Hanki vauva ja blogistasi tulee suosittu

IMG_6084

Kaikki välttämättömyydet meillä on jo hankittuna, loput hankitaan tarpeen mukaan – pieni sai jo aiemmin keväällä tuliaisia Kuopiosta kuten kuvasta näkyy

”Hanki vauva ja blogistasi tulee suosittu”.

Luin tämän lausahduksen taannoin jostain blogista (en nyt valitettavasti saa millään mieleeni mistä, linkkaisin muuten) ja vähän huvittuneena silmäilin tekstiä. Kunnes ymmärsin että hei, tottahan tässä nyt saatetaan hyvinkin puhua, vaikka lauseessa iroaniaa olikin. Olenhan itsekin päässyt todistamaan lausahduksessa piillyttä totuuden siementä: ne pari hassua vauvoihin tai raskauteen liittyvää juttuani ovat olleet kuukauden luetuimpia.

Suomen kävijämääriltään luetuimpiin blogeihin kuuluu monta mammablogia. Tai perheblogia, miten nämä nyt sitten määritellään.

Olen ollut alusta asti sitä mieltä, että minusta ei mammabloggaajaa tule, eikä vauveli tule missään nimessä olemaan blogin pääosassa. Luen itse mielelläni nykyään perheblogeja, ne ovat mielenkiintoisia ja hyviä ihan vertaistukimielessäkin. Jokainen perhe tekee tietenkin omat ratkaisunsa yksityisyydestä, lasten kuvista ja kuulumisien kertomisesta: se ei kuulu muille. Toisille sopii avoimempi linja, toiset tykkäävät yksityisemmästä tyylistä. Kuulun itse jälkimmäiseen ja nappaan ikäänkuin rusinat pullasta: luen muiden juttuja mielenkiinnolla, mutten juurikaan jaa omiani.

Luonnollisesti vauvan tulo tulee kuitenkin näkymään blogissani, joka tuo osittain itselleni leivän pöytään tänä päivänä. Tavalla tai toisella matkajuttuihin tulee varmasti lisää lapsiperheen näkökulmaa, sekä ulkosuomalaisteemaan liittyviä pohdintoja lapsiperheen arjesta maassa, jossa en paikallista kieltä osaa (ahh, tämä aiheuttaa varmasti hajoamisen jos toisenkin lähitulevaisuudessa,  voin luvata). Aiheeseen liittyviä artikkeleita kuten raskaana oleminen Saksassa on kuitenkin tulossa lähitulevaisuudessa, kunhan saan muokattua kaikki ajatukseni tekstimuotoon.

Minulla on ollut viime aikoina aikaa miettiä netin käyttöä, somea ja uutta elämäntilannettamme. Olen ja olemme päättäneet, että vauvan nimeä ei tulla blogissa julkaisemaan. Nimi on jo päätetty ja vauvaa puhutellaan jo oikealla nimellään – Saksassa nimi annetaan melkolailla heti syntymän jälkeen, emmekä ole lähteneet salaamaan sitä. Tietysti jos vauva onkin yllättäen tyttö, niin meille tulee ongelma, mutta Saksassa tapahtuvan runsaan ultrauksen ja ultrakuvien perusteella tällainen skenaario ei tuskin tulee käymään toteen. Mutta nimi ja kasvokuvat jäänevät blogista pois, oli se sitten ylisuojelua tai ei.

Matkablogigenre on tosin siitä hyvä tällaiselle yksityisyyttään enemmän miettivälle: itsestään ei tarvitse antaa niin paljon kuin esimerkiksi näissä mainitsemissani perheblogeissa. Matkat ovat pääosassa ja vaikka hyvä bloggaaja antaa itsestään aina jotain, niin matkoista kirjoittaminen ei vaadi koko elämän avaamista lukijoille. Vaikka se toisikin enemmän lukijoita ja sitä kautta mahdollisesti myös tuloja, niin kaikelle ei voi  enkä halua laittaa hintaa. Toisaalta on hyvä muistaa, että moni perheblogi hoitaa nämä jutut hyvin tyylikkäästi.

Jännä nähdä muuttuvatko ajatukset kun vauva muutaman viikon päästä syntyy. Varmasti monet ajatukset muuttuvat, mutta mielenkiinnolla seuraan yksityisyysjutun aiheuttamia tuntemuksia pääkopassani.

