Käymme verrattain usein Suomessa ja matkamme suuntautuvat luonnollisesti lähes aina kotikaupunkiini Kuopioon
Harvoin kaupunkia tulee kuitenkaan tutkittua niin sanotusti ”turistin näkökulmasta”, vaan tulee vietettyä aikaa vanhempieni sekä kavereideni luona. Sekä ulkoillen, koska ulkoilu ja Kuopio nyt vaan kuuluvat yhteen.
Joululoma Kuopiossa kesti osaltamme kolmisen viikkoa, ja lomalle osuivat myös todelliset paukkupakkaset. Mittari näytti lähes kolmeakymmentä miinusastetta ja luminen talvimaisema teki Kuopiosta äärettömän kauniin.
Matteolla oli vähän kestämistä pakkasten kanssa, mutta saa kiitettävän arvosanan pakkaskestävyydestään. Ei Toscanan poika taida enää Saksan lämpötiloista itkeä tämän reissun jälkeen.
Puijon torni tarjoaa upeat puitteet kahvitteluun
Eräänä aamuna oli kuitenkin niin kylmä, että päätimme ottaa auton alle ja lähteä hakemaan Hanna Partaselta lihapiirakoita ja kalakukkoa. Matkalla Partaselle saimme kuitenkin idean – miksi emme kävisi Puijon Tornissa katsomassa maisemia?
Kaunis talvipäivä ja kuppi maistuvaa kahvia tekisi terää, etenkin kun edellisyö oli mennyt niin ja näin pienen kanssa. Ulkonakin oli sen verran kylmä, että pidempi ulkoilu ei houkutellut. En ollut koskaan käynyt Puijon Tornissa varta vasten kahvittelemassa, joten tuumasta toimeen.
Upeat maisemat ja puitteet ihastuttavat … mutta on pakko antaa vähän myös kritiikkiä
Ensin kehut ennen kritiikkiä: vau, mitkä maisemat meitä odottelivat! Jäinen ja luminen Kuopio aukesi koko komeudessaan silmiemme edessä. Kuppi kuumaa kahvia lämpimissä sisätiloissa. Aivan upeaa. Tämän kun olisi moni ystäväni maailmalla nähnyt, ajattelin.
Eräs asia aiheutti kuitenkin ihmetystä. Paikassa oli meidän lisäksemme viisi henkilöä – käytännössä kahvila oli siis tyhjä. Ja kahvi tuli muuten kalliiksi: Kahvi maksoi muistaakseni noin kaksi euroa, sisäänpääsy oli täydellä varmuudella kuusi euroa henkilöä kohden. Eli nopea laskutoimitus 2×6€ + 2×2€ = 16€.
8€ per henkilö. Se on paljon Kuopion mittapuulla.
Ymmärrän täysin sen, että Puijon tornilla on varmasti korkeat kulut, joita yritetään kattaa pääsymaksulla.
Tornikahvilalla on kuitenkin aivan huikea potentiaali. Moni varmasti maksaakin pääsymaksun (pöytävarauksen tehneet pääsevät käsittääkseni ilmaiseksi) ja kahvit mukisematta – kun ajattelen asiaa turistin näkökulmasta. Mutta entäs sellainen ajatus, että Puijon torni voisi toimia myös kaupunkilaisten olohuoneena, paikkana jossa kahvikupin ei tarvitse maksaa kahdeksaa euroa? Tuskin olen väärässä, jos väitän että viimeisin Puijoa koskeva kehitys on tapahtunut kultaisella kasikytluvulla. Siellä on aina melko väsynyt tunnelma.
Pohdinkin seuraavaa: voisiko Puijon Tornissa järjestää esimerkiksi kerran viikossa / kuukaudessa kuopiolaisten päivän, jolloin torniin pääsee erikoishintaan? Tai jos ihan villiksi aletaan, niin vaikka jonain päivänä päästä ylös muutaman tunnin ajan ihan ilmaiseksi? Saisiko tämä vipinää nyt suoraan sanottuna melko väsyneeseen Puijoon?
Puijo on Kuopiossa muutenkin kuin yksi tragikoominen tapaus, joka aiheuttaa tunteita laidasta laitaan. Ainakin sen kehittämissuunnitelmat, joista voisinkin jossain välissä avata sanaisen arkkuni ja valmistautua perusteelliseen shitstormiin.
