5 pientä, arkista asiaa Suomesta

Olin vuoden vaihteessa muutaman päivän pikavisiitillä Suomessa. Tarkoituksemme ei alunperin ollut käydä Suomessa lainkaan, mutta perhesyistä parin päivän visiitti oli välttämätön ja tärkeä. Hyppäsimme Italiassa vietetyn joulun jälkeen Milanossa Helsinkiin vievään koneeseen, ja jatkoimme tunnin odottelun jälkeen matkaa Kuopioon.

Tykkään käydä Suomessa, ja mielummin sitä vierailisi siellä useamminkin. Mutta koska ei aina aika anna periksi ja kotonakin on kiva olla, etenkin nyt kun jälkikasvu on aloittanut päiväkodin, käymme Suomessa hieman entistä harvemmin.

Kirjoittelin joskus blogin alkuaikoina enemmänkin näistä Suomeen liittyvistä huomioista, mutta se on sittemmin jäänyt. Jotenkin sitä ajatteli, että enemmän tuli huomioitua asioita ulkosuomalaisuuden alkuvuosina, ja aikojen kuluessa kaikki eroavaisuudet ja niiden analysoinnit olivat jo ”koettu”. Mielenkiinto oli enemmän matkoissa ja ulkosuomalaisuudesta kertovissa jutuissa. Kuitenkin kun nykyään harvemmin käy Kuopiossa, niin huomaa että joitakin perin normaaleja arkisia asioita on ikävä. Tein reissulla muutamia muistiinpanoja, ja myöhemmin ajattelin josko niistä olisi blogiartikkeliksi. Olihan niistä, ja tämä juttu perustuu näihin muistiinpanoihini.

Joten, nyt seuraa muutamia arkisia asioita Suomesta – älkää odottako mitään vuoden syvällisimmän tekstin arvoisia huomioita, mutta niitä pieniä arkisia juttuja:

1 – Missään ei tunnu lenkki paremmalta kuin suomalaisessa pikkupakkasessa

Käyn lenkillä niin Saksassa, Suomessa kuin Italiassakin, ja satunnaisesti reissun päällä missä milloinkin satumme olemaan. Joskus aktiivisemmin, useimmiten aika laiskasti. Mutta missään ei lenkkeily ole yhtä kivaa ja fiilis yhtä virkeä, kuin Suomen talvessa.

Lenkkeily on parasta talvella, lumisessa maisemassa, muutaman asteen pikkupakkasessa. Se tunne, kun tulet kotiin ja tunnet urheilleesi. Tunnet poskipäiden punastelevan pienen pakkasen vaikutuksesta, tunnet virkistyneen olon. Tunnet, kun kehosi alkaa tottua sisälämpötilaan. Ja sitten sauna päälle ja voila – tästä ei lenkki paremmaksi muutu.

Murtsikointi ajaa toki saman asian, ja sitä on yllättäen vähän ikävä, vaikken koskaan lajiin ole kovin intohimoisesti suhtautunutkaan.

2 – Suomalaset dippikastikkeet ovat vertaansa vailla

Yksi Suomen parhaista arkisista asioista, jota ei ulkomailta saa yhtä hyvänä kuin suomalaiset vastineensa, on dippikastike. Se yksinkertainen dippikastike, jota on rivitolkulla tarjolla eri makuisina kauppojen sipsihyllyillä, ja joka sekoitetaan normaaliin kermaviiliin. Niille ei ole veroista löytynyt Suomen rajojen ulkopuolelta, ja olen monesta maasta etsinyt.

Toki dippikastikkeen voisi tehdä itse, ja onhan niitä täällä Saksassakin tarjolla kauppojen ”tex mex” -hyllyissä. Kermaviilillekin löytyy mielestäni hyvä korvike (saksaksi saure sahne). Mutta kun ei niistä valmiista saati omatekemistä tule samanlaista kun siitä taco-dipista, ei sitten millään. Taas tuli Suomesta mukana dippipusseja, ja vierailijat muistavat niillä myös.

Monesta asiasta on näiden 10 ulkomaan vuoden aikana tullut luovuttua ja hohto on ehtinyt haihtua, mutta ei näistä dipeistä.

3 – Alkoholi on isosti esillä

Tämä kohta on mielestäni vähän outo. Suomi on maa, jossa alkoholia säädellään enemmän kuin muualla. Tätä perustellaan toki kansalaisten ”suojelulla” liikakäyttöä vastaan.

