Kuinka sinä nukut matkoillasi?

Aamukahvista potkua päivään

Aloin pohtimaan tarkemmin nukkumista taannoisella Italian reissullamme. Välillä nukuin hyvin, välillä havahduin kaikkeen – olimmehan Toscanan Pratossa aikaan, jolloin kaupungin historiallisen keskustan valloittivat suuret (ja äänekkäät) juhlallisuudet – ja sitten välillä heräsin ennen aikojani tavallaan hyvin nukuttujen tuntien jälkeen.

Olimme osittain tarkoituksella pahimpien bileiden aikaan evakossa, mutta palasimme takaisin viimeisen päivän juhlallisuuksia katsomaan. Se oli hyvä ratkaisu, ja lauantain suuret juhlallisuudetkin päättyivät jo pääosin kello yhteentoista mennessä.

Nukkuminen yleisesti

Meillä nukutaan yleisesti ottaen ihan hyvin, kotona ja matkoilla. Lapseni on aina nukkunut keskimäärin hyvin, ja nyt kahden vuoden iässä ei uniongelmista ole tietoakaan. Joskus vauva-aikana oli kausia, jolloin unet olivat huonompia ja se vaikutti myös itseeni ja vireystasooni, mutta noin yleisesti voin sanoa, että meillä nukuttiin hyvin. Joskus niin hyvin, että joutui pientä tarkistelemaan öisin, että hengittäähän hän.

Olen kuitenkin lapsen myötä tullut herkkäunisemmaksi. Vaikka lapsi nukkuisi, itse saatan havahtua vaikka mihin. Olen aikuisiällä onnistunut nukkumaan melko hyvin lähes kaikkialla, paitsi lentokoneessa, mutta lapsen jälkeen tähän on tullut tiettyjä rajoituksia. Pienikin ääni saattaa saada minut häiriintymään, ja se jää vellomaan pään sisään, ja siten unen tulo kestää.

Koko ajan vähemmän kuitenkin, mutta eihän se kivaa ole kun esimerkiksi kadulla parkkeeraava auto ”häiritsee” unta.

Nukkuminen matkoilla

Matkoilla uneen vaikuttaa moni asia. Innostus tulevasta, äänet, ympäristö, majoituksen mukavuus, tyynyt ja peitot. Eli kaikki. Yleensä kaikki sujuu ihan hyvin ja pitkän päivän jälkeen nukahtaa helposti hotellisängyn lakanoihin. Mitä mieluisampi majoitus, sitä paremmin nukun. Harvoin epäilyttävissä paikoissa tulee enää yövyttyäkään.

Alkoholin käyttö on jäänyt tästä nukkumissyystä maksimissaan kahteen viinilasiin niin kotona kuin reissussakin (saksalaisten reippaita kaatoja menee vain yksi, usein kaato on suosikkipaikoissamme reilu 0,2cl), koska muuten huomaan että unenlaatu heikkenee. Ei kiitos itseaiheutetulle väsymykselle ja huonoille unille. Nuorena jaksoi, nykyään arvostaa lepoa ja virkeitä aamuja – rakastan aamujen tunnelmaa ja aamupaloja, ja ne ovat usein päivän kohokohtia.

Pieni huonounisuus nosti  taas päätään, ja ostin taas Italiassa ollessamme itselleni korvatulpat, sillä siellä on meteliä hieman totuttua saksalaista pientaloaluetta enemmän. Etenkin, kun olemme usein aivan keskustassa anopin luona, ja kesäisin ikkunat ovat auki ja ihmiset viihtyvät kaduilla. Se oli se kuuluisa fifty-fifty, osa öistä meni oikein hyvin, osa sitten ei.

Meidän nukkumajärjestelyt ovat kotonakin välillä vähän sekaisin ja nukun itse välillä vieraille tarkoitetussa sängyssä, ja tämä sitten aiheuttaa joskus matkoilla haasteita kun yritämme kaikki kolme mahtua samaan sänkyyn. Lapsi nukkuu joskus omassa erillisessä sängyssään, joskus meidän kanssamme – kohteesta ja ekstrasängyistä riippuen.

Rauhoittava Toscanan maaseutu

Vietimme nyt elokuun lopulla hieman aikaa myös Toscanan maaseudulla, tällä kertaa ajoimme kohti etelää ja päädyimme maaseudulle ja vuoristoon Livornon ja Piombinon välimaastoon. Siellä oli upeaa, ja yövyimme muutaman yön suloisessa agriturismossa, jossa olimme erään toisen perheen kanssa ainoat asiakkaat. Teen tästä ja agriturismoista vielä erikseen uuden jutun.

Tuo agriturismo oli ehkä rauhoittavin paikka ikinä, kuten nyt tuosta kuvasta nyt kuvitella saattaa. Kolmesta yöstä yksi meni tosin lähes täysin unettomana – sänky oli ihan ok kokoinen, mutta jotenkin lapsi pyöri normaalia enemmän enkä saanut enää unen päästä kiinni kahden jälkeen.

Minulla kestää myös aina totutella Etelä-Euroopassa käytettäviin lakanoihin peittoina, tykkään että peitto on edes vähän paksu. Seuraavana yönä laitoin päiväpeiton osittain lakanan päälle omalle puolelleni, ja se sitten ehkä auttoi. Seuraava yö oli kuin olikin sitten vähän rauhallisempi, liekö peitosta vai korvatulpista johtunut.

Nukkuminen lentokoneessa

Ei ole paljon näitä tarroja tarvinnut käyttää

En osaa nukkua lentokoneessa.

