Suominaiset ja hotellibileet Kaija Koon tahdissa Frankfurtissa

Lokakuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna kymmenen bloggaamisen kautta tutustunutta suomalaisnaista matkasi Saksan finanssikeskukseen Frankfurtiin jo perinteeksi muodostuneelle viikonloppulomalle. Tai ei se itse Frankfurt tähän perinteeseen oikeastaan kuulu, vaan tapaaminen jossain Saksassa tai lähiseuduilla. Jossain, jonne kaikkien olisi mahdollisimman helppo päästä. Tämä tietysti tarkoittaa aina toisille pidempää ajomatkaa kuin toisille, ja tällä kertaa kauimpaa saapuneen tittelin sai Saksan ja Itävallan rajalta, Allgäun alppimaisemista paikalle kurvannut Kati.

Paikalla oli tällä kertaa minun ja Katin lisäksi Lempipaikkojani-blogin Jonna, Viherjuuria-blogin Heidi, H niinkuin Hausfrau -blogin Jenni, Ajatuksia Saksasta -blogin Oili, Viisikymppiä Lasissa -blogin Aino, Hin und zuruck -blogin Heini, Oh, wie Nordisch -blogin Eeva sekä Hollannin Hippiäinen -blogin Liisa.

IMG_8920
IMG_8902
IMG_8950

Autolla Düsseldorfista Frankfurtiin

Päätin lähteä matkaan autolla, ja kurvasin Düsseldorfista Kölnin kautta Frankfurtiin Heidi ja Jonna kyydissäni. Junalla olisi toki päässyt perille ilman ajamisen vaivaa, mutta autolla on se hyvä puoli, että pääsee liikkeelle juuri silloin kuin haluaa eikä ole riippuvainen junien ja ratikoiden aikatauluista. 

Navigaattori on toki oleellisen tärkeä asia autoreissuilla, ja se johdattikin meidät nätisti moottoritieltä Frankfurtin keskustassa sijaitsevan hotellimme eteen. Parkkipaikkaa etsiessämme pyörimme tosin kaunista ympyrää Frankfurtin punaisten lyhtyjen alueellä: navi ei osannut kertoa kaikkia suljettuja katuja ja kolmannella kerralla alkoi jo jutut olla sitä tasoa että parkin löytyminen olisi varmasti ihan hyvä juttu. Emme ole mielestäni Heidin ja Jonnan kanssa kovinkaan rivosuista porukkaa noin yleisesti ottaen, mutta kielenkannat irtoilivat ihan mukavasti eksyessämme kolmannen kerran saman videovuokraamon eteen.

IMG_8954

Lopulta parkkeerasimme auton viikonlopuksi korkean ja kauniina kiiltävän pilvenpiirtäjän eteen, ja suunnistimme hotelliin.

Heti ruokaa!

Yleensä porukkamme matkat rakentuvat ruokailun ympärille, eikä tämä matka poikennut millään tavalla edellisistä tässä mielessä. Hotellilla ei kulunut aikaakaan, sillä seuruettamme odotti varaus Katin suosittelemassa, perinteisessä frankfurtilaisessa ravintolassa, Apfelwein Wagnerissa.

Pieni tutkimus oli etukäteen osoittanut, että Frankfurtissa perinteitä vaalivan turistin tulee maistaa kaupungille ominaista omenaviiniä sekä vihreää kastiketta: Apfelwein Wagner tarjosi kätevästi molempia.

Huhu kertoo, että yleisesti ottaen Frankfurt ei ole kuuluisa asiakaspalvelustaan vaan tyly palvelu on enemmänkin tavaramerkki. Tämä osoittautui todeksi tuolla Apfelwein Wagnerissa, ja välillä palvelu vähän huvitti. Jos arvostat huomioivaa ja henkilökohtaista palvelua ravintolassa asioidessasi, ehkä tämä ei ole se oikea paikka.  Mutta paikkaan ei palvelun vuoksi mennä, vaan ruoan ja paikallistakin paikallisemman kokemuksen. Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää ja kokemus oikein hyvä noin yleisesti ottaen. Pistäkääs paikka korvan taa, jos Frankfurtiin eksytte!

