Kuopio ei ole sellainen paikka kasvaa, jossa heti lapsesta saakka ihminen tottuu villeihin maanjäristyksiin. Kun tieni vei pois tuosta itäisen Suomen kehdosta kahdenksan vuotta sitten, en joutunut niinsanotuille maanjäristysalueille silloinkaan: Glasgow ja Lontoo sijaitsevat sellaisella maaperällä, että maan järinä ei ole huolista se ensimmäinen. Maanjäristykset ovat olleet minulle utopiaa, ne tapahtuvat ”jossain kaukana”, poissa omasta elinpiiristä. Toista se oli kuitenkin Taiwanissa, jossa mandariinikiinaa opiskellessani sain tottua yhteen jos toiseen uuteen asiaan niin kielen kuin yhteiskunnankin osalta – myös niihin maanjäristyksiin.
Taiwan sijaitsee seismisella alueella, ja paikalliset ovat hyvin tottuneita maanjäristyksiin. Earthquaketrack.comin mukaan Taiwanin lähistöllä on sattunut tässä kuussa 5 maanjäristystä, tänä vuonna yhteensä luku kipuaa 74:ään (linkki). Yleensä lähialueiden maanjäristykset ovat olleet 4-5 richterin luokkaa, ja tämä vuonna lähiseutujen vahvin, 6.4 richterin vahvuinen järistys on sijainnut Japanin Okinawan saariston alueella. Tietysti kaikki riippuu kaikesta, järistyksen sijainnista ja syvyydestä, mutta muistan tunteneeni kolme maanjäristystä Taiwanissa viettämieni kuuden kuukauden aikana.
Ensimmäinen oli se oudoin, kun ei tiennyt mitä odottaa. Se oli vahvuudeltaan muistaakseni hieman vajaa kuusi richteriä, ja kielikoulun yhdeksännessä kerroksessa se tuntui. Tuoli, jolla istuin, sheikkasi edestakaisin hetken aikaa, kuten myös edessä oleva pöytäkin. Tee pysyi mukissa mutta tavarat liikkuivat hieman pöydällä ja se muutama kymmenen sekuntia tuntui ehkä noin tunnilta. Silloin se tuntui lähes hengenvaaralta, näin jälkikäteen ajateltuna reaktio oli melko liioiteltu. Mutta mistäpä sitä tietää millainen se järistys on, kerta ei sellaista ole kokenut. Japanilaiset luokkakaverini ja paikallinen opettajani eivät olleet moksiskaan tapahtuneesta, maanjäristykset ovat asia johon he ovat tottuneet jo pienestä pitäen (taiwanilaisille taifuunit menevät myös tähän kategoriaan: ne tarkoittavat yleensä vain rentoa vapaapäivää kotosalla). Itse olin totaalinen kalpeanaama muutaman tilanteeseen tottumattoman luokkakaverini kanssa, eikä ihan himpun verran liian vilkas mielikuvitukseni varsinaisesti auttanut asiaa. Olin aivan vakuuttunut siitä, että kohta tulee katosta jotain läpi. Paikallisten mukaan järistys oli kuulemma melko mieto ja se sijaitsi Tyynellä Valtamerellä lähellä Taiwanin itärannikkoa, mutta silloin minulle oli aivan sama missä järisi ja kuinka syvällä. Epämiellyttävää se silti oli. Muutaman minuutin jälkeen tilanne oli ohi, ja luento jatkui normaalisti.
Maanjäristyksiin kuulemma tottuu nopeastikin, ja seuraavan järistyksen iskiessä olin jo paljon rauhallisemmin mielin. Istuin kirjastolla kuudennessa kerroksessa, ja tunsin taas tuolini heiluvan. Se ei kestänyt läheskään niin kauaa kuin ensimmäinen, mutta se oli selkeästi tunnistettavissa. Ketään se ei tosin hetkauttanut. Samassa paikassa tapahtui kolmas kokemani maanjäristys: taas maa järisi ja tuoli liikahteli hennosti, mutta vielä hennommin kuin edelliskerralla. Muutama ilmeisen voimakas maanjäristys osui Taiwanissa oloni aikana yöaikaan, mutta olin onnellisesti nukkunut niiden läpi – sain kuulla tapahtuneesta kun niitä puitiin seuraavana päivänä opiskelukavereiden kanssa läpi. Ehkä nukkuminen oli se parempi vaihtoehto vaikka ensimmäisen kokemuksen jälkeen sisäinen drama queenini oli jo hieman rauhoittunut.
