Paikkariippumaton työ ja kuinka pitää työteho yllä – lue vinkit!

 

Kotitoimisto Saksassa

*kaupallinen #matkachat-yhteistyö, Ukko.fi

Olen jo vuosia unelmoinut siitä, että olisin vapaa tekemään töitä mistä tahansa, kunhan nettiyhteys pelaa. Tämä ei ole ollut mikään salaisuus täällä blogissakaan tai missään muuallakaan.

Nyt ollaan siinä pisteessä, että tässä touhussa on taloudellisestikin jotain järkeä, ja tämä unelma on siten oikeastaan hyvässä vauhdissa. Voin tehdä töitä mistä tahansa, vaikka toki omalle liiketoiminnalle olisi varmasti hyötyä olla enemmän Suomessa ja etenkin Helsingissä. Mutta koska en ole, mennään sillä mikä on mahdollista.

Toiminnan kehittyessä osaan lukea entistä paremmin itseäni ja tapojani työskennellä. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän kaipaan selkeitä rutiineja ja tuttua työympäristöä. Tai ainakin rauhallista paikkaa, jossa saan keskittyä olennaiseen.

Vietimme keväällä kuusi viikkoa Bilbaossa Matteon työn vuoksi. Huomasin jopa hieman yllätykseksenikin, että työtehoni laski tuona aikana. Aikani kului olemassa olevien asioiden organisointiin ja toteutukseen, mutten saanut tehtyä yhtään ylimääräistä saati uusasiakashankintaa. Blogikn päivittyi melko vähän. Olemme aiemmin olleet kotoa poissa lomilla ja sukuloimassa, mutta tämä aika oli poikkeuksellisen pitkä ja ensi kertaa lapsikin oli mukana näin pitkällä reissulla. Kun olemme esimerkiksi Kuopiossa vanhempieni luona tai Matteon perheen luona Toscanassa, saan melko hyvin työt rullaamaan.

Tämä sai minut pohtimaan keinoja, jotka tekevät minusta kaikista tehokkaimman annetuissa olosuhteissa. Teksti ei ole ehkä se perinteisin lista ”näin työskentelet tehokkaasti” -tyyliin, vaan tuon tässä esiin omia heikkouksiani sekä kokemuksia viime aikojeni yrittäjätaipaleelta.

Poimi tästä neljä vinkkiäni tehokkaaseen, paikkariippumattomaan työskentelyyn! Analysoin samalla myös suurimpia haasteitani.

1) Luo rutiinit vieraissa paikoissa ja lomakohteissakin – älä lipsu!

Las Arenasin ranta Bilbaon asuntomme vieressä

Tutun ympäristön ja rutiinien puolesta puhuu moni asia. Kotona minulla on oma työpiste ja rutiinit. Aamulla kahvi, ehkä pieni kävelylenkki, sitten töiden pariin. Haen lapsen usein viimeistään kolmelta, riippuen työn määrästä ja hoidettavista asioista. Viikonloppunakin kuluu joskus työasioita, ja se on täysin ok. Stressaan kotona vähemmän asioista, kun tiedän, että saan ne hoidettua ja niille on aikaa varattuna. Ärsykkeet puuttuvat.

Huomasin Bilbaossa, että minun olisi pitänyt suunnitella rutiinit paremmin jo etukäteen, ja pitää niistä kiinni.  Virhe – en suunnitellut rutiineita oikeastaan ollenkaan. Ajattelin vaan tekeväni työt ja vaihtaa illalla vapaalle – nope.

Majoituimme Airbnb-asunnossa, ja vanhempani olivat avuliaasti hoitamassa lasta koko tuon ajan (kiitos kiitos vielä tätäkin kautta!). Bilbaossa ”arki” oli muutenkin erilaista. Saksan rutiinit puuttuivat, ja paljon määritteli tunne siitä, että oli lomalla – vaikkei ollutkaan. Se oli eräänlainen välitila. Oli kiva myös viettää aikaa yhdessä, kun siihen on kerrankin mahdollisuus.

Kun saavuimme Bilbaosta Saksaan, huomasin, että päässä on hurja määrä uudenlaisia ideoita, ja saan päivän aikana paljon aikaan. Välitila vei energiaa, ja rutiinien puuttuminen kostautui hieman. Ei se tosin sinällään haitannut, sillä oli kiva keskittyä viettämään aikaa perheen kanssa ja palata arkeen ja rutiineihin innokkaana.

Kuuden viikon poissaolo kotoa on ehkä yksi hankalimmista ajoista, viikko pari menee vielä lomana, kuusi ei. Tarkempi suunnittelu tavoitteineen olisi ollut tarpeen, kuten myös työskentelykahviloiden tutkiminen etukäteen. Moni puhuu tästä ilmiöstä myös siinä yhteydessä, kun asuu tai viettää aikaa kohteessa, jossa muut ovat enimmäkseen lomalla. Silloin tarvitsee eniten motivaatiota tavoitteiden saavuttamisessa, kun ympärillä hyrrää lomafiilis. Itsekuri on tärkeää.