Sitten kuitenkin eri medioissa uutisoidaan erittäin näyttävästi ja laajasti alkoholilain muutoksista, jossa oli nyt viimeisimmissä käänteissä kyse kuitenkin siitä huimasta 0,8 prosenttiyksikön erosta. Uutiset eivät muusta jauhakaan, kuten myös iltapäivälehtien kannet.

Ei varmaan ole lonkero koskaan saanut parempaa mainosta kuin nyt, kun media ja kuluttajat tekevät sen kaupoista saannista ison jutun myös somessa – sama juttu erikoisoluiden kanssa. Aiheen käsittely hiipunee ajan kanssa, mutta siihen nähden miten paljon alkoholia Suomessa säännellään ja piilotellaan, tuntuu että tämä kääntyy vähän itseään vastaan. Eri asia toki, jos kyse olisi jostain megalomaanisen suuresta alkoholiuudistuksesta, mutta siitä ei nyt ole kyse.

Liukkaat tiet eivät myöskään ole suosikkejani, kuva Nurmeksesta

4 – Ulkomaalaiselle talvi tuo haasteita

Tämä kohta tuskin on kovin shokeeraava kenellekään, mutta mainitaan kuitenkin. Normaali suomalainen talvi voi aiheuttaa isojakin käytännön haasteita sellaiselle, joka ei siihen ole tottunut. Sinänsä tämä on aivan normaali reaktio, mutta kun asiaa katsoo vaikka erään italiaanon silmin, on esimerkiksi talvisella kadulla kävely melko haastavaa.

Matteolla on hyvät talvikengät, ja hän on toki tottunut Suomen talveen perus turistia paremmin. Mutta silti kaduilla on noudatettava erityistä varovaisuutta, etenkin jos teitä ei ole hiekoitettu. Ja se on välillä aikamoista liukastelua, ja olin itse varoittelemassa pahimmissa kohdissa lähes tauotta. Kun ei ole tottunut lumeen ja jäähän, niin ei ole. Itse kun on liukastellut kaduilla pienestä pitäen, on jonkinlainen haju siitä, miten lumisilla ja jäisillä kaduilla tulee liikkua. Toki talvesta irtoaa paljon iloakin, ja esimerkiksi takapihalla pulkkailu on elämys.

5 – Muualla asuessa on helppo unohtaa, mitä pimeä on

Düsseldorf ei nyt ole varsinaisesti mikään trooppinen paratiisi, mutta täällä huomaa eron päivien pituudessa Kuopioon verrattuna. Düsseldorfin eduksi siis.

En ole viettänyt talvea muutamaa viikkoa enempää Suomessa vuosiin, ja jotenkin sen pimeyden ja sen karuuden unohtaa helposti. Pari viikkoa menee toki helposti, mutta jo pari tuntia pidempi päivä Saksassa tekee paljon vireystilalle. Etenkin silloin, jos sateen sijasta saattaa aurinko kurkistaa pilviverhon takaa tammikuussa, tuntuu se jo keväältä suomalaiselle.

Vaikka lunta ja talvea joskus ikävöi, on se enemmän sitä kevättalven kauneutta. Ei sitä, että kahdelta on jo pimeää ja tekee mieli mennä nukkumaan kuudelta – koska tuntuu siltä, että on jo yö.

Tunnistetteko ulkosuomalaiset näitä ajatuksia?

Previous Post Next Post

17 Comments

  • Reply Sisko / Hieman_vino lauantai, tammikuu 20, 2018 at 11:22

    Hyvä kirjoitus! Dippi, liukastelu ja pimeyteen tottumattomuus on asioita joita en kyllä ole tullut ajatelleeksi. Autoilun haasteet olen kyllä ymmärtänyt, mutta että kävellessäkin liukkaus tuo normaalia enemmän haasteita, niin en kyllä ole ajatellut. Tosin, eipä jalkakäytäviä liiaksi hiekoteta vaikka miten peilijäässä olisi, että ei mikään ihme..

  • Reply Minni lauantai, tammikuu 20, 2018 at 09:08

    Minäkin tuon aina dippikastikkeita Suomesta! Ne vievät onneksi tosi vähän tilaa matkatavaroista ja säilyvätkin kauan.