Paras tapa reissulla maanjäristyksen sattuessa on ensialkuun tutkia paikallisten reaktioita, ja tehdä sitten päätelmät tilanteen vakavuudesta. Uskon, että niille jotka asuvat maanjäristysalttiilla alueilla, on kehittynyt aika hyvä aisti järistysten suhteen – esimerkiksi juuri Japanissa ja Taiwanissa, ja toki vastaavasti vaikkapa Yhdysvaltain Kaliforniassa.
Asutko alueella, jossa maa järisee usein? Entä onko maanjäristys sattunut koskaan kohdallesi maailmalla reissatessasi?
Ps. Mulla on ihan kamala ikävä Taiwaniin. Lähtisin heti huomenna, jos työtilanne olisi järjestetty kuntoon. Yömarkkinat, ruoka, ihmiset, kaikki. <3
Pps. Jatkan viikonlopun aikana ulkosuomalaisten bloggaajien listan päivittelyä, kiitos Fb-viesteistä ja blogiin tulleista kommenteista!
33 Comments
Olen kokenut järistyksen vain kerran ja en tiedä välittäisinkö uusia. Satuin olemaan 35.kerroksessa, joten se tuntui siellä yläilmoissa ihan eritavalla kuin olisi alempana tuntunut. Tuon reissun aikana sain muutaman ihan paniikinomaisen kohtauksen kesken unien..Ja vuoden ajan heräilin välillä sellaiseen tunteeseen, että kuvittelin kaiken heiluvan. Päivisin ei missään vaiheessa ole ollut sellainen olo, että pelottaisi. Jos uusi tilanne joskus tulee, niin toivon, että olen jotakuinkin maan pinnalla.
Mä ymmärrän tän reaktion ihan täysin. Olin alkuun itsekin aika ihmeissäni kun järistykseen jouduin, ja ilmeisesti järistys ei ollut kuitenkaan kovinkaan voimakas. 35 kerros huojuu kuitenkin enemmän kuin 9, ja siellä nuo heilumiset oikeasti tuntuvat. Aika pelottava fiilis tuo, että öisin tuntuu että kaikki heiluu. Toivottavasti menee ajan kanssa ohi.
tuosta rekan äänestä tuli mieleeni että koin myös just sellaisen äänen kun olin Roomassa ja siellä sattui se kokemani todella pieni järistys jossa vain pöytä hieman heilahti. En edes ehtinyt huolestua asiasta kovasti kun en ollut varma oliko se järistys vai jokin muu. Luulinkin ensin että se olisi ollut ehkä kolari lähistöllä tms. kun Roomassa on aika kova liikenne. Mutta kaipa ne mannerlaatat saavat sen rekkamaisen äänenkin aikaan, mielenkiintoista (mutta myös hirvittävää) miten paljon muutkin matkailijat ovat kokeneet järistyksiä
Kiitos kommenteista Susanna! Italia on tosiaan järistysherkkää aluetta, ja mieleen tulee vuosien takaa L’Aquilan järistys joka oli hyvin voimakas. Roomassa on varmasti myös järistyksiä, täällä Toscanassakin kuulemma sillointällöin. Eihän ne järistykset ikinä mieluisia ole ja jotenkin tuntuu, että ihan hyvä että ne eivät ole osa jokapäiväistä elämää niinkuin esim juuri Japanissa ja Taiwanissa. Vaikka kaikkeen tottuu, haluan minimoida kaikki epämukavuudet. Eihän sitä tiedä, jos joskus voimakkaampi järistys sattuisi tulemaan… Joku muuten tässä ketjussa kommentoikin, että oli kuullut rekkamaisen äänen maanjäristyksen yhteydessä – mielenkiintoinen uusi tieto minulle. Itse en kuullut ääntä (järistykset olivat merellä), vain koin seuraamukset.
