Elämää välitilassa

Klisee siitä, että joku on kaikista eniten kotonaan lentokoneessa paikkojen a ja b välillä tuntuu aika ajoin hyvinkin tutulta

Jaahas, se on marraskuu kohta paketissa. Tätä marraskuuta on odotettu jo hetki, sillä marraskuussa meidän asumiskuvioiden piti selkeytyä hieman. Huomaa sana piti – eli ei tässä kyllä vielä yhtään viisaampia olla, ja nyt eletään marraskuun viimeisiä päiviä. Tietysti parissa päivässä voi tapahtua mitä vain, mutta en jaksa kyllä tähän oikein uskoa, niin kauan tässä on odotettu ja odotettu.

Espressoja juodaan Italiassa tulevaisuudessa luultavasti vain lomamoodissa

Eli tilanne on se, että ensi vuonna syyskuussa me potentiaalisesti asumme jossain muualla. Tämä on ollut tiedossa pitkään, mutta toki mitään ei voi suunnitella, kun mustaa ei ole valkoisella ja sopimuksia projekteista tehty. Ei mitään. Ja se vähän ahdistaa. Välitila on monelle meille ulkomaille asuvalle tuttu tilanne, etenkin sellaiselle, jonka eri maiden välillä liikkuva työ määrittää paljon arkea ja asuinpaikkoja. Ja kun se tila pitkittyy, on vähän stressaavaa, vaikka sen kanssa oppii elämään.

Toki minulla on jo nyt olemassa tieto, mitä nämä potentiaaliset kohteet meillä tulevat olemaan. Yksi vaihtoehto on myös jäädä tänne Saksaan, ja muutama muu Euroopan maa on vaihtoehtojen joukossa. Euroopan ulkopuoliset maat ovat omasta tahdostamme poissuljettuja, enemmän kuitenkin minun tahdostani, sillä en halua olla kovinkaan kaukana Suomesta tai Italiasta.

Tämä kaikki jotenkin konkretisoitui pari viikkoa sitten, kun löysin täältä Düsseldorfista vapaan unelmakodin, jonne olisin halunnut tavarani kantaa vaikka heti. Se oli juuri sellainen, josta olimme haaveilleet, ja sijaintikin juuri passeli. Olemme jo aiemmin päättäneet, että jos jäämme Düsseldorfiin, muutto on ajankohtainen ja uusi kotimaisema virkistää. Mielellään sellaisella seudulla, jossa on paljon kahviloita ja tekemistä – asumme lyhyen ratikkamatkan päässä Düsseldorfin keskustasta, mutta tässä juuri meidän lähistöllä ei ole kuin muutama bierstube ja ravintola, sekä toki pari supermarkettia. Haluaisin, että voisin tehdä halutessani töitä myös kahviloissa kodin lähellä.

En kuitenkaan voinut tehdä mitään asuntoasian eteen, sillä en tiedä tulevasta mitään.  Ei ole mitään järkeä muuttaa kymmenen kuukauden vuoksi, koska se riski on, että muutto on edessä. Toisaalta, jos sitä muuttoa ei tule, niin harmittaahan se, että tilaisuus meni sivu suun.

Düsseldorf ja sen naapuri Köln (kuvassa) ovat mukavaa seutua, mutta ehkä on muutoksen aika

Juttelin pari viikkoa erään samassa tilanteessa olevan tutun kanssa, ja hän totesi vain, että elämä helpottuu, kun tilannetta ei aktiivisesti ajattele. Niin kai se on, mutta odottelu ei vain ole vahvimpia puoliani, ei sitten ollenkaan. Elämä on toki työnkin suhteen valintoja, mutta nyt näillä korteilla mennään.

Välillä sitä haaveilee siitä uudesta omasta talosta, isosta pihasta ja farmarivolvosta, mutta sitten… en ole kovinkaan tunnettu siitä, että pysyisin paikallani. Jossain vaiheessa tämä muuttotahti ja potentiaaliset asuinpaikat toki pitää punnita uudelleen, kun lapsi kasvaa, mutta ehkä alitajunnassa tämä onkin juuri sitä, mikä on juuri nyt hyvä. Blogin puolella lisää aiheesta, kun tietoa on.