Patikoimassa siellä, missä Mosel ja Rein kohtaavat (+linnareissu)

 

Moselin alue on tunnettu kauniista kukkuloistaan ja viineistään. Alue nauttii myös vaeltajien suosiota, ja sieltä löytyy lukuisia reittejä päivän retkille. Pyöräilijät viihtyvät myös alueen tasaisemmilla seuduilla.

Meidän on pitänyt monet kerrat ajaa pienen perheeni kanssa Moselille, mutta olen kokenut että majoituksen hinta-laatusuhde ei ole aina haluaminani viikonloppuina kohdannut, ja siksi reissu on jäänyt ja jäänyt. Kun on liikkeellä viime tipassa, niin aina ei voi valita – ja koska Moselin seutu sijaitsee alle kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa, en ole saanut tehdä aikaiseksi tehdä varauksia etukäteen. Spontaani reissu on ollut suunnitelmissa.

Päädyin lopulta Moselille kuitenkin päivän reissulle, ja onneksi päädyin. Coloradossa asuva Jenni oli Luxemburgissa työmatkalla, ja koska hänellä oli vapaapäivä, päätimme tehdä treffit Düsseldorfin ja Luxemburgin puolimatkaan – eli juuri tuonne Moselin seudulle, sinne missä pystyimme yhtenä päivänä näkemään molemmat joet, Moselin ja Reinin. Jennin tili kannattaa tsekata, mikäli vaellus kiinnostaa, etenkin Yhdysvaltoihin Jennillä on paljon vinkkejä.

Yksi lähimmistä kaupungeista noilla nurkilla on Koblenz, joka jäi nyt ajanpuutteen vuoksi tutkimatta, mutta enemmän minä siitä maaseudusta pidän. Teimme päiväpatikoinnin, jonka jälkeen pysähdyimme ansaitulle lounaalle ja kävimme tutustumassa upeaan linnaan, Burg Eltziin.

Alue on upeaa, ja todiste siitä, että Saksa on todella monipuolinen matkailukohde.

Treffit Kobern-Gondorfissa, josta autolla Spayhyn

Tapasimme Kobern-Gondorfin asemalla, jonne Jennin oli helppo tulla junalla – ja minun autolla. Eksyin hieman matkalla asemalle, ja tuo pieni kylä ristikkotaloineen ja viinitupineen oli hyvää ensimakua tulevasta päivästä: Moselin rantojen kylä oli hieman unelias, kaunis, vehreäkin, ja vastaan tuli muutamia pyöräretkeilijöitä. Odottelin Jenniä junalta, ja siitä lähdimme autolla kohti Spayn kylää, jossa ystäväni suosittelema patikointireitti löytyisi. Kobern-Gondorfissakin olisi viihtynyt.

Saksalainen ystäväni on ahkera päiväpatikoija, ja hän käy paljon patikoimassa Reinin ja Moselin varsiin sijoittuvilla reiteillä täältä Düsseldorfista. Hänen suosittelemansa sivusto, Traumpfade.info, kannattaa laittaa korvan taa – siellä on muutamia vinkkejä patikointireiteistä Eifelin, Moselin ja Reinin alueella. Sivuston käyttö vaatii jonkinlaista saksan kielen taitoa, mutta kääntäjä auttaa tarvittaessa.

Spayer Blickinstal

Meidän patikointireittimme oli Spayer Blickinstal, jonne pääsy vaati hieman navigaatiotaitoja. Jennilta nämä taidot lopulta löytyivät, ja auton parkkeerattuamme lähdimme nousemaan kohti kukkulaa. Koska Saksa ja datakatot, oma nettini oli kuun lopulla hidastunut sen verran, että Jennin nettipaketti Yhdysvalloista oli parempi valinta, ja saimme tarvittavat koordinaatit löytääksemme parkkipaikalle.

Huomasin, että olin hieman hengastynyt matkan aikana, Jenni tosin kokeneena patikoijana ei ollut moksiskaan, ja lopulta pääsimme kukkulan laelle. Oma kuntoilu on rajoittunut viime aikoina pikaisiin 15 minuutin tehospurtteihin – niistä tulee tunne siitä, että jotain tulee tehtyä ja ehtii vähän hikoillakin. Tämä äkkinousu oli aivan uutta, ja se kyllä tuntui kropassa.

Tätä ei toki kannata kaltaisteni säikähtää, ylös päästiin ja mukavaa oli.

