Suomen suurin matkablogiyhteisö

Minä haluan, että lapseni oppii suomen kielen

IMG_1242

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi monet bloggaajat ovat kirjoittaneet tekstejä Suomesta ja suomalaisuudesta. Ajattelin ensin kirjoittaa minäkin suomalaisuudestani, mutta sitten päätin lähestyä asiaa hieman eri kantilta. Nimittäin meidän perheen kielipoliittisesta näkökulmasta.

Kun perheessä on kaksi vanhempaa jotka ovat molemmat eri maista kotoisin, saattaa kotona syntyä aikamoinen kielellinen sekametelisoppa. Puhumattakaan siitä, jos vanhemmat eivät kommunkoi kummankaan kielellä. Meillä puhutaan bebelle italiaa ja suomea, ja me vanhemmat kommunikoimme keskenämme englanniksi. Ja jotta kuvio ei olisi yhtään liian helppo, asumme Saksassa, jossa pieni todennäköisesti menee päiväkotiin (lähipiirissämme on todistettavasti tapauksia, joissa tällainen neljän kielen soppa on onnistunut  – samasta kirjoitti myös Puolivälissä-blogia kirjoittava Päivi).

Joka tapauksessa haluan, että bebe oppii puhumaan suomea. Edes välttävästi, ja niin että hän osaa kommunikoida suomeksi Suomen sukulaisten kanssa. Tein alkuun periaatepäätöksen, että puhun vain suomea hänen kanssaan. Periaatepäätöksiä oli toki helppo tehdä ennenkuin vauva edes on syntynyt – suunnitelma on ollut noin 80% onnistunut. Joskus minulta tulee englanninkielisiä lauseita kun olemme koko perhe yhdessä koolla ja esimerkiksi leikimme yhdessä. En pidä tätä nyt kuitenkaan kovin vakavana rikkeenä ainakaan vielä tässä vaiheessa, joten menkööt.

Miten meillä sitten pidetään huolta beben kielikasvatuksesta?

Asiantuntijat kuulemma suosittelevat, että vanhemmat puhuvat lapsilleen vain ja ainoastaan tunnekieltään eli useimmiten äidinkieltään. Kokemuksesta voin kertoa, että tämä on kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin silloin, jos asutaan toisen vanhemman kotimaassa jonka kieli dominoi lapsen elinympäristöä. Kielen opettamiseen ja ylläpitoon vaaditaan silloin hurja määrä motivaatiota ja energiaa.

5kk tietysti on ikä, jolloin toinen ei hirveästi vielä ymmärrä. Olen kuitenkin ottanut tavaksi normaalien askareiden lisäksi lukea hänelle suomenkielisiä kirjoja – ja olen niitä saanutkin melko paljon (kiitosta vaan kaikki asianomaiset!). Yksi suosikeistani on suomalaislasten suosikkikoira Puppe, jonka kivasta värimaailmasta pieni myös pitää. Ja sivussa olevista ääninappuloista, ne tuntuvat olevan todella hauskoja. Puppe tosin tarkoittaa esimerkiksi Toscanassa tissiä monikossa, joten Puppe-koiran seikkailut aiheuttavat joskus hilpeyttä vieraidemme keskuudessa.

Soittelemme myös paljon FaceTime-puheluita vanhemmilleni, luonnollisesti suomeksi. Puheluita on usein jopa päivittäin. Pienen kasvaessa näistä tulee varmasti entistä tärkeämpiä, myös kielen kannalta.

Toisen vanhemman suhtautuminen on tärkeää

Meillä on siinä tilanteessa ollut onni, että minä olen alusta asti halunnut Matteon puhuvan pienelle italiaa ja Matteo on kannustanut minua puhumaan hänelle suomea. Aluksi lipsuin oman keskustelumme lomassa toisinaan englannin puolelle pienelle jutellessani, jolloin Matteo pyysi minua juttelemaan pienelle suomeksi.  Ymmärrämme toistemme kieliä kotioloissa melko hyvin, joten suurempia ongelmia ei tällä saralla ole toistaiseksi syntynyt.

