”Mikä on parasta ulkosuomalaisuudessa?” on kysymys, johon kuvittelun aluksi löytyvän helposti vastauksia. Hetken asiaa pähkäiltyäni totesin, että kysymys on kaikkea muuta kuin simppeli ratkottavaksi. Yritetään kuitenkin.
Haastoin ulkosuomalaisten bloggaajaryhmässä mukaan muutkin ulkomailta bloggaavat suomalaiset käsittelemään aihetta (lisään tämän jutun loppuun linkit muiden juttuihin, josta ne löytää helposti). Jännä nähdä, millaisia vastauksia saamme muille maille asettuneilta suomalaisilta lukea – sana kun on vapaa. Lempipaikkojani-blogin Jonnan artikkeli ilmestyi ennen omaani ja panin merkille yhden hauskan yksityiskohdan ennenkuin tämä artikkeli päätyi julkaistavaksi. Niin Jonnan jutussa kuin omassa luonnoksessanikin mainittiin ”rusinat pullasta”, omassa luonnoksessani jopa kolme kertaa. Kai tästä voi jotain päätellä, hah!
Tästä jutusta taitaa tulla aikamoinen sillisalaatti, mutta tulkoon.
Vappua voi juhlia vaikka Thamesin rannalla, kun ei muuta vaihtoehtoa ole
Ensimmäisenä tulee mieleen ulkosuomalaisuuden tuomat kokemukset ja mahdollisuudet. Vuonna 2007 maailmalle lähtiessani minusta tuli ulkosuomalainen. En silloin tiennyt jäisinkö vai palaisinko, ja nautin siitä tunteesta. Kaikki oli avoinna, olo oli vapaa, eikä ollut huolen häivää. En tosin tiedä vieläkään palaanko koskaan, joten tunne on jokseenkin sama. Vähän haikeampi tosin, koska paluu ei vaikuta kovinkaan todennäköiseltä.
Toinen tykkää asua ja olla Suomessa, toinen ulkomailla. Itse olen jossain näiden kahden vaihtoehdon välimaastossa, mutta silti Suomeen muuttaminen ei ole tällä hetkellä vaihtoehto. Kallistun ulkomaiden puoleen osittain käytännön syistä, sillä meidän muuttamisessamme Suomeen ei olisi järjen häivää tässä talous- ja työtilanteessa, ja elintaso tulisi väkisin tippumaan.
Matteon alalla on Suomessa kovat ajat, ja vaikka itse työllistyisinkin (en tiedä, ulkomaalaiset tutkinnot arvostetuistakaan yliopistoista eivät valitettavasti ole Suomessa sitä kovinta valuuttaa, niin hölmöläisen touhulta kuin se kuulostaakin), en pystyisi rakentamaan omaa yritystäni samalla tempolla kuin nyt. Yrittäjyys on asia, josta kovasti nautin ja se mahdollistaa osaltaan tämän kiertolaiselämän. Töitä on koko ajan enemmän, ja toivottavasti meno jatkuu samanlaisena ja paljon parempana tulevaisuudessakin – koskaan kun ei tiedä, minne ja milloin taas mennään.
Eli ulkosuomalaisuudessa parasta ovat mahdollisuudet, joita Suomessa meillä ei olisi. Niin taloudellisesti, kuin kokemuspankinkin osalta. Vapauden ja jonkinasteisen juurettomuuden kuuluu myös asiaan: ei kuulu oikein minnekkään, mutta kuuluu kaikkialle. Muuttamisesta on tullut helppoa.
Parasta on myös se, että tein aikanaan päätöksen lähteä. Ulkosuomalaisuus on itselleni se juttu, ”jota ei tarvitse katua myöhemmin”, ja se on opettanut paljon.
En tykkää kliseistä. Yksi ulkosuomalaisuuteen liittyvistä kliseistä on se, että maailmalla olo opettaa paljon. Tämä klisee on kuitenkin sen verran totta, että sitä on vaikea tässä yhteydessä ohittaa. Se, kun ymmärtää pärjäävänsä eri kulttuureissa ja oppivansa niistä koko ajan lisää on hyvä tunne, ja olen saanut ulkomailla paljon lisää itsevarmuutta. Mieleen jäi etenkin Taiwanin aika – maa on niin erilainen kuin Euroopan maat ja tykkäsin paikasta kuin hullu puurosta.
