Königswinter ja upeat maisemat Reinin varrella

Saksa on täynnä upeita pikkukyliä. Tämä olen oppinut vähän ”kantapään kautta”, sillä ennen Saksaan muuttoani kokemukseni maasta rajoittuivat vain Berliinin päiväreissuun. Siitä reissusta ei taida jäädä jälkipolville muutenkaan kerrottavaa.

Tiesin toki, että maisema on vaihtelevaa ja Saksa on paljon muutakin kuin Berliini – mutten koskaan ajatellut sitä puolta Saksasta varsinaisesti tutkivani. Tai no, etelän Alpit olivat aina kolkutelleet takaraivossani ja ne alppijärvet (terkkuja vaan Katille Allgäuhun!).

Nyt voisin oikeastaan sanoa, että minulle mieluisinta Saksaa on juuri maaseutu ja ne pienet, suloiset kylät. Düsseldorfkin on tietysti mukava paikka, mutta oma hyvä fiilis löytyy sieltä kaupunkien ulkopuolelta.

Scholss Drachenburg, Königswinter

Kävimme nyt kesällä erittäin spontaanilla päivän reissulla Königswinterissä, joka sijaitsee Bonnin lähellä, noin tunnin ajomatkan päässä Düsseldorfista. Olen matkustanut Königswinterin ohitse aiemmin muutaman kerran junalla, ja käynyt lähiseuduilla ihastelemassa pieniä kyliä kuten Linziä ja Onkelia. Nyt oli lauantai-aamun aamiaiskeskustelusta syntyneen Königswinterin vuoro, ja spontaanit reissut ovat toden totta niitä parhaimpia – kaikessa suunnittelemattomuudessaan.

Köniswinter sijaitsee Reinin rannalla, aivan Bonnin kupeessä – ja Bonnin ja Köningswinterin väliä pääsee kulkemaan ratikalla. Sieltä löytyy pieniä kujia, vanhoja taloja, kivoja kahviloita – ja niitä ihania ristikkotalojakin. Me ajoimme aurinkoisena lauantai-aamuna kylään autolla kotoa Düsseldorfista, ja saimme autolle parkkipaikan Reinin rannalta. Ihmiset olivat tulleet nauttimaan päivästä joen rannalle, osa oli kävelyllä ja osa nautti kahviaan (tai saksalaiseen tyyliin oluttaan) aamupäivn auringossa. Ehkä meillä oli tuuriakin parkkipaikan kanssa, sillä seutu oli muutaman tunnin päästä saapumisestamme täyteen ammuttu.

Kävelimme aamupäivän ympäriinsä, siirryimme rannalta kohti keskustaa ja pysähdyimme aamupalalle suloisella sisäpihalla sijaitsevaan kahvilaan kahville ja kakkupalalle.  Lapsi sai kaverin naapuripöydän lapsesta, ja siinähän kuulkaa ehti nauttia ravintolan antimista ilman suurta sirkusta.

Königswinterin alueella on enemmän asukkaita kuin oletin

Olin selkeästi aliarvioinut Königswinterin asukasluvun, sillä rakkaan Wikipedian mukaan siellä on vuoden 2016 lopussa ollut noin 40,000 asukasta. Ottamatta Wikipedian luotettavuuteen sen enempää kantaa, tuo luku vaikka se vähän heittäisikin on silti isompi kuin muutaman tuhannen asukkaan veikkaukseni. Paikka on suurempi kuin ajattelin, ja tähän on toki luonnollisesti laskettu mukaan sen turistien suosiman ytimen ulkopuolisetkin alueet.

Itse ydin on melko pieni ja helppo ottaa haltuun kävellen – ja sieltä on lyhyt kävelymatka paikan päänähtävyydelle, Drachenburgin linnalle.

Hetken vaeltelun ja kahvitauon jälkeen halusin käydä tsekkaamassa Königswinterin kenties kuuluisimman nähtävyyden – Scholss Drachenburgin linnan.

Upea Schloss Drachenburg

Olen nähnyt linnan aiemmin junasta hätäisesti, mutta nyt oli aika mennä katsomaan sitä lähempää. Arvelin jo noiden junamatkojen aikana, että näkymät saattaisivat olla aika ”ok” tuolta korkealta… ja no, olivathan ne ihan ”ok”. Katsokaa nyt vaikka. Kaipaan korkeuseroja ja niiden tuomaa vaihtelua, vaikka Düsseldorfin tasaisuudesta onkin hyötyä esimerkiksi pyöräilyä ajatellen.

Kauniina kesälauantaina paikalla oli tosin monta muutakin, joten pohdimme hetken mitä teemme auton kanssa. Jätämmekö sen rantaan, vai ajammekö lähemmäs juna-asemaa, josta juna ylös linnalle lähtee. Päätimme parkkeerata lähemmäs asemaa, ja moottoritien alla olevassa parkissa oli sittenkin kivasti tilaa.

