisuutta” tässä iPhone uumenista löytyneessä risottokuvassa – vähän sotkua ja spontaaniutta

Takaisin hotellilla olimme hieman ennen puolta yötä, mutta eipä se mitään, aamulla ei ollut onneksi kiire minnekään.

Milanon viikko oli rauhallinen, tosin iltaisin riitti aina menoa. Oli kuitenkin mukava vain aistia kaupungin tunnelmaa, nauttia syksyn auringonsäteistä, ja ottaa päivät ihan rennosti. Tuttuja on aina ihana nähdä, ja Milanosta otimmekin viikon päätteeksi junan kohti Comoa. Mukavaa vastapainoa kaupunkielolle!

Comosta voit lukea lisää täältä: Viikonloppu Como-järvellä – kokemuksia ja vähän ihastusta ilmassa

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Eve, Jetlaggies sunnuntai, tammikuu 27, 2019 at 03:00

    Toi italialaisten puhetulva ja lapsi-ihastus, se on kaikessa absurdiudessaan ja ylitsevuotavaisuudessaan hurmaavaa:D Viime kesänä jumiuduimme alituiseen vain taivastelemaan ja juttelemaan sisilialaismammojen kanssa! Mutta oli kiva tehdä hetken sukellus Milanoon juttusi myötä. Itsellekin Milanosta tullut itsellekin ripauksen välietappimainen kuva, joten voisi vähän parannella käsityksiään ja pysähtyä kokemaan kaupunki oikeasti ensi kerralla:)

    • Reply lena keskiviikko, tammikuu 30, 2019 at 08:10

      Haha, tiedät siis mistä puhun 😀 Toivottaisin tämän hyvin tervetulleeksi myös Suomeen, jossa mun mielestä on menty asiassa eteenpäin, mutta PALJON on tekemistä. Tuolla se tulee osana arkea ja ihan vaivattomasti, ja lapset oppii mun mielestä kanssakäynnin tuolla tavoin 🙂

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, tammikuu 26, 2019 at 13:59

    Milano ei ole minulle tuttu ja usein siitä kuulee puhuttavan negatiiviseen sävyyn. Siitä huolimatta haluaisin käydä siellä joskus tutkailemassa olisiko se kaupunki minun makuuni. Tämän jutun perusteella ei ollenkaan hullumpi. Paikallisten kanssa jutteleminen ja siitä selviytyminen maan omalla kielellä tuo aina voittaja fiiliksen. Mulla on näitä sattunut Espanjassa kun olen tiedustellut tietä tai kauppojen aukioloaikoja. Toki se on ollut sellaista helppoa turistiespanjaa, mutta kun saa kysyttyä asioita ja ymmärtää vielä vastauksenkin, niin se on oikein bueno 🙂

    • Reply lena keskiviikko, tammikuu 30, 2019 at 08:09

      Mä suosittelen ehdottomasti Milanoa. Suuri kaupunki, jossa on jokaiselle jotakin. Etenkin kulttuuri ja hyvät ravintolat kannattaa etsiä jo etukäteen ja kysellä suosituksia. Mä saatan joutua kohta espanjan kurssille, katsotaan miten menee 😀

  • Reply Eeva / Eevagamunda-blogi torstai, tammikuu 24, 2019 at 12:22

    Kuullostaa just samalta kuin espanjalaisessa julkisessa liikenteessä matkustaminen tai jopa kadulla kävely 🙂 Minuun ei kiinnitetä juurikaan huomiota, mutta jos kuljen ystävien ja heidän lastensa kanssa, on jokainen mamma heti juttelemassa ja silittelemässä pikkuisia. Ja samoin mulla kielitaito joutuu eniten koetukselle juuri vanhempien ihmisten kanssa (usein käyttävät vanhentuneita tai omista kylistään kantautuvia sanontoja ja sanastoa) sekä puhetulvassa, joihin osallistuu enemmän kuin kolme ihmistä. Etelä-Euroopassa kun ei tunnetusti odoteta suunvuoroa vaan pölötetään yhteen ääneen… Siinä aivosolmussa saatan vaikuttaa aika hitaalta, kun en tiedä, kenen puheeseen keskittyä, mihin tarttua ja kenen kysymykseen vastata… 🙂

    • Reply lena keskiviikko, tammikuu 30, 2019 at 08:08

      Haha, voin kuvitella. Italialla ja Espanjalla on tässä asiassa paljon yhteistä. 😀 Mä periaatteessa kans ymmärrän parhaiten just nuorten puhetta, ja Matteon sisilialainen mummo on mun juttuseuraa mut joudun kans aina vähän tsemppaamaan etenkin silloin. Mut viimeksi istuttiin aperitiivilla ja juteltiin puoli tuntia, mainio kurssi 😀

  • Reply Emma keskiviikko, tammikuu 23, 2019 at 16:40

    Mä en ole vielä oikein syttynyt Milanolle, mutta toisaalta mua kiehtoo paikat jotka herättää ristiriitaisia tunteita. Niinkuin nyt Barcelona, josta juuri palasin – toiset rakastaa ja toiset inhoaa. Itse rakastan 🙂 Mutta niinkuin Eveliinakin kommentoi, niin en voine tuomita Milanoa parin lyhyen käynnin perusteella, sille on varmaan annettava toinen mahdollisuus jos sellainen eteen tulee!

