Pian elämä voittaa

IMG_3738

Huh huh mikä viikko takana. Onnellinen, mutta fyysisesti vähän hankala. Vähän kuulumisia tähän väliin, olkaas hyvät! (tulipas vähän radikaali otsikko, mutta kohta tässä ollaan taas jaloillaan!)

Alkuun: beibi on aivan ihana tietenkin, suloinen ja lutuinen kuin mikä. Syö ja nukkuu.

Sitten muutama kuuluminen omasta arjestani. Käsittelen saksalaista terveydenhuoltoa esimerkiksi raskauden osalta myöhemmin, mutta näin lyhyesti. Leikkausarpi tekee elämästä ajoittain hyvin haastavaa, mutta joka päivä on helpompi. Paljon helpompi. Minut leikannut lääkäri näyttää tehneen siistiä käsityötä, haava on niin siisti kuin se tässä tilanteessa voi olla ja paranee hyvin.

En pysty nukkumaan omassa sängyssä, vaan joudun raahautumaan öisin olohuoneen sohvalle. Vierashuoneen sänkykin on liian kova, joten olohuoneen sohva on ainoa vaihtoehto. Pääsen sieltä helpoiten ylös ja se on sopiva selälle, jota jomottaa usein makuuasennossa.

Olen käynyt lyhyillä kävelylenkeillä kodin ympäristössä, ja eilen saavutettiin uusi merkkipaalu. Kävimme lentoasemalla autolla ja olin pois kotoa kolme tuntia. Vaihtelu toden totta virkistää ja vaikka automatkalla kaivonkansien päältä ajaminen vähän vatsaa jomottikin, olin todella onnellinen että lähdin mukaan noutamaan tuoreita isovanhempia lennolta. En taida olla koskaan ollut noin iloinen kolmen tunnen automatkasta, pienestä on joskus ilo revittävä! Huomaa kyllä, että kunto ei ole tosiaan huipussaan, vaan simahdin reissun jälkeen vanhalle tutulle sohvalle melkein heti kättelyssä. Onneksi babykin nukkuu oikein mallikkasti öisin, joten saimme kaikki hyvin unta.

Tiesin toki, että sektiosta toipuminen ei ole lastenleikkiä. Otin asiasta perusteellisesti selvää etukäteen, sillä lääkärini lupasi minulle alunperin sektion niin halutessani – minulla on aina ollut kammo synnytyksestä. Hätäsektio on kuitenkin aina isompi toimenpide, ja toipuminenkin kestää kauemmin kuin normaalista sektiosta. Koska olin henkisesti valmistautunut kipuun, ei tämä tullut isona yllätyksenä. Ja ensi päivien jälkeen kaikki on ollut siedettävää, vaikkakin vähän hankalaa kuten tuossa yllä kuvailin. Eli asenne on vaikuttanut paljon, ja mieli pysynyt oikein hyvänä haasteista huolimatta. Etenkin, kun tietää että tällaisia toimenpiteitä ei turhaan tehdä.

Artikkeli raskaudesta ja synnytyksestä Saksassa on tulossa ulos piakkoin, onko teillä toiveita aiheen tiimoilta? Mitään, mitä haluaisit kuulla?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Susanna maanantai, heinäkuu 18, 2016 at 21:57

    Hyvä kuva! sopisi hyvin profiilikuvaksesi, näytät onneliselta

    • Reply lena torstai, heinäkuu 21, 2016 at 08:23

      Kiitos Susanna! :)) Pitää harkita vaihtoa!

  • Reply SariKoo.fi maanantai, heinäkuu 18, 2016 at 13:14

    Isosti tsemppiä sinne! Leikkaus kun leikkaus vaatii paljon kropalta palautuakseen ja tuohon kun yhdistetään vielä kaikki raskauden aiheuttamat hormonimyllyt niin huhhuh! Paljon positiivista mieltä <3

    • Reply lena torstai, heinäkuu 21, 2016 at 08:22

      Suurkiitos SAri <3 nyt ollaan jo voiton puolella ja voin kohta alkaa pitää pientä jo kunnolla sylissäkin pystyasennossa! Vähän vaatii sitkeyttä, mutta paranemaan päin ollaan!

  • Reply Maarit Johanna lauantai, heinäkuu 16, 2016 at 10:10

    Mie oon aina ajatellut, että jos joskus saan lapsia niin sektiolla, koska pelkään niin jumalattomasti koko ajatusta raskaudesta ja synnytyksestä. Nyt en taas ole ihan varma. Onneksi et ole asian kanssa yksin vaan kaikki äidit tietää nuo tunteet kun on vielä se vastasyntynytkin vierellä. Pidän sormet ja varpaat ristissä, että sulla pian helpottaa ja pääset normaaliin – siihen uuteen normaaliin! – elämään pian taas kiinni 🙂 <3

    • Reply lena torstai, heinäkuu 21, 2016 at 08:21

      No mulla oli TÄYSIN samat ajatukset, ja lääkäri lupasi mulle jo sektion halutessani (Saksassa asiasta ei tarvitse tapella). Eli suunniteltu sektio olisi ollut ilmeisesti todella paljon yksinkertaisempi toimenpide, nyt mentiin vauhdilla ja sisuskaluja säästelemättä. Ainakin olen kuullut positiivista palautetta noista suunnitelluista. Kirjoitan jutun blogiin aiheesta kunhan saan ajatukset kasaan. Kiitos Maarit, elämä helpottaa koko ajan <3

  • Reply pia/aurinkokujalla perjantai, heinäkuu 15, 2016 at 09:41

    Yhdyn edelliseen kirjoittajaan, kun en sinua tunne.
    Osallistuppas kastehelmi (6) kulhojen arvontaan mun blogissa.

    • Reply lena torstai, heinäkuu 21, 2016 at 08:19

      En valitettavasti päässyt linkistä eteenpäin!

  • Reply Sannahof // Unelmamaja perjantai, heinäkuu 15, 2016 at 06:54

    Nyt vaan mama otat ihan iisisti! Ihanaa, että elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa ja pääset vielä enemmän kiinni vauvakuplaan 🙂 lähetän täältä kaukaisuudesta onnenhaleja ja lämpimiä ajatuksia koko perheellenne!

    • Reply lena torstai, heinäkuu 21, 2016 at 08:19

      Ihanaa kiitos Sanna <3 Nyt on jo paljon parempi fiilis ja esim kääntyminen sohvalla ei satu ja tunnu että vatsa repeää. Elämä voittaa!

    Leave a Reply