Expat- ja suomalaisyhteisöjen merkitys ulkomailla

H niinkuin hausfrau -blogin Jennin kanssa viettämässä lapsivapaata aikaa Düsseldorfin Rheinuferpromenadella keväällä

Luin menneellä viikolla Ulkosuomalaisten blogit -Facebook-ryhmässä jaetun, mainion ja ajatuksia herättävän artikkelin Nordic Daysin Miian blogista. Teksti käsitteli suomalaisyhteisön tärkeyttä ulkomaille muuttaessa, ja Miia kertoo mukavasti tarinasta joka toi hänelle uuden suomalaisystävän Stuttgartissa Facebook-ryhmän kautta. Tämä on ajatuksia herättävä aihe, jota itsekin intouduin kommentoimaan postausta lyhyesti kyseisessä ryhmässä.

Aihe oli oikeastaan sen verran mielenkiintoinen ja blogipostaus puhutteleva, että päätin kirjoittaa tästä ihan oman postauksensa. Aihetta olen sivunnut blogissa aiemmin niin ulkosuomalaisesta kuin matkailijan näkökulmastakin, mutta kerta kiellon päälle – itselleni vertaistuki niin suomalaisilta kuin kansainvälisestäkin yhteisöstäkin on ollut todella arvokasta, ja siksi siitä kirjoittaa mielellään erillisen jutun verran.

Olen pannut merkille, että ulkomaille muutto ja suomalaisten seuraan ”hakeutuminen” on asia, joka jakaa mielipiteitä ulkosuomalaisten keskuudessa. Osa ei ymmärrä, miksi suomalaisten seurassa ollaan ulkomaillakin, osalle suomalaiset ovat tärkeä osa arkea maailmallakin. Tuki ja turva. Paljon riippuu toki siitä, onko kohdemaassa ”vain käymässä” muutaman vuoden vai onko tarkoitus jäädä maahan pysyvästi. Moni pysyvästi kohdemaahan muuttava haluaa opetella kielen nopeasti ja tutustua paikallisiin helpottaakseen sopeutumista – kun taas meidän kaltaisillamme usein maata vaihtavilla etenkin kv-yhteisöt ovat tärkeitä.

Luokittelisin itseni johonkin tuohon välimaastoon. En missään nimessä karsasta suomalaista seuraa, sillä en mielelläni lokeroi seuraani kansallisuuden perusteella. Jos löydän mukavia ihmisiä ympärilleni, on se ihan yksi ja sama mistä he ovat kotoisin. Toisaalta, vietämme paljon aikaa kansainvälisissä ympyröissä joissa liikkuu ihmisiä maailman joka kolkasta. Nämä expat-yhteisöt ovat olleet korvaamattomia, ja tuoneet elämäämme uusia ihmisiä sekä ihan konkreettista apua. Eli laajennetaan tätä suomi-näkökulmaa hieman koskemaan myös kansainvälisiä ympyröitä. Düsseldorf on kaupunki, joka vilisee muualta tulleita, ja yhteisö on melko tiivis: tapaamisia on usein, ja moneen mieltä askarruttavaan kysymykseen löytyy vastaus nopeasti.

Esimerkiksi Facebook-ryhmät kulkevat Düsseldorfissa expat-nimikkeen alla, joten käytän tuota nimitystä tässä postauksessa – se herättää joskus epätietoisuutta ja närää siinä mielessä kuka nyt on expat ja kuka ”mamu”, joten tämä tähän selvennykseksi sen enempää asiaan kantaa ottamatta.

Düsseldorfissa on tiivis Suomi-yhteisö

Düsseldorfissa ja kaupungin ympäristössä asuu paljon suomalaisia. Kölnkin on ihan vieressä, jossa on myös todella vilkasta suomitoimintaa, ja seurakunnalla on todella mukavat omat tilatkin.  Saksa on muutenkin maa, jonne suomalaiset kokemukseni mukaan muuttavat mielellään, etenkin perheiden kanssa – tällä on varmasti iso merkitys suomalaisten määrään Düsseldorfin alueella ja muuallakin Saksassa.

Kokemukseni mukaan suomalaisilla on täällä Düsseldorfin seudulla oikein mukava meininki. Esimerkkinä suomalaisista ystävistäni täällä Düsseldorfissa mainittakoon tämän jutun artikkelikuvassa kanssani poseeraava Jenni, jonka kanssa tutustuimme ihan ensin blogien kautta. Jenni kirjoitti kivan jutun Düsseldorfin Suomi 100 -juhlista blogissaan, juttu kannattaa lukea mikäli aihe kiinnostaa!

Düsseldorfin alueella on suomalaista toimintaa enimmäkseen Suomi-koulun muodossa, mutta tarjolla on myös pyhäkoulua lapsille sekä pienimmille lapsille viikottaisia tapaamisia Pupukerhon merkeissä. Aivan viikottain nämä eivät ole toteutuneet, mutta mielestäni oikein hyvin kuitenkin.