Hermot ovat menneet maailmalla kerran jos toisenkin, mutta kaikesta on aina selvitty. Tiedän varmaksi, että minusta on tullut näiden vuosien aikana sopeutuvaisempi uusiin tilanteisiin, myös niihin noloihin ja pääkoppaa korventaviin sellaisiin. Niiltä kun ei voi välttyä. Taiwanissa yritin tilata kiinaksi kaasupulloa puhelimessa (no eipä onnistunut ennen naapuriapua ja Google Translatorin tuomaa pelastusta), ja pankkitilin avaaminen kiinaksi oli myös aikamoinen showesitys. Viimeisimpänä hermoja ovat koetelleet katoilevat saksalaiset internetasentajat sekä postimiehet. Onneksi ulkosuomalaisella synkkaa usein toisen ulkosuomalaisen kanssa, ja näille asioille voi hajoilla yhdessä esimerkiksi Facebookissa. Vertaistuki = paras tuki.
Ulkomailla joutuu selvittämään asioita vieraalla kielellä, vieraassa maassa, tietämättä mistään mitään. Oppiipahan samalla tietämään että 99% tapauksista asiat selviävät tavalla tai toisella. Usein monen mutkan kautta, eikä pienistä vastoinkäymisistä ei enää jaksa hetkahtaa (paitsi vähän silti kiristää katoilevat postimiehet joiden olisi pitänyt toimittaa nettikaupasta tilaamiani vaatteita). Tämäkin on ulkosuomalaisuuden parhata puolia: ei hetkahda pienestä, kun tietää että ongelmia on kuitenkin usein luvassa. Mukaudun tilanteisiin aiempaa helpommin.
Joskus jos Suomeen palaisi, niin olisi ihana edes puida niitä ongelmia kielellä, jota molemmat osapuolet osaavat! (eikä niin että puhun itse englantia ja vastapuoli saksaa eikä kumpikaan ymmärrä toista – sitten tulee sovittua jotain ratkaisuehdotusta ongelmaan, ja sekin menee mönkään)
Ja nyt ne mainitsemani rusinat pullasta: ulkosuomalaisuus on hyvä juttu myös sen vuoksi, että Suomen asiat eivät juurikaan kosketa itseä.
Suomi on hyvä maa, ja arvostan kaikkea mitä se on minulle antanut: suomalaisuus on oikeasti kuin loton täysosuma, monelta kantilta. Ja olen suomalaisuudestani hyvin ylpeä, vaikka seuraavat lausahdukset saattavatkin antaa erilaisen kuvan asiasta. Suomalaisena on helppo olla maailmalla: suomalaisuus on neutraali asia, eikä sillä ole yleensä pienintäkään negatiivista kaikua, paitsi ehkä Tallinnan satamassa kaljan avulla rentoutujien saapuessa maihin. Saksassa ollaan suomalaisuudesta jopa innostuneita, ja suomalaisena täällä on hyvä olla. Mutta Suomen uutisia ja keskustelupalstoja seuratessa ei voi olla välillä ajattelematta että onneksi Suomi on aika kaukana. Olen siitä onnekkaassa asemassa, etten myöskään ymmärrä saksaa niin hyvin että pystyisin Saksan vastaavia kanavia seuraamaan, joten elelen omassa pienessä expat-kuplassani ja valikoin tarkkaan informaation lähteet. Voin valita.
Suomessa ärsyttää eritoten iänikuinen valitusvirsi ja negatiivisuus. Kaikki tuntuu olevan aina huonosti, ja välillä toivoo että HS:n ja Iltalehden kommenttibokseissa majaileva kansanosa edustaa vain sitä pientä osaa kansasta. Onhan sen näin, onhan?
Sääntely ja ihmisten kontrollointi on myös asia, joka jaksaa ällistyttää. Suomi on kieltojen luvattu maa, ja asioita lähestytään negatiivisen kautta. Uudet jutut tyrmätään helposti. Selkeästi tarvitsisin lasin lempiviiniäni tämän 9kk viinittömyyden jälkeen, kun ensimmäisenä mieleeni epäkohdista tulevat alkoholilait. Esimerkiksi viinien kaupoissa myynnistä on saatu aikaan elämääkin isompi haloo. Välillä tuntuu, että sekin energia ja aika mikä aiheen puimiseen on käytetty, olisi voitu käyttää johonkin muuhun, oikeasti merkitykselliseen. Ja miksi ihmeessä pienpanimotuotteita ei voi ostaa panimoista ilman nakkikioskin perustamista siihen sivuun? Järki hoi, jos yrittäjän työtä on yritetty vaikeuttaa, niin siinä on kyllä onnistuttu täydellisesti. En ole perustamassa nakkikioskia saati panimoa Suomeen, mutta jos suurempaa yritystoimintaa aloittamassa kotimaassa, harkitsisin kahdesti. Tuntuu että tässä taloustilanteessa yrittäjyyttä tulisi kannattaa sen vaikeuttamisen sijaan.