On myös hauska huomata, miten kiinnostunut Matteo suomen kielestä on. Hän opiskelee kieltä iltakurssilla, ja ymmärtää jo aika hyvin. Hänellä on tosin ihan älytön kielipää, joten kotioloissa kuultu kieli jää aika hyvin mieleen. Savon murre toki tuottaa Kuopion visiiteillä vähän hankaluuksia.

Katsotaan, miten tämä kielien opettaminen myöhemmin sujuu. Nyt vauva-aikana kuitenkin näin, ne suuremmat haasteet taitavat tulla vasta myöhemmin.

Muut ulkosuomalaiset / monikieliset, kokemuksia jakoon! Miten teillä on sujunut?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

28 Comments

  • Reply Isoäiti sunnuntai, 11 joulukuun, 2016 at 23:06

    Minun pitää vastata tähän pohtimiseen, sillä pystyn katsomaan asiaa jo toiselta kannalta.. Olemme suomalainen perhe, asuneet Saksassa yli 40 vuotta, ja poikammekin ovat syntyneet täällä. Kotona on aina suurimmaksi osaksi puhuttu suomea, mutta ystäväpiirimme koostuu melkein vallan saksalaisista elikä heidän kanssa ollessamme puhumme aina keskenämmekin saksaa. Kun lapset menevit tarhaan, niin heidän keskinäiseksi kieleksi kehittyi saksa, mikä on ymmärrettävää, sillä vanhempien kanssa leikittäessä ei synny sellaisia tilanteita kuin toisten lasten kanssa. Meille kehittyi vähitellen sellainen kuvio, että vanhemmat puhuvat suomea, lapset vastaavat saksaksi. Toki he puhuvat Suomessa aika hyvin suomea ja kirjoittavatkin tosi virheettömästi, vaikka eivät ole olleet edes Suomi-koulussa. Meillä on yksi lapsenlapsi, joka kasvaa myös neljän kielen maailmassa, mutta toistaiseksi hän on pärjännyt erittäin hyvin. Ensiksi saksalainen tarha ja nyt hän on englantilaisessa koulussa, eikä vaikeuksia ole. Olen sitä mieltä, että rentous tässä asiassa on kaikkein parasta, silloin koko kielen oppiminenkin on lapselle luonnollista. Toinen lapsenlapsi opetti koko luokalle suomalaisen joululaulun, joka nivoutui heidän joulunäytelmäänsä. Kun puhun suomea lastenlapsilleni ja huomaan, etteivät he ymmärrä asiaa, niin sanon sen heille reilusti saksassa. Meillä ollessaan he haluavat aina katsoa jonkun Risto Räppääjän, sillä siitä periaatteesta olemme pitäneet kiinni, että meillä katsotaan DVD suomeksi. Lapset ovat yleensä erittäin sopeutuvaisia ja tietenkin on yksilöllisiä eroja. Kenenkään ei pidä missään tapauksessa ruveta ihmettelemään mahdollisia puutoksia. Kun luen suomalaisista lehdistä lukijoiden kommentteja, niin täytyy todeta, ettei Suomessa asuvienkaan suomalaisten äidinkielen taito aina ole perfektiä.

    • Reply lena keskiviikko, 14 joulukuun, 2016 at 17:28

      Isoäiti, kiitos kivasta kommentista! Mukava kuulla kokemuksiasi aiheesta. 🙂 Tuo on muuten hankalaa, kun yrittää puhua vauvalle vain ja ainoastaan suomea mutta kaveripiiri ei luonnollisesti ymmärrä. Tänään huomasin saman – olin lounaalla ystävieni kanssa ja puhuin heidän kanssaan englantia. Samalla siinä tulee puhuttua vauvallekin englanniksi kuin huomaamatta, etenkin jos juttu on sellainen että se ”koskettaa” kaikkia mukana olijoita. Eli ymmärrän mitä tarkoitat. Meillä on tarhaan meno edessä ensi vuonna, joten sitten tämä kuvio kielen osalta vähän selkenee. Saa nähdä tuleeko sieltä saksaa, mitä ainakaan en itse kovin hyvin osaa. Kokoajan kielitaito kehittyy, mutta tällä hetkellä minulla on ihan liian vähän aikaa sen opetteluun. Mun pitääkin seuraavalla Suomen matkalla jo katsella noita DVD:tä tms, hauskaa että teillä on syntynyt traditio Risto Räppääjästä. Ehkä mekin aloitellaan sillä!