Itse halusin kokea reitin, jossa olisi mahdollisesti myös hyvä näköala, ja sellainen löytyi valitsemaltamme reitiltä. Suurin osa oli metsää ja peltoa, mutta näköalapaikalla oli ihana pysähtyä nauttimaan maisemista. Reitiltä on näkymä Reinille, Moselia tyydyimme ihastelemaan enemmän autosta ja pienistä kylistä käsin (Löf on oikein suloinen, vinkki vinkki!).

Näköalapaikalle oli tuotu tuoli maisemien ihastelua varten, jossa oli mukava rentoutua hetki patikoinnin lomassa. Reinillä lipuivat laivat, ja tunnelma oli kovin rauhallinen.

Reitillä oli pituutta 6,1 kilometriä, ja meillä meni siellä leppoisasti pari tuntia. Tuona keskiviikkona paikalla ei ollut juuri ketään muita, muutama hassu kanssapatikoija.

Lounas ja Burg Eltz

Patikoinnin jälkeen tarkoituksemme oli lounastaa Spayssa, mutta emme löytäneet aukiolevaa ravintolaa myöhäiseen lounasaikaan (noin klo 15). Lähdimme matkaan kohti suloista Löfin kylää, joka sijaitsee laaksossa viiniköynnösten ympäröimänä, mutta sielläkin oli erään hotelli / ravintolan keittiö juuri sulkeutunut. Ei auttanut kuin lähteä jatkamaan matkaa, ja ajattelimme että linna eli Burg Elz on kuitenkin niin suosittu nähtävyys, että viimeistään sieltä löytyy ainakin jotain ruokaa.

Osuimme sattumalta Löffels Landhaus -nimiseen ravintolaan läheisessä Münstermainfeldin kylässä, joka sattui olemaan auki. Linnallekaan ei sieltä ollut enää pitkä matka. Tarjolla oleva menu oli iltapäivämenu, eli ei niin laaja kuin lounaalla tai illallisella, mutta se kelpasi meille paremmin kuin hyvin. Jenni nautti lasin paikallista rieslingiä, itse tyydyin kuskin roolissa kolaan.

Meillä oli todella mukava lounashetki, ja oli kiva rentoutua hyvä ruoan parissa. Olimme kokeneet erään vihaisen paikallisen naisen sormenheristelyt aiemmin autoa eräällä tyhjällä kadulla kääntäessämme, enkä jaksanut siitäkään enää välittää (tätä tapahtuu Saksassa silloin tällöin, kuten Jenniä valistin), vaan nautin hetkestä ja vaelluksen jälkeisestä olotilasta. Ravintolan iloinen palvelu pelasti myös paljon.

Iltapäivä Burg Eltzin tienoolla oli aamua ja keskipäivää väljempi, niin meille kerrottiin. Sikäli tämä oli juuri hyvä järjestys – ensin vaellus ja sitten linnareissu – vältimme näin pahimmat ruuhkat. Luxemburgissa oli tuolloin vapaapäivä, joten oli syytä olettaa, että sieltäkin oli potentiaalisesti väkeä liikkeellä, matkaahan ei ole kuin muutama tunti.

Pois lähtiessämme linnan edusta oli lähes tyhjä, tosin aivan tyhjää kuvaa en saanut, muilla oli samat ajatukset, mutta nautin siitä tyhjyydestä kovasti. Tämä vinkkinä kuvauksesta kiinnostuneilla, iltaisin (tai aamunkoitossa) kannattaa panostaa kuvaamiseen.

Kävimme linnassa opastetulla kierroksella, joita on tarjolla ainakin saksaksi ja englanniksi (ryhmä italialaisia ampaisi sisään ennen meitä, en ole ihan varma oliko heillä oma opas mukana vai tuliko ”talon puolesta”).

Osallistuimme englanninkieliselle kierrokselle, joka oli vielä illallakin yllättäen melko täysi (arvelisin noin parikymmentä henkeä). Kierros maksoi kymmenen euroa, ja sanoisin että sille kannattaa ehdottomasti osallistua. Asiantunteva opas veti kierroksen mielenkiintoisella tavalla, ja 45 minuuttia oli juuri sopiva aika.

Joskus haluaisin vielä piipahtaa Traben-Trabachin kaupungissa, Bernkastel-Kuesissa sekä Cochemissa. Etenkään Cochem ei kaukana ollut, mutta aikataulu oli liian tiukka sen kokemiseen.

Kerro vinkkisi Moselille kommenttiboksissa, en vielä tiedä kaikkia alueen helmiä, mutta haluan ehdottomasti kuulla lisää. Minusta taitaa olla kuoriutumassa patikoija.