Omaan kuplaani nämä ärsytykset eivät vaikuta, ja tyytyväisenä keskityn muistelemaan kesälomamuistoja ja talven kauniita lumisia maisemia Suomesta. Saksakin on kaukana täydellisestä maasta mutta koska kyseessä on väliaikainen ratkaisu, ei minun tarvitse kaikista epäkohdista välittää täälläkään. Muy bien.
Ja niin karulta kuin se kuulostaakin, tästä siinä rusinoiden poimimisessa pullasta on kyse: Suomen passi on hyvä olla takataskussa ja Suomeen pääsee aina, mutta niin pääsee poiskin. Kuulostaa ehkä hivenen itsekkäältä, mutta mitäpä sitä kieltämään. Kun on tarpeeksi kauan poissa, hyvät asiat jäävät mieleen ja arki ei ole osa omaa todellisuutta.
Haastan tämän jutun tiimoilta kaikki ulkosuomalaiset bloggaajat pohtimaan asiaa, teemalla ”parasta ulkosuomalaisuudessa”. Sana on vapaa! Muista ilmoittaa minulle kun juttusi on valmis, niin lisään sen allaolevaan listaan:
Aino Salminen: Ulkosuomalaisuudesta
Ajatuksia Saksasta – Parasta ulkosuomalaisuudessa
Chez Helena – Parasta ulkosuomalaisuudessa
Eau de Cologne – Kahdeksan parasta asiaa ulkosuomalaisuudessa
Kaanhisteluja – Mikä on parasta ulkosuomalaisuudessa?
Kappelikukkulan kuulumisia – parasta ulkosuomalaisuudessa
Kaukana kotona – Parasta ulkosuomalaisuudessa
Kirjoituksia kolmannesta maasta – Parasta ulkosuomalaisuudessa
Laura’s Itinerary – Parasta ulkosuomalaisuudessa
Lempipaikkojani – Parasta ulkosuomalaisuudessa
Life in English – Parasta ja kenkuinta ulkosuomalaisuuessa, Top 3+3
Liza in London – Mikäkin saan olla (ulko)suomalainen
Martan Matkassa – Mietteitä ulkosuomalaisuudesta
Mrs Finntastic – The Best Things About Being a Finnish Expat
Muru Mou – Miten ulkosuomalaisuus on muuttanut minua?
Muuttolintu – parasta ulkosuomalaisuudessa
Näkymä Vihreältä Kukkulalta – Elävää elämää ulkosuomalaisena
Oli ennen onnianni – Kirsikoita ja rusinoita: parasta ulkosuomalaisuudessa
Silkkisamettisakki.com – Parasta ulkosuomalaisuudessa
Sillä välin maailmalla – Ulkosuomalaisuuden parhaita puolia
Tarinoita maailmalta – Parasta ulkosuomalaisuudessa
Thaimaanrannanmaalarit – Parasta ulkosuomalaisuudessa
Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä – Parasta ulkosuomalaisuudessa
Wanderlustmanaged – Parasta ulkosuomalaisuudessa
35 Comments
Nyt ehdin minäkin rustailla oman tarinani tähän keskusteluun: https://www.rantapallo.fi/iinamaija/2016/06/30/parasta-ulkosuomalaisuudessa/
Kiitos haasteesta, ja kivasta tekstistä! Kuten muutkin on jo sanoneet, kaikki kohdat voin kyllä myös allekirjoittaa. Jännä kyllä, miten tämä aihe tuntu olevan niin hankala ja helppo samaan aikaan: tekstiä olis tullut vaikka millä mitalla, mutta sen selkästi muotoileminen tai järjestäminen ei oikein onnistunut mitenkään. 🙂
Vihdoin minäkin ehdin vastata haasteeseen! Oma postaukseni löytyy täältä: http://fifingradu.blogspot.fr/2016/06/parasta-ulkosuomalaisuudessa.html
Minä kans kirjoitin tuosta, että on oppinut selviämään tilanteessa kuin tilanteessa enkä ole edes asunut Aasiassa. Voi ei, varmasti ollut monta hermoa koettavaa tilannetta! Unohdin mainita omassa kirjoituksessani omasta kuplastani, tarkoitus oli, mutta sitten tuli paljon muita juttuja mieleen! Pitää joskus päivittää tekstiä 🙂