    Minulle Suomessa lumi kompensoi pimeyttä. Hampurin talvi tuntuu pimeämmältä kuin Suomen, koska täällä ei ole juuri koskaan lunta. Suomessa tykkään kovasti talvesta, lumi on kaunista ja vanhemmiten olen oppinut tykkäämään hiihtämisestäkin, mutta Hampurin talvi on yksinkertaisesti kamala. Pimeää, kylmä viima, joka tulee minkä tahansa vaatteiden läpi (ja tuntuu huomattavasti kylmemmältä kuin vaikkapa -5 astetta Suomessa), mutta ei kuitenkaan yleensä lunta. Onneksi kevät sentään tulee paljon aiemmin kuin Suomessa. Se taas on lempivuodenaikani täällä. 🙂

  • Reply Katriina tiistai, tammikuu 16, 2018 at 17:05

    Mielenkiintoisia havaintoja Suomesta! Helsinki ja Kuopio eivät ole minun reviiräni.
    Olen varmaan kulkenut silmät ummessa dippikastikkeitten ohi, koska en ole niitä nähnytkään. Milloin ne tulivat kauppaan? On muutenkin haasteellista ja aikaa vievää ostaa Suomessa ruokatavaroita, kun pitää syynätä kaikki ( outojen) ruokatavarotten tuoteselosteet ja sallitut E-numerot läpi:, ei saa olla sorbiinihappoa, ei nitriitiä, ei benzoehappoa, ei maitoa….. Siltikin haksahdan ja mietin jälkikäteen, mitä sopimatonta söin. (Kalliista dieettuotteista minulle ei ole mitään hyötyä.)
    Piti purnata vähän. Ei hätää, valmistan itse ruokani, ja ruoka-aineita ja syömistä löytyy tarpeeksi, varsinkin satakuntalaisia paikallisia tuotteita: kakkoa (ohrarieskaa), talkkunaa, punajuuria ynnä muuta ja karjalanpiirakat paistan itse. Ihme ja kumma, että joka kyläkaupassa näköjään pitää olla samat Fazerin leivät ja pullat. Suomen pitää maistua joka paikassa samalta?
    Lonkerot olen huomannut, mutta kävellyt suosiolla niitten ohi ja löytänyt tasan kaksi minulle sopivaa olutta. Nihin muihin näköjään on pakko tupata säilönätainetta.
    Kotona Saksassa on helpompaa, kun jo muistan, mistä ruoasta olen sairastunut , ja oluissa on se saksalainen Reinheitsgebot vuodelta 1516 eli Lutherin ajoista asti.(Vinkki: olen vakaa luterilainen, ja Katharina von Bora oli kuulemma mainio oluenpanija!) Viineissä puolestaan on sulfiittia, toisissa enemmän toisissa vähemmän.
    Saa kertoa eteenpäin toskanalaisille kiitokseksi, että Ghianti Classio on ainoa minulle varma punaviini, mutta vain se missä on musta kukko. Muut ovat arpapeliä. Pfalzilaisten valkoviinien valitseminen on helpompaa. Alkoholiprosentit eivät minulle ole kriteeri, kun juon niin sanotusti sivistyneesti. Sitä kuulemma suomalaiset eivät edes opi :). Alkossa olen käynyt tasan kaksi kertaa elämässäni. Siellä kuuluu olevan hyvät sisäänostajat.
    Talvi on ulkosuomalaiselle haasteellista, kun ajelee nastertomilla talvirenkailla jään päällä, lumisohjossa tai yrittää saada dieselin moottoria -30° astella käyntiin ja jähmettymättä kesken ajon. Satakunnassa joulun aikaan ei ole mitään tekemistä – paitsi ylensyömistä; pimeää ja hiukan lunta, mutta ei aina sitäkään. . Siellä ovat talvella parasta aikaa maaliskuun hanget ja hiihtämienen auringosta kimaltelevilla hangilla tai jopa kantohangilla. Lomaani en ole voinut kylläkään valita siihen aikaan vaan myöhemmin pääsiäisen ja lumen sulamisien aikaan. Sillon en ole voinut enää hiihtää, mutta olen ollut lumoutuneena taivaan ja luonnon henkeäsalpaavista väreistä.

    • Reply lena / london and beyond torstai, tammikuu 18, 2018 at 09:06

      Katriina, mukava kun jaoit taas ajatuksiasi ja kokemuksiasi täällä! 🙂

      Tuo dippikastike on todella hauska juttu, viime aikoina olen sitä kaivannut vihannesten kaveriksi. Sitä on aina ollut (olen syntynyt 80-luvun lopulla), ja jotenkin sen ottaa aina itsestäänselvyytenä. Kai sitä pitäisi opetella itse tekemään, jotenkin tuntuu vaan ettei millään pääse samaan lopputulokseen vaikka toki luonnollisesti saksalaisista supermarketeista löytyy kyllä kaikki ainekset.