  • Reply Satu torstai, 8 joulukuun, 2016 at 20:15

    Kiva kirjoitus! Mä kirjoitin jokin aika sitten kans blogiin jutun kaksikielisestä arjesta (vauva melkein vuoden) ja samanlaiset asioita mietin. Paitsi kieliä siis vaan kaks.
    Meidän tyttö tykkää kanssa kaikkein eniten Puppe-kirjasta, joka myös hollanniksi vähän hassu, koska poep [joka ääntyy pup] tarkoittaa ’kakka’. ? Hän myös luulee, että sana puppe tarkoittaa kirjaa, joten kaikki kirjat on nyt puppeja.

    • Reply lena / london and beyond lauantai, 10 joulukuun, 2016 at 10:47

      Kiva kun tykkäsit Satu! Ja samassa elämäntilanteessa kun ollaan niin näitä juttuja on hauska lukea puolin ja toisin 🙂 Jaahas, Puppe taitaa olla kovin monimerkityksellinen sana haha. Mutta kirjathan voi hyvin olla puppeja, miksi ei! 😀

  • Reply valkkis torstai, 8 joulukuun, 2016 at 19:48

    Tsemppiä vaan miehellesi suomen opinnoissa! Ihailtavaa innostusta 🙂

    Meillä myös täyssuomenkielinen perhe, jossa miehellä tulee olemaan Saksassa työkielenä englanti ja hänellä on jonkinlainen saksan taito. Mä pärjään englanniksi, mutta en lainkaan saksaksi. Lapsista vanhempi sentään puhuu, nuorempi vasta opettelee edes suomen sanoja, mielenkiinnolla odotan myös miten meidän kielikasvatuksen käy kun sinne päästään. Tiedostan, että tuolloin kotona puhuttu suomenkieli nousee arvoon arvaamattomaan, ja mä en edes ole sellaista jatkuvasti höpöttävää tyyppiä… Täytyy varmaan tsempata siinä lasten takia! 🙂

    • Reply lena / london and beyond lauantai, 10 joulukuun, 2016 at 10:45

      Sama juttu oli mulla, en osannut juurikaan saksaa (ja no käsi sydämmellä, en oikein osaa vieläkään:D). Opiskelen kyllä, mutta olen ystäväni kanssa privaattikurssilla ja viimeksi olimme meidän reissuaikataulujen vuoksi 3 viikkoa sitten. Eli ei tässä nyt kovin kehittävää keskustelua saksaksi pysty käymään, vähän jotain. Täällä on myös suomalaisille äideille oma ryhmä, mä oon ens viikolla menossa mukaan. 🙂

  • Reply Anne torstai, 8 joulukuun, 2016 at 19:47

    Olipa mielenkiintoista luettavaa! Vasta nyt löysin tämän ulkosuomalaisten blogiryhmän, vaikka olen jo 7,5 asunut Ruotsissa. Minua on myös kaikki nämä vuodet huolestuttanut lasten Suomen kielen opettelu ja kehittyminen. Meillä on 3- ja 6-vuotiaat lapset ja kummallekin olen alusta asti puhunut Suomea. Mieheni on umpiruotsalainen eikä hänellä ole lainkaan ollut motivaatiota oppia kieltä. Yhteinen kotikielemme on siis Ruotsi. Lapsille olen kaikki nämä vuodet yrittänyt saada kotikielen opetusta koulussa – tuloksetta. Eivät löydä Suomen kielen opettajaa täällä Skoonen pienemmässä kaupungissa. Tosi surku.