Mahtava blogihaaste ja todella mielenkiintoisia kirjoituksia – kiitos! 🙂 Tässä viimein myös omia mietteitäni ulkosuomalaisuuden parhaista puolista: http://elizadoesoz.blogspot.com.au/2016/06/parasta-ulkosuomalaisuudessa.html
Ensiksikin kiitos Lena haasteesta, tämä oli minulle ensimmäinen blogi-haaste johon otin osaa ja toiseksi ensimmäinen henkilökohtaisempi kirjoitus, kun yleensä kirjoitan vain matkailusta, joten tässä oli haastetta kerrakseen. Luin sinun kirjoituksesi vasta nyt ja sillä halusin tehdä oman postaukseni, ilman että olen saanut vaikutteita muista kirjoituksista. Vähän arvelinkin että tässä käy näin ja minun postauksesta jäi monta ”niin totta” asiaa pois, ja sinä toit niistä muutamia esille esim. pinna on kasvanut ihan huikeasti ja ongelmien tullessa sitä on tietenkin hieman paniikissa kun ei ymmärrä kieltä, mutta jotenkin sitä aina kummasti ajattelee että nämähän järjestyy kuitenkin jollain tavalla. Juuri yksi päivä mietin että milloinkohan olen ihan oikeasti saanut sitä mitä olen halunnut ostaa tai tilata jonkin asteisen kompromissin sijaan? Vertaistuki on todella paras tuki ja huumorilla jaksaa pitkään. Nyt alan mielenkiinnolla lukea muiden kanssasiskojen postauksia, jos vaikka sieltä lötyisi hieman ”vertaistukea” 🙂
Mainitsin myös tuon sääntö-Suomen ja kontrollin omassa jutussani. Ja kappas, alkoholilait tuli mullekin ensimmäisenä mieleen 🙂
Haha, nuo alkoholilait on ihan paras esimerkki Suomen sääntelystä ja siitä mikä mua Suomessa ärsyttää. Välillä tekis hyvää vähän löysätä otetta 🙂
Kuuden vuoden ulkomailla asumisen seurauksena allekirjoitan kaikki kohdat! Kiinnostava kirjoitus!
Huippua Tia että tykkäsit! Ulkosuomalaisilla on paljon samantyylisiä ajatuksia, mikä on aina hauska huomata. Silti suomalainen, mutta paljon muutakin.
Rusinat pullasta on kyllä oiva sanonta ja (valitettavasti?) kuvaa myös omaa osa-aikaista ulkosuomalaisuutta. Tosin päivä päivältä tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että täältä on lähdettävä. Mulle riittäis jo Tallinna, siellä on jo ihan erilainen ilmapiiri ja kielen oppisi melko helposti, ainakin mitä Tallinnassa asuneita tuttuja on kuunnellut. Mutta nyt kun valmistumisen jälkeen on kaikki ovet auki, on myös yhtäkkiä ihan kauhea pelko persiissä koko elämästä 😀
Rusinat pullasta toimii mainiosti. 😀 Tiiätkö, mä voisin todella helposti kuvitella meidän muuttavan Tallinnaan. Siinä kaupungissa on jotain mikä kiinnostaa ja viehättää – vaikka toki vain reissannut siellä, mutta fiilis on yleisesti hyvä. Matteon italialainen bestis asuu siellä ja tykkää tosi kovasti. Onnea Sari valmistumisesta ja nauti – sulla on kaikki ovet avoinna, mahtava tilaisuus!
Kiitos haasteesta! Kirjoitit tosi osuvasti monesta asiasta, oma juttuni valmistui vasta nyt ja on hieman keveämmästä pasta, muuten siitä olisi tullut tosi pitkä yli 20 vuoden ulkomailla oleskelun jälkeen! :)https://mrsfinntastic.wordpress.com/2016/06/12/the-best-things-about-being-a-finnish-expat/
Heippa Dorita ja ihan parasta että lähdit mukaan tähän juttuun! Tyyli on vapaa, joten kevyemmät jutut käyvät mitä mainioimmin. 🙂 Käyn katsomassa mitä kirjoittelit ja lisään listaan!