      Mitä tulee noihin paikallisiin tuotteisiin, niitä tosiaan näkyy yhä harvemmin. Mielelläni ostan leipomoista leipäni, ja onneksi Kuopiossa meillä on melko lähellä kotia yksi pieni leipomo jonne on mukava pyöräillä. Fazerin tuotteita tosiaan näkee joka paikassa. Itse en lonkeroa juo ja oluitakin todella harvoin nykyään – jotenkin vaan täältä Saksasta käsin katsottuna oudoksuttaa koko touhu Suomessa. Täällä kun alkoa saa lähes kaikkialta, mutta alkoholinkäyttö on mielestäni terveempää kuin Suomessa (toki välillä etenkin karnevaaliaikaan näkee poikkeuksia, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan 🙂 ).

      Mukavaa alkavaa vuotta Katriina!

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA tiistai, tammikuu 16, 2018 at 14:54

    Hauskoja huomioita, etenkin tuo dippikastike! En kyllä tiedä mitään parempaa kuin sweet chili dippi ja kurkut, porkkanat sekä paprikat siihen kylkeen. En oo koskaan ajatellut ulkomailla dippien valikoimaa, pitääpäs mielenkiinnosta tutkailla sivusilmällä.

    Allekirjoitan kyllä niin tuon, että pikkupakkasella lenkki tuntuu ihan parhaalta. Tuntee, että happea olisi saanut ihan eri tavalla haukattua ja eihän tuo lämmin sauna yhtään huono kirsikka kakun päällä oo. 😉

    • Reply lena / london and beyond torstai, tammikuu 18, 2018 at 08:57

      Jee, kiva että tätä oli mukava lukea! 🙂 Älä ees puhu tuosta dipistä, om nom, tuli kauhee himo nyt. Mä tukkään sweet chilistä ja sit taco on kans ihan lemppari. Täällä Saksassa ei noita dippejä oikein ole, sitä perus tex mexiä joka nyt toimii paremman puutteessa, enkä itsekään osaa tehdä hyviä.

      Katoin muuten eilen sun instastooreja Helsingistä ja lumimyräkästä, just paras ulkoilusää! 😉

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista maanantai, tammikuu 15, 2018 at 19:49

    Ajattelin ensin, että mistä ihmeen dippikastikkeista sä oikein puhut. Ehkä tässä kulminoituu hyvin se, että kun asioihin saa etäisyyttä, itsestään selvyydetkin alkaa tuntua erikoisuuksilta. Tartteisin itse ilmeisesti etäisyyttä tähän pakkaseen tottumiseen. Lenkkeilisin kyllä huomattavasti mieluimmin Toscanan auringon alla 🙂

    Eiks olekin ihan urpoa tää hillitön kädenvääntö ja polemiikki muutaman alkoholiprosentin takia? Niin kuin sillä nyt olis missään suhteessa mitään väliä. Kauas ei näköjään kieltolaista ole vielä päästy.

    • Reply lena / london and beyond torstai, tammikuu 18, 2018 at 08:55

      Olet oikeassa! Tää on just näitä juttuja, jotka on aina olleet itsestäänselvyyksiä ja sit kun en dippiä saakaan, niin apua!! 😀 No, pitää taas pyytää jos joku lähettää.

      Mä oon miettinyt ihan samaa – parin alkoholiprosentin takia tuollainen kauhea vääntö. Lonkerotehtailijat kiittää, somessa jengillä on kuvia lonkerosta kaupasta ostettuna ja myös erikoisoluista. Hyvää mainosta 😀

  • Reply Rosa maanantai, tammikuu 15, 2018 at 18:15

    Dippikastikeen kohdalla nauratti. En ole koskaan huomannut sen olevan suomalainen juttu. Ulkomailla asumisesta on kokemusta Venäjältä ja Norjasta. Molemmissa kaipasin tosi perinteisiä juttuja, kuten ruisleipää. Venäjällä myös puhdasta hanavettä.

    • Reply lena / london and beyond torstai, tammikuu 18, 2018 at 08:49

      Hahaa, mä oon kans viime vuosina vasta ymmärtänyt tuon harvinaisuuden 😀 Hanavetta kaipaan muuten minäkin, Saksassa sitä voi toki juoda mutta ei ole suomalaisen hanaveden voittanutta. Se on paljon parempaa kuin pullovesi täällä.