Onko joku käynyt näillä seuduilla? Lämmin suositus Saksaan suuntautuvalle autoreissulle!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply Teemu torstai, syyskuu 20, 2018 at 07:29

    Onnekseni anoppilani sijaitsee juuri noilla seuduilla, traveldreamerin postauksessa esille tulleen Trierin lähistöllä. Moselin varrella on tullut siis jonkin verran liikuttua. Minulta myös ääni Bernkastel-Kuesille, se on aivan ihana vaikkakin kesäisin kaduilla on paljon turisteja. Ravintoloista voin suositella Hotelli Sankt Maximilianin yhteydessä olevaa, siellä on loistava ruoka ja mukava tunnelma! Edelliskesänä toivoin syntymäpäivälahjakseni jokiristeilyä Moselin varrella ja minut vietiin Cochemiin josta risteilimme muistaakseni Beilsteiniin ja takaisin. Myös aivan ihania paikkoja. Laivalla kelpaa myös nauttia lasi paikallista viiniä sen lipuessa hiljalleen jyrkkien viinirinteiden välissä.
    Trier on minusta myös mukava tunnelmaltaan, vaikka kadut täynnä väkeä ovatkin. Mosel ei ole niilläpaikkein niin kaunis, mutta mikäli historialliset rakennelmat kiinnostavat, niin siellä riittää nähtävää moniksi päiviksi: Kaupungissa ja sen ympäristössä sijaitsee yhdeksän Unescon maailmanperintökohdetta!
    Loppuun täytyy vielä mainita Trittenheim, pienempi mutta myös katettu hyvillä ravintoloilla. Hotelli Zummethofin terassilta aukeaa myös uskomattomat maisemat Moselin ylle.
    Mikäli tulee kovan luokan Mosel-faniksi, voi ostaa Trierin kirjastosta tämän historiallisen kartan viinipelloista ja niiden sijainnista. Kehystettii se ja nyt se komistaa meidän olohuonetta paraatipaikalla 🙂
    https://bit.ly/2xsgjx2

    • Reply lena perjantai, syyskuu 21, 2018 at 20:11

      Moikka Teemu, kiitos tosi paljon tästä! 🙂 Täytyy sanoa, että anoppilasi sijainti on kyllä aika kiva – näkemistä löytyy, ja varmasti saa seutuun ja kulttuuriin sitä kautta ihan uuden näkökulman. Olen ajanut Trierin läpi, mutta vain ohikulkumatkalla. Kaupunki on kyllä mielenkiintoinen, ja mielelläni yhdistäisin sen Saarbrückeniin. Kaupunkiin, joka on todella tuntematon, mutta jokin siinä kiehtoo. Ne nyt eivät aivan vierekkäin toki ole, mutta täältä katstottuna samalla suunnalla.
      Tuosta risteilyvinkistä vielä, se voisi ollakin etsimäni juttu. Nuo viinirinteet joen rannalla tekivät vaikutuksen autoillessa, mutta joskus olisi kiva istua laivan kyydissä. Täytyypä tutkia tarkemmin.
      Kivoja reissuja tänne Saksaan (vai asutko täällä?) ja kiva kun jätit kommenttia! 🙂

      • Reply Teemu perjantai, syyskuu 21, 2018 at 22:10

        Minullekaan Saarbrücken ei ole tuttu, sen mitä aina kuulee sitä ranskalaisiksi leimaamista, heh. Mutta Trierin murteessakin on käsittääkseni Ranskan vivahteita, tietysti Luxemburginkin läheisyyden takia. Vajaan vuoden olen nyt vakituisesti Stuttgartin suunnalla asustellut. Kiitosta vaan! Vaikka tässä nyt on jo hetken ollut, niin ei se kiinnostus tunnu vähenevän reissuta ympäristössä 🙂

  • Reply Katriina sunnuntai, syyskuu 16, 2018 at 18:02

    Burg Elz on hiukan syrjässä eivätkä sinne juuri kukaan ohimennen taida osua. Kannattaa tosiaan ajaa vartavasten katsomaan, koska se on eräs harvoista säilyneistä autenttisista ritarilinnoista. Menneinä aikoina sen kuvaa olivat kai kaikki pitäneet kädesssään, jotkut jopa nuolaisseet sitä 40 pennin (Pfennig) postimerkissä (1977). Harvalla taisi olla kädessää vanha 500 DM:n seteli, missä sen kuva oli myöskin vuoteen 1992 asti. Voi olla, että jostakin isomumummon/vaarin unohdetusta sukanvarsipiilopaikasta löytyy vielä vanha seteli. Saksalaiset rakastivat markkojaan vähintään yhä kiivaasti kuin suomalaiset omiaan, ja haikailevat vieläkin niitten perään. Piilottelevat markkojaan pahan päivän varalle pankkikriiseissä. Juu, saksalaiset ovat niin ”vanhanaikaisia” ja epäluuloisia, kun 20 vuoden välein aloittivat nollasta eli menettivät kaikki rahansa ja säästönsä. Vieläkin on 13 miljardia DM vaihtamatta. Kannattaa etsiä kaikki mummojen kellarit ja sohvantäytteet, jos löytyisi noita 500 DM:n paperirahoja. Niitä voi vielä vaihtaa euroiksi. Entä Toskanan nonnat ja nonnot? Nauroivat kai kippurassa, kun 2000 liiran espressokuppi halpeni 1 euroon.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, syyskuu 17, 2018 at 08:26