2) Työskentele ympäristössä, jossa viihdyt

Jos tuntuu, että reissuilla ei löydy tuotteliasta työympäristöä, etsi sellainen, liiku kauemmaksi nykyisestä olinpaikastasi, luo itsellesi sellainen. Helpommin sanottu kuin tehty, kliseekin ehkä, mutta tätä kohtaa kannattaa miettiä ajatuksella.

Minä en ainakaan saa aikaiseksi mitään ympäristössä, jossa on jotain mielestäni vialla. Esimerkiksi liika melu aiheuttaa ongelmia, ja inspiroivia ihmisiä on kiva haalia ympärilleen. Ja joskus maisemanvaihto tekee hyvää. Lähden kotoa kahvilaan, tai anopin luota Firenzen keskustaan töihin.

Bilbaon asunnossa minulla ei ollut omaa työnurkkausta, joten kävin muutamana päivänä Matteon työpaikalla töitä tekemässä. Muutamana päivänä kävin kahviloissa, mutta pääasiassa kuitenkin hoidin asioita kotioloissa – ja se oli joskus hieman haasteellista. Oikeastaan sillä oli ehkä näin jälkikäteen ajateltuna aika suora vaikutus lopputulokseen. Tarvitsen niitä tuttuja rutiineita ja rauhaisan sopen – ja joskus sen mahdollisuuden, että pääsen kollegoideni kanssa tuulettamaan päätäni lounaalle. Tässä minulla on vielä opetaltavaa, jos eksyn paikkaan jossa tuttuja ei ole. Tapaaminen katkaisee päivän hyvin, ja tuo mukavaa motivaatiota loppupäivään.  (tästä lisää alla)

En tiedä olenko nykyään enemmän sellaista arkea rakastavaa tyyppiä, joka saa tutussa ympäristössä eniten aikaan vai viihtyisinkö esimerkiksi diginomadina Chiang Maissa. Vaihtuisiko maisema liikaa, löytäisinkö mielusen työskentelypaikan? Miten muu arki? Co-working tilat Kaakkois-Aasian suunnilla kyllä kuitenkin kiinnostavat, edes kokeilun tasolla.

Työlomakin olisi erittäin mielenkiintoinen kokemus silloin tällöin, ja siellä olisi varmasti erilainen fiilis alusta alkaen. Vain työtä mielekkäässä ympäristössä, ja sitten kotiin. Tosin tämä tarkoittaisi eroa lapsesta – en kuitenkaan halua olla pois hänen luotaan montaa viikkoa. Kolme yötä on tällä hetkellä maksimi, ja sitten ikävä käy liian isoksi.

Mietin, onko aiempi vapaudenkaipuuni muuttanut hiljalleen muotoaan, ja kaipaan arkisia rutiineita vaihtelevan arjen sijaan?

Paikkariippumattomuus on itselleni tärkeää ja tunne siitä, että voin tehdä töitä missä tahansa.  Mutta paikkariippumattomuus on kotona ja lähiympyröissäkin ihan ok, ja tuo silti sitä kaipaamaani vapautta. Vapautta on myös tunne siitä, että jokin asia on mahdollista, vaikka sitä ei sillä hetkellä toteuttaisikaan.

(Tämä olikin ehkä tämän jutun myötä tärkeimpiä heränneitä oivalluksia)

3) Lyöttäydy samanhenkisten seuraan ja muista tauottaa työt

Düsseldorfin Bilkissä sijaitseva Apelschlaat on paikka, jossa tapaamme kollegoideni kanssa lähes aina. Ruokakin on aina sama, peruna-cous cous-kermaviili-annos. Rutiinit much?

Saksassa minulle on kerääntynyt ystäviä, jotka ovat myös kollegoitani – siinä mielessä toki, että teemme kaikki omaa työtämme oman yrityksemme parissa, mutta toimialan on sama. Ja teemme työtä pääasiassa yksin.

Olemme lyöneet hynttyyt yhteen lounaan ja muiden tapaamisten merkeissä, ja nämä tapaamiset ovat kultaakin kalliimpia. Pääsen tuulettamaan päätäni heidän kanssaan keskellä päivää, vaihtamaan ajatuksia, juttelemaan jopa ihan jostain muusta kuin työstä. He korvaavat puuttuvaa työyhteisöäni ja kahvipöytäkeskusteluita. Bilbaossa olin aika yksin tässä mielessä, vaikken yksin yksin oikeastaan ollut kovinkaan paljoa. Olihan minulla vanhempani, Matteo sekä lapsi seuranani. Jos asuisin Helsingissä, uskoisin että minulla olisi vieläkin tiiviimpi verkko muita yrittäjiä ympärilläni.

