Meidan perheen kielicocktail

IMG_9699

Italia, haluaisin osata kieltäsi.

Kun seurustelet henkilön kanssa, joka ei edusta omaa kansallisuuttasi, on hyvin todennäkoista että jompikumpi joustaa kotona käytetyn kielen kanssa. Tai molemmat.

Tapasin Matteon Lontoossa ja kielemme on luonnollisesti ollut englanti, alusta alkaen. En osannut italiaa tuolloin sanaakaan, eikä Matteo suomea. Molempien päivittainen kieli oli englanti yliopisto- ja työvelvotteiden vuoksi, ja sillä olemme kommunikoineet ensimmäisestä päivästa alkaen.

Minä ja italian kieli

IMG_5617

Minä haluaisin osata italiaa paremmin. Ymmarrän nykyään aika hyvin – perusjutut ja ruokapöytäkeskustelut eivät mene enää taysin yli ymmärryksen, mutta esimerkiksi politiikka on usein minulle hepreaa italiaksi (noh, totuuden nimissä: Italian politiikka taitaa olla sitä välillä muutenkin). Ongelmani on puhuminen – en saa suutani juurikaan auki, eikä minulla ole sanavarastoa käydäkseni syvällistä keskustelua italialaisen kanssa, joka ei osaa englantia. Paitsi ehkä tilanteissa, joissa minun täytyy tilata jotain esimerkiksi leipomosta. On helppo turvautua Matteoon, mutta joskus tehdään tarkoituksella niin että minä hoidan tilaamisen. Oppimisen vuoksi.

En ole koskaan oikeasti opiskellut italiaa, joten kieliopista minulla ei ole mitään käsitystä. Tämä minua hieman harmittakin. Italiassa englannin osaaminen ei ole itsestäänselvyys, mutta onnekseni Matteon kaverit puhuvatkin kohtuullisen hyvin englantia ja erittain mielellaan sita puhuvatkin. Mutta esimerkiksi vanhemmalla väestolla ei englanti ole välttamättä hallussa. Ja sen minä ymmarran, ja siksi haluaisin opiskella heidän kieltaan. Tosin anopille pitaa näin julkisesti nostaa hattua, silla han on näiden muutaman vuoden aikana ottanut uskomattoman harppauksen englannissaan. Hän ei todellakaan ujostele kayttaa englantiaan, opiskelee vapaa-ajallaan ja Google Translator on kovassa käytossä. Tämä on tuottanut tulosta ja me puhumme nykyään keskenämme englantia ja italiaa – melkoisen sujuvasti!  Tämä on tehnyt minut todella iloiseksi. ”Kauhukuvat” italialaisista anopeista voi ainakin omalla kohdallani heittää romukoppaan.

Matteo ja suomen kieli

IMG_1191

Matteo on puolestaan erittäin kiinnostunut opiskelemaan suomea. Hänellä on puhelimessaan monta applikaatioita, joiden kautta hän voi kielta harjoitella ja omistaapa hän myos suomen kielen oppikirjan. Minusta on ihanaa, etta Matteo on äärettöman kiinnostunut suomen kielesta. Tuntuu valilla hölmölta toppuutella toisen intoa, mutta koen etta tamankin energian voisi käyttää vaikka saksan kielen hiomiseen. Ja valitettavasti minä olen todella huono, kärsimätön ja laiska opettaja.

Suomen opettelulle ei myoskaan ole välitönta tarvetta –  perheeni puhuu onnekseni hyvin englantia, kuten myos kaverini. Olen kuitenkin erittäin tyytyvainen, etta Suomi kiinnostaa, niin maana kuin kielenäkin – tämä ei ole monikulttuurisissa parisuhteissa aina itsestaanselvyys. Hankimme Black Friday – alennuksesta F-Securen Freedomen, ja nyt pystymme katsomaan suomalaisia tv-ohjelmia. Olemme aloittaneet katsomaan Salkkareita tekstityksella, ja vaikka jouduinkin sita kääntämään, on monta uutta sanaa jäänyt jo italiaanon mieleen. Salkkarit ei juonikuvioiltaan niin järisyttavan monimutkainen ole, etteikö perässä pysyisi vajaammallakin kielitaidolla ja pienella tulkkaamisella – eilen koitti sekin päivä, kun selostin italiaanolle Kallen ja Larin hääongelmista ja sitä, miten Liisa nousi kuolleista henkiin Brasiliassa. Pitihän tarinaa vähän pohjustaa. Matteo myös yllätti minut ostamalla meille kotiin suomenkielisia jääkaappimagneetteja, niitä joissa pienia sanoja voi yhdistella mielensa mukaan. Kiva keino oppia, kuulemma.

Tasapuolisuus

Meilla on mielestani hyvin tasavertainen kielitilanne. Kumpikaan ei ole ns. alakynnessa, vaan molemmat puhumme englantia, jota molemmat osaamme mielestani erittäin hyvin. Tämä oli myöskin varmasti onni – me tuskin olisimme tässä nyt, jos olisimme joutuneet kommunikoimaan kielipuolina heti alkuun. Olisin varmasti turhautunut, etenkin kun ensimmäisellä tapaamisellamme olin sitä mieltä että ei nämä mitkään treffit ole, kunhan hengataan. Englantia käyttäessä ei myöskään tule tilanteita, joissa itseaan ei pysty ilmaisemaan toisen äidinkielella niin hyvin kuin tahtoisi. Olen huomannut myös, että minun on helpompi jutella syvemmistä asioista englanniksi, ehkä siksi että se ei ole tunnekieli. Tämä tasapuolisuus on myos miinus – ei ole enää muutaman vuoden jälkeen helppoa vaihtaa kotikieltä. Kotona olisi opettaja, mutta se menee nyt hukkaan. Yritimme joskus, että Matteo olisi puhunut minulle pelkastään italiaa, mutta eihän siita mitaan tullut. Matteo puolestaan ehdotti, että puhuisin hanelle enemman suomea, mutta en koe sita luonnolliseksi. En tiedä miksi.

Tähän kuvioon pitaisi vielä lisätä se saksa. Jos minulla ei nyt olisi tarvetta opiskella saksaa,  opiskelisin ehdottomasti italiaa päivät pitkät. Saksa tuli kuvioon hieman ylimääräisenä, mutta kerran taalla ollaan, niin ainakin perusteet on hyvä olla hallussa. Kielikurssini kanssa eteeni on tosin tullut jo tuhat ja yksi ongelmaa, mitä naurettavimpia sellaisia (ja minä kun luulin, että saksalaiset ovat organisoinnin mestareita). Jos en onnistu rekisteröitymään huomenna neljännen yrityksen jälkeen, lähden kaupoille tuulettumaan ja keksimään rahoilleni parempaa käyttöä. Matteolla on vahan parempi tilanne, hän puhuu saksaa, mutta koska ei ole maassa aiemmin asunut, niin luonnollisesti sitä pitää petrata. Toisaalta, hänen saksansa on paljon parempaa kuin luulin – seurasin hoomoilasena sivusta hänen selvittäessään verotusjuttuja puhelimessa ihan selvällä saksan kielella. Mietiskelen tällä hetkella sitä, että olisiko minun mahdollista opiskella sekö italiaa etta saksaa yhtäaikaa, mutta ehkä nyt on parempi keskittyä vain yhteen kieleen.