Miten te muut, bloggaajat ja lukijat, suhtaudutte aiheeseen?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

27 Comments

  • Reply Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta tiistai, kesäkuu 7, 2016 at 07:44

    Mun mielestä voit hyvin pitää nykyisen linjasi lapsen jälkeenkin. Musta on kiva lukea matkablogeja, joissa lapset ja puolisot vilahtavat, mutta eivät ole pääosassa. Niistä välittyy hyvin se, että tavallinen elämä ei lopu lapsen myötä – tai ainakaan toivottavasti sulle ei käy niin 🙂 – vaan matkustella ja vaikka ulkona syödä voi ihan hyvin lapsenkin kanssa. Sen sijaan jätän lukematta ne blogit, joissa kirjoittaja ilmoittaa olevansa ”kahden taaperon äiti ja yhden miehen vaimo”, sillä ajattelen, että jos määrittää itsensä noin toisten kautta, niin ei ehkä kirjoita asioista, jotka mua kiinnostais. Tämä siis henkilökohtainen mieltymykseni.
    Mulla on ehkä liiankin tiukka linja yksityisyyden suhteen, kirjoitan hyvin yleisellä tasolla. Osasyynä on se, ette lapseni ovat jo teini-ikäisiä ja ovat selvästi ilmaisseet, etteivät halua esiintyä blogissa. Tää onkin hyvä muistaa: netissähän kaikki säilyy ikuisesti, joten varo kirjoittamasta mitään, mikä PILAA teinin KOKO ELÄMÄN tulevaisuudessa 😉

    • Reply lena torstai, kesäkuu 9, 2016 at 18:41

      Heli, mua saa tulla vetämään korvasta jos mun blogista tuollainen teksti löytyy! 😀 Me tullaan varmasti liikkumaan ja menemään vauvan kanssa, ja haluan elää sitä omaa elämää vaikka pieni maailman tärkein onkin. Tietysti nyt vielä hyvä huudella kun toinen on vielä vatsassa, mutta tuon periaatteen haluan pitää. Yksityisyys on mulle linja, joka on kaikista mukavin, kun en ole liikaa henkilökohtaisuuksia täällä muutenkaan kirjoitellut. Eri asia jos olisi ollut alusta asti linja, joka ””paljastaa”” kaiken… 😀 Ja totta tuo, netissä kaikki säilyy ikuisesti. Se pitää muistaa, ja siksi aika tarkka olen itsenikin kanssa mitä tänne suollan! Kiitos hyvästä näkökulmasta!

  • Reply Sanna / Wave to Mummy torstai, kesäkuu 2, 2016 at 00:12

    Tää aihe on kyllä mun sydäntä lähellä, kun itsekin siirryin ulkosuomalaisbloggaajasta pesunkestäväksi perhebloggaajaksi lapsen syntyessä. Niin se vaan mieli ja bloggausinto muuttuu 🙂 Mä en itse koe että lapsen kuvien julkaisu olisi mitenkään haitallista (ja oonkin siitä avautunut mm täällä http://www.wavetomummy.com/2014/09/publishing-photos-of-my-child-online.html ) tahi mitenkään vaarallista tai eettisesti sen arvelluttavampaa kuin esimerkiksi ruokavalion päättäminen. Pohdin toki asiaa jokun aikaa sillä osittain kaupallista blogia kun tekee niin on ihan hyvä olla motiivit ja fiilikset selvillä.

    En sit tiedä kuin ”tyylikkäästi” itse asian hoidan (tai käytänkö peräti lapsityövoimaa ha ha joidenkin mielestä), mutta ikäviä kommentteja mulle ei oikeastaan ole ikinä tullut. Eikä minun perheblogini ainakaan minulle tunnu ollenkaan liian avoimelta tai elämän avaamiselta muille, omasta mielestäni. Eihän kaikkea tarvitse jakaa, tuskinpa kukaan jakaakaan, oli sit matkablogi tai perheblogi.