Diginomadin liikkuva elämä on varmasti helpompaa ja tehokkaampaa, kun ympärillä on tyyppejä, jotka tekevät samaa ja joiden kanssa voit jakaa ajatuksia. Siksi nuo yllä mainitut co-working tilat kiinnostavat, sillä ne keräävät usein samanhenkistä porukkaa luokseen. Meillä Saksassakin niitä on, mutten toistaiseksi ole kustannussyistä sellaiseen lähtenyt, enkä ole täysin mieleistä löytänyt. Olisi hauska joskus kokeilla, jos mieluinen löytyisi.

Olen hyvin tyytyväinen arkeeni, vaikkei Düsseldorf mikään eksotiikan kehto olekaan, ja elämä rullaa täällä tällä hetkellä oikein mukavasti. Ehkä siksi tutuissa kuvioissa saan eniten aikaan – silloin on selkeä ero työn ja vapaa-ajan välillä. Iltaisin kannattaa miettiä myös työjuttuja niin, että vaikka puhelin ja tietokone ovatkin kiinni, mitään ei muutu suuntaan tai toiseen ennen aamua. Olettaen siis, että deadlinet eivät ole ovella – ne voivat joskus tehdä työstä ennätyksellisen tehokasta.

4) Ota munakello hyötykäyttöön

Kun isot raamit on kunnossa, minulla on vinkki miten maksimoida työteho pienillä aikaväleillä. Munakellotaktiikka on tunnettu keino työtehon parantamiseen, eli tästä en voi nyt ottaa kunniaa itselleni – mutta sen ilosanomaa voin levittää. En enää pärjäisi ilman munakelloa!

Kun tuntuu, että tarvitsen potkua työjuttuihin ja keskeytyksetöntä työntekoa, otan netistä virtuaalisen munakellon käyttöön. Teen yleensä töitä 40 minuutin pätkissä – 10 minuutin tauoilla. Syön, juon, selaan somea ja käyn lyhyellä happihyppelyllä (ulkona käynnistä on tullut entistä tärkeämpi asia, pienikin ulkoilu piristää enemmän kun uskoisinkaan), mutta munakellon mitatessa aikaa en tee muuta kuin keskityn työhön. Facebook ja Instagram uhkaavat nimittäin usein hyvin alkanutta inspiraatioputkea.

Tämä on heittämällä yksi parhaista keinoistani tehdä töitä tehokkaasti, olin sitten kotona tai lomalla. Ehkä se on opetus siitä, että pitäisi opetalla tauoittamaan ja organisoimaan päivät paremmin. Etenkin silloin, kun ei ole tutuissa kotiympyröissä vaan maailmalla uuden äärellä. Suunnittelun merkitys kasvaa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan e.ggtimer.com on oma suosikkini.

Miltä ajatukset kuulostivat? Pystytkö samaistumaan?

Tervetuloa juttelemaan lisää paikkariippumattomasta yrittäjyydestä maanantaina 28.5  #matkachat’n parissa!

Tämä postaus on osa #matkachat-yhteistyötä, jonka toteutamme Ukko.fi:n kanssa. Tule mukaan keskustelemaan paikkariippumattomasta yrittäjyydestä maanantaina 28.5 klo 20:30 Suomen aikaa Twitteriin. Keskustelu löytyy #matkachat-hashtagin alta.

Mikäli chat ei ole konseptina tuttu, alla on tiivistettynä ohjeet. Autan myös mielelläni, mikäli sinulla on kysyttävää aiheen tiimoilta!

Ohjeet Twitter-chatia varten: 

  1. Kirjaudu Twitteriin
  2. Seuraa hashtagia #matkachat 28.5. 2018 klo 20:30
  3. Seuraa juontajien (minä (@leena_mari), Marimente-blogin Mari (@marikomente) ja Tarinoita Maailmalta -blogin Annika (@annikarautiola) kysymyksiä
  4. Vastaa kysymyksiin, ja osallistu keskusteluun. Keskustelu on usein lennokasta ja leppoisaa, joten rohkeasti vain mukaan!

Mukavaa (ja tehokasta) viikkoa, nähdään maanantaina!