Haastankin teidät kaikki, joiden elämään kuuluu enemmän kuin yksi kieli, pohtimaan asiaa blogeissanne. Millaisia kieliä teillä kotona puhutaan? Onko kielista tullut koskaan ongelmia?

Previous Post Next Post

54 Comments

  • Reply jerina tiistai, joulukuu 8, 2015 at 21:52

    Mielenkiintoinen postaus! 🙂 Mä oon muuten kans kirjoittanut tossa just joku aika sitten näistä kielijutuista! Se löytyy täältä: https://www.rantapallo.fi/jerina/2015/11/15/yhteisen-kielen-merkitys-parisuhteessa/

    Nyt lähinnä vaan mietityttää, että kuinka kieliasiat sujuu tulevan lapsen kanssa… Mutta eiköhän niistä selvitä, kun ollaan kahdestaankin ihan hyvin selvitty. 🙂

    • Reply lena torstai, joulukuu 10, 2015 at 17:16

      Kiitti kun linkkasit tuon Jerina, kävin kommenttiboksissa 🙂 Hei kirjoittele sitten kieliasioista lapsen kanssa, kun asia tulee ajankohtaiseksi, mielelläni lueskelen näitäkin juttuja… eli juttutoiveen heitän 🙂

  • Reply sannintaikasaappaat tiistai, joulukuu 8, 2015 at 15:16

    Mielenkiintoista aina lukea muiden parisuhteiden kielikuvioista! Oli pakko vähän itsekin mietiskellä samaa aihetta: https://www.rantapallo.fi/sannintaikasaappaat/2015/12/08/kielisoppaa-poytaan/
    Meidän kieliin kuuluu yhteisen englannin lisäksi suomi, turkki, saksa ja alkuaikoina hieman espanjaa. Nykyään kuvioissa ovat lähinnä englanti ja saksa, sekä miehen perheen kieli, turkki.
    Mielestäni eri äidinkielet parisuhteen osapuolilla eivät tuota sen enempää ongelmia kuin ns. normaalissakaan parisuhteessa olisi. Ainakin jos löytyy yhteinen kieli, jossa molemmat ovat suhteellisen vahvoilla, on asiat mahdollista selvittää.

    • Reply lena torstai, joulukuu 10, 2015 at 17:11

      Kävinkin sulle jo kommentoimassa, että teillä on kyllä aikamoinen soppa menossa kielellisesti. 😀 Oot ihan oikeassa siinä, että aina löytyy se yhteinen kieli ja kommunikoitua tulee jotenkin. Ja mikä parasta, hyvässä tapauksessa toinen oppii kokonaan uuden kielen, tai kielitaito kehittyyy 🙂 TOsin homma helpottuu huomattavasti, jos kieltä osaa kohtuullisesti.

  • Reply Annika - home & away tiistai, joulukuu 8, 2015 at 15:07

    Kielijutut on aina tosi mielenkiintoisia! Ymmärrän, että joudut miettimään pitäiskö keskittyä italiaan vai saksaan. Ehkei rahkeet riitä molempien kielten opiskeluun, ainakaan aluksi. Itse varmaan keskittyisin siihen saksaan, koska kerran asutte tällä hetkellä siellä.
    Kiva myös, että Matteo on kiinnostunut suomen kielestä. Meillä yhden kaveripariskunnan tapauksessa ulkomaalainen, täällä asuva mies ei osaa parin vuoden jälkeen kahta sanaa enempää suomea, eikä häntä kiinnosta opiskella. Mun mielestä se on aika outoa ja vähän epäkunnioittavaa. Onneksi Nico ottaa suomen kielen oppimisen pienenä haasteena ja yrittää muodostaa lauseita ja kommentoida suomeksi aina välillä. Hän jätti kielikurssin kesken, koska se ei todellakaan edennyt ja motivaatio laski, kun luokkakavereilla jäi läksyt tekemättä. Nyt hän jatkaa sitten omaa tahtia kirjan kanssa opiskeluja itsenäisesti.

    P.S. Hyvä, kun mainitsin ton freedomen. Pitää tutkia asiaa tarkemmin!

    • Reply lena torstai, joulukuu 10, 2015 at 17:09

      Oon ihan samaa mieltä, kielijutut on aina mukavaa luettavaa ja etenkin kun ne liippaavat usein tosi lähteltä omia kokemuksia 🙂 Mä haluaisin opiskella italiaa, mutta järki sanoo että opiskele sitä saksaa… en tosin päässyt mukaan kielikurssille, joten voi olla että nyt olen ”kotiopetuksessa” eli opiskelen itse ja katsotaan mihin sillä pääsee. Nuo on tosi kurjia juttuja, kun kielikursseilla on porukkaa joka ei ole kovin motivoitunutta ja jättävät homman sitten puolitiehen. Ei siinä itselläkään ole kovin korkea motivaatio oppia. Tosi kiva kuitenkin että Nico on myös kiinnostunut kielestä, mun mielestä se on tosi ihana juttu että kiinnostaa vaikka ”ei tarvitsisikaan”. 🙂 Ps. Tuo Freedome on ollut tosi hyvä, tosin Salkkareita katsoessa tökkii vähän. Varmaan niin suosittu sarja. 😀

  • Reply Susanna maanantai, joulukuu 7, 2015 at 18:05

    Kielioppikirja jouluksi? kyllä se siitä lähtee, kun tarpeeksi lukee ja yrittää. Italiaa voi oppia myös kuuntelemalla musiikkia ja kääntämällä laulun sanoja 🙂 se on hyväksi todettu ja aika kiva oppimismuoto. Itse tykkään kovasti esimerkiksi Laura Pausinin lauluista, mutta kuuntelen myös muitakin kuten Anna Tatangelo, Gigi Finizio, Adriano Celentano ym. Matkan+kielikurssin yhdistelmä saattaisi myös olla aika hyvä keino oppia

    • Reply lena torstai, joulukuu 10, 2015 at 17:06

      Haa, tuo kielioppikirja olisi todella tarpeen:) Nyt alkaa jo vähän ymmärtää ympärilä puhuttua kieltä, helpottaa ihan hirveästi kun sitä kuulee koko ajan ympärillä. Mä voisin muuten yllättää Matteon kohta kun se tulee kotiin, pistä Laura Pausinia soimaan illan ratoksi 😉 Laulut on tosi hyviä oppimisvälineitä, niiden kautta tulee opittua ihan huomaamatta. Tykkään esimerkiksi autossa kuunnella musiikkia, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

  • Reply Terhi torstai, joulukuu 3, 2015 at 12:06

    Päädyin kanssa kirjoittamaan meidän kielipolitiikasta (http://kolmikieli.blogspot.de/2015/12/kotikieli.html), johon lapsen myötä on tullut jonkinlainen roti. Myönnän, että kielet on mulle myös ammatti, joten näkökulma on vähän eri, mutta kipupisteitä silti löytyy, kun vain kaivelee. Kirjoitin myös sen takia, koska tämä teksti on kiva lukea viiden vuoden päästä, jolloin tilanne on varmasti erilainen kuin nyt.