    Mies ei ole halunnut muuttaa Suomeen, minä olisin. Nyt olen alkanut etsiä töitä Suomesta ja olen tehnyt päätöksen, että muutan lasten kanssa, jos hän ei lähde. Haluan, että lapset oppivat kielen täysin ja voivat kommunikoida isovanhempiensa kanssa + haluan niille myös suomalaisetkin juuret. Katsotaan tuleeko mies perässä vai ei – on ainakin suostunut tähän kuvioon, että minä ja lapset muutamme.

    Lohduttavaa ainakin, että täältä saa ainakin vähän vertaistukea. Aika yksin näiden asioiden kanssa on ollut.

    • Reply lena / london and beyond lauantai, 10 joulukuun, 2016 at 10:43

      Todella kiva kuulla, Anne, että juttu kiinnostaa! Blogiryhmä tarjoaa oikein hyvää vertaistukea – oletko myös Finnish people living abroad-ryhmässä? Mielestäni ulkosuomalaisille äideillekin on Facebookissa oma ryhmä, tosin en ole itse sen jäsen. Pitäsikin kysellä sen perään, kun en sitä ole löytänyt.
      Voi harmi, että siellä ei ole suomen kielen opiskelua tarjolla. Onko teillä skypet jne käytössä? (vaikka eihän se skype valitettavasti oikeaa ”yhteyttä” korvaa, olen itsekin huomannut). Kovasti tsemppiä Suomeen muuttoon, päätös ei ole varmasti ollut helppo mutta uskon että sillä on iso merkitys lasten kielen kehityksessä. Vertaistukea löytyy ehdottomasti, ja muut ulkosuomalaiset ovat hyvin ihanaa porukkaa. <3

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu torstai, 8 joulukuun, 2016 at 18:38

    Tämä on minua kanssa mietittänyt ja koko ajan puhua pälpätän suomea vauvalle. Isällä on myös haluja oppia suomea ja jonkin verran ymmärtää ja osaa sanoa muutamia sanoja/lauseita. Me ajetaan Itävallan puolella suomikouluun/muskariin joka toinen perjantai, jossa treffataan suomalaisia. Tämä on tärkeää niin vauvalle kuin minullekkin. Meillä mukaan tulee se että isä puhuu allgäun murretta ja se eroaa saksasta hieman. Mutta näistä ”kielistä” en ole huolissani vaan siitä että oppiiko ja jaksanko puhua vauvalle suomea. Tässä pientä esimerkkiä mitä on luvassa:
    http://suomalainenimallgau.blogspot.de/2016/11/allgaun-murteen-lyhyt-oppimaara.html

    • Reply lena / london and beyond lauantai, 10 joulukuun, 2016 at 10:38

      Kati, tosi kivaa että teilläkin on kiinnostusta aiheeseen! Onko sielläpäin muuten suomen kursseja tarjolla? Tietysti täällä Düsselissä on kielen opiskelu helpompaa, kun esimerkiksi yliopisto tarjoaa suomen kursseja melkein naapurissa. Mä oon nyt menossa kans suomenkielisten äitien tapaamiseen, oon yrittänyt mennä sinne jo monta viikkoa mutta aina on tullut jotain! Nyt ens viikolla on jo kalenterissa. 😀 Ja hei huh, jos tuolla teilläpäin asuttaisiin. Nytkin tekee hankalaa ymmärtää saksaa, niin vähän haastetta lisää 😀

  • Reply Petra torstai, 8 joulukuun, 2016 at 18:30

    Teilla onkin monta kielta pelissa! Kun vanhemmat kannustaa toisiaan niin se on musta kaiken ydin. Meilla tyttö tayttaa ens vuonna 6 ja hyvin on mennyt tahan asti, tosin ei ilman vaivannaköa. Rakastan kielia ja olen tehnyt sen paatöksen etta tytön suomen kielen taidon on oltava ja kehityttava. Meilla kotona Suomi on kovassa kurssissa joten ma vaan puhua palatan aina suomea, monesti miehellekin ja passiivisena kielitaitona se alkaa hanellakin jo olemaan 🙂

