Lentäminen vauvan kanssa

Vauvabloggaaja täällä hei! Tai niin voisi päätellä, mikäli on yhtään lueskellut blogiani viime aikoina. Vauvabloggaajaksi en tosin aio ryhtyä, mutta näin pikkuisen alkutaipaleella on blogissa luonnollisesti tekstejä aiheeseen liittyen. Nyt jatketaan samalla linjalla yhdistettynä blogin teemaan eli matkailuun, eli puhutaan lentämisestä vauvan kanssa.

Meidän kolmen kuukauden ikäisellä vauvalla on takanaan kuusi nousu ja laskua. Lennot ovat menneet pääsääntöisesti oikein hyvin, ja vähän jotain tässä on aiheesta kuvitellut oppivansa.

Pikkuisen ensilennot olivat Suomen reissulla (kyseisen reissun aikana rattaat jäivät tosin Finnairin toimesta Helsinkiin), ja sitten jatkettiin reissua Italiassa sukuloinnin merkeissä. Oppiipahan pikkuinen ainakin matkustamaan, sitä meidän elämäntilanne tällä hetkellä vaatii. Eräs tuttumme täällä Düsseldorfissa sanoikin, että hänen lapsilleen lentäminen on melkein yhtä tuttua puuhaa kuin bussilla ajo, asuvathan hänen lastensa vanhemmat eri maissa ja näkevät molempia ei nyt viikoittain mutta melkein.

Minkä nuorena oppii jne.

IMG_6668

Pienen ensilento Düsseldorfista Helsinkiin. Lento oli Finnairin, mutta operoitiin Air Berlinin kalustolla. Matkustamomiehistö oli Finnairin, ohjaamomiehistö Air Berlinin.

Pieni viihtyy lentokoneessa hyvin

Hyvin pientä kitinää lukuunottamatta pikkuinen on viihtynyt lentokoneessa hyvin, eikä häntä tunnu haitanneen esimerkiksi nousut ja laskut esimerkiksi korvien osalta. Suurimman osan ajasta hän on nukkunut, ja loppuajan puolestaan seurustellut. Jos on alkanut kiukuttaa, niin olemme sillä hetkellä lahjoneet huoletta ruoalla. Näin on helpompi vauvalle, meille ja muille matkustajille. Kitinä on johtunut osin nälästä ja selkeästi pientä mietitytti uusi ympäristö – imetys toi sillä hetkellä turvaa. Meillä on käytössä äidinmaidon lisäksi korvikkeet, joten näiden kanssa on saanut taiteilla, ja saksalaisen neuvolantädin eli hebammen antamat ohjeet ruokailuväleistä on jätetty lentomatkoilla omaan arvoonsa.

Finnair vei pisteet kotiin

Olemme lentäneet toistaiseksi vain Air Berlinillä ja Finnairilla (osa lennoista Norran), ja rattaiden kanssa häröilystä huolimatta Finnair vie tässä vertailussa ehdottomasti pisteet kotiin. Finnairin lennoilla vauvalle tuodaan turvavyö ja pelastusliivi erikseen, ja aina kysyttiin tarvitaanko turvavyön kanssa apua. Vauvalle tarjottiin myös poikkeuksetta peitto käyttöön, mikä osoittautui itseasiassa hyvinkin tarpeelliseksi jutuksi ilmastoidussa lentokoneessa. Ystävällinen lentohenkilökunta lämmitti vauvan pullon, ja vaihdoimme lentoemännän kanssa ajatuksia lapsista koneen takakeittiössä pullon lämmetessä.

Italiaan mentiin puolestaan Air Berlinin kyydillä, jolloin taasen tökättiin turvavyö käteen koneeseen noustessa – eikä siitä sen enempää. Eihän sen vyön käyttö rakettitiedettä ole, mutta etenkin ensikertalaiselle voisi siitä mielestäni pienen briefingin pitää. Pelastusliiviä ei myöskään näkynyt eikä kuulunut, eikä peittoa. Kai sen olisi varmasti pyytämällä saanut, mutta minulla oli matkalla päällä vähän takapuolen alle yltävä villatakki ja sain pikkuisen käärittyä siihen kätevästi hänen matkustaessa sylissäni.

Onko lentoaikataululla merkitystä?