ainiin, piti vielä mainita että olen kokenut myös erittäin pienen järistyksen Pohjanmeren lähistöllä Belgian rannikolla. Luulen ettei kukaan muu ehkä edes huomannut koko järistystä koska se oli niin pieni. Järistys alkoi yhtenä yönä ja jotenkin vaan alkoi tuntua sellaiselta että jossain lähistöllä olisi maa liikkeessä. Ei tuntunut kovaa tärinää kuten etelä-Italian järistyksissä ja ajattelin ehkä vain kuvitelleeni järistyksen. Seuraavana päivänä tutkin nettiä ja sain selville että juuri samana yönä oli ollut pieni järistys Pohjanmerellä, joten en ollut kuvitellut tunteneeni järistyksen
Olen kokenut maanjäristyksiä Italiassa, kun olin Roomassa noin 3kk koin kaksi järistystä. Toinen oli pieni järistys ja pöytä vain hieman tärisi sitten järistys oli jo ohitse. Toisen järistyksen koin Lazion rannikolla ja se oli inhottava koska tärinä tuntui jo kunnolla, vähän kuin laivassa mutta järistys kesti tunteja ja sai oudon olon aikaan. Silloin toivoin etten kokisi enää vastaavaa järistystä, mutta koskaan ei tiedä milloin uusi järistys osuu kohdalle matkaillessa. Katselin ikkunasta kun meri velloi oudosti edes takaisin ja tiesin että tuskin olisi kannattanut ikkunan luona edes olla. Kuului myös natinaa ja hetken pelkäsin että koko talo romahtaisi, mutta Italiassa taloihin tehdään järistysvarmenteet kuten myös siltoihin, joten eivät ne aivan helposti romahda. Kaiken lisäksi olen kuullut sellaisen huhun että roomalaiset joskus pakenevat rannikoille jos kuulevat seismologeilta järistysvaroituksia, vaikka kyllä järistyksiä on myös rannikoilla. Ilmeisesti järistyksiä saattaa olla missä tahansa, muistan lukeneeni että myös Englannissa on joskus pieniä järistyksiä ja huomasinkin siellä yhden vanhan hotellin seinässä muutamia halkeamia. Nykyään pystyn myös Italiassa tietämään missä on ollut järistys jos näen seinissä tai tiessä sellaisia pitkiä halkeamaviiruja. Sisiliassa olen myös kokenut pari pientä järistystä, sellaisia että ikkunan ulkopuolelle ripustetut pyyhkeet lensivät katolle ja saksalaisturistit saivat ulos ryntäys -kohtauksen kunnes hotellin pitäjä ohjasi heidät takaisin. Olen kuullut että Etna aiheuttaa pieniä järistyksiä (ilmeisesti vaikuttaa myös hanaveden paineeseen kun joskus vettä tulee hitaammin) mutta ne pienet järistykset eivät kai ole vaarallisia, toisin kuin sellaiset suuret täysin äkilliset järistykset
Italiassa asuessani oli muutama ihan kovakin järistys, jossa sänky sheikkasi edestakaisin. Yöllä ei tuntunut mukavalta, ja koska rakennuksia sortui moni pelkäsi jälkijäristyksiä. Hissikammoisena kävelin myös monet portaat sen takia että en halunnut kokea järistystä hississä. Myös Perussa ja Chilessä olen ollut järistyksessä. Jotka onneksi eivät sillä kertaa ollut niitä kovin voimakkaita.
Italiassa minulle on jäänyt hyvin mieleen L’Aquilan maajäristys vuosia sitten – siitä oli paljon uutisissa. Oliko järistyskokemuksesi kenties tuolta alueelta, ihan mielenkiinnosta? 🙂 Ilmeisesti anoppilan kotikonnuilla Toscanassa maa myös järisee joskus, mutta ei ainakaan vielä ole supervoimakkaita järistyksiä ilmennyt.
Taipeissa koin itsekin ensimmäisen maanjäristykseni, asuin 12. kerroksessa ja heräsin yöllä siihen kun tuntui, että sänky heilui. Kuvittelin vain kuvittelevani, mutta sitten huomasin, että kattolamppu heiluu suurella kaarella… Seuraavana päivänä katsoin netistä, niin maanjäristys oli tosiaan tapahtunut yöllä juuri siihen aikaan.
Olisikohan sama järistys ollut, tuo mainitsemani öinen järistys oli kuulemma tosi luja ja about vuosi sitten tapahtui. Mun huone oli toisessa kerroksessa, joten ei kovin korkealla – liekko siksi en tuntenut. Taipei on kyllä paikka, jossa noihin järistyksiin pitää näköjään tottua 🙂
Meillä Japanissa, maanjäristykset on tuttuja. Emme ole onneksi kokeneet muuta kuin ihan pieniä tai kaukana olleita järistyksiä, mutta se että asumme kerrostalon 24. kerroksessa tarkoittaa sitä että nämä pienetkin järistykset tuntuu – talo ns. pyörii, kattovalaisimet pyörii ja tuntuu vähän siltä kuin huippaisi. Toivon hartaasti että emme koskaan tule kokemaan mitää sen hurjempia järistyksiä.