Olen Düsseldorfiin muutettuamme ollut mukana näissä suomalaisten äitien tapaamisissa, ja sitä kautta olen saanut elämääni uusia, mainioita tyyppejä.  Alussa näihin äititapaamisiin meno kieltämättä jännitti,  hyppäsinhän niihin mukaan suoraan reppu selässä maailmaa kiertäneenä, mentaliteetillä ”ollaan Saksassa vuosi ja sitten jatketaan matkaa”. Turhaan jännitin, ja yhteinen sävel löytyi heti. Ja täällä sitä ollaan vielä kahden vuoden jälkeenkin.

Meillä on nyt ollut tapaamisista pieni tauko päiväkodin aloituksen vuoksi, mutta tammikuussa sitten taas mukaan uudella innolla. Tarkoitus on, että kun tuo päiväkotiarki sujahtaa uomiinsa, pieni on siellä 4 päivää viikossa ja yhtenä päivänä viikossa mennään sitten suomalaisia kavereita tapaamaan ja kieltä ylläpitämään. Suomi-kouluun meillä ei ikä vielä riitä ja pyhäkoulu on jäänyt käymättä, mutta muuten nämä viikottaiset tapaamiset ovat olleet henkireikä. Seinät kun kaatuvat välillä päälle kotona ollessa.

Suomalaisia ystäviä on löytynyt muutama myös lapsiin liittymättömistä tapahtumista, ja mahtuupa joukkoon niin bloggaajia kuin blogin lukijoitakin joista on tullut tärkeitä ystäviä.

Suomalaisympyrät ovat tuoneet minulle uusien ystävien lisäksi paljon apua, ihan käytännön asioissa. Olen saanut hyviä neuvoja lukuisiin asioihin liittyen, kuten nyt esimerkiksi siihen missä on lentokentän paras ja edullisin parkkitalo,  mitä pitää tietää päiväkotiin liittyvissä asioissa ja olen saanut myös hyviä vinkkejä myös nettiliittymän valintaan. Olen hankkinut myös suomenkielisiä kirjoja ja leluja kotiin muilta suomalaisilta, ja laittanut omia tavaroita kiertoon.

Kansainvälinen yhteisö Düsseldorfissa

Kuten yllä kerroin, Düsseldorf on varmasti malliesimerkki kaupungista, jonne muuttaa paljon ulkomaalaisia työn perässä. Kaikissa yrityksissä ei tarvitse osata saksaa, joten englanninkielisille osaajille löytyy myös työtä. Toki saksan osaamisesta on hyötyä ja joskus se on kynnyskysymys, mutta koska monessa yrityksessä pääkieli on englanti, tarkoittaa se sitä että moni voi tulla tänne työn perässä kaukaakin.

Expatit tapaavat säännöllisin väliajoin esimerkiksi pubeissa tai paremmilla säillä puistopiknikeillä. Seuraan eniten yhteisön Facebook-ryhmä Düsseldorf Expat Meetups -ryhmän kautta, jossa löytyy apua niin englanninkielisten palveluiden etsintään (kampaaja, koirajutut, lääkäri, you name it) kuten myös seuran hankkimisessa esimerkiksi illanviettoon.

Teen paljon etenkin lasten leluihin liittyviä ostoksia Düsseldorf Flea Market -nimisessä ryhmässä, jossa tavara lähtee kätevästi kiertoon ilman sen kummempaa hässäkkää. Harvassa taitavat olla ne kuuluisat no show -ostelijat, ainakin mitä olen muilta käyttäjiltä kuullut – sana kiertää tiiviissä yhteisössä. Viimeksi ostin lapselle pienen ostoskärryn viidellä eurolla, ja ajelin sitä noutamaan toiselle puolelle kaupunkia lauantai-aamuna ennen yhdeksää.

Lapsiperheiden englanninkielinen ryhmä Düsseldorf Toddler Group on myös ollut kovassa käytössä, ja sieltä olemme saaneet suosituksia niin lastenlääkäreistä kuin eri tapahtumistakin, ja olemmepa saaneet ystäviäkin kyseisen ryhmän kautta.

Pari vuotta sitten ryhmässä huhuiltiin vasta kaupunkiin muuttaneena vauvaperheenä seuraa, ja laitoin viestiä kyseiselle huhuilijalle – enhän itsekään tuntenut Düsseldorfista montaa lapsiperhetta. Mukaan joukkoon liittyi pari muuta perhettä,  ja olemme tämän neljän perheen ringin kanssa tavanneet säännöllisen epäsäännöllisesti. Mukana on perheitä Meksikon ja Korean väliltä, muutaman perheen toinen vanhempi on saksalainen. Tätä porukkaa on todella kiva tavata, ja saksalaisilta saa mukavaa paikallisnäkökulmaa asioihin ja niiden hoitoon liittyen.

Uusia ystäviä myös sattuman kautta

Kansainvälisen yhteisön kautta olen saanut myös luottoystäviä täällä Düsseldorfissa – ja tavannut kolmen vuoden jälkeen saksalaisen bloggaaja-toimittaja Simonen, jonka kanssa olen ollut pressireissulla Italian Emilia Romagnassa neljä vuotta sitten. Tapasimme sattumalta expat-matkailualan toimijoiden tapaamisessa Trivagon pääkonttorilla, ihmettelimme tätä täydellistä sattumaa (emme kumpikaan tienneet että asumme molemmat Düsseldorfissa) ja ystävystyimme.