    • Reply lena perjantai, kesäkuu 3, 2016 at 12:49

      Moikka Sanna ja kiva kun tulit kertomaan ajatuksiasi! Moni mun seuraama bloggaaja, perhebloggaaja myöskin, on jakanut ajatuksiaan täällä, mikä on tosi kiva juttu. Sun blogia seuraan ahkerasti, kuten Edustusrouvan päiväkirjaa ja samoin Oilin blogia, jossa lapset ovat osa blogia tavalla tia toisella 🙂 Mulla on myös kaupallinen blogi ja siksi juuri asiaa mietin, ja lapsi tulee toki blogissa olemaan omassa osassaan – mulla on vaan omassa päässä fiksaationa nuo kasvokuvat. Ehkä juuri siksi, kun aiemmin on tullut ikävää kommenttia esim Matteon kansalaisuudesta. Sulla on mun mielestä hyvä balanssi, enkä mä perheblogeja lukiessa koskaan ajattele että jotenkin lapsia hyödynnetään – blogi on harrastus / elinkeino siinä missä muutkin ja jokainen tosiaan tekee omat päätökset. Muutaman kerran on tullut sellainen TMI olo jonkin blogin kanssa, mutta näissä blogeissa on ollut esimerkiksi kuvia puolialastomista lapsista joka on jo varmasti kaikkien mielestä erikoista. Terkkuja Englantiin ja kivaa viikonloppua:)

  • Reply Sanna / Wave to Mummy torstai, kesäkuu 2, 2016 at 00:00

    Aika samanlaiset fiilikset on mullakin kuin Sennalla – jos niitä ”vaaroja” mietitään niin isompi vaara on vaan tuolla ulkona kuljeskellessa kuin kuvia nettiin laittaessa… Mut kyl niin mielenkiintoinen aihe että vastaan ihan omassa kommentissa 🙂

    • Reply lena perjantai, kesäkuu 3, 2016 at 12:50

      ^^vastasinkin tohon ylös. 🙂

  • Reply Eeva / Oh, wie nordisch! keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 22:16

    Omia lapsia ei ole, mutta neuleita kun teen, laitan mielellään myös jonkun kuvan jossa nuttu on lapsen päällä. Aina kysyn vanhemmilta luvan, enkä koskaan laita kuvaa, josa koko naama näkyy. Jos en pysty rajaamaan kuvaa, niin laitan jonkun tähden tai muun jutun kasvojen päälle.

    Jouduin tässä hiljattain miettimään yksityisyyttä blogin yhdeydessä, kun huomasin, että Saksassa tosiaan jokaisella blogilla pitää olla ns. ”Impressum”, jossa ilmiannetaan kotiosoite. Hetken kyllä ajattelin ”ei juku, nyt loppu blogin kirjoitus tähän”, mutta sitten jotenkin… Noh, en tiedä, nyt on blogissa oma osoite ja koko nimikin, tähän on nyt sitten totuttava. Ottaa kuitenkin päähän, että näin piti tehdä.

    • Reply lena perjantai, kesäkuu 3, 2016 at 12:44

      Moikka Eeva! Tuo kuulostaa hyvältä lähestymistavalta asiaan – tietysti pienet mallit kuuluvat asiaan että nuttu pääsee esille. : -) Ja luvan kanssa, ei siinä varmasti ongelmaa ole.
      Hmm.. nyt mun uteliaisuus heräsi. En tiedä miten mun suomeksi bloggaaminen vaikuttaa, mutta kotiosoitteen kirjoittaminen blogiin olisi kyllä outoa. Pitää ottaa selvää, kiitos Eeva kun toit asian esille!

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 13:35

    Olemme jonkin verran matkustaneet (ja purjehtineet) sisareni ja veljeni lasten kanssa, nyttemmin jo aikuisten, mutta jo heidän ollessaan pieniä. Etenkin ei-omien lasten kuvien kanssa olimme varovaisia vähintäänkin siten, ettei lasten koko nimeä näkynyt koskaan missään blogijutussa. Lasten hiukan kasvaessa kysyimme aina myös lasten luvan kuvien julkaisuun ja etenkin mallintöitäkin nuorempana harrastanut siskontyttäreni otti ilon irti blogistamme ja tapasi pyytää euron tai parin kuvauspalkkiota joka kuvasta 🙂
    Inhottavin tilanne oli kerran kun veljentyttäreni kuva, joka oli blogistamme peräisin, ilmestyi jonkun muun kuvana IRC-galleriaan tämän muun henkilön kuvaksi. Joku hänen kavereistaan sitten kertoi hänelle siitä ja asiasta ilmoitettiin ylläpitoon ja kuva poistui sieltä, mutta tällaisiakin voi käydä.
    Vähintäänkin kaikkien kuvien, niin omien kuin lasten, pitänee olla sellaisia, ettei kukaan vuosienkaan jälkeen häpeä kuvaansa.