    • Reply lena / london and beyond lauantai, 10 joulukuun, 2016 at 10:36

      Ehdottomasti tuo on tärkeää, että vanhemmat kannustavat toisiaan. Toki puhuisin suomea pienelle joka tapauksessa, mutta onhan se mukavampaa kun tuota miestäkin kiinnostaa. 🙂 Teilläkin on miehellä varmasti kuuden vuoden jälkeen oikein hyvä passiivinen kielitaito, itse huomaa jo tässä muutamassa kuukaudessa kehityksen täällä meillä. Mitenkähän nopeasti oppisi kielen, jos alkaisi opiskelemaan? Tuskin kovin kauaa menisi!

  • Reply Salia torstai, 8 joulukuun, 2016 at 15:42

    Meilläkään tämä ei sinänsä ole nyt ajankohtaista mutta kovasti ollaan aihetta mietitty… itsehän olen siis valmiiksi jo kaksikielinen, ja haluaisin että tulevat lapseni oppisivat sekä suomen että ranskan. Mieheni on kuitenkin espanjalainen ja yhdessä puhumme englantia! Eli aikamoinen soppa on valmis ?. Mutta itse kyllä opiskelen Espanjaa ja mieheni puhuu vähän suomea, vaikkakin hänen on sitä vaikeampi oppia kun minun Espanjaa… olemme kyllä ajatelleet niinkuin tekin että tärkeintä on puhua lapselle vanhemman omaa äidinkieltä ja muu tulee sitten vaan sen mukaan missä asutaan ja mitä ympärillä puhutaan. Mutta ei ole kyllä nykyään helppoa, näin globaalissa maailmassa, lasten kielikasvatus ?. Tsemppiä teille! Jään mielenkiinnolla odottamaan millä kielellä bebe sanoo ensimmäisen sanansa…:)

    • Reply lena / london and beyond lauantai, 10 joulukuun, 2016 at 10:34

      Hei teillä on siellä vähän samantyllinen soppa kun meillä 😀 Omaa äidinkieltä yrittää puhua, tämä oli meillä jo alkujaan suunnitelma. Vaikka englanti sujuukin, en jotenkin osaisi jutella sitä omalel lapselle. Etenkin kun emme englanninkielisessä maassa asu itse. Mä ymmärrän myös italiaa aika hyvin, pitäisi tosin osata vielä paremmin. Harmittaa, mutta toki tuota saksaa täytyy opiskella että täällä pärjää. Olisi kiva panostaa vain ja ainoastaan yhteen, kunnolla siis. SIksi tässä varmasti olenkin ollut vähän ”laiska” opiskelemaan niin saksaa kuin italiaakin, harmittaa. 🙁

  • Reply Liza in London keskiviikko, 7 joulukuun, 2016 at 21:52

    Olenkin tainnut kertoa, että olen itse kasvanut kolmikielisessä perheessä, ja minulla on siis kolme äidinkieltä – suomi, venäjä ja viro. Mulle ja koko meidän perheelle kielet ovat olleet todellista rikkautta lähtien siitä, että olemme niiden ansiosta saaneet luoda tiiviit ja läheiset suhteet kaikenmaalaisiin sukulaisiimme, aina siihen asti, että laajasta kielitaidosta on todella paljon hyötyä työmarkkinoilla. Siksi ilahdun, kun kuulen vanhempien aikovan kasvattaa lapsensa monikielisiksi – jos se vain suinkaan on mahdollista, niin kannattaa ainakin yrittää.