Meidän kohdallamme kaikki on sujunu hyvin riippumatta siitä, onko lento lähtenyt aikaisin aamulla vai iltapäivästä. Vähän tuli mietittyä aamukuudelta lähtevää lentoa, mutta muutaman tunnin myöhemmin lähtevä lento olisi maksanut 300€ enemmän – päätin säästää kyseisen summan. Muutamasta tunnista se oli liian kallis hinta maksettavaksi.

Itseasiassa klo 6:20 Firenzestä Düsseldorfiin lähtenyt lento sujui oikein hyvin. Pikkuinen on yleensä nukkunyt yöt putkeen, mutta on viime viikkoina alkanut heräämään kerran tai pari yössä. Ennen lentoa hän heräsikin optimaalisesti 3:30, sai ruoan ja siirsin hänet samalla auton turva-istuimeen. Lähdimme pian autolla lentokentälle, ja hän heräsi vasta noustessamme koneeseen. Hymyillen vieläpä, ja taisipa olla ainoa jota tuohon aikaan hymyilytti. Edessämme istuva amerikkalainen miesmatkustaja pyysi jopa ennen nousua paikan siirtoa koska (nukkuva) vauva istui takana, mutta koneen ollessa täynnä herra joutui tyytymään kohtaloonsa. En minäkään itkevää vauvaa välitä lennolla kuunnella, tuskin kukaan välittää ja minkäs sille mahtaa, mutta onneksi pikkuinen nukkui koko matkan. Siitäs sai.

IMG_6674

Kun vauva nukkuu, ehtii paneutua vaikka Monoclen maailmaan (jos ei ole tuttu lehti, niin suosittelen!)

Tässä muutama hyväksi havaitsemani, ehkä itsestäänselväkin vinkki lentämiseen vauvan kanssa. Vauvat ovat toki erilaisia, mutta nämä toimivat meillä:

– Varaa mukaan tarpeeksi ruokaa

Mukana oli reippaasti korviketta pullossa jonka saa viedä turvan läpi, sekä jauheena (jauheen sekoitin tarvittaessa pulloveteen, ostin hätävarapullon lentokentältä turvan jälkeen) sekä imetin, jos oli tarvis. En tykkää jostain syystä imettää julkisesti, mutta jos bebe muuttui levottomaksi lentokoneessa, imetin ison villatakin suojissa. (Taisin olla Teri Niitin unelma-imettäjä sillä hetkellä, vaikka vuoden urpoimman lentomatkustajan titteli herra Niitille meneekin. En ymmärrä miten jonkun imetys voi häiritä kanssaeläjiä niin paljon, etenkin kun tilanne kuvan perusteella näytti oikein siistiltä)

Ota mukaan varavaatetta

Googlettelin ennen matkaa, että vauvan suoliston toiminta saattaa vilkastua lennon aikana. Oliko tämä sitten kuuluisan vauva.fi:n infoa vai ei, en muista, mutta varasin kuitenkin mukaan pari ekstrabodya ja housuparia. Ja tiedättekös mitä – ne kaikki tulivat tarpeeseen. Matteon shortsitkin menivät vaihtoon, kun se pikkuisen vatsa alkoi aktivoitua juuri silloin kun aletaan lähestyä kohdetta ja turvavyönmerkkivalo syttyi. Ajoitus kunniaan ja niin edelleen. Eli omia vaatteita kannattaa myös pakata mukaan – ja itsellä iso Vilan villatakki lentomatkoilla on ollut pelastus. Lämmike niin itselle kuin vauvalle sekä samalla näkösuoja.

– Älä liioittele pakkaamisen kanssa

Mitä vähemmän vauvan kanssa matkustaessa on tavaraa, sitä parempi. Etenkin käsimatkatavaroissa. Pakkaa kaikki pieneen hoitokassiin, jossa tiedät missä mikin tavara on. Vaikka yllä kannustan ottamaan mukaan tarpeeksi ruokaa ja vaatetta, ei silti kannata lähteä liioittelulinjalle. Muutama vaatekerta menee pieneen tilaan, eikä ruokakaan kovin paljoa tilaa vie. Pyyhkeet, tutit ja vaipatkaan eivät ole tilasyöppöjä. Meidän pieni ei vielä leluja osannut kaivata, mutta kohta tilanne on varmasti eri. Pieni tavaramäärä auttaa myös lentokentällä, jossa ei rattaita välttämättä saa heti käyttöönsä ja vauva kulkee sylissä / kantorepussa. (se kantoreppu on muuten usein kullanarvoinen!)