    • Reply lena torstai, kesäkuu 2, 2016 at 18:45

      Hahaa, siskontyttö ymmärsi tilaisuutensa tulleen 😉 Todella kamala tuo tilanne IRC-Gallerian kanssa, ei kyllä ymmärrä mitä ihmisten päässä liikkuu. Ymmärrän, että tapauksen jälkeen varovaisuus kasvaa. Kuten sanottu, suurin osa netinkäyttäjistä on fiksua porukkaa, mutta muutama sekopää mahtuu vaitettavasti aina joukkoon. Vaikka kuvat olisivat fiksuja (niinkuin toivoakseni suurin osa kuvista on), näköjään näinkin voi käydä.

  • Reply Kata keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 12:26

    Jännä, että vauva/lapsijutut kiinnostaa niin monia! Omista lapsistanihan voisin puhua ja kirjoittaa vaikka miten mutta itseäni ei mitenkään ihan hirveästi kiinnosta muiden lapset, elleivät ole jotenkin oikeasti tuttuja tai läheisiä… Osin siksi en niin paljon itse lapsistani blogissani kirjoita – arvaan ettei muita lopulta hirveästi kiinnosta se kuinka erinomaisen ihania meidän lapset onkaan 🙂 Mutta ajattelen kyllä myös, että lasteni persoonallisuudet ja tarinat ovat heidän omiaan ja heidän täytyy itse päättää kuinka paljon haluavat itsestään muille kertoa. Ihan lähipiirissäkään en lähde lasten asioita ja salaisuuksia levittelemään vaan haluan olla heidän luottamuksensa arvoinen.

    Lasteni nimet löytyvät blogistani jos ne haluaa löytää ja kuviakin laitan silloin tällöin. Minua vähän ärsyttävät blogeissa sellaiset kuvat missä ihminen näkyy melkein muttei sitten kuitenkaan. Mieluummin vauvatekstin kuvitukseksi vaikka juuri vauvantöppöset kuin vauvan niska… Itse laitan blogiin verrattain vähän lasten kuvia mutta ylipäänsä jos kuvia laitan niin yritän valita sellaisen kuvan jossa on joku juju tai joka jotenkin kertoo omaa tarinaansa, lasten naamojen näkyminen ei ole minulle se juttu. Toisaalta kun en lapsista blogissa juurikaan kerro enkä ikinä laittaisi heistä mitään epäkorrekteja kuvia blogiin tai yhtään mihinkään, niin en oikeastaan välitä tunnistetaanko heitä kuvista vai ei.

    Yksi syy siihen, etten kovin voimallisesti yritä identiteettiäni tai lasten identiteettiä peitellä on se, että asun sellaisissa paikoissa minkä kautta on joka tapauksessa lopulta aika helppo selvittää kuka olen – tai sitten minun täytyisi jättää hyvin paljon blogissa kertomatta, enkä itse pidä sellaisista salaperäisyyteen pyrkivistä blogeista. Jos blogia kirjoitan haluan laittaa itseni oikeasti likoon vaikka se toki altistaakin muun muassa ikäville kommenteille. Kirjoittelen kyllä blogia toisaalta tarkoituksellisen matalalla profiililla, enkä sitä esimerkiksi mitenkään laajasti tai aktiivisesti mainosta. Jos blogini olisi tulonlähteeni jättäisin varmaan lapset aika lailla kokonaan sen ulkopuolelle koska tuntuisi kyseenalaiselta tehdä rahaa jutuilla omista lapsista.