    En ole aiheen asiantuntija, mutta oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että teidän kielistrategia kuulostaa tosi hyvältä! Mahtavaa myös, että tuotte toisianne oman kielen puhumisessa – ilman sitä monikielisyydestä voisi tulla vähän hankalaa. En huolehtisi edes niistä englanninkielisistä lauseista 🙂 Pikkuinen oppii varmaan kuitenkin jossain vaiheessa englantia, ja siinä tutkitusti auttaa, jos on kuullut sitä jo pikkuvauvasta pitäen. Tsemppiä matkaan! 🙂

    • Reply lena / london and beyond lauantai, 10 joulukuun, 2016 at 10:30

      Tulit itseasiassa myös, kun tätä juttua kirjoittelin! Sulla on niin laaja kielitaito (ja sujuva kielitaito, ei pelkkä ”koulussa opiskeltu” jos tiedät mitä tarkoitan). Tärkeää on tietysti myös se, että sukulaisten kanssa voi kommunikoida heidän kielellään -tärkeää heille ja sinulle tietenkin. 🙂 Tämä mulla on ollut mielessä, ei olisi kiva jos pikkuinen ei saisi jutella isovanhempiensa kanssa heidän omalla kielellään. Enkku tulee varmasti mukaan kuvioihin kun hän kasvaa, ja toki tuo passiivinen kielitaito on jo suurta plussaa siinä vaiheessa! Ja kun on monta kieltä pohjalla, kielten oppiminen helpottuu. Ehkä me tästä selviään. 😀

  • Reply Katja keskiviikko, 7 joulukuun, 2016 at 16:49

    Meillä sujui todella hyvin ensimmäiset kolme vuotta, ja esikoisen ensimmäinen kieli oli suomi, ja englanti hyvänä kakkosena. Asuttiin Saksassa ja kotikieli englanti, ja minä puhuin vain suomea lapselle. Mutta sitten syntyi toinen lapsi, ja kun hän opetteli puhumaan (ja siinä vaiheessa muutettiin Amerikkaan), niin lasten yhteiseksi kieleksi muodostui englanti, mutta koitin vaan puhua suomea joka päivä, laulaa lasten lauluja ja Muumeja videolta ja lukea kirjoja, ja ajettiin jopa Montrealiin Suomi-kouluun kerran kuussa… Sitten tehtiin huono reissu Suomeen, jossa sukulaiset antoivat niin kovaa satinkutia kun lapset eivät puhuneet kunnolla suomea, ja siitä tuli niin isot kammot lapsille ja myös minulle, että lopetimme suomen puhumisen melkein kuin seinään… Ja vaikka olen katunut sitä, ja toivon että lapset osaisivat suomea, niin on ollut myös hyötyä siitä ja lapsilla on säilynyt positiivinen (ei ehkä realistinen kyllä) kuva Suomesta. Esimerkiksi kun Ruotsissa asuessa usein mentiin Suomeen laivalla, niin kyllä oli mahtavaa että lapset eivät ymmärtäneet suomea, kun ’keleet alkoi usein kuulumaan ennen kuin laiva oli edes lähtenyt Tukholmasta 🙂

    • Reply lena / london and beyond torstai, 8 joulukuun, 2016 at 18:32

      Siis voi apua mitä sukulaisia!! Todella tahditonta toimintaa, se ei ihan oikeasti ole niin helppoa kun voisi luulla se suomen kielen ylläpitäminen. Helppo sanoa sivusta ja kommentoida tuolla tavalla 🙁 Mutta totta on tuo, että kun kieltä ei ymmärrä niin moni negatiivinen asia jää sitten huomiotta – mikä on kyllä ihan hyvä, kun Suomen mediaa ja suomalaista somea seurailee. Eikä ne jutut siellä laivalla kovin fiksuja taida olla. 😀

    • Reply Liza in London torstai, 8 joulukuun, 2016 at 19:04

      Komppaan Lenaa, tuollainen toiminta on nimenomaan tahditonta. Eihän aikuisillekaan (toivottavasti? :D) anneta mitään satikutia, jos kielessä ei kaikki mene 100% putkeen – muuten saisimme sitä kaikki ihan koko ajan, niin omia kuin vieraita kieliä puhuessa. Olisi muutenkin ihanaa, jos kielten suhteen päästäisiin eroon täydellisyysajattelusta, joka luo turhia paineita eikä ainakaan edistä kielten oppimista ja ylläpitoa.