Melkein keskustassa sijaitsevalle Puijolle päästäkseen on myös omistettava auto koska julkista liikennettä ei ole – mikä on näin vähän ulkopuolisen näkökulmasta hyvin vaikea ymmärtää.
En ole tietenkään täysin perillä kuka ravintolaa pyörittää, tai kuka vastaa tornin kuluista. Olen itsekin yrittäjä, ja ymmärrän että asiat vain joskus maksavat. Asiakkaana minulla on kuitenkin tietty kipuraja, jota en suostu ylittämään – ja tämän kahvihetken kanssa oltiin aika lähellä sitä kipurajaa. Puijo on niin upea, että moni kaupunkilainen varmasti nauttisi edullisemmasta kahvittelumahdollisuudesta – ja moni varmasti tulisi paikalle tuoden mukanaan kaivattua eloa, jos kaupunki/tornista vastaava taho haluaisi tulla asiassa hieman vastaan. Minä ainakin kaupungissa ollessani tulisin. Toimisiko tämä vaikka kerran kuukaudessa?
Onko sinulla kokemusta Puijon Tornista?
10 Comments
Uutena vuotena olin myös Kuopiossa, ja puolison kanssa ajatelimme mennä Puijon torniin illalliselle. Kuitenkin taksin hinnalla saa jo yhden pääruuan ja sääkin oli sumuinen. Lisäksi ainakin torstaina sulkeutumisaika oli klo 21, ja puolisoni on myös italialainen eli illallisaika on vasta noin klo 20. Sekin oli vähän epäselvää meneekö koko paikka vai vain keittiö kiinni klo 21. Kuitenkaan ”hienommasta” ravintolasta ei halua tulla hätistetyksi kesken kaiken. Lopulta päädyimme Isä Camilloon, jossa oli hyvät ruuat ja palvelu.
Paikka on hieno, mutta omalla tavallaan aliarvostettu eli aika hiljainen aina. Muistelisin, että joskus oli jonkunlainen kausikortti olemassa ja kesäisinkin taisi olla bussiyhteys torilta. Lisäksi pitäisi olla opastettuja metsäretkiä Puijolla, koska useimmat ulkomaalaiset eivät sinne lähde yksi ”seikkailemaan”. Muutenkin tietty tuotteistaminen puuttuu, esim. haku pikkubussilla hotellilta, retki Puijolla ja lounas ravintolassa. Rehellisyyden nimissä Matkus tai kaupunkikulttuuri ei ole Kuopion valttikortti.
Juha, kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Hauska kuulla muidenkin Suomi-Italia pariskuntien kuulumisia, ja eritoten kokemuksia Kuopiosta. Puijon Torni on ehdottomasti paikka, josta ei halua tulla hätistellyksi kesken kaiken, ja siellä on kiva syödä rauhassa – Suomessa ongelma monelle turistille on tosiaan se, että ravintolat menevät melko aikaisin kiinni. Keittiön kiinnimeno klo 21 olisi vielä ihan ok, jos siellä saisi syödä esimerkiksi kymmeneen ilman fiilistä että on kiire pois – sitä fiilistä inhoan. Puijo on tosiaan todella hiljainen aina ja tietysti syy on osittain varmaan siinä että sinne ei okein pääse mitenkään. Metsäretket ovat hyvä idea ja torniin saisi vaikka millaista säpinää nin halutessaan. Matkus ei tosiaan ole kaupungin valttikortti (toivottavasti, se on kuitenkin kauppakeskus, vaikka onkin saavuttanut suosiota ympäri maakuntaa) ja kaupunkikulttuuriakin puuttuu. Harmi juttu, Kuopiossa olisi todella paljon potentiaalia. Taidan paneutua aiheeseen blogissa vielä uudemman kerran 🙂
Puijon Torni on niin ihana, siis se maisema sieltä! Olin ihan lumoutunut viimeksi joulukuussa kotona käydessäni, kun meidänkin kohdalle osui kauniit pakkaskelit. Ihan täydellistä! Ruoka oli myös hyvää ja samaa hintaluokkaa kuin muualla vastaavat, bonuksena tuossa tuli tietenkin ne näkymät. Mutta on ihan totta, että jotain voisi tehdä. En kyllä kuopiolaisena kävisi nauttimassa kahveja, jos silloin pitää maksaa pääsymaksu. Ruokailun yhteydessä sitä ei veloitettu (meillä oli pöytävaraus). Turistina olisin kyllä valmis maksamaan, mutta juuri tuollaiset tietyt ilmaiset päivät piristäisivät toimintaa kummasti. Sinällään tyhjä torni ei tuota mitään, ja jos se on vaihtoehtona ilmaiselle sisäänpääsylle, niin ei sekään kovin kannattavalta kuulosta. Kahvissa on kuitenkin aina hyvin katetta.
