On (vain) yksi hyvä syy matkustaa Duisburgiin

En ole matkustanut Saksassa juuri ollenkaan, mikäli kahden päivän vuosien takaista Berliinin pyrähdystä ja Kölnin lyhyitä päiväreissuja ei lasketa. Olen ajatellut tehdä tälle puutteelle jotain jo pidemmän aikaa ja päätin, että on hyvä laajentaa maailmankuvaa hieman Düsseldorfin ulkopuolellekin nyt eikä huomenna. Aloitimme helposta kohteesta, nimittäin 15 minuutin junamatkan päässä Düsseldorfista sijaitsevasta Duisburgin teollisuuskaupungista.

Tapasimme Duisburgissa kaveripariskuntamme kanssa lauantain ratoksi. Ehdimme jopa kadottaa toisemme ja eksyä Duisburgin juna-asemalla, mikä on jo saavutus itsessään, ja päätimme hankkia murkinaa ensi töiksemme. Kun olimme saaneet vatsamme täyteen Duisburgin joulumarkkinoilla, aloitimme matkanteon pääkohteeseemme, Landschaftsparkiin. Landschaftspark on Duisburgin liepeillä sijaitseva vanha tehdas, jonka toiminta tuli päätökseen vuonna 1985. Landschaftsparkin sivuilta poimittua: ”The Thyssen Ironworks in Duisburg-Meiderich, built in the grandiose style so typical of the time of advanced industrialisation, finally saw production come to an end with the last tapping of Blast Furnace 5 on 4 April 1985.”

Muutama fakta Duisburgista

Duisburg ei ole kaupunki, jonne lähtisin lomailemaan. Sateisena ja harmaana joulukuisena päivänä Duisburgin kaltainen tyypillinen tehdaskaupunki ei vaikuttanut millään tapaa kohteelta, joka olisi saanut ketään hihkumaan innostuksesta. Pilvet roikkuivat matalalla ja oli hankala kuvitella, että kaupunki olisi koskaan montaa auringonsädettä nähnyt. Kuten moni saksalainen kaupunki, Duisburg koki kovia toisessa maailmansodassa ja se rakennettiin lähes uusiksi sodan jälkeen. Duisburg on myös kokenut voimakkaan tornadon (??) vuonna 2004 ja se on lisäksi linkitetty syyskuun yhdennentoista tapahtumiin. Kerrotaan, että kaupungista olisi löytynyt todisteita iskun suunnittelusta ja siihen osallistuneista henkilöistä. Yllätyksekseni Duisburg on Saksan 15:sta suurin kaupunki mitä asukaslukuun tulee, lähes 500,000 asukkaallaan. Luulin kaupungin olleen paljon pienempi pikaisen käyntini perusteella.

Miksi Duisburgia ei kuitenkaan kannata jättää välistä?

Vaikka joulukuinen Duisburg ei ollut matkailijalle kovinkaan rikastuttava kokemus, on kaupungissa (vain) yksi paikka jonne kannattaa lähteä vaikka säätä uhmaten. Ja se on tuo mainitsemani Landschaftspark. Alueella sijaitsee vanha, hylätty metallitehdas, joka on ympäristöineen muutettu kaupunkilaisten virkistysalueeksi. Olen hylättyjen paikkojen ystävä ja halusin ehdottomasti käydä tutustumassa tehtaan sisätiloihin tarkemmin – kameran kanssa tietysti. Pimenevä ilta ja harmaus asettivat pieniä haasteita kuvaamiselle, mutta muutama kuva kertoo kuitenkin ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Menkää paikan päälle jos Düsseldorfin seudulla satutte olemaan – puoli päivääkin onnistuu erittäin mainiosti!

Landschaftsparkiin kannattaa ehdottomasti suunnata iltapäivästä, ja jäädä sinne pimeän tuloon asti. Ainakin näin talvi-aikaan tehdas valaistaan upealla tavalla pimeän saapuessa, ja sitä ei kannata jättää välistä mistään hinnasta. Minulla on selkeästi harjoiteltavaa mitä tulee pimeällä kuvaamiseen, ja eri värien nappaamiseen kameralle. Harjoittelu oli kuitenkin hauskaa mielenkiintoisessa ympäristössä ja valoshow tekivät hylätystä tehtaasta maagisen paikan. Tiedättekö sen hetken, kun päivä kääntyy iltaan ja taivas alkaa tummua, muttei ole vielä aivan pimeää? Noina hetkinä paikka on parhaimmillaan.

Korkeanpaikankammoiset, huomio!

Jos sinulla on korkeanpaikankammo, kannattaa tsempata itseään ennen tehtaalle menoa. Itse kärsin jonkinasteisesta korkeanpaikankammosta paikoissa, joissa en ole turvallisesti sisätiloissa. Tehtaan korkein kohta on 70 metrissä, mutta itse kykenin kävelemään vain noin 50 metriin – ja sitten tuli stoppi. Seurueen muut jäsenet matkasivat huipulle ja Matteo ystävällisesti nappasi minulle sieltä muutaman kuvan (kuva yllä, jossa piippuja ja maisemaa). Olihan sieltä varmasti upeat maisemat, mutta keikkuminen 50-70 metrissä portaissa jotka olivat ”tyhjän päällä” oli minulle liikaa. Portaissa matkalla ylös oli kuulemma löytynyt korkeanpaikankammosta kärsinyt nainen, joka ei yksinkertaisesti pystynyt liikkumaan ylös eikä alas.

Illan tullen päätimme Duisburgin retkemme alueen ravintolassa, joka kannattaa myös kokeilla päivän päätteeksi. Teollisuusrakennukseen rakennettu ravintola on kokemisen arvoinen paikka, jossa voi herkutella maittavilla, pizzamaisilla flammkucheneilla. Nam.

Kiehtovatko hylätyt paikat teitä? Mitenkäs korkeanpaikankammon laita?