Mä voin kuvitella! Japani tuli melkein ekana mieleen kun noita maanjäristyksiä mietin. Mun japanilaiset kaverit oli ihan cooleja mun panikoidessa. 😀 Helppo uskoa, että 24. kerroksessa ne järistykset tuntuvat aika hyvin jo. Toivotaan että tuon kummempaa järistystä ei satu, että pysyvät pienissä. Liikaa actionia ja pelkoa niissä suuremmissa 🙁
Niin omituinen ajatus, että maanjäristykset kuuluvat monien ihmisten arkeen maailmalla ja he ovat tottuneita pärjäämään niiden kanssa – mutta niinhän me lappilaisetkin suhtaudumme lunkisti revontuliin ja hirmupakkasiin. Kauhean suhteellista on tämä elämä.
Voi Maarit sua, kun et puolessa vuodessa kokenut järistystä Islannissa – mulle se sattui heti toisena iltana! Ihmettelin, mistä tulee niin syvä ääni, ihan kuin maan sisältä (no shit Sherlock), huonekalut tärisivät ja niin sänkykin. Kesti sitä ehkä minuutin, sitten se oli ohi ja tajusin että jee, koinpas äsken pikku maanjäristyksen! Tämä järistyskokemus riittää minulle 🙂
Hei tuo oli hyvä vertaus, me ollaan totuttu kaikkiin luonnonilmiöihin kuten lumeen ja kylmään – ne on meille arkipäivää. Mutta muille nuo maanjäristykset on niitä juttuja, jotka on sitten ihan normaaleita. Nää Islannin järistykset on, kun asiaa ajattelee, ihan luonnollisia – mä oon aina pitänyt maanjäristyksiä ”kaukomaiden” ongelmana vaikka onhan Italiassa ja Rodoksellakin järistyksiä, ja toki Islannissa 🙂 Yksi järistys on hyvä kokea, ei enempää 😀
Hui kauhea, muaki pelottais että koko rakennus romahtaa vaikka kuin olis arkkitehtuuri kohillaan sitä varten 😀
Oma kokemukseni maanjäristyksestä on vuodelta 2011 tai 2012 kun asuin Porvoon maaseutumilla. Istuttiin siinä silloisen poikkiksen kanssa olohuoneessa kun kuului järkyttävä rysähdys, ihan kuin rekka olis ajanu täysiä taloa päin. Jyrähti ja tärähti. Tajuttiin että ei toi skenaario ollu mahdollinen ja jäätiin pohtimaan sitä kunnes saman päivän uutisissa oli uutisoituna maanjäristys niillä tienoilla. Se oli aika wtf – moment Suomessa 😀
Siis mitääää…. Suomessa maanjäritys? No hyvät hyssykät sentään, kaikkea sitä 😀 Ja noin voimakas vielä, miten tää on mennyt multa ohi. Oli ihan varmasti wtf-momentti, tuskin Porvoon maaseudulla tulee ensimmäisenä maanjäristykset mieleen?
Mulla on esimerkiksi Japanissa ja Taiwanissa kohtuu turvallinen olo, koska siellä otetaan järistykset huomioon rakennuksissa. Mutta en Suomesta kyllä tiedä, tuskin insinöörit ovat tehneet lujuuslaskelmia asian varalta? 😀
Nuo on aika hurjia kokemuksia, kun ensimmäistä kertaa tuntee maanjäristyksen :O. Tokiossa on nyt tullut jokaisella reissulla koettua vähintään yksi tuntuva maanjäristys, vaikka eivät nekään mitään isoja ilmeisesti olleet. Joka kerta ollaan oltu hotellissa vähintään 17. kerroksessa, joten kyllähän se pilvenpiirtäjä heiluu aika mukavasti rakennustyylinsä takia :P. Tavallaan niissä on jotain kiehtovaa niin kauan kun tietää olevansa turvassa, mutta kyllähän se aina pumppaa adrenaliinia kehoon.
Korkeammalla nuo järistykset taitaa tuntea aika selkeästi, mun 9 kerros oli jo sellainen, kerran olin metrossa järistyksen tullessa enkä tuntenut mitään. 17 kerros on varmasti vielä herkempi! Aina on hauska huomata, että itse on enemmän tai vähemmän paniikissa ja paikalliset jatkaa elämää ihan normaalisti 🙂
Tiia oli tokalla kerralla kylvyssä sillä hetkellä, eli se kokemus oli varmasti aika hauska xD. Itse makoilin sängyllä seinän toisella puolella ja heiluin siinä mukana :P.