    • Reply lena torstai, kesäkuu 2, 2016 at 18:36

      Mua ei kiinnostanut ihan puhtaat perheblogit ennenkuin asia tuli ajankohtaiseksi ja nyt olen melkeimpä koukussa. 😀 Oon tykännyt lukea teidän perheen juttuja ja kuulumisia jo pitkään, tykkään siitä balanssista mikä sinulla blogissa on – perheen kuulumisia, ulkosuomalaisen arkea, arkea kehitysmaassa jne. Eli ainakin mä tykkään tosi paljon. Mulla tulee varmasti olemaan perheen kuulumisia ja ajatuksia Saksasta (ja toivottavasti meidän uudesta asuinpaikasta kun se selviää), mutta tällä hetkellä kasvokuvien uskon jäävän tosin pois. Tämä selittyy varmasti osin myös sillä, että aikaisemmin olen saanut blogini kommenttikentässä kuulla aika ikävää kommenttia italialaisesta miehestä (en tiedä onko sinulle tullut vastaavaa?) ja se on saanut minut pikkuisen varuilleen vaikka Matteota se ei haittaa (eikä tarvitse kovin kummoinen google-velho olla että enemmän saa tietoa meistä), ja itsepähän olen asiamme laittanut julkiseksi joten pieni kritiikki on aina odotettavissa. Tarkempaa linjausta en tosin vielä ole sen kummemmin miettinyt kun tuo pieni tuolla vatsassa vielä on, katsotaan sitten mllaisiin kuvakulmiin ja ratkaisuihin päädyn. Toinen on tietysti se, haluanko tienata rahaa lapsen kustannuksella, vaikka en perheblogeja lukiessani niin ajattele, en ollenkaan. Noo, ajatukset varmaan selkeytyy tässä lähiaikoina:) Terkut Sudaniin!!

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 09:37

    Minä olen varmaan vähän aiempien kommentoijien keskivälissä. En aio julkaista lasten nimiä ja (kasvo)kuviakin välttelen. Mutta kovin tiukkaa linjaa en ole vietänyt, mutta yksityisyyttä haluan silti vähän suojella. Kyse on kuitenkin minun blogistani, ei lasteni enkä missään nimessä halua kirjoittaa mitään lasteni yksityisasioita eli liian arkaluontoisia asioita. Yksityiselämässäni olen todella avoin ja voin avoimesti kertoa melkein mistä vaan. On kuitenkin aivan eri asia kirjoittaa ne blogiin. Olen samaa mieltä myös siitä, että matkablogi genrenä on kyllä armollinen, ei tosiaankaan ole pakko paljastaa kaikkea itsestään. Samalla olen myös huomannut, että lukijoita saavat kyllä juuri ne postaukset, joissa paljastaa jotain itsestään (vaikkapa omia mielipiteitäni/ennakkoluulojani saksalaisuudesta) ja minun kohdallani myös lasten asioista kirjoittaminen on ollut lukijoiden mieleen. Jos nyt näin voi sanoa. Mutta siis kaikki pohdintani lasteni kaksikielisyyteen liittyen ovat olleet blogissani luetuinpien aiheiden joukossa. Eli luvassa jatkossakin tasapainoilua puhtaan matkablogin ja perhe-blogin välimaastossa.

    • Reply lena keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 11:06

      Sulla Jonna on mun mielestä tosi hyvä linja, varmaan aika samalla fiiliksellä itsekin menen. Eli kuvia uskon laittavani, mutten sellaisia joista voisi suoraan tunnistaa. Varmasti myös paneudun ulkosuomalaisuuden aiheuttamiin iloihin ja suruihin lapsen kanssa ja esim kieliasian koen tärkeänä tuoda jossain vaiheessa esille. Eli tässä mielessä vähän ”lipsutaan” sinne perheblogien puolelle, mutta eipä tässä kovin tarkkaan ole aihepiiriä määritelty, matka- ja ulkosuomalaisuusjutut joustava hyvin! Tämä on hyvin totta, eniten lukijoita tulee silloin kun paljastaa itsestään jotain. Yritän aina antaa itsestäni pieniä ja isompia paljon, mutta tarkemmat babyjutut jäänevät varmasti itselle. 🙂 Katsellaan mitkä ajatukset ovat kun baby syntyy! 😉