  • Reply Jerry / Pako Arjesta maanantai, tammikuu 15, 2018 at 17:27

    Hauska postaus :). Huomasin tänä vuonna, että reissussa lenkkeily on ihan parasta – mielellään aurinkoisessa säässä ja parinkymmenen asteen lämpötilassa ;). Aamujuoksu Pariisissa oli ihan huippu, enkä malta odottaa, että pääsen lenkkeilemään hiljaisille Tokion kaduille aikaisin aamulla. Mutta ymmärrän myös tuon pikkupakkasessa juoksemisen, koska onhan siinäkin sitä jotain.

    Enpä ole ennen ajatellut tuota liukkauden haastetta ulkomaalaisille. Tavallaan sitä ajattelee, että liukkaalla kävely on kärjistettynä kaikille yhtä helppoa / haastavaa, jos vain normaali tasapainoaisti pelaa, mutta kyllähän se käy järkeen, että suomalaiset ovat tottuneempia ja näin ollen myös parempia kulkemaan liukkailla keleillä.

    • Reply lena / london and beyond torstai, tammikuu 18, 2018 at 08:47

      Kiitos Jerry! 🙂 Mä oon alkanut tykkäämään lenkeistä, toki aamulla se vaatii aina vähän pinnistelyä mutta minkäs teet… fiilis on ihan tajuttoman hyvä kun palaa kotiin. Voin joskus tuoda Matteon näytille talvella niin pääset kokemaan tuon liukastelun, se on aikamoinen haaste välillä 😀

      • Reply Jerry / Pako Arjesta torstai, tammikuu 25, 2018 at 10:44

        Ei nyt turhaan käytetä Matteota noin vaarallisena koekaniinina xD. Mutta lasilliselle voidaan mennä – kesällä tai talvella ;). Nyt NBE-hostina toimiessani huomasin varsin hyvin, kuinka eri tasolla suomalaisten ymmärrys liukkaudesta on. Koko ajan piti olla sanomassa ulkomaalaisille, missä on liukasta, mihin ei kannata astua ja ”olkaa varovaisia”, kun taas itse vaan käveli eteenpäin ilman mitään ongelmia.

  • Reply ananas2go maanantai, tammikuu 15, 2018 at 17:16

    Talvella kävelemisen haasteet kulminoituvat, kun tuntuu, että hiekoittamisessa pihistellään. Erään lehden taannoinen aprilliartikkeli oli, että talven hiekoitusmurusia ei lakaista, vaan ne jätetään odottamaan seuraavia pakkasia. Ehkä olisi kannattanut, niin olisi jotain edes lumen alla? Taannoin bussilta kotiin liukastelin polkua, jossa kulkee paljon koiranulkoiluttajia, ja suosittu reitti oli ihan jäinen. Tuumin, että jos vielä ensi talvena asun Suomessa, niin…

    • Reply lena / london and beyond torstai, tammikuu 18, 2018 at 08:46

      Tämä! Tuli mieleen, että pihistellään sitä tienhoidossakin, sillä juuri tuo ylläoleva kuva on Nurmeksesta jossa ei kyllä oltu teitä pdetty kunnossa ollenkaan. Siis maanteitä. Ihan kamala oli ajaa .(

  • Reply Anu / Mielilandia maanantai, tammikuu 15, 2018 at 16:29

    Heh, joo allekirjoitan oikeastaan kaikki kohdat. Ja esim. tuo dippikastikeasia on sellainen, minkä en Suomessa asuessani olisi osannut kuvitellakaan olevan suomalainen juttu.

    Varasin eilen just lennot Suomen-reissulle keväälle, ja huomasin ajattelevani ensimmäisenä, että ihanaa – pääsen lenkille Suomessa! 😀 Huhtikuussa ei (toivottavasti) ole enää pakkasia, joten pikkupakkasulkoilut, joista itsekin tykkään kovasti, jäävät väliin. Mutta on ihanaa päästä juoksemaan oikeaan metsään, jossa hiekkateitä ei tarvitse etsiä ja jossa on MÄKIÄ! 😀

    • Reply lena / london and beyond torstai, tammikuu 18, 2018 at 08:45

      Apua! En oo oikeesti pitkään aikaan miettinyt tuota mäkijuttua, mutta olisipa kiva juosta tosiaan paikassa jossa on vähän vaihteluita maastossa. Ei meilläkään ole – Düsseldorfissa on vähän, mutta me asutaan varmaan kaupungin tasaisemmalla pläntillä 😀 Ihanaa kevään reissua, me tullaan myös keväällä, tosin jo melkein kesäkuulla 🙂

    Leave a Reply