Kysyin muutaman mieltäni askarruttavan kysymyksen aiheeseen liittyen bloggaajakollegaltani, From Karoliina -blogia kirjoittavalta Karoliina Åman-Yildiziltä, joka työskentelee Finnairilla lentoemäntänä.

1) Mikäli koneessa ilmanpaine laskee, vauvalle tulee ilmeisesti oma happinaamari kattopaneelista?

Kyllä vain, vauvalle tulee oma happimaski. Ja muistutuksena tähän liittyen, vanhempien tulee aina laittaa ensin oma maski, vasta sitten lapselle.

2) Mikä on turvallisin asento vauvalle nousussa / laskussa? Entä jos hätälasku osuu kohdalle?

Turvallisin asento nousussa/laskussa/turbulenssissa on aina kasvot menosuuntaan päin, mielellään hieman sivussa, eli vanhemman toisella jalalla istuen. Näin ollen, jos joudumme pyytämään asiakkaita menemään pakkolaskuasentoon, ei vauva jää puristuksiin vanhemman alle vaan on siinä vieressä. Vanhemman tulisi myös tuolloin kevyesti kallistaa vauvakin etukumaraan ja suojata kädellään vauvan päätä.

Nousun ja laskun aikana moni vanhempi pitäisi mielellään lasta sylissä kasvot itseensä päin, mutta kannattaa miettiä, kuinka huono tuo asento on vauvan selälle, jos kone vaikka yllättäen joutuu tekemään äkkijarrutuksen ja vauva nytkähtää siitä taaksepäin.

3) Jaa vinkkisi vauvan kanssa matkaavalle vanhemmalle!

Rennosti matkaan vaan, ja aina kannattaa meiltä kysyä, jos jokin asia mietityttää tai askarruttaa lapsen kanssa matkustamisessa. Eikä kannata yhtään olla huolissaan, jos lapsi itkeskelee – siitä ei meistä kukaan hermostu, moni meistä on myös matkusteleva vanhempi vapaa-ajallaan. Ja mannertenvälisillä lennoilla jos matkaa pienen (alle 9 kg) vauvan kanssa, kannattaa varata paikka johon saa vauvalle kopan, tämä varsinkin yölennoilla helpottaa vanhempien oloa ja matkaa!

Kiitos vastauksista Karoliinalle! Karoliinan seikkailuja lentoemäntänä ympäri maailmaa voi lukea From Karoliina -blogista.

Miten teillä muilla on lennot vauvan kanssa sujuneet? Olisi mukava kuulla kokemuksia!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply Terhipe maanantai, lokakuu 10, 2016 at 14:54

    Parin vuoden aikana ollaan ehditty lentää jo niin monesti, että en enää edes oikein muista, mitä sitä koneessa tuli tehtyä ennen lasta. Toisinaan ollaan valmistauduttu hyvin, toisinaan unohdettu eväät, vaipat (apua!!!), lelut tai ipad, matkustusluvat toiselta vanhemmalta. Toisinaan olen toivonut, ettei laukut tulisi meidän kanssa samaan aikaan, jotta olisi edes jokin mahdollisuus päästä jatkoyhteysjunaan säädyllisesti. Onneksi me lennetään niin lyhyitä lentoja, että ei niillä oikein voi tapahtua mitään peruuttamattomia katastrofeja, ja vaikka tapahtuisikin, kohta jo laskeudutaan. Alussa itsekin stressasin pakkailuja enemmän, mutta sittemmin on meno rauhoittunut. Kaikesta selviytyy, kunhan on kentällä ajoissa, että ehtii koneeseen! Linkin takaa voi lukea meidän kommelluksia matkadokumenttien kanssa sekä viimeisimmän Suomen-loman menotunnelmat sekä pari huonompaa kokemusta Helsinki-Vantaalta: http://kolmikieli.blogspot.co.uk/2016/07/kotimaanmatkailua.html

  • Reply Lähinnä Kati sunnuntai, lokakuu 9, 2016 at 21:52

    Meillä on nyt kaksi lasta marinoitu lentomatkustamisella. Esikoinen ei ollut vauvana yhtään niin joustava kuin tämä toinen, nimittäin hän ei jostain syystä saanut nukahdetuksi sylissä. Olikin kyllä jo 10kk ikäinen, kun matkusti lentokoneella ekan kerran. Onneksi oltiin sijoitettu ylimääräiset roposet etummaiselle penkkiriville, niin saatiin laps nukkumaan jalkatilaan viltin päälle. Tää toinen taas on ollut helppo, kun oli varsinainen sylimaakari muutenkin. Hän aloitti lentämiset aikaisemmin 5kk iässä, joten ehkä silläkin oli sitten merkitystä.