Ihmeellisiä tyyppejä täällä, kun tahtovat kokea maanjäristyksen 😀 Maanjäristykset, myrskyt ja muut ei ole meikäläisen bucket listalla! Oon ehkä vähän vainoharhainen, mutta reissatessa etsin aina ne evakuointireitit ja muut vastaavat pahimpien uhkakuvien varalta. Enkä ikinä uskaltaisi asua katastrofialttiilla alueella. Onneksi Melbournen maanjäristykset on sen verran pieniä, että korkeintaan puutarhatuolit kaatuu pihassa.
Se järistys on ihan kiva lisä kokemuspankkiin, mutta joo… olisin pärjännyt varmaan ilmankin sitä. 😀 Mutta ainakin tietää, ettei se ole noilla lukemilla kovinkaan ”vaarallista”, kunhan tajuaa mistä on kyse. Arkipäivää monille. Siihen tottuneena varmasti etsii kaikki varareitit ja tekee suunnitelmat – kuten fiksun reissaajan kuuluukin. Itse aina etenkin hotelleissa tutkin kaikki varapoistumistiet etukäteen. Hui muuten tuo puutarhatuoli, luulisi että aika kova järistys tarvitaan sen kaatamiseen?
Maanjäristykset on sellainen mihin on hirmu vaikea kuvitella tottuvansa. Saimme kokea 5.5 asteen hytinää Christchurchissa ja siihen sängyn heilumiseen tuli herättyäkin. Varsinaisesti ympäristö ei lievittänyt turvattomuuden tunnetta, sillä olimme tuolla 2012 vuoden alussa heti 2011 lopulla tapahtuneen kohtuullisen ison 6.0 järistyksen jäljiltä, joka sai talotkin sheikkaamaan. Oli ihan uskomatonta seurata miten paikalliset asiaan suhtautuivat vaikka olivat jo menettäneet niin paljon. Niin ystävällisiä, eikä lainkaa katkeroituneita tapahtumista. Usko huomiseen oli uskomaton ja antoi paljon itsellekin ajattelemisen aihetta.
Minnekkähän mun kommentti hävisi eilen, no nyt uusi yritys! Mä muistan tosi hyvin tuon 2011-vuoden lopulla sattuneen maanjäristyksen, seurasin sitä silloin netin kautta. Mä voin kuvitella, että heti sen jälkeen tulee helposti epämiellyttävä fiilis, tulisi varmasti itsellenikin. Tuo on jännä tilanne, miten ihmiset reagoivat katastrofiin sen jälkeen. Näistä pitäisi ottaa oppia aina, ja muistaa miten hyvin esimerkiksi suurimmassa osassa Eurooppaa asiat ovat – luonnonkatastrofeja ei ole samassa laajuudessa kuin monessa muussa paikassa. Hyvä pointti Milla!
Olen tavallaan kokenut maanjäristyksen, vaikka en sitä silloin tajunnutkaan. Oltiin Kreetalla kotimatkalla lentokentälle, kun meidän bussi heilui yhdessä risteyksessä kummallisesti jonkin aikaa. Ajateltiin vaan, että nyt on kengurubensaa tankissa. Helsinki-Vantaalla olikin sitten säikähtänyt anoppi vastassa, kun Suomessa oli uutisoitu rajusta maanjäristyksestä. Olihan se voimakkuus kai 6,4, mutta kun kummempia tuhoja ei onneksi aiheutunut, niin uutisointi taisi mennä sensaatiohakuisuuden puolelle.
Tuo on muuten jännä, olen myös ollut junassa maanjäristyksen aikaan, mutten tuntenut sitä. Olisikohan noissa liikennevälineissä jokin niitä ”vaimentava” juttu, jos järistys ei ole kovin voimakas? Mä muuten hyvin voin kuvitella päivälehtien otsikot tilanteesta (suomalaiset vaarassa maanjäristysalueella tms, klik klik), ja siitä sitten johtuu että perhe on hyvinkin huolissaan. Luonnollisesti!
Maanjäristys on kyllä asia, jonka haluaisi kokea, niin hurjalta kuin ajatus tuntuukin. Ehkä onni tosiaan, että asustelee rauhallisella maaperällä, mutta kyllä luonnonvoimien kokeminen olisi mahtavaa. Siinä varmasti jos missä tuntee oman pienuutensa.