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Rosita - Matkaopas Vapauteen lauantai, toukokuu 26, 2018 at 17:22

    Helous! Mukava lukea kokemuksistasi itsenäisten reissutöiden suhteen 🙂 Mulla on samaa kokemusta etenkin noiden rutiinien tärkeyden suhteen ja lisäksi tarvitsen sellaista keskeytyksetöntä ja rauhallista aikaa, ja paljon. En vois kuvitella oikein mitään co-working tiloja, mutta väliaikaisesti jossain kahvilassa tai kulkuneuvossa saan kyllä jotain pientä tehtyä. Reissaaminen, retket, muutot ja siirtymät pistää kyllä aina pasmat sekaisin moneks päiväks, uuh. Eli pitkät ajat paikallaan, rutiineista kiinnipitäen on parasta aikaansaamisen kannalta. Munakello / pomodoro -taktiikasta pitäisi saada luotua itellekin kunnon rutiiini, kun muutaman kerran kokeillut on tuntunut ihan toimivalta, mutta itsekuria tarvitaan että siitä saa luotua oikein tavan / tottumuksen. Tosiaan somen ja netin houkutukset ja kaikenlainen tiedonkahlaaminen vie välillä turkasesti aikaa. Pakko rajata ihan tietoisesti just facessa tai instassa hyppäämistä, kun on tarkoituksena olla tuottoisa ja pitää keskittyminen kasassa. Välillä kyllä haastavaa 😛
    Nomadielämässä on työrauha ja fokus on parempi kuin Suomessa eläen, sosiaalisia rientoja on niin paljon vähemmän. Tykkään hurjasti siitä omasta rauhasta ja tilasta, minkä maailmalla olo tarjoaa, saa olla ihanasti inkognito ja kukaan ei odota sinulta mitään… Pitääpä yrittää tulla matkachatin linjoille 🙂

    • Reply lena sunnuntai, toukokuu 27, 2018 at 12:39

      Rosita, ihan älyttömän kiva kuulla sun kommentteja tästä aiheesta, sä oot kyllä malliesimerkki diginomadista. 🙂 Tuu ehdottomasti linjoile huomenna, sinulla olisi varmasti paljon annettavaa keskusteluun ja vertaistukea tarjolla!

      Tuo on muuten totta, että ainakin mulla on myös Saksassa paljon vähemmän äksöniä arjessa kuin Suomessa. Nytkin meni viisi päivää niin että hujahti, ja juoksin taas tukka putkella kaikkialle. Oli kuin lomalle olisi tullut kotiin, vaikka ihana oli toki Suomessakin olla. Täällä rauhallisempi rytmi ja jotenkin siinä illallkin rauhoittuu ihan eri tavalla. En edes mennyt eilen Düsseldorfin vuoden suurimman juhlan, Japani-päivän ilotulitusta katsomaan klo 22:45 kun ajattelin että hyvä yöuni takaa sen, että tämä päivä sujuu normaalisti ja työviikko lähtee hyvin käyntiin. Vähän tämmöinen mummoilu harmittaa, mutta nautin myös kotoilusta tosi paljon.

      Toivottavasti treffataan huomenna #matkachat’ssä!

  • Reply Marimente torstai, toukokuu 24, 2018 at 09:18

    Tosi hyviä pointteja ja vinkkejä, ja olen samaa mieltä, että työympäristöllä on väliä. Jos siinä on jokin pielessä, esimerkiksi juurikin meluhaitat, kärsii työnjäljen laatu. Italiassa vielä asuessani, kotoa käsin töitä naputellessani ja naapurien sinänsä tahatonta älämölöä kuunnellessa myös nappikuulokkeet olivat yksinkertaisen kätevä keino kitkeä pois häiriötekijöitä, hehe 🙂

    • Reply lena sunnuntai, toukokuu 27, 2018 at 12:35

      Hei meillä naapurissa on alkanut remontti just, argh! Ne ostivat koko ison talon ja pilkkoivat seinät eli siitä tulee yhden perheen talo – ja ulkoa kuin kaatopaikka. Viime kesänä ei ollut remppaa, nyt siitäkin edestä, argh. Mut jos tulis näköeste ettei näkyis kaikki meille, kun tykkäävät olla ilkosillaan 😀

  • Reply Annika - Tarinoita Maailmalta keskiviikko, toukokuu 23, 2018 at 03:14

    Olipas kiva postaus Leena! Minusta paikkariippumattomuudessa viehättää juuri se vapaus olla vaikka sitten kotona tai Costa Ricassa. Enemmän olisin itse kotona, koska olen niin pehmo etten halua jättää koiraani moneksi kuukaudeksi yksin 😀 Myös, niin kuin kuvailit, paikkariippumaton työ ja itselle työskentely yleensäkin antaa vapautta toteuttaa päiviään niin kuin haluaa, olipa se sitten kahvilassa tai kotona isutessa tai ravintolassa tuttavia tapaamassa. Tästä olen haaveillut jo kauan, enkä taida ihan heti lopettaa 😀

    • Reply lena sunnuntai, toukokuu 27, 2018 at 12:33

      Hei ihan sama täällä, ei tuota pientä halua jättää kotiin liian kauaksi. Mutta se vapaus on myös tunne – ja tunne siitä, ettei ole sidottu aikatauluhin kuin ”normaalissa” 8-16 duunissa. Sparrataan joku päivä Annika! 😉

    Leave a Reply