Heidi, mä muistankin että sulla oli tosi kauniita kuvia Puijolta (taisin instasta bongata!). Mun mielestä on tosi jees, että ruokailevat saa sen nousun ilmaiseksi, niinhän sen pitää ollakin. En tosin minäkään kuopiolaisena kävisi nauttimassa kahveja, koska hinta ja onhan se tosi kallista Kuopionkin mittapuulla. Plus kun jos ei autoa omista niin Puijolle ei pääse 😀 Kahvi on tosiaan aina hyvän katteen tavara – varmasti menisi enemmän jos ihmisten pääsyä paikalle helpotettaisiin 😉
Kauan kauan sitten olemme tuollakin tainneet turistina pistäytyä, mutta hintatasosta ei kyllä jäänyt minkäänlaista mielikuvaa. Yleensä kyllä tuollaisissa tilanteissa karsimme sitten siten, että otetaan vaan kahvi/tee ja jätetään pullat muuhuon osoitteeseen tai pahimmillaan, kuten äskettäin tosi kalliissa Victoriassa, Seychelleillä, päädyttiin, kun tauon tarpeessa olimme, jakamaan yksi (pieni!) cokispullo, kun 4 euroa siitä tuntui turhan isolta investoinnilta.
Mutta takaisin Puijoon, aikankin luulisi, että jotenkin turistisesonkien ulkopuolella kannattaisi muodossa tai toisessa houkutella paikkakuntalaisiakin paikalle.
Sama juttu, ei noissa paikoissa tule paljoa ostettua mitään. Mutta se kahvikuppi on aina kuitenkin kiva saada, ja tälläkään kertaa ei muuta mietitty. Nuo hinnat on ihan kamalia, ja helppo uskoa että jossain Seychelleillä hintataso on tosiaan aika kova. Suomikaan ei edullinen ole, mutta kokonaiskustannus 8e kahvista on aika paljon 🙁
Ei ole kokemusta Puijon tornista, mutta muuten kuulostaa taas tosi suomalaiselta touhulta. Siellä kun on tapana heittää potentiaalia hukkaan. Puhumme tästä kaverien kanssa aina elokuussa, kun Keski-Euroopassa on lomakausi parhaimmillaan mutta Suomi suljetaan turisteilta heti, kun koulut alkavat. Esimerkiksi monet saaristolaivat tai -lossit eivät enää kulje, koska ”kesä on ohi”. Kauttahan voisi jatkaa ulkomaan turisteilla pitkälle syksyyn!
No äläpä muuta! Suomi menee kiinni juuri silloin, kun muualta tulevat turistit ovat lomalla. Kuopiossa taitaa onneksi moni nähtävyys olla avoinna, tai siis mitä siellä nyt on esim eräs torikuja. Laivatkin lopettavat jossain vaiheessa, mutta onneksi ainakin viikonloppuisin myös elokuussa operoivat normaalisti. Keski-Eurooppa saapuu lomailemaan heinä-elokuussa, ja syyskuussakin vielä.
Hmm! Mielenkiintoista ajattelua! Mulla tulee itelle mieleen meidän parin viikon takainen visiitti Kemin Lumilinnaan. Se rakennetaan joka vuosi Kemiin ja kemiläiset saa ostaa sinne kausilipun halvemmalla. Lisäksi rollolaiset pääsee muistaakseni yhden sisäänpääsyn hinnalla Santa Parkiin vaikka joka päivä. Tästä en siis oikeasti ole varma, mutta legenda kertoo.
Puijossakin olis tosi jees, että voisit kerran ostaa sinne sen ”kausilipun” ja voisit sillä hinnalla sitten hengailla siellä vaikka joka viikko jos huvittaa. Noita maisemia nimittäin kyllä kattelis enempi ku mielellään!
Hei, apua miten ihanaa tuo Kemin ja Rovaniemen juttu. Olisi joskus tosiaan hyvä muistaa myös se, että paikallisetkin varmasti nauttivat näistä nähtävyyksistä. Kausilippu olisi varmasti hyvä idea, ja uskon että esimerkiksi yritykset varmasti lähtisivät myös mukaan. Lounas Puijon tornissa, ei huono, eihän?