    • Reply lena / london and beyond torstai, joulukuu 3, 2015 at 15:27

      Terhi, tosi kiva että lähdit tähän mukaan! Käyn tsekkaamassa juttusi hetimiten. Bloggaamisen hienous on juuri tuo, että teksteihin voi palata myöhemmin ja katsella, että mitäs sitä tuli silloin vuosia sitten kirjoitettua. 🙂

  • Reply Laura/My post-University life keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 16:01

    Tämä oli mielenkiintoista ja meillä on aika sama tilanne. Tosin sillä erotuksella että meillä on ns. vain kaksi kieltä pelissä. Eli mies on Britti ja ollaan aina puhuttu enkkua keskenään (ja enkku on minulle luonnollista myös joten minun ei tarvinnut ikinä ns. ”opetella” hänen kieltään), mutta mies taas haluaisi opetella suomea kunnolla. Mutta kuten sanoit, minun on lähes mahdotonta vaihtaa kieltä hänen kanssaa että käytäisiin edes peruskeskustelua suomeksi…jotenkin se ei vaan tule luonnollisesti!

    • Reply lena / london and beyond torstai, joulukuu 3, 2015 at 15:17

      Kiitti Laura kokemuksen jakamisesta! Sulla on sinänsä vähän kadehdittava tilanne, että miehesi on natiivipuhuja. Vaikka enkussa ei suurempia ongemia olekaan, natiivipuhujalta tarttuu aina esimerkiksi mielenkiintoisia sanontoja ja sellaisia harvinaisia sanoja, joita ei oikein muuten opi. Tsemppiä teille suomen opiskeluun, mä niin tiiän tunteen että se ei ole kovin luonnollista. Se olis sellasta lasten suomea mitä me puhuttaisiin, ja haluisin puhua kyllä ihan kuin aikuiselle 😉

  • Reply Marimente keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 11:37

    Todella mielenkiintoinen postaus ja kuulostaa hyvin tutuilta kielen koukeroiden ongelmilta täälläkin 🙂 Meillä on herra Chilen kanssa yhteisenä kielenä ollut alusta lähtien englanti. Hän puhuu äidinkielenään espanjaa ja tämän lisäksi sujuvaa italiaa (ja venetsiaa, huoh). Nykyään yritetään välillä kommunikoida italiaksi ettei minun italian kielikurssin opit ihan unohdu, mutta edelleen jään ehkä liiaksi miettimään omia lauserakenteitani, mikä pitemmän päälle käy työlääksi ja jossain vaiheessa tykkään vaan vaihtaa takasin englantiin koska se vaan sujuu itestään.

    ”Anoppilassa” oli mielenkiintoista koittaa kommunikoida minun kolmen vuoden takaisilla Meksikon espanjan opeilla, joka poikkeaa lausumiseltaan aika lailla Chilen espanjasta, mutta elekielellä, hymyillä ja pienellä tulkkausavulla homma meni ihan mainiosti 🙂

    Ja Suomen kieli kuulostaa kuulemma joltain Afrikan heimokieleltä ”mumumumuu kululuuuu” ja minä myös olen kuulemma harvinaisen huono opettaja 😀

    • Reply lena / london and beyond torstai, joulukuu 3, 2015 at 15:15

      Mari, tosi mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksia. Samankaltaisissa tilanteissa kun noin suunnilleen ollaan, eli ainakin italia ja enkku ovat tiivis osa molempien arkea. Olen ihan himpun verran (lue: äärettömän) kateellinen siitä, että saat asua Italiassa ja treenata kieltä paikan päällä. Sulla on muuten ihan hurja etu tuosta espanjan osaamisesta muutaman vuoden takaa – sulla on kuitenkin anopin kanssa teoriassa yhteinen kieli. Mulla on vasta nyt alkanut kieli kehittyä anopin kanssa, ja italiaa ja enkkua puhutaan yhdessä… välillä paremmin ja välillä huonommin 😀

  • Reply Tiia van Lokven keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 09:12

    Loysinpa tanne FB:n kautta 🙂 Hauska haaste!

    Monikielisilla on aina omat vaikeutensa. Mita ite oon huomannut, ihmiset suhtautuvat muhun paljon mukavammin jos edes yritan puhua paikallista kielta, vaikka ei alkuaikoina aina onnistunut. … ja uusien kielien oppiminen pitaa aivot nuorina (kuulemma).

    Kirjotin pienen blogipostauksen omista kielistani sun kirjotuksesta innostuneena…
    http://www.tiiavitikainen.com/blog/2015/12/02/much-ado-about-languages/
    Tosin englanniksi koska sehan on meikalaisen jokapaivanen kieli 🙂

    Lykkya italian ja saksan opetteluun!

    • Reply lena / london and beyond torstai, joulukuu 3, 2015 at 14:38

      Jee, kiva kun löysit paikalle Tiia! 🙂 Totta on tuo mitä sanoit, että ihmiset suhtautuvat ihmiseen yleensä paljon mukavammin kun ainakin yrittää aloittaa keskustelun paikalle ominaisella kielellä, ja vaikka siitä jatkaakin esim. englanniksi, niin jää positiivisempi fiilis. Mä aina yritän täällä Saksassa tervehtiä saksaksi (mikä nyt ei mitenkään ylitsepääsemättömän hankalaa ole = hallo 😀 ), mutta tietysti kiitokset jne kuuluvat asiaan. Käyn tsekkaamassa mietteitäsi aiheesta, mukava kun kirjoitit blogiisi aiheesta, nää kiinnostaa aina 🙂

  • Reply Laura R. | RIMMA + LAURA -matkablogi keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 07:10

    Kielikutut on mielenkiintoisia. Mulla nyt ei oo mitään omakohtaista kokemusta näistä, kun ihan supisuomalaisen kanssa asun Suomessa, mut mua kiinnostais heittää pöytään vielä yks lisäajatus pohdittavaksi.

    Vaikka puhutte molemmat Matteon kanssa erittäin hyvin englantia, niin onko parisuhteessanne joskus tullut eteen sellaisia tilanteita, joissa tuntuu ettei saisi ilmaistua asiaansa täysin haluamallaan tavalla sen vuoksi, että joutuu puhumaan siitä muulla kuin äidinkielellään? Tai onko vastapuolisesti keskustelun toisella osapuolella ollut vaikeuksia tajuta jotain pointteja siksi, ettei vaan ole kielen takia ymmärtänyt?

    Ja mikä mun mielestä on kans kauheen mielenkiintoinen kysymys on se, että onko ihminen samanlainen eri kielillä, eli onko ikään kuin mahdollista saada itsestään irti kaikki se sama vieraalla kielellä kommunikoidessaan verrattuna äidinkieleen? En tiedä, saitko nyt mun ajatuksesta kiinni, toivottavasti. Nää on niin kiinnostavia juttuja! 🙂

    • Reply Oili / Ajatuksia Saksasta keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 14:39

      Tuun huutelemaan väliin: Laura, ihminen ei varmasti ole sama tyyppi kaikilla kielillä! Mä oon muutamaankin otteeseen kirjoittanut siitä, miten etenkin aluksi tunsin olevani tosi paljon hauskempi tyyppi suomeksi kuin saksaksi. Toki sitä voi ilmaista eri asioita riippuen siitä, millä tasolla oma kielitaito on, ja just vaikkapa vitsit ja muut läpät jäävät kyllä alussa vähemmälle kun pitää keskittyä siihen kielelliseen ilmaisuun niin paljon. Mutta uskon, että kaikki pariskunnat kehittävät kielellisistä taustoistaan riippumatta oman yhteisen kielensä ja omat juttunsa. Ainakaan meidän tapauksessa en koe kielihommien hankaloittaneen parisuhdetta yhtään, kyllä sitä aina maaliin pääsee vaikka sitten vähän kiertäen. Ja just tommosessa ihmissuhteessa on lopulta kyllä tosi vähän kyse siitä, minkälaisia kielellisiä kikkailuja sitä puheeseensa sisällyttää. Ne on ehkä ongelmallisia jossain muussa kanssakäymisessä vaikkapa työelämässä, jossa onkin kyllä tympeää, jos sähköpostit huutavat lukijalle olevansa ulkomaalaisen kirjoittamia. Mulla on roikkunut luonnoksissa jo pidemmän aikaa puolivalmis kirjoitus tästäkin aiheesta, ehkä se valmistuukin tässä vielä joskus 🙂

