Lentoasemakokemuksia: äiti reissussa ilman lasta

*kaupallinen #matkachat-yhteistyö: Finavia

Lentäminen lapsen kanssa verrattuna ilman lasta lentämiseen… no, etenkin kun kyseessä on puolitoistavuotas lapsi, ei varmaan ole kovinkaan yllättävää että reissut ovat hieman erilaisia stressitasoasteikolla mitattuna.

Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana ollut matkalla ilman lasta muutamaan otteeseen. Nämä reissut ovat suuntautuneet eniten Helsinkiin, ja ovat luonnollisesti sisältäneet lentämistä. Ovatpa ne olleet välillä myös flashbackeja menneeseen.

Lapsen kanssa on toki välillä mukava matkustaa, etenkin kun tämä elämäntilanne sitä vaatii, mutta onhan tämä yksin matkustaminen verrattuna lapsen kanssa reissaamiseen nyt aivan kuin….. sanotaan vaikka että aivan kuin Frederik ja Sibelius musiikillisesti. Joo, se on aika hyvä vertauskuva, matkailu yksin kun on paljon harmonisempi kokemus. Nämä matkat muistuttelevat niistä ajoista kun pystyi vain kävelemään turvatarkastukseen, sieltä portille ja koneeseen.

(Jutun kuvitus on lentoasemilta, niiltä reissuilta, kun olin matkalla ilman lasta, pääasiassa Düsseldorfista ja Helsinki-Vantaan lentoasemalta)

Kun matkustan yksin, haluan vähän luppoaikaa

Kun olen liikkeellä yksin, varaan lentoasemalle aikaa hieman vähemmän kuin lapsen kanssa matkustaessa. En silti ilmesty paikalle viime tipassa – hermoilen heti, jos tiedän että lentoasemalle vievän junan peruutus tai myöhästyminen heikentää mahdollisuuksiani ehtiä lennolle. Eli en ota viimeistä mahdollista kulkuvälinettä, vaan nautin myös siitä, että minulla on hetki omaa aikaa lentoasemalla ennen koneen nousua.

Olen lentomatkustaja, joka ei halua liiaksi kiirehtiä ja hermoilla, ja pieni luppoaika lentoasemalla on ihan ok. Olen yksin matkustavana juuri sellainen matkustaja, jolla on vähän aikaa lentoasemalla, ja varmasti tämän myötä aika unelma-asiakas monelle lentoasemalla toimivalle yritykselle. Monestakin syystä.

Lentoasemalla aikaa jää ostoksiin ja kahvin saa juoda rauhassa

Helsinki-Vantaan lentoasemalla rituaaleihini kuuluvat yleensä pieni ruokatauko, ja yleisesti ottaen hyödynnän palveluja enemmän ja suuremmalla innokkuudella kuin lapsen kanssa matkustaessa. Se on muutenkin lentokentistä se yksi tutuimmista, joten uudet kaupat ja palvelut huomaa on helpointa panna merkille.

Hyödynnän jonkin verran kahviloita ja ravintoloita – viimeinen lohiruisleipä nassuun hetkeen ennen lentoa on tullut tavaksi (ulkosuomalaisen traditiot!), ja usein tämän kanssa joko kuohuva, kahvi tai kokis. Ei tässä järjestyksessä tosin, vuorokaudenajasta riippuen. Sen kahvin iloja on myös se, että sen voi juoda rauhassa, kirjaa lukien, ilman kiirettä.

Ei muuten yleensä tule juotua kahveja rauhassa, etenkään silloin kun olen lapsen kanssa kaksin menossa Suomeen tai muualle.

Loungeja käytän melko harvoin, mutta kun aikaa on reippaammin Finnairin Silver-asiakkaana loungevierailu alennettua maksua vastaan on aina hyvä ajatus.

Toisekseen, Helsinki-Vantaan lentoasemalla vaeltelu ja kauppojen kiertäminen ilman lasta on aika rentouttavaa. Suomikauppoja ja kirjakauppoja yksi toisensa jälkeen. Lohileivän lisäksi minulle on muodostunut rutiini siinä, että nappaan mukaan suomalaisen naistenlehden tai kaksi ennen lentoa. Yleensä valitsen niiden joukosta,  jotka ovat sillä hetkellä tarjouksessa, ja näitä sitten tuon mukanani kaksin kappalein. Tapanamme on myös usein muistaa naapureitamme Suomi-herkuilla, joten pari suklaalevyä lähtee lähes aina mukaan. Sekä itselleni lakupussi.