  • Reply Senna keskiviikko, 7 joulukuun, 2016 at 16:37

    No juu, niin oli minunkin tarkoitus puhua lapsilleni suomea! Olisihan se tyhmää olla opettamatta kun joka kieli minkä oppii pienenä on rikkaus! Niin minä ennen! Olen toki samaa mieltä edelleen mutta minun aikomus ei ollutkaan niin helppoa! Olen itse tullut 11 vuotiaana Saksaan. Saksankieli on minulle jo enemmän se minun oma kieleni kuin Suomenkieli. Perheeni asuu Suomessa joten puhun vain kerran viikossa Pupukerhossa suomea! Ekan lapseni kanssa puhuin Suomea ja hän osasi paremmin suomea kuin Saksaa. Sitten tuli kaksoset, olimme enemmän ulkona kavereittenkaa ja harvoin yksin kotona joten puhuimme myös saksaa enemmän! Minusta se oli outoa puhua lasten kanssa suomea jos oltiin saksalaisten kavereitten kanssa yhdessä! Sit lapset menivät tarhaan, puhuivat keskenään saksaa ja jotenkin se suomen kieli sitten jäi kokonaan pois kun minustakin suomi ei ollut se kieli minkä puhuminen tuntui hyvältä vaan teennäiseltä! Enkä haluaisi teeskennellä kun puhun lapsilleni. Nyt vanhempani puhuvat suomea lapsilleni ja kun vietämme koko kesän Suomessa yritän itsekin pysyä suomen kielessä mutta sen vaan niin nopeeta unohtaa, varsinkin kun lapset vastaavat saksaksi! Mutta minä yritän! Oishan se mahtavaa!

    • Reply lena / london and beyond torstai, 8 joulukuun, 2016 at 18:26

      Senna, mä tuun ens viikolla Pupukerhoon! Mulla oli lääkäri tänään just samaan aikaan ja mua harmittaa ihan älyttömästi etten oo vielä päässyt – tää menee jo ihan komiikan puolelle kun aina on torstaisin jotain. Sulla on varmasti saksa se ykköskieli, kun noin nuorena tänne saavuit ja sen suomen kielen ylläpito saati opettaminen eteenpäin on varmasti oma haasteensa. Mä jotenkin koen, että haluan minäkin aina puhua porukassa kaikkien yhteistä kieltä ja ne ovat juuri niitä tilaiteita jolloin puhun pienelle englantia. Ihana että pääsette kesät olemaan Suomessa, varmasti ihanaa isovanhemmille mutta myös kielen opinnoille 🙂

  • Reply Päivi / Puolivälissä tiistai, 6 joulukuun, 2016 at 18:44

    Voi Puppe ?
    Tosi hienoa että Matteo on innostunut suomen kielestä. Ehkä teillä jonain päivänä on perheen yhteisenä kielenä suomi… Oma mieheni ei ollut yhtään kiinnostunut opiskelemaan suomea silloin kun asuimme Suomessa ja sitä hän on jälkikäteen harmitellut. Oppiihan sitä kyllä väkisinkin kun joutuu kuuntelemaan meidän kahden pälätystä päivittäin, mutta kielitaito on sitten vain passiivista. Mutta lapsen kielitaito on tosiaan hyvällä tolalla niin kuin kirjoitinkin.

    • Reply lena / london and beyond torstai, 8 joulukuun, 2016 at 18:20

      No voi Puppe tosiaan 😀 😀
      Mä olen kovasti tehnyt töitä sen eteen, että meillä joku päivä puhuttaisiin italiaa. Tai siis ajatellut tekeväni. 😀 Kuten sanoin Mainzissa, ymmärrän ihan ok mutta se puhuminen.. voi apua! Tuo passiivinen kielitaito on tosi arvokas jo, ja jos miestä tekee mieli niin kyllähän sitä nopeasti suomen oppisi. Teidän pieni on kyllä haluttu työmarkkinoilla vielä joskus kielitaitonsa vuoksi!