    Pakkaaminen. Se onkin melkoinen pohtiminen, miten saada kaiken tarpeellisen laukkuun käden ulottuville mutta liikaa ei saisi ottaa. Pitää olla varavaatteet lapselle (ja sille toiselle lapselle) ja myös vanhemmille. Juotavaa ja naposteltavia kaikille. Lapsille leluja, mielellään heille uusia. Vanhemmat ei tarvitse ajanvietettä, kun on ne lapset. Joka reissulla olen nauranut, kun olen kantanut käsimatkatavaroissa täysin TURHAAN naistenlehtiä, jopa kirjan! Hahhahahah!

    Mutta tärkeimpänä sanoisin, että lähtee vaan. Ja lähtee tarpeeksi ajoissa (=säätövara)! Siinä sitä vanhemmat oppii ja lapset tottuu. Eikä hullujakaan lentoaikoja tarvitse pelätä. Meillä esikoisella oli hankaluuksia unien kanssa, mutta siltikin selvittiin. Otin mannertenvälisellä lennolla asenteeksi, että reissu on salettiin fiasko joten ei stressattu mistään. Ja kaikki meni lähes täydellisesti. Laps valvoi mutta mitä sitten. Heilahtipa kerralla aikavyöhykkeet oikeaan suuntaan. Uskomatonta, miten alle 2-vuotias pystyi valvomaan tunnin päikkäreillä aamuyön pikkutunneille asti. Hyvällä meiningillä, vieläpä!

    Voisikin kirjoittaa omaan blogiin vinkit vauvan/lapsien kanssa lentämisestä. Homma hieman mutkistuu, kun on uhmaikäinen vauvan vastaparina…

    • Reply Lähinnä Kati sunnuntai, lokakuu 9, 2016 at 21:53

      Voi ARGH, tuli kahdesti. Anteeksi.

      • Reply lena tiistai, lokakuu 11, 2016 at 15:22

        Saa mulle kahdesti kommentit laittaa, no probs 😉

  • Reply Lähinnä Kati sunnuntai, lokakuu 9, 2016 at 21:51

    Meillä on nyt kaksi lasta marinoitu lentomatkustamisella. Esikoinen ei ollut vauvana yhtään niin joustava kuin tämä toinen, nimittäin hän ei jostain syystä saanut nukahdetuksi sylissä. Olikin kyllä jo 10kk ikäinen, kun matkusti lentokoneella ekan kerran. Onneksi oltiin sijoitettu ylimääräiset roposet etummaiselle penkkiriville, niin saatiin laps nukkumaan jalkatilaan viltin päälle. Tää toinen taas on ollut helppo, kun oli varsinainen sylimaakari muutenkin. Hän aloitti lentämiset aikaisemmin 5kk iässä, joten ehkä silläkin oli sitten merkitystä.

    Pakkaaminen. Se onkin melkoinen pohtiminen, miten saada kaiken tarpeellisen laukkuun käden ulottuville mutta liikaa ei saisi ottaa. Pitää olla varavaatteet lapselle (ja sille toiselle lapselle) ja myös vanhemmille. Juotavaa ja naposteltavia kaikille. Lapsille leluja, mielellään heille uusia. Vanhemmat ei tarvitse ajanvietettä, kun on ne lapset. Joka reissulla olen nauranut, kun olen kantanut käsimatkatavaroissa täysin TURHAAN naistenlehtiä, jopa kirjan! Hahhahahah!