Useana viime kertana lentoni ovat lähteneet kohti Saksaa terminaalin 1 puolelta, niin Finnair, SAS kuin Lufthansakin, ja siinä heti turvatarkastuksen vieressä olevissa myymälöissätulee vietettyä tehokasta ostosaikaa.

Jos ajatellaan asioita, joita toivoisin lisää… yksi toive minulla olisi. Joku pieni, kohtuuhintainen hemmotteluhoito olisi aika ihana, mutta näitä tulee lentoasemilla harvoin vastaan. Eikä sen tarvitse olla kuin 15 minuuttia!

Matkatavarat aivan minimissään

Entäs ne matkatavarat sitten?

Less is more, ja jos olen tsekannut laukun ruumaan, käsimatkatavarani näyttää juuri tuolta kuin ylläolevassa kuvassa Düsseldorfin lentoasemalla matkalla Helsinkiin – vähäiseltä. Kevyeltä. Helposti kannettavalta. Finnairin tasokorttiini kuuluu yksi ilmainen laukku ruumaan per lento, ja olen tästä ottanut ilon irti, jos ei ole tulipalokiire lentoasemalta seuraavaan kohteeseen. Yritän tätäkin toki välttää, mutta aina se ei onnistu.

Tuohon punaiseen laukkuun mahtuu läppäri, kirja, kalenteri sekä lompakot sun muut. Sekä sellainen pieni hätävarasetti, jos laukkuni ei perille saavukaan. Ei ole rattaita, ei ole hoitolaukkua sun muuta.

Toki yksin lentämisestä saisi lisää kokemuksia kerättyä, mutta se on jo sitten toinen asia se.

 

#matkachat: Lentoasemat

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Finavian kanssa. Järjestämme yhdessä Finavian kanssa Twitterissa #matkachat’n maanantaina 23.4 klo 20:30 Suomen aikaa. Chatin keskiössä on Helsinki-Vantaan lentoasema, ja mukana meidän lisäksemme myös Finavian henkilökuntaa.

Koska Helsinki-Vantaan lentoasema on isolle osalle suomalaisista matkaajista hyvinkin tuttu, keskustelu tullee olemaan vilkasta monesta eri näkökulmasta. Meitä matkaajia on niin lapsiperheitä, yksinmatkustavia, pariskuntia, joku matkailee myös eläimen kanssa. Mielenkiinnolla odotan, millaista keskustelua chatin tiimoilta syntyy. Tervetuloa mukaan!

Chatissa arvotaan 3 kappaletta lahjakortteja Helsinki-Vantaan lentoasemalla sijaitsevaan Wine and View -ravintolaan.

Mikäli chat ei ole konseptina tuttu, alla on tiivistettynä ohjeet. Autan myös mielelläni, mikäli sinulla on kysyttävää aiheen tiimoilta!

Ohjeet Twitter-chatia varten: 

  1. Kirjaudu Twitteriin
  2. Seuraa hashtagia #matkachat 23.4. 2018 klo 20:30
  3. Seuraa juontajien (minä (@leena_mari), Marimente-blogin Mari (@marikomente) ja Tarinoita Maailmalta -blogin Annika (@annikarautiola) kysymyksiä
  4. Vastaa kysymyksiin, ja osallistu keskusteluun. Keskustelu on usein lennokasta ja leppoisaa, joten rohkeasti vain mukaan!

 

Millainen lentomatkustaja sinä olet? Tervetuloa mukaan chattailemaan!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Annika - Tarinoita Maailmalta perjantai, huhtikuu 20, 2018 at 20:32

    Kiva postaus! Ehdottomasti sopiva aika luppoaikaa on must, jos lentoasema on kiva! Mä tykkään kans vaeltaa suomikauppoja läpi Helsinki-Vantaalla 😀 Ja kirjoja tulee usein selattua myös, tosin nyt kun sanoit lehdet niin ennen ruukasin aina ostaa lehtiä, nykyään enää harvemmin. Pitäisi herättää henkiin tämä traditio taas 🙂

  • Leave a Reply