      Kiitos tästä infopläjäyksestä Katriina! 🙂
      Olet oikeassa, ei tuonne varmasti vahingossa eksy – matkakumppanini Jenni oli tehnyt hyvää työtä löytäessään linnan (Jenni pitää tällaisista kohteista), ja siellä vierähti mukavasti pari tuntia iltapäivästä. Ilta on tosiaan hyvä aika vierailla tuolla, sillä linnasta sai kuvia melkein tyhjänä. Aiemmin oli paljon ihmisiä, johtuisiko sitten siitä lähialueen lomapäivästä, mutta kannattaa varautua siihen, ettei ole yksin.
      Saksalaiset ovat tosiaan hieman epäileväisiä rahankäytön kanssa, mikä oli itselleni yllätys kun tänne tultuun, mutta nyt tähän käteisen pyörittelyyn on jo tottunut ja sitä alkaa kaivata, jos sitä ei ole!

  • Reply Jenni / Unelmatrippi keskiviikko, syyskuu 12, 2018 at 14:45

    Ihania tuttuja maisemia! <3 Tuollainen patikointi olisi juuri passeli meillekin Hemmon kanssa, pitääpä muistaa tämä! Eltzin linnassa kävisin mielelläni joskus uudelleenkin (käytiin joskus 2010 tms.), se on tosi hieno.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, syyskuu 17, 2018 at 08:23

      Hei en tiennytkään että olit tuolla käynyt – olin itsekin vaikuttunut (tästä bongauksesta kiitos Jennille). Seuraavalla kerralla patikalle tuonne, kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

  • Reply Jenni keskiviikko, syyskuu 12, 2018 at 01:00

    Täytyy sanoa, että tämä koko reissu oli yksi mun elokuuun kohokohdista! Kiitos vielä patikointi-, lounas-, linnakierros- ja juoruseurasta. 😉 Seuraavalla kerralla sitten sille pyöräreissulle, mistä oli puhetta… 😀

    • Reply lena / london and beyond maanantai, syyskuu 17, 2018 at 08:23

      Jenni, no niin minullakin! Oli niin hauskaa ja piristävä päivä kaiken kaikkiaan! 🙂 Nähdään taas pian jossain päin maailmaa x
      Ps. toivottavasti eivät olleet suomalaisia siinä viereisessä pöydässä haha

  • Reply BEMBALYFE tiistai, syyskuu 11, 2018 at 20:36

    Mielenkiintoinen postaus, kiitos vinkeistä! 🙂

    Katso myös meidän seikkailuja: http://www.bembalyfe.com

    • Reply lena / london and beyond maanantai, syyskuu 17, 2018 at 08:22

      Hienoa että pidit, ja kiitos kommentista! 🙂

  • Reply traveldreamer17 tiistai, syyskuu 11, 2018 at 16:56

    Me olimme kesällä automatkalla keski-Reinillä ja Moselilla. Oma suosikkini oli Bernkastel-Kues. Mutta on siinä Moselin varrella söpöjä pikkukyliä useampia. Pyöräily olisi varmasi antoisaa Moselin varrella ja varmasti myös patikointi. Traben Trarbachista olisi voinut patikoida Bernkastel-Kuesiin ja se olisi varmasti todella ihana reitti. Blogissani on kokemuksemme Moselista https://www.rantapallo.fi/traveldreamer17/2018/08/18/moselin-laakso-kauneinta-saksaa/ .

    • Reply lena / london and beyond maanantai, syyskuu 17, 2018 at 08:21

      Moikka! Olinkin käynyt kurkkaamassa tuon teidän jutun, käyn vielä uudelleen ajatuksen kanssa. 🙂 Kiitän kovasti vinkistä Bernkastel-Kuesiin liittyen, sieltä olen kuullut todella paljon hyvää ja joku päivä haluan sinne vaikka yön yli reissulle.

    Leave a Reply