    Mutta tärkeimpänä sanoisin, että lähtee vaan. Ja lähtee tarpeeksi ajoissa (=säätövara)! Siinä sitä vanhemmat oppii ja lapset tottuu. Eikä hullujakaan lentoaikoja tarvitse pelätä. Meillä esikoisella oli hankaluuksia unien kanssa, mutta siltikin selvittiin. Otin mannertenvälisellä lennolla asenteeksi, että reissu on salettiin fiasko joten ei stressattu mistään. Ja kaikki meni lähes täydellisesti. Laps valvoi mutta mitä sitten. Heilahtipa kerralla aikavyöhykkeet oikeaan suuntaan. Uskomatonta, miten alle 2-vuotias pystyi valvomaan tunnin päikkäreillä aamuyön pikkutunneille asti. Hyvällä meiningillä, vieläpä!

    Voisikin kirjoittaa omaan blogiin vinkit vauvan/lapsien kanssa lentämisestä. Homma hieman mutkistuu, kun on uhmaikäinen vauvan vastaparina…

    • Reply lena tiistai, lokakuu 11, 2016 at 15:21

      No ehdototmasti juuri näin, tärkeintä on se että lähtee. Ymmärrän, että se voi olla monelle iso kynnys lähteä, mutta kun esim lento on varattu niin vähän ”helpottaa” jo. Useimmiten kun se matka menee oikein hyvin. Mulla on lento yksin pikkuisen kanssa edessä ensi kuussa klo 6 sharp, mutta tuon edellisen lennon kokemuksella siitäkin uskon selviäväni. Onneksi on se lento tässä taustalla, muuten varmasti panikoisin ihan hurjasti! Voipi olla että me päästään kokemaan mannertenväliset ensi talvena, tosin tilannetta helpottaa se että pikkuinen ei suurella todennäköisyydellä vielä silloin kävele. Sen jälkeen kyllä tilanne taitaa muuttua – ja etenkin silloin kun on uhmaikäinen mukana. Looking forward… 😀 Ps. Kirjoittele ehdottomasti kokemuksista blogiin, mua kiinnostaa aina lukea 🙂

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty sunnuntai, lokakuu 9, 2016 at 21:22

    Jos kanssamatkustajat näyttävät nyrpeää naamaa vauvan kanssa matkustavalle, niin aina voi lohduttautua sillä ajatuksella, miltä heidän naamansa näyttävät, kun taakse/eteen/viereen/tai edes samaan lentokoneeseen pyyhältää perhe kolmen lapsen kanssa. Harvoin siitä hurraa-huutoja saa, mutta harvoin ollaan myöskään oltu koneen huonoiten käyttäytyviä matkustajia. Ihmisillä vain on helposti ennakkoasenteita siitä, että nyt joutuu koko matkan joko kuuntelemaan huutoa tai kestämään selkäänpotkimista.

    • Reply Kati maanantai, lokakuu 10, 2016 at 07:44

      Mä lohduttaudun sillä ajatuksella, että voisin olla myös holtittomasti känninen keski-ikäinen mies, joka päättää avautua kaiken kurjuudesta. 😀 Eli todellakin uskon, että huonolla ennakkoasenteella on varmasti kurjempi matka. Useinhan kaikki lasten ininät ei edes kuulu koneen hurinan läpi.

      Meille on parikin kertaa tullut lähellä istunut matkustaja kehumaan, miten hienosti lapsi/lapset jaksoivat matkustaa lentokoneessa. Ehkä he näkivät, että paikoittain on ollut vanhemmilla raskasta lukuisine vessakäynteineen ja ”älä potki edessä istuvan penkkiä” -hokemien kanssa. Että pieni kehuminen voisi piristää vanhempien mieltä. Ja kyllä piristi: me onnistuttiin!

      Yritän muistaa saman itse, kun näen tuskanhiessa matkustavan perheen. Pieni tsemppaus auttaa jaksamaan. Jos vauva huutaa, uskoisin että vanhemmilla on paljon pahempi olo siitä kuin yhdelläkään kanssamatkustajalla.

      • Reply lena tiistai, lokakuu 11, 2016 at 15:17

        Oi voi, voin kuvitella fiilikset kun porukka näyttää kurjaa naamaa kolmen lapsen kanssa paikalle saapuessa. Ja hölmöä on se, että ihmisillä on liikaa ennakkoasenteita – mä oon kans sitä mieltä mitä Kati tuoss sanoo, että känniset keski-ikäiset (tai no, minkä ikäiset tahansa) aiheuttavat varmasti enemmän metelä kuin moni lapsiperhe. Pieni kehuminen varmasti piristää, ja itselläkin on sympatiat hurjasti nousussa lapsiperheitä kohtaan. Vanhemmilla se kurjin olo siinä tilanteessa on, veikkaan!

