Parasta ulkosuomalaisuudessa

”Mikä on parasta ulkosuomalaisuudessa?” on kysymys, johon kuvittelun aluksi löytyvän helposti vastauksia. Hetken asiaa pähkäiltyäni totesin, että kysymys on kaikkea muuta kuin simppeli ratkottavaksi. Yritetään kuitenkin.

Haastoin ulkosuomalaisten bloggaajaryhmässä mukaan muutkin ulkomailta bloggaavat suomalaiset käsittelemään aihetta (lisään tämän jutun loppuun linkit muiden juttuihin, josta ne löytää helposti). Jännä nähdä, millaisia vastauksia saamme muille maille asettuneilta suomalaisilta lukea – sana kun on vapaa. Lempipaikkojani-blogin Jonnan artikkeli ilmestyi ennen omaani ja panin merkille yhden hauskan yksityiskohdan ennenkuin tämä artikkeli päätyi julkaistavaksi. Niin Jonnan jutussa kuin omassa luonnoksessanikin mainittiin ”rusinat pullasta”, omassa luonnoksessani jopa kolme kertaa. Kai tästä voi jotain päätellä, hah!

Tästä jutusta taitaa tulla aikamoinen sillisalaatti, mutta tulkoon.

Vappua voi juhlia vaikka Thamesin rannalla, kun ei muuta vaihtoehtoa ole

Ensimmäisenä tulee mieleen ulkosuomalaisuuden tuomat kokemukset ja mahdollisuudet. Vuonna 2007 maailmalle lähtiessani minusta tuli ulkosuomalainen. En silloin tiennyt jäisinkö vai palaisinko, ja nautin siitä tunteesta. Kaikki oli avoinna, olo oli vapaa, eikä ollut huolen häivää. En tosin tiedä vieläkään palaanko koskaan, joten tunne on jokseenkin sama. Vähän haikeampi tosin, koska paluu ei vaikuta kovinkaan todennäköiseltä.

Toinen tykkää asua ja olla Suomessa, toinen ulkomailla. Itse olen jossain näiden kahden vaihtoehdon välimaastossa, mutta silti Suomeen muuttaminen ei ole tällä hetkellä vaihtoehto. Kallistun ulkomaiden puoleen osittain käytännön syistä, sillä meidän muuttamisessamme Suomeen ei olisi järjen häivää tässä talous- ja työtilanteessa, ja elintaso tulisi väkisin tippumaan.

Matteon alalla on Suomessa kovat ajat, ja vaikka itse työllistyisinkin (en tiedä, ulkomaalaiset tutkinnot arvostetuistakaan yliopistoista eivät valitettavasti ole Suomessa sitä kovinta valuuttaa, niin hölmöläisen touhulta kuin se kuulostaakin), en pystyisi rakentamaan omaa yritystäni samalla tempolla kuin nyt. Yrittäjyys on asia, josta kovasti nautin ja se mahdollistaa osaltaan tämän kiertolaiselämän. Töitä on koko ajan enemmän, ja toivottavasti meno jatkuu samanlaisena ja paljon parempana tulevaisuudessakin – koskaan kun ei tiedä, minne ja milloin taas mennään.

Eli ulkosuomalaisuudessa parasta ovat mahdollisuudet, joita Suomessa meillä ei olisi. Niin taloudellisesti, kuin  kokemuspankinkin osalta.  Vapauden ja jonkinasteisen juurettomuuden kuuluu myös asiaan: ei kuulu oikein minnekkään, mutta kuuluu kaikkialle. Muuttamisesta on tullut helppoa.

Parasta on myös se, että tein aikanaan päätöksen lähteä. Ulkosuomalaisuus on itselleni se juttu, ”jota ei tarvitse katua myöhemmin”, ja se on opettanut paljon.