      • Reply lena / london and beyond torstai, joulukuu 3, 2015 at 14:30

        Oili ja Laura, kiitos hyvistä kommenteista. Lauran kysymykseen vastaus: olen ehdottomasti eri ihminen englanniksi ja suomeksi. Ehkä ero tulee juuri tuossa tunteellisuudessa ja hankaliempien asioiden käsittelyssä – niistä on helpompi jutella englanniksi. En ole kokenut muuten suurtakaan eroa, toki joskus joku asia (esim vitsi) on mahdoton kääntää suomeksi ja jos puoliso olisi suomalainen, hän ymmärtäisi nämä jutut. Tosin en ole kovin menestyksekäs ollut parisuhteissa suomalaisten kanssa, joten ainakin nyt kommunikointi onnistuu paljon paremmin kuin aikaisemmin 😀 Toki eri asia olisi ollut, jos olisin tavannut Matteon vuonan 2007 jolloin muutin UK:hon. Osasin mielestäni englantia, mutta kun nyt katsoo taaksepäin niin olihan siinä kielitaidossa paljon parantumista – onneksi tapasimme myöhemmin. Oili, mä ihan supermielelläni lukisin teidän kielikokemuksista:) Oma kommunikointi tosiaan kehittyy aina pariskuntien välillä ja aina asiat rakeavat. Joskus ärsyttää, kun pyytää mielestään esimerkiksi selkeästi kaupasta jotain ja tulee sitten joku eri juttu Matteon mukana. Tää voi olla kulttuurikysymyskin, eli tietty tuote Italiassa on eri juttu Saksassa jne. Mutta pientä tää taitaa olla … 😀

        • Reply Laura / RIMMA + LAURA -matkablogi torstai, joulukuu 3, 2015 at 21:28

          Kiva kun noi mun kyssärit aiheutti lisäajatuksia! Kävinkin just lukemassa Oilin kirjoittaman postauksen tän tiimoilta 🙂 Mä oon vähän ollut itekin tosiaan siinä ajatuksessa, et ihminen on varmaankin vähän erilainen tyyppi eri kielillä (mulla on itelläkin sellasia kokemuksia), joten mukava kuulla etten oo itekseni sen fiiliksen kanssa. Ja joo, veikkaan et jos kaupasta ei tuu just sitä oikeeta tuotetta niin kyse saattaa tosiaan olla myös kulttuurierosta, ei ymmärryksen puutteesta! ;D

  • Reply iivikat tiistai, joulukuu 1, 2015 at 22:27

    Kiva lukea muidenkin mietteitä aiheesta! Minä asun hollantilaisen miehen kanssa Italian saksankielisellä alueella. Kotikielenä meillä on pääasiassa englanti, johon sitten sekoittuu niin italiaa, hollantia kuin suomeakin. Me ollaan vähän sovittu, ettei toisen äidinkieltä tarvitse opetella, nykyisillä puhutuilla kyllä pärjää, mutta väkisinkin jotain tarttuu. Monesti oon vitsaillut että onneksi meillä ei ole lapsia tässä kielisopassa, koirillekin pitää puhua neljää kieltä…

    • Reply lena / london and beyond torstai, joulukuu 3, 2015 at 14:23

      Teillähän on myös oikea cocktail olemassa siellä. 😀 Hyvä systeemi tuo, että toisen kotikieltä ei tarvitse opetella, reilu peli molemmille. Ja tuleehan niitä toisen kielen sanoja sitten mukaan jokapäiväiseen kieleen jos niin haluaa. Tuo saksankielinen Italia kiinnostaisi todella kovasti, jännä olisi nähdä miten kaksi niin erilaista kulttuuria yhdistyvät siellä!

  • Reply Wave to Mummy tiistai, joulukuu 1, 2015 at 22:03

    Mielenkiintoinen juttu! Meillä kotona puhutaan vaan englantia, kun mies on englantilainen, mutta tytölle puhun suomea. Mies on nyt siinä ihan huomaamatta oppinut paljon suomea ja ymmärtää hyvin pääpiirteittään puheen aiheen ja helpot lauseet 🙂 On toki ollut kiinnostunut kielen oppimisesta jo pitkään, mutta nyt lapsen kanssa on varmaan helpompi oppia kun sitä kuulee niin usein!

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 10:28

      Tosi kiva kun tykkäsit! Ja kiitos kommentista, mä tykkään kuulla muiden tavoista luovia monikielisessä ympäristössä. Mä uskon, että lasten kautta suomen oppiminen on oikeastaan tosi kätevä keino. Toistot ovat aika toimivia ja niiden kautta oppii todella tehokkaasti, niin miehesi kuin lapsesi 🙂 Mielenkiintoista kuulla, että teilläkin ollaan kiinnostuneita suomen kielestä. Se ei taida aina olla itsestäänselvyys, pisteet tästä miehellesi 🙂

  • Reply Annika tiistai, joulukuu 1, 2015 at 22:01

    Me tavattiin Lontoossa joten englanti on luonnollisesti meidän yhteinen kieli, mutta yritetään kyllä mahdollisimman usein puhua espanjaa joka on miehen äidinkieli. Se on vaan mulla valitettavasti sellasella ärsyttävällä tasolla että ymmärrän todella hyvin, mutta puhuminen on vielä niin takkusta että sitä aika nopeasti kyllästyy yrittämään kun englannilla saa asian läpi niin paljon helpommin. Tuntuu turhauttavalta kun tietää että käytännössä voisi ilmaiseksi oppia kielen jos vaan jaksaisi päivittäin sitä käyttää…

    Kuulostaa kyllä aika hienolta että Matteo jaksaa noinkin paljon panostaa suomen opetteluun vaikkette siellä asu!

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 10:25

      Annika, tiiän tunteen! Just tuo, että ymmärtää kyllä ihan hyvin, mutta ei saa itseään oikein ilmaistua on tosi raskasta. Harmittaa tosiaan tuo mitä sanoit, että kotona olisi oikeasti opettaja joka voisi omalla äidinkielellään minulle puhua, mutta totutusta on niin vaikea vaihtaa uuteen kieleen. Se italia tulisi kuin sivussa. Mutta toisaalta, voin vaan kuvitella miten syvällinen keskustelukumppani olisin italiaksi 😀 Matteo saa kyllä multakin kunnioituksen suomen kielen kiinnostusta kohtaan, se ei aina ole itsestäänselvyys. Salkkareista löytyy jo paljon uusia sanoja 😀

  • Reply -K- tiistai, joulukuu 1, 2015 at 21:38

    Mielenkiintoista luettavaa! Se on aina ihana kuulla, että puoliso on kiinnostunut suomenkielestä, se mielletään niin vaikeaksi, että moni ei sitä mielestäni tahdo oppia. Ja toki siihen vaikuttaa sekin, asuuko Suomessa vai ei.