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 05:48

    Mä olen pitkälti samaa mieltä Sennan kanssa. Sosiaalinen media on nykyään yhtä arkipäiväistä kanssakäymistä kuin ihmisten kohtaaminen kadulla. 🙂 En nää, miten se voisi vahingoittaa lapsen yksityisyyttä, jos hänestä on kuva blogissa. Varsinkaan vauvana, kun häntä ei todennäköisesti edes tunnista kuvasta enää myöhemmin. Sen ymmärrän, ettei lapsen muita asioita tai nimeä haluta laittaa blogiin, mutta kuvien kanssa mulla tuskin olisi ongelmaa. Varsinkin tämä koskee matkablogeja, sillä se lapsi ei kuitenkaan ole niissä yleensä pääosassa ja matkablogit harvemmin ovat mitään omasta seksielämästä puhumista tms. mikä saattaisi asettaa lapsen ”noloon” asemaan.. Ja argumentti ”ikinä ei tiedä mihin niitä kuvia levitellään”, jota tässä yhteydessä usein käytetään, on mielestäni aika kulahtanut ja arvonsa menettänyt nykyajan somen valtaamassa maailmassa. 😛 Mutta kaikki tekevät nämä päätökset omien fiilisten mukaan, kuten itse tuntuu hyvältä! 🙂

    • Reply lena keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 11:01

      Mä ymmärrän sua ja Sennaa tässä asiassa, siinä mielessä että some on tätä päivää ja ihmisten kohtaamisväline. Mulla on vaan itselläni mukavampi olo (tai ainakin näin luulen, näin olemattomalla vauvakokemuksella vielä;) jos niitä kuvia ei ”joka paikassa” ole. Etenkään blogissa, jossa on tullut aiemmin inhottavaa kommenttia esim Matteon taholta (kansallisuus). Matkablogit ovat tosiaan eri juttu kuin perheblogit ja tavallaan pääsee ”piiloon” helpommin … kuvia tulee mitä luultavammin olemaan, mutta tuskin niitä kasvokuvia. Mä en ajattele tätä niinkään tuon ”kuvien levittely”-jutun kautta, mulla on itselläni vaan paljon mukavampi olo jos niitä kuvia ei ole. Mutta kuten sanottu, katsotaan miten tässä käy kun baby on täällä. 🙂

      • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 16:10

        Jep! Ja jos blogi jatkaa jotakuinkin samoilla linjoilla kuin tähänkin asti, niin vaikka lapsi tulisi kuvioihin ja varmasti muuttaa elämää, niin ei se tätä blogia häiritse, jos niitä kuvia lapsesta ei ole. Jos lapsestaan ylipäänsä haluaa jotain kertoa, niin maisemakuvat ja muut, joita täällä tähänkin asti on ollut, käyvät hyvin kuvituksesta. 🙂 Ja typeriä tuollaiset kommentit! En ymmärrä, kuka noita kirjoittaa. Elämäänsä tyytymättömät ihmiset varmaankin!

  • Reply Kthetraveller keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 04:55

    Täällä yksi, joka on pistänyt tiukan rajan. Kerron kyllä perhe-elämästä ajoittain, mutta miestä tai lapsia, nimiä tai ikiä/sukupuolia niissä ei näy. Arvostan päätöstäsi kovasti tässä somessa jakamisen maailmassa, mutta myös sitä, että seuraat fiilareitasi ja menet sen mukaan. Ehkäpä näemme pikkupoikasi vielä joku päivä tai sitten emme, mutta se on varmaa, ettet ole tehnyt päätöstäsi ajattelematta asiaa kunnolla.

    • Reply lena keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 10:51

      Olen pannut merkille tuon linjasi blogissasi, minusta se on oikein hyvä! Jännä kun itselläkin on esim ajatus lastesi sukupuolista, mutta ei mitään tietoa onko se oikea. 😀 Eli hyvin olet linjassasi pysynyt! Mä uskon että kuvia tulee varmasti näkemään, mutta sellaiset täysin tunnistettavat jätän pois. Katsotaan mitkä ajatukset ovat kun vauva on täällä.

