Ihana Maman Finlandaise!

Ulkosuomalainen, oma yritys, lapsiperheen arki… asiat, jotka kuvaavat omaa arkeani tällä hetkellä varsin hyvin. Moni seuraamani blogi liittyy tällä hetkellä yllämainittuihin ajatuksiin, matkailuaiheiden ohella.

Tällä hetkellä Etelä-Ranskan Antibesista päivittyvää Chez Helena -blogia olen seurannut jo ties kuinka kauan, ja kun kuulin blogin emännän, kanssasavolaisen Helena Liikanen-Regnerin kirjoittavan omaan elämäänsä pohjautuvaa kirjaa, tiesin haluavani lukea kirjan. Sen vuoksi, että on ihan mahtavaa että omia unelmia lähdetään toteuttamaan ja myös siksi, että Helenan tarina liippaa aika läheltä omaani.

Luen jonkin verran ulkosuomalaisten ja expattien kirjoittamia kirjoja, esimerkiksi Satu Rämön Islanti-opus oli ihan mahtava. Lukulistalla on tällä hetkellä Lisa Webbin Once Upon An Expat -kirja. Oli siispä oikein mukavaa, kun kirjan kustatanut Atena Kustannus antoi minulle Maman Finlandaise -kirjan näytekappaleen luettavaksi. Kirjan aloitin jo Suomen lomalla ja sain luetuksi loppuun kotona Saksassa. Mukana se oli lentokoneessa ja pääsin kirjan kanssa tositoimiin lentomatkalla, kun pikkuinen nukkui.

Maman Finlandaisen tarina lyhyesti: Helena tapaa ranskalaisen insinöörimiehensä Tahkolla (missäs muualla!), pari muuttaa yhteen, sitten jossain vaiheessa lähdetään Kaliforniaan josta perheen kasvaessa kolmesta neljään muutetaan Eurooppaan, Ranskan Rivieralle. Nämä ovat äkkisiltään juuri niitä paikkoja, joissa mielellään niin lomailisi kuin asuisikin (no okei, Tahko ehkä siellä listan häntäpäässä näistä vaihtoehdoista).

14454633_10154073836603315_928086021_n

Kirjailija kotiseuduillaan Ranskan rivieran Antibesissa (jealous much?). KUVA: Helenan kotialbumi

Kirja on Helenan tarina ulkosuomalaisuudesta, ja asiat kerrotaan mukavan konstailettomasti niinkuin ne ovat. Voisi kuvitella, että elämä tuolla etelässä ”palmun alla” on ikuista aurinkoa ja iloa, mutta eihän se ole. On niitä hetkiä, kun toivoisi olevansa ihan muualla ja asioiden lutviutuvan itsestään. Jokainen ulkomailla asunut tietää tämän. Realistisesta otteestaan huolimatta Maman Finlandaise on kuitenkin positiivinen kirja, ja sen takia se on helppo ja hyvänmielen luettava.

Muutama asia puhutteli itseäni kirjaa lukiessa. Siinä esimerkiksi mietitään usein, että mitenköhän tämäkin asia tehtäisiin Suomessa, mutta teksti tuo esiin kivasti sen tosiasian, että asioita voi tehdä oikein useammalla tavalla. Tämä on asia, joka itseäni aina vähän jopa ärsyttää Suomessa – se, että muualla muka ei osata. Toisekseen, on kiva lukea toisenkin yrittäjä-äidin ajatuksia maailmanmenosta vieraassa maassa arjen keskellä. Vertaistukea siinä mielessä, että seinät tuntuvat joskus kaatuvan päälle kotona ja haluat uppoutua joskus yhdeksi hetkeksi täysillä työasioihin vaikka lapset tärkeitä ovatkin.

On myös hauska lukea kulttuurien sekamelskasta jokapäiväisessä elämässä. Helenan ja ranskalaisen miehensä kotona eri kulttuureista on koostunut hauska arkipäivän kokonaisuus, ja naurahdin ääneen kun luin kohtaa jossa ranskalainen mies nauttii vain sen yhden lasin viiniä ja suomalaista toista puoliskoa tekisi kovasti mieli toista tai kolmatta. Tämähän on juuri niinkuin meillä. Meillä on hyvä kokoelma anopin lähettämää toscanalaista viiniä, mutta Matteo ei ole koskaan tykännyt kuin maksimissaan siitä yhdestä. Ja minä suomalaisena en haluaisi missata sitä tilaisuutta, kun viininharrastaja-anopin valitsemaa viiniä olisi tarjolla.

Kirja voisi olla kuin omasta kynästäni, jos yksityiskohdat pystyisi muuttamaan. Elämä ilman sukulaisten tukiverkkoja lähietäisyydellä, uuden maan haasteet, yrityksen pyörittäminen ja lapset. Helena asuu tuolla vähän etelämpänä tosin ja anoppi samassa maassa, mutta kuitenkin.

Hyvä Helena, kirja on tosi kiva kokonaisuus! Ja ehkä me joskus luetaan lisääkin Helenan kirjoja, sillä viestittelin hänen kanssaan tänään ja haaveissa taitaa siintää tv- ja kirjoitusjuttujen lisäksi myös toinen kirja. Sitä odotellessa!

Previous Post Next Post

1 Comment

  • Reply Marimente lauantai, lokakuu 8, 2016 at 11:47

    Olen kuullut paljon hyviä kokemuksia tästä kirjasta, ehkäpä pitää tilata itsekin itselleni vaikkapa joululahjaksi! Ja samoja seikkoja mitä mainitsit pohdin myös omassa mielessäni, kuten sitä miten joidenkin mielestä Suomen ulkopuolella ei osata tehdä asioita ”oikein”. Kyllä ne asiat hoituu yleensä tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin, mutta hoituvat kuitenkin 🙂 Vähän kuin Pisan tornin rakentaminen: ”vinossa, mutta VALMIS!” 😀

  • Leave a Reply