  • Reply Laura tiistai, 6 joulukuun, 2016 at 16:10

    Meillä tämä ei ihan vielä ole ajankohtaista mutta kieltämättä mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää! Sinänsä helppo suomi-englanti yhdistelmä meillä, lisäjännitystä tuo vain se, että ainakin toistaiseksi asutaan kolmannessa maassa. Kieliasioista on aina mielenkiintoista lukea, oli kyse sitten monikielisistä lapsista tai parisuhteista 🙂

    • Reply lena / london and beyond torstai, 8 joulukuun, 2016 at 18:15

      Teillähän on siellä about samanlainen kuvio kuin meillä! Suomi-enkku on aika kiva yhdistelmä, tulee ainakin enkku opittua. Itseäni helpottaisi tosi paljon jos asuisimme Saksan sijaan englanninkielisessä maassa.. sitten tässä olisi jotain järkeä. 😀 Nää on kyllä mielenkiintoisia juttuja, jatkoa seuraa!

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani tiistai, 6 joulukuun, 2016 at 15:52

    Hienoa, että te vanhemmat kannustatte toisianne omien äidienkielien puhumisessa, se on ehkä tärkeintä koko hommassa. Meillä tilanne on tietysti hieman eri, koska olemme kokonaan suomalainen perhe ja lapset oppivat kaksikielisiksi kodin ulkopuolella. Mutta kyllä minäkin tunnen kaksi- ja useampikielisiä perheitä, joissa lapset hallitsevat sujuvasti useamman kielin. Sitten vastavuoroisesti tiedän myös perheitä, joissa lapset osaavat lähinnä asuinmaan kieltä, vaikka kotona puhutaan useita kieliä. Itsellänikin on suomikoulussa oppilaina lapsia, jotka eivät osaa puhua suomea, eivätkä välttämättä kovin hyvin sitä ymmärräkään, vaikka toinen vanhemmista on suomalainen. Useiden kielien oppiminen ja ylläpito vaatii työtä. Siis sitä, että kieltä kuulee ja käyttää aktiivisesti eri muodoissaan. Ja lapsissakin on eroja, joihinkin kielet uppoavat kuin itsekseen, joitakin ei voisi kielien opettelu vähempää kiinnostaa.

    • Reply Jonna / Lempipaikkojani tiistai, 6 joulukuun, 2016 at 15:54

      Pitää vielä lisätä, että minäkin olen välillä murehtinut lasteni suomen kielen säilymisestä, sillä erinomaisen suomen kielen taidon saavuttaminen ulkomailla asuessa ei ole ihan niin helppoa kuin luulisi. Eiväthän lapset Suomessakaan kieltä itsekseen opi, vaan esimerkiksi kielioppia opetellaan koulussa. Omia mietteitäni aiheesta löytyy täältä. https://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2016/04/09/sailyyko-lasten-suomen-kieli/

      • Reply lena / london and beyond torstai, 8 joulukuun, 2016 at 18:13

        Uskon, että teilläkin haasteita piisaa vaikka teoriassa suomenkielinen perhe olettekin! Kuitenkin asutte ihan saksankielisessä ympäristössä, eivätkä lapset esimerkiksi ole suomalaisissa / kansainvälisissä kouluissa. Tuo on tosi mielenkiintoista tuo sun Suomikoulun kokemus, että on lapsia jotka eivät kieltä oikein osaa. Mutta eihän se mikään ihme ole, jos toinen vanhemmista on linkki Suomeen ja Suomessa käydään harvoin. Saas nähdä, miten onnistuu itse tätä kieltä toiselle tuputtamaan… innolla odotan. Ja odotan sitä myös, millainen beibi kielten oppimisen kannalta on. Toivottavasti kielipäätä löytyy.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.