  • Reply Senna tiistai, toukokuu 31, 2016 at 20:32

    Moi, itse olen miettinyt paljon tuota lasten kuvien nettiin laittamista kun olen alkanut harrastamaan baby- ja pientenlasten kuvausta. Itselläni on neljä lasta ja olen päättänyt että laitan kuvia nettiin! Tietenkin vain muitten lasten kuvia heidän vanhempien luvalla ja myös omista lapsista tavallisissa vaatteissa! Paitsi tietty myös joissakin kuvissa vauva saattaa olla vähissä vaatteissa mutta kuitenkin pääpaikat peitettynä! Mutta kaikki ihmiset pystyvät näkemään lapseni kaupungilla, enkä minä niitä ihmisiä tunne ja hulluja ihmisiä kaupungillakin kävelee. En oikein ymmärrä mikä ero siinä on. En voi suojella lastani siltä että ventovieras nappaisi hänestä vaikka kuvan kaupungilla. Kai sitä muuten pitäisi laittaa lapselleni burqa päälle. Itse olen avoin ihminen ja kerron kyllä aina kaiken. Minulle on ihan sama mitä joku muu minusta ajattelee ja tietää. Kävelen meidän pikku kaupungilla neljän lapsen kanssa kuin pikku ankka emo ja olen kyllä kaikille täällä tuttu vaikka itse en kyllä tunne monia. Mutta ei se vaikuta elämääni mitenkään! Kun lapseni ovat isompia niin tietenkin pidän heidän salaisuudet itselläni jos he niin haluavat mutta en osaa kuvitella että heistä joku heidän lapsuudenkuva voisi olla nolo. Kasvatan heidät itsevarmoiksi ja ihmisiksi ketkä osaavat myös nauraa itselleen jos sattuvat noloon tilanteeseen tai näyttävät tyhmältä tai tanssivat hassusti. Joten en oikein tiedä miksi kaikki niin hirveesti salaavat lapsensa ja heidän nimensä! Joka lapiossa ja takissa kuitenkin lukee heidän nimi ja minun lapseni elävät normaalia elämää eikä ole kuuluisia ja ihmettelen ketä lapseni elämä voisi normaalia enemmän kiinnostaa.

    • Reply lena keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 10:48

      Moikka Senna!!
      Mä huomasinkin, että harrastat lapsikuvausta, ja kävin tykkäämässä sun sivuista. 🙂 Ymmärrän myös tuon, mitä ajat takaa. Että lapsia ei voi esimerkiksi kaupungilla suojella – tämä on totta. Ja mahdotontahan se olisi, jos joku sen kuvan haluaisi napata. Suurin osa ihmisistä on fiksuja eikä mitään ongelmaa ole, mutta aina sitä miettää entä jos. Tämä on asia jota en ole koskaan aiemmin pohtinut, nyt ajatuksia on luonnollisesti tullut enemmän ja ihan uudenlaisia. Ehkä mietin asiaa sitä kautta, että lukijoita on kuitenkin tuhatpäin kuukausittain ja aikaisemmin on tullut muutamalta kommentoijalta aikamoista ilkeilyä, mikä nyt on tietysti tämän työn haittapuoli. Varmasti kuvia tulee näkymään, mutta tuskin niitä ”tunnistettavia”. Somen kanssa sama fiilis nyt, tosin niin pitkään kun baby on vielä vatsassa niin käytäntö jää arvoitukseksi. Oman itseni kanssa minulla on se ja sama mitä minusta puhutaan, ei tätä hommaa muuten voisi tehdäkään. Mutta kovin henkilökohtaisia juttuja vauvasta en koe mielekkääksi tänne julkiseen kanavaan laittaa. En ajattele asiaa tuon nolous-jutun kautta, hyvällä maulla kuvat tuskin koskaan ovat niitä noloja, etenkään ne jotka päätyvät eteenpäin. En kuitenkaan halua täällä blogissa jakaa nimeä, ehkä FB:ssä sitten eri asia, suurin osa kuitenkin on tuttuja siellä. Näille asioille löytyy aina monta näkökulmaa, enkä osaa oikein mieltää yhtään oikeaksi tai vääräksi, jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.

  • Reply Maarit Johanna tiistai, toukokuu 31, 2016 at 19:20

    Oikein fiksuja ajatuksia. Vaikka joskus tuntuu, että eihän sitä omaa blogia kommentoi kuin ne läheisimmän kaverit tai tutuimmat bloggaajaystävät, on siellä paljon sellaista porukkaa jonka tietoon ei välttämättä haluaisi kaikkia asioita.
    Olen kyllä itsekin ihan tyytyväinen genren valinnasta! Matkabloggaajan ei tarvitse kuvailla päivän asuja tai viikonlopun itkupotkuraivareita, parisuhteensa syövereitä tai muuta vastaavaa. Odotan mielenkiinnolla miten matkailun teema teillä tulee muuttumaan blogissa kun vauva syntyy. 🙂