En tykkää kliseistä. Yksi ulkosuomalaisuuteen liittyvistä kliseistä on se, että maailmalla olo opettaa paljon. Tämä klisee on kuitenkin sen verran totta, että sitä on vaikea tässä yhteydessä ohittaa. Se, kun ymmärtää pärjäävänsä eri kulttuureissa ja oppivansa niistä koko ajan lisää on hyvä tunne, ja olen saanut ulkomailla paljon lisää itsevarmuutta. Mieleen jäi etenkin Taiwanin aika – maa on niin erilainen kuin Euroopan maat ja tykkäsin paikasta kuin hullu puurosta.

Hermot ovat menneet maailmalla kerran jos toisenkin, mutta kaikesta on aina  selvitty.  Tiedän varmaksi, että minusta on tullut näiden vuosien aikana sopeutuvaisempi uusiin tilanteisiin, myös niihin noloihin ja pääkoppaa korventaviin sellaisiin. Niiltä kun ei voi välttyä. Taiwanissa yritin tilata kiinaksi kaasupulloa puhelimessa (no eipä onnistunut ennen naapuriapua ja Google Translatorin tuomaa pelastusta), ja pankkitilin avaaminen kiinaksi oli myös aikamoinen showesitys. Viimeisimpänä hermoja ovat koetelleet katoilevat saksalaiset internetasentajat sekä postimiehet. Onneksi ulkosuomalaisella synkkaa usein toisen ulkosuomalaisen kanssa, ja näille asioille voi hajoilla yhdessä esimerkiksi Facebookissa. Vertaistuki = paras tuki.

Ulkomailla joutuu selvittämään asioita vieraalla kielellä, vieraassa maassa, tietämättä mistään mitään. Oppiipahan samalla tietämään että 99% tapauksista asiat selviävät tavalla tai toisella. Usein monen mutkan kautta, eikä pienistä vastoinkäymisistä ei enää jaksa hetkahtaa (paitsi vähän silti kiristää katoilevat postimiehet joiden olisi pitänyt toimittaa nettikaupasta tilaamiani vaatteita). Tämäkin on ulkosuomalaisuuden parhata puolia: ei hetkahda pienestä, kun tietää että ongelmia on kuitenkin usein luvassa. Mukaudun tilanteisiin aiempaa helpommin.

Joskus jos Suomeen palaisi, niin olisi ihana edes puida niitä ongelmia kielellä, jota molemmat osapuolet osaavat! (eikä niin että puhun itse englantia ja vastapuoli saksaa eikä kumpikaan ymmärrä toista – sitten tulee sovittua jotain ratkaisuehdotusta ongelmaan, ja sekin menee mönkään)

Ja nyt ne mainitsemani rusinat pullasta: ulkosuomalaisuus on hyvä juttu myös sen vuoksi, että Suomen asiat eivät juurikaan kosketa itseä. 

Suomi on hyvä maa, ja arvostan kaikkea mitä se on minulle antanut: suomalaisuus on oikeasti kuin loton täysosuma, monelta kantilta. Ja olen suomalaisuudestani hyvin ylpeä, vaikka seuraavat lausahdukset saattavatkin antaa erilaisen kuvan asiasta. Suomalaisena on helppo olla maailmalla: suomalaisuus on neutraali asia, eikä sillä ole yleensä pienintäkään negatiivista kaikua, paitsi ehkä Tallinnan satamassa kaljan avulla rentoutujien saapuessa maihin. Saksassa ollaan suomalaisuudesta jopa innostuneita, ja suomalaisena täällä on hyvä olla. Mutta Suomen uutisia ja keskustelupalstoja seuratessa ei voi olla välillä ajattelematta että onneksi Suomi on aika kaukana. Olen siitä onnekkaassa asemassa, etten myöskään ymmärrä saksaa niin hyvin että pystyisin Saksan vastaavia kanavia seuraamaan, joten elelen omassa pienessä expat-kuplassani ja valikoin tarkkaan informaation lähteet. Voin valita.

Suomessa ärsyttää eritoten iänikuinen valitusvirsi ja negatiivisuus. Kaikki tuntuu olevan aina huonosti, ja välillä toivoo että HS:n ja Iltalehden kommenttibokseissa majaileva kansanosa edustaa vain sitä pientä osaa kansasta. Onhan sen näin, onhan?