Sanotaanko näin, että uteliaisuuden vuoksi maanjäristys on mieleenpainuva kokemus, sellainen siis joka ei ole vaaraksi 🙂 Luonnonvoimat on asia, joiden kanssa aina muistaa että on asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Se on ihan hyvä tiedostaa välillä!
Uudessa-Seelannissa tunsin pienen maanjäristyksen, en yhtään tiedä minkä kokoinen se oli Richterin asteikolla. Tuskin kovin suuri sillä serkkuni ei edes herännyt siihen 😀 Oltiin 2012 alkuvuodesta Chrischurchin kaupungissa Eteläsaarella, missä oli muutama kuukausi aiemmin ollut todella iso maanjäristys, ja sen jälkeen lukuisia jälkijäristyksiä. Kaupungissa oltiin kaksi yötä ja toisena yönä heräsin outoon tärinään, mikä oli ohi muutamassa sekunnissa. Ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta olen tyytyväinen ettei järistys ollut sen suurempi.
Mä muistan erittäin hyvin sen Uuden Seelannin taannoisen, katastrofaalisen maajäristyksen. Mä olisin ollut varmasti aika paniikissa tuollaisessa tilanteessa, etenkin suuren järistyksen juuri tapahdutttua. Maanjäristys on aina kokemus, mutta ihan kiva että ne eivät ole jokapäiväinen riesa – vaikka kaikkeenhan tottuu.
Täällä Turkissa tärisee kyllä ihan jatkuvasti. Mä välillä seurailen netistä tutkaa, mikä näyttää kaikki järistykset (oli pakko tarkistaa, näköjään viime yönä tärissyt tässä ihan naapurissa). Entinen asunto oli sellainen, että siellä tunsin kyllä kaikki pienimmätkin tärinät, nyt en ole uuteen asuntoon muuton jälkeen tuntenut mitään. Kyllä se ekalla kerralla säikäytti, vaikka täällä ne järistykset onkin ollut maximissaan 4 magnitudia. Mulla ainakin tulee tosi huono olo ja alkaa heittää päässä, mutta mä oon todella herkkä kaikille ”ilmiöille” (voiko näin edes sanoa) ja mieskin on sanonut, että mun kroppa taitaa reagoida vähän herkemmin järistyksiin, myrskyihin yms. Ukkonenkaan ei ole mitään kauhean kivaa, tulee ihan järkyttävä päänsärky joka kerta! Mutta siis kyllä, Turkissa on paljon maanjäristyksiä ja onhan täällä ne muutamat isotkin järistykset olleet mitkä on saaneet paljon tuhoa aikaan.
Voi, mä voin hyvin kuvitella että Turkissa nuo maanjäristykset ovat riesana. Mä muistan, kun seurasin Suomen tv:stä tarkkaan Turkissa sattunutta kovaa maanjäristystä 10-15 vuotta sitten – se oli aika rumaa katseltavaa. Vaikka järistykset ovat ”vain” 4 richterin luokkaa, ovat ne meille niihin tottumattomille aika iso juttu. Ymmärrän hyvin, että kroppa reagoi eri tavoin ja herkemmin tuollaisessa tilanteessa!
Mua oikeasti harmittaa, että olen ”nukkunut onneni ohi” silloin Islannissa, kun maanjäristykset olivat aktiivisimmillaan tulivuoren purkauksen takia. Kaikki suurimmat järistykset, jotka tuntuivat Akureyrissakin, sattuivat aina aamuöiseen aikaan. Voin siis periaatteessa sanoa, että en ole kokenut järistystä.
Voihan Taiwan. Mulla olis taas ihan mieletön Islanti-ikävä. ^^
Islannissa tosissaan on varmasti nuo maajäristykset hyvin paljon arkisempia kuin Manner-Euroopassa. Jännä on tuo, että yöaikaan sitä vaan nukkuu järistysten läpi eikä niitä oikein huomaa – itselläkin oli se yksi (ja ilmeisesti voimakkain) järistys mennyt täysin ohitse. Vaikka nukun sikeästi, jotenkin sitä olettaa että noinkin erikoiseen tapaukseen sitä heräisi. Ps. mä niin tiedän tunteen, kun kaipaa jonnekin muualle. Nyt varsinkin, kun Saksa on mitä on. Antaisin aika paljon, että voitaisiin lähteä Taiwaniin ja pitkäksi aikaa 🙂