Illallisravintolamme TRARES puolestaan osoitti sen, että Frankfurtista saa sittenkin oikein mainiota asiakaspalvelua ja herkullista fine diningia. Melko kohtuulliseen hintaan vieläpä: en ottanut menua sillä en uskonut jälkiruoan uppoavan, ja alku- ja pääruoat viinin kanssa maksoivat 50euroa. Ei mielestäni paha. Menu olisi ollut 47 euroa ilman juomia. Palvelu oli tosin hieman verkkaista, mutta mikäs kiire meillä minnekkään oli lauantai-iltana. Paitsi nukkumaan, sillä jo kymmenen jälkeen monen silmäluomet alkoivat lerpattaa siihen malliin että hotellin pehmeä sänky kuulosti maailman mukavimmalta jutulta.

TRARES oli Oilin bongaus, ja suosittelen lämpimästi tätäkin vaihtoehtoa jos haluaa syödä vähän paremmin, mutta kuitenkin sen enempää hienostelematta. TRARES saa plussaa ihanasta sijainnistaan Bornheimissa, jossa olisi hauska ollut kierrellä pidempäänkin. Oikein idyllinen kortteli. Lämpötila salli vielä viinilasillisen nauttimisen ulkona ennen TRARESiin suuntaamistamme, joten pakkauduimme sadekuuron ajaksi kadunvarteen varjon alle – mihinkäs se suomalainen karvoistaan pääsisi, ulkona on pakko olla jos keli antaa myöten!

IMG_8904
IMG_8906

Valitsimme hotellibileet Kaija Koon tahtiin nähtävyyksien sijaan

Lounaan ja illallisen väliin saimme mahtumaan hotellibileet – kuinkas muutenkaan kuin Kaija Koon tahdissa. Heidi kirjoittikin oikein hyvin näistä bileistä: ”Kävimme aloittamassa illan majoittumalla ja häiritsemällä samalla naapurihuoneiden asukkaita jo alkuillasta, niin ei yöllä tarvitse”. Ihan totta Heidi puhuikin – ei tarvinnut häiritä ketään illalla, eikä olisi kenestäkään kyllä häiritsijäksi ollutkaan. Pitkä päivä verotti ja nukkuminen kiinnosti kaikkia bilettämistä enemmän.

Turistinähtävyydet jäivät reissullamme sivuosaan, emmekä juurikaan kiertäneet kaupungilla. Keskityimme yhdessäoloon ja sunnuntaina teimme porukalla jokiristelyn Primus Linesin vieraana* (Jennille kiitos järjestämisestä). Risteily toi esiin Frankfurtin monet kasvot, pilvenpiirtäjistä teollisuusalueisiin. Näkyipä maisemia katsellessa myös kauniita vanhoja rakennuksia tuomassa kontrastia modernehin pilvenpiirtäjiin. Tämä on osa Frankfurtia, joka on mielestäni mielenkiintonen. Perinteet ja moderni maailma ilman sen kummempaa meteliä.

Kyllä taas jaksaa

Tällaiset  lyhyet matkat ovat yksi arjen piristysruiskeista. Syyskuu oli ollut kieltämättä erittäin haastava työn ja arjen yhteensovittamisessa, ja pieni breikki oli juuri se mitä tarvitsin. Matteo palasi kuuden kuukauden isyyslomalta töihin, ja itse tein töitä iltaisin. Nyt arki helpottuu päiväkodin alkaessa: saan taas arjen rullaamaan ja ehdin ottaa uusia asiakkaita ja suunnittelemaan uutta.

Kiitos kuuluu toiki näille matkassa olleille naisille, sillä viikonloppu ei olisi mitään ilman rentoa ja rempseää seuraa. Eli kiitos ihanat suominaiset viikonlopusta vielä tätäkin kautta.

IMG_8944

TRARES-ravintola ja kuvasinpa Ainon annoksia kun Ainon valinnat osuivat niin nappiin (omanikin kyllä, ei sillä)!

Melko säännöllisin väliajoin törmää siihen näkökulmaan (somessa nyt lähinnä), että suomalainen ei aina halua viettää toisen suomalaisen kanssa aikaa kun ulkomaille muuttaa. Sitä voidaan pitää myös haluttomuutena sopeutua. Itse vierastan tätä ajatusmaailmaa kovasti: haluan viettää aikaa ihmisten kanssa joista pidän, kansallisuudesta riippumatta. Olivat nämä sitten suomalaisia, saksalaisia tai japanilaisia. Ei minulla kovinkaan paljon suomalaisia kavereita Saksassa ole, oikeastaan ihan vain muutama, ja koen suomalaiset kontaktit pelkäksi rikkaudeksi. Suomen kielen puhuminen olisi todella vähäistä ilman näitä kontakteja, ja joskus suomalainen vaan ymmärtää toista suomalaista. Juuri se näillä reissuilla on parasta.