Minäkin sain nyt omat ajatukseni paperille ja pääsen vihdoin lukemaan muiden tekstejä. Vaikka omassa kirjoituksessani pysyttäydyinkin asiassa, joka on ollut omassa ulkosuomalaiskokemuksessani merkityksellisintä, yhdyn myös täydestä sydämestä jokaiseen sinun tekstistäsi löytyvään kohtaan. Kiva kun laitoit haasteen alulle ja kiva kun niin moni on jo siihen tarttunut! Täältä löytyy minun vastineeni http://veerakaukanakotona.blogspot.com/2016/06/parasta-ulkosuomalaisuudessa-vapauttava.html
Jee, kiva kun lähdit Veera mukaan! Tää haaste on siinä mielessä hauska, että monella on niin eri lähestymistapa asiaan. Mä pitkään mietin millä tavalla lähden tätä toteuttamaan, mutta päätin antaa sitten ajatusten vain tulla pääkopasta ulos. Käyn lukemassa juttusi nyt ja lisään listaan 🙂
Onpas hyvä postaus! Minusta tuntuu, että omalla matkalla ulkosuomalaiseksi on ollut monia eri asioita jotka olivat niitä parhaita juttuja. Tarkoitan siis sitä, että silloin melkein 9 vuotta sitten kun lähdin Suomesta se oli ehkä se vapaus mikä oli parasta ja nyt se on jotain muuta, kun olen jo aika vakiintunut tänne Kanadaan (vaikka haaveilenkin Britteihin tai Ranskaan muutosta aika ajoin!). Ok, otanpa viinilasin esille (sori! :D) ja alan näpyttelemään omat ajatukseni blogin puolelle 🙂
Ahh, tuo vapaus oli ehdottomasti yksi niistä parhaista jutuista silloin! Mä en tajua että siitä on mullakin 9 vuotta. Ja en tajua sitäkään, että me lähdettiin Skotlantiin ihan samana vuonna, harmi vaan eri kaupunkeihin 🙂 Nyt tuo vapauden tunne on vähän kärsinyt inflaatiota etenkin täällä Saksassa, mutta onhan tässä muitakin hyviä puolia. Oottelen sun teksti kovasti, nauti viinistä ;))
Liityn joukkoon tummaan (tai vaaleaan, ihan miten vaan!), kiitos hyvästä ideasta! http://sillavalinmaailmalla.blogspot.com.mt/
Jei, kiitos!! Kiva kun lähdit mukaan, lisään listaan 🙂
Mun listani on aika lyhyt, mutta sitäkin kattavampi: http://kolmikieli.blogspot.co.uk/2016/06/parasta-ulkosuomalaisuudessa.html. Kiitos haasteesta!
Kiitos Terhi!! Käyn juuri innolla lukemaan, ja päivätän listan 🙂
Kiitos mahtavasta haasteesta täältäkin. Näitä asioita on oikeasti hyvä pohtia aina välillä, sillä ainakin minulle uudessa maassa tulee toisinaan niitä ’notkahduksiakin’, ja välillä jopa pohtii, onko sittenkään mitään järkeä hajoittaa itseään kahden maan välillä. Ihana oli myös lukea sinun ja muitten haastepostauksia, vahvistui taas oikeaksi omatkin valinnat. Onneksi meillä on ne Suomen passit takataskussa, suomalaisuudesta voi olla ylpeä, vaikka asuisikin muualla 🙂
Mun postaus löytyy täältä:
http://thaimaanrannanmaalarit.blogspot.fi/2016/06/parasta-ulkosuomalaisuudessa.html
Kiitos Heidi linkkaamisesta! Musta on tosi hauskaa, miten moni on lähtenyt tähän mukaan ja näitä juttuja on ihan superkiva lukea. Pitää käydä vielä aktiivisesti lukemassa ja kommentoimassa myöhemmin 🙂 Lisään juttusi listaan!