    Me ollaan miehen kanssa suomenkielisiä, mutta lapset ovat kasvaneet aika tasan Suomi / USA / Espanja /Katalonia akselilla ja puhuvat ja kirjoittavat sujuvasti kaikkia neljää kieltä. Tai no pojalle suomenkieli on vaikein ja englanti vahvin ja viimeiset vuodet hän on kommunikoinu meidän kanssa pitkälti englannilla, mikä ärsyttää meitä vanhempia. Tytär taas ei osaa sanoa mikä on hänen vahvin kielensä, kaikki tuntuvat sujuvan yhtä hyvin. Saa nähdä sitten aikanaan millä kielillä tullaan tulevaisuudessa keskustelemaan lasten puolisoiden vanhempien kanssa 😀

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 10:13

      Vau, tuo teidän lasten kielitaito on ihan huikea voimavara nyt ja tulevaisuudessa! Neljä kieltä sujuvasti on aika harvinainen yhdistelmä. 🙂 On aina mielenkiintoista seurata, miten suomalaisperheet ulkomailla toimivat kielen kanssa, kiitos mielenkiintoisesta näkökulmasta. Kun meillä on asia ajankohtainen, tietysti toivoisin että saisi siirrettyä suomen kielen eteenpäin edes jollain tasolla, että voisi kommunikoida Suomessa olevien sukulaisten kanssa. Se tuntuu tärkeältä, vaikka vaatiikin työtä. Voihan se olla, että italiasta tulisi ykköskieli, kun täällä pääsääntöisesti italialaisten kanssa vietämme aikaa. Saa nähdä 🙂

  • Reply Heli tiistai, joulukuu 1, 2015 at 21:26

    Vaikka ollaankin ihan täyssuomalainen perhe, niin aika monta kieltä on meilläkin läsnä arjessa. Lapset käy englanninkielistä koulua ja siipan työkieli on englanti (ja espanja), suurin osa ystävistämmekin on amerikkalaisia, kanadalaisia jne. joten yhteinen kielemme on englanti. Mutta koska asumme Italiassa, on italiaakin osattava. Mä osaan sitä edelleen hävettävän huonosti, kun ottaa huomioon kuinka kauan olen täällä asunut (just em. syistä)…Ymmärrän jotakuinkin kaiken, mutta se puhuminen :-/
    Suomen kielen suhteen olen tarkka (mulla on tohtorintutkinto suomen kielessä…): meillä ei lapset puhu keskenään englantia – ainakaan mun kuullen! – ja korjaan niiden sanomisia koko ajan. Meillä soi myös radio suomeksi ja katsotaan suomenkielisiä TV-ohjelmia. Tästä voiskin tehdä päivityksen: suomen kielen taidon ylläpito ei oo helppoa, vaikka kotikieli oliskin suomi.

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 09:59

      Mielenkiintoista, Heli! 🙂 Kun kieliä on ympärillä paljon, ja useimmiten käytettävä kieli on joku muu kuin asuinmaan kieli, on mielestäni ihan luonnollista että sitä kieltä ei tule niin opittua. Tuo on tilanne täällä Saksassa meillä, ja en usko että saksastani tulee koskaan mitenkään mainiota. Hirveän hyvä pointti tuo, että suomen ylläpitäminen ei ole aina helppoa, vaikka kotikieli olisikin se suomi. Maailmalla, missä muut kielet ovat myös käytössä ja kavereiden kanssa esimerkiksi harvoin kommunikoidaan suomeksi. Hyvä, että olet asiassa tiukka, uskon että lapset vielä joskus kiittävät sinua tästä. Että suomi on vahva. 🙂

  • Reply Päivi Kaarina tiistai, joulukuu 1, 2015 at 20:09

    Kiva postaus! Meillä on perheessä kolme kieltä (suomi – hindi – englanti) ja blogissa on jo pitkään roikkunut luonnos tästä samasta aiheesta – ehkä saan sen joku päivä julkaistua 🙂

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 09:54

      Kiitosta! 🙂 Mä hei todella mielelläni lukisin teidän kielitilanteesta kotona, joten kun juttu on ulkona niin saat musta lukijan. Luinkin jo teidän japanin opettelusta taannoin 🙂

  • Reply sanna tiistai, joulukuu 1, 2015 at 19:32

    Hei ? Mukavan tutulta kuullostaa kielten sekasorto.. Välillä kauhistuttaakin meidän tapauksessa! Avomieheni Giovanni on myös italialainen ja meillä on 7-kuukautinen tyttö. Minulla on lisäksi aikaisemmasta avioliitosta tytöt 10- ja 11-vuotiaat. Kotimme on Suomessa, mutta tällä hetkellä kirjoittelen Belgiasta, jossa olemme Giovannin työn vuoksi koko poppoo ainakin vielä jonkun aikaa.

    Itse puhun lasteni kanssa suomea, Giovannin kanssa kommunikoimme englanniksi, isot tytöt myös käyttävät englantia Giovannin kanssa ja sitten tietenkin Isän ja vauvan yhteinen kieli on italia ? Se tässä kauhistuttaakin, että alkaako tuo meidän neiti sitten mitä kieltä puhumaan vai jopa kaikkia vai katsooko helpommaksi olla puhumatta ollenkaan..

    Niinkuin kirjoititkin Italiassa vanhempi väestö ei osaa englantia. Gion perhe ei juurikaan puhu Englantia ja olen ollut todella surullinen sen vuoksi anoppilassa ollessamme.. En tiedä olenko oikeassa, mutta minusta tuntuu että eteläisessä Italiassa ymmärretään englannin päälle vielä huonommin kuin pohjoisessa osassa maata. Kova olisi halu opiskella Italiaa ja olen paljon oppinutkin ihan vain miestäni kuuntelemalla ja juuri näitä kahvipöytäkeskusteluja päässäni pyöritellen ? Olen aloittanutkin itseopiskelun Ylen nettisivuilla ’Talo Italiassa’-kurssilla. Paljon en ole edennyt, mutta ”eteenpäin, sanoi mummo lumessa”-asenteella mennään ? Muun perheeni kanssa mieheni kommunikoi englannilla ja isäni kanssa huonoenglantiruotsisuomi-sekoituksella.. Onneksi huumorilla selvitään yllättävistäkin paikoista!!

    Sellaista ajatuksia täältä ja toivotan oikein hyvää jatkoa kaikessa mihin ryhdytkin/ryhdyttekin ? Buonanotte ja niin edespäin ?