Sääntely ja ihmisten kontrollointi on myös asia, joka jaksaa ällistyttää. Suomi on kieltojen luvattu maa, ja asioita lähestytään negatiivisen kautta. Uudet jutut tyrmätään helposti. Selkeästi tarvitsisin lasin lempiviiniäni tämän 9kk viinittömyyden jälkeen, kun ensimmäisenä mieleeni epäkohdista tulevat alkoholilait. Esimerkiksi viinien kaupoissa myynnistä on saatu aikaan elämääkin isompi haloo. Välillä tuntuu, että sekin energia ja aika mikä aiheen puimiseen on käytetty, olisi voitu käyttää johonkin muuhun, oikeasti merkitykselliseen.  Ja miksi ihmeessä pienpanimotuotteita ei voi ostaa panimoista ilman nakkikioskin perustamista siihen sivuun? Järki hoi, jos yrittäjän työtä on yritetty vaikeuttaa, niin siinä on kyllä onnistuttu täydellisesti. En ole perustamassa nakkikioskia saati panimoa Suomeen, mutta jos suurempaa yritystoimintaa aloittamassa kotimaassa, harkitsisin kahdesti. Tuntuu että tässä taloustilanteessa yrittäjyyttä tulisi kannattaa sen vaikeuttamisen sijaan.

Omaan kuplaani nämä ärsytykset eivät vaikuta, ja tyytyväisenä keskityn muistelemaan kesälomamuistoja ja talven kauniita lumisia maisemia Suomesta. Saksakin on kaukana täydellisestä maasta mutta koska kyseessä  on väliaikainen ratkaisu, ei minun tarvitse kaikista epäkohdista välittää täälläkään. Muy bien.

Ja niin karulta kuin se kuulostaakin, tästä siinä rusinoiden poimimisessa pullasta on kyse: Suomen passi on hyvä olla takataskussa ja Suomeen pääsee aina, mutta niin pääsee poiskin. Kuulostaa ehkä hivenen itsekkäältä, mutta mitäpä sitä kieltämään. Kun on tarpeeksi kauan poissa, hyvät asiat jäävät mieleen ja arki ei ole osa omaa todellisuutta.

Haastan tämän jutun tiimoilta kaikki ulkosuomalaiset bloggaajat pohtimaan asiaa, teemalla ”parasta ulkosuomalaisuudessa”. Sana on vapaa! Muista ilmoittaa minulle kun juttusi on valmis, niin lisään sen allaolevaan listaan:

Aino Salminen: Ulkosuomalaisuudesta

Ajatuksia Saksasta – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Chez Helena – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Eau de Cologne – Kahdeksan parasta asiaa ulkosuomalaisuudessa

Kaanhisteluja – Mikä on parasta ulkosuomalaisuudessa?

Kappelikukkulan kuulumisia – parasta ulkosuomalaisuudessa

Kaukana kotona – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Kirjoituksia kolmannesta maasta – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Laura’s Itinerary – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Lempipaikkojani – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Life in English – Parasta ja kenkuinta ulkosuomalaisuuessa, Top 3+3

Liza in London – Mikäkin saan olla (ulko)suomalainen

Martan Matkassa – Mietteitä ulkosuomalaisuudesta

Mrs Finntastic – The Best Things About Being a Finnish Expat

Muru Mou – Miten ulkosuomalaisuus on muuttanut minua?

Muuttolintu – parasta ulkosuomalaisuudessa

Näkymä Vihreältä Kukkulalta – Elävää elämää ulkosuomalaisena

Oli ennen onnianni – Kirsikoita ja rusinoita: parasta ulkosuomalaisuudessa

Silkkisamettisakki.com – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Sillä välin maailmalla – Ulkosuomalaisuuden parhaita puolia

Tarinoita maailmalta – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Thaimaanrannanmaalarit – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Wanderlustmanaged – Parasta ulkosuomalaisuudessa