Otimme höyryjunan ylös linnalle (olisimme voineet toki patikoidakin, mutta olimme kaikessa spontaanisuudessamme jättäneet myös rattaat kotiin ja lämpöä oli yli 30 astetta – junalla oli aikansa ja paikkansa). Olin hetken aikaa sanaton näistä maisemista. Edestakainen junamatka ja sisäänpääsy linnaan oli muistaakseni noin 15e per henkilö paikkeilla. Junalla pääsee aivan ylös näköalapaikalle, ja liikkumaan näköalapaikan ja linnan lyhyttä väliä (onnistuu myös kävellen).

Ostin myös lasin proseccoa valokuvaa varten, ja se neljä euroa oli täysin sijoituksen arvoinen. Toki se tarjoiltiin vesifirman lasista, mutta emme nyt välitä pikkuasioista, ja sain mieleisiä kuvia. Kamerakin oli luonnollisesti kotona, joten vanha iPhone 6 ja uudempi Huaweini toimittivat kameran virkaa.

Visiittimme linnalla ei kestänyt puoltatoista tuntia kauempaa, ja lähdimme kohti autoa kun tuntui siltä, että kuumuus käy voimille. Automatkalla kotiin, juuri ennen autonbaanan liittymää, huomasin kuitenkin kyltin, jossa mainostettiin läheistä viinitilaa. Tuo aika oli muutenkin melko hyvä, sillä vaikka paikka upea onkin, ei siellä ikuisuuksia jaksa kierrellä. Paitsi jos haluaa jäädä syömään ja nauttimaan maisemista hyvän ruoan äärellä.

Viinitila kotimatkalla

Hei hetkinen, viinitila tunnin ajomatkan päässä kotoa? Ok, tsekataan se nopeasti ennen ajomatkaa, ajateltiin. Eksyimme hieman reitiltä, mutta muutaman kyselyn jälkeen viinitila löytyikin aivan loogiselta paikalta.

Tämä viinitila aivan sijaitsi Drachenburgin linnan alla, ja viiniköynnökset toivat hetkeksi mieleen jopa ihanan Toscanan. Marssimme sisään, saimme opastusta viineistä, maistelimme muutamaa laatua (tietysti tämä maistelu jäi autoillessamme hyvin vähäiseksi) ja teimme päätöksen viineistä. Toimme kotiin kolme pulloa viiniä, jotka vielä odottavat avaamistaan. Kannatti poiketa.

Königswinteristä on itselleni tuttuun Linzin kylään 16 kilometriä – lue postaus suominaisten reissusta Linziin täältä: Linz (ei se Itävallan) hurmasi suominaiset

 

Oletko käynyt Reinin varren kylissä? Mikä on suosikkisi?

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Susanna torstai, elokuu 9, 2018 at 21:39

    Kiva luontokohde. Olen samaa mieltä, Saksassa parasta on luontokohteet +pienet (tai suuret kaupungit) joissa on vihreää luontoa. Myös Dresdenissä näkyi paljon laaksoja ja viheralueita sivummalla keskustasta. En olisi ennen edes tiennyt että sellaisiakin alueita löytyy Saksasta, kun vaan suuntaa kaupunkien keskustojen ulkopuolelle. Myös linnat on jääneet mieleen ja niitä näkisin mielelläni lisää vaikka Saksassa tai Ranskassa

    • Reply lena / london and beyond maanantai, elokuu 13, 2018 at 08:52

      Ehdottomasti näin. Onhan kaupungeissa kivaa, ei sillä, mutta mielestäni se ”oikea” elämä näkyy juuri kaupunkien ulkopuolella ja luonto on aina ihana paikka. Olen kuullut todella paljon hyvää Dresdenistä matkakohteena, ja siitä miten se on ihan oikeasti paikka, jonne kannattaisi mennä. Olikohan myös joulumarkkinat mainittu….

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu torstai, elokuu 9, 2018 at 07:45

    Saksa on tosiaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Ihan mieletön matkakohde, auto, juna tai pyörä alle ja jättää autobaanat muille niin varmasti näkee paljon enemmän. Kiitos Lena linkkaamisesta, ne alppijärvet odottavat vielä sinua. p.s.Annemaria, mä yritin kerran matkustaa ns. koko Saksan kattavalla lipulla ja mut heitettiin kaks kertaa junasta ulos. Että en edelleenkään tajua miksi tai miten minulla oli väärä lippu.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, elokuu 13, 2018 at 08:41

      Kati, oikeassa olet. Siellä teilläpäin on jo ihan eri maisemat kuin täällä 😉 Mulle nuo erimittaiset liput ovat oikea mysteeri – en osaa yhtään sanoa. Olen muutenkin todella huono matkustamaan junalla, joten ainoa vinkki joka minulla on antaa tosiaan on se, että liput vaan etukäteen ostoon 😀 Terkut!!