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 09:53

      Moikka Sanna, ja iso kiitos kokemusten jaosta! On aina kiva kuulla kokemuksia samassa tilanteessa olevilta, etenkin kun kielet ovat teillä juuri suomi, enkku ja italia sekaisin 🙂 Teillä taitaa olla kotona tosiaan aika moinen kielisekamelska, mutta pidemmän päälle luultavasti kaikki siitä hyötyvät. Kieliä kun ei voi koskaan osata liikaa, ja teillä tytötkin oppivat käyttämään enkkua luontevasti kotioloissa. Mä uskon siihen, että lapset oppivat kielet helposti ja sieltä voi hyvinkin tulla kolmikielinen tapaus. Ainakin itse kun meillä asia on ajankohtainen, niin uskon näin. Ellei sitten maailman kahdeksas ihme tapahdu ja alan tsemppaamaan tuon italian kanssa. Mulla vähän samanlaisia kokemuksia tuosta italialaisten kanssa kommunikoinnista, harmittaa kun ei osaa kommunikoida niin hyvin kuin mieli tekisi. Ymmärrän koko ajan paremmin, mikä on ihanaa, mutta autch se puhuminen. Onneksi Matteon äiti ja isäpuoli puhuvat englantia molemmat, mikä helpottaa tilannetta. Isänsäkin on mennyt englannin kurssille, mikä on tosi kivaa. Tämän vuoksi haluaisin vastavuoroisesti puhua sitä italiaa, isovanhempien jne vuoksi. Ihania ovat, mutta meidän kommunikointi on vähän niin ja näin. Mun saksan kurssi meni puihin, joten käyn ehkä itseni nakkaamassa italian kurssille. 😀

  • Reply Jerry / Pako Arjesta tiistai, joulukuu 1, 2015 at 19:04

    En osaa tätä kommentoida sen enempää, mutta tosi mielenkiintoinen postaus, jota oli kiva lukea :). Voidaan sitten puhua Suomea, kun tulet Matteon kanssa käymään täällä Helsingissä ja mennään drinkeille :P. Kyllä italiaanollakin alkaa suomi taittumaan, kun on saanut vähän kostuketta baarissa ;). Ja siehän puhut sitten vaan italiaa sillon xD.

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 09:47

      Jee, tosi kiva että tykkäät! Mä uskon, että bisse tai GT vapauttaa kielenkannat siihen malliin, että suomi sujuu kuin vettä vaan, ja mun italia lähtee lentoon tietenkin ::D Pitää järkätä tapaaminen kun ollaan Suomessa yhtäaikaa, ehdottomasti! Saat toimia Helsinki-oppaana kahdelle turistille hahaaa. 🙂

  • Reply Oili / Ajatuksia Saksasta tiistai, joulukuu 1, 2015 at 12:11

    Jee, kielihommia! Nämähän on aina mielenkiintoisia. Linkkaan tähän oman parin viikon takaisen kirjoitukseni aiheesta, oot sen varmaan lukenut mutta joku muu ehkä ei: http://ajatuksiasaksasta.blogspot.de/2015/11/ulkomaille-muuttaminen-kieleen.html

    Toi kielen vaihtaminen on kyllä todella vaikeaa, sen on huomannut aivan kaikkien kahden kansallisuuden parisuhteessa olevien kavereiden kanssa. Siksi olen tosi iloinen, että me ollaan miehen kanssa puhuttu alusta alkaen saksaa. Olihan se alkuun hyvin epätasa-arvoista ja varmasti alun tutustuminen olisi ollut erilaista, jos oltaisiin puhuttu samaa äidinkieltä, mutta toisaalta siitä selvittiin ja nyt musta on hyvä, että toinen meistä puhuu saksaa äidinkielenään, jolloin vierasta kieltä puhuva voi aina kehittyä paremmaksi puhujaksi. Eihän mun saksa edelleenkään äidinkielen tasolla ole, mutta etenkin puhuttuna sillä hoitaa kyllä hyvin yhden parisuhteen ilman ongelmia 🙂 Mies on onneksi Matteon tavalla myös kiinnostunut suomesta ja haluaa oppia sitä. Hän kävi yhdellä kurssillakin, mutta sen vaatimustaso ja etenemistahti oli niin onneton, että homma tyssäsi siihen. Parhaaksi oppimisavuksi on osoittautunut itseopiskeluohjelma nimeltään Assimil – en tiedä onko niitä myös italiaksi. Sen ideana on, että päivisin tehdään lyhyitä harjoitteita ehkä vartti. Alussa kieltä lähinnä vaan kuullaan ja toistellaan, ja vähän myöhemmin sitä aletaan tuottaa myös itse. Ainoa ongelma tässä tietenkin on se käytännön toteutus eli se vartti päivässä pitäisi myös löytää jostain 😉

    Nyt pojan kanssa oon kyllä iloinen siitä, että mies ymmärtää suunnilleen, mistä on kyse. Olisi tosi tympeää kääntää jokainen ”ei heitetä ruokaa lattialle, montako kertaa pitää sanoa” ja ”vaihdetaanpas vaippa” kysymysmerkiltä näyttävälle isälle. Luulen kyllä silti, että myöhemmin perheen sisäinen kommunikaatio on jo vaikeampaa, kun lapsen kanssa voi käydä jo kunnon keskusteluja. Jos aion itse pitäytyä pelkän suomen puhumisessa, olisi hyvä että mies ymmärtäisi kunnolla, mitä sanon. Onneksi hän oppii nyt lapsen kanssa yhtä aikaa 🙂

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 09:40

      Kiitti linkkauksesta Oili! Mä luin tuon juttusi metrossa puhelimelta, mutta taidan vielä käydä vilkaisemassa, kun aina liikkeessä lukiessa menee ohi 🙂 Teillä on oikeasti ideaalitilanne, puhutte miehen äidinkieltä jota sinäkin osasit jo alussa. Mä jos olisin osannut yhtään enemmän italiaa, niin luulen että oltaisiin päädytty samaan ratkaisuun. Nyt tuntuu tosi hölmöltä, että mulla on kotona opettaja, mutta en käytä tilaisuutta hyväkseni, en olleknaan. Äh, pitäsköhän sittenkin yrittää vielä kerran, edes kerran viikossa. Kiitos tuosta Assimil-ohjelman vinkkaamisesta, täytyy käydä tutkimassa tarkemmin! Meillä on ollut WordDive käytössä, mikä sekin on osoittautunut ihan mahtavaksi jutuksi. Lapsen myötä teillä on varmasti miehen kielitaito kehittynyt kun kuulee kieltä kokoajan, vaikka perusjuttuja ovatkin. Tarpeeksi toistoa on hyvä keino oppia, niin lapsille kuin kieltenopiskelijoillekin 😉

  • Reply Hanna / Ranskatar reissaa tiistai, joulukuu 1, 2015 at 11:31

    Hei täytyypä pistää haaste korvan taakse, jos vaikka ehtisi aiheesta joskus postailemaan. Oma kotikieli tosin on suomi ja todennäköisesti asia ei tule muuttumaan, mutta myös ranskalla ja ruotsilla on iso osa arjessa. Ruotsi on mulle luonnollisin kieli käyttää suomen jälkeen ja esimerkiksi luen lähes yksinomaan kirjoja ruotsiksi. Ranska taas on opiskelukieli ja monet omaan alaan liittyvät käsitteet on helpointa käsitellä ranskaksi, kun asioista ei ole koskaan suomeksi puhuttu. Espanja on kieli, jota kovasti haluaisin kehittää ja tällä hetkellä se on myös tärkein kieli opiskelujen kannalta. Kuitenkaan samalla tasolla sujuvuudessa en ole sen suhteen kuin ruotsin ja ranskan kanssa, mikö toki on luonnollista, kun en ole espanjankielisessä maassa asunut. Pisteet muuten Matteolle suomen opiskelusta, ei mikään helppo homma! Itse olen monesti miettinyt, että jos suomi ei olisi äidinkieleni, en haluaisi missään tapauksessa opetella sitä 😀

