Suomen suurin matkablogiyhteisö

Milano, me emme ole vielä oikein löytäneet yhteistä säveltä

Olen käynyt Milanossa pariin otteeseen.

Lyhyesti, todella lyhyesti molemmilla kerroilla. Tuntuu, etten ole saanut kaupungin kanssa vielä kunnon mahdollisuutta.

Huomasin olevani taas Milanossa uuden vuoden jälkeen, kuitenkaan näkemättä koko kaupunkia.

Milanosta puhutaan jonkin verran tylsänäkin kohteena, eikä se ole vienyt matkailijoiden sydäntä muiden Italian isompien kaupunkien tavoin. En suostu tätä allekirjoittamaan, vaikka en ole vielä kaupunkiin ehtinytkään kunnolla tutustua.

Miksi Milano ei sitten ole valikoitunut kaupunkikohteeksi, jonne matkustaisin varta vasten? Niin, en oikein osaa sanoa. Suunnittelenhan tällä kertaa matkaa Roomaankin.

Milano kuitenkin kiinnostaa, ja haluaisin viettää siellä pitkän viikonlopun. Kierrellen, kaarrellen, pohjoisemman Italian tunnelmasta nauttien. Nykyään se on toiminut läpikulkupaikkana Italiaan – tai pois Italiasta. Se ansaitsisi enemmän, edes sen yhden pitkän viikonlopun. Osaisi muodostaa sitten paremman mielipiteen.

Ensimmäisestä Milanon reissustani on jo aikaa

Olin ensi kertaa Milanossa ihka ensimmäisellä Italian reissullani.

Lensin Milanoon, jossa Matteo oli kaverinsa kanssa minua vastassa – hän oli tullut Italiaan jo viikkoa ennen. Vuosi oli 2013. Lähdimme silloin suoraan Frecciarossan kyydissä Firenzeen, mutta paluumatkalla halusin käydä Milanossa. Viivyin kaupungissa noin 24 tuntia. Yövyin hostellissa, ja vaelsin kaupunkiin saavuttuani ympäri Milanon keskustaa. Otin pakolliset kuvat Duomosta, nautin tunnelmasta eri kaupunginosissa, lähdin aamukahville Naviglin kanaalialuelle. Se oli oikein mukava, aurinkoinen lokakuun aamu.

Tämä Milanon osuus matkasta oli ihan mukava, mutta ehkä olisin saanut kaupungista enemmän jonkun toisen kanssa – ja 24 tuntia väsyneenä matkan jälkeen (saavuin suoraan Venetsiasta) ei ollut ehkä se paras ajankohta. En myöskään tuolloin pitänyt yksin ravintoloissa syömisestä – enkä pidä vieläkään – mutta nykyään siitä osaa jotenkin jo nauttia. Ravintoloihin olisi mukava myös tutustua ihan ajan kanssa. Milano ansaitsisi olla muutankin kuin matkan viimeinen etappi.

Vuosi 2018 alkoi Milanosta

Viimeisin Milanon reissuni toimi hieman samalla kiireisellä kaavalla, tosin tällä kertaa porttina Italiasta maailmalle.

Kävimme uuden vuoden jälkeen Suomessa pikaisella reissulla, ja koska Firenzestä lentäessä joutuisi lentämään monen stopin kautta Kuopioon, päätimme lentää joko Milanon tai Rooman kautta yhdellä pysähdyksellä. Milano vei voiton aikataulujen (juna+lennot) vuoksi, ja varasin huoneen Milanon lentokentältä sijaitsevasta hotellista. Suoraan terminaalista, mukavuuden maksimoimiseksi.

Tarkoitus oli tosin aamujunan jälkeen mahdollisesti lounastaa Milanossa, ja olin katsonut pari paikkaakin valmiiksi suositusten perusteella. Ajatuksen tasolla lounas Milanossa kuulosti oikein hyvältä.

Saavuimme Milanon rautatieasemalle, ja kello oli lähes yksi. Väsytti. Ajattelin jo junassa, että olisipa kiva päästä hotelliin loikoilemaan, suihkuun ja ehkä päiväunille. Lapsi oli nukkunut jo junamatkalla, mutta ainakin vahtivuoroa vaihtelemalla pienet päiväunet olisivat täysin mahdoliset. Matteo oli jokseenkin linjoillani, joten lähdimme aika nopeasti kohti Malpensaa ja hotellia. Ostin rautatieasemalta naistenlehden, ja nappasimme pizzapalat mukaamme.  Kahvit naamaan jo asemalla ja kohti lentokenttää.

Milanon rautatieasemalta menee Malpensan lentoasemalle junalla hieman vajaa tunti, joten siirtymiseen piti myös varata hieman aikaa.