Lennän äärimmäisen harvoin business-luokassa, ja silloinkin yleensä Euroopan reiteillä. Jos kukkaro antaisi myötä, niin ihan varmasti lentäisin kaukokohteisiin business- tai ykkösluokassa, mutta se on hyvä pitää tavoitteena sitten joskus. Siellä vaakatasossa saattaisi nukkuakin – muuten olo on niin epämukava, etten saa unen päästä kiinni. Euroopassa upgreidaan itseäni mielelläni, silloin kun olen yksin matkalla, mutta se ei tähän uniongelmaan auta. Enkä ole koskaan unilääkkeitä käyttänyt, joten en niitä haluaisi käyttöön ottaa mikäli ei ole aivan pakko.

Jotain lentokoneessa nukkumiseni huonoudesta kertoo se, että saan palautettua mieleeni heti ne kaksi kertaa, kun olen lennolla tunnin nukkunut. Saatan toki joskus hetkeksi torkahtaa, mutten oikein nukuttua. Nämä kaksi kertaa olivat seuraavat: Palasin kesälomille Suomeen Glasgowsta, ja kello kuuden lento oli sen verran aikainen, että koko yö meni pakatessa ja kavereita nähdessä. Nukuin Lontoon koneenvaihtoon asti.

Toisella kerralla sain Taiwanista Eurooppaan lomailemaan lähtiessäni lähes tyhjässä China Airlinesin 747:ssa oman rivin itselleni, ja tämä noin 1,5 tunnin lento meni myös nukkuessa. Tilaa oli, ja sain unen päästä kiinni noin tunnin ajaksi ennen Hongkongiin laskeutumista.

Se on paras tunne, kun saat lennolla vähän levättyä, vaikka se olisi vain sen tunnin. Kadehdin teitä kaikkia, jotka osaatte nukkua lennoilla, etenkin mannertenvälisillä sellaisilla.

 

Miten sinä nukut matkoillasi?

Previous Post Next Post

8 Comments

  • Reply Sisko / Hieman_vino lauantai, syyskuu 29, 2018 at 10:16

    Kivan erilainen aihe, kun yleensä matkablogeissa. 🙂
    Meillä nukutaan yleensä ihan hyvin (miestä lukuunottamatta, joka ei oikein koskaan nuku hyvin) niin kotona kuin reissussakin.
    Reissussa nukkumaan käyminen menee lapsien osalta vähän myöhäisempään, muuta eroa en ole huomannut. Lentokoneessa tai junassa nukkuminen sitten on minullakin jo huonoa ja katkonaista. Lapsetkaan ei siitä nauti, mutta nukkuvat kyllä. Nuo pienet ihmisen alut kun on sopeutuvaista porukkaa. 🙂

  • Reply sarsa/ pohjoistuuli puhaltaa torstai, syyskuu 27, 2018 at 04:00

    Huono nukkuja ilmoittautuu. Lentokoneessa nukkuminen on torkahtelua, ei kunnon unta. Etenkin reissussa, jossa majoitus vaihtuu usein, nukkuminen on hankalaa. Jos on pidempään samassa paikassa unikin alkaa löytyä. Ja tosiaan maalla nukkuu paremmin kun suuressa kaupungissa.

  • Reply Bisse lauantai, syyskuu 22, 2018 at 13:41

    Bisnesluokka kaukomatkoilla on niin hitosti kalliimpi, että harva yksityishenkilö niitä lippuja ostaa. Siinä missä turistilippu on 1000€ on bisneslippu 3000€

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, syyskuu 26, 2018 at 11:28

      Totta tämä – yleensähän ne yrityksiä taitaa olla. Ja koska olen yrittäjä, oma yritykseni ei maksa businesslippuja 😀 Mutta tiedän ihmisiä, jotka matkustavat perheineen businessluokassa kauaskin (niin, että firma ei osallistu kustannuksiin), näihin törmää silloin tällöin esim Lontoon ja Düsseldorfinkin expat-piireissä, mutta aika vähän heitä tosiaan on.

  • Reply Petra lauantai, syyskuu 22, 2018 at 10:21

    Olen aika hyvä nukkua paitsi lentokoneessa. Nyt olen huomannut että kesäreissuilla pieniin paikkoihin nukun kuin tukki eli suurkaupungin möly taitaa alitajuisesti vaikuttaa unen laatuun.

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, syyskuu 26, 2018 at 11:27

      Tuossa on muuten perää – kun ollaan maaseudulla, saan usein nukuttua paremmin kuin kaupungissa. Etenkin Italiassa ja juhla-aikaan…. vaikka toki maallakin on sitten kovempi volyymi kuin esim Suomessa on totuttu. Miten Turkissa?

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista lauantai, syyskuu 22, 2018 at 08:06

    Mä oon yhdessä asiassa tosi lahjakas, nimittäin nukkumisessa. Pystyn nukkumaan missä vaan, miten vaan ja milloin vaan. Ja vieläpä yleensä miten pitkään vaan 🙂 Ihan sama kuinka paljon olen juonut kahvia tai sitten viiniä (jälkimmäinen yleensä nukuttaa vaan entistä paremmin). Matkustaessa tämä ”lahjakkuus” on kyllä ihan huippujuttu. Ei mene matkapäivät pilalle huonon nukkumisen ansiosta, eikä tarvitse nukkumisen takia tehdä mitään erikoisjärjestelyjä. Sen kun vaan laittaa pään tyynyyn 🙂

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, syyskuu 26, 2018 at 11:26

      Wow, tää on kadehdittavaa toimintaa! 😀 Multa ei vaan onnistu, etenkään jos kahvia juon (tai sitä viiniä), kahvi on aika paha etenkin iltapäivisin ja sen jälkeen. Pää tyynyyn ja aamulla herää tyytyväisenä – pidä tämä. Veikkaan, että täällä ruudun takana ollaan kateellisia muutkin kuin minä!

    Leave a Reply