  • Reply Jenni keskiviikko, elokuu 8, 2018 at 20:07

    Siis näitä kyliä, kukkuloita ja linnojahan olisi Saksan jokien varret pullollaa, kun vaan ehtisi käydä mahdollisimman monessa! 🙂

    Me käytiin Königswinterissä ja Drachenburgin linnalla syksyllä, vuosittaisten valofestivaalien aikaan. Erittäin vahva suositus, linna näytti aikasta erilaiselta kaikkine uskomattomine valoineen, blogissa lisää vierailusta ja erityisesti kuvia: https://www.rantapallo.fi/hausfrau/2018/02/04/drachenburg-lohikaarmelinna/

    • Reply lena / london and beyond maanantai, elokuu 13, 2018 at 08:39

      No sanopa älä muuta! Mä uskon että tuo linna olisi ollut vielä upeampi juuri valaistuna, vaikka olihan tuo hellepäivänäkin hieno kokemus 🙂

  • Reply Hanneli / duunireissaaja keskiviikko, elokuu 8, 2018 at 18:21

    Mun suosikki on tietenkin Linz, vaikka Königswinteristäkin pidin. Ja mitä tulee Annemarian pohdintaan junailusta Saksassa, niin ajoissa ostamalla pitkätkin junamatkat maksavat vain 19€, kun taas lähtöpäivänä lippuluukulta samasta matkasta saattaa joutua maksamaan 75€. Opin tämän karvaasti viime vuonna, kun tuli vähän harrastettua lippusekoilua.. Ja tulipa mieleeni vielä interrail-kortti, senhän voi ostaa vain yhteenkin maahan.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, elokuu 13, 2018 at 08:38

      Linz oli kyllä aivan ihana! Ja kylänä se on Königswinteriä idyllisempi myös mielestäni – mutta tuo linna kyllä tuo maisemineen vähän pisteitä puolestaan Königswinterille. Tämä on hyvä vinkki junista, ehdottomasti kannattaa ostaa etukäteen. Säästää oikeasti pitkän pennin, ja DB:n sivuilla melko helposti saa kaupat tehtyä lipuista. Hyvä vinkki tuo Interrail-kortti, pitää tutkia sitä tarkemmin. Kuten tuossa alla kirjoitin, ystävälläni on vuoden unlimited-kortti, mutta toki matkailijalle vuosi on jo liian pitkä aika.

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista tiistai, elokuu 7, 2018 at 19:50

    Tiedätkö Lena, mulle tuli yhtäkkiä ahaa-elämys tätä postausta lukiessa. Miksi en ole koskaan ajatellut Saksaa pidemmän kiertomatkan kohteena? Maahan on ihan kuin tähän tarkoitukseen. Pieniä ja suloisia kyliä, kiinnostavia kaupunkeja, viinialueita, vanhoja linnoja, joki- ja järvimaisemia… Jos ei halua autoa vuokrata, kuinka helppoa siellä on liikkua paikasta toiseen julkisilla? Joskus kauan aikaa sitten kävin katsomassa työharjoittelussa olevaa kummityttöäni jossain pikku kylässä Itävallan ja Saksan rajalla. Tuolloin oli olemassa junalippu, joka oli voimassa tietyn aikaa ja jolla sai kiertää Saksaa rautateitse mielin määrin. Tiedätkö, onko jotain tällaista lippusysteemiä vielä olemassa?

    • Reply lena / london and beyond maanantai, elokuu 13, 2018 at 08:36

      Anne, ihanaa kuulla että tästä syntyi ajatuksia! 🙂 Saksa on erittäin paljon näitä pieniä kyliä, ja maasto vaihtelee todella paljon. Löytyy näitä jokien varrella olevia kyliä, pieniä korkeuseroja ja sitten tietysti Alpit erikseen. Alppikylät ja etenkin nuo alppijärvet ovat ihan eri juttu kuin nämä seudut ja viinialueet. <3 Julkiset toimivat melko hyvin, esimerkiksi Königswinter ja Linz ovat saavutettavissa Kölnistä helposti junalla (tosin tuo viinitila voi olla vähän hankalampi, vaikka se ei kovin kaukana olekaan). Ystävälläni on unlimited -junalippu Saksassa, mutta vuoden voimassaolevana. En ole tuosta aivan varma, miten noita rajoittamattomia lippuja on, mutta voisin selvittää.. mutta mitä aikaisemmin lipun ostaa, sitä edullisempi se on. 🙂 Tervetuloa Saksaan!

    Leave a Reply