Kiitos mahtavasta haasteesta. Tosi hienoa lukea naita toisten bloggaajien ajatuksia tasta teemasta. Oma vastaukseni loytyy taalta: https://wanderlustmanaged.wordpress.com/2016/06/09/parasta-ulkosuomalaisuudessa/ Rusinat mainittu 😀
Tosi kiva kun lähdit mukaan Kati! Laitan linkin tuohon perään 🙂 Kävinkin just sun blogissa!
Näitä on tosi mielenkiintoista lukea, kiitos hyvästä ideasta! Ja pitäiskö tässä nyt onnitella itseään siitä, etten kirjoittanut rusinoista kertaakaan 😉 Mun teksti löytyy siis blogista, eiku listan jatkoksi! 🙂
http://ajatuksiasaksasta.blogspot.de/2016/06/parasta-ulkosuomalaisuudessa.html
Jei, mahtavaa että porukka lähti tähän juttuun mukaan! Rusinat on kyllä olleet aika suosittu aihe haha 😀
Mä olin vähän samanlaisessa kuplassa Kiinassa – en ymmärtänyt paikallisia uutisia, toisaalta Suomi oli niin kaukana, ettei Suomen uutiset liikaa koskettaneet. Mutta silti ei pidä tuudittautua siihen, että Kiinassa/Saksassa ei käytäisi yhtä ikävää keskustelua samoista tai muista asioista kuin Suomessa (Kiinassa ehkä vähemmissä määrin, hehe). Niin on helppo ajatella, kun ei ymmärrä kieltä ja seuraa paikallista mediaa. Etkä selvästi ole tuudittautunutkaan! 🙂
Toivottavasti pääsee itsekin vielä jossain elämänvaiheessa kokeilemaan ulkosuomalaisuutta. 🙂
Joo, tuolla kuplalla on monta puolta. Mä olen toistaiseksi ihan tyytyväinen, mutta sivistän itseäni päivittäin BBC:n kautta. UK:n uutiset + kattavasti maailmalta. Saksasta tosin en osaa sanoa mikä meininki täällä on nettipalstoilla, mutta uskon ettei ainakaan tilanne parane paljoa Suomesta… täällä kun välillä ongelmia on, ja aika lailla! Toivotaan että pääset maailmalle vielä 🙂
Amen to that, Lena! 😀 Oma teksti on luonnoksissa, viimeistelya ja kuvia vaille valmis, ja paljon on yhteista seka Lenan, Johannan etta Jonnan nakemyksiin! Minulle ulkosuomalaisuus on oman unelman elamista – kaikkine niine pienine tai aluksi suurilta tuntuvine haasteineen paivineen. Suomeen paluu vain alkaa tuntua kaukaisemmalta ja kaukaisemmalta, mita enemman aikaa ulkomailla viettaa. Ja siltikin, lasken lahes paivia kesalomaani Suomessa.
Jei, kävinkin sun jutun jo lukemassa, pitää kommentoida kaikkia ihan ajan kanssa 🙂 Sulla oli tosi hyviä pointteja tuosta unelman elämästä, monet meistä haluaa maailmalle ja on tosi hienoa että se unelma halutaan toteuttaa. Tää ulkomailla asuminen on just sellainen eipähän tule kaduttua -juttu, josta tuli sitten vähän pysyvämpi raktkaisu 😀
Näinhän se on, hermot menee, mutta aina tilanteista selvitään! Mahtavan kattavasti olet saanut haasteen aiheesta irti ja erittäin totta on, että parasta on ollut myöskin päätös lähteä!
”On lottovoitto syntyä Suomeen!”, ärsyttävin lause ehkä koskaan 😀
Haaa, joo tuo lottovoitto-juttu on vähän ristiriitainan. Suomalaisuus ja sen tuomat jutut ovat mielestäni oikein mahtavia juttuja, mutta siellä Suomessa pysyminen ei aina ole 🙂 Hermo menee joskus, mutta kaikesta selviää haha.
Sulla on kyllä sana hyvin hallussa, aivan mahtavaa tekstiä jälleen kerran! Rusinat pullasta on hyvä sanonta, siitä ei pääse mihinkään 😀 Myönnän myös tuon, että Suomen passi takataskussa on helppo olla ja hymyillä. Aina pääsee takaisin jo haluaa.
Kiitos Jonna!! 🙂 Mä oon tosi vaikuttunut tästä rusinat pullasta sanonnasta, tästä tais tulla ihan legenda meidän bloggaajien kesken 😀