Ajattelin jakaa Frankfurtin matkan täällä blogissa kahteen osaan. Seuraavassa osassa juttua Frankfurtista minilomakohteena.

*risteily saatu

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Minni tiistai, lokakuu 31, 2017 at 08:42

    Minä en halunnut ensimmäisen Saksan-vuoteni aikana viettää aikaa suomalaisten kanssa, koska olin silloin vaihtarina ja halusin ennen kaikkea oppia kielen (enkä tiennyt, että jäisin sille tielleni). Monet muut vaihtarit viettivät aikaa lähinnä muiden vaihtareiden kanssa ja puhuivat englantia tai omia kieliään, mikä on mielestäni kielen oppimisen kannalta tosi harmi. Eihän missään tilanteessa opi vierasta kieltä niin hyvin kuin asumalla senkielisessä maassa!

    Nyt taas, kun asun Saksassa pysyvästi, minulle on ollut tosi tärkeää tutustua täällä muihin suomalaisiin. Vietän kyllä siltikin suurimman osan ajasta saksalaisten ja muiden ei-suomalaisten seurassa, mutta onhan se nyt ihanaa päästä välillä puhumaan suomea ja juttelemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka tietävät tasan tarkkaan, millaista on olla suomalainen Saksassa.

    • Reply lena maanantai, marraskuu 6, 2017 at 08:58

      Minni, pahoittleut myöhäisestä vastauksesta!

      Ymmärrän näkökulmasi hyvin. Paras keino kielen oppimiseen on juuri tuo, että viettää aikaa paikallisten kanssa ja ikään kuin imee itseensä sitä päivittäin. Toisaalta monella vaihtarilla voi olla myös tavoitteena se englannin parantaminen, ja uusien kv-tuttavuuksien solmiminen. Mutta etenkin jos on jäämässä maahan, ei sitä oikein muuten opi kuin viettämällä aikaa mieluiten paikallisten ummikkojen kanssa 🙂

      Me muutetaan myös niin paljon, että kiva pitää yllä suomen kieltä ja samalla tuo jälkikasvukin saa suomalaista seuraa. Meillä menee 80% ajasta muiden kuin suomalaisten kanssa, joten jo senkin takia tulee hakeuduttua suomi seuraan kun on aikaa. He ymmärtävät minua ja minä heitä, juuri siitä millaista on olla täällä suomalaisena. Kiitos kommentista!

  • Reply Jenna maanantai, lokakuu 30, 2017 at 18:41

    Kuulostaapa kivalta irtiotolta! Jaksaa taas paremmin arjen kiemuroita. 🙂

    • Reply lena maanantai, marraskuu 6, 2017 at 08:54

      No todellakin! <3 Ihana breikki ja mukava palata taas arkeen akut latautuneena. Vaikka tosin vähän särki päätä sunnuntaina 😀

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu maanantai, lokakuu 30, 2017 at 07:31

    Kiva kirjoitus ja hyviä kuvia. Täällä ootellaan jo seuraavaa tapaamista.

    • Reply lena maanantai, lokakuu 30, 2017 at 11:26

      Oli tosi kiva nähdä Kati! 🙂 Ensi kertaan!

  • Reply Hanneli/ duunireissaaja sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 18:03

    Voi kun pääsisikin taas teitä tapaamaan. Jos työt ei kuljeta sinne suunnalle lähiaikoina, pitää koittaa napata kohtuuhintaiset lennot ja tulla ihan vain lomalle.

    • Reply lena maanantai, lokakuu 30, 2017 at 11:26

      Hanneli, olis niin ihana nähdä ja parantaa maailmaa hyvän ruoan äärellä! 🙂 Ollaan yhteyksissä ja koita järkätä joku työreissu 😀

  • Reply Martina sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 17:14

    Kylläpä kuulostaa hauskalta reissulta! Mä olisin niin jonkun vastaavan tyttöjen reissun tarpeessa. Haaveilen jo ajasta synnytyksen jälkeen. Jospa silloin pääsisin sinne Düsseldorfiinkin teitä moikkaamaan! Enää en taida jaksaa matkustaa mahan kanssa.

    • Reply lena maanantai, lokakuu 30, 2017 at 11:24

      Reissu oli kyllä tosi hauska, tästä on tulossa tosi kiva tapa 🙂 Tiiätkö, sulla ei oo enää kauaa ja pääset taas kohta laittamaan jalalla koreasti. Ja vaikka perhelomalle tänne!

    Leave a Reply