Pääsimme hotelliin. En pihistellyt hotellissa, joten varasin Sheratonin joka on lähes kiinni terminaalissa. Se ei ollut halvin, mutta maksoimme mukavuudesta – ja kyllä se kannatti. Aamulla voisi lähteä matkaan sitten ihan rauhassa ilman kiirettä – ja vaikka lento oli vasta puoli kaksitoista, niin ei tarvitsisi miettiä takseja, istuimia, aikatauluja. Luksus se on se pienikin luksus henkisellä tasolla.

Hotellissa ei ollut moittimista, perus ketjuhotelli, pientä sähläystä majoittujien lukumäärän kanssa lukuunottamatta tosin. 1,5 vuotias lapsi oli Bookingissa merkattu aikuiseksi, ja hotelli halusi hänestä veloittaa erikseen vaikka selkeästi varauksessa luki että näin ei olisi. En tiedä missä vaiheessa tämä sekaannus oli käynyt, mutta jossain oli tapahtunut tiedonkatkos Bookingin ja hotellin välillä.  Selvittelin asiaa sitten hotellin ja Bookingin kanssa, ja homma sai onnellisen lopun melko nopeastikin – vaikka tällainen tarpeeton sähläys aina ärsyttääkin ja saa verenpaineen nousemaan. Huone oli kuitenkin juuri hyvä meille, ja itse hotelli oli hervottoman kokoinen. Lapselle löytyi tilaa katsella ympärilleen yleisistä tiloista, jossa hän ei häirinnyt ketään – vaikka varsinaista leikkipaikkaa en löytänytkään. Hotellissa oli myös hotellin ravintolaksi erinomainen ravintola. Se saa meiltä molemmilta kiitettävän arvosanan.

Tämäkin Milanon reissu meni hotellissa makoillessa – ja se oli juuri oikea ratkaisu. Toisaalta, suomalaisena harmitti kovastikin se, että missasimme mahdollisuuden kiertelyyn ja lounaaseen aurinkoisessa Milanossa. Lämmintä oli 13 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Suomalaisena näitä hetkiä ei halua hukata.

En tiedä milloin palaan Milanoon uudelleen, mutta joskus on sen aika. Ilman hässäkkää, ilman kiirettä. Haluan muodostaa mielipiteeni, joka perustuu johonkin muuhun kuin kiirehtimiseen kaupungin läpi – sen Milano ansaitsee.

Millaisia kokemuksia sinulla on Milanosta?

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Iida tiistai, 30 tammikuun, 2018 at 21:27

    Kävin Milanossa viime keväänä helmikuun lopussa ja en oikein tiedä, mitä ajattelisin kaupungista. Ympäri kaupunkia oli todella paljon kauniita rakennuksia ja meidän hostelli oli kivalla alueella rautatieaseman lähellä, jossa oli paljon paikallisten suosimia kivoja ravintoloita ja kahviloita. Silti vanha kaupunki ja Duomon ympäristö jätti kylmäksi, vaikka sielläkin oli kaunista. Jotenkin Milano ei täysin sytyttänyt ja syytä siihen en tarkalleen edes tiedä, vaikka meillä olikin erittäin mukava matka. Pitää ehkä antaa Milanolle joskus toinen mahdollisuus.

    • Reply lena / london and beyond torstai, 1 helmikuun, 2018 at 12:37

      Mä uskon, että Milanolle pitää myös antaa mahdollisuus. Olen kuullut paljon kanssasi samaa mieltä olevilta, että Milano tosiaan oli jees, mutta ei sen kummempaa. Jossain blogiryhmässä Italiassa asuva suomalainen suositteli oppaan palkkaamista Milanoon – ei välttämättä ollenkaan huono ajatus seuraavalle kerralle. 🙂

  • Reply Katriina maanantai, 29 tammikuun, 2018 at 20:01

    Ihan vain huumorilla!Minullakin on ollut kiire. Olen ajanut neljä kertaa moottoritietä Milanon ohi, kerran iltapäivän helteessä ja vilinässä. Muutaman kerran joku oli vähällä tömäyttää autoni oikeaan kylkeen. Äkkäsin sitten laittaa ajovalot päälle, ja kas kummaa, miten minua kunnoitettiin. Tämä on vinkki suomalaisille automatkailijoillle. Olisi kai kiva käydä kaupungissakin.

    • Reply lena tiistai, 30 tammikuun, 2018 at 16:29

      Katriina, meillä on ihan sama kaava tässä Milanon matkailussa näköjään 😀 Tosin meillä ei ole ollut autoa Milanossa tai siellä seuduilla, joku on kyllä meinannut siitäkin edestä ajella kylkeen muualla Italiassa! Valotkin on hyvä olla 🙂 Ehkä vielä joskus Milanoon!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.