    • Reply lena keskiviikko, tammikuu 30, 2019 at 07:55

      Ehdottomasti! Sen voi ottaa jopa haasteena, itse haluaisin mennä Milanoon esim ravintoloiden perässä ja suunnitella päivän ohjelman niiden mukaan. Se voisi toimia, kuten myös museoreissu 🙂

  • Reply Eveliina | Korkkarit rinkassa maanantai, tammikuu 21, 2019 at 19:45

    Minun pitäisi ehkä antaa Milanolle vielä uusi mahdollisuus, koska se ei muutaman päivän visiitin jälkeen jättänyt oikein minkäänlaista fiilistä. Mutta mikä kirjoituksessasi sai erityisesti hymyilemään, oli tuo ratikkakokemus! Se on aina hauska huomata kun sama kieli eri ihmisten puhumana oudossa ympäristössä saattaa tuntua yhtäkkiä todella vieraalta ja hankalalta! Mut mukavuusalueen ulkopuolella (puolikiusallisissa tilanteissa) oppii yllättäen aina parhaiten! 🙂

    • Reply lena keskiviikko, tammikuu 30, 2019 at 07:55

      Kannattaa ehdottomasti antaa mahdollisuus! Mutta ainakin itse tykkään, että olen tehnyt ”läksyni” etukäteen ja opetellut vähän historiaa ja mahdollisuuksien mukaan pyytänyt paikallisilta vinkkejä. Ja sitten voi vaikka ajella ratikalla ympäriinsä 😀

  • Reply espanjaan maanantai, tammikuu 21, 2019 at 16:36

    Klikkasin kirjoitukseesi, kun olin utelias näkemään, mikä oli kokemuksesi kielikurssista raitiovaunussa. Noinhan se tietysti meni. Näitä sattui meidänkin kohdallemme useinkin, kun itse reissasimme lasten kanssa. Jopa niin, että eksoottisemmista maista tulevat turistit pysähtyivät ottamaan kuvaa neljästä lapsestamme, joilla oli samanlaiset teepaidat päällään. Tuo samanlainen teepaita oli muuten käytännön keino pitää yhtenäinen sinne tänne vilistävä lauma helpommin omissa silmissä. Toimi.

    Itse koimme juuri vähän aikaa sitten kielikurssin espanjalaisessa bussissa (nykyisin jo ilman lapsia), kun espanjalaiset kanssamatkustajamme sättivät kuskia myöhästymisestä ja saivat itse vastapalautetta. Opimme monta uutta sanaa ja ilmaisua.

    • Reply lena keskiviikko, tammikuu 30, 2019 at 07:54

      Hehe, tällaisia ne Etelä-Euroopan kielikurssit parhaimmillaan ovat 🙂 Espanjalainen, myöhässä oleva bussi on paikka, jossa tosiaan voisin kuvitella olevan vähän draamaa ja siten tilaisuutta uusien tosielämän sanojen oppimiseen. Nää kannattaa käyttää hyväksi!

  • Reply Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta maanantai, tammikuu 21, 2019 at 11:40

    Haha, musta tuntuu, että italiani on huonontunut dramaattisesti, kun lapset kasvoivat. Ei tule enää ihmiset juttelemaan ratikassa – paitsi tietenkin jos koira on mukana. Milanossa tykkään Naviglin kanava-alueesta, mutta muuten kaupunki on jättänyt useista käynneistä huolimatta itsestään tylsän kuvan. Mutta olen ollut siellä hyvin lyhyitä aikoja, muutamasta tunnista yhden yön reissuun.

    • Reply lena keskiviikko, tammikuu 30, 2019 at 07:52

      Tää hetki oli kyllä sellainen, että varmasti opin enemmän kuin kotona päivässä. Niinhän se on, että käyttämällä kieltä epämukavuusalueen ulkopuolella sitä kieltä oppii, ei oikein muuten. Mulla sama, että olen ollut Milanossa todella lyhyitä aikoja, mutta tämä oli eka kerta kun oltiin pidempään.

  • Reply Tanja / Tädin ja tytön matkablogi sunnuntai, tammikuu 20, 2019 at 08:46

    Ihana tämä tosi-elämän kielikurssikokemus 🤩 kivan rauhallinen tunnelma tässä postauksessa. Minun makuuni noita autenttisia kuvia olisi voinut olla enemmänkin, utelias kun olen 😬

    • Reply lena keskiviikko, tammikuu 30, 2019 at 07:51

      Kiitos! Pistetään vinkki korvan taa kuvien osalta, ainahan se niin on, että mitä enemmän kuvia sitä parempi – jotenkin vaan tullut kovin nihkeäksi niiden laadun kanssa 😀

    Vastaa käyttäjälle espanjaan Cancel Reply