    • Reply lena keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 11:08

      Tämän kautta lähestyin itse myös asiaa – ruudun takana on kuitenkin tuhansia tuntemattomia, jotka blogia lukeavat. Facebookissa on ihmisiä jotka tietää ja tuntee (tosin ei sekään takaa mitään kun tykkäyksetkin näkyvät muualle), mutta blogin lukijoista tiedän vain murto-osan. 🙂 Matkablogigenre on ihan paras, ja tää antaa hyvin valinnanvapautta. Toki lukijamäärät olisivat isomamat jollain muulla ryhmällä, mutta näin se vaan menee. Toivottavasti pääsen kirjoittelemaan matkailusta jo pian syksyllä 🙂

  • Reply Oili / Ajatuksia Saksasta tiistai, toukokuu 31, 2016 at 18:53

    Näen asian varsin samalla tavalla. Blogiin ei koskaan eksy kuvia, joista pojan voisi tunnistaa. Se ei kertakaikkiaan tuntuisi oikealta, eikä miehenikään koskaan hyväksyisi ajatusta. Netistä löytyy tasan yksi kasvokuva pojasta: laitoin sen vauvan speksien kanssa henkilökohtaiseen fb-profiiliini heti syntymän jälkeen. Muita ei taida olla tulossa. Tommosia takaapäin otettuja tai muita vastaavia kuvia olen laittanut, koska ne ovat tuntuneet blogiin kuitenkin sopivan, onhan lapsi varsin olennainen osa elämääni ja niitä juttuja, joista kirjoitan. Mutta päätöksen naamansa löytymisestä saa poika tehdä ihan itse joskus paljon myöhemmin!

    • Reply lena keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 10:21

      Mä oon ihan samaa mieltä, meillä kahdella on hyvin samanlainen linja tässä asiassa. Meillä tulee varmasti kuvia olemaan, mutta juuri sellaisia joista ei nyt heti tunnista eli esim kasvokuvat jää pois. Mietittiin tätä yhdessä Matteon kanssa ja päädyttiin tähän tulokseen. Jokainen perhe toimii omalla tavallaan eikä oikeaa tai väärää mielestäni ole, omista fiiliksistä se on kiinni. Lapsi on kuitenkin sen verran iso osa elämää että varmasti se tulee blogissa näkymään, tosin en tiedä vielä miten.. näkee sitten kun baby on täällä 🙂

  • Reply Susanna tiistai, toukokuu 31, 2016 at 18:04

    Ymmärrän täysin sinua, sillä netti on täynnä aivan kaikenlaisia ihmisiä osa on todella mukavia mutta on myös niitä, joista ei tiedä mihin kuvia levitellään jne. On hyvä vetää yksityisyys siihen saakka mihin asti sen haluaa vetää. Joskus olen myös lukenut jostain tapauksista joissa lapset ei olisi halunneet ehkä olla esillä netissä kuvien ja juttujen muodossa, mutta kun vanhempien mielestä se on ollut niin siistiä ja kivaa. Jos ajatellaan niin vaikkapa julkkisten lapset ovat aikamoisessa pyörityksessä. Nyt kun tarkemmin ajattelen tuskin itsekään olisin lapsena halunnut olla mukana perheblogissa ja silloinhan niitä ei ollut. On tietysti eri asia jos lapsi on jo siinä iässä että sanoo haluavansa olla mukana blogissa ja ymmärtää mistä on kyse

    • Reply lena keskiviikko, kesäkuu 1, 2016 at 10:17

      Joo, nuo julkkiksen lapset ovat olleet varmasti aikamoisessa pyörityksessä ja jotkut jopa kärsineet siitä. Itse en tosin ole julkkista lähelläkään 😀 mutta silti pieni nettiin tuhansien silmäparien eteen lukuisten kuvien kanssa… En tiedä, hankala juttu. Riskejä on, vaikka suurin osa ihmisistä todella fiksuja ovatkin, kuten sanoit. Jotenkin itsellä mukavampi olo, jos kuvia ei ole. Tai ne ovat sellaisia, joista ei ole täysin tunnistettavissa.

    Leave a Reply