  • Reply kati sunnuntai, lokakuu 9, 2016 at 19:02

    Teillä on näköjään hyvin mennyt lentojen kanssa. Hyvä juttu. Meillä kans pikkunen oli 3kk vanha ja nukkui koko matkan. Pientä kitinää oli ekaks ennen kun sain tissin suuhun. Meillä kans edellä olevien päät alkoivat kääntyilemään kun huomasivat että tullaan taakse. Niillekkin ähäkutti että pikkunen vaan nukkui. Ens kesänä voi olla eri meininki.

    • Reply lena / london and beyond maanantai, lokakuu 10, 2016 at 16:34

      Hyvä homma, että tässä kommenttiboksissa todistetaan että bebetkin ovat hyviä matkustajia. 🙂 Ja jos itkettää, niin löytyy usein keino. Ja jos ei löydy, niin minkäs sille voi! Mä luulen muuten kans että ens kesänä voi olla ihan eri tuulet haha, pitää ottaa kiristyskeinot käyttöön 😀

  • Reply Senna sunnuntai, lokakuu 9, 2016 at 18:34

    Moi, teillä kuulostaa myös helpolta tuo reissaaminen! ??Jos vanhemmat eivät ota pulttia matkustelemisesta niin ei ne lapsetkaan siitä stressaa! Meillä ollaan myös ihan pienestä lennetty Usan ja Suomen lentoja eikä ikinä ole ollut vaikeuksia. Paitsi välillä käsimatkalaukkujen rappusissa koneeseen kantamisessa kun minä yksin neljän pojan laukkuja vauva sylissä en ole saanut kannettua mutta joku auttavainen ollaan löydetty tai pakotettu auttamaan! ? Pojat nukahtavat yleensä jo ennen nousua ja herätän heidät kun ollaan laskeuduttu, joten suosittelen kyllä tosi aikaisia tai iltalentoja! Ja nenätipat ovat pakolliset jos on flunssaa niin ei satu korviin! Hyvää matkaa kaikille!

    • Reply lena / london and beyond maanantai, lokakuu 10, 2016 at 16:31

      Senna, sä oot kyllä konkari tässä jutussa! Neljän pojan kanssa yksin reissaamisessa on jo sen verran haastetta että saat jakaa nuo vinkit joskus. 😀 Mulla on jo kädet täynnä työtä tän yhden kanssa. Ne tosi aikaiset lennot toimivat yllättävän hyvin sanon minä, kun tuo pieni vaan nukkuu ja hyvä että huomasi edes olevan lentokoneessa. Illalla lennot toimii varmasti myös, lähdetään taas kohta Suomeen ja ainoa fiksu lento jolla ehditään jatkolennolle lähtee klo 1145. Noh, kai silloinkin voi nukkua. 😀

  • Reply Kohtteena maailma / Rami sunnuntai, lokakuu 9, 2016 at 17:25

    Lennot on mennyt itsellä lasten kanssa aina hyvin, ihan muutaman kuukauden ikäisestä teineihin. Kun pienestä pitäen on lennetty muksujen kanssa, niin vanhemmat kuin lapset tottuvat niihin. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, niin sen tärkeämpää on käsimatkatavaroihin pakata tarvittavat asiat siten, että niillä on helposti löydettävä looginen järjestys. Mannerten välisille lennoille suosittelen vauvoille koppapaikan varaamista ja lähempänä kahta vuotta oleville jo oman paikan varaamista. Vaikka alle kaksivuotiaat saavatkin sylissä lähes ilmaiseksi matkustaa, niin matkustusmukavuus kasvaa aika paljon paremmaksi omalla paikalla.