Tämä menee kategoriaan random-kohtaamiset maailmalla. Joskus joku ihminen tupsahtaa elämääsi ihan vahingossa.

Netti- ja blogiyhteisöjen merkitys

Kun muutin ulkomaille vuonna 2007, Facebook ei ollut juttu eikä mikään. Liityin palveluun muistaakseni vuosi muuton jälkeen, ja sen jälkeen Facebook-yhteisöjen merkitys on kasvanut todella hurjaa vauhtia. Aikaisemmin keskustelupalstoilla oli suuri merkitys, ja muistan seuranneeni ainakin Iso-Britannian suomalaisen opiskelijajärjestö ISORY:n palstaa ahkerasti.

Tänä päivänä Facebookissa on paljon ryhmiä ulkosuomalaisille vertaistukea tarjoamassa. Mielestäni ryhmiä ovat mielenkiintoisia seurata, sillä on aina mukava lukea muiden kokemuksia maailmalta. Sen verran suomalainen olen, että nämä kokemukset kiinnostavat ja omia kokemuksia on aina mukava vertailla muiden kokemiin asioihin.

Ryhmiä on maa- ja kaupunkikohtaisia, ja niitä on eri tarpeisiin. Toki Saksassa on myös kansainvälisiä, Saksa-kohtaisia ryhmiä, mutta olen itse tykästynyt suomalaisten omiin ryhmiin (esimerkiksi Suomalaiset Saksassa) – niitä on minun jotenkin helpompi seurata ja niihin on helpompi samaistua.  Kaupunkikohtaisissa ryhmissä seuraan Düsseldorfia silmällä pitäen enemmän tuota Düsseldorf Expat Meetups -ryhmää kuin Suomi-ryhmää, sillä se on erittäin aktiivinen ja sieltä poimii aina hyödyllistä tietoa, vaikkei varsinainen tarve olisikaan.

Saksan Suomiäidit -ryhmässä saa myös kysymyksiin usein vastauksen, englanninkielinen vastaava ryhmä on mielestäni hankalampi hahmottaa. Toki pienempi jäsenmääräkin on plussaa. En edes tiedä, mistä lähtisin hakemaan Saksan vastaavia ryhmiä, ja tällä saksan osaamisella niiden seuraaminen voisi olla vaivalloista vaikka Facebook kiltisti nykyään kieltä kääntääkin.

Ja niin, blogiyhteisöt tietenkin – henkireikä on välillä myös lähteä blogileidien kanssa jonnekin Eurooppaan viettämään laatuaikaa hyvän ruoan, viinin sekä mainion seuran kanssa. Sekä höpöttämään niitä näitä suomeksi. Viimeisimmästä Frankfurtin matkastamme voit lukea täältä.

Vastaus otsikon toteamukseen: suomipiireillä on merkitystä, kuten myös expat-piireillä, ainakin minulle. Ne auttavat arjessa, tarjoavat vertaistukea, ja apua on myös hyvä laittaa kiertoon. Toki Facebook-yhteisöissä on näin someaikana jos jonkinmoista draamaa, mutta niistä saatu vertaistuki on sen verran arvokasta, että ei niitä pikku draaman takia viitsi täysin hylätä.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Petra lauantai, joulukuu 23, 2017 at 08:10

    Mielenkiintoinen postaus. Mulla on ollut erilaisia kausia riippuen elamantilanteesta ja varmaan paikastakin suomiyhteisöjen suhteen. Taalla Izmirissa meita suomalaisia on tosi vahan mutta tunnen kylla ne pitkaan taalla asuneet ja kahden kanssa olemme viikottain yhteyksissa, ympari maata mulla on vanhoissa kotikaupungeissa ne tarkeat suomiystavani joten kylla ne ovat olleet vuosien varrella tarkeita monessa mielessa. Yhteisöissa olen aika vahan, en ole edes itseasiassa hakeutunut taalla kv. yhteisöihin vaikka nain jalkikateen siita olisi voinut olla hyötya työrintamalla.

    • Reply lena torstai, joulukuu 28, 2017 at 10:25

      Kiitos Petra! 🙂 Minua kiinnostaa tämä asia nykyään kovasti, koska se on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Luulen, että juuri Düsseldorfin kaltaiset kaupungit ovat niitä, joissa suomalaisia on paljon ja toiminta vilkasta. Saksassa on toki suomalaisia paljon, ja paikat jonne tullaaan perheenä ovat varmaankin niitä jossa on eniten suomalaset keskenään tekemisissä. Voisin kuvitella, kuten sanoit, että esimerkiksi Izmirissä tilanne ei näin ole. Voi olla, että muutamme jossain vaiheessa paikkaan, jossa suomalaisia ei ole, joten sitten pitää hankkia suunnitelma B lapsen suomen kielen ylläpitämiseksi. Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi 🙂

    Leave a Reply