Suominaiset Linzissä
Eräänä maaliskuisena viikonloppuna suominaiset (4x) valloittivat suloisen Linzin kylän. Olin tietoinen Linzin olemassaolosta etukäteen, mutta tietämäni Linz oli väärä – se 100,000 asukkaan kaupunki Itävallassa.
Toinen Linz, se Linz joka meidät hurmasi, on Saksan Rheinland-Pfalzin osavaltiossa sijaitseva pikkuruinen kylä. Se on koti vain 6,000 asukkaalle, mutta se vetää turisteja joka puolelta maailmaa etenkin kiireisempänä kesäsesonkina. Ja miksi ei vetäisi, upeat puiset ristikkotalot hurmaavat kaupunkilaisen, joka ei suloista kyläidylliä usein näe. Täältä Düsseldorfista ei ole Linziin kuin 1,5 tunnin matka, ja matkan varrelle mahtuu muitakin upeita paikkoja (kuten esimerkisi Königswinter).
Matkalla tutustuttiin saksalaiseen suomifaniin
Matka alkoi perinteisesti Düsseldorfin rautatieasemalta, kuten usein näille suominaisten kanssa reissuille lähtiessäni. Olin ängännyt Hannelin ja Jonnan pikkukylien tutkimusretkelle mukaan, todennut vain Jonnalle liittyväni heidän seuraansa, kun idea kuulosti niin hyvältä. Onneksi heitä ei tuntunut haittaavan, ja Heidikin liittyi sittemmin seurueeseen. Vähän extemporea, mutta sitä on hyvä välillä elämässä olla. Treffattiin Hannelin kanssa Düsseldorfin rautatieasemalla laiturin 15 luona, ja nousimme Koblenzin junaan. Vaihdoimme junaa Köln Deutzin asemalla, jossa tapasimme Heidin ja Jonnan.
Matkalla Kölniin olimme Hannelin kanssa saaneet vierustoveriksemme saksalaismiehen, joka osoittautui konkarimökkeilijäksi Savonlinnan kupeessa, ja jolla oli tapana tuoda sieniä Saksaan auton takakontissa mökkireissuilta. Hän luki juuri näytelmää, jossa oli repliikkinä jostain syystä suomeksi ”hyvää yötä”, ja siinä me sitten harjoittelimme hyvänyöntoivotusten ääntämistä.
Jonnakin oli saanut aamulla treffikutsun ratikassa, joten aamu oli oikein toiminnantäyteinen jo ennen tapaamistamme.
Kamerat lauloivat ja pääsin esittelemään saksankielen taitoani
Linziin päästyämme kaivoimme kamerat esiin ja hyvällä omallatunnolla kuvailimme suloisia ristikkotaloja. Minusta olisi aivan ihana asua yhdessä niistä ja nauttia kylän tunnelmasta omasta ikkunasta käsin, mutta matkakumppanini epäilivät tämän innostuksen ohimenoa kovastikin.
Sydämeni sykkii kaikille suloisille rakennuksille, ja haaveilen enemmän ja enemmän pikkukylissä matkustelusta. Niissä on harvoin ihmispaljoutta, ja niissä pääsee lähelle paikallista elämää.
Etenkin talvi on hyvä aika vierailla näissä paikoissa, turisteja ei ole nimeksikään ja saa olla melko rauhassa. Reinin varrella on lukuisia pieniä kyliä Koblenzista radanvartta alaspäin, ja siellä menisi monta viikkoa kyliä kierrellen (matkavinkki Saksa-faneille!).
Saksan kieli on myös asia, joka aiheuttaa usein harmaita hiuksia. Otan ystäväni kanssa privaattitunteja, koska meillä molemmilla on melko menevät aikataulut, ja se on lähes ainoa keino päästä kurssille edes joskus. Tämä toki tarkoittaa sitä että kurssilla ei tule käytyä kovinkaan usein, ja se näkyy arjessa. Ymmärrän perusjuttuja muun muuassa kaupoissa, mutta kun kieli yhtään monimutkistuu, elämä hankaloituu. Liian monta rautaa tulessa, kun italiaakin pitäisi treenata ja se on kuitenkin kieli jota kuulen eniten englannin lisäksi.
Linzissä löysimme ihanan lounaspaikan. Jonna (joka muuten antaitsee vuoden matkanjärjestäjän tittelin!) oli bongannut hyvältä kuulostavan ravintolan Linzin keskustasta, mutta omistajat olivat lomalla. Hetken aikaa asiaa mietittyämme ja googlailtuamme päädyimme espanjalaiseen ravintolaan, joka osoittautuikin napakympiksi. Saksalainen ravintola oli mielessä, mutta mikään ei oikein tehnyt vaikutusta.