    Tässä omia vinkkejä mannertenvälisille lennoille lasten kanssa: http://kohteenamaailma.fi/perhematkailu/mannertenvaliset-lennot-lasten-kanssa/ ja ylipäätään vinkkejä&ideoita lasten kanssa reissaamiseen: http://kohteenamaailma.fi/perhematkailu/matkalla-lasten-kanssa-matkachat/

    • Reply lena maanantai, lokakuu 10, 2016 at 16:47

      Oon ihan samaa mieltä tuosta, että mitä pienempänä aloittaa niin tottuu sitä paremmin. Sitten se onkin sitä ”bussilla” ajoa, joka kuuluu elämään! Vanhempiakin helpottaa se, että pikkuinen on tottunut matkaaja. Ja toki se tavaramäärän hallinta, itsekin peräänkuulutan tuota loogista järjestystä. Me ollaan mietitty pitäskö joskus pienelle varata oma paikka, mutta nuo Suomen lennot on täältä muutenkin ihan kamalissa hinnoissa (800e oli viimeisin Suomen keikka), niin ollaan jätetty harkinnan asteelle. Kiitti vinkeistä muuten, oon tainnut ainakin toisen noista jo lukeakin. Käyn vielä tsekkaamassa 🙂

  • Reply Laura R. | RIMMA + LAURA -matkablogi sunnuntai, lokakuu 9, 2016 at 17:12

    Mä kirjoittelin kans aikoinaan vinkkejä vauvan kans lentämiseen: http://rimmalaura.com/2016/02/19/kuusiviikkoinen-vauva-lentokoneessa/
    Tuolta löytyy mm. pakkauslistaa ym. 🙂

    Hyvin on meilläkin sujunut pojan kanssa kaikki viisi lentoa tähän mennessä. Imettäminen on aina tuonut lohtua jos on meinannut itkettää, ja niin noustessa kuin laskeutuessakin oon aina surutta tuikannut kaverille tissin suuhun, riippumatta siitä et kasvojen pitäis suosituksen mukaan olla eteenpäin. Imetys ei vaan oikein toimi niin ja mieluummin pidän lapsen tyytyväisenä kuin katselen vihaisia katseita kanssamatkustajilta. Tosin Kreikastakin palatessamme poika vaan veteli hirsiä koko laskeutumisen ajan eikä herännyt edes koneen melko pomppuiseen laskeutumiseen. Hereillä hän on myös aina ollut pelkkää hymyä muisen matkaajien iloksi ☺️

    Mies on meillä joutunut joka kerta myös vaipanvaihtohommiin lentäessämme, joten varmasti se pitää paikkaansa, että näiden suolentoiminta tehostuu lentokoneessa, hah ?

    • Reply lena / london and beyond maanantai, lokakuu 10, 2016 at 16:28

      Flashback, mäpäs olinkin lukenut ton postauksen aikaisemmin, muistui hyvin mieleen 🙂 samoilla linjoilla ollaan, ja oot kyllä hyvin oikeassa noissa jutuissa. Meiltä meinas vaipat unohtua anopille (oops), joten oli ihan hyvä että tsekattiin laukun sisältö ennen matkaa. SIinäpäs sitä olis ollut ihmettelemistä. Meillä joutu Matteo kans hommiin (nää hommat on isolta osin ulkoistettu Matteolle, vetosin siihen että olin raskaana, kärsin raskaudesta ja hoidan yöruokinnat suurelta osin joten tää homma jää hänelle 😀 ). IHana että teillä on mennyt matkat hyvin, ja oon ihan samaa mieltä että imetys on kyllä paras kiukun estäjä. Mommy’s Magic, kuten meidän neuvolantäti tapaa sanoa.. 😀

  • Reply Merja / Merjan matkassa sunnuntai, lokakuu 9, 2016 at 14:27

    Kun omat lapset olivat pieniä, emme lentäneet heidän kanssaan, joten vinkkejä siihen en osaa antaa. Mutta teillä näyttää olevan nyt jo hyvin kokemusta ja Karoliinan vinkit vielä lisäksi, niin niillä kyllä pärjää. Strictly Style -blogissa taisi muuten joskus olla myös jotain lentovinkkejä vauvan kanssa, ellen väärin muista. Paljon teidän pieni on jo päässyt näkemään maailmaa 🙂

    • Reply lena / london and beyond maanantai, lokakuu 10, 2016 at 16:22

      Kiitos vinkistä Merja, mäpäs käyn tutkimassa Strictly Style-blogin jutun aiheesta. Kiinnostaa miten muilla menee… vaikka toistaiseksi olemme selvinneet kommelluksitta, mä luulen että meidän hyvin tuuri lppuu jossain vaiheessa 😀

    Leave a Reply