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 09:30

      Hanna, kuulisin ihan älyttömän mielelläni ajatuksiasi aiheesta. Kieliä taitaa sinullakin olla joka lähtöön varastossa 🙂 Mä oon vähän kateellinen tuosta sujuvasta ranskastasi, mä opiskelin monta vuotta ranskaa ja ainakin jotenkin pärjäsin sillä Ranskassa… mitä nyt välillä mokailin, mutta se kuulunee asiaan 😀 Nyt se on täysin unohtunut, mikä harmittaa todella paljon, mä tykkään siitä kielestä tosi paljon. Mulla ei kyllä myöskään olisi mielenkiintoa Suomen opiskeluun, jos se ei olisi äidinkieleni – liian hankala ja harvinainen. Eli siksi pisteet Matteolle kyllä. Toinen on niin innostunut, ja Salkkareiden tekstityksistä löytyy tosiaan aina tuttuja sanoja 😀

  • Reply aNNa maanantai, marraskuu 30, 2015 at 22:51

    Heheehee, oon pohtinut näitä asioita aika paljonkin viime aikoina. Olen kaksikielisestä perheestä – oon kotona puhunut aina ruotsia ja suomea. Koulujakin olen käynyt molemmilla kielillä. Englantia opin vähän niinkuin ilmaiseksi (niin kuin moni muukin suomalainen) ja ranskan kielen opin kun olin Ranskassa lukiosta vaihdossa. Sen jälkeen kielen oppiminen on jotenkin pysähtynyt. Kun olin espanjan kielisissä maissa töissä, opin aika nopeasti ja puhe oli sujuvaa. Kreikassakin opin suhteellisen hyvin kreikkaa (olin siellä Erasmus-vaihdossa ja kävin 8 viikkoa intensiivikielikurssin), mutta se on unohtunut melkein kokonaan. Italian kanssa kamppailen päivittäin. Ymmärrän (lähes) kaiken, mutta puhuminen on vaikeeta. Kielikurssin ansiosta osaan jo kieliopinkin jo aika hyvin, mutta puhumisen kanssa olen liian ujo. Mun poikaystävä on italialainen (tai itseasiassa italialais-suomalainen) ja se osaa kyllä suomeakin ihan ok, mutta me puhutaan AINA enkkua. Ollaan joskus yritetty puhuu vain italiaa, mutta se ei tunnu luonnolliselta. Suomea meidän ei oikeen tarvii puhua – jos se haluu treenata, se voi puhua suomea mun perheen kanssa tai oman äitinsä kanssa (vaikka normaalisti ne puhuu italiaa). 😉 Totuus kuitenkin on se, että jos joskus haluan tehdä töitä italiassa, on hyvä italian taito melkeinpä MUST (enkku ei valitettavasti riitä). Mua ottaa päähän, etten opi kieltä nopeammin, mut toisaalta oon liian laiska opiskelemaan kunnolla (nytkin pitäisi lukea huomista koetta varten!). Oot onnekas, että Matteon kaveritkin osaa enkkua, koska se ei todellakaan ole kauheen normaalia. Mä sanoisin, että kun sä nyt kerran oot siellä Saksassa, niin opettele saksaa 🙂 Sekin on tärkee kieli – myös Pohjois-Italiassa 😉

    • Reply lena / london and beyond keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 09:27

      Sulla on Anna aikamoinen kielicocktail jo valmiina, vau! Mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksistanne ja täytyy myöntää, että meillä on aika paljon samoja juttuja. Puhutaan enkkua italialaisten puolisoiden kanssa (vaikka sinulla on kotona osittain suomalainen), ja treenataan italiaa. Ymmärretään kohtuullisesti, mutta se puhuminen. Miten se voi olla niin hankalaa? Välillä tekisi mieli ottaa anopista mallia, hän on ihan mahtava näiden kielijuttujen kanssa – ei ujostele ja vaikka virheitä tulee, niin tulkoot. 🙂 Mä oon ihan liian laiska opiskelemaan, kunnolla siis, mutta koska mun saksan kurssi meni puihin eilen niin ajattelin liittyä italian kurssille. Saa nähdä miten mun käy. 😀

  • Reply Miia maanantai, marraskuu 30, 2015 at 19:03

    Heips, olen vasta viime aikoina eksynyt lukemaan blogiasi silloin tällöin, mutta nyt jatkan varmasti vakilukijana, sillä itsellänikin on Saksaan muutto mahdollisesti edessä ensi vuonna, ja erityisesti tämä kielipostaus osui ja upposi! 🙂 Poikaystäväni on saksalainen ja meillä kotikieli on englanti. Minulla oli jonkinlainen saksan kielitaito jo kun tavattiin, mutta vaikka ymmärrys onkin nykyään aika hyvä, saksan puhuminen on minulle jostain syystä todella hankalaa – en vaan kehtaa! Esimerkiksi espanjaa, jota periaatteessa puhun paljon huonommin, sen sijaan puhun mielelläni jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, virheistä välittämättä. Yritän nyt tosissani petrata tän saksan suhteen, koska sen kunnollisesta osaamisesta olisi varmasti hyötyä, ja unelmissa siintää, että siitä tulisi vielä meidän ykköskieli. Nyt puhutaan englantia sekä suomella että saksalla höystettynä! Tsemppiä sinulle niin saksan kuin italiankin oppimiseenkin!

    • Reply lena tiistai, joulukuu 1, 2015 at 19:43

      Tervetuloa lukijasti Miia!! 🙂 Ja tervetuloa Saksaan. Sulla on iso etu siitä, että poikaystävä on saksalainen, niin kielellisesti kuin muutenkin – kaikki sujuu varmasti hyvin! Mä niin tiedän tuon tunteen, että puhuminen on vähän (=todella) hankalaa. Kun suuta ei vain saa auki, harmittaa ihan. Vaikka edes jotain osaisi sanoa. Kannattaa ainakin muutaman lauseen verran kotona puhua saksaa päivittäin, se varmasti auttaa ja hiljaa hyvää tulee. Ollaan otettu tuo taktiikka käyttöön italian kanssa ja vähän kerrallaan. Oon alkanut ottamaan oppia anopista englannin kanssa ja Matteosta saksan kanssa – noilla etelän asukeilla ei ole samanlaisia ”estoja” kuin minulla, vaan kieltä tulee ja virheistä välittämättä. Noinhan se pitäisi ollakin, ja niin oppii. Kai se on kulttuurikysymys, kun suomalaisena virheet ”nolottaa”. Tsemppiä Saksaan muuton kanssa ja samoin tsempit kielen opiskeluun, hyvää siitä tulee!

      • Reply Miia keskiviikko, joulukuu 2, 2015 at 16:00

        Kiitos! Ja samaa mieltä sun kanssa, parhaiten ja nopeiten varmasti oppii, kun omaksuu tuon ”etelän estottomuuden” ;D Pitää yrittää heittäytyä siihen mielentilaan!

  • Reply Inka maanantai, marraskuu 30, 2015 at 17:39

    Tää oli mielenkiintoine myös mun näkövinkkelistä, kiva että jaat teidän monikielistä arkea myös blogin puolelle! Me juteltiin Karimin kans just pari päivää sitten siitä, miten mun kannattais tehdä aloitettujan arabian opintojen kanssa, kun en ehtinyt ilmoittautua ajoissa jatkokurssille, ja suosion vuoksi siellä ei tietenkään ole enää tilaa. Jokapäiväisessä elämässä arabiaa en tartte, mutta sitten miehen sukulaisten kanssa keskustellessa kyllä. En osaa sitä juuri ollenkaan, mutta olis niin kiva oppia! Ja sitten joskus tulevaisuudessa jos meillä on joskus jälkikasvua, ne kyllä kasvatetaan kaksikieliseksi ja siinä vaiheessa viimeistään olis aika kiva ymmärtää, mitä ne omat mukulat puhuu. Eli pitkä tie on edessä!