Espanjalaisen ravintolan omistaja oli huumoriveikkoja, ja oli sitä mieltä että Düsseldorf on Kölniä kivempi kaupunki – ymmärsin suuren osan hänen puheestaan. Hetken ajan olinkin että whooooo eipä tämä saksa niin rakettitiedettä olekaan, eipä ole tunnit menneet hukkaan. Sitten hän alkoi juttuttaa meitä kaikkia erikseen, ja tässä vaiheessa suoritukseni meni pieleen. Herra tiedusteli että kukas se meistä Düsseldorfissa asuikaan, ja minä tomerana vastasin siihen sitten että JAG wohne in Düsseldorf. En siis osaa ruotsia juuri yhtään (se perus lukioruotsi takana), ja se menee sekaisin saksan kanssa joskus – etenkin vähän yllättävissä tilanteissa. Näillä suorituksilla ei taida sijoittua kovin korkealle vuoden saksan opiskelija -kilpailuissa?
Oli niin tai näin, pieni kielisekoiluni ei menoa haitannut ja reissu oli juuri sellainen kuin kunnon tyttöjen reissun kuuluukin: hauskaa oli jo kotoa lähdettyä, kohde oli upea, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, sekä lasi viiniä maistui (ja omistaja tarjosi eri viinejä maisteltavaksi).
Kiitos Saksa, kun olet tuonut näitä upeita ihmisiä ja paikkoja elämääni. Linzille myös suuret suositukset matkakohteena.
12 Comments
Mulla on myös vähän joko-tai, siis joko saksaa tai ruotsia, molemmat ei suju. Kun sitten välillä täytyy tehdä jotain ruotsiksi, menee pakka sekaisin pitkäksi aikaa. Ihan normitouhua siis!
Uhh, onneksi mun ei tarvitse tehdä mitään ruotsiksi. 🙂 Siitä ei tulis mitään. Saksa riittää. 😀
Älä välitä, kielet sekoittuvat suloisesti myös täällä ? Kun yritän muistella jotain espanjan kielistä sanaa, muistan sen ruotsiksi. Sama juttu englannin kanssa. En ymmärrä mistä rakosesta se ruotsi aina tunkee mieliin. Täällä Jordaniassa olen muutaman kerran sanonut ”si” kun piti sanoa”yes”. Ei oo helppoo ? Hauska junatuttavuus teillä ja todella viehättävä pikku kylä.
Ihanaa kuulla Merja etten ole ainoa, nää kommentit saa hymyn mun huulille. 🙂 Mulla ei sentään italia sekoitu ruotsiin, mutta ranskaan kylläkin mitä olen pitkään opiskellut. Sitten joskus vahingossa tulee italiassa myös saksaa yllättävissä tilanteissa. Ps. Suosittelen tuota kylää, se oli ihana! Reinin varressa on myös vaellusmaastoja!
Kiitos matkavinkistä! Ja ruotsi & saksa sekoittuvat minullakin, tosin yleensä niinpäin, että kun tahdon prata svenska, en ole koskaan täysin varma, kumpaa suusta tulee ulos. Saksa on vahvempi.
Ole hyvä, toivottavasti vinkkiä tulee hyödynnettyä. 🙂 Mä niin toivoisin että mun saksa kehittyy tästä.
Tekevälle sattuu ja puhujalle myös. Ei noista kannata harmaita hiuksia saada. Jos ei suusta tule ”ich”, niin voi myös sanoa” i ” kuten baijerilaiset ja svabit (ihan iii eikä ai) tai ” ik” kuten itäfriisit ja berliiniläiset. Jos mennään vallan ”hienouksiin” niin sitten ” isch” niin kuin hesseniläiset tai pfalzilaiset. Huumorilla oppiminenkin on helpompaa.
Katriina, kiitos kannustuksesta! Huumorilla pärjää ja ainakin muistaa tästä eteenpäin että se on ICH …. virheistä oppii parhaiten. Ik kuulostaa helpoimmalta. 😉
Moikka, tämä tuli niin oikeaan saumaan. Juuri postasin sanoista jotka mulla menee AINA sekaisin. Eli et tosiaan ole yksin. Vaikka ruotsi ei ole minun vahvinta alaa niin sekin vaan joskus putkahtelee. kääk! Ja mulla kuitenkin takana jo 5+1 vuotta Saksassa.
https://suomalainenimallgau.blogspot.de/2017/04/senat-sakaisin.html
Kati, haha, mä kävin lukemassa sun jutun. Ollaan siis samassa veneessä. Tai siis sä osaat saksaa ja mä en, sillä erolla, mutta kuitenkin! 😀
Haha, älä huoli – mulla menee ruotsi ja hollanti sekaisin ja saattaisin hyvin sanoa esim. ”Jag woon in X”.
Saksaa, jonka osaamiseni perustuu yhteen alkeiskurssiin, olen alkanut ymmärtää paremmin hollannin myötä, mutta auta armias, jos yritän sanoa edes yksinkertaisen lauseen saksaksi enkä hollanniksi. Jo alstublieftin vaihtaminen bitteen on hankalaa. Ja siitä huolimatta hollantikin on edelleen aika huonolla hapella. 😀
Mutta kivankuuloinen reissu, tuollaiset söpöt kyläkohteet viehättävät minuakin! 🙂
Jee, en ole ainoa ! 😀 IHana lukea näitä kommentteja, kovin lohduttavaa. Mulla puhuminen voisi jopa sujua (ulkoaopettelu), mutta ymmärrys ei.