Päädyimme iltapäivän viettoon Kölniin syksyisenä sunnuntaina. Oli syksyn ensimmäisiä päiviä, ja vaikka lämpö huiteli 15 asteen tienoilla, oli ilma silti kolea. Johtuisiko se siitä, että olin tosiaan tottunut lämpimiin lämpötiloihin, ja nyt niiden laskiessa alkoi paleltaa, en tiedä, mutta vähän viileää oli ja kiskoin takkia niskaani lähtiessäni kotoa.
En tosin ollut suunnitellut meneväni Kölniin, mutta ohjelmaan suunniteltu sunnuntai-kävely muuttuikin spontaanisti Kölnin reissuksi. Sama kai se on kävellä siellä Kölnissä. Olin tosin varustautunut hieman urheilullisemmin varustein, ajattelinhan tekeväni powerwalkin luonnon helmassa, mutta mitäpä tuosta. En ollut ainoa. Kölnissä oli paljon sunnuntaikävelijöitä ja perheitä nauttimassa vapaasta sunnuntaista.
Meiltä ajaa autobaanaa pitkin Kölniin puoli tuntia, joten tällaisen reissun heittää helposti muutamassa tunnissa – ja jos aikaa on puoli päivää, niin näkee jo paljon.
Koska sunnuntai, tämä pikkuinen, sisäpihalla sijaitseva markkinahalli ei ollut auki yleisölle. En ole siellä käynyt, mutta seuraavalla kerralla!
Schee, yksi lempikaupoistani Kölnissä.
Kölnissä tarkoituksenamme oli tutustua Belgisches Vierteliin, eli belgialaiseen osaan kaupunkia, ja sen me teimme. Tämä kaupunginosa on yksi suosikkejani tuossa naapurikaupungissamme, ja tämän löytämisestä kuuluu kiitos Heidille ja Jonnalle, joiden kanssa noin puolitoista vuotta sitten tapasimme alueella lounaan merkeissä. Sen jälkeen olen palannut ja vienyt vieraani sinne myös – siellä on hip meininki, paljon pikkukauppoja sekä ihania ravintoloita.
Se on vain muutaman kilometrin päässä Kölnin tuomiokirkolta, mutta turistilaumoista ei ole tietoakaan. On kuin olisi aivan eri kaupungissa. Siellä on kiva viipyillä kahviloissa, ja nauttia rennosta tunnelmasta.
Esimerkiksi Belgique-niminen ravintola oli mukava kokemus, ja senkin löytämisestä kuuluu kiitos Heidille ja Jonnalle. Salaatissa oli kokoa, ja ravintolan sisustus oli idyllisen romanttinen.
Belgiquen vieressä sijaitseva Miss Pöpki oli myös oikein houkuttelevan oloinen paikka, jossa olisi jopa ulkosalla voinut vaikka viltin alla juoda kupin kahvia (kuten itseasiassa Belgiquessakin). Tällä kertaa kävelimme molempien ravintoloiden ohitse, ja nautimme vaan alueen tunnemasta ja syksyisestä maisemasta. Tämä ei varmasti ole rauhallisinta seutua Kölnissä esimerkiksi lauantai-iltana, etenkään kesäisin, mutta jos vilinää kaipaa niin osoite taitaa olla oikea. Nyt sunnuntaina paikalla ei ollut juuri ketään hieman puolenpäivän jälkeen. Vain rauhaa.
Sunnuntaisin on täällä suunnilla on sitten kaupat kiinni, joten pikkuputiikeista ei pääse nauttimaan, mutta kahviloista ja ravintoloista kyllä. Jos ostokset kiinnostavat, kannattaa suunnata kaupunkiin arkisin tai lauantaina.
Brüsseler Strassen varrella sijaitsevasta Siebter Himmelistä saa muuten Marimekon vaatteita (ja paljon muuta ihanaa tavaraa kotiin). Siellä on tullut usein vierailtua, vaikken Marimekkoa juurikaan ostele. Muuta sisustusesinettä senkin edestä.
Tätä kakkua pysähdyimme nauttimaan matkalla Kölnin tuomiokirkolle eli Domille – en voi sanoa, että tuomiokirkkoa kannattaa Kölnissä käydessä täysin unohtaa, mutta Belgisches Viertel on kyllä Kölniä parhaimmillaan. Tai siis mieluisempaa seutua minulle.
Domilla oli tapansa mukaan tungosta, mutta se oli juuri sopivan, parin kilometrin kävelymatkan päässä autoparkistamme, joten se toimi sunnuntaikävelyn kääntymiskohtana.
Autolla liikkuessa auto kannattaa jättää Maastrichter Strassen parkkitaloon – se on helppo löytää ja ajaa sisään, enkä ole kertaakaan joutunut toteamaan että se olisi täynnä. Sieltä käsin on sitten kivä kävellä ympäri korttelia, ja jos jaksaa, niin tarpoa vaikka tuomiokirkolle asti. Muutaman euron tuntihinta on ihan ok. Sieltä ei myöskään ole järin pitkä matka Hiroshima-Nagasaki-puistoon, jonka viheralue on mitä mainioin paikka piknikille.
No Comments