    • Reply lena tiistai, joulukuu 1, 2015 at 19:38

      Mahtavaa, että nää jutut kiinnostaa 🙂 Sulla on tavallaan sama tilanne kuin mulla, kielen opettaja löytyy kotoa mutta se kielen vaihto ei ole kovin helppoa. Tai ei ollenkaan helppoa! Tosiaan niiden sukulaisten kanssa olisi ihana keskustella, ja sujuvasti vieläpä… mikä vaatii aikaa ja hermoja. Jälkikasvun kieliongelmia mäkin oon pohtinut, siitä tulee kyllä jo vähän koomisempi cocktail. No, lapset kai oppii nopeasti? ;D

  • Reply Merja maanantai, marraskuu 30, 2015 at 16:31

    Minusta on aina mielenkiintoista kuulla, miten kielikysymykset on ratkaistu perheissä, joissa kieliä enemmän kuin yksi. Tuttavapiiristä näitä pareja löytyy ja esim.tuttavani perheessä, jossa mies on Dominikaanisesta kotoisin ja puhuu äidinkielenään espanjaa, perheen yhteinen kieli on englanti ja enenevissä määrin myös suomi. Suomessa kun asuvat, niin täällä ulkomaalaisten melkeinpä on opeteltava suomen kieli, jotta pystyy tekemään töitä (ellei työskentele kv.firmassa) Tuttavani opiskelee espanjaa, mutta heille käynyt kuten teille, ettei kielen vaihtaminen espanjaan enää tunnu luontevalta kun on kaksi muuta kieltä, joilla voi kommunikoida. Sitten kun tapaavat miehen espanjankielisiä ystäviä, tuttuni ymmärtää keskustelun kulun, mutta itse ei pääse siihen espanjaksi mukaan suppean sanavaraston takia ja koska puhe hitaampaa kuin natiiveilla. Hienoa, että Matteo innostunut suomen kielestä ja Salkkareiden kautta oppii varmasti mielenkiintoisia sanoja 🙂 Mietin, mitä kieltä opiskelisin, jos olisin samassa tilanteessa. Todennäköisesti saksan alkeet alkuun ja jatkoa sen mukaan, että pärjää jokapäiväisessä elämässä. Italiaa sen jälkeen. Kahden kielen opiskelu samaan aikaan on rankkaa ja hermot menee (ainakin mulla). Kuulostaa tietysti paperilla yksinkertaiselta, mutta käytäntö vaatii ponnisteluja. Tsemppiä!

    • Reply lena / london and beyond tiistai, joulukuu 1, 2015 at 09:00

      Mä tykkään myös itse lukea monikielisten perheiden pulmia aiheen tiimoilta. Aika monella yhteinen kieli on tosiaan englanti, mutta monet ovat vaihtaneet menestyksekkäästi kielen. Voi, kun osaisin tehdä sen itsekin. Tietysti vaatisi sitä, että osaisi sitä toista kieltä eli italiaa 😀 Tuo tuttavapariskuntasi tilanne kuulostaa aivan samanlaiselta kuin meidänkin tilanne – toinen kieli ei tunnu luontevalta. Tietysti meillä jää tuo suomi pois, kun siellä ei asuta ja tuskin koskaan asutaankaan. Matteo pystyy tekemään täällä töitä englanniksi, ja uskon että Suomessakin onnistuisi – tosin siellä ei ole järkeviä työpaikkoja hänen alallaan joten meidän paluu on aikalailla poissuljettu. Mä oon juuri lähdössä ilmoittautumaan sinne saksan kurssille ja toivottavasti onnistuu – jos ei, niin pitäkööt kurssinsa ja etsin italian kurssin. 😀 Alkeet haluaisin saksasta osata, italiasta paljon enemmän. Ehkä otan italian hiljaiseen opiskeluun tässä sivussa aluksi ja jatkan intensiivisemmin myöhemmin 🙂

  • Reply Terhi / Muru Mou maanantai, marraskuu 30, 2015 at 16:30

    Tosi mielenkiintoista lukea miten muilla monikielisillä pariskunnilla menee kielten kanssa 🙂 Meillä puhutaan pääkielenä englantia, mutta myös tanskaa jopa päivittäin. Kolmantena tulee espanja (ollaan molemmat asuttu espanjankielisissä maissa) – ja vasta neljäntenä suomi. Puheessa saattaa vilahtaa myös ruotsia ja kreikkaa, eli aikamoista sekasotkua on meillä näitten kielten kanssa 😀 Jos ehdin, tartun haasteeseen ja pohdin kieliasiaa enemmänkin! 🙂

    • Reply lena / london and beyond tiistai, joulukuu 1, 2015 at 08:55

      Mua kiinnostaa kovasti, mitä kieliä teillä kotona puhutaan 🙂 Ei kiirettä, olisi kiva kuulla ajatuksiasi jossain vaiheessa! Mun pitäisi ehdottomasti oottaa italia mukaan päivittäiseen kommunikointiin, edes parin lauseen verran päivässä. Josko se siitä lähtisi sitten. Muut kielet on sitten poissa laskuista. 😀

  • Reply Maarit Johanna maanantai, marraskuu 30, 2015 at 16:07

    Olipa mielenkiintoista luettavaa! Varmasti tuo saksa tuo oman lisävivahteen tuohon teidän arkeen, mutta tarviiko sitäkään periaatteessa opetella, kun Saksassa ainakin melko suuri osa puhuu englantia? Vai meinasitko hakea Saksasta töitä? Mie ainakin keskittyisin siihen italiaan, jos nyt on mahdollisuus 🙂
    Meillä ei ole perheessä sen kummempaa kielikylpyä kuin pikkusiskoni mies, joka on Guernseystä kotoisin, ja jolle tietenkin englantia puhutaan. Omaan osaamiseen se ei niin paljon vaikuta, kun käytän/käytin englantia töissä muutenkin paljon. Minun vanhemmilla on tosi heikko englanti ja niille on ollut luojan lykky saada perheenjäsen, jolle on pakko puhua vierasta kieltä 🙂

    • Reply lena / london and beyond tiistai, joulukuu 1, 2015 at 08:54

      Mahtavaa, että tykkäsit Maarit! Saksassa puhutaan periaatteessa hyvää englantia, ja toistaiseksi olen pärjännyt – poislukien muutama virasto. Eli päivittäisissä jutuissa ei sitä saksaa niinkään tarvitse, jos ei mitään perin kummallisia aktiiviteetteja tee. Täällä taitaa olla aika hankala saada töitä jos ei saksaa osaa, vaikka Düsseldorfissa onkin muutama paikka jo tiedosa jossa pärjää englannilla. Eli toivoa ei ole menetetty, toistaiseksi keskityn bloggaamiseen ja uuden suunnitteluun 🙂 teillä on kyllä hyvä kun on vävypoika maailmalta, vanhemmille tulee tilanne että on ”pakko” puhua. Vieläpä tutulle, se on paras combo, ei tule niin ujosteltuakaan 🙂

    Leave a Reply